Lue keskustelun säännöt.
Arki ahdistaa kaipaan nuoruutta
03.05.2015 |
Nyt se iski mullekin, ahdistus oravanpyörästä. Lapset 8kk ja 2v, äitiysloma asuntolaina, hyvä mies ja kaikki tasaista. Kaipaan opiskeluaikoja, jolloin miehen kanssa juhlittiin, nautittiin elämästä jne. Nyt keskustellaan rahasta ja lapsista, yritetään jaksaa lapsiperhearkea viikosta toiseen. Olin ennen hauska, sosiaalinen ja innostunut. Nykyään ainoa syy miksi vaihsan yöpuvun päivävaatteisiin on lasten ulkoilu. En tunnista enää itseäni. Toki ymmärrän että näinhän se menee, elämä muuttuu, mutta kaipaan sitä kun kaikki oli vielä mahdollista
Kommentit (5)
Sun lapset on tosi pieniä vielä. Toi muuttuu kun ne kasvaa. Pikkuhiljaa voitte tehdä perheenä kaikkea kivaa, ja voitte alkaa omiakin menoja harrastaa. Toi pieruverkkarivaihe on ainakin mulla mennyt aina ohi, kun pieninkin on suunnilleen 4-vuotias.
Tsemppiä, jaksatte vaan niin kyllä se siitä vielä ilokin palaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sellaista se välillä on, kotona ollessa lasten kanssa on välillä tylsää, ei ole rahaa tehdä lomamatkoja, shoppailla, harrastaa, joten jokainen päivä suht samanlainen, mitä nyt kirjastossa käy, retkellä lasten kanssa, ulkoilua, siivousta, ruuanlaittoa. Toisinaan kivaa, toisinaan tylsää ja raskasta. Mutta kyllä nyt työssä käydessä kadehdin kotiäitejä! Aamulla on kiire töihin/lasten tarhaan ja töissä koko päivä kiireistä, sitten kiire kotiin/tarhaan, ja äkkiä ruuan lämmitykseen, pyykit pesukoneeseen, ruuat pöytään, syöt, siivoat keittiön, pyykit pesukoneesta kuivaajaan,ja alatkin sitten valmistautua lasten iltapesulle, pukemisille, hampaan pesulle, iltasadulle, katsot iltauutiset telkusta, viikkaat kuivat pyykit kaappeihin, pakkaat seuraavan päivän eväät töihin, otat huomiset lasten ja omat vaatteet esille valmiiksi, ja menet nukkumaan että jaksat aamulla herätä klo 6... Ja tätä joka arkipäivä. Plus ruuan laitot, kaupassa käynnit, siivoukset ja viikonloppusin sitten imuroit koko talon, pyyhit lattiat ja pinnat, vaihdat petivaatteet, kaupassa käynnit, ruuanlaitot ja ulkoilut lasten kanssa. Vapaa aikaa ei juuri ole kuin tunti siellä, toinen täällä. Ja kyselijöille; mieheni on paljon reissunpäällä töiden takia.
Höh... ja kaikki tuo olisi vasta edessä? Lapsiperheaika on lopulta aika lyhyt. Viidentoista vuoden päästä sulla on taas aikaa juhlia ja nauttia elämästä. Tiedän, että tuossa vaiheessa se kuulostaa ikuisuudelta, mutta usko pois, äkkiä se menee. Harva siitä lapsiperhearjesta oikeasti nauttii, vaikka jotkut niin väittävätkin. :-)
Etkö nihin asioihin tähdännytkin nuorena?
Sanokaa jotain viisasta:(