Olenko kamala ihminen kun en halua kummiksi?
Jotenkin tuntuu, ettei kukaan ymmärrä tätä.
Ihmetellään vain. En vain koe sitä kummina olemista millään tavalla tavoittelemisen arvoisena asiana.
Olenko ainoa?
Kommentit (4)
Et, en minäkään halua koskaan kummiksi. En kuulu kirkkoon, joten se on (ainakin toistaiseksi) hyvä syy kieltäytyä. Oikea syy on se, että en oikeasti pidä lapsista yhtään. Olen katsonut vierestä kummitouhua ja sitä, miten mieheni ostaa kolmelle eri lapselle syntymäpäivä- ja joululahjat. Siihen menee pitkä penni, mutta kummisetä ei noin muuten ole juurikaan mukana lasten elämässä "kun on niin kiireistä tää perhe-elämä". Raha ja tavara kyllä kelpaa, seura ei. Paitsi kerran vuodessa synttärijuhlilla tietenkin.
Kieltäytyminen voi kuitenkin pilata välit kysyjän kanssa. Olen itse todistanut tätä.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 22:28"]Kieltäytyminen voi kuitenkin pilata välit kysyjän kanssa. Olen itse todistanut tätä.
[/quote]
No aika heikko ystävyys(/sukulaisuus-)suhde saa olla jos noin käy.
En mäkään halua kummiksi - en ole kristillistä tyyppiä vaikka kirkkoon kuulunkin joten en halua vastata siitä kristillisesti kasvatuksesta joka alunperin on kummien tehtävä ollutkin. Nykyään ovat enemmänkin velvoitettuja ostamaan jatkuvasti lahjoja j hoitamaan kummilasta - ei kiitos.
Et