Oon kyllä niin elämäni tuhonnut

Aina vaan tulee jollakin tavalla pilattuu asiat.. Äiti on ainoo tukihenkilö joka on mua koittanut auttaa, mut en sille oo viittiny sanoo ongelmistani siitä asti kun muutin omilleen. Mulla ei oo ketään kenelle puhuisin, itken vaan aina kotona ja kun äitin työ menen niin esitän että kaikki on hyvin. Nää johtuu niistä lapsuuden traumoista, mitä ei oo selvitetty. Meen äitillä on mun siskon kanssa pahoja ongelmia, hän on masentunut ja riitelee jatkuvasti mee äidin kanssa ja se tuntuu pahalta, koska äiti on sellainen enkeli joka ei ikinä kellekkään pahaa tahtoisi.. Toivon vaan että kaikki kääntyy hyväksi vielä joskus :-(

No sanotaanko, että sulla on luultavasti vielä vähintään 40 vuotta aikaa tehdä jotain. 3 vuotta ei ole paljon mitään, vaikka ymmärrän, että se nuorena siltä tuntuu. Siinä ajassa ehtii tekemään vaikka mitä. Et näe omia mahdollisuuksiasi. Älä turhaa mieti tapahtuneita asioita, koska niitä ei tavallaan ole edes enää olemassa muualla kuin mielessäsi. Tee mieluummin edes jotain, joka saattaa olla sinulle tulevaisuudessa hyödyksi ja yritä hankkiutua vaikka töihin tai jotain.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:57"]No sanotaanko, että sulla on luultavasti vielä vähintään 40 vuotta aikaa tehdä jotain. 3 vuotta ei ole paljon mitään, vaikka ymmärrän, että se nuorena siltä tuntuu. Siinä ajassa ehtii tekemään vaikka mitä. Et näe omia mahdollisuuksiasi. Älä turhaa mieti tapahtuneita asioita, koska niitä ei tavallaan ole edes enää olemassa muualla kuin mielessäsi. Tee mieluummin edes jotain, joka saattaa olla sinulle tulevaisuudessa hyödyksi ja yritä hankkiutua vaikka töihin tai jotain.
[/quote] Itseasiassa minulla alkaa työt maanantaina, mutta tuli vaan taas kännissä purettua tunteita, toivotaan että ongelmat loppuisi ja kaikki kääntyisi parempaan suuntaan. Eniten harmittaa tällä hetkellä se, että siskoni kohtelee äitiäni niin kamalasti että ihan suoraan sanottuna tekisi mieli antaa sille kunnolla turpaan, mutta en sitä tee koska tuskin se mitään auttaisi..

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 02:03"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:57"]No sanotaanko, että sulla on luultavasti vielä vähintään 40 vuotta aikaa tehdä jotain. 3 vuotta ei ole paljon mitään, vaikka ymmärrän, että se nuorena siltä tuntuu. Siinä ajassa ehtii tekemään vaikka mitä. Et näe omia mahdollisuuksiasi. Älä turhaa mieti tapahtuneita asioita, koska niitä ei tavallaan ole edes enää olemassa muualla kuin mielessäsi. Tee mieluummin edes jotain, joka saattaa olla sinulle tulevaisuudessa hyödyksi ja yritä hankkiutua vaikka töihin tai jotain. [/quote] Itseasiassa minulla alkaa työt maanantaina, mutta tuli vaan taas kännissä purettua tunteita, toivotaan että ongelmat loppuisi ja kaikki kääntyisi parempaan suuntaan. Eniten harmittaa tällä hetkellä se, että siskoni kohtelee äitiäni niin kamalasti että ihan suoraan sanottuna tekisi mieli antaa sille kunnolla turpaan, mutta en sitä tee koska tuskin se mitään auttaisi..

[/quote]

Kerro rakentavasti siskollesi mitä mieltä olet hänen käytöksestään ja äitinne kohtelusta. Voi olla että jää jotain neuvoistasi edes sen alitajuntaan.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 02:35"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 02:03"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:57"]No sanotaanko, että sulla on luultavasti vielä vähintään 40 vuotta aikaa tehdä jotain. 3 vuotta ei ole paljon mitään, vaikka ymmärrän, että se nuorena siltä tuntuu. Siinä ajassa ehtii tekemään vaikka mitä. Et näe omia mahdollisuuksiasi. Älä turhaa mieti tapahtuneita asioita, koska niitä ei tavallaan ole edes enää olemassa muualla kuin mielessäsi. Tee mieluummin edes jotain, joka saattaa olla sinulle tulevaisuudessa hyödyksi ja yritä hankkiutua vaikka töihin tai jotain. [/quote] Itseasiassa minulla alkaa työt maanantaina, mutta tuli vaan taas kännissä purettua tunteita, toivotaan että ongelmat loppuisi ja kaikki kääntyisi parempaan suuntaan. Eniten harmittaa tällä hetkellä se, että siskoni kohtelee äitiäni niin kamalasti että ihan suoraan sanottuna tekisi mieli antaa sille kunnolla turpaan, mutta en sitä tee koska tuskin se mitään auttaisi..

[/quote]

Kerro rakentavasti siskollesi mitä mieltä olet hänen käytöksestään ja äitinne kohtelusta. Voi olla että jää jotain neuvoistasi edes sen alitajuntaan.
[/quote] Olen monta kertaa sanonut ja aina tulee vaan vittumaisesti "aha" "ei kiinnosta" se on niin vitun ärsyttävää. Ap

Musta kuulostaa että säälit turhaan äitiäsi ja olet nostanut hänet korokkeelle, kun puhut hänestä enkeli. Äitisi pitäisi sanoa sinulle että hän pärjää kyllä siskosi kanssa eikä niin että joudut säälimään häntä ja tukemaan. Sääli on huono opittu tapa joka ahdistaa herkkää ihmistä ja tekee voimattomaksi, muista että äitisi on kasvattanut siskosi. Miksi siskosi sitten on niin ilkeä äidillesi, mikä on oma tulkintasi ja mikä siskosi? Itse olen joskus ohjannut sisartani tekemästä vanhempiani loukkaavia asioita kertomalla hänelle kuinka pahalta vanhemmastamme tuntuu kun teet noin ja että täytyy ajatella myös muiden tunteita, näistä asioisra olen puhunut hyvässä hengessä kun olemme yhdessä baarissa. Jos siskosi on myös nuori kuten sinä tai kenties nuorempi niin todennäköisesti tilanne korjaantuu itsellään. Teinin ja äidin yhteenotot on normaaleja ja varsinkin tytöillä voi hormonit saada todella pään sekaisin. Keskity omaan elämääsi, äitisi selviytyy kyllä! Ja kerro murheistasi hänelle jos sinulla ei muitakaan ole, älä turhaan panttaa pahaa mieltä.

ap......Pistä tohon nyt ainaki 0 perään...

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:43"]

En tie enää mitä tekisin.. Ahdistaa, vituttaa ja masentaa. Tätä on jatkunut jo kolmatta vuotta. M19

[/quote]

Sitä se palstailu tekee.

Osoita systemaattisesti siskollesi, että hänen käytöksensä ei ole ok ja kerto se hänelle. Äitisi kyllä aikuisena pärjää mutta voit myös hänelle sanoa suoraan, että mielestäsi siskosi ei kohtele häntä kunnolla jne.

Mun mielestä ap auttaa nyt äitiään parhaiten auttamalla itseään. Eli kun yrität saada oman elämäsi raiteilleen, se varmasti helpottaa äitisi oloa todella paljon. Ja toki myös omaa oloasi. Sen sijaan asioita, joille ei itse mitään mahda, ei kannata liikaa murehtia. Sulla on koko elämä edessä, eikä mitään ole vielä menetetty.