Miksiköhän esikoisen vanhemmilla on niin kiire saada vauva " isoksi"

Haluaisin että se olisi tuommoinen vielä-hetken-ihan-vauva vielä pitkään. Hampaat tuli myöhäään, tissiä syö edelleen ja paljon, ryömii. Mies yrittää sitä " kouluttaa" koko ajan mutta mun mielestä se on ihan turhaa touhua.



Olin ennen vauvaa tosi " kova" ihminen mutta vauva herätti mussa jonkun hoivavietin ja tahtoisin että se olis pitkään tuommoinen luppana :)

Siskon vauva (samanikäinen) oppi kaiken niin nopeessa tahdissa, että olis voinut iskee paniikki, kun meidän oppi konttaamaan/kävelemään vasta paljon myöhemmin. No, ei iskenyt, kun musta oli ihanaa, että vauveli ei osaa vielä kävellä (ei pääse niin lujaa) jne. Musta oli ihanaa, että se oli niin vauva =)

nyt toisen lapsen kanssa harmittaa ku se kasvaa niin nopiaa..haluis et olis pitkään pieni sylivauva:)

Minun esikoiseni on kohta vuoden ja viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut hurjaa kasvua ja kehitystä! (kuten kaikilla lapsilla). Mielestäni on ainakin ymmärrettävää, että kun lapsi oppii jonkun taidon (esim. ryömimään) sitä aletaan odottaa koska lapsi alkaa konttaa/nousee pystyyn/lähtee kävelemään... Kaikki kun on itselle uutta ja ihmeellistä!



Minusta kyse ei ole niinkään siitä, että lapsen pitäisi olla jo " iso" vaan siitä, että esikoisen vanhempi on kiinnostunut seuraamaan ja näkemään lapsen kasvua ja kehittymistä. Ehkä toisen kohdalla se ei ole enää niin jännää, kun sen on jo kertaalleen kokenut ja osaa paremmin ajatella kaiken tapahtuvan ajallaan...

Johtuen siitä, ettei silloin ollut muuta vertailukohtaa, kuin se, mitä vauva itse oli ollut aikaisemmin. Muistan, kun esikoisen ollessa 10-kuinen olin haikeana kun vauva oli niin " iso" jo, nyt taas kuopus on mielestäni vielä ihan pikkuvauva saman ikäisenä.



Ja totakin siinä varmaan on, että esikoisen kanssa jaksetaan vielä seurata ja tohista vauvan kehityksestä. Mulla on syöpyneet mieleen kaikki esikoisen kehitysvaiheiden rajapyykit: ryömimään oppiminen, ekat sanat jne. Kuopuksella noi kaikki on tulleet siinä sivussa, niitä ei ole jaksanut paljon ihmetellä.