Lue keskustelun säännöt.
Kumpi meistä tuntee paremmin miehen? Minä vai käly?
27.04.2015 |
Siis meille tuli kälyn kanssa sanomista yhdestä asiasta ja miehen sisko viestitti perään, että kai hän nyt "Pekan" paremmin tuntee kun Pekka on hänen veljensä ja hän on kasvanut ja asunut tämän kanssa yli 15 vuotta. Yhteydenpito nyt aikuisiällä on tapahtunut puhelimitse ja sähköpostitse; tapaavat noin kerran kuukaudessa. Mä olen seurustellut, rakastanut, asunut yhdessä ja mennyt Pekan kanssa naimisiin. Hän on lasteni isä. Olemme olleet yhdessä kohta seitsemän vuotta. Kumpi mielestäsi tuntee "Pekan" paremmin? Sisko vai vaimo?
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 16:18"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 16:11"]
Minun anoppini on kateellinen ja mustasukkainen ihminen. Hän aina puhuu pojastaan, miten hän tyntee XXX:n yhtä hyvin kuin omat taskunsa. Poikansa ei ole yli 20 vuoteen enää asunut äitinsä, vaan minun kanssani. Itse asiassa yli puolet elämäänsä minun kanssani. Mies näkee äitiään muutaman kerran vuodessa ja puhuu satunnaisesti puhelimessa. Äiti vaan ei osaa päästä irti ja on mustasukkainen.
[/quote]
Taidat olla itsekin vähän mustasukkainen. Kyllä äiti tuntee joiltain osin lapsensa paremmin kuin kumppani joka on tuntenut henkilön yleensä vain aikuisuudessa. Se on luonnollista eikä pitäisi aiheuttaa mitään närää.
[/quote]
Ei se tee minusta mustasukkaista, että asiaa ihmettelen. En nimittäin ymmärrä, miksi anopille on niin tärkeää korostaa, että tuntee poikansa niin hyvin. Mieheni oli lapsena ja teininä hyvin vähäpuheinen kotona vallinneen ilmapiirin vuoksi, eli ei hän tuntojaan äidilleen silloinkaan tilittänyt. Minun kanssani hän on oppinut vastavuoroisen keskustelun taidon aikuisiällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 16:21"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 16:11"]
Minun anoppini on kateellinen ja mustasukkainen ihminen. Hän aina puhuu pojastaan, miten hän tyntee XXX:n yhtä hyvin kuin omat taskunsa. Poikansa ei ole yli 20 vuoteen enää asunut äitinsä, vaan minun kanssani. Itse asiassa yli puolet elämäänsä minun kanssani. Mies näkee äitiään muutaman kerran vuodessa ja puhuu satunnaisesti puhelimessa. Äiti vaan ei osaa päästä irti ja on mustasukkainen.
[/quote]
miten niin ei osaa päästää irti, varsin vähän he ovat tekemisissä? pelkät puheetko sua ärsyttää?
[/quote]
Takertuu niihin muistoihin lapsuudesta ja niitä pyörittelee liian paljon puheissaan. Hän ei ole kai huomannut, että mies on jo yli 40-v.
Vaikee sanoa.
pitääkö sitä kisata?
Toinen tuntee lapsuuden ja toinen nykyisyyden.
ikävää tollanen mustasukkaisuus...ei varmaan teistä kenestäkään se ole kivaa..teistä kolmesta.
Ap;n tilasteesta en tiedä, mutta meillä miehen sisko tuntee mieheni paremmin kuin minä. Siskolla on noin 30 vuotta pitempi "tuntemiskokemus" kuin minulla, hän tietää taustoja asioille, joista minä olen kuullut vain mieheni kokemukset. Tosin emme kälyn kanssa kisaile tuntemisesta, mutta tiedän, että hän tuntee veljensä paljon laajemmin kuin minä mieheni. Heillä on paljon yhteisiä asioita, joita minä en voi koskaan jakaa kokemuksen tasolla.
Vanhan aikaisesti vastaan, että hyvää päivää. Oletko miehesi siskon talutusnuorassa? Haloo!!! Totta kai hän tai he tietävät sen, siis sinun manipuloinnin. Sinä olet sivulause, En ymmärrä, en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sisarus voi tuntea paremmin tai ainakin yhtä hyvin jos ovat edelleen läheisiä ja ovat aina olleet.
Esim. kun minä olin ollut mieheni kanssa 7 vuotta yhdessä, uskon, että siskoni tunsi minut edelleen paremmin, vaikka näimme vain muutamia kertoja kuukaudessa. Veljeni taas ei tuntenut minua lähes lainkaan. Meillä on iso ikäero ja aikuisinakin näemme vain joitakin kertoja vuodessa.
Nyt olen ollut mieheni kanssa yhdessä 19 vuotta, siskoani näen max kerran kuussa ja väitän että mieheni tuntee minut paremmin kaikilta muilta osin paitsi mikä koskee lapsuuttani. Siitäkin hän on kuulllut paljon ja voi joitain asioita tietää aivan yhtä hyvin kuin siskonikin.
En vähättelisi sitä arjen tuntemista. Moni kuvittelee, että kun toimii jonkun uskottuna, tuntee ihmisen totaalisesti, mutta lopputulos voi olla aivan päinvastainen. Myös sille uskotulle saatetaan kertoa vain tiettyjä asioita ja vain tiettyinä aikoina (esim. salarakas saa kuulla vain joitakin asioita ja vain tiettyinä aikoina, jolloin se kokonaisuus jää hämärään ja tietyt asiat ja piirteet korostuvat). Harva uskoutuu aivan kaikesta tai muussa tapauksessa sitä uskottuaan pitäisi nähdä usein. Lisäksi jos käyttää kaiken ajan siihen uskoutumiseen, niin se oma luonne ja arjen käytös jää aivan hämärän peittoon. Jotta tuntisi jonkun paremmin kuin henkilö, joka elää arkea kyseisen henkilön kanssa, pitäisi itsekin elää sitä arkea suurelta osin kyseisen ihmisen kanssa. Arjessa se ihminen oikeasti näyttää luonteensa, ei juhlassa.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 16:11"]
Minun anoppini on kateellinen ja mustasukkainen ihminen. Hän aina puhuu pojastaan, miten hän tyntee XXX:n yhtä hyvin kuin omat taskunsa. Poikansa ei ole yli 20 vuoteen enää asunut äitinsä, vaan minun kanssani. Itse asiassa yli puolet elämäänsä minun kanssani. Mies näkee äitiään muutaman kerran vuodessa ja puhuu satunnaisesti puhelimessa. Äiti vaan ei osaa päästä irti ja on mustasukkainen.
[/quote]
miten niin ei osaa päästää irti, varsin vähän he ovat tekemisissä? pelkät puheetko sua ärsyttää?