Parisuhdeongelmat

En halua ystävilleni avautua tästä (enää), joten tänne ajattelin purkaa tuntojani.

Aloitetaan ihan alusta. 2012 alkuvuodesta tapasimme erään miehen (tai pojan, minä olin 21, hän 22) kanssa. Ryhdyimme tapailemaan ja meillä oli hauskaa yhdessä, olin ihastunut ja niin poikakin sanoi olevansa. Kesän lopulla minun kysellessäni suhteen tilannetta (en ollut itsekään kovin valmis sitoutumaan vakavasti aikaisemmin, sen vuoksi tapailimme niin kauan), mies ilmoitti ettei hänestä ole seurustelemaan. Tässä vaiheessa asia oli itselleni suhteellisen okei, sydän hieman särkyi mutta ajattelin jatkaa eteenpäin. 2012 syksyllä törmäilimme välillä toisiimme opiskelijatapahtumissa ja päädyimme vähintään joka kerta suutelemaan, välillä enemmänkin. Pikkuhiljaa tajusin itselläni olevan enemmänkin kuin ihastunut mieheen ja laitoin miehen juttelemaan kanssani tilanteesta. Hän lupasi ajatella asioita joista oli puhe ja että keskustellaan vielä uudelleen, kun hän on saanut ajatuksensa järjesteltyä. No, sitä keskustelua ei koskaan tullut. Tapasimme (taas, naurettavalta varmasti kuulostaa) opiskelijabileissä ja päädyin hänen luokseen yöksi, seksiä emme harrastaneet. Seuraavan päivänkin vietimme yhdessä. Emme jutelleet mitään vakavia, itse en halunnut ottaa sitä esille, koska pelkäsin mitä mies sanoo. Kaikki mureni viimeistään siinä vaiheessa, kun näin hänet tästä seuraavana päivänä toisen naisen kanssa kaupassa. Kysyessäni asiasta, hän myönsi että on tapaillut tätäkin naista, ei kuitenkaan mitenkään vakavasti.

Aikaa meni, tapasimme kerran jonka aikana annoin  miehen kuulla kuinka hän oli minua loukannut. Tästä seurasi itseni kohdalla hyvin sekava kuukausi, sekoilin eri miesten kanssa ja kävin vähintään kahdesti viikossa baarissa. Pohjanoteeraus itseltäni oli opiskelijaristeily, jossa päädyin sänkyyn tämän minua loukanneen miehen kaverin kanssa (ei ollut ensimmäinen kerta, ensimmäinen oli ''sekavana'' kuukautenani, jolloin en vielä tiennyt kuka tämä kaveri on). Kuulin myöhemmin luotettavasta lähteestä, että mies oli ollut tästä aivan poissa tolataan.

Jotta juttu ei loppuisi tähän, mies otti minuun joulukuussa 2012 yhteyttä. Pyysi, josko olisin voinut nähdä häntä, jotta hän voisi keskustella kanssani. Keskustelimme ja lopputulos oli että päätimme kokeilla vielä tapailua. Tästä neljän kuukauden kuluttua, huhtikuussa 2013 rupesimme seurustelemaan ja päätimme muuttaa yhteen vuoden lopulla. Rakastin miestä ja mies rakasti minua. 

Hypätään 2014 alkuvuoteen. Sain tietää että miehellä oli 2 tapailumme aikana, yhteensä kolmen kuukauden ajan ollut toinen nainen 'fucbuddyna', jonka mies oli myös pyytänyt kaksille vuosijuhlille aveciksi. Minua sinne ei pyydetty missään vaiheessa. Eli nainen ei ollut pelkkä panokaveri. Saatuani tietää asiasta, mies vakuutti että hänellä ei ollut mitään romanttisia ajatuksia naisesta, että hän oli vielä sekaisin siitä, miten hän voi tietää että hän haluaa olla vain kanssani. Monien itkujen (sekä miehen että minun) jälkeen päädyin siihen, että jatkamme seurustelua. 

Olen yrittänyt antaa anteeksi ja osittain olenkin siihen pystynyt. Mies on äärimmäisen rakastava, hän tekee mitä vain vuokseni. Rakastan häntä. Nykyään olemme kihloissa, se oli päivä jolloin tunsin äärimmäistä onnea. Nyt siihen onneen vaan meinaa tulla musta pilvi. Minä en tiedä miten voin unohtaa miehen teot, sen että hän on minun sijastani vienyt toisen naisen vuosijuhlille (joka täynnä miehen ystäviä). Miten voin unohtaa sen seikan, että hän on harrastanut seksiä peräkkäisinä päivinä minun ja tämän toisen naisen kanssa. Miten voin saada takaisin itseluottamukseni, nyt ajattelen kuinka minussa on ollut jotain puutetta, en ole tarpeeksi kaunis/hyvä sängyssä/mukavaa seuraa tms, koska miehen on täynyt pitää toinen nainen siinä rinnalle. 

Luotan mieheeni. En vain luota itseeni. En siihen, että pystyisin olemaan niin vahva, että tämä ei vaikuttaisi minuun.

Kuulostipa se teinin vuodatukselta. Ehkä se sitä olikin. Minusta vain tuntuu että olisin löytänyt maailmaani sen oikean. Samaa sanoo mies.