Onko joku ollut verisuonten varjoainekuvauksessa, ihan noin vaan varmuuden vuoksi?
Ahtaumien tai alkavien sellaisten selvittämiseksi?
Minkälainen toimenpide oli, kauan kesti ja oliko inhoittava tai jotain?
Kommentit (11)
Varjoainekuvaus tehtiin viime vuoden alkupuolella.
Iisi homma ja eniten sattui tunarin hoitajan laittelema tippa ennen kuvaukseen menoa.
Tutkimuksen aikana viedään kuvauslaite ranteen kautta sydämeen ja yleensä hommasta seuraa vain lieviä tuntemuksia rintakehässä.
Itselläni tosin tuntumat aika kovia, johtuen ehkä tukkoisista suonista. Sain suihkauksen nitroa ja olo helpottui melko nopeasti.
Tukkoiset suonet sieltä löytyi ja jatkotutkimuksissa muutakin häikkää, joten tehtiin sydänleikkaus nopealla aikataululla.
Loppu hyvin, kaikki hyvin, joskin elämäni kovimpia kokemuksia kaikenkaikkiaan :-)
Pienempiä suonien tukoksia ei löydä varjoaine- tai magneettikuvauksella, ne löytyy d-dimeeritestillä. Jos epäilet saaneet veritulppia koronapiikistä, pyydä sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Varjoainekuvaus tehtiin viime vuoden alkupuolella.
Iisi homma ja eniten sattui tunarin hoitajan laittelema tippa ennen kuvaukseen menoa.
Tutkimuksen aikana viedään kuvauslaite ranteen kautta sydämeen ja yleensä hommasta seuraa vain lieviä tuntemuksia rintakehässä.
Itselläni tosin tuntumat aika kovia, johtuen ehkä tukkoisista suonista. Sain suihkauksen nitroa ja olo helpottui melko nopeasti.
Tukkoiset suonet sieltä löytyi ja jatkotutkimuksissa muutakin häikkää, joten tehtiin sydänleikkaus nopealla aikataululla.
Loppu hyvin, kaikki hyvin, joskin elämäni kovimpia kokemuksia kaikenkaikkiaan :-)
Minkä ikäinen olet?
Minulle on tehty varjoainekuvaus kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kuvattiin koko keho, toisella vain munuaisvaltimot.
Kokemus ei ollut kivulias tai pelottava, vain outo. Metallin maku suussa, koneen pitämät oudot äänet, välillä piti olla hengittämättä jne. Tämä kone ei ollut oikeastaan putki, vaan eräänlainen vartalon yli menevä kaari, joten mitään ahtaanpaikan kammoa ei tullut. Pahinta itselleni oli kyynärtaipeeseen laitettu kanyyli, sain siitä jonkinlaisen paniikkikohtauksen, mutta vasta kuvauksen jälkeen (kanyylia ei otettu pois kun ei tiedetty tarvitaanko sitä vielä).
Kuvaus ei maksanut mitään ylimääräistä, kun olin sairaalassa osastolla.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tehty varjoainekuvaus kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kuvattiin koko keho, toisella vain munuaisvaltimot.
Kokemus ei ollut kivulias tai pelottava, vain outo. Metallin maku suussa, koneen pitämät oudot äänet, välillä piti olla hengittämättä jne. Tämä kone ei ollut oikeastaan putki, vaan eräänlainen vartalon yli menevä kaari, joten mitään ahtaanpaikan kammoa ei tullut. Pahinta itselleni oli kyynärtaipeeseen laitettu kanyyli, sain siitä jonkinlaisen paniikkikohtauksen, mutta vasta kuvauksen jälkeen (kanyylia ei otettu pois kun ei tiedetty tarvitaanko sitä vielä).
Kuvaus ei maksanut mitään ylimääräistä, kun olin sairaalassa osastolla.
Mistä oireista tms tehdään tuo varjoainekuvaus?
En. Kyllä sen sitten huomaa, jos tulee tukos.
On tehty pariin kertaan. Eka oli vatsan alueen. Oli tehty leikkaus mutta kivut kovia. Tsekattii ettei ole jäänyt vatsaan jotain. Kyybörtaipeesta kanyylistä laitettiin varjoaine, oli simppeli juttu. Toisella kerralla tehtiin aivojen verisuonten kuvaus. Silloin varjoaine laitettiin nivustaipeesta. Oli aika ikävä kokemus se nivusen törkkiminen ja kameran vienti. Lääkäri ei paljoa selittänyt mitä tekee milloinkin. Lisäksi toimenpiteen jälkeen piti maata sängyssä kuusi tuntia haavan vuotovaaran vuoksi. Se pissahätä oli ihan kauhea, kun ei päässyt yhteensä kahdeksaan tuntiin vessaan. Muutenkin olin hoitajan tarkkailtavana koko ajan. En muista oliko toimenpiteen riskinä sitten muutakin kuin nivusen haavaan vuoto. Muutoin siinä ei ollut kummempaa.
Ei ollut epämiellyttävä. Metallinen maku maistui suussa loppupäivän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tehty varjoainekuvaus kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kuvattiin koko keho, toisella vain munuaisvaltimot.
Kokemus ei ollut kivulias tai pelottava, vain outo. Metallin maku suussa, koneen pitämät oudot äänet, välillä piti olla hengittämättä jne. Tämä kone ei ollut oikeastaan putki, vaan eräänlainen vartalon yli menevä kaari, joten mitään ahtaanpaikan kammoa ei tullut. Pahinta itselleni oli kyynärtaipeeseen laitettu kanyyli, sain siitä jonkinlaisen paniikkikohtauksen, mutta vasta kuvauksen jälkeen (kanyylia ei otettu pois kun ei tiedetty tarvitaanko sitä vielä).
Kuvaus ei maksanut mitään ylimääräistä, kun olin sairaalassa osastolla.
Mistä oireista tms tehdään tuo varjoainekuvaus?
No vaikka mistä. Jos epäillään verisuonitukosta, epämuodostumaa, kasvainta tms. Itselleni tehtiin kohonneiden tulehdusarvojen selvittämiseksi ja toisella kerralla munuaisvaltimon ahtauman poissulkemiseksi.
Riippuu että mistä verisuonista on kyse ja millä laitteella tutkitaan. Tässä on kuvailtu angiografia ja TT-tutkimukset eri vastauksissa. Sepelvaltimoita voidaan nykyään tutkia myös TT:llä jolloin ei kehon sisään viedä mitään muuta kuin kanyyli kyynärtaipeeseen, angiossa taas menee kuin vastauksessa 2.
Ei hätää, hommat ovat rutiinia tekijöille ja turvallisia.
Ei varjoainekuvauksessa, mutta magneettikuvauksen yhteydessä tehtiin verisuonikuvauskin.
Koko kropan kuvaus kesti noin puolitoista tuntia. Siinä vaan pötköteltiin putkessa ja kuunneltiin koneen pauketta ja naputusta. Välillä vaihtoivat muutaman kerran niiden vastaanottimien tai mitä lienevätkään paikkoja.
Hinta oli yksityisellä tonnin paikkeilla.