Uskallatko antaa töissä esimiehellesi kriittistäkin palautetta tämän toiminnasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin pomolle (nainen) viime kehityskeskustelussa varovasti ja niin hienovaraisesti kuin vain osasin että tämä viimeisin organisaatiomuutos on liian tiukka vetää läpi. Me työntekijät ollaan tosi kovilla tässä nyt, minä mukaanluettuna. Sen jälkeen ei henkilökunnan määrä enää riitä vetämään läpi koko juttua. Hänen naamansa muuttui ensin ihan punaiseksi ja sitten hän muuttui melkein puhumattomaksi. Hyvin harvoin hän on sen jälkeen toivottanut hyvät huomenet ja sitä rataa.

Vaikka olen nainen, pidän silti enemmän miesjohtajista, koska heidän, toisin kuin naisten, ei tarvitse korostaa omaa sukupuoltaan. Miespuoliset esihenkilöt (!) ovat lisäksi usein rehtejä ja suoria, joille voi tarvittaessa hyvinkin suoraa palautetta. Naiset ovat johtajina usein sellaisia, että heidän pitää olla vähintään 1,5-kertaisesti sen, mitä miehet ovat. Lasikatto on murrettava, vaikka sitä ei työpaikassa X enää edes olisikaan.

Meni tunteisiin, osui ja upposi.

En todellakaan. Esihenkilö saa raivarin jos hänet kyseenalaistaa tai esittää edes häneen liittymätöntä kritiikkiä, ja sen jälkeen kiusaa kaikin mahdollisin tavoin.

Mun sopparia ei kerran enää jatkettu kun naisesimies tuli valittamaan mulle ASIAKKAIDEN KUULLEN hajuvesien käytöstä. Naisella oli aika paha alkoholiongelma mutta siitä huolimatta vastasin sille että ennemmin hajuveden tuoksu kuin vanhan viinan lemu. Määräaikainen työsuhde loppui tosiaan sitten siihen määräpäivään. Eipä silti, en jäänyt edes kaipaamaan sitä työpaikkaa.

En uskalla, koska se luulee, että kyseessä on isokin ongelma eikä sitten jätä rauhaan siitä asiasta vuoteen.

Kyllä, mutta meillä on pieni firma. En ole korvaamaton, mutta osaamiseni on sen verran monipuolista ja pienessä firmassa rekry on aikaa vievää resursseista, joten en minä ihan helpolla potkuja saa. Tosin suurin osa antamastani kritiikistä on ollut sellaista, mistä olen saanut vain kiitosta. Sanon aina, jos on asiaa, mutta osaan käyttäytyä. Pari asiaa on mitä en sano, koska niistä hän luultavasti loukkaantuu, ne liittyvät hänen perheenjäseniinsä ja siihen, että nämä välillä häiritsevät töitäni. 

Vierailija kirjoitti:

Sanoin pomolle (nainen) viime kehityskeskustelussa varovasti ja niin hienovaraisesti kuin vain osasin että tämä viimeisin organisaatiomuutos on liian tiukka vetää läpi. Me työntekijät ollaan tosi kovilla tässä nyt, minä mukaanluettuna. Sen jälkeen ei henkilökunnan määrä enää riitä vetämään läpi koko juttua. Hänen naamansa muuttui ensin ihan punaiseksi ja sitten hän muuttui melkein puhumattomaksi. Hyvin harvoin hän on sen jälkeen toivottanut hyvät huomenet ja sitä rataa.

Tyypillinen nainen. (Huokaus!)

Joo, siinä on iso ero, sanooko että täällä kaikki on päin persettä ja johtaja myös, vai että toivoisin tänne pieniä rakenteellisiakin muutoksia.

Ilta tulee aina niin pian.

"En todellakaan. Esihenkilö saa raivarin jos hänet kyseenalaistaa tai esittää edes häneen liittymätöntä kritiikkiä, ja sen jälkeen kiusaa kaikin mahdollisin tavoin."

TÄMÄ

Näitä riittää Suomessa edelleen paljon, liian paljon. Otetaan kaikki henkilökohtaisesti, ei asioita asioina niin kuin pitäisi.

Nuorempana en olisi uskaltanut, nykyään kyllä. Elämä on 'kovettanut' sen verran, että kyllä nyt kehtaa, jos tarvis on.

Uskalsin ja moni työkaveri myös. Eipä se mitään auttanut joten suurin osa lähti muualle töihin, minäkin.

En koska olen määräaikainen

Esimiehelleni ei voi eikä kannata antaa kritiikkiä.

Suuttuu eikä kuitenkaan mikään työasioihin liittyen muutu parempaan suuntaan, saa vain jatkossa vihat niskaansa.

Epäilen vahvasti, että on narsisti ja yritän vältellä enimmäkseen.

Esimies on mies.

Onpa täällä ihmisillä huonoja esihenkilöitä, jos eivät palautetta osaa ottaa vastaan! Minulla on ollut sekä miehiä että naisia, hyviä ja vähemmän hyviä, suomalaisia ja vaikka minkä maalaisia. Olen kyllä aina uskaltanut antaa palautetta. Kukaan ei ole ottanut palautetta asiattomasti vastaan. Jotku on antanut sen mennä toisesta korvasta ulos, mutta se on yleistä organisaatioissa, ei kaikkia toiveita voi toteuttaa. Ei todellakaan ole sukupuolesta kiinni. Täällä taitaa olla kirjoittajilla korvien välissä vanhanaikaisia ennakkoluuloja, esim. että naiset eivät pärjäisi johtajana sukupuolensa vuoksi. Meidän firman (suuri maailmanlaajuinen pörssiyhtiö) kaikilla tasoilla ihan ylimpään johtoon asti on naisia ja firma tekee voittoa ja työntekijätyytyväisyys on korkea.

Kritiikin sietokyky on heikko sekä esimiehillä että alaisilla. Oikeastaan kukaan ei kestä mitään negatiivista kommenttia, olen huomannut. Senpä vuoksi olen mielummin oman itseni herra.

Ihan työurani alusta lähtien olen uskaltanut antaa palautetta esihenkilölle jos palautteen antamiselle on vaan ollut perustetta. Turhanpäiväisistä asioista en jaksa narista, mutta muuten uskallan kyllä ottaa vaikeitakin asioita puheeksi.

Mulla on 90 % pomoista ollut aivan mahtavia (vaikka muutama esihenkilöasemassa aika kokematonkin henkilö on tullut vastaan) ja heidän kanssaan olen mielelläni tehnyt töitä. Huono esihenkilö kyllä pilaa työilmapiirin erittäin tehokkaasti ja sen huomaa hyvin nopeasti.

Uskallan ja haukun hänet huomenna.