Lue keskustelun säännöt.
Traumojen vaikutus aikuisuuteen
30.12.2021 |
Heippa,
Mietin semmoista, että jos ihmisellä on paljon lapsuuden traumoja (isä hylkäsi vauvana, äiti alkoholisti ja jätti lapsen heitteille, sisko joutui huolehtimaan, mahdollinen seksuaalinen hyväksikäyttö), niin voivatko ne oireilla näin?
Tämä henkilö on asiakaspalveluammatissa, mutta vapaa-ajalla ei uskalla puhua tuntemattomille ihmisille, kuten myyjille kaupassa. Subwayssa otti saman kastikkeen kuin seuralainen, koska ei uskaltanut sanoa, että haluaa eri. Mistä tämä voi johtua, että on sosiaalisesti hyvin rajoittunut, vaikka on kuitenkin asiakaspalveluammatissa.
Hänestä hehkuu huono itsetunto ja epävarmuus, ei uskalla puhua mitään kumppanin kavereille, vaikka olisi juonut. Toivoo vain, ettei kukaan huomaisi häntä ja puhuisi hänelle.
Hän ei muutenkaan tunnu näkevän koskaan itsessään mitään vikaa, kaikki on aina muiden syitä. Ei osaa pyytää anteeksi tai kommunikoida, ei suostu puhumaan tunteistaan kenellekkään, ei edes kumppanille. Hänellä ollut paljon parisuhteita takana, vaikka ikää vasta 20 ja risat. Ei tunnu osaavan sitoutuvan kehenkään tai päästää ketään oikeasti lähelle. Ei halua ammattiapua, koska hänen mukaansa hänessä ei ole mitään vikaa.
Hän haluaa aina miellyttää kaikkia eikä kestä konflikteja. On mielummin vastaamatta viesteihin, kuin että sanoisi asioita suoraan. Esimerkiksi jos kaveri pyytää ulos, saattaa olla useamman päivän vastaamatta, koska ei vain halua sanoa ei.
Mielipiteitä?
Kommentit (19)
Kyllähän ne vaikuttaa. Ikä helpottaa. Jos kirjoitat itsestäsi, hakeutuisin terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ne vaikuttaa. Ikä helpottaa. Jos kirjoitat itsestäsi, hakeutuisin terapiaan.
En kirjoita itsestäni, vaan tutustani, josta olen huolissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ne vaikuttaa. Ikä helpottaa. Jos kirjoitat itsestäsi, hakeutuisin terapiaan.
En kirjoita itsestäni, vaan tutustani, josta olen huolissani.
* jonka asioita haluan mässäillä edes jonkun kanssa, kun kavereille en kehtaa
fixed that for you
"Mistä tämä voi johtua, että on sosiaalisesti hyvin rajoittunut, vaikka on kuitenkin asiakaspalveluammatissa."
Asiakaspalvelussa olet sen asiakaspalvelijan roolin takana. Se on vähän eri asia kuin tilanteet, joissa olet oma itsesi.
Kyllähän traumat voivat vaikuttaa monella tavalla.
Esim. se ettei pysty sanomaan ei, vaan mieluummin välttelee vastaamista tyystin, voi juontua vaikka siitä, ettei lapsena kieltäytymistä hyväksytty ja siitä sai huudot. Aikuisena stressaa sitä toisen ihmisen reaktiota kieltäytymiseen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten keskustelee? Ei tuo kuulosta rajoittuneelta. Joskus itsekin jätän vastaamatta, kun en jaksa keksiä tekosyitä.
Vierailija kirjoitti:
Miten keskustelee? Ei tuo kuulosta rajoittuneelta. Joskus itsekin jätän vastaamatta, kun en jaksa keksiä tekosyitä.
Totta kai ihmiset tekee tota, mutta hän saattaa olla monta päivää avaamatta viestejä, koska ei vaan pysty sanomaan mitään suoraan. Ei se oo siksi, ettei jaksa keksiä tekosyitä, vaan kun hän ei jotenkin pysty sanomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi nuorihan tuo kaverisi vielä on. Jos on tuollaista taustaa niin saattaa mennä vuosikausia ennen kuin pystyy toimimaan ns. normaalisti. Ja terapia olisi tosiaan tärkeää. Itse olen jo keski-ikäinen ja myös asiakaspalvelutyössä, mutta esim. soittaminen johonkin virastoon omissa asioissa on minulle edelleen vaikeaa. Töissä ei mitään ongelmaa, koska se on mun työtä. Vähän samantyyppistä taustaa minullakin.
Vierailija kirjoitti:
Tosi nuorihan tuo kaverisi vielä on. Jos on tuollaista taustaa niin saattaa mennä vuosikausia ennen kuin pystyy toimimaan ns. normaalisti. Ja terapia olisi tosiaan tärkeää. Itse olen jo keski-ikäinen ja myös asiakaspalvelutyössä, mutta esim. soittaminen johonkin virastoon omissa asioissa on minulle edelleen vaikeaa. Töissä ei mitään ongelmaa, koska se on mun työtä. Vähän samantyyppistä taustaa minullakin.
Lähempänä hän on 30 kun 20. Ei hän terapiaan tule menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi nuorihan tuo kaverisi vielä on. Jos on tuollaista taustaa niin saattaa mennä vuosikausia ennen kuin pystyy toimimaan ns. normaalisti. Ja terapia olisi tosiaan tärkeää. Itse olen jo keski-ikäinen ja myös asiakaspalvelutyössä, mutta esim. soittaminen johonkin virastoon omissa asioissa on minulle edelleen vaikeaa. Töissä ei mitään ongelmaa, koska se on mun työtä. Vähän samantyyppistä taustaa minullakin.
Ja töissä olet ammattiroolissa.
Varmasti vaikuttaa, anna hänen hoitaa asiat tavallaan, jos sä rupeat niihin puuttumaan se voi vaan ahdistaa lisää, ole ystävä hänelle siitä on paras apu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mistä tämä voi johtua, että on sosiaalisesti hyvin rajoittunut, vaikka on kuitenkin asiakaspalveluammatissa."
Asiakaspalvelussa olet sen asiakaspalvelijan roolin takana. Se on vähän eri asia kuin tilanteet, joissa olet oma itsesi.
Kyllä. Olen itse psyk.sairaanhoitaja, joka sairastaa ahdistuneisuushäiriötä. Minulle menee robotiikka päälle töihin mennessä, jolla pakotan itseni handlaamaan kaikki tilanteet.
Tuosta päti monta kohtaa minuun. Minäkin olin nuorena aspassa töissä, puhelimessa. Ei se nyt niin paha ollut, kun ei niitä ihmisiä nähnyt ja saatoin ihan avoimesti pyöritellä heidän typeryydelleen silmiä ja toisinaan olla kuuntelemattakin. Olen nopea ymmärtämään mistä on kyse, siinä olin selkeästi työkavereita parempi. Useimmat heistä olivat minua sydämellisempiä.
Lopetin ne hommat toki heti, kun sain parempia töitä. Nyt ei mulle soita kukaan asiakas koskaan, taivaan kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kyllä todeta, että varhaislapsuudessa tapahtunut törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö on pilannut elämäni ihan joka alueella.
Aloitit ensin mukavasti, mutta sitten paljastit ymmärtämättömyytesi tuttavaasi kohtaan. Etkä voikaan ymmärtää häntä, sillä et ole itse kokenut samaa.
Olen pahoillani ystäväsi puolesta. On selvää, että moinen painolasti aiheuttaa oireiluja. Jos olet hänen ystävänsä, yritä ymmärtää häntä ja sinnikkäästi ohjeistaa avun piiriin.
Esim. yksi apuväylä: https://tyttojentalo.fi/tyttojen-talo
T. toinen, joka nuorena oireili
Riippuu traumoista ja riippuu ihmisestä. Riippuu myös siitä mitä kaikkea hyvää on ollut elämässä traumojen vastapainona. Ei ole mitenkään mustavalkoinen asia.
Voi.
Itsellä samanlaista taustaa, hyvin samanlaista kun mitä kerroit aloituksessa.
Pelkään konflikteja ja olen häpeään sidottu mutta yritän päästä tästä yli. Yritän unohtaa itseni ja mennä vain eteenpäin.
Kuitenkin se häpeä ja masennus on mukana jatkuvasti. Toivottavasti pääsen eroon noista.
Ero on siinä, että näen kyllä omat vikani ja se tuottaa vain lisää häpeää. Enkä itsekään halua käsitellä niitä kenenkään kanssa.
Siksi saatan olla myös eristäytynyt tai jotenkin töykeän oloinen, piilossa ja varautunut.
Voimavaroja ei ole myöskään pitää yllä ihmissuhteita, niin että olisin aina valmis vastailemaan. Tarvitsen omaa aikaa kovin paljon.
Oikea ystävä tuon ymmärtääkin.
Anna ystäväsi olla ja yritä keskustella hänen kanssaan asioista, jos ei halua, kunnioita sitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Aloitit ensin mukavasti, mutta sitten paljastit ymmärtämättömyytesi tuttavaasi kohtaan. Etkä voikaan ymmärtää häntä, sillä et ole itse kokenut samaa.
Olen pahoillani ystäväsi puolesta. On selvää, että moinen painolasti aiheuttaa oireiluja. Jos olet hänen ystävänsä, yritä ymmärtää häntä ja sinnikkäästi ohjeistaa avun piiriin.
Esim. yksi apuväylä: https://tyttojentalo.fi/tyttojen-talo
T. toinen, joka nuorena oireili
En tietenkään pysty ymmärtämään, yritän kyllä kovasti. Hän on miespuolinen ystäväni ja ei ikävä kyllä ymmärrä, että sitä apua voi hakea ja saada. Olen huolissani hänestä ja tuntuu, ettei hän päästä minuakaan lähelle. Hän on kuitenkin iloinen ihminen ja yrittää olla positiivinen, mutta näen kuitenkin, ettei kaikki ole ok. Muunmuassa nuo asiat, jotka kirjoitin tuohon aloitukseen.
Tottakai voivat oireilla noin.