Haluan uskoa Jumalaan - uskovat, kuinka teette sen?
Olen ollut "aina" ateisti tai pikemminkin agnostikko. Uskon vahvasti tieteeseen ja tieteellisin menetelmin todistettavissa oleviin asioihin, tasa-arvoon yms. Ennen jopa halveksin uskovia ihmisiä, mutta nyt olen ryhtynyt ajattelemaan toisin: minäkin haluan uskoa siihen, että vaikka kuinka tekisin väärin ja elämässä kaikki menisi pieleen, niin joku seuraa minun liikkeitäni ja varjelee minua.
Mutta. En usko kirkkoon instituutiona. Vastustan jakoa pelastuviin ja kadotukseen joutuviin, syntien luokittelua yms. Tiedän, että kristinuskoon kuuluu lähimmäisen rakkaus, eikä tällainen tuomitseminen yms. varsinaisesti ole sitä kristillisyyttä, mutta kun usein se liittyy uskovaisten ihmisten ajatuksiin vahvasti. Olenko minä oikealla tavalla uskova, jos sallin tasa-arvoisen avioliittolain, enkä koe muiden syntien kuuluvan minulle? Voinko edelleen uskoa tieteen saavutuksiin? Entä voinko olla jotenkin "pilaantunut" Jumalan silmissä, kun olen rikkonut varmaan jokaista Raamatusta löytyvää ohjetta? Mistä tiedän, että uskon oikealla tapaa ja voin pelastua, jos en saakaan "uskonnollista heräämistä"?
Asia ahdistaa minua todella paljon. Eniten pelkään ystävieni suhtautumista, sillä uskovat eivät ole kovin suuressa huudossa lähipiirissäni. Ihan samalla tapaa minä olen edelleen minä. Ei ole minun asiani ketään yrittää käännyttää, enkä muutenkaan halua julistaa uskoani, riittäisi, että saan itselleni sisäistä rauhaa. Voisikohan kirkkoon mennä puhumaan papille tms. tuntemuksistani ja kysymään ajatuksia esim. itseäni vaivaavasta homo- ja tiedekysymyksestä?
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:14"]
Usko on lahja Jumalalta ja saat sen jos Jumala niin päättää. Saat sen juuri sellaisena kuin olet, se on ansaitsematonta rakkautta. Eli ei tarvitse huolehtia :) kuulostaa että Jumala kutsuu sinua uskoon ja silloin on hyvä toimia sen mukaan mitä sydämelle tulee esim jutella papin kanssa :) Raamattu ja ehtoollinen, niissä voit myös tutustua Jumalaan ja Jeesukseen :) paljon siunausta tiellesi! <3
[/quote]
Kiitos. Ehkä on niin tosiaan, että Jumala jo kutsuu minua. Hyvä esimerkki ihan jo on, kuinka otin kommenttisi: ennen minua jopa loukkasi siunauksen toivottaminen, nyt tuli lämmin olo siitä, että joku haluaa toivottaa minulle siunausta. :)
Itsellä aina kun tulee epäilyn hetkiä niin katson vain vaimoani niin en epäile vaan uskon. Olen valinnut uskoa että kaikki asiat/sattumat jotka ovat tapahtuneet että olen vaimoni kanssa yhteen ovat olleet tarkoitettuja. Muuta en tarvitse. :)
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 21:23"]
Itsellä aina kun tulee epäilyn hetkiä niin katson vain vaimoani niin en epäile vaan uskon. Olen valinnut uskoa että kaikki asiat/sattumat jotka ovat tapahtuneet että olen vaimoni kanssa yhteen ovat olleet tarkoitettuja. Muuta en tarvitse. :)
[/quote]
Minulla taas on "ongelmana" sekin, ettei useamman vuoden kanssani seurustellut mies usko ja vähän pyörittelee silmiään pohdinnalleni uskosta. En tiedä, miten suhteelle käy, jos todella löydän uskon ja juurikin paikkani hengellisessä toiminnassa... Tuntuu raskaalta, että en voi puhua näin oleellisesta jutusta toiselle, kun tuntuu, ettei hän ymmärrä tai halua ymmärtää.
Ihminen ei voi mitenkään mennä Jumalan silmissä "pilalle", on sitten tehnyt mitä hyvänsä -> aina voi tehdä parannuksen, kääntyä ja lähteä sille tielle, joka vie elämään. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Jos sinä haluat lähestyä Jumalaa niin Hän lähestyy sinua! Minä en koe tieteellistä ajattelua mitenkään ristiriitaiseksi asiaksi uskovalle, etsit rauhassa ja varmasti löydät siinäkin suhteessa rauhan.
Raamattua lukemalla pääset alkuun!
Kristinuskon ydin on nimenomaan siinä että Jumala lähetti oman Poikansa maailmaan pelastamaan ihmiset, näin teki koska rakastaa meitä ihmisiä. Jeesus kärsi ja kuoli ettei ihmisen tarvitse ja ylösnousemuksellaan vapautti ihmisen kadotuksesta ikuiseen elämään rakastavan Jumalan kanssa :) ja Jeesus etsii kyllä jokaisen kadonneen lampaansa ja ottaa ilolla heidät vastaan. Me ihmiset ollaan syntisiä mutta Jeesus ei ja siksi Hänessä me ollaan pelastetut :) usko ei siis oo pystymistä vaan sen myöntämistä ettei pysty ja että Jeesus sen sijaan pystyy ja se riittää meille pelastukseksi.
21
20: jospa juuri kristinuskon Jumala kutsuu ap:ta? Mitäpä hän silloin voisi muuta tehdä kuin vastata siihen nimenomaiseen kutsuun :)