Toipumistarinoita alkoholismista
Tarvitsen kipeästi toipumistarinoita alkoholismista. Kertokaa oma tai läheisenne tarina.
Kommentit (15)
No kerran Sepolla oli krapula, mutta sitten se lekan korkkas. Sen pituinen se.
En ollut mitenkään sillan alla, mutta olen ollut nyt vajaa 3v raittiina.
Join liikaa. Alkoi olla ongelma itselle. En sitten enää jaksanut.
muutaman kerran pidempi tauko. Sitten kun otin. Niin teki mieli uudestaan ja uudestaan ja lisää.
sitten vaan lopetin. Ajattelin. Että valitsen itselleni mukavia asioita elämässäni. Nyt saan tehdä mitä vaan milloin vaan...ei tarvi miettiä olenko ajokunnossa tai en...koska olen. Voin milloin vain otta täysillä juoksuspurtin. Ei sydän hakkaa viinarytmejä. Kevät on kaunis ja tuoksuu hyvälle. Ulkona on ihana olla aisit skarppina. Ihan kuin lapsena. En sillonkaan alkoholia kaivannut tai tarvinnut. Tajuan, että se on teennäinen tarve....se alkoholi.
mä valitsen nykyään vesi, maito, mehu, kivennäisvesi. Enkä hirveesti kyllä joudu miettimään alkoholia. Ei kuulu mun arkeen. ja enin osa mun elämää on arkea. Olen tyytyväinen näin.
En osaa linkittää puhelimella, mutta raitistumiskokemuksia-blogi on hyvä :) raittiin alkoholistin kertomuksia sisältää.
Alkoholistilla voi myös olla kumppani, joka pahentaa ongelmaa. Alkoholistille ainoa sopiva kumppani olisi absolutisti. Toisaalta aika harva absolutisti viitsii kattella kovin pitkään alkoholistia...:(
Tänään näin kaupassa vanhan tuttavani,oli näköjään ratkennut ryyppäämään. Oli jonkun aikaa juomatta.
Tässä lyhennetyt versiot kaikista tietämistäni:
1. joutui suljetulle osastolle niin pitkäksi aikaa että vierottautui. Tilalle psyykelääkkeitä ja elämää eläkeläisenä, yksinäisenä yksiössään periaatteella "kaik o mänt".
2. puoliso tappoi itsensä, sen jälkeen raitistui ja ainoa tuntemani / tietämäni terve raitis
3. vanheni ja joutui laitoshoitoon.
Niitä ei tässä kannata mainita, jotka raitistuivat vasta loppunsa edellä, eli siinä vaiheessa kun päivät olivat luetut jonkun vakavan sairauden vuoksi.
Tässä ap. Meillä mitään ei ole vielä menetetty, muuta kuin tietysti rahaa ja aikaa. Puolisolla on nyt motivaatiota pysyä erossa alkoholista, ja tahtoisin uskoa siihen. Haluaisin uskoa, että luja tahto voittaa. Tämä ei ole ensimmäinen lupaus, mutta ensimmäinen kerta kun haki apua.
Ap jatkaa. En ole itse alkoholisti, mutta ei ole mikään ongelma olla juomatta kotona. Kotona ei siis tule kumppanille houkutuksia minun juomistani.
Yksi kaveri juoppo kuoli jokin aika sitten. Itse näin alkoholisti ja ikää alkaa olla. En usko toipumiseeni enään. Se joka pulloon tarttuu se myös sinne hukkuu.