Ilahduitko lapsena, kun sait villasukat joululahjaksi?
Kommentit (25)
Itse sain aina paskoja joululahjoja, enkä ikinä mitään sellaista, mitä olin oikeasti toivonut. Silloin se vtutti, kun tuntui, että köyhempienkin perheiden lapset saivat parempia lahjoja. Lapsi kun elää sitä lapsenmaailmaa.
Nyt aikuisiällä ymmärrän vanhempiani, etteivät halunneet haaskata rahaa tyhjänpäiväisyyksiin. Ovat mm antaneet minulle käsirahan ensiasuntooni, jota ei moni vanhemmiltaan saa. Näin ollen, en toisaalta voi olla vanhemmilleni kovin katkera. Lapsena sitä vain ajattelee lapsen aivoilla. Ensiasunnon käsiraha auttaa minua loppuelämän, mutta joku ennenmuinoinen hittilelu olisi jaksanut lopulta kiinnostaa vain todella määrällisen ja lyhyen ajan.
Lapsena en muista saaneeni. Lukioikäisenä sain kaverilta oikein kirjoneuleiset, tykkäsin kovasti. Taisikin olla mun ainoat villasukat. Parikymppisenä sain sukulaiselta parin ja olin iloinen. En silloin vielä osannut tehdä itse.
Lapsena en ymmärtänyt pehmeiden pakettien päälle, kun niitä villasukkia ja lapasia oli jo ennestäänkin. Nyt aikuisena ilahdun suuresti juuri tällaisista lahjoista.
En muista olisin ollut ilahtunut. Nykyään teen keräyksiin villasukkia.
Muista lahjoista olin iloinen.
En mä niitä mitenkään dissannut ja käyttöön tulivat. Toki kovat paketit oli mieluisampia. Mun aikana kyllä oli enempi niitä muovisia pörrösukkia joilla ei tehnyt mitään ekan pesun jälkeen.