Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsettomuudesta kärsivä ei halua hoitoja. Miksi?
14.04.2015 |
Tahtoisin kysyä teiltä jos täällä on saman asian kanssa painineita. Nimittäin ystäväni on kärsinyt lapsettomuudestaan jo pian 10 vuotta. Hänellä on vaikea endometrioosi, jonka vuoksi raskautuminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta.
Hän on syvästi surullinen asiasta ja käynyt läpi isoa suruprosessia luopuessaan haaveesta saada oma lapsi. Kuitenkaan hän ei halua lähteä lapsettomuushoitoihin ja on kannassaan ehdoton.
Koska aihe on hänelle arka en uskalla kysellä tarkemmin että miksi ihmeessä kun hän on niin surullinen aiheesta ja olen jo pari kertaa kysynyt että onko aivan viimeinen päätös ettei hoitoja.
Minulla jotenkin ei riitä ymmärryskyky että miksi ei halua lähteä hoitoihin jos niillä raskautuminen olisi kuitenkin mahdollista vaikeaa endometrioosia sairastavalle? Jokainen tietysti on yksilö ja omat perusteensa kaikilla, mutta jos jollain on ollut vastaava tilanne niin tahtoisin kuulla sinun perustelusi.
Kommentit (14)
Ystäväsi on viisas. Ei kaikkien ole tarkoituskaan lisääntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 13:39"]
Ystäväsi on viisas. Ei kaikkien ole tarkoituskaan lisääntyä.
[/quote]
Eli mielestäsi niiden ei ole tarkoitus lisääntyä jotka eivät voi raskautua luonnollisesti? Sitäkö tarkoitat? Pitäisi vaan haudata unelmansa ja surra, kuten ystäväni tekee?
-ap
On ihmisiä, jotka eivät halua laboratoriossa tehtyjä lapsia. Onhan se epäluonnollista. Itselle jäi lapsiluku yhteen, enkä mennyt hoitoihin vaikka toinen olisi tervetullut. On myös kohtaloon (tai jumalaan) uskovia ihmisiä, joiden milestä se että lapsia ei kuulu tarkoittaa sitä että niitä ei ole tarkoitus tulla. En osaa sanoa mitään ystävästäsi, mutta eivät tällaiset valtavirrasta poikkeavat ajatustavat ole mitenkään tavattomia. Jotkut ovat myös sitä mieltä, että jos kehoon on siunautunut pienet rinnat ei niitä ole tarkoitus silikonilla isontaa jne. Ihmisen ei pidä puuttua kaikkeen mihin tekniikka antaa myöden.
Meillä on kolme lasta ja haaveissa oli iso perhe. Mies on 13-lapsisesta perheestä ja itse 9-lapsisesta perheestä. Emme ole lestadiolaisia, emmekä kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Emme tunne muita isoja perheitä. Tapasimme opiskelupiireissä ja kun kuulimme kumpikin olevamme isoista perheistä, löysimme yhteyden ja loppu on historiaa.
Sain kolmannen lapsen jälkeen keskenmenon, eikä meille ole sen jälkeen tullut neljättä. Keskenmenosta on jo kahdeksan vuotta. Pari vuotta yritimme vielä neljättä, mutta sen jälkeen luovutimme. Jotenkin tuntui luonnolliselta ajatella, että meille oli tarkoitettu vain kolme lasta, eikä haluttu lähteä tutkimaan enempää syitä neljännen raskauden epäonnistumiselle. Kolmekin lasta on jo aivan tarpeeksi, emmekä todistetusti kärsi lapsettomuudesta.
Keskenmenon jälkeisessä jälkitutkimuksessa ei havaittu mitään, mistä syystä uusi raskaus ei voisi alkaa. Olisimme voineet mennä suurempiin tutkimuksiin, mutta ne jäivät.
Edelleen neljäs lapsi olisi tervetullut, mutta eipä sitä taida enää tulla.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 13:40"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 13:39"]
Ystäväsi on viisas. Ei kaikkien ole tarkoituskaan lisääntyä.
[/quote]
Eli mielestäsi niiden ei ole tarkoitus lisääntyä jotka eivät voi raskautua luonnollisesti? Sitäkö tarkoitat? Pitäisi vaan haudata unelmansa ja surra, kuten ystäväni tekee?
-ap
[/quote]
just näin! minun mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällainen suru menee aikanaan ohi. Itse asiasse se menee ohi silloin kun hän lakkaa toivomasta ja hänen loppuelämänsä voi olla paljon onnellisempi kuin lapsellisena. Onnellisuuden salaisuus on tyytyä siihen mitä on ja tehdä siitä parasta mahdollista.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 13:40"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 13:39"]
Ystäväsi on viisas. Ei kaikkien ole tarkoituskaan lisääntyä.
[/quote]
Eli mielestäsi niiden ei ole tarkoitus lisääntyä jotka eivät voi raskautua luonnollisesti? Sitäkö tarkoitat? Pitäisi vaan haudata unelmansa ja surra, kuten ystäväni tekee?
-ap
[/quote]
Hoidot on kalliita ja rankkoja henkisesti ja fyysisesti eikä tulosta välttämättä tule siltikään. Toiveet ja pettymykset on vielä suurempia kuin luomuna yrittäessä. Hormoneilla tai labrassa tekemällä tehty lapsi voi tuntua väärältä, ehkä tuntuu siltä ettei "voi väkisin ottaa ketään lapsekseen" joka ei ole itse tulossa. En tiedä. Tälläisiä tulee mieleen. Omalla kohdalla olen ajatellut niin että jos ei lasta luonnostaan tule, en mene hoitoihin. En haluaisi runtata väkisin ketään vastentahtoista maailmaan. Kyllä ne lapset vanhempansa löytää. Jännä ajattelutapa, tiedän, mutta jos ei tule itsestään, tyydyn osaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tulevaisuudessahan ihmisen lisääntymiskyky on yhä huonompi ja lapset saavat hoidoilla yhä useammin alkunsa. Tämä on ihan tieteellinen ennuste, eikä hatusta repäisty.
Nytkin on jo huomattavissa suuntaus, kun moni ystäväni ikähaitarilla 25-35 on saanut avustetusi pehmeämmillä tai rankemmilla hoidoilla lapsensa.
Se on ikävä kyllä yhä enemmän tulevaisuutta joka sukupolven kohdalla, ja samoinhan voisi ajatella että syöpään kuollaan koska se on kohtalo. Ettei halua keinotekoisia hoitoja tai leikkauksia. Silti suurin osa ottaa kaikki mahdolliset lääke- ja leikkaushoidot sairauksiinsa.
Onhan lapsettomuudellekin usein lääketieteellinen syy, kuten tässä tapauksessa sairaus nimeltä endometrioosi.
Ja hoidot julkisella ei ole kalliita. He pääsisivät hoitoihin heti jos tahtoisivat.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 14:31"]
Mutta tulevaisuudessahan ihmisen lisääntymiskyky on yhä huonompi ja lapset saavat hoidoilla yhä useammin alkunsa. Tämä on ihan tieteellinen ennuste, eikä hatusta repäisty.
Nytkin on jo huomattavissa suuntaus, kun moni ystäväni ikähaitarilla 25-35 on saanut avustetusi pehmeämmillä tai rankemmilla hoidoilla lapsensa.
Se on ikävä kyllä yhä enemmän tulevaisuutta joka sukupolven kohdalla, ja samoinhan voisi ajatella että syöpään kuollaan koska se on kohtalo. Ettei halua keinotekoisia hoitoja tai leikkauksia. Silti suurin osa ottaa kaikki mahdolliset lääke- ja leikkaushoidot sairauksiinsa.
Onhan lapsettomuudellekin usein lääketieteellinen syy, kuten tässä tapauksessa sairaus nimeltä endometrioosi.
Ja hoidot julkisella ei ole kalliita. He pääsisivät hoitoihin heti jos tahtoisivat.
[/quote]
Tämän siis kirjoitti ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja tämä tulevaisudenkuva on sitä todennäköisempi mitä enemmän keinotekoisesti lisäännytään. Jos annetaan luonnonvalinnan toimia edes sen verran ettei kenotekoisesti lisäännytä niin lisääntymiskyky säilyy parempana tulevissa sukupolvissa. Tässäkin tapauksessa ap:n ystävä todennäköisesti periyttäisi endometrioosinsa tyttärelleen. Minusta lapsettomuutta ei voi verrata syöpäkuolemaan kyllä mitenkään.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 14:31"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 14:31"]
Mutta tulevaisuudessahan ihmisen lisääntymiskyky on yhä huonompi ja lapset saavat hoidoilla yhä useammin alkunsa. Tämä on ihan tieteellinen ennuste, eikä hatusta repäisty.
Nytkin on jo huomattavissa suuntaus, kun moni ystäväni ikähaitarilla 25-35 on saanut avustetusi pehmeämmillä tai rankemmilla hoidoilla lapsensa.
Se on ikävä kyllä yhä enemmän tulevaisuutta joka sukupolven kohdalla, ja samoinhan voisi ajatella että syöpään kuollaan koska se on kohtalo. Ettei halua keinotekoisia hoitoja tai leikkauksia. Silti suurin osa ottaa kaikki mahdolliset lääke- ja leikkaushoidot sairauksiinsa.
Onhan lapsettomuudellekin usein lääketieteellinen syy, kuten tässä tapauksessa sairaus nimeltä endometrioosi.
Ja hoidot julkisella ei ole kalliita. He pääsisivät hoitoihin heti jos tahtoisivat.
[/quote]
Tämän siis kirjoitti ap.
[/quote]
Meillä on takana 2,5 vuotta yrittämistä. Tuossa puolentoista vuoden kohdilla menimme testeihin. Minulla ei ole endometrioosia, mutta toinen munanjohdin tukossa (mikä ei ole kyllä kummonenkaan este). Miehellä on sensijaan tosi vähän uimareita. Yhteenlaskettu mahdollisuus% on todella aika pieni.
Päätin että en lähde hoitoihin, muutaman syyn takia. Ensinnäkin ne toiveet ja odotukset on paljon korkeammalla hoitojen aikana, ja se henkinen kipu joka syntyy jos tulosta ei tule voi olla liikaa.
En myöskään suhtaudu kovin myönteisesti siihen että minuun piikitetään iso määrä hormoneja, olen muutenkin niiden vaihteiluille aika herkkä.
Mitäs jos sitten tulisikin keskenmeno, pitäisikö koko ruljanssi aloittaa uudestaan?
Milloin tietää onko jo tarpeeksi yritetty? Milloin pitäisi lopettaa?
Nämä kaikki yhdessä on vaan henkilökohtaisesti vähän liikaa. Ja ajatus luonnollisesta raskautumisesta on itselle vaan mukavampi. Jos se ei onnistu, niin sitten se ei onnistu. Se on vaan hyväksyttävä.
Toisaalta minulle äitiys ei ikinä ollutkaan se suurin haave elämässä, toki ihana juttu jos tapahtuisi. Lapsi olisi hyvin toivottu, mutta väkipakolla en sitä ala tekemään. Se jos muut saa lapsia hoitojen avulla on minulle ihan ok, en tuomitse sitä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen jo nuorena päättänyt, että jos lapsia ei tule, en ala niitä keinotekoisesti hankkimaan. Annan siis "kohtalon" päättää. Toisaalta ei mulla ole koskaan mitään erityistä hinkuakaan ollut saada lapsia, vaan asia oli aina niin että tulkoon jos on tullakseen, mutta jos ei tule niin hyvä niinkin. En ole saanut lapsia ja nyt nelikymppisenä olen ihan tyytyväinen asiaan.
Mutta tuo ap:n kuvaama kärsii lapsettomuudestaan. Voi silti olla monia syitä miksei halua hoitoihin. Vaikkei olisi uskonnollinen niin voi olla myös vakaumuksen tyyppisiä syitä, esim. uskomus siitä että pitää antaa luonnonvalinnan päättää ketkä lisääntyvät ja ketkä ei, eikä ihmisen pidä asiaa peukaloida hedelmöityshoidoin. Tai sitten voi vaikka kammota kaikkia lääketieteellisiä toimenpiteitä, tai pelätä hormonien vaikutusta kropassaan.
Ehkä ei jostain syystä usko mahdollisuuksiin saada lapsi hoitojen kautta, esim. miehen huonolaatuisten siittiöiden takia. Ovatko yrittäneet adoptiota?
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia alapeukkujen sijaan?
Mietin että voiko syynä olla esimerkiksi hoitojen rankkuus, mutta toisaalta luulisi että ihminen kääntää jokaisen kiven haaveensa eteen?
Ystäväni ei siis ole mitenkään uskonnollinen ihminen, eli mikään vakaumus ei ole syynä.
Mielestäni on ikävää että hän suree niin syvästi asiaa jonka voisi hyvällä mahdollisuudella saada. Ei luomusti alkunsa saanut lapsi ole ainoa vaihtoehto lapsen saamiseen.