Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni sanaa narsisti käytetään liian vähän ja he ovat alidiagnosoituja siksi, etteivät itse hakeudu hoitoon eivätkä mene edes kehoituksesta. Tämä on tärkeää siksi, että narsistin kanssa ei voi saada toimivaa parisuhdetta tms. lähi-ihmissuhdetta ja siksi kohteen olisi parasta tiedostaa asia mahdollisimman varhain, jotta hän voi pelastaa itsensä mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman vähin vaurioin.
Tämä. Narsisti hakeutuu harvoin itse terapiaan, mutta narsistit sen sijaan ajavat kumppaneitaan avun piiriin.
Itse olen tämänkin elämässäni kokenut. Ex-kumppani kyllä ajatteli saavansa minulta kehuja ja ihailuja siitä, että ”ajatteli että voisi mennä terapiaan”. Ei mennyt, vaan etsi itselleen sen sijaan uuden uhrin.
Todellakin narsismi pitäisi tunnistaa paremmin eikä hokea tuota iänikuista ”ei kaikki exät ole narsisteja” -mantraa.
On se nyt vähän perseestä jos jollakin on vaikka lievästi autistisia piirteitä ja sen takia ei ole sosiaaliset taidot ihan normitasolla, niin hänet sitten leimataan narsistiksi kun "ei sillä ole niin väliä mitä termiä käytetään".
Autistikin voi olla narsisti. Ja narsistin käytös ei ole mitään "sosiaaliset taidot eivät yllä normitasolle" vaan tahallista toisen ihmisen väärinkäyttöä. Valehtelua, pettämistä, kontrollointia, manipuolointia, alistamista, minuuden rikkomista jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut team leadina (ei ollut esihenkilö, vaikka itse näin kuvittelikin) narsistilta vaikuttava henkilö.
Puhui tiimille - tyhmille alaisilleen - samalla tavalla holhoavasti kuin omille lapsilleen. Kuulin joskus kun puhui lapsensa kanssa puhelimessa ja tyyli oli aivan tasan sama: alentava ja ylimielinen. Lapsi kysyi syötävän perään ja vastaus oli luokkaa ”no mistä sinä Ismo-Sinikka luulisit sitä ruokaa löytyvän?”.
Välillä mietin, miksi ihminen etsiytyy johtotehtäviin, jos pitää tiimiään kuitenkin täysin idioottina. Tai miksi hankkii lapsia, jos niillekin pitää puhua kuin typerykselle. Miksi hakeutua ihmisten pariin, vieläpä ihan keskiöön, jos niitä pitää maailman suurimpina tolloina? Olisiko vaan helpompi olla ilman.
Näin juuri elokuvassa narsistin holhoavaa puhetta. Vain pari lausetta, mutta tunnistin siitä että minullehan puhutaan samoin. Kuuma Aalto meni läpi. Ymmärryksen hetki, mikä ei ollut mieluisa. Suom. elokuva "Varpu,..."
Holhoavuus on todella toista arvostamatonta. "Kuule, mä tiedän et asia harmittaa, mut sun kuuluu oppia odottamaan". Ja kenellekään Viisas ei puhu niin. Viisas ja terve arvostaa muita. Moni nauttii vallasta kun saa pidettyä toista heikompana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ollut vahva usko yliluonnolliseen jo kauan ennen narsistia.
Väkisinkin tuli monesti mieleen, että kun näennäisen tervejärkinen ihminen käyttäytyi julmasti ihmisiä, eläimiä ja jopa omaa lasta kohtaan, että mukana on paha henkimaailma. Se julmuus ja tunteettomuus. Uskomaton kovuus ihan joka asiassa.
Eron aikoina koin myös vahvasti saavani apua sieltä hyvältä puolelta, henkistä voimaa ja suurta lohtua. Myös tapahtui sellaisia asioita, mitä ei voi järjellä selittää.
Puhun näistä ihan avoimesti, eikä kukaan ole pyöritellyt silmiään tai sanonut mitään. Minua ei haittaa jos ajattelevat että ihan hullu tuo on 😂
Miksi pitää hakea selityksiä yliluonnollisista fantasioista, kun yksinkertainen ja täysin pätevä selitys on että päässä on vikaa?
Siksi koska tapahtui yliluonnollisia asioita, minulle, ei narskulle. Kun narsku häipyi, ne loppuivat.
Uskon että sillä on jotain tekemistä energioiden kanssa. En ole perehtynyt auroihin, mutta uskoisin narskun auran olevan perin kummallinen.
Mulla samankaltaisia kokemuksia. En yleinsä mitenkään ole kauhean kiinnostunut yliluonnollisista mutta narskun tunkeutuessa luokseni asumaan tapahtui muutama outo yliluonnollinen juttu (ja ei niitä narskukaan ei voinut tekaista ei johtunut sellaisesta enkä niitä tarkemmin tässä avaa)
Koin kuitenkin silloin näiden juttujen jälkeen että todellinen pahuus oli läsnä. Ja joku yliluonnollinen herätti minut yöllä ja selkeästi varoitti tuosta miehestä.
Tämän jälkeen hankkiuduin äkkiä eroon narskusta muutamia kuukausia ehti luonani olla ja kutakuinkin HETI suhteen alussa ujuttautui asumaan luokseni(pyysin exääni heittämään hänet ulos, narsku jäi vielä ulkoovelle uhriutumaan ja rakas exäni kävi potkaisemassa vielä perseelle vauhtia ja kielsi tulemasta takaisin)
Tämän jälkeen rauha ja tasapaino palasi taas kotiini ja oli kiitollinen olo että selvisin niinkin vähällä, toki monenlaista ehti tapahtua siinä välissä mutta tuntui että minua varoitettiin jostain lähestyvästä vielä pahemmasta.
Ja jos naurattaa tämä tarina niin saa nauraa, se ei minua hetkauta, uskoo ken tahtoo.
Erittäin mielenkiintoista ja en todellakaan naura.
Pitäisi kyllä perehtyä enemmän aiheeseen, minulla ei ole muuta tietoa kuin omakohtaiset kokemukset. Mutta noita aikoja kun jälkeenpäin ajattelee, tunne kotona oli "sähköinen" ja aivan kuin eri taajuuksilla. Kuulostaa hullulta, mutta tunsin, että minuun yritettiin vaikuttaa jostain "toiselta puolen" ja sain jatkuvasti energiaa ja voimia. Kodin ulkopuolella suoritin arkea ihan normaalisti, mutta kotona narskun vaikutuspiirissä tilanne oli eri. Olisin ehkä luhistunut ilman näitä energioita.
Mahtavaa on, että narskun poistuttua elämästä, ilo ja tyyneys on vallitseva ilmapiiri kotona.
Oma kokemukseni on se, että uskovaisena nojasin koko ajan todella vahvasti Jumalaan ollessani narsistin vaikutuspiirissä. Rukoilin paljon sekä itseni että hänen puolestaan ja niin rukoili muutama ystävänikin. Ehkä se suojasi minua pahimmalta, koska on sellainen olo, että siitä olisi voinut koitua paljon pahempiaakin ja lopulta pääsin aika helpolla irtautumaan, kun totuus valkeni minulle. Veikkaan myös, että sisäinen rauhani ärsytti vastapuolta.
Tunsin myös herkästi hänen tunteensa ominani. Sitä ei ole taidettu tässä ketjussa vielä juurikaan sivuta. Heti alusta asti aloin tuntea oloni epätasaisemmaksi. Normaalisti olen tasapainossa, mutta tunnemaailmani alkoi seilata. Kun jotain viikkoja meni, aloin olla paljon kovempi kuin yleensä ja myös vähäpuheisempi. Pahinta oli se, että muutaman kerran itsekin syyllistyin johonkin sanalliseen sivaltamiseen, mikä ei ole ollenkaan minun tyylistäni ja aloin myös ajatella negatiivisesti asioista, vaikken yleensä harrasta sellaista.
Tämä tunteiden suoranainen imeytyminen on varmaankin totta empaattisen ja narskun välillä, ei koskaan niin päin että narsku kokisi hyviä tunteita vaan negatiivisempi tunne imeytyy positiivisempaan tietoisuuteen vetäen sitä alemmas.
Meillä oli pitkään hoivakodissa eräs synkeä narsisti, onneksi oli käytössä purkupalavereita ja vertaistukea, eikä hänen lonkeronsa siis päässeet ulottumaan hoitajiin kovin pahasti. Mutta kerran tämä potilas oli kuolemaisillaan, elvytin hänet ja elämä jatkui normaalina. Kuitenkin heti elvytyksen jälkeen tunsin tukehtuvani, en saanut happea, koko loppupäivän sama täysin outo tunne. Eikä se ollut mitään omaa paniikkikohtaustani, elvyttäminen on ihan normaali työtehtävä enkä panikoi. Se kaikki täytyi liittyä hänen kokemaansa, jonka jotenkin imuroin itseeni ollessani niin lähellä.
Jos todella tällaisia tunne-energiapilviä on olemassa, ei ihme että pelkästään narskun lähellä oleminen vetää synkäksi. Sitä ei vain huomaa ennenkuin se pilvi on todella sakea, tiivistynyt ja alkaa näyttää fyysisiä merkkejä kokijassa.
Kertaakaan myöhemmin ei narsisti kiitellyt eikä muistellut tapausta, eihän hän ollut heikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mies pihtaa seksiä viikkoja selittäen pihtaamista sillä, että olen joskus aikojen alussa häntä loukannut niin onko se narsismia? Mitään empatiakykyä ei ole, on negatiivinen ja joudun varomaan jokaista sanaa tai kasvojeni ilmettä.
En ole toki lääkäri, mutta nuo kaikki ovat kyllä ehdottomasti narsun toimintamalleja. Vahvasti.
Suosittelen jokaista poistumaan suhteesta, jossa joku pihtaa seksiä viikkoja jollain naurettavalla perusteella. Koska omat rajani ovat nykyään järkevät, pääsin pois suhteesta narsistin kanssa jo muutamassa kuukaudessa.
"Koska omat rajani ovat nykyään järkevät pääsin pois..."
Korostat nyt itseäsi ja passiivisesti syyllistät sitä joka on suhteessa kokenut narsun pihtaamista.
Samalla tavalla sinulle voisi sanoa että tuo muutaman kuukauden suhteesi tuskin oli narsistia nähnytkään ja kuulostat itse hieman narsahtavalta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ollut vahva usko yliluonnolliseen jo kauan ennen narsistia.
Väkisinkin tuli monesti mieleen, että kun näennäisen tervejärkinen ihminen käyttäytyi julmasti ihmisiä, eläimiä ja jopa omaa lasta kohtaan, että mukana on paha henkimaailma. Se julmuus ja tunteettomuus. Uskomaton kovuus ihan joka asiassa.
Eron aikoina koin myös vahvasti saavani apua sieltä hyvältä puolelta, henkistä voimaa ja suurta lohtua. Myös tapahtui sellaisia asioita, mitä ei voi järjellä selittää.
Puhun näistä ihan avoimesti, eikä kukaan ole pyöritellyt silmiään tai sanonut mitään. Minua ei haittaa jos ajattelevat että ihan hullu tuo on 😂
Miksi pitää hakea selityksiä yliluonnollisista fantasioista, kun yksinkertainen ja täysin pätevä selitys on että päässä on vikaa?
Siksi koska tapahtui yliluonnollisia asioita, minulle, ei narskulle. Kun narsku häipyi, ne loppuivat.
Uskon että sillä on jotain tekemistä energioiden kanssa. En ole perehtynyt auroihin, mutta uskoisin narskun auran olevan perin kummallinen.
Mulla samankaltaisia kokemuksia. En yleinsä mitenkään ole kauhean kiinnostunut yliluonnollisista mutta narskun tunkeutuessa luokseni asumaan tapahtui muutama outo yliluonnollinen juttu (ja ei niitä narskukaan ei voinut tekaista ei johtunut sellaisesta enkä niitä tarkemmin tässä avaa)
Koin kuitenkin silloin näiden juttujen jälkeen että todellinen pahuus oli läsnä. Ja joku yliluonnollinen herätti minut yöllä ja selkeästi varoitti tuosta miehestä.
Tämän jälkeen hankkiuduin äkkiä eroon narskusta muutamia kuukausia ehti luonani olla ja kutakuinkin HETI suhteen alussa ujuttautui asumaan luokseni(pyysin exääni heittämään hänet ulos, narsku jäi vielä ulkoovelle uhriutumaan ja rakas exäni kävi potkaisemassa vielä perseelle vauhtia ja kielsi tulemasta takaisin)
Tämän jälkeen rauha ja tasapaino palasi taas kotiini ja oli kiitollinen olo että selvisin niinkin vähällä, toki monenlaista ehti tapahtua siinä välissä mutta tuntui että minua varoitettiin jostain lähestyvästä vielä pahemmasta.
Ja jos naurattaa tämä tarina niin saa nauraa, se ei minua hetkauta, uskoo ken tahtoo.
Erittäin mielenkiintoista ja en todellakaan naura.
Pitäisi kyllä perehtyä enemmän aiheeseen, minulla ei ole muuta tietoa kuin omakohtaiset kokemukset. Mutta noita aikoja kun jälkeenpäin ajattelee, tunne kotona oli "sähköinen" ja aivan kuin eri taajuuksilla. Kuulostaa hullulta, mutta tunsin, että minuun yritettiin vaikuttaa jostain "toiselta puolen" ja sain jatkuvasti energiaa ja voimia. Kodin ulkopuolella suoritin arkea ihan normaalisti, mutta kotona narskun vaikutuspiirissä tilanne oli eri. Olisin ehkä luhistunut ilman näitä energioita.
Mahtavaa on, että narskun poistuttua elämästä, ilo ja tyyneys on vallitseva ilmapiiri kotona.
Oma kokemukseni on se, että uskovaisena nojasin koko ajan todella vahvasti Jumalaan ollessani narsistin vaikutuspiirissä. Rukoilin paljon sekä itseni että hänen puolestaan ja niin rukoili muutama ystävänikin. Ehkä se suojasi minua pahimmalta, koska on sellainen olo, että siitä olisi voinut koitua paljon pahempiaakin ja lopulta pääsin aika helpolla irtautumaan, kun totuus valkeni minulle. Veikkaan myös, että sisäinen rauhani ärsytti vastapuolta.
Tunsin myös herkästi hänen tunteensa ominani. Sitä ei ole taidettu tässä ketjussa vielä juurikaan sivuta. Heti alusta asti aloin tuntea oloni epätasaisemmaksi. Normaalisti olen tasapainossa, mutta tunnemaailmani alkoi seilata. Kun jotain viikkoja meni, aloin olla paljon kovempi kuin yleensä ja myös vähäpuheisempi. Pahinta oli se, että muutaman kerran itsekin syyllistyin johonkin sanalliseen sivaltamiseen, mikä ei ole ollenkaan minun tyylistäni ja aloin myös ajatella negatiivisesti asioista, vaikken yleensä harrasta sellaista.
Tämä tunteiden suoranainen imeytyminen on varmaankin totta empaattisen ja narskun välillä, ei koskaan niin päin että narsku kokisi hyviä tunteita vaan negatiivisempi tunne imeytyy positiivisempaan tietoisuuteen vetäen sitä alemmas.
Meillä oli pitkään hoivakodissa eräs synkeä narsisti, onneksi oli käytössä purkupalavereita ja vertaistukea, eikä hänen lonkeronsa siis päässeet ulottumaan hoitajiin kovin pahasti. Mutta kerran tämä potilas oli kuolemaisillaan, elvytin hänet ja elämä jatkui normaalina. Kuitenkin heti elvytyksen jälkeen tunsin tukehtuvani, en saanut happea, koko loppupäivän sama täysin outo tunne. Eikä se ollut mitään omaa paniikkikohtaustani, elvyttäminen on ihan normaali työtehtävä enkä panikoi. Se kaikki täytyi liittyä hänen kokemaansa, jonka jotenkin imuroin itseeni ollessani niin lähellä.
Jos todella tällaisia tunne-energiapilviä on olemassa, ei ihme että pelkästään narskun lähellä oleminen vetää synkäksi. Sitä ei vain huomaa ennenkuin se pilvi on todella sakea, tiivistynyt ja alkaa näyttää fyysisiä merkkejä kokijassa.
Kertaakaan myöhemmin ei narsisti kiitellyt eikä muistellut tapausta, eihän hän ollut heikko.
Mielenkiintoinen tarina. Kiitos kun jaoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni sanaa narsisti käytetään liian vähän ja he ovat alidiagnosoituja siksi, etteivät itse hakeudu hoitoon eivätkä mene edes kehoituksesta. Tämä on tärkeää siksi, että narsistin kanssa ei voi saada toimivaa parisuhdetta tms. lähi-ihmissuhdetta ja siksi kohteen olisi parasta tiedostaa asia mahdollisimman varhain, jotta hän voi pelastaa itsensä mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman vähin vaurioin.
Tämä. Narsisti hakeutuu harvoin itse terapiaan, mutta narsistit sen sijaan ajavat kumppaneitaan avun piiriin.
Itse olen tämänkin elämässäni kokenut. Ex-kumppani kyllä ajatteli saavansa minulta kehuja ja ihailuja siitä, että ”ajatteli että voisi mennä terapiaan”. Ei mennyt, vaan etsi itselleen sen sijaan uuden uhrin.
Todellakin narsismi pitäisi tunnistaa paremmin eikä hokea tuota iänikuista ”ei kaikki exät ole narsisteja” -mantraa.
On se nyt vähän perseestä jos jollakin on vaikka lievästi autistisia piirteitä ja sen takia ei ole sosiaaliset taidot ihan normitasolla, niin hänet sitten leimataan narsistiksi kun "ei sillä ole niin väliä mitä termiä käytetään".
Autistikin voi olla narsisti. Ja narsistin käytös ei ole mitään "sosiaaliset taidot eivät yllä normitasolle" vaan tahallista toisen ihmisen väärinkäyttöä. Valehtelua, pettämistä, kontrollointia, manipuolointia, alistamista, minuuden rikkomista jne.
Onko näin että autisti voi olla narsisti?
sen keskustelutyyli on sellaine että se poistaa hiki otsalla kaikki hyvät covidbeviissiä koskevat keskustelut. Nyt hei oikeesti tehtävä jotain kun asoista ei saa edes asiallisesti keskustella!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni sanaa narsisti käytetään liian vähän ja he ovat alidiagnosoituja siksi, etteivät itse hakeudu hoitoon eivätkä mene edes kehoituksesta. Tämä on tärkeää siksi, että narsistin kanssa ei voi saada toimivaa parisuhdetta tms. lähi-ihmissuhdetta ja siksi kohteen olisi parasta tiedostaa asia mahdollisimman varhain, jotta hän voi pelastaa itsensä mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman vähin vaurioin.
Tämä. Narsisti hakeutuu harvoin itse terapiaan, mutta narsistit sen sijaan ajavat kumppaneitaan avun piiriin.
Itse olen tämänkin elämässäni kokenut. Ex-kumppani kyllä ajatteli saavansa minulta kehuja ja ihailuja siitä, että ”ajatteli että voisi mennä terapiaan”. Ei mennyt, vaan etsi itselleen sen sijaan uuden uhrin.
Todellakin narsismi pitäisi tunnistaa paremmin eikä hokea tuota iänikuista ”ei kaikki exät ole narsisteja” -mantraa.
On se nyt vähän perseestä jos jollakin on vaikka lievästi autistisia piirteitä ja sen takia ei ole sosiaaliset taidot ihan normitasolla, niin hänet sitten leimataan narsistiksi kun "ei sillä ole niin väliä mitä termiä käytetään".
No ei tässä nyt olla lähtemässä porukalla etsimään autisteja että voidaan etsiä hänestä narsistisia piirteitä ja diagnosoida. Täällä nyt puhutaan narsismista ja käytetään sitä sanaa, eikä täytetä keskustelua rasittavilla inttämisillä "tiedätköhän mikä on edes narsu"- sen sijaan voit kertoa täällä vapaasti mikä on mielestäsi narsun keskustelutyyli. Eikö ole helppoa:)
Narsismista ja seksistä:
https://hidastaelamaa.fi/2022/01/nama-asiat-seksista-narsistin-kanssa-o…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mies pihtaa seksiä viikkoja selittäen pihtaamista sillä, että olen joskus aikojen alussa häntä loukannut niin onko se narsismia? Mitään empatiakykyä ei ole, on negatiivinen ja joudun varomaan jokaista sanaa tai kasvojeni ilmettä.
En ole toki lääkäri, mutta nuo kaikki ovat kyllä ehdottomasti narsun toimintamalleja. Vahvasti.
Suosittelen jokaista poistumaan suhteesta, jossa joku pihtaa seksiä viikkoja jollain naurettavalla perusteella. Koska omat rajani ovat nykyään järkevät, pääsin pois suhteesta narsistin kanssa jo muutamassa kuukaudessa.
Miksi sä suostuit olemaan narsistin kaa noin kauan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni sanaa narsisti käytetään liian vähän ja he ovat alidiagnosoituja siksi, etteivät itse hakeudu hoitoon eivätkä mene edes kehoituksesta. Tämä on tärkeää siksi, että narsistin kanssa ei voi saada toimivaa parisuhdetta tms. lähi-ihmissuhdetta ja siksi kohteen olisi parasta tiedostaa asia mahdollisimman varhain, jotta hän voi pelastaa itsensä mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman vähin vaurioin.
Tämä. Narsisti hakeutuu harvoin itse terapiaan, mutta narsistit sen sijaan ajavat kumppaneitaan avun piiriin.
Itse olen tämänkin elämässäni kokenut. Ex-kumppani kyllä ajatteli saavansa minulta kehuja ja ihailuja siitä, että ”ajatteli että voisi mennä terapiaan”. Ei mennyt, vaan etsi itselleen sen sijaan uuden uhrin.
Todellakin narsismi pitäisi tunnistaa paremmin eikä hokea tuota iänikuista ”ei kaikki exät ole narsisteja” -mantraa.
On se nyt vähän perseestä jos jollakin on vaikka lievästi autistisia piirteitä ja sen takia ei ole sosiaaliset taidot ihan normitasolla, niin hänet sitten leimataan narsistiksi kun "ei sillä ole niin väliä mitä termiä käytetään".
Kuulostaa ettei sinulla ole mitään käsitystä mistä narsismissa on kyse, jos kuvittelet että sen voi sotkea joihinkin lieviin autistisiin piirteisiin. Olen itse seurustellut sekä autistisen (diagnosoitu) että vahvasti narsistipiirteisen miehen kanssa ja ero heillä oli kuin yöllä ja päivällä. Narsismi on ihan eri asia kuin jokin pieni sosiaalinen kömpelyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailin hetken narsismin vahvassa ääripäässä olevaa, olenkin hänestä jotain ketjussa kertonut. Hänellä oli vahva uskomus, että kaikki haluavat hänelle pahaa jollakin tapaa. Hänellä oli menossa oikeusjuttuja niin työpaikkaan liittyen kuin ex-vaimojaan vastaan. Hän oli ollut omien sanojen mukaan pahasti koulukiusattu, työpaikkakiusattu, ex-vaimot ja lapset, naapurit levittivät hänestä huhuja. Kysyin voisiko olla niin, että hän on ymmärtänyt jotain väärin, että joskus stressaantuneena näkee kiusaamista siellä missä sitä ei ole. Hän suuttui ja kysyi väitänkö häntä narsistiksi kuten kaikki muutkin. Hän oli omien sanojen mukaan hankkinut kymmeneltä psykiatrilta lausunnon, ettei ole narsisti ja kysyi pitääkö ne näyttää minullekin. En halunnut nähdä. Hän oli käynyt muutaman vuoden terapiassa, koska oli väsynyt kaikkeen kiusantekoon minkä kohteeksi joutui. Terapeutin lausunnon näin ja siinä puhuttiin erityisen herkästä ihmisestä ja sellainen hän koki olevansa. Mielestäni hän oli saanut terapiasta vain voimaa jatkaa läheisten kiusaamista, minkäänlaista itsereflektiota en huomannut.
Hänellä oli yksi eksä, jota hän ei vainonnut. Kyselin vähän miten hän erosi muista. Käytin samaa taktiikkaa muutuin tylsäksi, itkuiseksi ja vetäydyin taka-alalle. En arvostellut enkä haukkunut häntä. Hän ei ollut enää kiinnostunut minusta ja onneksi en ole kuullut hänestä enää mitään. Hän oli täysin empatiakyvytön jopa omaa lastaan kohtaan, halusi vetää lasta "vastapalloon". Täällä puhuttiin projisoinnista. Vaikka emme tunteneet edes pitkään, niin hänen mielestään olin mustasukkainen kontrollifriikki ja ties mitä.
Noi sun kuvaamat asiat sopii tosi hyvin epäluuloiseen tai eristäytyvään persoonallisuushäiriöön.
Persoonallisuushäiriöt on TODELLA yleisiä, 13 %:lla väestöstä on joku häiriö. Joidenkin tutkimusten mukaan luku on vielä suurempi. Jos yleistetään kaikkiin mielenterveyden häiriöihin niin luku on 25 %. Miksi on äärettömän tärkeää, että oikeasti erotetaan et kenellä on narsistinen persoonallisuushäiriö ("narsisti") tai joku muu mielenterveyden häiriö niin osaa voidaan hoitaa terapialla tai lääkkeillä. Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voida hoitaa.
Joo ja en edelleenkään ooo ammattilainen sekä oon sitä mieltä, et narsistista on tullut (ikävä kyllä) synonyymi hankalalle ihmisille, koska useat käyttää sitä (tälläkin palstalla) tosi löyhästi ilman perusteita.
Luulen, että narsisti on synonyymi empatiakyvyttömälle, äärimmäisen itsekeskeisiä luonteenpiirteitä omaavalle henkilölle. Hankala voi olla monella tapaa ja se ei kenestäkään narsistia.
Terapiahoidot pohjautuvat aina keskustelulle ja ennen kaikkea vuorovaikutukselle, jossa potilas itsereflektion avulla oppii tunnistamaan ongelmien syitä, ratkaisukeinoja, käsittelytapoja. Jos henkilö ei koe minkäänlaista tarvetta muuttua eikä hänellä ole omasta mielestään ongelmia, terapia ei auta. Terapia tai lääkkeet eivät muutoinkaan aina auta persoonallisuushäiriön omaavaa, vaikka hän olisi itse motivoinut. Niitä on vaikea hoitaa. Narsistin kirjolla on eriasteisia tyyppejä. Ns. ohutnahkainen narsisti voi hakeutua terapiaan ja hyötyä siitä. Jos esimerkin tapaus saa diagnoosiksi epäluuloinen persoonallisuus, diagnoosi pitää usein sisällään korostuneen itsekeskeisyyden ja samalla usein täyttää narsistisen kriteerit. Toisaalta narsisti on usein epäluuloinen, kuten joku mainitsi esim. korostuneen mustasukkainen.
Tässä ketjussa ei liene olennaista löytää oikeanlaista diagnoosia vaan jakaa kokemuksia maallikkopohjalla. Se että on kokenut esim. henkistä väkivaltaa mu**kun taholta, ei eroa kokemuksena mitenkään diagnosoidun narsistin henkisestä väkivallasta. Tässä ketjussa on hyvin tullut ilmi, että asianosaiset eivät ole kiinnostuneet terapiasta, lääkkeistä tai ongelmien ratkaisemisesta edes kotikonstein.
Pahoittelen jo etukäteen pilkun viilaamistani, mutta jos nämä ohutnahkaiset narsismin spectrillä olevat vedetään keskusteluun mukaan niin sillä mittapuullahan me kaikki olemme narsisteja. Ohutnahkaiset janan toisessa ääripäässä, paksunahkaiset(joista täällä usein puhumme)siellä toisessa ääripäässä ja terveellä narsismilla varustetut siinä näiden välissä.
Tämä vähän sekoittaa tavallisen ihmisen käsitystä narsismista. Ihan maallikko kielellä narsistilla viitataan aina paksunahkaiseen, siihen, kuten sanoitkin, jota on lähes mahdoton hoitaa koska hän on kaikkivoipainen omassa täydellisyydessään eikä koe olevansa sairas.
Mielestäni ikävää että tätä toista ääripäätä, ohutnahkaista kutsutaan laisinkaan narsistiksi, koska tämä on todellisen narsistin täydellinen vastakohta. Aivot ovat varhaislapsuudessa kehittäneet samalla tavalla toki eräänlaisia puolustusmekanismeja ohutnahkaisellakin, mutta täysin eritavalla.
Yksinkertaistettuna, molemmat rikki, itsetunnoltaan erityisesti, paksunahkainen kohdistaa varhislapsuuden pettymykset kaikkiin muihin ja kostaa. Kun taas ohutnahkainen kääntää kaiken pettymyksen itseensä, EI MUIHIN, ja tuntee empatiaa. Tässä on mielestäni suuri ero. Ihmisyydessä on tärkeää miten kohtelee muita ihmisiä. On väärin puhua näistä kahdesta samalla termillä.
Onko näin? Koska ohutnahkaisen käytös voi olla hyvin, hyvin passiivis-aggressiivista ja käytännössä kaikki samat keinot (sumutus, projisointi, syyllistäminen jne.) käytössä samalla kuin sätti itseään (ja inhosi itseään.)
Itse olen melko vakuuttunut siitä, että todistin ohutnahkaisen narsistin muutosprosessia paksunahkaiseksi sitä mukaan, kun menestystä alkoi tulla. Molemmissa ääripäissä minä olin pohjimmiltaan syyllinen, ja lopullinen kosto aiemmista pettymyksistä kohdistettiin grandioosimaisesti lopulta minulle.
Okei, no kysyn näin; Kun meistä jokainen on jossain kohtaa narsismin spectrumilla, niin mitä sanoisit narsistin uhrina, missä kohtaa spectumia sinä olet?
Lääketieteen ja tämän ohutpaksunahkaisuus pölötyksen mukaan narsistin uhri on usein se toisessa äärilaidassa oleva, paksunahkaisen vastakohta. Hieman säälittävä, itsekin julmuuden hiljaisesti hyväksyvä tossukka joka antaa lapsensakin narsupuolisonsa käsiin hyväksyen julmuudet jne
Joku tässä nyt mättää. Täyttä paskaa nämä ohuet ja paksut. Suurin osa natsistin uhreista on kaikkea muuta kuin mitä tämä teoria väittää.
Osaako joku selittää paremmin tätä kaikki ovat narsuja asiaa? Help
On olema jana:
narsisti <-> läheisriippuvainen / empaatikko
Ja on varmasti olemassa myös jana:
paksunahkainen narsisti <-> ohutnahkainen narsisti
Kysymys kuuluu, onko nämä päällekäiset tai / vai toisiaan sivuavat janat vai täysin erilliset.
Olen itse läheisriippuvainen (tai ainakin olin edellisessä suhteessani narsistin kanssa, enää en oikein itsekään tiedä, olenko läheisriippuvainen näin sinkkuna/terveessä parisuhteessa vai en) ja joskus jollain aiheeseen liittyvällä foorumilla törmäsin väitteeseen, että läheisriippuvaiset ovat kaikki myös narsisteja.
Tätä ajatusta ei tosin tue mikään kirjallisuus, mitä minä olen aiheen tiimoilta lukenut. Tunnelukkoja käsittelevä amerikkalainen alkuperäisteos esimerkiksi tunnistaa kyllä narsisimin ja käsittelee monessa eri kohtaa sen syntymistä (temppperamentti + lapsuudenkokemukset), mutta läheisriippuvuutta siinä kirjassa ei nouse esiin. Voihan joku tietenkin olla samaan ainaan läheisriippuvainen ja narsisti (eli ilmeisesti siis ohutnahkainen narsisti, jos ymmärsin oikein), mutta aikamoiselta kombolta kuulostaa.
Miten voi edes olla samaan aikaan kykenemätön empatiaan ja empaatikko?
Vierailija kirjoitti:
Joku, joka ei tajua kokonaisuutta ja olennaisia eroja, tuli taas esittämään asiantuntemattomia näkemyksiään.
Tajuan olla menemättä pätemään ketjuihin, joista en niistä mitään tajua. Olisi varmaan tosi fikusa antaa kasvatusohjeita teinin vanhemmille tai vaikka juoksukouluvinkkejä tai kodinhoito-ohjeita, vaikka ei itsellä ole mitään kokemusta asiasta.
Täällä on ihmisiä joilla on KÄSITYS siitä että kumppani on ollut narsisti, se ei tarkoita että satavarmasti näin on ollut. Lisäksi emme näe kuin toisen puolen tarinasta ja täälläkin tiedetään, että narsisti osaa helposti kääntää asian niin että se toinen osapuoli kuulostaakin siltä hullulta.
En vähättele oikeiden narsistien kourissa olleiden ihmisten kokemuksia, mutta joku kriittisyys on aina hyvä säilyttää kun arvioi toisten kertomuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä:
- ollut parisuhteessa, jos minua haukuttiin, manipuloitiin, sumutettiin, hylättiin monta kertaa jne
- lukenut PALJON narsismista ja tunnistanut kuvauksista ex-kumppanin ihan selkeästi
- tunnistan ihmistyypin myös muiden uhrien tarinoista
- puhunut terapiassa aiheesta, saanut ymmärrystä
- ymmärrän, että narsismissa on eri sävyjä
- lukenut ex-kumppanin tunnelukot (teimme testin yhdessä ja minulla on tuloksista kopio)
- lukenut alkuperäisestä ”lifetrap”-kirjasta, että oikeutuksen (entitlement) tunnelukko => narsisti (lukee kirjassa ihan suoraan ja miehellä on testin mukaan vahva oikeutuksen tunnelukko)Päätelmäni: Olen seurustellut narsistin kanssa ja tiedän sen edelleen nahoissani, valitettavasti.
Narsistit ja muut vänkääjät netissä:
- ”Ei KaIKkI eXäT OLe NaRsIsTeJa jA eT VoI MUUTeNKAan dIAGNosOIDA kETäÄn”
:’)
Mikä tuossa viimeisessä lauseessa on kohtuutonta? Kaikki hankalat eivät ole narsisteja vaikka sinä olisitkin sattunut diagnosoimaan yhden oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailin hetken narsismin vahvassa ääripäässä olevaa, olenkin hänestä jotain ketjussa kertonut. Hänellä oli vahva uskomus, että kaikki haluavat hänelle pahaa jollakin tapaa. Hänellä oli menossa oikeusjuttuja niin työpaikkaan liittyen kuin ex-vaimojaan vastaan. Hän oli ollut omien sanojen mukaan pahasti koulukiusattu, työpaikkakiusattu, ex-vaimot ja lapset, naapurit levittivät hänestä huhuja. Kysyin voisiko olla niin, että hän on ymmärtänyt jotain väärin, että joskus stressaantuneena näkee kiusaamista siellä missä sitä ei ole. Hän suuttui ja kysyi väitänkö häntä narsistiksi kuten kaikki muutkin. Hän oli omien sanojen mukaan hankkinut kymmeneltä psykiatrilta lausunnon, ettei ole narsisti ja kysyi pitääkö ne näyttää minullekin. En halunnut nähdä. Hän oli käynyt muutaman vuoden terapiassa, koska oli väsynyt kaikkeen kiusantekoon minkä kohteeksi joutui. Terapeutin lausunnon näin ja siinä puhuttiin erityisen herkästä ihmisestä ja sellainen hän koki olevansa. Mielestäni hän oli saanut terapiasta vain voimaa jatkaa läheisten kiusaamista, minkäänlaista itsereflektiota en huomannut.
Hänellä oli yksi eksä, jota hän ei vainonnut. Kyselin vähän miten hän erosi muista. Käytin samaa taktiikkaa muutuin tylsäksi, itkuiseksi ja vetäydyin taka-alalle. En arvostellut enkä haukkunut häntä. Hän ei ollut enää kiinnostunut minusta ja onneksi en ole kuullut hänestä enää mitään. Hän oli täysin empatiakyvytön jopa omaa lastaan kohtaan, halusi vetää lasta "vastapalloon". Täällä puhuttiin projisoinnista. Vaikka emme tunteneet edes pitkään, niin hänen mielestään olin mustasukkainen kontrollifriikki ja ties mitä.
Noi sun kuvaamat asiat sopii tosi hyvin epäluuloiseen tai eristäytyvään persoonallisuushäiriöön.
Persoonallisuushäiriöt on TODELLA yleisiä, 13 %:lla väestöstä on joku häiriö. Joidenkin tutkimusten mukaan luku on vielä suurempi. Jos yleistetään kaikkiin mielenterveyden häiriöihin niin luku on 25 %. Miksi on äärettömän tärkeää, että oikeasti erotetaan et kenellä on narsistinen persoonallisuushäiriö ("narsisti") tai joku muu mielenterveyden häiriö niin osaa voidaan hoitaa terapialla tai lääkkeillä. Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voida hoitaa.
Joo ja en edelleenkään ooo ammattilainen sekä oon sitä mieltä, et narsistista on tullut (ikävä kyllä) synonyymi hankalalle ihmisille, koska useat käyttää sitä (tälläkin palstalla) tosi löyhästi ilman perusteita.
Luulen, että narsisti on synonyymi empatiakyvyttömälle, äärimmäisen itsekeskeisiä luonteenpiirteitä omaavalle henkilölle. Hankala voi olla monella tapaa ja se ei kenestäkään narsistia.
Terapiahoidot pohjautuvat aina keskustelulle ja ennen kaikkea vuorovaikutukselle, jossa potilas itsereflektion avulla oppii tunnistamaan ongelmien syitä, ratkaisukeinoja, käsittelytapoja. Jos henkilö ei koe minkäänlaista tarvetta muuttua eikä hänellä ole omasta mielestään ongelmia, terapia ei auta. Terapia tai lääkkeet eivät muutoinkaan aina auta persoonallisuushäiriön omaavaa, vaikka hän olisi itse motivoinut. Niitä on vaikea hoitaa. Narsistin kirjolla on eriasteisia tyyppejä. Ns. ohutnahkainen narsisti voi hakeutua terapiaan ja hyötyä siitä. Jos esimerkin tapaus saa diagnoosiksi epäluuloinen persoonallisuus, diagnoosi pitää usein sisällään korostuneen itsekeskeisyyden ja samalla usein täyttää narsistisen kriteerit. Toisaalta narsisti on usein epäluuloinen, kuten joku mainitsi esim. korostuneen mustasukkainen.
Tässä ketjussa ei liene olennaista löytää oikeanlaista diagnoosia vaan jakaa kokemuksia maallikkopohjalla. Se että on kokenut esim. henkistä väkivaltaa mu**kun taholta, ei eroa kokemuksena mitenkään diagnosoidun narsistin henkisestä väkivallasta. Tässä ketjussa on hyvin tullut ilmi, että asianosaiset eivät ole kiinnostuneet terapiasta, lääkkeistä tai ongelmien ratkaisemisesta edes kotikonstein.
Pahoittelen jo etukäteen pilkun viilaamistani, mutta jos nämä ohutnahkaiset narsismin spectrillä olevat vedetään keskusteluun mukaan niin sillä mittapuullahan me kaikki olemme narsisteja. Ohutnahkaiset janan toisessa ääripäässä, paksunahkaiset(joista täällä usein puhumme)siellä toisessa ääripäässä ja terveellä narsismilla varustetut siinä näiden välissä.
Tämä vähän sekoittaa tavallisen ihmisen käsitystä narsismista. Ihan maallikko kielellä narsistilla viitataan aina paksunahkaiseen, siihen, kuten sanoitkin, jota on lähes mahdoton hoitaa koska hän on kaikkivoipainen omassa täydellisyydessään eikä koe olevansa sairas.
Mielestäni ikävää että tätä toista ääripäätä, ohutnahkaista kutsutaan laisinkaan narsistiksi, koska tämä on todellisen narsistin täydellinen vastakohta. Aivot ovat varhaislapsuudessa kehittäneet samalla tavalla toki eräänlaisia puolustusmekanismeja ohutnahkaisellakin, mutta täysin eritavalla.
Yksinkertaistettuna, molemmat rikki, itsetunnoltaan erityisesti, paksunahkainen kohdistaa varhislapsuuden pettymykset kaikkiin muihin ja kostaa. Kun taas ohutnahkainen kääntää kaiken pettymyksen itseensä, EI MUIHIN, ja tuntee empatiaa. Tässä on mielestäni suuri ero. Ihmisyydessä on tärkeää miten kohtelee muita ihmisiä. On väärin puhua näistä kahdesta samalla termillä.
Onko näin? Koska ohutnahkaisen käytös voi olla hyvin, hyvin passiivis-aggressiivista ja käytännössä kaikki samat keinot (sumutus, projisointi, syyllistäminen jne.) käytössä samalla kuin sätti itseään (ja inhosi itseään.)
Itse olen melko vakuuttunut siitä, että todistin ohutnahkaisen narsistin muutosprosessia paksunahkaiseksi sitä mukaan, kun menestystä alkoi tulla. Molemmissa ääripäissä minä olin pohjimmiltaan syyllinen, ja lopullinen kosto aiemmista pettymyksistä kohdistettiin grandioosimaisesti lopulta minulle.
Okei, no kysyn näin; Kun meistä jokainen on jossain kohtaa narsismin spectrumilla, niin mitä sanoisit narsistin uhrina, missä kohtaa spectumia sinä olet?
Lääketieteen ja tämän ohutpaksunahkaisuus pölötyksen mukaan narsistin uhri on usein se toisessa äärilaidassa oleva, paksunahkaisen vastakohta. Hieman säälittävä, itsekin julmuuden hiljaisesti hyväksyvä tossukka joka antaa lapsensakin narsupuolisonsa käsiin hyväksyen julmuudet jne
Joku tässä nyt mättää. Täyttä paskaa nämä ohuet ja paksut. Suurin osa natsistin uhreista on kaikkea muuta kuin mitä tämä teoria väittää.
Osaako joku selittää paremmin tätä kaikki ovat narsuja asiaa? Help
On olema jana:
narsisti <-> läheisriippuvainen / empaatikko
Ja on varmasti olemassa myös jana:
paksunahkainen narsisti <-> ohutnahkainen narsisti
Kysymys kuuluu, onko nämä päällekäiset tai / vai toisiaan sivuavat janat vai täysin erilliset.
Olen itse läheisriippuvainen (tai ainakin olin edellisessä suhteessani narsistin kanssa, enää en oikein itsekään tiedä, olenko läheisriippuvainen näin sinkkuna/terveessä parisuhteessa vai en) ja joskus jollain aiheeseen liittyvällä foorumilla törmäsin väitteeseen, että läheisriippuvaiset ovat kaikki myös narsisteja.
Tätä ajatusta ei tosin tue mikään kirjallisuus, mitä minä olen aiheen tiimoilta lukenut. Tunnelukkoja käsittelevä amerikkalainen alkuperäisteos esimerkiksi tunnistaa kyllä narsisimin ja käsittelee monessa eri kohtaa sen syntymistä (temppperamentti + lapsuudenkokemukset), mutta läheisriippuvuutta siinä kirjassa ei nouse esiin. Voihan joku tietenkin olla samaan ainaan läheisriippuvainen ja narsisti (eli ilmeisesti siis ohutnahkainen narsisti, jos ymmärsin oikein), mutta aikamoiselta kombolta kuulostaa.
Miten voi edes olla samaan aikaan kykenemätön empatiaan ja empaatikko?
Voi jos ei ole narsistinen persoonallisuushäiriö kyseessä vaan on narsistisia piirteitä omaava. Tällöin voi olla joissakin asioissa empatiakykyinen mutta toisissa täysin itsekäs. Ohutnahkaisen narsistin piirteitä omaava/läheisriippuvainen voi olla tarvitsevuudessaan äärimmäisen itsekäs ja epäitsenäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut team leadina (ei ollut esihenkilö, vaikka itse näin kuvittelikin) narsistilta vaikuttava henkilö.
Puhui tiimille - tyhmille alaisilleen - samalla tavalla holhoavasti kuin omille lapsilleen. Kuulin joskus kun puhui lapsensa kanssa puhelimessa ja tyyli oli aivan tasan sama: alentava ja ylimielinen. Lapsi kysyi syötävän perään ja vastaus oli luokkaa ”no mistä sinä Ismo-Sinikka luulisit sitä ruokaa löytyvän?”.
Välillä mietin, miksi ihminen etsiytyy johtotehtäviin, jos pitää tiimiään kuitenkin täysin idioottina. Tai miksi hankkii lapsia, jos niillekin pitää puhua kuin typerykselle. Miksi hakeutua ihmisten pariin, vieläpä ihan keskiöön, jos niitä pitää maailman suurimpina tolloina? Olisiko vaan helpompi olla ilman.
Näin juuri elokuvassa narsistin holhoavaa puhetta. Vain pari lausetta, mutta tunnistin siitä että minullehan puhutaan samoin. Kuuma Aalto meni läpi. Ymmärryksen hetki, mikä ei ollut mieluisa. Suom. elokuva "Varpu,..."
Holhoavuus on todella toista arvostamatonta. "Kuule, mä tiedän et asia harmittaa, mut sun kuuluu oppia odottamaan". Ja kenellekään Viisas ei puhu niin. Viisas ja terve arvostaa muita. Moni nauttii vallasta kun saa pidettyä toista heikompana.
Äidilläni on pakkomielle "vastoinkäymisistä". Hänestä on milloin hyvä että minulla on vastoinkäymisiä, välillä huudahtaa että kyllä huomaa, ettei ole ollut vastoinkäymisiä. Katkera ja tyhmä on.
Narskutyyppejä:
Kiusaajanarsisti
Viettelevä narsisti
Mahtaileva narsisti
Kaikkitietävä narsisti
Omahyväinen narsisti
(Narsistinen vanhempi)
Kirjasta Narsistit lähelläsi Joseph Burgo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku, joka ei tajua kokonaisuutta ja olennaisia eroja, tuli taas esittämään asiantuntemattomia näkemyksiään.
Tajuan olla menemättä pätemään ketjuihin, joista en niistä mitään tajua. Olisi varmaan tosi fikusa antaa kasvatusohjeita teinin vanhemmille tai vaikka juoksukouluvinkkejä tai kodinhoito-ohjeita, vaikka ei itsellä ole mitään kokemusta asiasta.
Täällä on ihmisiä joilla on KÄSITYS siitä että kumppani on ollut narsisti, se ei tarkoita että satavarmasti näin on ollut. Lisäksi emme näe kuin toisen puolen tarinasta ja täälläkin tiedetään, että narsisti osaa helposti kääntää asian niin että se toinen osapuoli kuulostaakin siltä hullulta.
En vähättele oikeiden narsistien kourissa olleiden ihmisten kokemuksia, mutta joku kriittisyys on aina hyvä säilyttää kun arvioi toisten kertomuksia.
Enimmäkseen täällä ovat ihmiset kertoneet, miten heitä on kohdeltu ja millaisia pitkäaikaisia vaurioita heille on siitä tullut. Kenelläkään, ei sinulla, ei minulla, ei ole oikeutta tulla vähättelemään ja arvioimaan toisen kokemusta. Jos tällaista oikeutuksen tunnetta tuntee, suosittelen pohtimaan, että mistä se tulee ja mitä sille voi tehdä.
Läheisriippuvuus ei ole mikään tieteellinen käsite, vaan Jenkeistä rantautettu populaari termi, jota viljellään etenkin AA:n piireissä. Suomeen sen toi teologi Tommy H, joka lanseerasi sen populaaristi.
Narsistinen persoonallisuushäiriö on kyllä ihan psykiatrinen diagnoosi, joka pitää sisällään kriteerit.
Ja ei. Empaatikko käsitteenä on taas jotain älytöntä. Keksitty konstruktio.
Suuttuu jos et kuuntele korvat hörössä ihan kaikkea, mitä narsisti puhuu. Esim. känniset monologit jostain typerästä salaliittoteoriasta. Pitäisi kuunnella, olla samaa mieltä ja jos et tarpeeksi usein kommentoi tai esim lähdet vessaan, et kuuntele kunnolla ja suuttuu. Jos on omissa ajatuksissaan eikä heti kuule mitä narsku sanoo, räjähtää täysin.
Onneksi on entistä elämää.