Onko perheellisellä oikeus harrastaa mitä vain

No vähintä mitä voisi toivoa olisi se, että lapset ehtisivät kasvaa sen verran isoiksi, että heidän kanssaan olisi helpompi pärjätä. Taloudellisestihan olisi paha takaisku jos mies kuolee, joten siihen ei päälle tarvita enää huolta siitä, että joutuu yksin hoitamaan pieniä taaperoita ja vaippaikäisiä lapsia. 

Ainahan ei voi valita, leskeksi voi joutua ihan äkkiarvaamatta liikenneonnettomuuden tai sairauden vuoksi. Mutta olisi kohtuullista että perheellinen mies (tai nainen) malttaisi elää tavallista elämää kun lapset ovat vielä pieniä. Ehtii niitä extremejuttuja sitten myöhemminkin.

En antaisi lupaa. Perheellisenä miehenä, ei oikein ole vastuullista. Olisi pitänyt ensin touhuta, ja sitten vasta hankkia lapset. Nyt velvollisuus olla hengissä isänä. Sorry, kaikkea ei voi aina saada! En minäkään äitinä voi päättää, että hei nyt riittää, häippäsen tästä yksin Jenkkeihin hippikommuunin meditoimaan vuodeksi! Elämä on valintoja, ja niiden kanssa pitää elää.

Samanlaisia ajatuksia siis kuin itselläni ja tuohon tapaan sen miehelleni perustelinkin. Lisää mielipiteitä?

-aloittaja

Aikuinen mies ei tarvitsee puolisolta lupaa

Itsekkäin viesti koskaan. Tyypillinen suomalainen vaatija. Kamalaa

http://www.mtv.fi/viihde/muut/artikkeli/hurja-onnettomuus-havahdutti-iiro-seppasen-en-juokse-enaa-koskaan/2969744

Jos juo liikaa vettä niin voi hukkua...kannattaa alkaa pitämään nestelistaa ;)

Mites vaikka benji hyppy enste ja jos on jänskää ni sit laskuvarjolla? Sit jos viellä kiinnostaa niin BASe hyppyä kehiin?

Perheessämme on yksi- ja kolmevuotiaat lapset joten samaistun aloittajaan. Jos miehelle - tai itselleni - nyt kävisi jotain, olisi perheemme täydellisen pulassa niim henkisesti kuin taloudellisestikin. Toki työmatkalla voi jäädä auton alle ja vesilasiin hukkua, mutta pitäisikö tässä lähteä vartavasten ongelmia hakemaan?

Jos mies nyt kertoisi valtavasta basehyppelyhaaveestaan, olisi kuitenkin suhteelle tuhoavaa käydä kiljuen sitä kieltämään. Kertoisin rauhallisella hetkellä oman näkökantani, riskit ja omat pelkoni, ja esittäisin toiveen että mies miettisi jotain muuta harrastusta. Harvalle meistä aikuisista vain yksi (uusi) laji on se pakollinen, ehkä miehelläkin on hetken mietinnän jälkeen mielessä joku laji jota myös olisi kiva ainakin kokeilla? Jättäisin päätöksen kuitenkin miehelle, sen jälkeen kun olisin itse vakaasti esittänyt omat näkemykseni.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 04:40"]

Aikuinen mies ei tarvitsee puolisolta lupaa

[/quote]

Lapsiaan voisi kyllä siitä huolimatta ajatella senkin edestä enemmän. Vaimo kelpaa tietysti omaishoitajaksi jos jotain pahempaa tapahtuu.

Samaa mieltä. Käsittämättömän itsekästä vaatia miestä luopumaan harrastuksestaan.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 07:12"]

Samaa mieltä. Käsittämättömän itsekästä vaatia miestä luopumaan harrastuksestaan.

[/quote]

Ei luovu kun ei ole ikinä harrastanutkaan.

Lisäksi harrastus on vähintäänkin kyseenalainen, vähän tuota teinipoikien juttua. Muistan, miten yläasteella poikien suosittu "harrrastus" oli talvella bussin perässä liukuminen eli siis ihan ajotiellä roikuttiin bussin puskurissa pysäkkiväli tai kaksi. Oli siinä takana tulevalla autolla tekemistä, erityisesti siksi, että piti irrottaa ennen kuin bussi jarruttaa eli jäädä ajotielle tuosta vaan.

Kyllä siitä hengestään pääsee vähemmälläkin vaivalla ja pienemmällä rahalla.

Ei ole siis vielä koskaan kokeillut, joten siitä ei ole kyse että joutuisi luopumaan jostain nykyisestä harrastuksesta. Harrastuksia on muita ja niissä saa kyllä kulkea. Ja toki tiedän että eihän mies sitä lupaa TARVITSISI, mutta kuitenkin päätti kysyä mielipidettäni asiaan ja se on mielestäni hyvä tapa toimia kun suhteessa eletään.

-aloittaja

Eihän sitä tosiaan voi aikuista ihmistä kieltääkään, mutta supervaarallisten harrastusten kohdalla kyllä tuntisin tarvetta muistuttaa miestä siitä että lapsille olisi aikamoinen tragedia jos he menettäisivät isänsä ollessaan vielä näin pieniä. Mutta jos silti ryhtyisi vaaralliseen harrastukseensa niin eipä siinä mitään. Periaatteessa toisella vanhemmalla on mahdollisuus pelleillä elämällään niin kauan kun toinen kuitenkin pysyy hengissä hoitamassa lapsia, eikä minulla ole minkäänlaista halua itselläni tehdä mitään vaarallista. Yksinhuoltajalta pitäisin jotain base-hyppyjä liian itsekkäänä toimintana, mutta kahden vanhemman perheessä ei ole ihan sama tilanne.

Silloin kyllä pistäisin täysillä vastaan jos mies olisi viemässä lapsia mukaan johonkin vaaralliseen harrastukseen.

Vaimo saa harrastaa mitä vain mutta mies ei.

Vaikeahan sitä on kieltää aikuista ihmistä, mutta kyllä tuo nyt vähän vastuuttomalle ja typerälle kuullostaa. Vai onko tää taas näitä juttuja, että mies saa tehdä mitä tykkää ja nainen voi ehkä käydä kaupassa sitte vapaa-ajallaan?

Siis harrastaako jotain extreme-lajia valmiiksi jo? Harva tosta vaan aloittaa base-hypyistä.... Eikö voisi keskittyä lasten ollessa pieniä johonkin jännäänja vaativaan mutta vähän turvallisempaan, vaikka maastopyöräilyyn tai mäkipyöräilyyn, enduroon, trialiin, johonkin itsepuolustuslajiin, lasketteluun, sukeltamiseen,seinäkiipeilyyn tai boulderointiin tms. Näissäkin löytyy haastetta mutta riskit on vähän paremmin hallittavissa, jos taitoja ja järkeä löytyy. Vakuutukset on myös oltava ehdottoman kunnossa ja mahdollisen loukkaantumisen, vammautumisen tai kuoleman varalta korvauksien oltava riittävät. Ja vakuutuksen katettava myös extremelajit., normaalivakuutuksethan eivät kata. 

Onko mies muuten isän ja puolison roolissaan aikuinen ja vastuullinen? Vai onko tämä base-unelmointi osa pakoa aikuisen perheellisen miehen roolista johonkin teinihurjasteluun? Osallistuuko lasten hoitoon, kotitöihin, perheen ajankäyttöön ja rahankäyttöön tasavertaisesti ja perheen tarpeet, ei omat tarpeet, ekana?

Minun puolestani ukko saa vaikka kuukävellä, jos itse niin tahtoo:DAikuisten ihimisten parisuhde on yleensä sen verran kunnossa, ettei tarvitse mistään harrastuksista tapella tai kinastella, omia juttuja voi olla kummallakin.Kummankaan harrastukset eivät ole pois perhe-elämältä tai lastenhoidolta.Jos kauheasti rajoittaa toisen harrastamista, niin voi olla, ettei sitä toista kohta ole siinä parisuhteessa, vaan on ihan yksin;)

Ei noissa hommissa kyllä perheellisiä ukkomiehiä juuri näy. Ajankäyttö, kustannukset ja vastuukysymykset siirtää mielenkiinnon ja resurssit vähän erilaisiin lajeihin. En usko, että monella lapseperheellisellä on varaa maksella matkoja ja varusteita johonkin eksoottisiin ympäristöihin hyppimään jostain malesialaisesta tv-mastosta tai brasilialaisesta vesiputouksesta, kun Suomessa ihan tavallinen perheen asuminen, ruoka, lasten vaatteet ja varusteet, auton pitäminen ym. maksaa aivan riittävästi. Monille on jo kuntosalikortti liian kallis, saati sitten joku tällainen ääriharrastus varusteineen, matkoineen ja riskeineen. Kustannukset kun voi olla melkoiset, jos vaikka loukkaa selkänsä sen verran pahasti, ettei kykene vaikka puoleen vuoteen tai vuoteen omiin töihinsä. Saati sitten pysyvän vammautumisen riskit ja kustannukset.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 08:43"]Siis harrastaako jotain extreme-lajia valmiiksi jo? Harva tosta vaan aloittaa base-hypyistä....

Onko mies muuten isän ja puolison roolissaan aikuinen ja vastuullinen? Vai onko tämä base-unelmointi osa pakoa aikuisen perheellisen miehen roolista johonkin teinihurjasteluun? Osallistuuko lasten hoitoon, kotitöihin, perheen ajankäyttöön ja rahankäyttöön tasavertaisesti ja perheen tarpeet, ei omat tarpeet, ekana?
[/quote]
Nämä tuli mieleen mullakin. Pelkää ukkoutuvansa ja nyt pitää keksiä jotain jänskää. Suurin osa taitaa tyytyä triathloniin...
Mun mies ei menis, laskuvarjohyppyyn tms saisi tyytyä.

Mun mies on lapsen syntymän jälkeen hypännyt laskuvarjohypyn ja sukeltanut haiden kanssa. Base jump nyt on vielä vähän extremempää, mutta en koe, että olisi mun homma kieltää sitä.