Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oman suvun käytös puolisoa kohtaan
29.04.2015 |
Kyllä ketuttaa ja syljettää tapa, millä oma perheeni (vanhempani, heidän vanhempansa ja veli) kohtelevat puolisoani. Ahdistaa myös siksi, että päin naamaa ovat hänelle aina mielinkielin ja niin ystävällistä että, mutta sitten minulle häntä haukkuvat ja puhuvat vähemmän imartelevasti.
Olen löytänyt aivan ihanan, rakastavan puolison, mutta tämä ei näemmä suvulleni riitä. Itse olen melko hyvässä työssä (vakituinen virka, hyvä palkka), mutta puolisoni jäi työttömäksi. Tästähän sitten perheelläni riittää juttua. Jatkuvasti kuittaillaan että eikö se vätys tuo mitään pöytään, mites teillä ei ole varaa siihen ja siihen, kannattaisi jättää se mies jne. Samoin kaikki mitä mies tekee, tuntuu olevan väärin. Jos hän osallistuu keskusteluun, esittää omia näkemyksiä jne., niin sittenhän jälkikäteen haukkuvat häntä besserwisseriksi. Jos taas sitten ei osallistu keskusteluun juurikaan, niin sitten on ylimielinen tai häntä ei kiinnosta muiden asiat.
Tuntuu usein, että erityisesti vanhempieni mielestä heille kelpaisi vain mies, joka tienaisi kymppitonnin kuussa ja elättäisi minut täysin. Itse olen todella ylpeä siitä, että pärjään omillani. Mieheni tekee minut onnelliseksi joka päivä; jaamme samankaltaisen elämänkatsomuksen ja arvot, hän on samalla paras ystäväni. Kumma etteivät tuollaiset asiat merkkaa mitään.
Kaikista pahinta tuntuu olevan, ettei mieheni tiedä tästä mitään. Hän on kovin herkkä, hyväsydäminen ja aito ihminen, joka tuntuu pitävän suvustani, enkä siksi halua hänen mieltään pahoittaa. Tekisi mieli joskus huutaa heille oikein kunnolla.
Pitäisikö tai voisiko vanhemmille sanoa, että jos ei pysty olemaan haukkumatta puolisoani, ei tarvitse sitten olla tekemisissä? En haluaisi välejä poikki pistää, mutta kai sitä voi kuitenkin pyytää omaa perhettä KUNNIOITTAMAAN omia valintojani!?
Kommentit (20)
Kauanko olette oleet yhdessä? Jos uusi tapaus, ohita olankohautuksella vanhempiesi jutut. Jos uusi suhde ja myöhemmin selviää että olivat ns oikeassa ja olette miehen takia riitautuneet niin voi harmi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tilanteessa sun kuuluu lyödä nyrkki pöytään. Huuda sukusi hiljaiseksi, puolusta miestäsi ja itseäsi.
Huh.. Olet kyllä ihana ihminen kun puolustat miestäsi noin. Itse tekisin kyllä suvulleni selväksi että tuollaista en hyväksy. He eivät tosiaan tajua että tuollaisella toiminnalla pilaavat välit myös sinuun. Jos et tee mitään, luulevat että ihan sama mitä tekevät, sinä et välitä.
Itsellä vähän saman suuntainen tilanne. Mutta miespuolustaa omia sukulaisiaan. Miehelle on ihan sama miten kohtelevat minua, kunhan vaan hänellä itsellään on kivoja. Tosi törkeää kohtelua olen saanut välillä mutta miehen mielestä kaikki vika on vaan minussa.
Mun suku kans vihaa mun miestä mutta ei ne sitä siltä mitenkään salaa. Ovat uhanneet mm. iskeä tajuttomaksi, murtaa sormet ja lukita ulos pakkaseen.
Sanoisin sukulaisilleni napakasti ja suoraan, että en hyväksy tuollaista arvostelua ja että en halua olla heidän kanssaa tekemisissä, jos se ei lopu. Jos se ei lopu, ottaisin asian avoimesti esille sekä suvun että miehesi läsnäollessa ja sen jälkeen ottaisin vähän etäisyyttä sukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama meillä. Isäni on aika vanhanaikainen näissä asioissa, ei tykännyt yhtään kun paljastui että mieheni on työtön.
Varmasti perheesi haluaa vain huolehtia sinusta, sano heille suoraan ettet hyväksy tuommoista niin kyllä se siitä.
Olette varmasti oikeassa siinä, että pitäis sanoa tiukemmin vastaan. Kerran olenkin yrittänyt sanoa, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin sitten on parempi olla hiljaa. Konfliktitilanteet ovat minulle vain tosi vaikeita! Aina jos yritän sanoa muita vastaan, niin itku nousee kurkkuun ja alan piipittämään. Pitää harjoitella peilin edessä.
Olemme olleet yhdessä jo useamman vuoden. Itse myös toivoisin että mieheni puolustaisi minua, jos vastaava tilanne tulisi eteen vaikkapa hänen sukulaistensa osalta, tosin tästä ei pelkoa. Pitää siis nyt oikeasti yrittää kerätä rohkeus ja harjoitella vaikka peilin edessä! Viikonloppuna nimittäin tulossa taas tilaisuus, johon osallistun ilman miestäni ja eiköhän siellä taas jotain kommentia kuule...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 10:06"]
Olette varmasti oikeassa siinä, että pitäis sanoa tiukemmin vastaan. Kerran olenkin yrittänyt sanoa, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin sitten on parempi olla hiljaa. Konfliktitilanteet ovat minulle vain tosi vaikeita! Aina jos yritän sanoa muita vastaan, niin itku nousee kurkkuun ja alan piipittämään. Pitää harjoitella peilin edessä.
Olemme olleet yhdessä jo useamman vuoden. Itse myös toivoisin että mieheni puolustaisi minua, jos vastaava tilanne tulisi eteen vaikkapa hänen sukulaistensa osalta, tosin tästä ei pelkoa. Pitää siis nyt oikeasti yrittää kerätä rohkeus ja harjoitella vaikka peilin edessä! Viikonloppuna nimittäin tulossa taas tilaisuus, johon osallistun ilman miestäni ja eiköhän siellä taas jotain kommentia kuule...
[/quote]
Tässä siis ap :)
Ihanaa että ajattelet miehestäsi noin. Itse kadun sitä että kuuntelin sukulaisia kun olin nuori, ja he arvostelivat miestäni hänen selkänsä takana epäolennaisuuksista. Oli pitkää tukkaa ja boheemia vaatetta, asunto ei ollut tarpeeksi kallis eikä auto tarpeeksi hienoa merkkiä. Paljon myöhemmin ymmärsin että he puhuvat kaikista samaan tapaan, mutta minä otin tuon todesta silloin. Pitäkää miehesi kanssa yhtä ja teet kaikille selväksi että häntä ei sinulle haukuta, aina sanot että hän on hyvä mies ja sinulle ei häntä tarvitse haukkua. Haukkukoot keskenään niin kauan kuin viitsivät. Kyllä se siitä laantuu ja he unohtavat että ovat koskaan haukkuneetkaan, keksivät suvusta jonkun uuden taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisoni katkaisi välit sukuunsa, koska arvostelu ja avoin eron toivominen ei loppunut. Lisään vielä, että katkaisi välit omasta tahdostaan, minulta kysymättä.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 10:12"]
Puolisoni katkaisi välit sukuunsa, koska arvostelu ja avoin eron toivominen ei loppunut. Lisään vielä, että katkaisi välit omasta tahdostaan, minulta kysymättä.
[/quote]
Tämä on toivottavasti minulle viimeinen keino, mutta kyllä arvostan puolisoasi! Sen verran ahdistava tilanne kyllä on. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä luulet tapahtuvan, jos sekä vanhempiesi että miehesi läsnäollessa ottaisit asian puheeksi ja kertoisit, miten loukkaavalta vanhempiesi käytös tuntuu ja että harkitset yhteyden viilentämistä, koska miehesi on sinulle tärkeä ja rakas ja hänestä et aio luopua? Olisiko niin, että vanhempasi vähättelisivät asiaa tai jopa kieltäisivät sen? Auttaisiko se arvostelun loppumisessa vai syytettäisiinkö sinua sen jälkeen kahden kesken siitä, että kehtasit ottaa asian puheeksi?
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 10:12"]
Puolisoni katkaisi välit sukuunsa, koska arvostelu ja avoin eron toivominen ei loppunut. Lisään vielä, että katkaisi välit omasta tahdostaan, minulta kysymättä.
[/quote]
Meillä kävi samalla tavalla. Mies sanoi suorat sanat, kertoi äidilleen että valitsee itse kenen kanssa seurustelee ja menee naimisiin. Että yhteyttä ei tarvitse pitää. Eikä ole pitänyt vaikka selvästi kaipaa lapsuudenperhettään. Ja minäkin painotan että omasta halustaan teki sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama juttu, mutta emme anna asian liikaa vaikuttaa. Mieheni vain ei tapaa sukuani. Itse joudun kuunneella miestäni haukuttavan jatkuvasti ja se on välillä rankkaa henkisesti.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 10:18"]
Mitä luulet tapahtuvan, jos sekä vanhempiesi että miehesi läsnäollessa ottaisit asian puheeksi ja kertoisit, miten loukkaavalta vanhempiesi käytös tuntuu ja että harkitset yhteyden viilentämistä, koska miehesi on sinulle tärkeä ja rakas ja hänestä et aio luopua? Olisiko niin, että vanhempasi vähättelisivät asiaa tai jopa kieltäisivät sen? Auttaisiko se arvostelun loppumisessa vai syytettäisiinkö sinua sen jälkeen kahden kesken siitä, että kehtasit ottaa asian puheeksi?
[/quote]
Varmasti tuossa tilanteessa vähättelisivät ja kieltäisivät koko asian. Uskon kyllä, että asiaa voisi kuitenkin auttaa että ottaisin vain asian nyt reilusti puheeksi. Siihenhän en voi vaikuttaa, mitä sitten keskenään puhuvat. Tämä keskustelu on kuitenkin avannut silmäni siihen, että nyt on vaan pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja toimia. Jos olisin puolisoni kengissä, toivoisin hänen myös sanovan suoraan. AP
Kun alkavat taas arvostella miestäsi, kysy suoraan, että eikö sillä ole mitään merkitystä, että sinä olet hänen kanssaan onnellinen.
Ymmärrän että on vaikea sanoa vastaan, itsekin olen herkkä ja vältän konfliktia. Pääasia että sanot asian ja pidät siitä kiinni. Ei haittaa jos itku tulee kun he alkavat puhua sinua ympäri tai vängätä että eivät muka ole tarkoittaneet. Jos tulee vaikea olo eivätkä he hellitä, niin varaudu siihen että asiallisesti sitten poistut tilaisuudesta. He eivät ehkä ikinä pyydä anteeksi mutta olet tehnyt selväksi että tarkoitat mitä sanot. Ei tarvitse uhkaillakaan että laitat välit poikki, kunhan he näkevät että olet tosissasi miehesi puolella.
Jos vaikka olet vanhemmillasi käymässä ja alkavat haukkua, sanot että sinulla on hyvä mies etkä halua että sinulle puhutaan pahaa. Jos jatkavat niin sano että on pakko lähteä kun tulee niin paha mieli.
Juuh, meillä samat. Opiskeluaikana minä kävin osa-aikatöissä, mies otti opintolainaa ja opiskeli myös kesät. Perhe piikitteli siitä ettei käy töissä (paitsi ylimääräisissä palkattomissa harjoitteluissa) ja ilmoitti esim. etteivät aio antaa minulle enää syntymäpäivälahjaksi rahaa kun se kuitenkin menee sen laiskurin elättämiseen.
Sitten kun kävi niin että mies valmistui etuajassa ja sai työpaikan, kääntyi juttu tietenkin niin että on itsekäs kun ei elätä minua vaikka rahaa olisi, ettei minun tarvitsisi tehdä paskaduuniani.
En tiedä mitä teillä on taustalla, meillä ainakin syy perheen suhtautumiseen on ongelmissa jotka tiedostan ihan hyvin. Perheeni on todella kaavoihinsa kangistunut ja heillä on todella jyrkkiä asenteita vaikka mitä ihmisryhmiä kohtaan.
Kiitos asiallisista vastauksista! :)
Uskon että meidän perheellä taustalla varmasti on osittain eräänlainen suojelunhalu, mutta paljon heillä on myös ennakkoluuloisia asenteita ja tietynlaista sisäänpäin kääntymistä. Jotenkin tuntuu että perheessäni on aina suhtauduttu hyvin epäluuloisesti vieraisiin ihmisiin.
Luonnollisesti varmaan jokainen vanhempi toivoo lapselleen parasta. Ja jos on aidosti ja AIHEELLISESTI huolta, niin toki sellaisen saa tuoda esille. Mielestäni kuitenkin juuri tuo seläntakana napina ja ala-arvoiset kommentit eivät ole oikein minua kohtaan. Olen saanut mm. kuulla painostusta että miehen pitäisi luopua koirastaan (hankittu ennen minua, mutta vuosien saatossa tullut minulle rakkaaksi perheenjäseneksi), lopettaa harrastuksensa (meillä on sovittu suurinpiirtein yhtä paljon omia harrastuksia jotta jää yhteistäkin aikaa) jne. Mikään ei siis tunnu kelpaavan. Ei auta nyt kun ryhdistäytyä ja sanoa vastaan, en halua jäädä yksin ahdistumaan asian kanssa. AP
Alue: Aihe vapaa
Tuo on aika normi tilanne kun kyse omasta lapsesta ja varksinkin tyttärestä. Toki vanhemmat varsinki isä haluaa pikkuprinsessalleen miehen joka pitää huolen prinsessasta. Ja se että mies on työtön ei todellakaan nosta pisteitä.
Mutta jotenkin tuli sellanen olo kun luvin kirjoituksesi että et juurikaan pullusta miestäsi. Vaan kuuntelet loukkaantuneena heidän moitteensa. Jos näin on, niin silloin sinun pitää kattoa peiliin. Sillä jos et tee selväksi sitä ettet siedä miehesi mollaamista, niin sinä tavallaan olet samaa mieltä kuin he. Eli oletko kuitenkin samaa mieltä vai etkö uskalla olla mitään mieltä omille vanhemmillesi.