Onko muita, jotka haluaisivat nähdä kavereita kunnolla eikä vain nopean kahvittelun merkeissä?

Se kahvittelu ei kiinnosta. Jos sanot että mennään oluelle jo otetaan aikaa seurusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään nähdä kahvittelun merkeissä, mutta kahvilassa, en toisen kotona enkä omassani. Tämä on tullut tavakseni ystävyyssuhteiden muututtua etäisemmiksi, kaverisuhteiksi. Kahvilasta on helpompaa lähteä tyyliin "pitää mennä, nähdään taas!" kun haluaa, eikä tarvitse kursailla eikä selitellä. Eri asia sitten ihmiset, joille todella haluan antaa aikaani ja joiden seurassa viihdyn ja voin olla oma itseni.

Kiva tietää. oot varmaan mun kaveri. Aina jostain tulossa, aina johonkin menossa kun nähdään. 

Sano suoraan vaan, että ei oikeen kiinnostais nähdä, kun se että saa armopaloiksi jonkun 45min kahvilassa.

Ja myös minun "kaverini". Lisäksi aina myöhässä. Ja nämä kahvilakeikat kestävät noin 20 minuuttia. Joskus ei tule paikalle ollenkaan tai soittaa kahden tunnin kuluttua ihan pokkana, että hei oletko vielä siellä niin nyt hän olisi mestoilla ja voitaisiin tavata. Nykyään mietin aina jonkun muun hoidettavan asian jos ei suvaitse ilmaantua enkä odota jos on yli 20 minuuttia myöhässä. Pidän sellaisena pakkona olla ystävällinen hänelle, koska meillä on yhteisiä ystäviä ja tuttuja. Muuten aika yhdentekevä henkilö itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Olen pitänyt etäisyyttä niihin kavereihin joiden kanssa seurustelu on sitä että toinen puhuu itsestään, tekemisistään tai sukulaisistaan koko tapaamisen ajan. Jos yritän kertoa itse jotain kääntää puheen taas omiin asioihinsa tai kommentoi jotenkin vähättelevästi. En pysty kyllä ymmärtämään mitä tuollaiset ihmiset kuvittelevat toisen saavan noista tapaamisista? Yritänkin välttää ja jos en kehtaa kieltäytyä niin kahvittelu riittää.

Minä taisin tuhota ainakin kaksi pitkää ja hyvää ystävyyssuhdetta olemalla rasittava ja valittamalla lähinnä omista asioistani. Taustalla oli keskivaikea masennus, josta olen vuosien kamppailun jälkeen pikkuhiljaa toipunut. Nämä entiset ystävät etäännyttivät itsensä ja ymmärrän itsekin miten raskasta seuraa varmasti olin. Nykyään, vaikka kovasti tsemppaan ja olen positiivinen sekä keskustelen mielelläni heidän kuulumisistaan, huomaan etten ole kiinnostava ja tapaamisia on harvoin, ne ovat lyhyitä ja entiset kaverit pidättyväisen varovaisia seurassani. En oikein osaa korjata näitä rikki menneitä suhteita ja täytyy vain yrittää löytää uusia ystäviä.

Hyi, kuulostaa treffeiltä ja sellaiselta laatuajalta jota haluan viettää vain mieheni kanssa.

Minulle kaveri ehdotti jopa kommuuniin muuttamista itsensä ja miehensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Hyi, kuulostaa treffeiltä ja sellaiselta laatuajalta jota haluan viettää vain mieheni kanssa.

Minusta taas kuulostaa ankealta, että mieheni olisi ainoa ihminen, johon minulla on syvällinen suhde.

Miksi pitäisi olla syvällinen suhde?