Musta tuntuu että olemme edenneet parisuhteessa..
..liian nopeasti mieheni kanssa :(
Mieheni ei taatusti ole samaa mieltä.
Tapasimme 1,5 vuotta sitten. Yhteisen kodin ostimme reilu puoli vuotta sitten. Kihloihin äskettäin.
Miehessä ei ole vikaa. Mutta minua ahdistaa. Kihloihin meno muutti kaiken, aloin tutnea pakokauhua ja paniikkia, ahdistusta. Mies puhuu naimisiinmenosta ja häistä. Itse en voi edes pitää sormusta, koska ajatuskin naimisiinmenosta ahdistaa liikaa. Mies haluaa olla kanssani ihan kokoajan. Tuntuu kuin tukehtuisin. Miehen perhe rakastaa minua ja painostaa naimisiin.
Enkä silti halua erota miehestä.
Tiedän että tästä on puhuttava jossain vaiheessa.
Huh.
Kommentit (17)
Yhteinen asunto on sitovampi kuin joku kihlasormus.
Sano suoraan miehelle ettet ole vielä valmis naimisiin joten siitä on turha jauhaa koko ajan. Myös miehen perheelle voit sanoa suoraan ettei häitä ole vielä tulossa. Kaikki aikanaan eikä turhaa kiirettä.
Vihellä siis peli poikki ja jatkatte nyt "tällä mitä on nyt" seuraavat pari vuotta. Ja hommaa myös se oma elämä jossa teet asioita ilman miestä niin ei ahdista niin paljoa. Ja jos yhä ahdistaa niin mies on väärä tai olet sitoutumiskammoinen.
Jos noin ahdistaa niin miksi hemmetissä menit ostamaan yhteisen kodin? Kyllä ihmiset on tyhmiä. (Anteeksi).
Muista sitten että jos kaduttaa se yhteen meno niin asunnosta pääsee eroon. Ei sen takia tarvitse naimisiin mennä. Varsinkaan älä hanki lapsia ennen kuin olet ihan varma että tämä se on nyt sinun loppuelämän kumppani.
Olisko sulla sitoutumisvaikeuksia. Vai onko mies sitten väärä?
Sitä vaan että jos yhteisen kodin olette ostaneet niin sehän on jo sitoutumista. Miksi juuri se naimisiinmeno ottaa koville?
No en minäkään tuolla tahdilla olisi edennyt, haluan ensin varmistua että kumppani varmasti on se oikea.
Ahdistuisin itsekin. Ja siis olen naimisissa ja lapsiakin on, mutta siihen meni vuosia :)
Sinun pitää selvittää itsellesi, että mistä on kyse. Onko kyse vapauden kaipuustasi vai puhtaasta pelosta? Pelkoa ei koskaan kannata kuunnella, mutta jos kyse on siitä, ettet halua (siihen ei liity tunnetta) sitoutua ja edetä suhteessa, niin se on sitten eri asia.
Hassua on minusta myös se, että yhteinen koti ostetaan, mutta naimisiin meneminen pelottaa. Helpompi on saada avioero kuin osittaa yhteinen omaisuus.
Meillä oli tuo tilanne, ahdistuin niin että peli oli pakko viheltää poikki. Pelkäsin tulevani ihan hulluksi. Muutettiin erilleen pariksi vuodeksi ja aloitettiin ns. alusta, tehtiin kaikki rauhallisemmin. Nyt ollaan naimisissa ja hyvin pyyhkii! Tuosta erillään asumisesta on n 10 vuotta nyt.
Jos oikeasti rakastat miestä, haluat olla hänen kanssaan ja tiedät että vain se naimisiinmeno on ongelma niin kannattaa muistaa että ihmiset myös eroavat. Sori, tätä nyt ei tietenkään saisi sanoa koska avioliittoa ei pidä ottaa kevyesti jne. jne. mutta jos se ajatus avioliitosta nyt on tosiaan ainut ongelma jonka kanssa sulla nyt on joku outo ongelma, niin ehkä kannattaa ottaa vähän kevyemmin ja tajuta ettei se oikeasti ole aivan täysin ikuisen loputtoman sitova liitto.
Outoa ettei kukaan kiinnitä huomiota tuohon että mies haluaa olla ap:n kanssa ihan kokoajan. Se on mielestäni vähän outoa, ja ymmärrettävästi voi ahdistaa jos ei itse tunne samoin.
Minusta parisuhteessa kummallakin pitää olla myös ns. omaa elämää...
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 11:30"]
Outoa ettei kukaan kiinnitä huomiota tuohon että mies haluaa olla ap:n kanssa ihan kokoajan. Se on mielestäni vähän outoa, ja ymmärrettävästi voi ahdistaa jos ei itse tunne samoin.
Minusta parisuhteessa kummallakin pitää olla myös ns. omaa elämää...
[/quote]
No minusta noinkin tuoreessa suhteeessa ja vasta yhteenmuutettaessa on ihan okei haluta olla toisen kanssa jatkuvasit, niin mäkin halusin. Ei se tarkoita sitä että niin haluaisi lopun elämän jatkuvan.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 11:30"]
Outoa ettei kukaan kiinnitä huomiota tuohon että mies haluaa olla ap:n kanssa ihan kokoajan. Se on mielestäni vähän outoa, ja ymmärrettävästi voi ahdistaa jos ei itse tunne samoin.
Minusta parisuhteessa kummallakin pitää olla myös ns. omaa elämää...
[/quote]
Samaa mieltä, ehkä ap:llä on ihan terve vaisto jos tuollainen ahdistaa. Kaikissa suhteissa pitäisi olla vähän erillisyyttäkin ja omia juttuja ja menoja.
Älä anna painostaa itseäsi naimisiin yhtään aikaisemmin kuin olet valmis. Mikä ihmeen kiire miehen perheellä on? Pelkääkö ne että miehestä paljastuu jotain mikä saa sinut kääntämään kelkkasi?
Se että on parisuhteessa ei tarkoita sitä että ollaan yhdessä 24/7!
Onko sinulla omia ystäviä ja harrastuksia? Työ tai opiskelua? Jos nysväät vain miehen kanssa koko ajan niin ei ole ihme jos ahdistaa. Muista että olet erillinen ihminen etkä mikään miehesi jatke joka ei voi tehdä mitään ilman miestä.
Jos mies on iilimato niin suhteen jatkoa syytä miettiä jos mies ei ymmärrä että haluat olla välillä myös yksin tai ystävien kanssa ilman miestä.