Lue keskustelun säännöt.
Palstapsykologit ja muut fiksut: apuja ihastumisongelmaan?
05.01.2022 |
Meillä oli kivoja, melko syvällisiäkin keskusteluja ja hieman kaverillista läheisyyttäkin. Olimme yhteyksissä kaveripohjalta, mutta ihastukseni oli varattu. Hän ei aluksi tiennyt tunteistani mitään. Sain sitten jossain vaiheessa pakit, mutta ystävällisissä merkeissä.
En kykene kiinnostumaan enää kenestäkään muusta, enkä pysty unohtamaan häntä myöskään. Elän käytännössä muistoissani ja helpoin tapa tulla hetkellisesti onnelliseksi, on ajatella häntä. Sosiaalinen elämäni on melko kuollutta ja kotona iltaisin muistelen lähinnä häntä eri tilanteissa. Hän asuu nykyisin ulkomaillakin, melkein toisella puolella maapalloa, emmekä enää näe toisiamme koskaan.
Mikä minua vaivaa ja onko kaltaisellani toivoa päästä elämässäni eteenpäin?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Jos viihdytät itteäs ajattelemalla häntä, niin käytännössä vaan ruokit sitä mielikuvaa hänestä. Sun mielikuva hänestä ja hän ihmisenä on eri henkilöt, ja voi olla että oot ihastunut tähän mielikuvaan hänestä. Ajatusten kieltäminen ei oo hyvä, mutta ku huomaat miettiväs häntä, niin on ihan ookoo vaihtaa miettimisen aihetta. Kyllä se siitä!
Se ihastukseni ajattelu on niin koukuttavaa. En tule oikeastaan mistään muusta niin voimakkaan hyvänolontunteen valtaan ja se muistuttaa siitä, mitä koin hänen seurassaan ja läsnäollessaan. Olen jollain tavalla addiktoitunut ehkä. Harvoin elåmäni aikana olen tavannut yhtä mielenkiintoisia ihmisiä ja siinäkin mielessä ikävöin häntä sydäntäriipivän paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus varattuun ihastuessa osa "turvallista kiintymistä" on se, että ei ole "menetettävää". Itsetunto ei kärsi, vaikka saisi pakit. Romanttinen haavekuva pysyy, on aina se "jos vain tilanne olisi ollut toinen , kaikki olisi täydellistä". Arki ei koskaan pääse vesittämään unelmaa. Se on mielikuvituksella leikkimistä. Toinen ei ole todellinen , vaan haavekuva.
Merete Mazzarella on kirjoittanut hyvin tästä, käyttäen termiä "tristanismi"
Vierailija kirjoitti:
Joskus varattuun ihastuessa osa "turvallista kiintymistä" on se, että ei ole "menetettävää". Itsetunto ei kärsi, vaikka saisi pakit. Romanttinen haavekuva pysyy, on aina se "jos vain tilanne olisi ollut toinen , kaikki olisi täydellistä". Arki ei koskaan pääse vesittämään unelmaa. Se on mielikuvituksella leikkimistä. Toinen ei ole todellinen , vaan haavekuva.
Merete Mazzarella on kirjoittanut hyvin tästä, käyttäen termiä "tristanismi"
Täytyykin lueskella aiheesta lisää. Itsetuntoni tosin otti osumaa niistä pakeista niin paljon, että harkitsin its aria. Mutta muuten tuo haaveiluun liittyvä täsmää täydellisesti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Päästä irti
En osaa.
En pysty.
Hän on vain liian ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommaa itsellesi harrastus tai muuta tekemistä. Kyse ei ole enää ihastumisesta vaan hullaantumisesta ja siihen ei järkeily auta vaan pitää järjestää aivoille muuta tekemistä.
Ajattele häntä paskantamassa pöntöllä. Koska hänkin tekee niin. Kuvittele, että hänen hengityksensä haisee kamalalle. Kuvittele, että hän kiukuttelee ärsyttävästi kun on nälkäinen. Eikä muuten siivoa omia sotkujaankaan.Ei hän ole ihmistä kummoisempi. Älä nosta häntä ajatuksissasi sadun prinssiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattele häntä paskantamassa pöntöllä. Koska hänkin tekee niin. Kuvittele, että hänen hengityksensä haisee kamalalle. Kuvittele, että hän kiukuttelee ärsyttävästi kun on nälkäinen. Eikä muuten siivoa omia sotkujaankaan.Ei hän ole ihmistä kummoisempi. Älä nosta häntä ajatuksissasi sadun prinssiksi.
Jostain syystä tämäkään ei auta. Kun kuitenkin tiedostan kaikkien ihmisten inhimillisen ruumiillisuuden myös jo valmiiksi. Mun mielestä hän ois söpö vaikka hikisenä, resuisena ja uupuneenakin jne.
Ap
Jos viihdytät itteäs ajattelemalla häntä, niin käytännössä vaan ruokit sitä mielikuvaa hänestä. Sun mielikuva hänestä ja hän ihmisenä on eri henkilöt, ja voi olla että oot ihastunut tähän mielikuvaan hänestä. Ajatusten kieltäminen ei oo hyvä, mutta ku huomaat miettiväs häntä, niin on ihan ookoo vaihtaa miettimisen aihetta. Kyllä se siitä!