Lue keskustelun säännöt.
Kipeä ero, nyt joudun nähdä exää töissä
23.04.2015 |
Olemme samassa rakennuksessa töissä, aloitin työt hiljattain siellä. Tiesin jo vastaanottaessani työn, että saattaisin törmätä häneen, mutta päätin, ettei se voi olla esteenä.
Ahdistaa, näin hänet ensimmäisen kerran tällä viikolla. Huomasin hänen katsovan mua _todella_ pitkään, mutta en edes uskaltanut katsoa päin. Sydän vaan hakkasi ja kädet tärisivät vielä jonkin aikaa sen jälkeenkin. Työnkuvani puolesta en voi olla tyly häntä kohtaan tai ignoorata häntä täysin, vaan minun pitäisi tervehtiä ja palvella häntä niin kuin muitakin asiakkaita.
Erosta on jo muutama vuosi, mutta suhde jätti niin syvät arvet, että exä vaivaa edelleen. Olen aikaisemmin hänet sattumalta nähdessäni teeskennellyt, kun en häntä näkisikään. Emme oikeastaan ole puheväleissä enää. Hän kai haluaisi olla, mutta mua pelottaa puhua hänelle.
Nyt olen miettinyt häntä koko päivän ja töissäkin mietin, että kohta se varmaan tulee. Hän oli ensirakkauteni, joten tunteet häntä kohtaan ovat erittäin ristiriitaiset. Voi perkele.
Neuvoja? Vastaavia kokemuksia?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 20:08"]
*joudun nähdä* ?
[/quote]
Kyllä, joudun. Otin työn, koska se oli mielenkiintoinen ja loistava tilaisuus. Ajattelin, että myöhemmin katuisin, jos jättäisin tämän tilaisuuden käyttämättä exäni takia.
Miten olla kylmän rauhallinen, kun tuntuu että en pysty häntä katsoa edes silmiin? :(
Ap
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 20:19"]
Joudun näkemään.
[/quote]
No anteeksi kovasti, kun en kirjoita virheettömästi. Oli taas niin oleellinen seikka tässä keskustelussa.
Ap
Mikäs on? Vanha suolako janottaa? Et ole päässyt yli hänestä jos noin vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 21:13"]
Mikäs on? Vanha suolako janottaa? Et ole päässyt yli hänestä jos noin vaivaa.
[/quote]
Tiedän, että en ole päässyt yli. En kuitenkaan oikeasti haluaisi palata takaisin yhteen. Tuntuu tosi kurjalta, kun töihin mennessä vaan mietin, että näänkö hänet tänään. Tavallaan odotan sitä, toisaalta pelkään. Kuten sanoin, ristiriitaista.
Tuntuu kurjalta myös hänen puolestaan, koska tähän mennessä olen tylysti ignoorannut hänet. En haluaisi olla katkera ja vihamielinen, mutta olen sitä varmaan sen takia, koska pelkään päästäväni hänet liian lähelle. Kerran eron jälkeen puhuimme kasvotusten, ja pää oli ihan sekaisin viikkoja sen jälkeen.
Ap
Mielestäni jos ette pääse toidistanne yli niin kannattaisi keskustella asiat läpi ja yrittää vielä. Itse erosin ja tajusin myöhemmin sen olevan virhe kuten miehenikin ja palasimme yhteen 7-vuoden erossa olon jälkeen. Molemmat yritimme päästä yli ja unohtaa ja oli muita kumppaneita mutta kun ei se ollut sama kun sen oikean oli jo löytänyt, aika vaan tais olla väärä. Nyt ollaan onnellisesti yhdessä. Näinkin voi käydä. Mutta jos mies oli väkivaltainen/narsisti niin sit menet terapiaan etkä palaa sen luo tietenkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 21:24"]
Mielestäni jos ette pääse toidistanne yli niin kannattaisi keskustella asiat läpi ja yrittää vielä. Itse erosin ja tajusin myöhemmin sen olevan virhe kuten miehenikin ja palasimme yhteen 7-vuoden erossa olon jälkeen. Molemmat yritimme päästä yli ja unohtaa ja oli muita kumppaneita mutta kun ei se ollut sama kun sen oikean oli jo löytänyt, aika vaan tais olla väärä. Nyt ollaan onnellisesti yhdessä. Näinkin voi käydä. Mutta jos mies oli väkivaltainen/narsisti niin sit menet terapiaan etkä palaa sen luo tietenkään!
[/quote]
Olen uudessa suhteessa. Siinä on omat ongelmansa, mutta mies on luotettava ja kohtelee hyvin. Exä petti mua ja koko suhde oli yhtä sotkua. Tunsin itseni hyväksikäytetyksi, sillä hän oli antanut mun ymmärtää kaikkea ihan muuta kuin mitä todellisuus oli. Kesti kauan toipua siitä, enkä näytä olevan toipunut vieläkään.
Se jäikin kaihertamaan, kun olisin halunnut puhua asiat halki ennen eroa. Ei puhuttu. Sitten kun hän pitkän ajan kuluttua halusi puhua, en halunnutkaan enää, halusin vaan unohtaa. No en ole unohtanut.
Asiaa vaikeuttaa sekin, että nykyiseni ei katsoisi hyvällä, jos olisin tekemisissä exäni kanssa. En ihmettele. Hän varmaan aavistaa sen, miten ristiriitaisesti tunnen exääni kohtaan.
Ap
Nostan tämän keskustelun, kun ajatukset taas pyörii tämän asian ympärillä. Tämä on kauheaa. Olen pysynyt rauhallisena hänet nähdessäni ja ollut normaalin kohtelias, tosin edelleen tervehdin häntä katse maassa. Tavallaan odotan aina töissä ollessani sitä, että näen hänet, ja olen huomannut salaa toivovani, että hän puhuisi mulle enemmän. Toisaalta pelkään sitä. Voi hitto!
Inhoan itseäni, inhoan exääni. Oksettaa, kun mietin miten rumasti hän mua kohteli. Samalla mietin niitä hyviä hetkiä. Kaikista pahinta on, että exäni näkeminen saa minut epävarmaksi nykyisestä suhteestani. Se saa minut epävarmaksi myös omasta itsestäni. Töissä vilkuilen jatkuvasti peiliin, koska haluan näyttää hyvältä, siltä varalta että hän tulee paikalle.
Tämä on todella väärin miestäni kohtaan. En ole edes kertonut hänelle, että joudun näkemään exääni töissä. Heillä on tosi tulehtuneet välit. En oikeastaan edes tiedä mitä haluan. Ihan rehellisesti sanottuna, haluaisin vaan jutella exälle. En tiedä mitä, ja jos niin kävisi, mulle varmaan tulisi vaan ahdistunut olo ja paha mieli sen jälkeen.
Joku vaan vetää mua hänen puoleen kuin magneetti. Hänkin on vaikuttanut vähän hermostuneelta nähdessäni. Ehkä mä vaan kuvittelen, ehkä exää on jo unohtanut kaiken eikä pidä mun näkemistä lainkaan ihmeellisenä.
Takokaa pliis joku mun päähän järkeä! Pelkään leikkiväni tulella. Oli ihan pakko avautua kun en voi kenellekään tästä puhua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kun kerroit kokemuksesi, 20. Ihanaa kuulla, että olet päässyt tuosta tilanteesta yli. Ehkä mullakin on toivoa.
Varmasti nykyisen parisuhteeni ongelmat ovat vaikuttaneet myös minuun. Meillä on välillä ollut aika vaikeaa. Nyt päällisin puolin on kaikki ok, mutta sehän se ongelma onkin: vanhat asiat edelleen kaivelee minua, mutta mies on sitä mieltä, että pitää vaan unohtaa ja jatkaa eteenpäin, kun nythän on "kaikki hyvin" :(
Ap
Kiva kuulla, jos lohduttaa! Tosissani uskon, että se nykyinen parisuhde vaikuttaa tosi paljon ja onnelliseksi tulee jos panostaa siihen. Kuitenkin, miehesikin tulisi panostaa eikä vain sinun yksin.
Jos ette oikein yhdessä pääse eteenpäin, niin suosittelisin että keskustelette jonkun ammattilaisen kanssa. Voihan sitä käydä edes kerran kokeilemassa ja päättää sitten jatkaako terapiaa. Siellä keskittyisin ihan täysin niihin teidän välisiin ongelmiin, en siihen minkälaisia seurauksia niistä saattaa olla (haikailuja eksän perään esim.). Jos ei kuitenkaan auta tai mies ei ole halukas panostamaan ollenkaan, niin se on vaikea tilanne sitten. Ja sun pitää itse miettiä miten jatkaa siinä. Mutta aina kannattaa tietysti yrittää! :)
20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli sellainen olo, että halusin kirjoittaa taas tänne, avautua anonyymina.. Tällä viikolla exä tervehtimisen lisäksi kysyi kuulumisia. Vaihdoimme pari sanaa ja vilkaisin häntä jopa silmiin ensimmäistä kertaa.
Mitä enemmän häntä näen, sitä enemmän odotan, että näkisin hänet taas. Olen edelleen todella hermostunut hänet nähdessäni. Vaikka pystynkin esittämään tyyntä ja asiallista, edelleen kädet tärisevät vielä silloinkin kun tilanne on ohi ja sydän tuntuu jättävän lyönnin väliin joka kerta kun näköpiiriin osuu joku, joka muistuttaa häntä.
Ajatukset pyörii jatkuvasti exässä. Mulla on varmaan joku pakkomielle hänestä, ei tämä ole enää tervettä.
Ap
Älä vaan taas mene ihastumaan siihen exääsi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se petti sua!!!! Mieti miten pahalta se silloin tuntui.
Käy sääliksi ap:ta. Sulla on itsetunto heikoissa kantimissa ja tunnet vetoa taas ihmiseen, joka kohteli sua paskasti. Olisi oikeasti kaikista parhain vaihtoehto, että jos voisit jutella noista tunteista ammattilaiselle. Ei ole normaalia, itseään kunnioittava ei enää edes ajattelisi koko henkilöä sen ihmeemmin.
Vaikuttaa siltä että tunteita on vielä. Olet alkanut seurustelemaan uuden kanssa liian äkkiä. Pitäisikö sinun jättää tämä uusi kumppani ja miettiä mitä haluat ja käsitellä tämä vanha juttu kunnolla.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:14"]
Käy sääliksi ap:ta. Sulla on itsetunto heikoissa kantimissa ja tunnet vetoa taas ihmiseen, joka kohteli sua paskasti. Olisi oikeasti kaikista parhain vaihtoehto, että jos voisit jutella noista tunteista ammattilaiselle. Ei ole normaalia, itseään kunnioittava ei enää edes ajattelisi koko henkilöä sen ihmeemmin.
[/quote]
Kiitos näistä sanoista, tiedän että olet oikeassa. Mä en vaan tiedä mistä saada apua. Soitan terveyskeskukseen ja kerron, että ajattelen liikaa exääni, saisinko ajan psykologille?
Ap
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:14"]
Käy sääliksi ap:ta. Sulla on itsetunto heikoissa kantimissa ja tunnet vetoa taas ihmiseen, joka kohteli sua paskasti. Olisi oikeasti kaikista parhain vaihtoehto, että jos voisit jutella noista tunteista ammattilaiselle. Ei ole normaalia, itseään kunnioittava ei enää edes ajattelisi koko henkilöä sen ihmeemmin.
[/quote]
Kiitos näistä sanoista, tiedän että olet oikeassa. Mä en vaan tiedä mistä saada apua. Soitan terveyskeskukseen ja kerron, että ajattelen liikaa exääni, saisinko ajan psykologille?
Ap
[/quote]
Suosittelen. Ja ikävästi sanoen täytyy kenties liioittella oireita, koska muuten et saa kenties edes aikaa (jopa masennuksen takia voi saada ajan vasta kuukausien päähän...).
Jos vain mahdollista yksityiseltä saisi kätevämmin apua, jos rahaa löytyy. Jo ihan pari tapaamiskertaa voisi auttaa saamaan perspektiiviä asioihin.
Kumman usein todella paskamaiset miehet ovat myös todella vetovoimaisia; naiset lakoaa edessä, omistautuu, rakastaa ja kärsii. Siinä on jokin mekanismi, koukku, jollainen on tuttu kunnon narsisteilta ja jonka varmaan sopiva terapeutti osaisi sinullekin selittää. Valitse viisaasti ja ajattele muitakin kuin itseäsi. Ajattele vaikka lapsiasi, vaikkei niitä vielä olisikaan.
Olet ottanut työn vastaan tietoisena siitä, että näin voi käydä. Siksi sun pitää nyt vaan ryhdistäytyä ja kohdella sitä ihan kylmän rauhallisesti, olet kuin et tuntisikaan häntä sen enempää kuin muitakaan.