Lue keskustelun säännöt.
Sujuko sinun laihdutus kokoajan hyvin vai tuliko repsuja?
13.04.2015 |
pieniä repsuja vai jopa pitempiä jaksoja? saitko tsempattua taas ja pääsikö lopulta tavoitteeseen? miten teit sen? :)
Kommentit (15)
Kun kaatuu,ei siihen jää parkumaan. Ylös vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikeastaan tule repsuja, koska sallin itselleni sen, että juon vkonloppuna alkoholia ja herkuttelen vähän. Näin se ei ole repsahdus
Itselläni meni 2kk hyvin, sain 10kg pois. Sitten meni reilu 2viikkoa jojoillen, eli toisinaan söin tosi hyvin, toisinaan mussutin herkkuja,pizzaa ym. Paino nousi siitä mitä alimmillaan oli projektin aika 2kg takaisin. Sitten jatkoin taas.. Urakkaa on kokonaisuudessaan mulla 58kg pudotettavaa että noita repsuja matkalle kyllä on sattunut
Muutama repsahdus tullut mutta vuoden alusta 18kg tultu alaspäin. Viime viikonloppuna totesin että ei voi herkutella ollenkaan tai se karkaa käsistä. Nyt tiukalla kurilla eteen päin ilman herkkuja.
Takas ei ole tullut, mutta pysähtynyt.
Laihdutin 5 kg puolessa vuodessa, joten kovin isoa kalorivajetta ei tarvinnut pitää eikä ollut nälkä. Ostin herkkujakin monesti sen pohjalta mikä päivän kaloreihin mahtui. En siis repsahtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 11:46"]
Muutama repsahdus tullut mutta vuoden alusta 18kg tultu alaspäin. Viime viikonloppuna totesin että ei voi herkutella ollenkaan tai se karkaa käsistä. Nyt tiukalla kurilla eteen päin ilman herkkuja.
Takas ei ole tullut, mutta pysähtynyt.
[/quote]
Mä olen myös päätymässä tuohon etten voi herkutella YHTÄÄN koska aina sorrun kauheaan ahmintaan jos yritän herkutella millään. Mutta jotenkin tuntuu tosi ankealta sekin ajatus että enkö oikeasti koko loppuelämässäni saa syödä enää yhtään pizzaa, en yhtään suklaata, en yhtään olutta... Vai liittyykö tämä repsahtelutaipumus vain tähän laihdutukseen jossa kroppa on tavallaan koko ajan nälänhädässä, eli pitkään miinuskaloreilla, ja ehkä sitten kun ei enää ole miinuskaloreilla, pystyisikin taas herkuttelemaan kohtuudella?
Mulla myös pääsiäisenä lähti lapasesta kun oltiin sukulaisissa monta yötä..ja se jäi päälle. Niin vaikea päästä ylös siitä kuopasta mihin on hypännyt, mutta mä päätin että nyt saa riittää ja mun on pakko taas ryhdistäytyä.. repsahdus on vain keskeytys/mutka matkassa,ei loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jotain kuuria yrittää, niin tottakai se kaatuu jossain vaiheessa repsuiluun. Moni laihduttaja ei tajua sitä, että kyllä niitä kaloreita on saatava tarpeeksi, muuten repsahtaa. Sitä helposti ajattelee, että entinen kalorinsaanti on ollut vähän yli tarpeen, joten sitten vedetään heti alkuun äärimmäistä kitukuuria. Yleensä se kalorimäärä on entisesä elämässä ollut helposti tuplaten tai triplaten päivätarpeen verran, joten jos tarkistaa ensin koomakulutuksensa ja sitten sen mitä normaaliaktiivisuudella kuluttaa, niin kun syö vaikka sen 2000 kcal, niin varmasti laihtuu. Ilman nälkää ja repsuilua.
Olen itsekin jojoillut ja repsahdellut, kunnes koin ahaa -elämyksen. Nyt neljä vuotta takana elämänmuutosta, ilman repsuiluja. Repsuiluksi siis miellän sen, että ajautuu vähitellen tai äkkiseltään vanhoihin huonoihin tapoihin. Se, että sallii itselleen viikonloppuna pullan tai juhlissa alkoholia ja kakkua, ei ole repsuilua, koska kyllä juhlissa kuuluu juhlistaa myös syömällä ja juomalla. Jos ei pysty palaamaan takaisin ruotuun heti juhlien jälkeen, niin se on sitten sitä repsuilua ja johtuu vain ja ainoastaan siitä, että se perusrunko ei ole kunnossa.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:04"]
Jos jotain kuuria yrittää, niin tottakai se kaatuu jossain vaiheessa repsuiluun. Moni laihduttaja ei tajua sitä, että kyllä niitä kaloreita on saatava tarpeeksi, muuten repsahtaa. Sitä helposti ajattelee, että entinen kalorinsaanti on ollut vähän yli tarpeen, joten sitten vedetään heti alkuun äärimmäistä kitukuuria. Yleensä se kalorimäärä on entisesä elämässä ollut helposti tuplaten tai triplaten päivätarpeen verran, joten jos tarkistaa ensin koomakulutuksensa ja sitten sen mitä normaaliaktiivisuudella kuluttaa, niin kun syö vaikka sen 2000 kcal, niin varmasti laihtuu. Ilman nälkää ja repsuilua.
Olen itsekin jojoillut ja repsahdellut, kunnes koin ahaa -elämyksen. Nyt neljä vuotta takana elämänmuutosta, ilman repsuiluja. Repsuiluksi siis miellän sen, että ajautuu vähitellen tai äkkiseltään vanhoihin huonoihin tapoihin. Se, että sallii itselleen viikonloppuna pullan tai juhlissa alkoholia ja kakkua, ei ole repsuilua, koska kyllä juhlissa kuuluu juhlistaa myös syömällä ja juomalla. Jos ei pysty palaamaan takaisin ruotuun heti juhlien jälkeen, niin se on sitten sitä repsuilua ja johtuu vain ja ainoastaan siitä, että se perusrunko ei ole kunnossa.
[/quote]
Ei minusta pidä paikkaansa. Itselläni on ravitsemusterapeutin laativa ohjelma laihdutukseeni, joten pitäisi olla perusasiat kunnossa. Päivittäinen kalorimäärä on myös 1500-1600 kccal jonka syön eli kitukuurista ei ole kyse. Silti vaan pienikin herkun salliminen johtaa valtavaan ahmimisrepsahdukseen. Joillain ihmisillä vaan pidempi pienilläkin miinuskaloreilla oleminen johtaa tuollaiseen, eikä silloin auta kuin pysyä laihdutusaika erossa herkuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:06"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:04"]
Jos jotain kuuria yrittää, niin tottakai se kaatuu jossain vaiheessa repsuiluun. Moni laihduttaja ei tajua sitä, että kyllä niitä kaloreita on saatava tarpeeksi, muuten repsahtaa. Sitä helposti ajattelee, että entinen kalorinsaanti on ollut vähän yli tarpeen, joten sitten vedetään heti alkuun äärimmäistä kitukuuria. Yleensä se kalorimäärä on entisesä elämässä ollut helposti tuplaten tai triplaten päivätarpeen verran, joten jos tarkistaa ensin koomakulutuksensa ja sitten sen mitä normaaliaktiivisuudella kuluttaa, niin kun syö vaikka sen 2000 kcal, niin varmasti laihtuu. Ilman nälkää ja repsuilua.
Olen itsekin jojoillut ja repsahdellut, kunnes koin ahaa -elämyksen. Nyt neljä vuotta takana elämänmuutosta, ilman repsuiluja. Repsuiluksi siis miellän sen, että ajautuu vähitellen tai äkkiseltään vanhoihin huonoihin tapoihin. Se, että sallii itselleen viikonloppuna pullan tai juhlissa alkoholia ja kakkua, ei ole repsuilua, koska kyllä juhlissa kuuluu juhlistaa myös syömällä ja juomalla. Jos ei pysty palaamaan takaisin ruotuun heti juhlien jälkeen, niin se on sitten sitä repsuilua ja johtuu vain ja ainoastaan siitä, että se perusrunko ei ole kunnossa.
[/quote]
Ei minusta pidä paikkaansa. Itselläni on ravitsemusterapeutin laativa ohjelma laihdutukseeni, joten pitäisi olla perusasiat kunnossa. Päivittäinen kalorimäärä on myös 1500-1600 kccal jonka syön eli kitukuurista ei ole kyse. Silti vaan pienikin herkun salliminen johtaa valtavaan ahmimisrepsahdukseen. Joillain ihmisillä vaan pidempi pienilläkin miinuskaloreilla oleminen johtaa tuollaiseen, eikä silloin auta kuin pysyä laihdutusaika erossa herkuista.
[/quote]
Kyllä mun mielestä 1500-1600 kaloria on kitukuuri.
Mun koomakulutus on noin 1500 kcal. Teen fyysisesti kuormittavaa työtä ja laihduin ilman lisättyä liikuntaa 2000 kcal päiväsaannilla maltillisesti neljässä vuodessa 20kg. Kertaakaan en suistunut mässäilmään, vaikka viikonloppuisin sallin itselleni rennompaa otetta ja juhlissa söin mitä pöydässä oli.
Olen koko aikuisikäni kokeillut vaikka mitä kuuria, on tullut nutrattua, yritettyä virallisterveellistä ruokapyramideineen ja lautasmalleineen, on käyty painonvahtaajissa, on kokeiltu herbalifeä, allia, ja vaikka mitä vähärasvaista näännytyskuuria. On laihduttu mutta myös lihottu takaisin korkojen kera.
Tämä nykyinen systeemi on nyt toiminut neljä vuotta ja tulee olemaan elämäntapa.
En alkanut totaalikieltäytymiseen vaan tavoittelin uutta elämäntapaa. Eli söin herkkuja jos OIKEASTI teki mieli (kiinnitin huomiota että miksi just nyt haluan herkkuja, tapa/tunne/jne) mutta kiinnitin myös huomiota kuinka paljon söin. Huomasin että ei tarvi vetää puolta pussia sipsiä, oikeasti pari kolme sipsiä vei sen himon pois. Samoin karkkiaski tai lakupötkö riitti ihan hyvin, ei tarvinnut etsiä kaupan isointa karkkipussia. Ja huomasin että aina kun onnistuin kävelemään kaupasta ilman mitään epäterveellistä tai onnistuin heittämään huonoksimenneen, vain osaksi syödyn sipsipussin menemään niin se oli kuin voitto, sain siitäkin mielihyvää. Sama ruuan kanssa, ateria kerrallaan valitsin aina terveellisemmän vaihtoehdon ja siitäkin tuli aina voittajafiilis, ei tullut sitä ahdistusta että syönkö vaan rehuja ja pinaattikeittoa seuraavan kuukauden/vuoden/loppuelämäni. Käytiin myös pikaruokaloissa joskus, en vältellyt niitäkään. Opettelin kuuntelemaan itseäni enkä vetänyt itseäni ähkyyn kuin olisin kuolemassa nälkään, söin vaan sen mikä riitti. Enkä ottanut ravintolan rasvaisinta annosta, se terveellisempikin vaihtoehto oli hyvää (ihan sama vaikka kahdesta epäterveellisestä vaihtoehdosta olisikin) enkä katunut ikinä etten ottanut sitä epäterveellisintä. Päin vastoin, silloinhan sitä aina katuu kun tuli syötyä se pahin vaihtoehto tms. Tällä tyylillä tippui 40 kiloa. Aika itsestään selviä asioita paitsi jos ei ole koskaan oppinut näin ajattelemaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:19"]En alkanut totaalikieltäytymiseen vaan tavoittelin uutta elämäntapaa. Eli söin herkkuja jos OIKEASTI teki mieli (kiinnitin huomiota että miksi just nyt haluan herkkuja, tapa/tunne/jne) mutta kiinnitin myös huomiota kuinka paljon söin. Huomasin että ei tarvi vetää puolta pussia sipsiä, oikeasti pari kolme sipsiä vei sen himon pois. Samoin karkkiaski tai lakupötkö riitti ihan hyvin, ei tarvinnut etsiä kaupan isointa karkkipussia. Ja huomasin että aina kun onnistuin kävelemään kaupasta ilman mitään epäterveellistä tai onnistuin heittämään huonoksimenneen, vain osaksi syödyn sipsipussin menemään niin se oli kuin voitto, sain siitäkin mielihyvää. Sama ruuan kanssa, ateria kerrallaan valitsin aina terveellisemmän vaihtoehdon ja siitäkin tuli aina voittajafiilis, ei tullut sitä ahdistusta että syönkö vaan rehuja ja pinaattikeittoa seuraavan kuukauden/vuoden/loppuelämäni. Käytiin myös pikaruokaloissa joskus, en vältellyt niitäkään. Opettelin kuuntelemaan itseäni enkä vetänyt itseäni ähkyyn kuin olisin kuolemassa nälkään, söin vaan sen mikä riitti. Enkä ottanut ravintolan rasvaisinta annosta, se terveellisempikin vaihtoehto oli hyvää (ihan sama vaikka kahdesta epäterveellisestä vaihtoehdosta olisikin) enkä katunut ikinä etten ottanut sitä epäterveellisintä. Päin vastoin, silloinhan sitä aina katuu kun tuli syötyä se pahin vaihtoehto tms. Tällä tyylillä tippui 40 kiloa. Aika itsestään selviä asioita paitsi jos ei ole koskaan oppinut näin ajattelemaan :)
[/quote]
Ja ennen tätä siis repsahdin aina dieetin ekana päivänä. Vaati multa totaalisen kyllästymisen kun lähestyttiin 100 kilon rajaa ja myös ahaa-elämyksen että näin tää pitää tehdä.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:13"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:06"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:04"]
Jos jotain kuuria yrittää, niin tottakai se kaatuu jossain vaiheessa repsuiluun. Moni laihduttaja ei tajua sitä, että kyllä niitä kaloreita on saatava tarpeeksi, muuten repsahtaa. Sitä helposti ajattelee, että entinen kalorinsaanti on ollut vähän yli tarpeen, joten sitten vedetään heti alkuun äärimmäistä kitukuuria. Yleensä se kalorimäärä on entisesä elämässä ollut helposti tuplaten tai triplaten päivätarpeen verran, joten jos tarkistaa ensin koomakulutuksensa ja sitten sen mitä normaaliaktiivisuudella kuluttaa, niin kun syö vaikka sen 2000 kcal, niin varmasti laihtuu. Ilman nälkää ja repsuilua.
Olen itsekin jojoillut ja repsahdellut, kunnes koin ahaa -elämyksen. Nyt neljä vuotta takana elämänmuutosta, ilman repsuiluja. Repsuiluksi siis miellän sen, että ajautuu vähitellen tai äkkiseltään vanhoihin huonoihin tapoihin. Se, että sallii itselleen viikonloppuna pullan tai juhlissa alkoholia ja kakkua, ei ole repsuilua, koska kyllä juhlissa kuuluu juhlistaa myös syömällä ja juomalla. Jos ei pysty palaamaan takaisin ruotuun heti juhlien jälkeen, niin se on sitten sitä repsuilua ja johtuu vain ja ainoastaan siitä, että se perusrunko ei ole kunnossa.
[/quote]
Ei minusta pidä paikkaansa. Itselläni on ravitsemusterapeutin laativa ohjelma laihdutukseeni, joten pitäisi olla perusasiat kunnossa. Päivittäinen kalorimäärä on myös 1500-1600 kccal jonka syön eli kitukuurista ei ole kyse. Silti vaan pienikin herkun salliminen johtaa valtavaan ahmimisrepsahdukseen. Joillain ihmisillä vaan pidempi pienilläkin miinuskaloreilla oleminen johtaa tuollaiseen, eikä silloin auta kuin pysyä laihdutusaika erossa herkuista.
[/quote]
Kyllä mun mielestä 1500-1600 kaloria on kitukuuri.
Mun koomakulutus on noin 1500 kcal. Teen fyysisesti kuormittavaa työtä ja laihduin ilman lisättyä liikuntaa 2000 kcal päiväsaannilla maltillisesti neljässä vuodessa 20kg. Kertaakaan en suistunut mässäilmään, vaikka viikonloppuisin sallin itselleni rennompaa otetta ja juhlissa söin mitä pöydässä oli.
Olen koko aikuisikäni kokeillut vaikka mitä kuuria, on tullut nutrattua, yritettyä virallisterveellistä ruokapyramideineen ja lautasmalleineen, on käyty painonvahtaajissa, on kokeiltu herbalifeä, allia, ja vaikka mitä vähärasvaista näännytyskuuria. On laihduttu mutta myös lihottu takaisin korkojen kera.
Tämä nykyinen systeemi on nyt toiminut neljä vuotta ja tulee olemaan elämäntapa.
[/quote]
Sulle se olisi kitukuuri, minulle ei. Minä kun olen istumatyötä tekevä, liikuntaa harrastamaton, pienikokoinen keski-ikäinen nainen. Kokonaiskulutukseni on noin 2000 kcal päivässä, sillä en laihdu ollenkaan. Kyllä sellainen noin 500 kcal vähennyt kulutukseen on ihan järkevä laihduttaessa eikä kitukuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:22"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:19"]En alkanut totaalikieltäytymiseen vaan tavoittelin uutta elämäntapaa. Eli söin herkkuja jos OIKEASTI teki mieli (kiinnitin huomiota että miksi just nyt haluan herkkuja, tapa/tunne/jne) mutta kiinnitin myös huomiota kuinka paljon söin. Huomasin että ei tarvi vetää puolta pussia sipsiä, oikeasti pari kolme sipsiä vei sen himon pois. Samoin karkkiaski tai lakupötkö riitti ihan hyvin, ei tarvinnut etsiä kaupan isointa karkkipussia. Ja huomasin että aina kun onnistuin kävelemään kaupasta ilman mitään epäterveellistä tai onnistuin heittämään huonoksimenneen, vain osaksi syödyn sipsipussin menemään niin se oli kuin voitto, sain siitäkin mielihyvää. Sama ruuan kanssa, ateria kerrallaan valitsin aina terveellisemmän vaihtoehdon ja siitäkin tuli aina voittajafiilis, ei tullut sitä ahdistusta että syönkö vaan rehuja ja pinaattikeittoa seuraavan kuukauden/vuoden/loppuelämäni. Käytiin myös pikaruokaloissa joskus, en vältellyt niitäkään. Opettelin kuuntelemaan itseäni enkä vetänyt itseäni ähkyyn kuin olisin kuolemassa nälkään, söin vaan sen mikä riitti. Enkä ottanut ravintolan rasvaisinta annosta, se terveellisempikin vaihtoehto oli hyvää (ihan sama vaikka kahdesta epäterveellisestä vaihtoehdosta olisikin) enkä katunut ikinä etten ottanut sitä epäterveellisintä. Päin vastoin, silloinhan sitä aina katuu kun tuli syötyä se pahin vaihtoehto tms. Tällä tyylillä tippui 40 kiloa. Aika itsestään selviä asioita paitsi jos ei ole koskaan oppinut näin ajattelemaan :)
[/quote]
Ja ennen tätä siis repsahdin aina dieetin ekana päivänä. Vaati multa totaalisen kyllästymisen kun lähestyttiin 100 kilon rajaa ja myös ahaa-elämyksen että näin tää pitää tehdä.
[/quote]
Ja lisään vielä :D että laihduin tuon 40 kiloa reippaasti alle vuodessa kuitenkin. Paino myös pysyi hyvin poissa (samassa lukemassa) sen kummemmin yrittämättä, ensimmäisen raskauden jälkeenkin painoin saman verran.
Tuli PALJON repsahduksia. Ensin meni 2 kk hyvin. Sitten tuntui että voisi ihan vähän ottaa herkkujakin vaikka viikonloppuun. Mutta kun sallin vähän herkkua, oltuani pitkään miinuskaloreilla, pienestä herkuttelusta tulikin 3 päivän ahmimisorgiat. Esim. ajatus että perjantaina saan syödä patukan suklaata päätyi siihen että suklaan syötyäni menin ja ostin myös chipsejä, six-packin kaljaa, suolapähkinöitä, lisää karkkia, limsaa, ja söin kaiken mitä ostin.
Välillä oli jopa kokonaisia kuukausia ettei paino laskenut yhtään koska noita ahmmisrepsahduksia oli niin usein. Mutta sitten taas tuli kausia jolloin onnistui paremmin. Kaiken kaikkiaan multa kesti yli 2 vuotta pudottaa painoa 18 kg, vaikka aluksi olin kuvitellut että menee paljon nopeammin.