Ahdistus, paniikki, stressi ja sairasloma. Kehtaisitko hakea?
Koko viikko kamala stressi ja huoli lapsesta. Tämä näkyy mulla ahdistuksena ja paniikkina. Päänsärkykin kuuluu asiaan. Tänä aamuna olo niin karmea että en vaan pysty töihin menemään. Hävettää ja nyt on huono omatunto kun jään kotiin. Kehtaisitko itse jäädä saikulle?
Todistus pitää hakea terveydenhoitajalta. Ajattelin samalla pyytää pääsyä psykologille tai jotain.
Kommentit (10)
Todellakin kehtaat, et ole työkunnossa! Yhtälailla psykologiset oireet ovat tauti kuin räkänuhakin. Jos olo on jatkunut pitkään, pyydä labrakokeita kilppareista
Kilppariarvot jotenkin pielessä (olleet vuosia). Selvyyden, ehkä, saisin ens viikolla mutta rahat loppu eikä ole varaa mennä vastaanotolle (yksityinen) koska mies lomautettu. Kunnallinen ei ole suostunut hoitamaan.
Osittain kyllä silkkaa ahdistusta/paniikkia. Huoli lapsen voinnista ollut kova jo pitkään mutta nyt viikon verran erityisen kova.
Itkua tihrustan sohvalla kun ei vaan jaksa enää.
Ap
Totta kai haet saikkua jos et ole työkykyinen. Ei se ole mikään häpeä.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 08:15"]
Totta kai haet saikkua jos et ole työkykyinen. Ei se ole mikään häpeä.
[/quote]
Voi sitä palkatontakin pyytää. Stressi ei ole työnantajan korvattava koodi.
Mielenterveydestä pitää huolehtia, kyllä kehtaisin mennä lääkäriin huolineni.
Miksei yleisellä hoideta? Ilmeisesti ei pielessä kuitenkaan. Jos on, etsi eri lääkäri.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 08:28"]Miksei yleisellä hoideta? Ilmeisesti ei pielessä kuitenkaan. Jos on, etsi eri lääkäri.
[/quote]
Koska arvot viitteissä (tsh 3,93 ja t4v 17). Kävin yksityisellä jossa otettiin lisää kokeita, nyt ei ole varaa mennä kuulemaan tulokset.
Oireita on.
Ap
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 08:25"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 08:15"]
Totta kai haet saikkua jos et ole työkykyinen. Ei se ole mikään häpeä.
[/quote]
Voi sitä palkatontakin pyytää. Stressi ei ole työnantajan korvattava koodi.
[/quote]
Kannattaa sanoa, ettei nuku. Silloin saa sairauslomaa.
Mulla menossa toinen sairaslomavuosi(kuntoutustuki). Kynnys hakea apua oli kova, sinnittelin jopa 20 vuotta ennen kuin kehtasin hakea apua. Itsekin hain apua vasta kun huoli läheisestä musersi minut. On kamalimpia asioita se kun joutuu olemaan läheisestä huolissaan jos läheisellä on joku sellainen tilanne että ei voi edes itse auttaa asiaa. Olin jatkuvassa paniikissa ja shokissa. Mullakin oli lopulta yksi päivä vaan sellainen että ei enää kyennyt lähtemään töihin. Siitä lähtein ollut saikulla ja terapiassa.
Nyt sain lisää sairaslomaa vielä lisää, ei ole kovin hääppöinen olo itselläkään, tunnen syyllisyyttä ja epäonnistumista. Mutta eipä mahda mitään. Etenkin sun pitää huolehtia omasta hyvinvoinnistasi koska sinulla on lapsi.
Soita ja hae apua. Tarvitset keskusteluapua, usein se menee niin että ensin saatetaan jutella ja käydä sairaanhoitajalla ja/tai lääkärillä. Sitten pääsee psykiatrille jonka kautta pääsee psykoterapiaan. Lääkkeitä varmasti myös haluavat sinulle antaa.
No riippuu varmaan vähän myös onko huoli lapsesta jotenkin perusteltua vai ei...