Kumpi on elämässä parempi luonteenpiirre? Nöyryys vai ylpeys?

Ylpeys on hyvästä kunhan se ei ole pöyhkeilyä vaan tervettä omanarvontuntoa. Nöyryydellä ei tässä maailmassa saa muuta kuin känsiä käteen.

Nöyryys ja vaatimattomuus ainakin uskovaisena.

It is in my jeans😁

Be humble

Nöyryydellä tulee vain hyväksikäytetyksi ja mitalia ei heru.

Vaatimaton sille minkä kokoista penistä haluaa. Pienikin kelpaa ja se on hyvä.

Sääli on sairautta! Nöyryys on syöpä.

"Nöyryys ja hiljaisuus, on valtasi salaisuus", lauletaan adventtilaulussa muurari rabbista, Jeesus nasaretilaisesta. Oikeanlainen nöyryys on hyväksi. Mutta miksi, oi miksi meidät on kasvatettu olemaan liian kilttejä ja mukautuvia? Niin ei tarvitse olla. Jeesus oli nöyrä oikealla hetkellä ja kuten voimme todeta, hän oli "liian hyvä ja nöyrä" tälle maailmalle, mutta sille oli aikansa ja paikkansa. Hän saapuu seuraavaksi vallassa ja kunniassa, kuninkaana.

Ylpeys on yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Jos ylpeydelle olisi hieman laimeampi ilmaisu, itsetyytyväisyys, se voisi kuvata sitä, mitä saisi olla enemmän. Käsitän itse ylpeyden olevan melko äärimmilleen vietyä leuhkuutta ja itseriittoisuutta, jossa unohdamme muut ja olemme jo välinpitämättömiä, eikä se ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Nöyryydellä tulee vain hyväksikäytetyksi ja mitalia ei heru.

Kyllä ihmisellä pitää olla molemmat nöyryyttä ja ylpeyttä sopivissa suhteissa.