Oppiiko Helsinkiä rakastamaan? Siis ”maalta” tullut? Muuttoa mietin.

Jäin pitkän asiantuntija/päällikköuran jäljiltä työttömäksi maakunnassa, enkä näemmä saa töitä täältä vaikka miten vimmaisesti haen. Ikää liikaa, liki 50.
Helsingiss olisi koko ajan paikkoja alta alalta mutta ne EI ole etätöitä vaan vaaditaan paikallaoloa ainakin suurimman osan viikkoa.
Eli pitäisi muuttaa koko perhe.

Onko tää ”väärin” lapsia kohtaan? Jouduttaisiin siis ahtaammin asumaan ja lapsilla vaihtuisi koulut.
Ja suurin kysymys:oppiiko rakastamaan Helsinkiä? Niin että se tuntuu kodilta? Olen aina ahdistunut siellä käydessäni ihmispaljoudesta.