Mitä teette rauhoittuaksenne paniikkikohtauksen aikana?

Otan propralin, koitan keskittyä ajattelemaan että se on vaan typerä paniikkikohtaus eikä muuta, ja jos mies on paikalla niin hänestä on iso apu.

Silmät kiinni, keskityn hengittämään ja laulan mielessäni Kouvostoliiton laulun läpi.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 08:57"]

Otan propralin, koitan keskittyä ajattelemaan että se on vaan typerä paniikkikohtaus eikä muuta, ja jos mies on paikalla niin hänestä on iso apu.

[/quote]

Minullakin on Propralit ja auttavat sydämen tykytykseen, mutta muihin oireisiin ei. Huomasin itsekin, että auttoi vähän, kun juttelin äidin kanssa puhelimessa. Asun yksin. Kohtauksen aikana tuntuu aina, että henki tai taju lähtee. Pelkään milloin tulee taas uusi. ap

Pelko ruokkii niitä kohtauksia. Muista, että ne oireet ovat vain tunteita ja tuntemuksia, jotka eivät ole vaarallisia vaikka ikäviä. Tuntemukset tulevat ja menevät. Pian on taas parempi olo. Minua auttaa kun alan tehdä jotain. Saatan järjestellä kaappeja hirveällä vimmalla. Jotain sellaista tekemistä jolloin et ehdi miettiä omia tuntemuksiasi.

Niin ja minulla auttaa myös terveellisten elämäntapojen lisääminen silloin kun pkohtauksia tulee paljon. -5.

Ajattelen, että kohtaus on pian ohi ja selviän siitä niin kuin aina ennenkin. Keskityn myös hengittämään syvempään.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 09:02"][quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 08:57"]

Otan propralin, koitan keskittyä ajattelemaan että se on vaan typerä paniikkikohtaus eikä muuta, ja jos mies on paikalla niin hänestä on iso apu.

[/quote]

Minullakin on Propralit ja auttavat sydämen tykytykseen, mutta muihin oireisiin ei. Huomasin itsekin, että auttoi vähän, kun juttelin äidin kanssa puhelimessa. Asun yksin. Kohtauksen aikana tuntuu aina, että henki tai taju lähtee. Pelkään milloin tulee taas uusi. ap
[/quote]

Jos sulla tuli vasta ensimmäiset paniikkikohtaukset ihan vastikään, niin niitä voi tosiaan tulla vielä lisääkin. Itselläni on vuosien kokemukset niistä, ja voin sanoa, että niihin ei koskaan totu, mutta niihin oppii suhtautumaan eri tavalla. Itse olen tällä hetkellä päässyt siihen moodiin, että kun huomaan paniikin oireita, sanon sille että "siitä vaan, pistä tulemaan! **ttu!" :) Niihin kyllästyy, ja kun ymmärtää ettei niihin kuole, niin ne on vain yksi riesa muiden elämän kivien sekaan :)

Opit pärjäämään niiden kanssa. Ne eivät ole vaarallisia, vaikka tuntuukin siltä, että se ol menoa nyt. Se on sun mielesi, joka leikkii yhdessä hermoston kanssa :)

Ei siinä mikään rauhoita paitsi viina tai nappi bentsoa. Joita en ole enää 10 vuoteen käyttänyt. Nykyisin vaan kestän kohtaukset, annan tulla ja mennä. 

Mitkään itsensä vakuuttelut ettei kuole ei auta. Nimittäin vaikka minäkin olen saanut kohtauksen satoja kertojoa, niin ainahan ON mahdollisuus että tämä tällä kertaa ei olekaan paniikkikohtaus vaan vaikka aivohalvaus, sydänkohtaus tms oikeasti vaarallinen asia. Tapahtuuhan niitäkin ihmisille. Mutta siinäpää sitä sitten aikansa panikoi ja sitten se menee ohi. Enää en niin kauheasti välitä koko paniikkikohtauksista, niitä tulee, mutta ihan sama. Ei kauhun ja kuolemanpelon tunteisiin kuole.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 09:02"][quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 08:57"]

Otan propralin, koitan keskittyä ajattelemaan että se on vaan typerä paniikkikohtaus eikä muuta, ja jos mies on paikalla niin hänestä on iso apu.

[/quote]

Minullakin on Propralit ja auttavat sydämen tykytykseen, mutta muihin oireisiin ei. Huomasin itsekin, että auttoi vähän, kun juttelin äidin kanssa puhelimessa. Asun yksin. Kohtauksen aikana tuntuu aina, että henki tai taju lähtee. Pelkään milloin tulee taas uusi. ap
[/quote]
Mä en halua muita lääkkeitä kun nuo. Ne auttaa mulla just siihen tykytykseen ja vapinaan jotka mulla muuten jatkuis pitkään kohtauksen jälkeenkin.

Jos sinulla on taipumus pinnalliseen hengitykseen kohtauksen aikana niin silloin kannattaa keskittyä hengittämään ulos kaksi kertaa pidempään kuin sisään. Tämä estää hyperventiloinnin.

Mulla auttaa jonkun tekeminen, tiskaan, imuroin, kävelen, hakkaan tyynyä, yms. Miehelle olen opastanut, että minuun ei kosketa jos on paniikkikohtaus päällä, kauempaa voi puhua rauhoittavasti. Mutta mihinkään tiukkaan halausotteeseen EI OTETA, "vangitseminen" pahentaa kohtausta.

Minä saan paniikki/tykytyskohtaukset aina yöllä. Nyt otan propralin ennen nukkumaanmenoa ja nukun kuin tukki.