Se on hullu, joka väittää ettei työpaikkaa saa vaikka yrittää

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 21:41"]

Minua ärsyttää suunnattomasti kun töiden puutteesta, matalasta palkkauksesta, huonoista työehdoista tai mistä tahansa vastaavasta yritetään aina tehdä työnantajapuolen syytä.

Pitäisi yhteiskunnallisessa keskustelussa pitää mielessä että:

TYÖNANTAJA = TYÖNOSTAJA

TYÖNTEKIJÄ = TYÖNMYYJÄ

Työnostaja tietää millaista työtä hän tarvitsee. Hän on samassa asemassa kuin minä, kun etsin talonrakennusurakkaani timpuria. Tiedän paljonko tunteja voin tarjota ja paljonko minulla on varaa maksaa.

Asenne monella on, että on saatava koulutusta vastaavaa mieluisaa työtä ja hyvällä palkalla. Kyllä minäkin haluaisin lottovoiton, mutta ei ole työnostajien tai yhteiskunnan vika jos sitä ei tule. Asenteiden lisäksi ongelmia on lainsäädännössä. Jos työnostaja ei palkkaa työnmyyjä, se tarkoittaa, ettei tällä ollut tarjota sitä mitä työnostaja olisi ollut vailla. Tästä syystä kaikki yleissitovat sopimukset tulisi kumota ja kaikesta voida sopia paikallisesti. Varmasti alkaisi löytymään töitä moniin pieniin yrityksiin kun voitaisiin vähän viilata esimerkiksi työaikoja, palkkausta tai irtisanomissuojaa. En minäkään palkkaisi sitä timpuria, jos tekemistä on 10 tunniksi ja hänen sopimuksessaan lukee että tarjottava on vähintään 20. Vararikkoonhan minun taloprojektini silloin kaatuisi.

[/quote]

Olen samaa mieltä, työntekijän palkkamisen pitäisi olla paljon paljon helpompaa. Myös irtisanomisen. 

[/quote]

Heh. Tuo on kyllä jonkun pienen piirin naurettava myytti että Suomessa olisi jotenkin vaikea irtisanoa. Sovitaanko että te EK:n fanipojat ja -tytöt annatte jo tuon väsyneen läpän levätä ja keksitte uuden mantran? Jookos kookos jepulis pepulis?

[/quote]

Tätä "mantraa" on toisteltu työnantajapuolella vuosikaudet. Tosiasia on kuitenkin, että muualla Euroopassa työntekijän irtisanominen on paljon vaikeampaa ja kalliimpaa kuin Suomessa.

Yle Uutiset vuonna 2013:

UUTISET
KOTIMAA
Kotimaa 30.12.2013 klo 6:23 | päivitetty 30.12.2013 klo 8:20
Irtisanominen on Suomessa helppoa ja halpaa
Suomalaisten ja pohjoismaalaisten työntekijöiden irtisanomissuoja on heikko muuhun Eurooppaan verrattuna. Meillä irtisanotut saavat työttömyyskorvausta, muualla Euroopassa työnantaja maksaa suuriakin erorahoja.

Työntekijät osoittivat mieltään Nokian Bochumin tehtaiden sulkemista ja irtisanomisia vastaan Saksassa 22. tammikuuta 2008. Bochumin tehtailla Nokia maksoi työntekijöille erorahoja yhteensä parisataa miljoonaa. Kuva: Franz-Peter Tschauner / EPAMistä on kyse?

Irtisanomissuoja eroaa selvästi Pohjois-, Keski- ja Etelä-Euroopan maissa
Suomen irtisanomissuoja on heikko, joukkoirtisanominen on helppoa, erorahoja ei makseta
Keski- ja Etelä-Euroopan irtisanomissuoja on vahva, erorahat voivat olla suuria
Ero haittaa sisämarkkinoiden toimintaa
Ainakin Etelä-Eurooppaan on syntynyt kahdet työmarkkinat

Irtisanomiset ovat jälleen kiihtyneet. Viime vuonna irtisanottiin 16 000 ja tänä vuonna lähes 14 000 työntekijää. Vuosi 2009 oli Suomessa irtisanomisten suhteellinen Euroopan ennätys; työttömäksi jäi lähes 20 000 työntekijää, ja lisäksi väkeä lomautettiin runsaasti.

Irtisanomissuoja Euroopan eri puolilla poikkeaa toisistaan. Pohjois- ja toisaalta Keski- sekä Etelä-Euroopan irtisanomissuojaa voidaan verrata näissä maissa vaikuttaviin kirkkoihin, sanoo irtisanomisia tutkinut SAK:n ja ammattiliittojen EU-edunvalvoja Jari Hellsten.

- Keski- ja Etelä-Euroopassa on edelleenkin piirteitä vanhan katolisen kulttuurin osana olevasta ajatuksesta, että työnantajan täytyy pitää huolta työntekijöistään niin kuin isän perheestään, ja se selittää esimerkiksi erorahojen syntyä. Tosin tämä ideologia on joutunut hiukan tiukoille finanssikriisin aikana.

Tosin Itävalta, syvästi katolisena maana, on poikkeus, ja sen järjestelmä on lähellä sosiaaliturvajärjestelmää.

 - Meillä on taas tämä luterilainen kulttuuri, että jokainen on oman onnensa seppä. Taustalla on hyvinvointivaltio, joka hoitaa loput, eikä lainsäädännön tai työehtosopimusten mukaan erorahoja makseta kuten muualla Euroopassa, kuvaa Hellsten.

Tosin Hellstenin mukaan katolisen kirkon mukainen huolenpidon ideologia on joutunut hiukan tiukoille finanssikriisin aikana, Hellsten lisää.

Hallitusneuvos Esko Salo sosiaali- ja terveysministeriöstä kuvaa Suomen ja Pohjoismaiden työttömyysturvaa suhteellisen hyväksi, mutta sen vastapainona taas työsuhteen irtisanomista hyvin yksinkertaiseksi.

 - Muualla Euroopassa on enemmän turvattu työsuhteita. Siellä on meitä hankalampi irtisanoa ja irtisanomiseen liittyy erorahoja ja muita järjestelyjä, joita Suomessa ei ole, sanoo Salo.

Euroopassa kolme irtisanomismallia

Pohjoismaissa irtisanotuille maksetaan irtisanomisajan palkkaa ja työttömyyskorvausta. Lähinnä toimihenkilöille, esimerkiksi 90-luvulla irtisanotuille pankkitoimihenkilöille ja Nokialta lähteneille, on maksettu myös vaatimattomia irtisanomispaketteja.

OECD:n uusimman selvityksen mukaan Suomen irtisanomismenettely on yhdeksänneksi heikoin yli 34 maan joukosta. Joukkoirtisanominen on Suomessa helppoa ja halpaa muuhun Eurooppaan verrattuna.

 - Taloudellisten ja tuotannollisten syiden osalta se on aika yksiniittinen. Hyvin harvoin työnantajan toimia haastetaan oikeuteen, jos irtisanomisten perusteena ovat taloudelliset ja tuotannolliset syyt. Suomi on tässä suhteessa aika yksiviivainen maa, sanoo Jari Hellsten SAK:sta.

Välimeren maissa irtisanominen on ollut vaikeaa, joissakin maissa lähes mahdotonta, ja on sanottu, että tuotannon jatkaminen on ollut esimerkiksi Espanjassa tappiollisissakin tapauksissa helpompaa kuin työntekijöiden irtisanominen. Välimeren maissa korvaus- tai eroraha on ollut lakisääteinen.

- Erorahoja on usein maksettu karkeasti ottaen vähintään kuukauden palkka työssäolovuotta kohden, tosin näitä on nyt jonkin verran heikennetty ainakin Espanjassa ja Portugalissa, sanoo Hellsten.

Myös Keski-Euroopassa maksetaan lain ja työehtosopimusten mukaan tai yrityskohtaisesti erorahoja. Isoissa yrityksissä ne voivat olla suuria.

Suomalaisyritykset maksaneet Keski-Euroopassa suuria erorahoja

Esimerkiksi Wärtsilä maksoi muutama vuosi sitten Hollannissa erorahoina suurimmillaan kahden vuoden palkkoja.

- Wärtsilän korvaukset eivät Hollannissa vähentäneet myöskään työttömyysturvaa, mutta Hollannista löytyy muita esimerkkejä siitä, että työnantajan korvaukset riippuvat siitä, saako työntekijä työttömyysturvaa, sanoo Jari Hellsten.

Myös Saksassa vastaava korvaustaso voi olla suuri. Esimerkiksi Nokian Bochumin tehtailla Nokia maksoi työntekijöille erorahoja yhteensä parisataa miljoonaa, kertoo kansainvälisen toiminnan päällikkö Jari Hakkarainen Metalliliitosta.

- Nokian maksamat erorahat Bochumissa olivat keskimäärin 87 000 euroa työntekijää kohti, mutta suurimmat olivat noin parisataa tuhatta, toiset saivat vähemmän. Sitten samat työt siirrettiin Romanian tehtaalle ja sieltä taas Aasiaan. Romanialaisille maksettiin enää muutamista sadoista maksimissaan muutamiin tuhansiin euroihin erorahoja, kun he menettivät työpaikkansa, sanoo Hakkarainen.

- Parhaillaan on käynnissä Belgiassa Fordin tehtaan sulkemiset ja arvioidaan, että se maksaisi Fordille 500–700 miljoonaa euroa. Se koskisi suoraan 4 500 työntekijää ja lisäksi alihankkijoita, jatkaa Hakkarainen.

Tosin heikoimmillaan irtisanomisturva on voinut merkitä Keski-Euroopassakin vain parin viikon palkkaa. Eurokriisi on hiukan huonontanut Etelä-Euroopan maiden vahvaa irtisanomissuojaa.

Seurauksena kahdet työmarkkinat ja ontuvat sisämarkkinat

Kansainvälisten asioiden päällikkö Markus Penttinen Akavasta sanoo, että vahva irtisanomissuoja on synnyttänyt eteläisessä Euroopassa kahdet työmarkkinat.

- On ollut niitä ihmisiä, jotka ovat olleet hyvin suojatuissa töissä, ja osa kaiken ulkopuolella niin sanotuissa prekariaattitöissä. Nyt on haluttu hiukan keventää vahvojen irtisanomissuojaa ja toisaalta parantaa heikompien, prekariaatin suojaa, sanoo Penttinen.

- Vahva irtisanomissuoja Keski- ja Etelä-Euroopassa on kuitenkin aiheuttanut Suomellekin ongelmia. Kun yrityksen on pitänyt vähentää tuotantoa Suomesta tai muualta Euroopasta, irtisanominen on ollut helpompaa ja halvempaa Suomen tuotantolaitoksista kuin Keski- tai Etelä-Euroopasta. Toimenpiteet ovat sitten kohdistuneet enemmän Suomeen, jatkaa Penttinen.

- Se, että irtisanomismenettelyt eroavat ja kohdistuvat voimakkaammin tiettyyn yhteen maahan kuin toiseen, on ollut ongelma ainakin suomalaisen työttömän osalta. Se on sellainen asia, mikä vaikuttaa jo sisämarkkinoiden toimintaan. Ehkä yhtenäisempi irtisanomisjärjestelmä olisi hyvä, ainakin räikeimmät erot saataisiin häviämään, arvioi kansainvälisten asioiden päällikkö Markus Penttinen Akavasta.

Helena Ala-MettäläYle Uutiset

- Erorahoja on usein maksettu karkeasti ottaen vähintään kuukauden palkka työssäolovuotta kohden, tosin näitä on nyt jonkin verran heikennetty ainakin Espanjassa ja Portugalissa, sanoo Hellsten.

Eli, jos työntekijä on ollut saman työnantajan palveluksessa vaikkapa 10 vuotta ja loppuajan kuukakusipalkka on 2900 euroa, joutuisi suomalainen työnantaja Euroopan mallin mukaan maksamaan hänelle erorahana 319 000 (vähensin joka vuodesta lomakuukauden).

Ja meillä jopa kanssaihmiset kitisevät ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta, joka em. palkalla olisi korotetuilla päivillä noin 1906 €/kk brutto. Vuodessa siis 22 872 € brutto. 

Ansiosidonnaista tulisi siis Suomessa maksaa 14 vuoden ajan, jotta päästäisiin samaan kuin muualla.

Kyllä, meitä suomalaisia työntekijöitä on vuosikaudet huijattu tuolla EK:n "mantralla", että Suomessa irtisanominen on hankalaa ja kallista. 

Ja siitä huolimatta jopa kanssaihmiset ovat sitä mieltä, että ansiosidonnaista sopisi leikata. MIKSI???

No eihän se nyt noin mene, kuten edellä laskettiin. 

Vähintään kuukauden palkka työssäolovuotta kohden, tarkoittaisi yllämainitussa laskussa vähintään 29 000 euron korvausta.

Tosin esim. minun mieheni oli tehnyt töitä 40 vuotta, kun hänet irtisanottiin, joten hän olisi saanut erorahaa 116 000 euroa. Olisi kyllä hyvin kelvannut tuollainen summa.

Tässäkin asiassa Suomessa toimitaan eri tavalla kuin muualla Euroopassa; meillä yt-neuvotteluissa irtisanotaan ensisijaisesti vanhempia työntekijöitä, joilla mahdollisuus työttömyysputkeen. Eli sekin on tehty työnantajankannalta hyvin helpoksi. Muualla Euroopassa siis päinvastoin.

Samaa kyllä ihmettelen minäkin, että miksi ihmiset kadehtivat ansiosidonnaista? 

Olemmeko niin kateellisia samassa asemassa oleville? Ja samalla hyväksymme sen, että irtisanominen on jo nyt helppoa, mutta työnantajat Suomessa haluavat helpottaa sitä entisestäänkin.

Parantaako irtisanomisen helpottaminen työllisyyttä?

15.4.2015 KOLUMNIT

Viime aikoina on erääksi työllisyyttä parantavaksi keinoksi esitetty henkilökohtaisten irtisanomisperusteiden perusteiden väljentämistä ja myös irtisanotun henkilön takaisinottovelvollisuudesta kokonaan luopumista.

Työsopimuslain mukaan vakituisessa työsuhteessa olevan työntekijän voi irtisanoa vain asiallisesta ja painavasta syystä, jolloin on tarkasteltava sekä työntekijän että työnantajan olosuhteita kokonaisuutena. Irtisanomisen perusteeksi ei käy työsopimuslain mukaan ainakaan työntekijän sairaus, poliittinen tai uskonnollinen vakaumus, eikä myöskään osallistuminen yhteiskunnalliseen tai yhdistystoimintaan.

Jos työntekijä on irtisanottu tuotannollisin ja taloudellisin perustein on työnantajalla velvollisuus tarjota tällaiselle työntekijälle ensin työtä, jos uutta työtä ilmaantuu yhdeksän kuukauden kuluessa irtisanomisesta.

Mistä tässä sitten on oikein kysymys?

Ei ainakaan siitä, että esitetyillä toimenpiteillä olisi mitään tekemistä työpaikkojen lisääntymisen kanssa. Kysymys on puhtaasti siitä, että sekä irtisanomissuojan heikentämisellä että takaisinottovelvollisuuden poistamisella halutaan lisätä työnantajien mahdollisuutta poistaa palkkalistoiltaan työntekijät, jotka tekevät ikäviä kysymyksiä ja puolustavat omia ja tovereidensa etuja.

Nämä vaatimukset kuuluvat siihen samaan sarjaan yleissitovien työehtosopimusten sitovuuspiirin rajoittamisesta ja lakko-oikeuden kaventamisesta. Kysymys on poliittisesta liikkeestä, joka haluaa työmarkkinoiden pelisääntöjen palauttamista 1930-luvulle, jolloin työntekijöiden järjestäytyminen johti useilla työpaikoilla irtisanomisiin. Se merkitsi myös joutumista työnantajien mustille listoille, joille joutuneiden oli lähes mahdotonta löytää itselleen järjellistä työpaikkaa.

Tuolloin 1930-luvulla ei luonnollisestikaan ollut myöskään toimivaa sosiaalipolitiikkaa, niinpä työttömät olivat soppatykkien ja hätäaputöiden varassa.

Suomalainen työelämän kehittyminen sopimuskulttuuriksi on alkanut vaikeina aikoina 1940-luvulla, jolloin ymmärrettiin, ettei kahtia jakautunut kansa voi toimia yhtenäisesti maamme pelastamiseksi silloisesta ahdingosta. Tämä ymmärretään yhäkin suomalaisessa työmarkkinakentässä. Työmarkkinajärjestöt ymmärtävät yhteisen työlainsäädännön ja pelisääntöjen kehittämisen vievän työelämäämme aidosti eteenpäin. Mutta ne ymmärtävät myös sen, että asioiden edistäminen on joskus vaikeaa.

Nyt tehdyt esitykset työelämän peruspelisääntöjen romuttamista ovat lähtöisin työmarkkinatoimijoiden ulkopuolelta ja niillä on poliittinen tarkoitus. Esitykset tulevat säännöllisesti poliittisesta oikeistosta, useimmiten kokoomuslaisten vaikuttajien esittäminä. Näillä esityksillä muokataan kansalaisten mielialaa sellaiseksi, että saataisiin aikaan sellainen poliittinen valtaenemmistö, joka on valmis muuttamaan työlainsäädäntöämme työnantajille suotuisampaan suuntaan. Yksittäinen työntekijä olisi tässä muutoksessa kuitenkin suurin häviäjä, sillä hänen turvallisuutensa kärsisi kaikkein eniten esimerkiksi irtisanomissuojan heikentyessä tai työhön takaisinottovelvollisuuden lakatessa.

Usein kuulee perusteluna näille vaatimuksille myös sen, että paikallisesti tiedetään parhaiden millä ehdoilla työntekijöitä kannattaa palkata ja pitää työssä. Tällöin kuitenkin unohdetaan se tosiasia, että meillä Suomessa on esimerkiksi palkkauksen osalta valittu työehtosopimuksiin perustuva järjestelmä, kun monissa muissa Euroopan maissa palkkausta säädellään lainsäädännöllä. Samoin irtisanominen on monissa Euroopan maissa henkilökohtaisilla perusteilla vähintäänkin samantasoista kuin meillä Suomessa. Tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä irtisanominenhan on Suomessa hyvinkin edullista moniin Euroopan maihin verrattuna.

Järkevintä suomalaisen työntekijän kannalta on jatkossakin kehittää työelämää yhteistuumin ilman, että sitä ohjaa poliittiset ja lyhytjänteinen taloudellisen voiton tavoitteet.

Esko Vatanen
 - TYÖELÄMÄASIANTUNTIJA, TAMPERE

Saksalainen mieheni sai kolme kuukautta tänne muutettuaan työn ja sen myöhemmin menettäesään muutaman kuun jälkeen uuden. Ei puhu suomea ja se ole korkeakoulussa opiskellut. Kummastuttaa nää vikisijät, ei kotona istumalla ja pari paskaa hakemusta lähettämällä yleensä mitään saakkaa.

Kyllä töitä Suomessa riittää, niitä vaan on vähemmän jotka haluaa maksaa niistä tekemättömistä töistä.

En edes halua töitä enää, olen sopeuttanut elämäni maksettavien tukien mukaan. Nostan hattua teille jotka jaksatte joka aamu lähteä, olen kiitollinen teille kun mahdollistatte myös minun elämäntapani ;) .

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 21:20"]

Saksalainen mieheni sai kolme kuukautta tänne muutettuaan työn ja sen myöhemmin menettäesään muutaman kuun jälkeen uuden. Ei puhu suomea ja se ole korkeakoulussa opiskellut. Kummastuttaa nää vikisijät, ei kotona istumalla ja pari paskaa hakemusta lähettämällä yleensä mitään saakkaa.

[/quote]

Ajaako bussia Hki ?

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 21:20"]

Saksalainen mieheni sai kolme kuukautta tänne muutettuaan työn ja sen myöhemmin menettäesään muutaman kuun jälkeen uuden. Ei puhu suomea ja se ole korkeakoulussa opiskellut. Kummastuttaa nää vikisijät, ei kotona istumalla ja pari paskaa hakemusta lähettämällä yleensä mitään saakkaa.

[/quote]

Ajaako bussia Hki ?

[/quote]

No ei sentään mitään paskaduunia, ihan pizzeriassa työskentelee, pääkokkina.

Siis ihan oikeastiko ihmiset luulee, että random työpaikalle pääsee noin vaan tapaamaan rekrystä vastaavaa henkilöä? Meiltä ainakin respa käännyttäisi vaan kohteliaasti pois ja neuvoisi tekemään avoimen hakemuksen netissä. Ei meillä ole aikaa jutella mukavia satunnaisten ihmisten kanssa. Sitten jos kaivataan työntekijöitä, ilmoitukset on kyllä ihan normaalisti mol.fi:ssä.

Mutta se riippuu niin siitä onko valmis ottamaan vastaan ihan mitä tahansa työtä. Tuskin kovin moni kouluttautunut hakee vakipaikkaa esim siivoustyöstä. Olin viime kesänä siivoomassa ja melkein kaikki vakkarit mamuja. Suomalaiset ei huoli näitä töitä ja kuulemma vaikea saada porukkaa noihin töihin. 

Se on hullu joka jaksaa provoilla tästä samasta aiheesta jota on käsitelty tällä palstalla ties kuinka monta kertaa..

Jaa. Mä oon kohta puoli vuotta soitellut ja käynyt alani firmoissa kyselemässä töitä. Ei oo töitä niin ei oo.

Kai se on alasta kiinni. Itse en ole päivääkään ollut työttömänä, ellen ole niin halunnut. Ja vaikka on ns. matalapalkka-ala kyseessä, niin ei tätä homma todellakaan tee kuka vain, vaikka olisi millaiset paperit hohtokeilauksesta.

Minua ärsyttää suunnattomasti kun töiden puutteesta, matalasta palkkauksesta, huonoista työehdoista tai mistä tahansa vastaavasta yritetään aina tehdä työnantajapuolen syytä.

Pitäisi yhteiskunnallisessa keskustelussa pitää mielessä että:

TYÖNANTAJA = TYÖNOSTAJA

TYÖNTEKIJÄ = TYÖNMYYJÄ

Työnostaja tietää millaista työtä hän tarvitsee. Hän on samassa asemassa kuin minä, kun etsin talonrakennusurakkaani timpuria. Tiedän paljonko tunteja voin tarjota ja paljonko minulla on varaa maksaa.

Asenne monella on, että on saatava koulutusta vastaavaa mieluisaa työtä ja hyvällä palkalla. Kyllä minäkin haluaisin lottovoiton, mutta ei ole työnostajien tai yhteiskunnan vika jos sitä ei tule. Asenteiden lisäksi ongelmia on lainsäädännössä. Jos työnostaja ei palkkaa työnmyyjä, se tarkoittaa, ettei tällä ollut tarjota sitä mitä työnostaja olisi ollut vailla. Tästä syystä kaikki yleissitovat sopimukset tulisi kumota ja kaikesta voida sopia paikallisesti. Varmasti alkaisi löytymään töitä moniin pieniin yrityksiin kun voitaisiin vähän viilata esimerkiksi työaikoja, palkkausta tai irtisanomissuojaa. En minäkään palkkaisi sitä timpuria, jos tekemistä on 10 tunniksi ja hänen sopimuksessaan lukee että tarjottava on vähintään 20. Vararikkoonhan minun taloprojektini silloin kaatuisi.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 21:16"]

Voin mäkin yrittää laskea paljon on 7+7, mutta jos lasken sen väärin, lopputulos ei ole oikea. Jos työtä hakee lähettämällä lappuja bittiverkossa niin ei niitä saakaan, mene ryhdikkäästi paikan päälle kysymään.

[/quote]

Joo, tehään näin.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 21:20"]

Saksalainen mieheni sai kolme kuukautta tänne muutettuaan työn ja sen myöhemmin menettäesään muutaman kuun jälkeen uuden. Ei puhu suomea ja se ole korkeakoulussa opiskellut. Kummastuttaa nää vikisijät, ei kotona istumalla ja pari paskaa hakemusta lähettämällä yleensä mitään saakkaa.

[/quote]

Mina tahto työ, ollako sina työ. Ja heti nappaa, niinkö? Otta sina harja ala siivooma lattia, 5-24 h/viikko, kutsutaan tarvittaessa. 8,54 €/ + lisät.  Jeeeee, hävetkää luuserit.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 21:28"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 21:20"]

Saksalainen mieheni sai kolme kuukautta tänne muutettuaan työn ja sen myöhemmin menettäesään muutaman kuun jälkeen uuden. Ei puhu suomea ja se ole korkeakoulussa opiskellut. Kummastuttaa nää vikisijät, ei kotona istumalla ja pari paskaa hakemusta lähettämällä yleensä mitään saakkaa.

[/quote]

Ajaako bussia Hki ?

[/quote]

No ei sentään mitään paskaduunia, ihan pizzeriassa työskentelee, pääkokkina.

[/quote]

:D

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 21:35"]Mutta se riippuu niin siitä onko valmis ottamaan vastaan ihan mitä tahansa työtä. Tuskin kovin moni kouluttautunut hakee vakipaikkaa esim siivoustyöstä. Olin viime kesänä siivoomassa ja melkein kaikki vakkarit mamuja. Suomalaiset ei huoli näitä töitä ja kuulemma vaikea saada porukkaa noihin töihin. 
[/quote]

Miksi huolisikaan kun palkat poljettu mamujen avulla? Jos ei makseta tarpeeksi niin on turha ihmetellä huuli pyöreänä kun ihmiset eivät ryntää töihin. Monella siivousfirmalla on myös paska maine työntekijöiden kyykyttämisestä ja räikeästä sopimusten rikkomisesta.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 21:41"]

Minua ärsyttää suunnattomasti kun töiden puutteesta, matalasta palkkauksesta, huonoista työehdoista tai mistä tahansa vastaavasta yritetään aina tehdä työnantajapuolen syytä.

Pitäisi yhteiskunnallisessa keskustelussa pitää mielessä että:

TYÖNANTAJA = TYÖNOSTAJA

TYÖNTEKIJÄ = TYÖNMYYJÄ

Työnostaja tietää millaista työtä hän tarvitsee. Hän on samassa asemassa kuin minä, kun etsin talonrakennusurakkaani timpuria. Tiedän paljonko tunteja voin tarjota ja paljonko minulla on varaa maksaa.

Asenne monella on, että on saatava koulutusta vastaavaa mieluisaa työtä ja hyvällä palkalla. Kyllä minäkin haluaisin lottovoiton, mutta ei ole työnostajien tai yhteiskunnan vika jos sitä ei tule. Asenteiden lisäksi ongelmia on lainsäädännössä. Jos työnostaja ei palkkaa työnmyyjä, se tarkoittaa, ettei tällä ollut tarjota sitä mitä työnostaja olisi ollut vailla. Tästä syystä kaikki yleissitovat sopimukset tulisi kumota ja kaikesta voida sopia paikallisesti. Varmasti alkaisi löytymään töitä moniin pieniin yrityksiin kun voitaisiin vähän viilata esimerkiksi työaikoja, palkkausta tai irtisanomissuojaa. En minäkään palkkaisi sitä timpuria, jos tekemistä on 10 tunniksi ja hänen sopimuksessaan lukee että tarjottava on vähintään 20. Vararikkoonhan minun taloprojektini silloin kaatuisi.

[/quote]

Muuten hyvä, mutta äkkiä se menisi herkästi siihen, että työnosataja olisikin työnriistäjä. Siksi meillä on suojat, että peliä pelattaisiin reilusti. Jos peliä olisi aina pelattu nimenomaan työnantajien puolesta reilusti, niin ei tämmöisiä sääntöjä tarvittaisi. Työnosatajat ovat ihan itse kusseet omaan lahkeeseen.

Tietty sääntöjä voidaan rukata, mutta ei todellakaan poistaa.