Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Juuri siksi, että se narsistinen ihminen saa lähimmän tai lähimmät ihmiset kuulostamaan, näyttämään ja itsekin epäilemään hulluutta, keskustellaan anonyymisti vaikkapa täällä.
Näistä on vaikea puhua kenenkään kanssa, usein on niin, että sitä narsistisen ihmisen aiheuttamaa tuhoa ei tajua kuin toinen saman kokenut.
Ongelmana on sekin, että jokin yksittäinen teko tai sanominen voisi olla ihan viaton tai pahimmassa tapauksessa ehkä vähän ajattelematon tai hölmö, mutta narsistisen ihmisen kanssa nämä teot ja sanomiset toistuvat jatkuvasti. Ja silti ovat pieniä, mutta hiertävät kuin pikkukivi kengässä.
Näistä voi yrittää narsistin kanssa keskutella, mutta pian huomaa, ettei puhumisesta tule mitään.
Narsisti kieltää kaiken, tarttuu yhteen sanaan, kääntää kaiken toisen viaksi, suuttuu silmittömästi, nimittelee toista mitä kauheimilla nimillä ja lopuksi poistuu paikalta.
Palatakseen pian takaisin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kun toinen ei tähän pystykään eli olemaan kuin mitään ei olisi tapahtunut, toinen on taas ihan hullu ja tyhmä ja mitä milloinkin.
Sanonta kuolemisesta tuhanteen paperihaavaan kuvaa elämää narsistin kanssa osuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailin hetken narsismin vahvassa ääripäässä olevaa, olenkin hänestä jotain ketjussa kertonut. Hänellä oli vahva uskomus, että kaikki haluavat hänelle pahaa jollakin tapaa. Hänellä oli menossa oikeusjuttuja niin työpaikkaan liittyen kuin ex-vaimojaan vastaan. Hän oli ollut omien sanojen mukaan pahasti koulukiusattu, työpaikkakiusattu, ex-vaimot ja lapset, naapurit levittivät hänestä huhuja. Kysyin voisiko olla niin, että hän on ymmärtänyt jotain väärin, että joskus stressaantuneena näkee kiusaamista siellä missä sitä ei ole. Hän suuttui ja kysyi väitänkö häntä narsistiksi kuten kaikki muutkin. Hän oli omien sanojen mukaan hankkinut kymmeneltä psykiatrilta lausunnon, ettei ole narsisti ja kysyi pitääkö ne näyttää minullekin. En halunnut nähdä. Hän oli käynyt muutaman vuoden terapiassa, koska oli väsynyt kaikkeen kiusantekoon minkä kohteeksi joutui. Terapeutin lausunnon näin ja siinä puhuttiin erityisen herkästä ihmisestä ja sellainen hän koki olevansa. Mielestäni hän oli saanut terapiasta vain voimaa jatkaa läheisten kiusaamista, minkäänlaista itsereflektiota en huomannut.
Hänellä oli yksi eksä, jota hän ei vainonnut. Kyselin vähän miten hän erosi muista. Käytin samaa taktiikkaa muutuin tylsäksi, itkuiseksi ja vetäydyin taka-alalle. En arvostellut enkä haukkunut häntä. Hän ei ollut enää kiinnostunut minusta ja onneksi en ole kuullut hänestä enää mitään. Hän oli täysin empatiakyvytön jopa omaa lastaan kohtaan, halusi vetää lasta "vastapalloon". Täällä puhuttiin projisoinnista. Vaikka emme tunteneet edes pitkään, niin hänen mielestään olin mustasukkainen kontrollifriikki ja ties mitä.
Noi sun kuvaamat asiat sopii tosi hyvin epäluuloiseen tai eristäytyvään persoonallisuushäiriöön.
Persoonallisuushäiriöt on TODELLA yleisiä, 13 %:lla väestöstä on joku häiriö. Joidenkin tutkimusten mukaan luku on vielä suurempi. Jos yleistetään kaikkiin mielenterveyden häiriöihin niin luku on 25 %. Miksi on äärettömän tärkeää, että oikeasti erotetaan et kenellä on narsistinen persoonallisuushäiriö ("narsisti") tai joku muu mielenterveyden häiriö niin osaa voidaan hoitaa terapialla tai lääkkeillä. Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voida hoitaa.
Joo ja en edelleenkään ooo ammattilainen sekä oon sitä mieltä, et narsistista on tullut (ikävä kyllä) synonyymi hankalalle ihmisille, koska useat käyttää sitä (tälläkin palstalla) tosi löyhästi ilman perusteita.
Luulen, että narsisti on synonyymi empatiakyvyttömälle, äärimmäisen itsekeskeisiä luonteenpiirteitä omaavalle henkilölle. Hankala voi olla monella tapaa ja se ei kenestäkään narsistia.
Terapiahoidot pohjautuvat aina keskustelulle ja ennen kaikkea vuorovaikutukselle, jossa potilas itsereflektion avulla oppii tunnistamaan ongelmien syitä, ratkaisukeinoja, käsittelytapoja. Jos henkilö ei koe minkäänlaista tarvetta muuttua eikä hänellä ole omasta mielestään ongelmia, terapia ei auta. Terapia tai lääkkeet eivät muutoinkaan aina auta persoonallisuushäiriön omaavaa, vaikka hän olisi itse motivoinut. Niitä on vaikea hoitaa. Narsistin kirjolla on eriasteisia tyyppejä. Ns. ohutnahkainen narsisti voi hakeutua terapiaan ja hyötyä siitä. Jos esimerkin tapaus saa diagnoosiksi epäluuloinen persoonallisuus, diagnoosi pitää usein sisällään korostuneen itsekeskeisyyden ja samalla usein täyttää narsistisen kriteerit. Toisaalta narsisti on usein epäluuloinen, kuten joku mainitsi esim. korostuneen mustasukkainen.
Tässä ketjussa ei liene olennaista löytää oikeanlaista diagnoosia vaan jakaa kokemuksia maallikkopohjalla. Se että on kokenut esim. henkistä väkivaltaa mu**kun taholta, ei eroa kokemuksena mitenkään diagnosoidun narsistin henkisestä väkivallasta. Tässä ketjussa on hyvin tullut ilmi, että asianosaiset eivät ole kiinnostuneet terapiasta, lääkkeistä tai ongelmien ratkaisemisesta edes kotikonstein.
Pahoittelen jo etukäteen pilkun viilaamistani, mutta jos nämä ohutnahkaiset narsismin spectrillä olevat vedetään keskusteluun mukaan niin sillä mittapuullahan me kaikki olemme narsisteja. Ohutnahkaiset janan toisessa ääripäässä, paksunahkaiset(joista täällä usein puhumme)siellä toisessa ääripäässä ja terveellä narsismilla varustetut siinä näiden välissä.
Tämä vähän sekoittaa tavallisen ihmisen käsitystä narsismista. Ihan maallikko kielellä narsistilla viitataan aina paksunahkaiseen, siihen, kuten sanoitkin, jota on lähes mahdoton hoitaa koska hän on kaikkivoipainen omassa täydellisyydessään eikä koe olevansa sairas.
Mielestäni ikävää että tätä toista ääripäätä, ohutnahkaista kutsutaan laisinkaan narsistiksi, koska tämä on todellisen narsistin täydellinen vastakohta. Aivot ovat varhaislapsuudessa kehittäneet samalla tavalla toki eräänlaisia puolustusmekanismeja ohutnahkaisellakin, mutta täysin eritavalla.
Yksinkertaistettuna, molemmat rikki, itsetunnoltaan erityisesti, paksunahkainen kohdistaa varhislapsuuden pettymykset kaikkiin muihin ja kostaa. Kun taas ohutnahkainen kääntää kaiken pettymyksen itseensä, EI MUIHIN, ja tuntee empatiaa. Tässä on mielestäni suuri ero. Ihmisyydessä on tärkeää miten kohtelee muita ihmisiä. On väärin puhua näistä kahdesta samalla termillä.
Onko näin? Koska ohutnahkaisen käytös voi olla hyvin, hyvin passiivis-aggressiivista ja käytännössä kaikki samat keinot (sumutus, projisointi, syyllistäminen jne.) käytössä samalla kuin sätti itseään (ja inhosi itseään.)
Itse olen melko vakuuttunut siitä, että todistin ohutnahkaisen narsistin muutosprosessia paksunahkaiseksi sitä mukaan, kun menestystä alkoi tulla. Molemmissa ääripäissä minä olin pohjimmiltaan syyllinen, ja lopullinen kosto aiemmista pettymyksistä kohdistettiin grandioosimaisesti lopulta minulle.
Olen empaatikko ja aiemmin läheisriippuvainen, narsistin uhri.
Tuo ohutnahkainen termi on kuitenkin outo. Omatuntoni ei kestä mitään valehtelua, sumuttamista enkä syyttänyt ketään, vain itsellä oli huono olo lapsuudesta lähtien.
Suurin osa narsismia käsittelevästä kirjallisuudesta on asiallista mutta esim Paula Salomaan painottama ohutnahkainen syyllisenä on aika outoa. Hänellä on muitakin outoja pohdintoja, esim että narsisti voi olla uhri ja narsisti eri suhteissa ja taas päinvastoin. Kaiken muun narsismitiedon valossa aivan sontaa siis. Narsisti ei muutu, muut voi muuttua.
Jos sanoja oikein pohtii, empaatikkohan kestää kaiken, hänellä on paksu nahka. Ja narsisti ei sitten kestä oikein mitään.
Osa termeistä on käännöskukkasia, osa kirjailijoista haluaa vaan osansa myyvästä aiheesta.
Huonoa käytöstä ei tarvi sietää, oli termit mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Narskutyyppejä:
Kiusaajanarsisti
Viettelevä narsisti
Mahtaileva narsisti
Kaikkitietävä narsisti
Omahyväinen narsisti
(Narsistinen vanhempi)
Kirjasta Narsistit lähelläsi Joseph Burgo
Lisään diagnosoidun exäni listaan:
Passiivis-agressiivinen narsisti
Sekä sen, jolle kiitos kuuluu siitä, etten tajunnut alunperin miehessä olleen asiat pielessä eli äitini:
Marttyyrinarsisti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku, joka ei tajua kokonaisuutta ja olennaisia eroja, tuli taas esittämään asiantuntemattomia näkemyksiään.
Tajuan olla menemättä pätemään ketjuihin, joista en niistä mitään tajua. Olisi varmaan tosi fikusa antaa kasvatusohjeita teinin vanhemmille tai vaikka juoksukouluvinkkejä tai kodinhoito-ohjeita, vaikka ei itsellä ole mitään kokemusta asiasta.
Täällä on ihmisiä joilla on KÄSITYS siitä että kumppani on ollut narsisti, se ei tarkoita että satavarmasti näin on ollut. Lisäksi emme näe kuin toisen puolen tarinasta ja täälläkin tiedetään, että narsisti osaa helposti kääntää asian niin että se toinen osapuoli kuulostaakin siltä hullulta.
En vähättele oikeiden narsistien kourissa olleiden ihmisten kokemuksia, mutta joku kriittisyys on aina hyvä säilyttää kun arvioi toisten kertomuksia.
Mitä väliä sinulle on sillä, mikä se kumppani on todellisuudessa ollut? Harvalla meistä on mitään diagnooseja meidän persoonallisuudestamme ja etenkään niin, että kumppani tietäisi ko. diagnoosin. Mutta tämä keskustelu olisi täysin mahdoton, jos ei otsikossa käytettäisi sanaa narsisti. Silloinhan tässä puhuttaisiin sekasotkuna ihan kaikenlaisesta kommunikaatiosta, vaikka aloittajan tarkoitus oli rajata keskustelu koskemaan tietyllä yhtenäisellä tavalla persoonallisuudeltaan poikkeavien kommunikaatiotapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku, joka ei tajua kokonaisuutta ja olennaisia eroja, tuli taas esittämään asiantuntemattomia näkemyksiään.
Tajuan olla menemättä pätemään ketjuihin, joista en niistä mitään tajua. Olisi varmaan tosi fikusa antaa kasvatusohjeita teinin vanhemmille tai vaikka juoksukouluvinkkejä tai kodinhoito-ohjeita, vaikka ei itsellä ole mitään kokemusta asiasta.
Täällä on ihmisiä joilla on KÄSITYS siitä että kumppani on ollut narsisti, se ei tarkoita että satavarmasti näin on ollut. Lisäksi emme näe kuin toisen puolen tarinasta ja täälläkin tiedetään, että narsisti osaa helposti kääntää asian niin että se toinen osapuoli kuulostaakin siltä hullulta.
En vähättele oikeiden narsistien kourissa olleiden ihmisten kokemuksia, mutta joku kriittisyys on aina hyvä säilyttää kun arvioi toisten kertomuksia.
Mielestäsi tässä ketjussa mainituille tapahtumille ja toiminnoille on tietyissä olosuhteissa oikeutus? Olen kanssasi eri linjoilla. Tapahtumat ovat sellaisia, että niille ei ole mitään oikeutusta, oli motivaatio tai syy niihin mikä tahansa (kohteen todellinen tai kuviteltu toiminta tai tekijän narsismi tai narsistittomuus). Kuvaillut teot ovat kuitenkin sellaisia, ettei niitä tapahdu terveissä ihmissuhteissa eikä terveiden ja tasapainoisten ihmisten tekeminä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä narsistisempi ihminen on, sitä enemmän hän kimpaantuu näistä, kun ihmisiä määritellään narsisteiksi. Näin ainakin omassa ystäväpiirissäni.
Takanani on tuore ero narsistista ja osalle ystävistäni en voi edes mainita asiasta, koska jopa omat ystäväni pillastuvat siitä, että määrittelen eksäni ko. tavalla, vaikka kaikki merkit täsmäävät.
"If it looks like a duck, swims like a duck, and quacks like a duck, then it probably is a duck"
Palstan transhullu on loistava esimerkki narsistista jonka ei koe olevansa elossa jos a) hänen oma ketjunsa ei ole etusivulla ja b) hän ei ole saanut ketjussaan viimeistä sanaa. Transhullun pakkomielteet voisi kuvailla tyhjentävästi yhdessä viestissä, mutta narsismi on pakottanut kirjoittamaan useita kymmeniä tuhansia, mikä ei estä häntä uhraiutumasta ja väittämästä, että juuri hänet yritetään vaientaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailin hetken narsismin vahvassa ääripäässä olevaa, olenkin hänestä jotain ketjussa kertonut. Hänellä oli vahva uskomus, että kaikki haluavat hänelle pahaa jollakin tapaa. Hänellä oli menossa oikeusjuttuja niin työpaikkaan liittyen kuin ex-vaimojaan vastaan. Hän oli ollut omien sanojen mukaan pahasti koulukiusattu, työpaikkakiusattu, ex-vaimot ja lapset, naapurit levittivät hänestä huhuja. Kysyin voisiko olla niin, että hän on ymmärtänyt jotain väärin, että joskus stressaantuneena näkee kiusaamista siellä missä sitä ei ole. Hän suuttui ja kysyi väitänkö häntä narsistiksi kuten kaikki muutkin. Hän oli omien sanojen mukaan hankkinut kymmeneltä psykiatrilta lausunnon, ettei ole narsisti ja kysyi pitääkö ne näyttää minullekin. En halunnut nähdä. Hän oli käynyt muutaman vuoden terapiassa, koska oli väsynyt kaikkeen kiusantekoon minkä kohteeksi joutui. Terapeutin lausunnon näin ja siinä puhuttiin erityisen herkästä ihmisestä ja sellainen hän koki olevansa. Mielestäni hän oli saanut terapiasta vain voimaa jatkaa läheisten kiusaamista, minkäänlaista itsereflektiota en huomannut.
Hänellä oli yksi eksä, jota hän ei vainonnut. Kyselin vähän miten hän erosi muista. Käytin samaa taktiikkaa muutuin tylsäksi, itkuiseksi ja vetäydyin taka-alalle. En arvostellut enkä haukkunut häntä. Hän ei ollut enää kiinnostunut minusta ja onneksi en ole kuullut hänestä enää mitään. Hän oli täysin empatiakyvytön jopa omaa lastaan kohtaan, halusi vetää lasta "vastapalloon". Täällä puhuttiin projisoinnista. Vaikka emme tunteneet edes pitkään, niin hänen mielestään olin mustasukkainen kontrollifriikki ja ties mitä.
Noi sun kuvaamat asiat sopii tosi hyvin epäluuloiseen tai eristäytyvään persoonallisuushäiriöön.
Persoonallisuushäiriöt on TODELLA yleisiä, 13 %:lla väestöstä on joku häiriö. Joidenkin tutkimusten mukaan luku on vielä suurempi. Jos yleistetään kaikkiin mielenterveyden häiriöihin niin luku on 25 %. Miksi on äärettömän tärkeää, että oikeasti erotetaan et kenellä on narsistinen persoonallisuushäiriö ("narsisti") tai joku muu mielenterveyden häiriö niin osaa voidaan hoitaa terapialla tai lääkkeillä. Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voida hoitaa.
Joo ja en edelleenkään ooo ammattilainen sekä oon sitä mieltä, et narsistista on tullut (ikävä kyllä) synonyymi hankalalle ihmisille, koska useat käyttää sitä (tälläkin palstalla) tosi löyhästi ilman perusteita.
Luulen, että narsisti on synonyymi empatiakyvyttömälle, äärimmäisen itsekeskeisiä luonteenpiirteitä omaavalle henkilölle. Hankala voi olla monella tapaa ja se ei kenestäkään narsistia.
Terapiahoidot pohjautuvat aina keskustelulle ja ennen kaikkea vuorovaikutukselle, jossa potilas itsereflektion avulla oppii tunnistamaan ongelmien syitä, ratkaisukeinoja, käsittelytapoja. Jos henkilö ei koe minkäänlaista tarvetta muuttua eikä hänellä ole omasta mielestään ongelmia, terapia ei auta. Terapia tai lääkkeet eivät muutoinkaan aina auta persoonallisuushäiriön omaavaa, vaikka hän olisi itse motivoinut. Niitä on vaikea hoitaa. Narsistin kirjolla on eriasteisia tyyppejä. Ns. ohutnahkainen narsisti voi hakeutua terapiaan ja hyötyä siitä. Jos esimerkin tapaus saa diagnoosiksi epäluuloinen persoonallisuus, diagnoosi pitää usein sisällään korostuneen itsekeskeisyyden ja samalla usein täyttää narsistisen kriteerit. Toisaalta narsisti on usein epäluuloinen, kuten joku mainitsi esim. korostuneen mustasukkainen.
Tässä ketjussa ei liene olennaista löytää oikeanlaista diagnoosia vaan jakaa kokemuksia maallikkopohjalla. Se että on kokenut esim. henkistä väkivaltaa mu**kun taholta, ei eroa kokemuksena mitenkään diagnosoidun narsistin henkisestä väkivallasta. Tässä ketjussa on hyvin tullut ilmi, että asianosaiset eivät ole kiinnostuneet terapiasta, lääkkeistä tai ongelmien ratkaisemisesta edes kotikonstein.
Pahoittelen jo etukäteen pilkun viilaamistani, mutta jos nämä ohutnahkaiset narsismin spectrillä olevat vedetään keskusteluun mukaan niin sillä mittapuullahan me kaikki olemme narsisteja. Ohutnahkaiset janan toisessa ääripäässä, paksunahkaiset(joista täällä usein puhumme)siellä toisessa ääripäässä ja terveellä narsismilla varustetut siinä näiden välissä.
Tämä vähän sekoittaa tavallisen ihmisen käsitystä narsismista. Ihan maallikko kielellä narsistilla viitataan aina paksunahkaiseen, siihen, kuten sanoitkin, jota on lähes mahdoton hoitaa koska hän on kaikkivoipainen omassa täydellisyydessään eikä koe olevansa sairas.
Mielestäni ikävää että tätä toista ääripäätä, ohutnahkaista kutsutaan laisinkaan narsistiksi, koska tämä on todellisen narsistin täydellinen vastakohta. Aivot ovat varhaislapsuudessa kehittäneet samalla tavalla toki eräänlaisia puolustusmekanismeja ohutnahkaisellakin, mutta täysin eritavalla.
Yksinkertaistettuna, molemmat rikki, itsetunnoltaan erityisesti, paksunahkainen kohdistaa varhislapsuuden pettymykset kaikkiin muihin ja kostaa. Kun taas ohutnahkainen kääntää kaiken pettymyksen itseensä, EI MUIHIN, ja tuntee empatiaa. Tässä on mielestäni suuri ero. Ihmisyydessä on tärkeää miten kohtelee muita ihmisiä. On väärin puhua näistä kahdesta samalla termillä.
Onko näin? Koska ohutnahkaisen käytös voi olla hyvin, hyvin passiivis-aggressiivista ja käytännössä kaikki samat keinot (sumutus, projisointi, syyllistäminen jne.) käytössä samalla kuin sätti itseään (ja inhosi itseään.)
Itse olen melko vakuuttunut siitä, että todistin ohutnahkaisen narsistin muutosprosessia paksunahkaiseksi sitä mukaan, kun menestystä alkoi tulla. Molemmissa ääripäissä minä olin pohjimmiltaan syyllinen, ja lopullinen kosto aiemmista pettymyksistä kohdistettiin grandioosimaisesti lopulta minulle.
Okei, no kysyn näin; Kun meistä jokainen on jossain kohtaa narsismin spectrumilla, niin mitä sanoisit narsistin uhrina, missä kohtaa spectumia sinä olet?
Lääketieteen ja tämän ohutpaksunahkaisuus pölötyksen mukaan narsistin uhri on usein se toisessa äärilaidassa oleva, paksunahkaisen vastakohta. Hieman säälittävä, itsekin julmuuden hiljaisesti hyväksyvä tossukka joka antaa lapsensakin narsupuolisonsa käsiin hyväksyen julmuudet jne
Joku tässä nyt mättää. Täyttä paskaa nämä ohuet ja paksut. Suurin osa natsistin uhreista on kaikkea muuta kuin mitä tämä teoria väittää.
Osaako joku selittää paremmin tätä kaikki ovat narsuja asiaa? Help
On olema jana:
narsisti <-> läheisriippuvainen / empaatikko
Ja on varmasti olemassa myös jana:
paksunahkainen narsisti <-> ohutnahkainen narsisti
Kysymys kuuluu, onko nämä päällekäiset tai / vai toisiaan sivuavat janat vai täysin erilliset.
Olen itse läheisriippuvainen (tai ainakin olin edellisessä suhteessani narsistin kanssa, enää en oikein itsekään tiedä, olenko läheisriippuvainen näin sinkkuna/terveessä parisuhteessa vai en) ja joskus jollain aiheeseen liittyvällä foorumilla törmäsin väitteeseen, että läheisriippuvaiset ovat kaikki myös narsisteja.
Tätä ajatusta ei tosin tue mikään kirjallisuus, mitä minä olen aiheen tiimoilta lukenut. Tunnelukkoja käsittelevä amerikkalainen alkuperäisteos esimerkiksi tunnistaa kyllä narsisimin ja käsittelee monessa eri kohtaa sen syntymistä (temppperamentti + lapsuudenkokemukset), mutta läheisriippuvuutta siinä kirjassa ei nouse esiin. Voihan joku tietenkin olla samaan ainaan läheisriippuvainen ja narsisti (eli ilmeisesti siis ohutnahkainen narsisti, jos ymmärsin oikein), mutta aikamoiselta kombolta kuulostaa.
Miten voi edes olla samaan aikaan kykenemätön empatiaan ja empaatikko?
Narsismi on vakava häiriö persoonan kehityksessä ja sen vastakohta on tasapainoinen ja kypsä persoona, joka on käynyt läpi ja ratkaissut onnistuneesti kaikki ikäänsä nähden ajanmukaiset persoonan kehitystehtävät. Eli siis aikuinen ihminen jolla on terveet rajat ja vakaa tunne-elämä. Tasapainoinen ja vastavuoroinen ihmissuhteissaan. Itsenäinen ja tarvitseva terveellä tavalla sosiaalisissa suhteissaan.
Läheisriippuvaisuus on häiriö sekin, itsenäistyminen on jäänyt puolitiehen ja ne terveet rajat puuttuu häneltäkin. Molemmat omalla tavallaan sairaita toimintamalleja.
Ihan puppua laittaa niitä toistensa vastakohdiksi. Empaatikko on myös hämärä termi. Terve ihminen kykenee empatiaan, sairaudeksi se muuttuu jos empaattisuudesta tulee pakkomielteistä ja muiden tuskat imee itselleen niin että oma toimintakyky kärsii, taas puuttuu niitä terveitä rajoja.
Kaikkia noita häiriöitä yhdistää rajattomuus, mutta eivät ole toistensa vastakohtia. Kaikkien vastakohta on terve ihminen.
Ohutnahkainen ja paksunahkainen narsisti muodostavat helposti parisuhteen luullessaan keskinäistä riippuvuuttaan rakkaudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistisen persoonallisuushäiriön jatkumo: Häiriintyneen narsistin erottaa normaaleista ihmisistä se, että narsistilla ei ole empatiaa lainkaan, siis ei pohjimmiltaan ollenkaan - se ei ole jatkumolla terveiden ihmisten kanssa. Narsistit ovat ikäänkuin omassa kategoriassaan tässä. Tämä johtuu sekä geneettisestä alttiudesta aivoissa (esim. empatiaa käsittelevissä aivoalueissa todettu vähemmän yhteyksiä) että ympäristötekijöistä kuten esim. tunnekylmästä kasvatuksesta; molemmat tekijät pitää olla läsnä että tulee persoonallisuushäiriöinen narsisti. Jos vain toinen tekijä läsnä esim. geneettinen psykopaattinen alttius mutta kuitenkin varhaislapsuudessa ehdotonta rakkautta saanut osakseen, silloin ei muodostu narsistia. Tai jos koti on tunnekylmä, mutta ei ole geneettistä alttiutta, niin silloinkaan ei tule narsistia.
Narsistien oman ryhmän sisällä sitten menee jatkumoita esim. haavoittuvasta ei-psykopaattisesta narsistista joka tuntee tunteita....grandioosiin psykopaattiin, joka ei juuri tunne tunteita. Eri tekijöistä johtuen on erilaisia narsisteja ja kaikki ihmisethän ovat yksilöitä, mutta kieltämättä narsistien kaava on kyllä aika itseään toistava sitten kun sen kerran tunnistaa. Asiaa monimutkaistaa terminologian ajoittainen hähmäisyys, mutta henkistä pahoinpitelyähän se on kuitenkin termeistä riippumatta ja mitä psykopaattisempi sen häiriintyneempää. Sanasto kehittyy kun tieto narsismista kehittyy. Esim. covert narcissist ei viittaa narsistityyppiin, vaan käyttäytymisen tapaan: asiantuntijoilla on nykyisin käytössä käsitteet “grandiose narsissist“ ja “vulnerable narcissist” joilla molemmilla voi olla “covert behaviours” tai “overt behaviours”. Suomeksi “grandioosi narsisti” ja “haavoittuva narsisti”, joilla on molemmilla sekä “ilmikäyttäytymistä” että “kätkettyä käyttäytymistä”. Kowalchyk et al. (2021) on tutkimuksessaan havainnut, että useimmiten kaikilla ilminarsisteilla on psykopatiaa; mutta ns. haavoittuvilla narsisteilla ei ole samassa mitassa psykopatiaa.
Kts.
HG Tudor: Is there a spectrum of narcissism? https://www.youtube.com/watch?v=8tNJu-CZQB4
Dr. Ramani: Covert vs vulnerable narcissism
Kowalchyk et al. (2021) Narcissism through the lens of performative self-elevation. Science Direct.
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0191886921001550
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten etu ei ole elää sairaan parisuhteen keskellä.
Aikuisena kun niitä vaurioita yritetään korjata niin harvemmin tulee edes mieleen että kiitos ihana rakas äiti/isä joka jäi siihen perhehelvettiin muka meidän lasten parhaaksi
Toki näinhän se on ideaali maailmassa. Mutta mites lähdet jos vaihtoehto on että joudut jättämään lapset toiselle osapuolelle tms. Toki äiti voi lähteä Siperiaan yksin ilman lapsiaan.
Miks lapset pitäisi jättää heitä kaltoin kohtelevalle vanhemmalle?
Sen kun lähtee lapset mukanaan vaikkapa turvakotiin ensi alkuun.Kyse ei ole nyt tavallisesta erosta missä äiti pakenee vaikkapa humalaista väkivaltaista miestään lapset kainalossa lain suojiin.
Selvitä miten narsisti toimii ja ihmettele sitten
Kyse on ihan vain siitä narsistipsykoosista josta tahdotaan pitää kynsin ja hampain kiinni.
Onko hän siis niin ihana ja vastustamaton ettei hänestä oikeastaan haluakaan eroon vai miten ajattelit?
Pelko voi estää monia lähtemästä, koska väkivaltainen narsisti voi tappaa perheensä eron jälkeen. Suurin osa perhesurmaajista on narsisteja.
Minä oli vähällä menettää henkeni, kun erosin pitkästä avioliitosta vuosi sitten. Mies on juuri tämän ketjun narsistikuvausten täydellinen symboli.
Henkistä väkivaltaa jatkuu yli vuosikymmen, mutta lasten vuoksi en lähtenyt ja tietysti olin alistettu henkisesti täysin maahan.
Kun eropäätös oli tehty ja aloin konkreettisesti lähtemään eli asunnon avaimet saatu ja aloin pakkaamaan, mies sekosi lopullisesti. Kävi kiinni, ei olisi halunnut antaa mitään mukaan ja uhkasi tappavansa minut. Kuulemma avioero oli mun syytä. Millä ihmeen logiikalla ? No kuulemma siksi että jos olisin käyttäytynyt avioliitossa kunnolla ja eri tavalla niin meille ei oli tullut eroa. Jahas. Mies retuutti minua, paiskoi tavararoita minua päin, kuristi ja lopuksi uhkasi tappavansa. Onneksi poliisi ehti väliin.
En ole nähnyt miestä sen jälkeen kun lähdin. Yt se häiriköi puhelimitse. Enkä voi estää miestä kun on yhteishuoltajuus lapsiin.
Tuollaisessa tilanteessa täytyy itsekin olla nokkela. Ottaa muuttohommiin muita ihmisiä mukaan, ettei joudu olemaan kaksin narsistin kanssa. Nokkelimmat ovat hoitaneet jopa muuton sillä aikaa kun narsisti on ollut työmatkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ollut vahva usko yliluonnolliseen jo kauan ennen narsistia.
Väkisinkin tuli monesti mieleen, että kun näennäisen tervejärkinen ihminen käyttäytyi julmasti ihmisiä, eläimiä ja jopa omaa lasta kohtaan, että mukana on paha henkimaailma. Se julmuus ja tunteettomuus. Uskomaton kovuus ihan joka asiassa.
Eron aikoina koin myös vahvasti saavani apua sieltä hyvältä puolelta, henkistä voimaa ja suurta lohtua. Myös tapahtui sellaisia asioita, mitä ei voi järjellä selittää.
Puhun näistä ihan avoimesti, eikä kukaan ole pyöritellyt silmiään tai sanonut mitään. Minua ei haittaa jos ajattelevat että ihan hullu tuo on 😂
Miksi pitää hakea selityksiä yliluonnollisista fantasioista, kun yksinkertainen ja täysin pätevä selitys on että päässä on vikaa?
Siksi koska tapahtui yliluonnollisia asioita, minulle, ei narskulle. Kun narsku häipyi, ne loppuivat.
Uskon että sillä on jotain tekemistä energioiden kanssa. En ole perehtynyt auroihin, mutta uskoisin narskun auran olevan perin kummallinen.
Vai että oikein yliluonnollisia? Pikemminkin psyykkisiä, jos ne ovat riippuneet toisen henkilön tekemisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku, joka ei tajua kokonaisuutta ja olennaisia eroja, tuli taas esittämään asiantuntemattomia näkemyksiään.
Tajuan olla menemättä pätemään ketjuihin, joista en niistä mitään tajua. Olisi varmaan tosi fikusa antaa kasvatusohjeita teinin vanhemmille tai vaikka juoksukouluvinkkejä tai kodinhoito-ohjeita, vaikka ei itsellä ole mitään kokemusta asiasta.
Täällä on ihmisiä joilla on KÄSITYS siitä että kumppani on ollut narsisti, se ei tarkoita että satavarmasti näin on ollut. Lisäksi emme näe kuin toisen puolen tarinasta ja täälläkin tiedetään, että narsisti osaa helposti kääntää asian niin että se toinen osapuoli kuulostaakin siltä hullulta.
En vähättele oikeiden narsistien kourissa olleiden ihmisten kokemuksia, mutta joku kriittisyys on aina hyvä säilyttää kun arvioi toisten kertomuksia.
Tulit sitten tähän ketjuun ihan tosissasi vihjaamaan, että josko me olemmekin niitä narsisteja koska "Lisäksi emme näe kuin toisen puolen tarinasta ja täälläkin tiedetään, että narsisti osaa helposti kääntää asian niin että se toinen osapuoli kuulostaakin siltä hullulta." Ja tosiaan "mutta"-sanan jälkeen tulee aina st totuus, mitä tarkoitit... Eli olkaamme nyt kriittisiä omia kokemuksiamme kohtaan.
Jos tiedät mitään naristin kanssa parisuhteessa olemisesta tai muusta ihmissuhteesta, niin tiedät varmasti myös, että kaiken sen sumuttamisen ja manipuloinnin keskellä ihminen osaa olla hyvinkin kriittinen itseään kohtaan. Sehän se on koko homman pointti mm. sumuttamisessa: saada uhri epäilemään itseään.
Jokainen meistä uhreista on ihan varmasti miettinyt kerran, jos toisenkin, että "olenkohan minä vain kuvitellut kaiken" tai "olikohan se henkinen väkivalta sittenkään niin pahaa" jne. Lisäksi: täällä kaikki arvioi omia kokemuksiaan, tämä kun on tällainen kokemusasiantuntijaketju suorastaan jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut team leadina (ei ollut esihenkilö, vaikka itse näin kuvittelikin) narsistilta vaikuttava henkilö.
Puhui tiimille - tyhmille alaisilleen - samalla tavalla holhoavasti kuin omille lapsilleen. Kuulin joskus kun puhui lapsensa kanssa puhelimessa ja tyyli oli aivan tasan sama: alentava ja ylimielinen. Lapsi kysyi syötävän perään ja vastaus oli luokkaa ”no mistä sinä Ismo-Sinikka luulisit sitä ruokaa löytyvän?”.
Välillä mietin, miksi ihminen etsiytyy johtotehtäviin, jos pitää tiimiään kuitenkin täysin idioottina. Tai miksi hankkii lapsia, jos niillekin pitää puhua kuin typerykselle. Miksi hakeutua ihmisten pariin, vieläpä ihan keskiöön, jos niitä pitää maailman suurimpina tolloina? Olisiko vaan helpompi olla ilman.
Juuri tämä "no mitäpä luulet" holhoava, ylimielinen puhuminen on erittäin yleistä aina niillä, joilta löytyy paljon narsistisia piirteitä. Ihan uskomatonta mitenkä halventavasti suhtautuvat toisiin ihmisiin. Mutta teeppä itse täsmälleen tuota narsistille niin sitten vasta onkin kylmää kyytiä.
Onko tarinan haavoittuva narsisti se liian kiltti uhri?
Vai passiivis-agressiivinen kaksoisviestinnän taitaja, raskaasti huokaileva kyylä, joka mulkoili syyttävästi ja kun kysyi mikä on, niin ei mikään. Kokeili kuka huomaa hänen pahan tuijotuksen. Muut ei huomanneet paitsi se herkin hissukka jota saattoi sitten katseella kauko-ohjata ja alistaa. Pitkäaikaisella altistuksella paha silmä, yksinkertainen tuijotus on vahingollinen varsinkin kasvavalle lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös lukenut paljon alan kirjallisuutta, ja käsitykseni mukaan kaikki narsistin kumppanit eivät suinkaan ole alunperin läheisriippuvaisia tai läheisriiippuvaisia suhteessa kaikkiin, mutta heistä ajan mittaan TULEE läheisriippuvaisia suhteessa narsistiin. Suhteen dynamiikka saa sen aikaan.
Itse tunnistan näin jälkikäteen olleeni läheisriippuvainen hänestä, ja jollain tasolla olen edelleen (trauma bond), mutta tämä läheisriippuvaisuus ei näy muissa suhteissani mitenkään näkyvästi. Ihan olen pystynyt sulkemaan elämäni ulkopuolelle vahingolliset tuttavuussuhteeni, osaan sanoa ei ja pitää puoliani esim. työelämässä, minulla on terveitä ja pitkäikäisiä ystävyyssuhteita. Empaatikko kyllä olen.
Kiitos tästä kommentista. Olen joutunut rakentamaan itseäni aikalailla uudelleen narsistisen suhteen jälkeen ja tämä läheisriippuvuus on yksi aspekti, jota olen joutunut miettimään. Olinko sitä muka jo ennen suhdetta, vai ajoiko toisen käytös minut läheisriippuvaiseksi. No, tämä on itsetutkiskelun paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailin hetken narsismin vahvassa ääripäässä olevaa, olenkin hänestä jotain ketjussa kertonut. Hänellä oli vahva uskomus, että kaikki haluavat hänelle pahaa jollakin tapaa. Hänellä oli menossa oikeusjuttuja niin työpaikkaan liittyen kuin ex-vaimojaan vastaan. Hän oli ollut omien sanojen mukaan pahasti koulukiusattu, työpaikkakiusattu, ex-vaimot ja lapset, naapurit levittivät hänestä huhuja. Kysyin voisiko olla niin, että hän on ymmärtänyt jotain väärin, että joskus stressaantuneena näkee kiusaamista siellä missä sitä ei ole. Hän suuttui ja kysyi väitänkö häntä narsistiksi kuten kaikki muutkin. Hän oli omien sanojen mukaan hankkinut kymmeneltä psykiatrilta lausunnon, ettei ole narsisti ja kysyi pitääkö ne näyttää minullekin. En halunnut nähdä. Hän oli käynyt muutaman vuoden terapiassa, koska oli väsynyt kaikkeen kiusantekoon minkä kohteeksi joutui. Terapeutin lausunnon näin ja siinä puhuttiin erityisen herkästä ihmisestä ja sellainen hän koki olevansa. Mielestäni hän oli saanut terapiasta vain voimaa jatkaa läheisten kiusaamista, minkäänlaista itsereflektiota en huomannut.
Hänellä oli yksi eksä, jota hän ei vainonnut. Kyselin vähän miten hän erosi muista. Käytin samaa taktiikkaa muutuin tylsäksi, itkuiseksi ja vetäydyin taka-alalle. En arvostellut enkä haukkunut häntä. Hän ei ollut enää kiinnostunut minusta ja onneksi en ole kuullut hänestä enää mitään. Hän oli täysin empatiakyvytön jopa omaa lastaan kohtaan, halusi vetää lasta "vastapalloon". Täällä puhuttiin projisoinnista. Vaikka emme tunteneet edes pitkään, niin hänen mielestään olin mustasukkainen kontrollifriikki ja ties mitä.
Noi sun kuvaamat asiat sopii tosi hyvin epäluuloiseen tai eristäytyvään persoonallisuushäiriöön.
Persoonallisuushäiriöt on TODELLA yleisiä, 13 %:lla väestöstä on joku häiriö. Joidenkin tutkimusten mukaan luku on vielä suurempi. Jos yleistetään kaikkiin mielenterveyden häiriöihin niin luku on 25 %. Miksi on äärettömän tärkeää, että oikeasti erotetaan et kenellä on narsistinen persoonallisuushäiriö ("narsisti") tai joku muu mielenterveyden häiriö niin osaa voidaan hoitaa terapialla tai lääkkeillä. Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voida hoitaa.
Joo ja en edelleenkään ooo ammattilainen sekä oon sitä mieltä, et narsistista on tullut (ikävä kyllä) synonyymi hankalalle ihmisille, koska useat käyttää sitä (tälläkin palstalla) tosi löyhästi ilman perusteita.
Luulen, että narsisti on synonyymi empatiakyvyttömälle, äärimmäisen itsekeskeisiä luonteenpiirteitä omaavalle henkilölle. Hankala voi olla monella tapaa ja se ei kenestäkään narsistia.
Terapiahoidot pohjautuvat aina keskustelulle ja ennen kaikkea vuorovaikutukselle, jossa potilas itsereflektion avulla oppii tunnistamaan ongelmien syitä, ratkaisukeinoja, käsittelytapoja. Jos henkilö ei koe minkäänlaista tarvetta muuttua eikä hänellä ole omasta mielestään ongelmia, terapia ei auta. Terapia tai lääkkeet eivät muutoinkaan aina auta persoonallisuushäiriön omaavaa, vaikka hän olisi itse motivoinut. Niitä on vaikea hoitaa. Narsistin kirjolla on eriasteisia tyyppejä. Ns. ohutnahkainen narsisti voi hakeutua terapiaan ja hyötyä siitä. Jos esimerkin tapaus saa diagnoosiksi epäluuloinen persoonallisuus, diagnoosi pitää usein sisällään korostuneen itsekeskeisyyden ja samalla usein täyttää narsistisen kriteerit. Toisaalta narsisti on usein epäluuloinen, kuten joku mainitsi esim. korostuneen mustasukkainen.
Tässä ketjussa ei liene olennaista löytää oikeanlaista diagnoosia vaan jakaa kokemuksia maallikkopohjalla. Se että on kokenut esim. henkistä väkivaltaa mu**kun taholta, ei eroa kokemuksena mitenkään diagnosoidun narsistin henkisestä väkivallasta. Tässä ketjussa on hyvin tullut ilmi, että asianosaiset eivät ole kiinnostuneet terapiasta, lääkkeistä tai ongelmien ratkaisemisesta edes kotikonstein.
Juuri näin. Väkivallan tekijät käyttävät samoja taktiikoita ja ketä oikeasti edes kiinnostaa se oletetun diagnoosin nimi? Kohteen kannalta narsismi on kuitenkin se, mitä kannattaa googlata. Ehkä sen sanan merkitys on ylipäätään kielessämme muuttunut: ehkä se tänään puhekielessä tarkoittaa pikemminkin henkistä väkivaltaa käyttävää säälittävää manipuloijaa, kuin tietyn persoonallisuushäiriön kriteerit täyttävää psykiatrisen hoidon tarpeessa olevaa potilasta. Muutetaan Wikipedian artikkelia ja jätetään todellisuus kohdalleen. Kieltä se vaan on eikä ole ensimmäinen sana, joka on puhekielistynyt (huomasitteko mitä tein, hah).
Kaikki narsistit ovat tavalla tai toisella väkivaltaisia, mutta kaikki väkivaltaiset eivät ole narsisteja. Mutta olkoon sitten vaikka väkivaltaa kokeneiden ketju, jos kaikki tekijät on pakko saada niputettua saman nimikkeen alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ollut vahva usko yliluonnolliseen jo kauan ennen narsistia.
Väkisinkin tuli monesti mieleen, että kun näennäisen tervejärkinen ihminen käyttäytyi julmasti ihmisiä, eläimiä ja jopa omaa lasta kohtaan, että mukana on paha henkimaailma. Se julmuus ja tunteettomuus. Uskomaton kovuus ihan joka asiassa.
Eron aikoina koin myös vahvasti saavani apua sieltä hyvältä puolelta, henkistä voimaa ja suurta lohtua. Myös tapahtui sellaisia asioita, mitä ei voi järjellä selittää.
Puhun näistä ihan avoimesti, eikä kukaan ole pyöritellyt silmiään tai sanonut mitään. Minua ei haittaa jos ajattelevat että ihan hullu tuo on 😂
Miksi pitää hakea selityksiä yliluonnollisista fantasioista, kun yksinkertainen ja täysin pätevä selitys on että päässä on vikaa?
Siksi koska tapahtui yliluonnollisia asioita, minulle, ei narskulle. Kun narsku häipyi, ne loppuivat.
Uskon että sillä on jotain tekemistä energioiden kanssa. En ole perehtynyt auroihin, mutta uskoisin narskun auran olevan perin kummallinen.
Mulla samankaltaisia kokemuksia. En yleinsä mitenkään ole kauhean kiinnostunut yliluonnollisista mutta narskun tunkeutuessa luokseni asumaan tapahtui muutama outo yliluonnollinen juttu (ja ei niitä narskukaan ei voinut tekaista ei johtunut sellaisesta enkä niitä tarkemmin tässä avaa)
Koin kuitenkin silloin näiden juttujen jälkeen että todellinen pahuus oli läsnä. Ja joku yliluonnollinen herätti minut yöllä ja selkeästi varoitti tuosta miehestä.
Tämän jälkeen hankkiuduin äkkiä eroon narskusta muutamia kuukausia ehti luonani olla ja kutakuinkin HETI suhteen alussa ujuttautui asumaan luokseni(pyysin exääni heittämään hänet ulos, narsku jäi vielä ulkoovelle uhriutumaan ja rakas exäni kävi potkaisemassa vielä perseelle vauhtia ja kielsi tulemasta takaisin)
Tämän jälkeen rauha ja tasapaino palasi taas kotiini ja oli kiitollinen olo että selvisin niinkin vähällä, toki monenlaista ehti tapahtua siinä välissä mutta tuntui että minua varoitettiin jostain lähestyvästä vielä pahemmasta.
Ja jos naurattaa tämä tarina niin saa nauraa, se ei minua hetkauta, uskoo ken tahtoo.
Itse sinä itseäsi varoitit, kyllähän tuollainen ahdistaa niin tietoisesti kuin alitajuisestikin eikä ole ihme jos se manifestoituu sitten unienkin kautta jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kun mies pihtaa seksiä viikkoja selittäen pihtaamista sillä, että olen joskus aikojen alussa häntä loukannut niin onko se narsismia? Mitään empatiakykyä ei ole, on negatiivinen ja joudun varomaan jokaista sanaa tai kasvojeni ilmettä.
Aina jos joutuu varomaan mitä sanoja tai ilmeitä käyttää, niin on hyvin vahva punainen lippu että vastassa on narsisti.
Olen myös lukenut paljon alan kirjallisuutta, ja käsitykseni mukaan kaikki narsistin kumppanit eivät suinkaan ole alunperin läheisriippuvaisia tai läheisriiippuvaisia suhteessa kaikkiin, mutta heistä ajan mittaan TULEE läheisriippuvaisia suhteessa narsistiin. Suhteen dynamiikka saa sen aikaan.
Itse tunnistan näin jälkikäteen olleeni läheisriippuvainen hänestä, ja jollain tasolla olen edelleen (trauma bond), mutta tämä läheisriippuvaisuus ei näy muissa suhteissani mitenkään näkyvästi. Ihan olen pystynyt sulkemaan elämäni ulkopuolelle vahingolliset tuttavuussuhteeni, osaan sanoa ei ja pitää puoliani esim. työelämässä, minulla on terveitä ja pitkäikäisiä ystävyyssuhteita. Empaatikko kyllä olen.