Onko muita, jotka haluaisivat nähdä kavereita kunnolla eikä vain nopean kahvittelun merkeissä?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ovat sellaisia, etteivät halua näkemiselle edes järjestää aikaa. He ehdottavat usein lyhyellä varoitusajalla, että nähtäisiinkö silloin siihen aikaan ja se on sellainen ota tai jätä-tarjous. Jos ei passaa, niin seuraavasta näkemisestä ei ole tietoa. Jos tälläiselle tyypille ehdottaa esim illanviettoa, niin sekään ei koskaan käy, koska kaikki aikataulut on täyteen buukattu. Syyt on vielä usein varsin naurettavia. Ei voi lähteä lauantaina iltaa viettämään, kun sunnuntaina on aikainen herätys jostain ihan turhasta syystä.

JEP ja sitten nämä samat ihmiset usein loukkaantuvat, kun et peru sovittuja menoja/työvuoroja just silloin kun heillä olis aikaa ja valittavat että "koskaan sua ei näe". Itse eivät kuitenkaan ole valmiita joustamaan omista menoistaan vaan ehdottavat näkemistä vain silloin, kun ei ole parempaa tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo mulla on sun kaltaisia ystäviä, jotka haluaa tulla kesällä koko päiväksi kylään, grillata ja hengata aamusta iltaan asti. Mä taas en millään jaksaisi seurustella ja emännöidä koko päivää, mulle se 2-3 h kahvittelu ois just oikeanlaista näkemistä. Hirveän vaikea vaan on sanoa toiselle että ei teidän tarttis olla niin pitkään. Jostain syystä nuo kokopäivänkyläilijät haluaa muuten just nimenomaan tulla meille eikä niinpäin että me mentäis niille.

Mun kokopäiväkyläilijät on sellaisia, ettei heitä tarvitse emännöidä. Kun suhteet on mutkattomat, voi myös sanoa, että tuotko maitoa ja kahvileipää tullessasi kun mulla ei nyt oo. Ja jos taas on vaikka ruoka valmiina, on ystävä tervetullut pöytään. Raskasta tuo ois, jos pitäisi emännöidä ja esittää.

Ei taida maito ja kahvileipä riittää pitkään vierailuun.

Kivahan sellainen vieras on, joka ryhtyy siivoamaan, korjaamaan kasvihuonetta tai siistimään kukkapenkkejä, mutta niitä on valitettavan vähän. Emännöinti on sitä, että on läsnä vieraalleen, joten kyllä minä ainakin emännöin enkä jätä yksin leikkaamaan nurmikkoa.

Voihan sitä olla läsnä, vaikka yhdessä jotain touhuttaisiinkin. Ja ruoat voi vaikka tilata valmiina jostain, jos niiden tekeminen liikaa stressaa.

Miten voisin väänrää sinulle rautalangasta, että suurimmalle osalle vieraista/kavereista ei kelpaa se, että tehdään jotain yhdessä. Ehei, heille - kuten ap:lle - tärkeää on yhdessä oleminen ja puhuminen, toiseen keskittyminen, ei minkään oheistoiminnan tekeminen.

Miksi et ehdota, että vieras tuo ruuat mukanaan, miksi ne pitää tilata. Enkä minä ainakaan osaa tehdä ruokaa niin, että olen samaan aikaan keittiössä ja olohuoneessa. Ehkä sinä osaat, koska kykenet olemaan 100% kaverillesi läsnä koko ajan.

Edelleen: kuka noita vaatimuksia asettaa ja miksi alistut sellaiseen? Onko joku ystäväsi vaatinut oikeasti tällaista "100% läsnäoloa" vai kuvitteletko vain omiasi?

Ja kyllä, minä voin tehdä ruokaa ja samalla jutustella ystäväni kanssa. Ei minun ystäväni tarvitse minulta mitään 100 % huomiota jatkuvasti, ihan aikuisia ihmisiä kun ovat ja pärjäävät hetken vaikka itsekseenkin. En ole kenenkään viihdyttäjä, vaikka minun kotona tavataankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo mulla on sun kaltaisia ystäviä, jotka haluaa tulla kesällä koko päiväksi kylään, grillata ja hengata aamusta iltaan asti. Mä taas en millään jaksaisi seurustella ja emännöidä koko päivää, mulle se 2-3 h kahvittelu ois just oikeanlaista näkemistä. Hirveän vaikea vaan on sanoa toiselle että ei teidän tarttis olla niin pitkään. Jostain syystä nuo kokopäivänkyläilijät haluaa muuten just nimenomaan tulla meille eikä niinpäin että me mentäis niille.

Tämä.

Koko päivän kyläilevä kaveri tarkoittaa sitä, että olen valmistellut aamupalan/jotain pientä purtavaa alkajaisiksi, lounaan, päiväkahvin, päivällisen ja pienet kahvittelut vielä ennen kaverin lähtöä. Lisäksi laitan koko muun elämäni sivuun ko.päiväksi eli ei kasvimaan kitkemistä, siivousta, autonpesua, lukemista tms., vaan koko päivä läsnäoloa. Se on uskomattoman uuvuttavaa!

Eikä kannata sanoa, että kitkekää se mansikkamaa yhdessä. Ehei, vieras on tullut juttelemaan kanssani, se edellyttää sitä, että ei saa tehdä mitään muuta! Pitää istua ja kuunnella tai kävellä ja kuunnella, mutta ei sovi kastella kukkia ja kuunnella.

Siksi tapaan kavereita kahvilla. Jos se ei riitä, niin minä menetän vähemmän.

Siis miksi ihmeessä alistut tuollaiseen, että toinen tulee sun kotiin sanelemaan, että miten saa olla?

Ei meillä lopu tekeminen koko päiväksi, vaikka vieraita olisikin. Esim. viime kesänä kerättiin yhdessä viinimarjat pensaasta ja samalla jotain rupateltiin. Tai pihasaunan lämmityksessä on yleensä joku kaverina. Koirakin pitää ulkoiluttaa joka tapauksessa, oli vieraita eli ei.

Toki vieraan ei mikään pakko ole mitään tehdä, voi ottaa vaikka tuolin mukaan ja istuskella vieressä. Ja ruoat on sitä samaa mitä itsekin syötäisiin, kahville jotain tykkään leipoa erikseen kyllä.

En minä alistu mihinkään, kuvasin vain sen, mitä moni tuntuu odottavan: että voi mennä kaverille päiväksi ja tämä keskittyy vain vieraaseen!

Meillä normaalina lounaana olisi Nutrilet-pirtelö, joka saattaa olla sellainen, ettei vieras sitä lounaana pidä! Eikä meillä ole ainuttakaan tuolia, jonka antaisin vieraalle puutarhaan kannettavaksi. Marjoja poimiessaan ei keskity kaveriinsa, keskittyy poimimiseen, joten sellainen puuhastelu ei sovi, se on loukaavaa.

Ketä nämä ihmiset on, joihin viittaat? Siis sinun ystäviäsi vai puhutko ihan yleisesti?

Ja kyllä marjoja poimiessa voi samalla jutustella. Ihme yleistystä nämä sun viestit.

No jos sinulle riittää jutustelu, niin miksi ihmeessä ei kelpaa 45 min kahvilassa? Miksi haluat käyttää kokonaisen päivän "ystävyyden ylläpitämiseen"?

En nyt ihan ymmärtänyt? Eihän marjojen poiminnan ohella tehty jutustelu poissulje syvempiä keskusteluja esim. kahvipöydässä tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo mulla on sun kaltaisia ystäviä, jotka haluaa tulla kesällä koko päiväksi kylään, grillata ja hengata aamusta iltaan asti. Mä taas en millään jaksaisi seurustella ja emännöidä koko päivää, mulle se 2-3 h kahvittelu ois just oikeanlaista näkemistä. Hirveän vaikea vaan on sanoa toiselle että ei teidän tarttis olla niin pitkään. Jostain syystä nuo kokopäivänkyläilijät haluaa muuten just nimenomaan tulla meille eikä niinpäin että me mentäis niille.

Tämä.

Koko päivän kyläilevä kaveri tarkoittaa sitä, että olen valmistellut aamupalan/jotain pientä purtavaa alkajaisiksi, lounaan, päiväkahvin, päivällisen ja pienet kahvittelut vielä ennen kaverin lähtöä. Lisäksi laitan koko muun elämäni sivuun ko.päiväksi eli ei kasvimaan kitkemistä, siivousta, autonpesua, lukemista tms., vaan koko päivä läsnäoloa. Se on uskomattoman uuvuttavaa!

Eikä kannata sanoa, että kitkekää se mansikkamaa yhdessä. Ehei, vieras on tullut juttelemaan kanssani, se edellyttää sitä, että ei saa tehdä mitään muuta! Pitää istua ja kuunnella tai kävellä ja kuunnella, mutta ei sovi kastella kukkia ja kuunnella.

Siksi tapaan kavereita kahvilla. Jos se ei riitä, niin minä menetän vähemmän.

Siis miksi ihmeessä alistut tuollaiseen, että toinen tulee sun kotiin sanelemaan, että miten saa olla?

Ei meillä lopu tekeminen koko päiväksi, vaikka vieraita olisikin. Esim. viime kesänä kerättiin yhdessä viinimarjat pensaasta ja samalla jotain rupateltiin. Tai pihasaunan lämmityksessä on yleensä joku kaverina. Koirakin pitää ulkoiluttaa joka tapauksessa, oli vieraita eli ei.

Toki vieraan ei mikään pakko ole mitään tehdä, voi ottaa vaikka tuolin mukaan ja istuskella vieressä. Ja ruoat on sitä samaa mitä itsekin syötäisiin, kahville jotain tykkään leipoa erikseen kyllä.

En minä alistu mihinkään, kuvasin vain sen, mitä moni tuntuu odottavan: että voi mennä kaverille päiväksi ja tämä keskittyy vain vieraaseen!

Meillä normaalina lounaana olisi Nutrilet-pirtelö, joka saattaa olla sellainen, ettei vieras sitä lounaana pidä! Eikä meillä ole ainuttakaan tuolia, jonka antaisin vieraalle puutarhaan kannettavaksi. Marjoja poimiessaan ei keskity kaveriinsa, keskittyy poimimiseen, joten sellainen puuhastelu ei sovi, se on loukaavaa.

Naurahdin tolle "meillä ei ole ainuttakaan tuolia" - kohdalle :D Nyt on uhriutumisen mentaliteetit kohdillaan!

- ohis

Onko sinulla siis sellainen tuoli, jonka voi huoleti kantaa sisätiloista puutarhaan? Sinua ei haittaa multaiset tuolinjalat vai oikeastiko olet auliina ne siivoamassa, jotta kaverisi ei tarvitsisi edes sitä vaivaa nähdä.

Meillä on ulkona ihan omat pöydät ja tuolit, jotta voidaan nauttia omasta pihasta ja etenkin puutarhasta :)

Minusta olisi myös ihanaa viettää tyttöjen iltaa vaikka meillä, katsoa joku leffa ja syödä herkkuja ja jutella mukavia. Mutta tuntuu ettei ihmiset jaksa, siis oikeasti jaksa, enää oikein mitään pitempiä sosiaalisia tilanteita.

Itseäni ei haittaisi leipoa ja tehdä ruokaa, jotta vieras voisi tulla ihan valmiiseen pöytään eikä hänen siis tarvitsisi tehdä mitään paitsi tulla paikalle. Mutta yhä harvemmassa määrin ihmiset jaksavat enää kyläillä, kun kaikki muu menee aina edelle.

Mulle riittävät myös joku tunnin kahvittelu tai vastaava, mutta siihenkään ei tunnu muilla enää olevan aikaa. Salilla käynti ja pyykinpesu vie voiton.

Tuntuu ettei kukaan jaksa edes laittaa viestiä, joten näkemysten sopiminenkin on työn ja tuskan takana. Kaikki tuntuvat olevan jotenkin ihan loppu. Itselläkin on ollut vaikeuksia koronan jälkeen, työt meni ym. mutta ystävien tapaaminen on ollut se ainoa järjissään pitävä suola. Nyt kun sitäkään ei enää ole, niin alkaa vähän masentaa oikeasti.

- N28, jonka kaveripiiri on ainakin toistaiseksi vielä lapseton.

Mä ymmärrän hyvin sua ap. Kaipaan itsekin välillä juuri sitä, että ajan kanssa nähdään, jutellaan kaikessa rauhassa ja vietetään aikaa. Välillä tietty on niitä lyhyempiä kahvittelujakin, mutta mä kaipaan myös sitä kunnon kohtaamista. Pelkkä viesteittely ei riitä tai ole todellista kohtaamista.

Nykyään vaan tuntuu, että ihmiset ovat tosi kiireisiä, tosin aikaa puhelimessa, koneella tai telkkarin edessä nuokkumiseen tuntuu kuitenkin riittävän. Onneksi itsellä on myös niitä ystäviä, joilla on aikaa jutella ja kohdata. Ja sitten niitä tuttavia, joiden kanssa vaan lyhyesti kahvitellaan harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän hyvin sua ap. Kaipaan itsekin välillä juuri sitä, että ajan kanssa nähdään, jutellaan kaikessa rauhassa ja vietetään aikaa. Välillä tietty on niitä lyhyempiä kahvittelujakin, mutta mä kaipaan myös sitä kunnon kohtaamista. Pelkkä viesteittely ei riitä tai ole todellista kohtaamista.

Nykyään vaan tuntuu, että ihmiset ovat tosi kiireisiä, tosin aikaa puhelimessa, koneella tai telkkarin edessä nuokkumiseen tuntuu kuitenkin riittävän. Onneksi itsellä on myös niitä ystäviä, joilla on aikaa jutella ja kohdata. Ja sitten niitä tuttavia, joiden kanssa vaan lyhyesti kahvitellaan harvoin.

Mulla ainakin on juuri näin. Aikaa siis löytyy arkisin klo 22-24 välillä ja sitten viikonloppuisin klo 22-04 välillä. Mutta nuo eivät ole ajankohtia, jolloin lähtisin kyläilemään. Hyvä puoli viestittelyssä on vielä se, ettei aikaa mene matkoihin. Voi vain ystävälle sanoa, että nyt menen nukkumaan ja on minuutin sisällä jo omassa sängyssä. Ja siinä viestittelyn lomassa on ehtinyt myös käydä suihkussa ja pesemään hampaansa. Itse asiassa voi myös siinä viestittelyn lomassa sanoa, että lähden käyttämään koiran pikaisesti ulkona ja palaan hetken päästä. Tätäkään ei voi livetapaamisissa tehdä. Paitsi jos ystävä asuisi naapurissa.

Minä olen juuri tällainen, joka luuhaa ystävien kanssa vaikka kellon ympäri. Erityisesti kaksi ystävistäni on sellaisia, että kun tavataan, niin vietetään iltaa pitkän kaavan kautta, siis kolmestaan. Monesti tavataan jo puolilta päivin ja saatetaan jatkaa vaikka aamu kahteen asti. Kokataan yhdessä tai sitten tilataan noutoruokaa, ennen koronaa saatettiin toki kaupungillakin aikaa kuluttaa ravintoloissa. Yhdellä on lapsia, on vuorotyötä, on puolisoita, on muitakin ystäviä, sukulaiset eri paikkakunnilla, ei ihan naapurissa toistemmekaan kanssa asuta, harrastuksiakin riittää ja ennen koronaa matkustelua jne., mutta kun kyseessä on hyvät ystävät, niin kyllä aikaa haluaa järjestää. Sovitaan usein hyvissä ajoin nämä tapaamiset.

Ollaan kaikki kovia puhumaan, parissa tunnissa hyvä jos kuulumiset on vaihdettu, ja sitten päästään itse asiaan. Puhutaan aikalailla kaikesta, ajankohtaisasioista elämän tarkoitukseen. Opiskelimme kaikki samaa alaa, siitäkin riittää edelleen paljon juttua, kukaan ei ole töissä alalla mutta seuraamme sitä kaikki vähän eri näkökulmasta. Ystävyys on jatkunut yli 10 vuotta, elämäntilanne itse kullakin vaihdellut, mutta aina on yhteyttä pidetty ja tapaamisia järjestetty. Viestitellään usein myös, jopa päivittäin.

Ymmärrän ettei kaikkien ystävien kanssa voi pitää näin tiiviisti yhtä, mutta se on minulle käsittämätöntä, ettei joku halua yhdenkään ystävän kanssa viettää kunnolla aikaa!

En ole nähnyt yli vuoteen ketään ja elämäni on helpottunut. Ei enää odotuksia ja kirjoittamattomia sääntöjä siitä, kuinka paljon on liikaa tai liian vähän. Ei toisten pillin mukaan tanssimista.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen juuri tällainen, joka luuhaa ystävien kanssa vaikka kellon ympäri. Erityisesti kaksi ystävistäni on sellaisia, että kun tavataan, niin vietetään iltaa pitkän kaavan kautta, siis kolmestaan. Monesti tavataan jo puolilta päivin ja saatetaan jatkaa vaikka aamu kahteen asti. Kokataan yhdessä tai sitten tilataan noutoruokaa, ennen koronaa saatettiin toki kaupungillakin aikaa kuluttaa ravintoloissa. Yhdellä on lapsia, on vuorotyötä, on puolisoita, on muitakin ystäviä, sukulaiset eri paikkakunnilla, ei ihan naapurissa toistemmekaan kanssa asuta, harrastuksiakin riittää ja ennen koronaa matkustelua jne., mutta kun kyseessä on hyvät ystävät, niin kyllä aikaa haluaa järjestää. Sovitaan usein hyvissä ajoin nämä tapaamiset.

Ollaan kaikki kovia puhumaan, parissa tunnissa hyvä jos kuulumiset on vaihdettu, ja sitten päästään itse asiaan. Puhutaan aikalailla kaikesta, ajankohtaisasioista elämän tarkoitukseen. Opiskelimme kaikki samaa alaa, siitäkin riittää edelleen paljon juttua, kukaan ei ole töissä alalla mutta seuraamme sitä kaikki vähän eri näkökulmasta. Ystävyys on jatkunut yli 10 vuotta, elämäntilanne itse kullakin vaihdellut, mutta aina on yhteyttä pidetty ja tapaamisia järjestetty. Viestitellään usein myös, jopa päivittäin.

Ymmärrän ettei kaikkien ystävien kanssa voi pitää näin tiiviisti yhtä, mutta se on minulle käsittämätöntä, ettei joku halua yhdenkään ystävän kanssa viettää kunnolla aikaa!

Mulle "kunnolla aikaa" ei tarkoita tuntikausien fyysisesti samassa huoneessa olemista. Mulla on kaksi hyvää ystävää, joiden kanssa viestittelen ainakin kuutena päivänä viikossa. Varsin usein viikon kaikkina päivinä. Joskus saatetaan viestitellä useita tuntejakin, joskus pitkin päivää lyhyempiä aikoja. Mä tiesin jo ennen keskipäivää, mitä toisen ystäväni kissa teki aamulla. En tarvitse tapaamista parin viikon päähän, jolloin hän voisi kertoa, mitä hänen kissansa teki aamulla 2.1.2022. Eli me jaetaan lähes reaaliaikaisesti arkeamme ja olemme erittäin hyvin perillä siitä, mitä toisen elämään milläkin hetkellä kuuluu. Jos on huolia, ne kerrotaan heti eikä vasta parin viikon päästä. Kun me tavataan, kuulumisia ei tarvitse vaihtaa ollenkaan, koska kuulumiset on jo vaihdettu. Ellei nyt sitten matkalla tapaamiseen ole sattunut jotain erikoista.

Sen vuoksi tapaamiseen riittää oikein hyvin, että käydään kahvilla, leffassa  tai vaikka shoppailemassa. Nämä tapaamiset on sitten sitä aikaa ystävyydessä, kun huomioni kiinnittyy vain tähän yhteen ystävään. Ei tiskikoneen täyttämiseen, pyykin ripustamiseen, muiden viesteihin tai puheluihin vastaamiseen, uutisten kuuntelemiseen, koiran tarkkailemiseen, että jokohan piskin pitää päästä pissalle tms. Kun olen jonkun ystäväni kanssa, ainoat, joiden puheluihin vastaan, ovat vanhempani, siskoni ja omat aikuiset lapseni. Vanhempani ovat jo yli 90-vuotiaita ja tiedän, että jos joku edellä mainituista soittaa mulle,  kyseessä on jokin hätätilanne. Mulla on myös yksi kaveri, joka elää erittäin raskasta elämäntilannetta (vakava sairaus) ja olen sanonut, että mulle voi soittaa milloin tahansa. Pari tuntia on vielä ihan ok, että hän ei tavoita mua, mutta en halua "kadota" kokonaiseksi päiväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen juuri tällainen, joka luuhaa ystävien kanssa vaikka kellon ympäri. Erityisesti kaksi ystävistäni on sellaisia, että kun tavataan, niin vietetään iltaa pitkän kaavan kautta, siis kolmestaan. Monesti tavataan jo puolilta päivin ja saatetaan jatkaa vaikka aamu kahteen asti. Kokataan yhdessä tai sitten tilataan noutoruokaa, ennen koronaa saatettiin toki kaupungillakin aikaa kuluttaa ravintoloissa. Yhdellä on lapsia, on vuorotyötä, on puolisoita, on muitakin ystäviä, sukulaiset eri paikkakunnilla, ei ihan naapurissa toistemmekaan kanssa asuta, harrastuksiakin riittää ja ennen koronaa matkustelua jne., mutta kun kyseessä on hyvät ystävät, niin kyllä aikaa haluaa järjestää. Sovitaan usein hyvissä ajoin nämä tapaamiset.

Ollaan kaikki kovia puhumaan, parissa tunnissa hyvä jos kuulumiset on vaihdettu, ja sitten päästään itse asiaan. Puhutaan aikalailla kaikesta, ajankohtaisasioista elämän tarkoitukseen. Opiskelimme kaikki samaa alaa, siitäkin riittää edelleen paljon juttua, kukaan ei ole töissä alalla mutta seuraamme sitä kaikki vähän eri näkökulmasta. Ystävyys on jatkunut yli 10 vuotta, elämäntilanne itse kullakin vaihdellut, mutta aina on yhteyttä pidetty ja tapaamisia järjestetty. Viestitellään usein myös, jopa päivittäin.

Ymmärrän ettei kaikkien ystävien kanssa voi pitää näin tiiviisti yhtä, mutta se on minulle käsittämätöntä, ettei joku halua yhdenkään ystävän kanssa viettää kunnolla aikaa!

Mulle "kunnolla aikaa" ei tarkoita tuntikausien fyysisesti samassa huoneessa olemista. Mulla on kaksi hyvää ystävää, joiden kanssa viestittelen ainakin kuutena päivänä viikossa. Varsin usein viikon kaikkina päivinä. Joskus saatetaan viestitellä useita tuntejakin, joskus pitkin päivää lyhyempiä aikoja. Mä tiesin jo ennen keskipäivää, mitä toisen ystäväni kissa teki aamulla. En tarvitse tapaamista parin viikon päähän, jolloin hän voisi kertoa, mitä hänen kissansa teki aamulla 2.1.2022. Eli me jaetaan lähes reaaliaikaisesti arkeamme ja olemme erittäin hyvin perillä siitä, mitä toisen elämään milläkin hetkellä kuuluu. Jos on huolia, ne kerrotaan heti eikä vasta parin viikon päästä. Kun me tavataan, kuulumisia ei tarvitse vaihtaa ollenkaan, koska kuulumiset on jo vaihdettu. Ellei nyt sitten matkalla tapaamiseen ole sattunut jotain erikoista.

Sen vuoksi tapaamiseen riittää oikein hyvin, että käydään kahvilla, leffassa  tai vaikka shoppailemassa. Nämä tapaamiset on sitten sitä aikaa ystävyydessä, kun huomioni kiinnittyy vain tähän yhteen ystävään. Ei tiskikoneen täyttämiseen, pyykin ripustamiseen, muiden viesteihin tai puheluihin vastaamiseen, uutisten kuuntelemiseen, koiran tarkkailemiseen, että jokohan piskin pitää päästä pissalle tms. Kun olen jonkun ystäväni kanssa, ainoat, joiden puheluihin vastaan, ovat vanhempani, siskoni ja omat aikuiset lapseni. Vanhempani ovat jo yli 90-vuotiaita ja tiedän, että jos joku edellä mainituista soittaa mulle,  kyseessä on jokin hätätilanne. Mulla on myös yksi kaveri, joka elää erittäin raskasta elämäntilannetta (vakava sairaus) ja olen sanonut, että mulle voi soittaa milloin tahansa. Pari tuntia on vielä ihan ok, että hän ei tavoita mua, mutta en halua "kadota" kokonaiseksi päiväksi. 

Taisi mennä ohi, että mekin viestitellään lähes päivittäin? Kuulumisia kertyy silti enemmänkin, mutta pääpointti tapaamisissa on syvällisempi keskustelu ja läsnäolo.

Minäkin tykkään viettää ystävien kanssa aikaa pidempään. On ihana olla yhdessä vaikka mökillä tai pienellä kaupunkireissulla, tai pitää pitkä illanvietto saunoen ja kokkaillen. Mielestäni vasta pitemmällä tapaamisella pääsee kunnolla keskustelun ytimeen, eli molemmat pääsevät tilaan jossa ajatuksia vaihdetaan rennosti ja syvällisellä tasolla.

Luonnollisesti pitkään yhteiseen ajanviettoon ei ole mahdollisuuksia usein - joskus vaikka vain kerran vuodessa tai harvemmin. Siksi nopeat kahvittelut tai lounaat pinnallisemman kuulumisten vaihdon merkeissä ovat myös tärkeää ystävyyden ylläpitämistä. Mielestäni niitä ei pidä väheksyä, jos haluaa pitää ystävyydestä kiinni.

Erityisherkät kuormittuvat sosiaalisissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo mulla on sun kaltaisia ystäviä, jotka haluaa tulla kesällä koko päiväksi kylään, grillata ja hengata aamusta iltaan asti. Mä taas en millään jaksaisi seurustella ja emännöidä koko päivää, mulle se 2-3 h kahvittelu ois just oikeanlaista näkemistä. Hirveän vaikea vaan on sanoa toiselle että ei teidän tarttis olla niin pitkään. Jostain syystä nuo kokopäivänkyläilijät haluaa muuten just nimenomaan tulla meille eikä niinpäin että me mentäis niille.

Tämä.

Koko päivän kyläilevä kaveri tarkoittaa sitä, että olen valmistellut aamupalan/jotain pientä purtavaa alkajaisiksi, lounaan, päiväkahvin, päivällisen ja pienet kahvittelut vielä ennen kaverin lähtöä. Lisäksi laitan koko muun elämäni sivuun ko.päiväksi eli ei kasvimaan kitkemistä, siivousta, autonpesua, lukemista tms., vaan koko päivä läsnäoloa. Se on uskomattoman uuvuttavaa!

Eikä kannata sanoa, että kitkekää se mansikkamaa yhdessä. Ehei, vieras on tullut juttelemaan kanssani, se edellyttää sitä, että ei saa tehdä mitään muuta! Pitää istua ja kuunnella tai kävellä ja kuunnella, mutta ei sovi kastella kukkia ja kuunnella.

Siksi tapaan kavereita kahvilla. Jos se ei riitä, niin minä menetän vähemmän.

Itsepä olet kaverisi valinnut. Mä oon kyllä päiväksi kylään tulleen kaverin kanssa purkanut puukuorman klapivarastoon ja poiminut marjat pihan pensaista, koska ne mulla oli sen päivän ohjelmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo mulla on sun kaltaisia ystäviä, jotka haluaa tulla kesällä koko päiväksi kylään, grillata ja hengata aamusta iltaan asti. Mä taas en millään jaksaisi seurustella ja emännöidä koko päivää, mulle se 2-3 h kahvittelu ois just oikeanlaista näkemistä. Hirveän vaikea vaan on sanoa toiselle että ei teidän tarttis olla niin pitkään. Jostain syystä nuo kokopäivänkyläilijät haluaa muuten just nimenomaan tulla meille eikä niinpäin että me mentäis niille.

Mun kokopäiväkyläilijät on sellaisia, ettei heitä tarvitse emännöidä. Kun suhteet on mutkattomat, voi myös sanoa, että tuotko maitoa ja kahvileipää tullessasi kun mulla ei nyt oo. Ja jos taas on vaikka ruoka valmiina, on ystävä tervetullut pöytään. Raskasta tuo ois, jos pitäisi emännöidä ja esittää.

Ei taida maito ja kahvileipä riittää pitkään vierailuun.

Kivahan sellainen vieras on, joka ryhtyy siivoamaan, korjaamaan kasvihuonetta tai siistimään kukkapenkkejä, mutta niitä on valitettavan vähän. Emännöinti on sitä, että on läsnä vieraalleen, joten kyllä minä ainakin emännöin enkä jätä yksin leikkaamaan nurmikkoa.

Voihan sitä olla läsnä, vaikka yhdessä jotain touhuttaisiinkin. Ja ruoat voi vaikka tilata valmiina jostain, jos niiden tekeminen liikaa stressaa.

Miten voisin väänrää sinulle rautalangasta, että suurimmalle osalle vieraista/kavereista ei kelpaa se, että tehdään jotain yhdessä. Ehei, heille - kuten ap:lle - tärkeää on yhdessä oleminen ja puhuminen, toiseen keskittyminen, ei minkään oheistoiminnan tekeminen.

Miksi et ehdota, että vieras tuo ruuat mukanaan, miksi ne pitää tilata. Enkä minä ainakaan osaa tehdä ruokaa niin, että olen samaan aikaan keittiössä ja olohuoneessa. Ehkä sinä osaat, koska kykenet olemaan 100% kaverillesi läsnä koko ajan.

Edelleen: kuka noita vaatimuksia asettaa ja miksi alistut sellaiseen? Onko joku ystäväsi vaatinut oikeasti tällaista "100% läsnäoloa" vai kuvitteletko vain omiasi?

Ja kyllä, minä voin tehdä ruokaa ja samalla jutustella ystäväni kanssa. Ei minun ystäväni tarvitse minulta mitään 100 % huomiota jatkuvasti, ihan aikuisia ihmisiä kun ovat ja pärjäävät hetken vaikka itsekseenkin. En ole kenenkään viihdyttäjä, vaikka minun kotona tavataankin.

Vaatimuksia esittävät ne ap:n kaltaiset kaverit, joille ei riitä kahvittelu keskellä päivää lounastauolla. En alistu tuollaiseen, kunhan kerroin esimerkkejä siitä, millaista yhteydenpitoa kaverit - kuten ap - edellyttävät eli 100% huomio heissä. Siksi kahvittelu ei ole kivaa, koska ympärillä on paljon muutakin ja koko ajan tiedossa, koska lounastauko päättyy.

Ymmärrätkö, että jokaisessa kirjoituksessa ei ole kyse juuri sillä hetkellä akuutista tilanteesta? Ja että osalla meistä todella on sellaisia kavereita kuin ap eli juuri niitä, jotka haluavat ja tarvitsevat seuranpitoa 100%, koska vain siten he kokevat ystävyyden pysyvän.

Ap kirjoitti "Kun kavereita varttuneemmalla aikuisiällä harvoin näkee, niin minä näkisin heitä ennemmin kerralla kunnolla esim pidemmän kaavan illanvieton merkeissä kuin jonkun "pistäydyn kahvilla" meiningin merkeissä."  Jostain syystä nämä pitkän kaavan illanvietot ovat sellaisia, joissa ap ja kaltaisensa perin harvoin ovat millään tavalla aktiivisia osapuolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen juuri tällainen, joka luuhaa ystävien kanssa vaikka kellon ympäri. Erityisesti kaksi ystävistäni on sellaisia, että kun tavataan, niin vietetään iltaa pitkän kaavan kautta, siis kolmestaan. Monesti tavataan jo puolilta päivin ja saatetaan jatkaa vaikka aamu kahteen asti. Kokataan yhdessä tai sitten tilataan noutoruokaa, ennen koronaa saatettiin toki kaupungillakin aikaa kuluttaa ravintoloissa. Yhdellä on lapsia, on vuorotyötä, on puolisoita, on muitakin ystäviä, sukulaiset eri paikkakunnilla, ei ihan naapurissa toistemmekaan kanssa asuta, harrastuksiakin riittää ja ennen koronaa matkustelua jne., mutta kun kyseessä on hyvät ystävät, niin kyllä aikaa haluaa järjestää. Sovitaan usein hyvissä ajoin nämä tapaamiset.

Ollaan kaikki kovia puhumaan, parissa tunnissa hyvä jos kuulumiset on vaihdettu, ja sitten päästään itse asiaan. Puhutaan aikalailla kaikesta, ajankohtaisasioista elämän tarkoitukseen. Opiskelimme kaikki samaa alaa, siitäkin riittää edelleen paljon juttua, kukaan ei ole töissä alalla mutta seuraamme sitä kaikki vähän eri näkökulmasta. Ystävyys on jatkunut yli 10 vuotta, elämäntilanne itse kullakin vaihdellut, mutta aina on yhteyttä pidetty ja tapaamisia järjestetty. Viestitellään usein myös, jopa päivittäin.

Ymmärrän ettei kaikkien ystävien kanssa voi pitää näin tiiviisti yhtä, mutta se on minulle käsittämätöntä, ettei joku halua yhdenkään ystävän kanssa viettää kunnolla aikaa!

Mulle "kunnolla aikaa" ei tarkoita tuntikausien fyysisesti samassa huoneessa olemista. Mulla on kaksi hyvää ystävää, joiden kanssa viestittelen ainakin kuutena päivänä viikossa. Varsin usein viikon kaikkina päivinä. Joskus saatetaan viestitellä useita tuntejakin, joskus pitkin päivää lyhyempiä aikoja. Mä tiesin jo ennen keskipäivää, mitä toisen ystäväni kissa teki aamulla. En tarvitse tapaamista parin viikon päähän, jolloin hän voisi kertoa, mitä hänen kissansa teki aamulla 2.1.2022. Eli me jaetaan lähes reaaliaikaisesti arkeamme ja olemme erittäin hyvin perillä siitä, mitä toisen elämään milläkin hetkellä kuuluu. Jos on huolia, ne kerrotaan heti eikä vasta parin viikon päästä. Kun me tavataan, kuulumisia ei tarvitse vaihtaa ollenkaan, koska kuulumiset on jo vaihdettu. Ellei nyt sitten matkalla tapaamiseen ole sattunut jotain erikoista.

Sen vuoksi tapaamiseen riittää oikein hyvin, että käydään kahvilla, leffassa  tai vaikka shoppailemassa. Nämä tapaamiset on sitten sitä aikaa ystävyydessä, kun huomioni kiinnittyy vain tähän yhteen ystävään. Ei tiskikoneen täyttämiseen, pyykin ripustamiseen, muiden viesteihin tai puheluihin vastaamiseen, uutisten kuuntelemiseen, koiran tarkkailemiseen, että jokohan piskin pitää päästä pissalle tms. Kun olen jonkun ystäväni kanssa, ainoat, joiden puheluihin vastaan, ovat vanhempani, siskoni ja omat aikuiset lapseni. Vanhempani ovat jo yli 90-vuotiaita ja tiedän, että jos joku edellä mainituista soittaa mulle,  kyseessä on jokin hätätilanne. Mulla on myös yksi kaveri, joka elää erittäin raskasta elämäntilannetta (vakava sairaus) ja olen sanonut, että mulle voi soittaa milloin tahansa. Pari tuntia on vielä ihan ok, että hän ei tavoita mua, mutta en halua "kadota" kokonaiseksi päiväksi. 

Taisi mennä ohi, että mekin viestitellään lähes päivittäin? Kuulumisia kertyy silti enemmänkin, mutta pääpointti tapaamisissa on syvällisempi keskustelu ja läsnäolo.

Ei mennyt ohi, mutta mua jäi vähän ihmetyttämään, että jos kerrotte kuulumisenne lähes päivttäin toisillenne, niin mitä on ne kuulumiset, joiden kertomiseen tavatessanne menee pari tuntia? Tuon läsnäolon ymmärrän ihan hyvin. Olen tässä suhteessa erilainen eli en tarvitse kenenkään kanssa useiden tuntien läsnäoloa. En edes aikuisten lasteni kanssa. Ja syvällisempi keskustelu onnistuu multa ihan hyvin viesteilläkin tai puhelimessa puhumalla, jos ei jaksa kirjoittaa. Olen ehkä tottuneempi tällaiseen tapaan ylläpitää ihmissuhteitani, koska toinen lapsistani asui jonkin aikaa  maapallon toisella puolella eikä livetapaamiset olleet edes mahdollisia. Mutta ei me hänen Suomeen palattuaankaan olla tarvittu kokonaisten päivien tapaamisia vaan ihan hyvin on riittänyt muutaman tunnin tapaamiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo mulla on sun kaltaisia ystäviä, jotka haluaa tulla kesällä koko päiväksi kylään, grillata ja hengata aamusta iltaan asti. Mä taas en millään jaksaisi seurustella ja emännöidä koko päivää, mulle se 2-3 h kahvittelu ois just oikeanlaista näkemistä. Hirveän vaikea vaan on sanoa toiselle että ei teidän tarttis olla niin pitkään. Jostain syystä nuo kokopäivänkyläilijät haluaa muuten just nimenomaan tulla meille eikä niinpäin että me mentäis niille.

Mun kokopäiväkyläilijät on sellaisia, ettei heitä tarvitse emännöidä. Kun suhteet on mutkattomat, voi myös sanoa, että tuotko maitoa ja kahvileipää tullessasi kun mulla ei nyt oo. Ja jos taas on vaikka ruoka valmiina, on ystävä tervetullut pöytään. Raskasta tuo ois, jos pitäisi emännöidä ja esittää.

Ei taida maito ja kahvileipä riittää pitkään vierailuun.

Kivahan sellainen vieras on, joka ryhtyy siivoamaan, korjaamaan kasvihuonetta tai siistimään kukkapenkkejä, mutta niitä on valitettavan vähän. Emännöinti on sitä, että on läsnä vieraalleen, joten kyllä minä ainakin emännöin enkä jätä yksin leikkaamaan nurmikkoa.

Heh, toki siellä kaapeissa muuta on ja jos vierailu kestää, sitten kokataan sitä mitä kaapeista löytyy. Pointti oli se, että ei tarvitse miettiä, onko kaapit täynnä tarjottavaa eikä erityisesti valmistautua, vaan joustavasti toimitaan. Talo elää tavallaan, vieras kulkee ajallaan.

Moni ahdistuneisuushäiriöistä tai muista sairauksista kärsivä ei välttämättä jaksa viettää pitkiä tapaamisia. Heille se lyhyt tapaaminen silloin tällöin saattaa olla isojen ponnistelujen takana ja sen jälkeen on aivan poikki. Huomimatta siitä, että ne tapaamiset ovat tällaiselle henkilölle hirmu tärkeitä ja kaivattuja. Aina ei pysty enempään vaikka haluaisi.

Yks kaveri on, jonka luona voin ottaa rennosti, vaikka olisi kyseessä pitempi vierailu. Voin mennä välillä makuulle lepäämään, hän ymmärtää sen kun tarttee itsekin lepoa tavallista enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Moni ahdistuneisuushäiriöistä tai muista sairauksista kärsivä ei välttämättä jaksa viettää pitkiä tapaamisia. Heille se lyhyt tapaaminen silloin tällöin saattaa olla isojen ponnistelujen takana ja sen jälkeen on aivan poikki. Huomimatta siitä, että ne tapaamiset ovat tällaiselle henkilölle hirmu tärkeitä ja kaivattuja. Aina ei pysty enempään vaikka haluaisi.

Mulla on hyvä ystävä, jolla on myös reuma. Me molemmat tiedetään, että välillä on parempia vaiheita ja välillä huonompia. Tiedetään, miten paljon sairaus väsyttää. Tiedetään, että niin kiva kuin olisi tavata, aamulla saattaa olla ihan hyytynyt, kun ei ole kivuiltaan saanut kunnolla nukutuksi. Joten kumpaakaan meistä ei haittaa, vaikka tapaaminen peruuntuisi tapaamispäivän aamuna. Emme edes ehdota toisillemme koko päivän kestäviä tapaamisia.