Lue keskustelun säännöt.
Äiti viikonlopuksi "juhlimaan", taapero isän kanssa kotona?
24.04.2015 |
Vanha ystäväporukkani järjestää toukokuun lopussa koko viikonlopun kestävän (pe-su) mökkireissun. Mieleni tekisi todella kovasti mukaan. Mutta mietin että saakohan tuo meidän taapero elinikäiset vammat sieluunsa ja perusturvallisuuden rakenteisiin, jos jätän hänet kahdeksi yöksi?
Lapsi on kyseisenä ajankohtana 1v 3 kk ja jäisi kotiin isänsä ja isosisarustensa kanssa. Tiedän pomminvarmasti, että mies kyllä pärjää tytön kanssa ja hoitaa hänet hyvin. Siitä ei ole kyse. Mutta tyttö on kuitenkin viettänyt tähän astisen elämänsä pääsääntöisesti minun hoidossani, hoitovapaalla kun olen. Toki olen ollut viikoittain (joskus useammankin kerran viikossa) muutaman tunnin illassa poissa lapsen luota, joten ihan täydellinen 24/7 symbioosi ei ole kyseessä. Lapsi on myös kerran ollut kahdestaan isänsä kanssa anoppilassa yökylässä, ja kerran illan (sis. nukkumaanmeno) sukulaistytön hoivissa meillä kotona, kun meillä oli miehen kanssa yhteistä menoa. Kaikki nuo ovat sujuneet hyvin.
Mitä mieltä av-raati on: voiko 15 kk ikäisen erottaa pääsääntöisestä hoitajastaan ja ensisijaisesta kiintymyssuhteestaan kahdeksi yöksi, kun sillä aikaa hoitajana on oma isä (myös kiintymyssuhde) ja paikkana turvallisesti oma koti?
Kommentit (25)
Pääseehän sieltä aina pois jos siltä näyttää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän ap:ta, mun on ollut myös vaikea olla erossa lapsista kun olivat vauvoja/pikkutaaperoita. Se on ihan normaali tunne, mutta todellakin voit mennä tuonne mökkireissulle.
Mutta yhdelle aiemmalle: minusta on mahdotonta, että isään ja äitiin muodostuisi alusta saakka aivan samantasoinen kiintymyssuhde, jos isä käy töissä, kuten yleensä. Kyllä se, joka on lapsen kanssa kotona, on se ensisijainen ainakin vauva-ajan. Illat ja viikonloput eivät vaan ole vauvalle sama asia kuin jatkuva läsnäolo.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 18:00"]Mä ymmärrän ap:ta, mun on ollut myös vaikea olla erossa lapsista kun olivat vauvoja/pikkutaaperoita. Se on ihan normaali tunne, mutta todellakin voit mennä tuonne mökkireissulle.
Mutta yhdelle aiemmalle: minusta on mahdotonta, että isään ja äitiin muodostuisi alusta saakka aivan samantasoinen kiintymyssuhde, jos isä käy töissä, kuten yleensä. Kyllä se, joka on lapsen kanssa kotona, on se ensisijainen ainakin vauva-ajan. Illat ja viikonloput eivät vaan ole vauvalle sama asia kuin jatkuva läsnäolo.
[/quote]
Osa jakaa vanhempainvapaan. Meillä jäi isä kotiin 6kk lapsen kanssa.
Moni äiti ja varsinkin isä on poissa yhtä pitkiä aikoja työn ja harrastusten takia. Kaikkein eniten mökkireissustasi kärsii... Sinä itse:)
Pidä kiva loma ystäviesi kanssa, niin nautit taas perhe-elämästä täysillä.
No tietenkin voi jättää, jos on huolehtiva isä. Samaahan voisi kysyä myös toisinkinpäin, ei kaikki äidit pysty huolehtimaan kunnolla lapsistaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 16:37"]
Joskus oikeasti vihaan naisia.
[/quote] Ap kysyi neuvoa, sai niitä, noudatti ja jopa totesi omat pohdintansa vähän hölmöiksi. Mikäs tässä on vihaamisen arvoista?
Aika harvinaista, että ap saa palstalta järkeviä neuvoja ja positiivista kannustusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti voi ja pitää. Hyvää tekee lapselle oppia ettei se äiti ole ainoa tuki ja turva, vaan isä on ihan samassa asemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh huh, anna isänkin olla vanhempi lapselleen, äläkä omi itsellesi kaikkea vanhemmuutta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miten ne isommat pärjäsi kun olit synnyttämässä sitä pienintä?
Voin vaan kuvitella miltä miehestäsi tuntuisi lukea tämä teksti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 16:27"]
No huh huh, anna isänkin olla vanhempi lapselleen, äläkä omi itsellesi kaikkea vanhemmuutta..
[/quote]
Olen samaa mieltä kanssasi. Arjessa kyllä mielestäni annan isälle hyvinkin paljon tilaa olla vanhempi lapselleen, vaikka olenkin itsekin fyysisesti läsnä. Mediassa rummutetaan niin paljon näistä varhaisista kiintymyssuhteista ja niiden herkkyydestä, että joskus näissä asioissa oma maalaisjärki sumenee. Mutta kyllä, olet oikeassa. Kiitos sinulle ja muille vastaajille. Meitsi lähtee mökille! :) ap
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 16:34"]Voin vaan kuvitella miltä miehestäsi tuntuisi lukea tämä teksti.
Ajattelin ihan samaa. Äiti vakavissaan miettii, että saako lapsi traumoja, kun joutuu viettämään kaksi vuorokautta isänsä kanssa. No tää on näitä "minä olen korvaamaton, mieheni on yksi lapsistani" tapauksia.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 16:36"][quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 16:27"]
No huh huh, anna isänkin olla vanhempi lapselleen, äläkä omi itsellesi kaikkea vanhemmuutta..
[/quote]
Olen samaa mieltä kanssasi. Arjessa kyllä mielestäni annan isälle hyvinkin paljon tilaa olla vanhempi lapselleen, vaikka olenkin itsekin fyysisesti läsnä. Mediassa rummutetaan niin paljon näistä varhaisista kiintymyssuhteista ja niiden herkkyydestä, että joskus näissä asioissa oma maalaisjärki sumenee. Mutta kyllä, olet oikeassa. Kiitos sinulle ja muille vastaajille. Meitsi lähtee mökille! :) ap
[/quote]
Hienoa AP! Nautit mökkeilystä ja luotat lapsen isään. Lapsi on hänelle ihan yhtä rakas kuin sullekin. Se kannattaisi muistaa.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 16:39"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 16:34"]Voin vaan kuvitella miltä miehestäsi tuntuisi lukea tämä teksti. Ajattelin ihan samaa. Äiti vakavissaan miettii, että saako lapsi traumoja, kun joutuu viettämään kaksi vuorokautta isänsä kanssa. No tää on näitä "minä olen korvaamaton, mieheni on yksi lapsistani" tapauksia. [/quote]
[/quote]
Ei tämä äiti niin ajattele, vaikka tämän aloituksen perusteella siltä voi kuulostaakin. Tiedän, että mieheni on hyvä isä ja pärjää varmasti, kuten jo aloitukseenkin kirjoitin. Enemmän tässä on kyse ulkopuolelta tulevista paineista, "muiden" asettamista odotuksista (tai kuvitelmasta siitä, mitä muut odottavat) ja jonkinlaisesta äitimyytistä. Eihän hyvä äiti jätä lastaan lähteäkseen itse juhlimaan ymsp. Luultavasti mietin ihan liikaa mitä muut akenties aattelevat minusta äitinä. Siitä tässä on kyse, ei epäluottamuksesta miestäni kohtaan. Ap
Periaatteessa olen sitä mieltä, että pitää pyrkiä tasaveroiseen vanhemmuuteen ja pitää luottaa siihen että lapsi pärjää myös isän kanssa. Kerron kuitenkin oman kokemuksen reilun vuoden takaa.
Meidän tuolloin puolitoista vuotias poika on aina ollut herkkä ja huonosti eroon jäävä. Isä on lapselle läheinen, piti esimerkiksi melkein puolen vuoden isyysvapaat lapsen ollessa alle vuoden (tein tuolloin etäopintoja kotoa, joten en ollut pitkiä aikoja pois lapsen luota.) Yhden yön isä ja poika olivat olleet keskenään mummolassa ennen tuota, silloin ei mitään ongelmia.
Minulle tuli viikonlopun meno, joka tuntui tuolloin todella tärkeältä ja kaipasin omaa aikaa. Lähdin kotoa perjantaina miehen töiden jälkeen ja palasin sunnuntaina iltapäivällä. Lauantaina aamulla juteltiin skypellä, minkä jälkeen poika oli ollut niin itkuinen että mies toivoi että ei enää soiteltaisi. Sunnuntaina mies ja poika olivat minua vastassa lentokentälläja kun juoksin ottamaan poikani syliin, tämä oli aivan apaattinen ja aivan kuin ei olisi tuntenutkaan minua. Ei itkenyt, mutta ei myöskään ottanut mitään katsekontaktia vaikka kuinka yritin. Ehkä puolen tunnin päästä oltiin palattu normaaliin tilaan, mutta ne hetket siellä lentokentällä olivat niin kauheita että muistan ne lopun ikäni, nytkin rintaa puristaa kipeästi kun muistelen sitä.
Varmaan mitään peruuttamatonta vauriota ei syntynyt ja aika harva lapsi varmaan reagoi noin voimakkaasti. Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että kannattaa ehkä soitella vähintään päivittäin, vaikka se hetkellisesti saisikin lapsen ikävöimään. Vaihtoehtoisesti mies voisi lapselle jutella sinusta ja näyttää vaikka kuvia. (Omani ei ollut halunnut tehdä tuotakaan.) Nyt kun tätä kirjoitan niin ymmärrän, että hävisin kotoa ja sitten oltiin kuin minua ei koskaan olisi ollut olemassakaan. Kyllähän siinä pieni hämmentyy. Itse tunnet kuitenkin lapsesi ja osaat varmaan ennakoida, voisiko hän reagoida eroon näin voimakkaasti. Toivotan sinulle kuitenkin ihanaa viikonloppua jos/kun lähdet! Ystävistä kannattaa ehdottomasti pitää kiinni myös pikkulapsiaikana!