Nainen, miltä tuntuu elää ruman nimen kanssa?

Mulla on aika ruma etunimi. Sanotaanko että aikansa lapsi ja nimi jonka tuskin uskon tulevan uudestaan muotiin. No millaista on elää ruman nenän taikka ruman jalan kanssa? Sama juttu kuin nimen kanssa. Toivoisi että se olisi kauniimpi mutta kyllähän sen kanssa elelee.

Ruma jalka

Luin että ruman miehen..

Kenen mielestä ruman nimen? Av:n mielestäkö, että mitä nimiä täällä on lytätty, vai mitä... Ihmisen itsensä mielestäkö ruman nimen vai kaverin mielestä? 

Ei tunnu missään. Ruman naaman kanssa on veemäinen elämä.

Olihan se kamalaa. Vaihdoin nimeni kun tulin aikuiseksi.

Jos se on miehen nimi, siis sukunimi, eihän sitä tarvitse ottaa. Jos etunimi on kamala, sen voi vaihtaa tai käyttää vaikka toista nimeä tai lempinimeä. 

Itselläni oli periaatteena, että suomalaiseen etunimeeni en halua muuta kuin suomalaisen sukunimen, eli joko pidän omani tai otan mieheni nimen, jos se on sopiva. Yhdelle miesystävälle tämä oli kriisin paikka, koska hänen sukunimensä oli von–jotakin-saksalaisperäinen ja ilmoitin että sellaista en halua. Minusta epäsointuva nimi on ruma nimi, tyyliin Pirjo von Knorring tai Solveig Pöntinen. 

Mutta, ruma on kuulijan korvassa ja rumaankin nimeen tottuu. Minua puistattaa vaikka sukunimet Sikiö tai Kärpänen, mutta jossain idässä ne ovat ihan tavallisia nimiä.