Filosofi Esa Saarinen teki erittäin kaunista lyriikkaa, miksi hän ei levyttänyt sitä enempää?
Minusta hänen lyriikkansa oli kaunista ja romanttista ja hänen oma äänensä sopi siihen saumattomasti. Harmi vaan, että siitä ei saa laittaa pienintäkään esimerkkiä tänne.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Kaunista on, mutta miksi ei saa?
Koska ketju poistetaan välittömästi, syytä en tiedä.
Katedraali oli hiljainen ja viilentynyt
Katedraalin holvikaarten alla, nurkkauksessa
Kaksi tyttöä, huppupaita, puuvillainen vyö
Lattialla vyö
Kevyesti pukeutuneet
He koskettivat toisiaan
He hyväilivät toisiaan
He etsiytyivät toisiinsa kiinni
Katedraalin holvikaarten alla, nurkkauksessa.
Onneksi en ole kuullut. Kuuntelin kerran hänen puhetta yli puoli tuntia ja eihän siinä ollut mitään päätä eikä häntää. Aivan täyttä hölynpölyä.
Olihan sillä oma punk-yhtyekin: Esa Saarinen & Hilse
Vierailija kirjoitti:
Nykyäänhän se olisi räppäri-Saarinen. Silloin esitti punk-Saarista.
No se lyriikka oli kyllä kaukana punkista, vaikka hänet Punk tohtorina tunnettiinkin, Punk-akatemia teoksen vuoksi.
Täysistuntosali oli hiljainen ja viilentynyt
Yleisölehterin alla, nurkkauksessa
Kaksi poikaa, kauluspaita, keltainen solmio
Lattialla vyö
Kevyesti pukeutuneet
He koskettivat toisiaan
He hyväilivät toisiaan
He etsiytyivät toisiinsa kiinni
Yleisölehterin alla, nurkkauksessa
Ystävyys, läheisyys, poikarakkaus
Poikarakkaus
Yhteyteensä kietoutuneet
Täysistuntosali oli hyvin hiljainen, viileä
Yleisölehterin alla
Kevyt kosketus keskellä hartautta
Lattialla keltainen solmio
He tekivät toisilleen kauniita asioita
Leikkivät helmiketjuilla
He puhuivat sitä kieltä
Jota ihmiset aina ovat puhuneet
Liikkuessaan läheisyyttä liki
Ja täysistuntosali oli hiljainen, hiljentynyt
Majesteetti vuosisatojen takaa
Rakkaus on vuosisatoja vanhempi
Kaksi poikaa
Kaksi poikaa, lattialla keltainen solmio
Ympärillä hartauden hiljaisuus
Ystävyys, läheisyys, poikarakkaus
Poikarakkaus
He tekivät toisilleen kauniita asioita
He leikkivät helmiketjuilla
Ystävyys, läheisyys, poikarakkaus
Poikarakkaus
Lattialla keltainen solmio
Täysistuntosali oli viileä, hiljentynyt
Kosketus yleisölehterin alla
Ystävyys, läheisyys, poikarakkaus
Poikarakkaus...
Vierailija kirjoitti:
Olihan sillä oma punk-yhtyekin: Esa Saarinen & Hilse
Juu ei ollut. Hilse oli legendaarinen punk-lehti, jota itsekin aikoinaan tavasin.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en ole kuullut. Kuuntelin kerran hänen puhetta yli puoli tuntia ja eihän siinä ollut mitään päätä eikä häntää. Aivan täyttä hölynpölyä.
Yksi Suomen parhaita ja suosituimpia filosofeja. Ei se Saarisen syy ole, jos sinun osamääräsi ei riitä.
Kaunis poikarakkaus, peppulissa soutava ihana julma rakkauden toteemi.
Vierailija kirjoitti:
Kaunis poikarakkaus, peppulissa soutava ihana julma rakkauden toteemi.
Kovasti se peräsuolen hankaaminen näyttää oikeistokristilliiä arvokonservatiiveja kiinnostavan. Koko ajan mielessä :D
Nyt kun kuuntelee Saarisen ns. laulua, niin taidothan ovat jotain nyky-räppärin tasoa. Silloinhan tuo oli kova juttu: homolaulu 80-luvun alun Suomessa.
Voiko olla romanttisempaa paikkaa, kuin kahden ihmisen välinen intiimi hetki holvikaaren alla?
Tuosta lyriikasta puuttuu peräsuolen prolapsi ja ulosteenkarkailu. Ja kakanhaju.
Onneksi Esa ei sentään jättänyt päivätyötään. Suomessa ei taida olla toista filosofia, joka on tehnyt miljoonia hömpällä - Otaniemessä Esaa toki pidetään nerona.
Nykyäänhän se olisi räppäri-Saarinen. Silloin esitti punk-Saarista.