Narsistin keskustelutyyli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli pomona narsku ja hän vältteli kaikkea kontaktia tuijottamalla intensiivisesti puhelimen ruutua tai avamalla läppärin kuin muuriksi välillemme. Ei niin tärkeää tilaisuutta että olisi hetkeksi siirtänyt masiinat sivuun ja keskittynyt elävään ihmiseen. Sillä halusi viestiä kuinka merkityksetön kukin on hänen tärkeässä elämässään.

Kun meillä oli kahden kuukauden rakkauspommitus ohi, eksä tuijotti aina tiiviisti telkkaria, vaikka tiesi oikein hyvin, että yritän saada vieressä katsekontaktia. 

Hän saattoi ohittaessaan minut esim. eteisessä tai keittiössä, katsoa tiukasti maahan ja huitoa suurieleisesti käsillään itselleen tietä, jotta siirtyisin pois hänen tieltään. Näin hänen ei tarvinnut puhua minulle eikä katsoa minuun, saati koskea. Eli en ollut hänen puheensa, katseensa enkä kosketuksensa arvoinen. Tai aikansa, hän ei voinut pysähtyä ja antaa tietä edes sekunnin murto-osaksi. Se oli niin alentavaa, vaikka mitään ei varsinaisesti tapahtunut. Näitä tälläisia kausia oli aina välillä, mutta loppua kohden tahti tiheni.

Ja näitä on mahdotonta selittää ulkopuolisille. Eihän näille ole sanoja.

Veikkaan, että narsisti myös suojaa itseään. Ettei toinen näe kuinka tyhjä ihminen hän on.

Mielenkiintoinen näkökulma. Voi olla. Olisin antanut mitä tahansa noissa tilanteissa, että toinen olisi ohimennessään vaikka taputtanut olalle.

Hyvä puoli tässä on, että olen lasten kanssa tiedostanut kuinka merkittäviä pienet eleet ovat. Vaikka se hyväksyvä katsekontakti tai taputus olalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma puhumattomuus ja myös toisen vaimentaminen on ihan oleellinen osa narsistin työkaluja. Perehtykää asioihin!

Mikä on voimakkaampi kontrollointiväline kuin evätä toiselta kommunikaatio!?

Kyllä! Narsistinen ilmaisee puhumattomuudella ja hiljaisuudella "olet koiraakin arvottomampi ja siksi sinulle ei kannata edes puhua". Tai jos narsku jotain puhuu, se on jotain loukkaavaa tai sanotaan halveksivalla ja ivallisella äänellä. Narsistit kyllä osaa!

Koirasta puheen ollen narsisti saattaa ihan tahallaan hellitellä koiraa ja leperrellä sille ja samalla toimia todella kylmäkiskoisesti puolisoaan kohtaan. 

Meillä koira on isin poika ja rakas.

Olen ketjun myötä tajunnut, että päiväkirjamerkintä 20 vuoden takaa on ollut aito havainto. Menimme naimisiin ja muutimme yhteen. Olen kirjoittanut, että seksistä on tullut tunteetonta jyystöä.

Paljon on tapahtunut ja mm. mykkäkoulut olleet kuvioissa pitkään, kuten myös minun kaikkinainen vähättely. Lapsillekin tuo oli mustasukkainen. En saanut olla sellainen vanhempi kuin halusin.

Tsemppiä! Yritä luoda lapsiin haluamasi suhde, koska lapsetkin kärsivät isän narsismista ja ottavat osumaa, vaikkeivät sitä sinulle näytäkään. 

Olet rakas <3

Kiitos. Olet ihana.

Lasten kanssa on hyvät välit, olemme puhuneet asioista ja puhumme yhä. Olen pyytänyt myös anteeksi. Olisi pitänyt lähteä avioliitosta aikaisemmin. Kuvittelin, että pystyin lapsia suojelemaan. Isä on kuitenkin heillekin aiheuttanut mielipahaa ja harmia ja tietysti myös mun suru ja tuskaisuus on heihin jättänyt jälkensä. Mutta jatketaan, elämä on jo paljon kevyempää, iloisempaa.

Olipa huojentavaa kuulla, että olet jo eronnut! Sulle on jo tapahtunut paras mahdollinen. 

Ihmettelen miten ihmisillä on niin pitkiä suhteita narsistien kanssa. Miten monet ovat jaksaneet olla yli kymmenen vuottakin narsistin kanssa? Vai eikä ole ollut kokemusta muista suhteista niin ei tiedä millainen on normaali suhde eikä tajua lähteä?

Narsistin kanssa laitoskuntoutus oli yhtä helvettiä, mutta ei se pelkästään narsistista johtunut.

Oltiin jokainen tasavertaisessa asemassa. Narsisti ei kunnioittanut mitään rajoja. Olisi ollut hyvä paikka ottaa narsistilta luulot pois mutta ei.. Kukaan ei halunnut olla se "pahis" eikä loukata narsistia ettei sille tule paha mieli. Narsisti mekkaloi eikä siitä kukaan pitänyt ja se joka asiaan puuttui oli se pahis jota muukin yhteisö ryhtyi narsistin kanssa paheksumaan.

Narsisti joutui lopulta lähtemään, eikä kukaan oppinut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miten ihmisillä on niin pitkiä suhteita narsistien kanssa. Miten monet ovat jaksaneet olla yli kymmenen vuottakin narsistin kanssa? Vai eikä ole ollut kokemusta muista suhteista niin ei tiedä millainen on normaali suhde eikä tajua lähteä?

Ei ollut kokemusta, ei ollut tietoa, ei ollut mallia hyvistä pitkistä suhteista.

Oli hyvät muistot ja usko parempaan. Tällä parivaljakolla menee vaikka läpi harmaan kiven... kunnes tulee täysstoppi.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miten ihmisillä on niin pitkiä suhteita narsistien kanssa. Miten monet ovat jaksaneet olla yli kymmenen vuottakin narsistin kanssa? Vai eikä ole ollut kokemusta muista suhteista niin ei tiedä millainen on normaali suhde eikä tajua lähteä?

Traumaattinen lapsuus vaikuttaa, huono kohtelu on tuttua. Toisaalta, kun sanat ja teot ovat ristiriidassa, niin lienee myös hieman yksilöllistä, että miten pitkään menee nähdä se vai syntyykö niin luja kognitiivinen disonanssi vai mikä se on, ettei tajua koskaan. Väkivalta myös nujertaa uhrin itseluottamuksen ja itsetunnon ja vie voimavarat, joten lähteminen on joka hetki myös vaikeampaa. Ja sen myötä, kun uhrille alkaa paljastua todellinen tilanne, tulee ymmärrys siitä, että eron jälkeen on totisesti vaikeuksia luvassa. Irtaantuminen vaatii käsittämätöntä vahvuutta ja päättäväisyyttä ja rohkeutta tilanteessa, jossa väkivallan tekijä on parhaansa mukaan yrittänyt saada uhrin juuri nämä ominaisuudet hengiltä.

Silti usein itsesuojeluvaisto voittaa ja uhri lopulta lähtee.

Ja pitää muistaa, että narsistit ovat usein oikeasti tosi karismaattisia, viehättäviä ja hyviä puhumaan. Menestyneitäkin. Tuntui aina siltä, että koko muu maailma kehui häntä, joten ei hän voinut olla oikeasti niin paha, ei hän voinut oikeasti tarkoittaa sitä niin... Ehkä kyse onkin minusta. Jos aloin vetäytymään, hän alkoi antamaan taas hetkeksi parastaan.

Aina oli jokin tekosyy; kovat paineet töissä; kun hänestä tulee pomo; jos se joku päivä vähentäisi työntekoaan kuten on puhunut...

Väitän myös, että pahimmat piirteet tulee esiin vasta keski-iässä. Jos on menty parikymppisinä yhteen, niin helposti siinä vierähtää 20 vuotta ennen kuin tilanne aidosti kärjistyy mahdottomaksi.

Eikä tämä ihmistyyppi useinkaan joudu olemaan yksin. Hänelläkin oli hetkessä uusi ymmärtäväinen nainen kainalossa. Ja tosi mukava, fiksu ja kauniskin. Ei mikään rauhallinen hissukka, kuten en minäkään ollut alunperin. Ja jonkun tilallehan minäkin tulin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miten ihmisillä on niin pitkiä suhteita narsistien kanssa. Miten monet ovat jaksaneet olla yli kymmenen vuottakin narsistin kanssa? Vai eikä ole ollut kokemusta muista suhteista niin ei tiedä millainen on normaali suhde eikä tajua lähteä?

Heidän eka ihmissuhde on ollut narsistiin - omaan vanhempaan. En tiedä pystyykö turvallisesti kiintynyt, traumataustaton ihminen pitkään suhteeseen narsistin kanssa. Jos joku sellainen on ollut, voisi kirjoittaa tähän oman kokemuksensa. Yleensä heillä on riittävästi tervettä itsekkyyttä lähteäkseen ajoissa.

Itse huomasin parin kk kohdalla, että jotain on oudosti. Silti lähdin vasta viiden vuoden kohdalla. Ja lähtöön liittyy aina pelkoa. Kun jätät ihmisen, joka toimii epäreilusti ja vahingollisesti, et voi tietää mitä hän tekee eron jälkeen.

Meillä 20 vuoden avioliitto päättyi todella narsistisen miehen kanssa fyysiseen väkivaltaa hänen puoleltaan. 

Henkinen väkivalta kasvoi vuosi vuodelta, mutta onnistuin jotenkin lasten vuoksi pitämään tilanteen suurinpiirtein rauhallisena, kun vain päästin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja vaihdoin huonetta.

Lopussa mies alkoi käymään kiinni minuun ja kolmannella kerralla yksi lapsistani joutui soittamaan poliisit paikalle. Oli hiuskarvan varassa että lehdissä ei raportoitu perheväkivallasta ja perhesurmasta. Narsistin raivo on jotain sellaista mitä vain sen kokenut tietää.

Lasittunut, jäinen ja tyhjä katse silmissä. Kontrolloimaton huuto 100 desibeliä suoraan kurkusta. Keho jäykistynyt raivosta. Ja se tunne minulla, että nyt se tulee päälle. Kuinka kukaan voi kohdella vaimoaan ja lastensa äitiä näin julmast? Mielenvikainen. Ei kukaan normaalilla järjellä varustettu toimi niin.

Tämä linkin takana oleva kuva Jack Nocholsonista elokuvassa Hohto on täydellinen kopio ex-mieheni ilmeestä naristiraivon ollessa päällä. Eikä tämä ole vitsi, vaan minä jouduin kokemaan sen. 

https://groovyhistory.com/content/124671/a5470e73d198243c9ca88a9e3fb44b…

Minä olen saanut persoonallisuushäiriöiset ihmiset katkaisemaan välinsä kanssani ihan omasta aloitteestaan. Sitten kun ovat sen kerran tehneet ja olen huomannut miten raskaaksi suhde olikin muodostunut, olen pitänyt sen mielessäni enkä ole enää ollut heitä varten, kun ovat yrittäneet uudelleen avata yhteyttä.

Niputan tässä kaikki persoonallisuushäiriöt samaan koska en osaa erottaa niitä toisistaan, kaikissa on kuitenkin se sama tunnelma. Ovat turvattomia, rajattomia ja näkevät muissa ihmisissä vain hyötyä itselleen. Epävakaa hakee turvaa ja huomionhakuinen ihailua. Narsistinen kai haluaa nähdä muut heikkoina. En sovi ihmissuhteeseen kenenkään noiden kanssa, en parisuhteeseen enkä ystävyyssuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miten ihmisillä on niin pitkiä suhteita narsistien kanssa. Miten monet ovat jaksaneet olla yli kymmenen vuottakin narsistin kanssa? Vai eikä ole ollut kokemusta muista suhteista niin ei tiedä millainen on normaali suhde eikä tajua lähteä?

Olin narsistin kanssa 22 vuotta, olimme naimisissa ja meillä myös lapsia. Aloitimme seurustelun, kun olin 22v. Ei minulla ollut kokemusta pitkistä parisuhteista siinä vaiheessa. Narsismi tuli esiin vasta kun aloin odottamaan esikoista häiden jälkeen. Ja voin vannoa käsi sydämellä, että sitä ennen ei ollut pienintäkään merkiä siitä, että mies olisi jotenkin poikkeava. Ja narsismi tuli esiin pikku hiljaa. Välillä selitin itselleni miehen oudon käytöksen hänen työstressillä, tai että mies oli herännyt väärällä jalalla. Eli oikeutin hänen käytöksensä. Mutta en ollut siinä vaiheessa kuullutkaan narsismista. Mies oli minun mielestäni vain välillä hermoheikko ja ajattelematon sen suhteen mitä tekee ja mitä sanoo.

Kuulin narsismista ja osasin yhdistää sen mieheeni, kun olimme olleet yhdessä 17 vuotta. En lähtenyt miehen "outoudesta" huolimatta avioliittosta aiemmin, koska koko elämämme oli rakentunut yhteen. Oli yhteinen perhe ja lapset. Ei kukaan halua rikkoa lasten ydinperhettä kevyin perustein. Oli yhteinen koti ja yhteinen asuntolaina. Oli yhteiset autot ja yhteinen kesämökki. Oli molempien suvut, jotka olivat tietysi osa siitä yhtä suurta yhteistä perhettä. Minä venyin uskomattoman paljon lasten ja perheen vuoksi. Ja toivoin mielessäni, että ikä toisi miehelle kypsyyttä ja hän alkaisi käyttäytymään kunnolla ja oppisi arvostamaan perhettään. Sitä päivää ei tullut koskaan. Olemme nykyään eronneet.

En edelleenkään tiedä millainen on ns. normaali parisuhde, koska en ole sellaisessa elänyt. Elin ex miehen kanssa nuoruudesta keski-ikään. Olen miettinyt voisiko joskus olla sellainen tilanne, että minulla olisi miesystävä, joka ei petä muiden naisten kanssa työmatkoillaan? Että mies ei kotiin tullessa varoittaisi minua sukupuolitautiriskistä. Tai että mahdollinen miesystävä ei sano minulle lähtevänsä käymään kuntosalilla ja käykin p*nemassa nettireffiä? Tai voisiko mahdollinen miesystävä sanoa minulle että "teitpä hyvää ruokaa, kiitos" sen sijaan että haukkuisi valmistamani ruuan paskaksi ja naurettavaksi.  Tai että mahdollinen miesystävä imuroisi pyytämättä oma-aloitteisesti ja ei sen jälkeen vaatisi minulta huudon säestämänä seksiä palkaksi imuroinnista?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen saanut persoonallisuushäiriöiset ihmiset katkaisemaan välinsä kanssani ihan omasta aloitteestaan. Sitten kun ovat sen kerran tehneet ja olen huomannut miten raskaaksi suhde olikin muodostunut, olen pitänyt sen mielessäni enkä ole enää ollut heitä varten, kun ovat yrittäneet uudelleen avata yhteyttä.

Niputan tässä kaikki persoonallisuushäiriöt samaan koska en osaa erottaa niitä toisistaan, kaikissa on kuitenkin se sama tunnelma. Ovat turvattomia, rajattomia ja näkevät muissa ihmisissä vain hyötyä itselleen. Epävakaa hakee turvaa ja huomionhakuinen ihailua. Narsistinen kai haluaa nähdä muut heikkoina. En sovi ihmissuhteeseen kenenkään noiden kanssa, en parisuhteeseen enkä ystävyyssuhteeseen.

Jatkan vielä että heitä yhdistää myös se että käyttävät paljon projisointia. Näkevät muut ihmiset vain itsensä läpi, kuvitellen että muita ihmisiä ohjaavat samat vaikuttimet kuin heitäkin. Heidän ihmiskäsityksensä on niin siis hyvin kapea, siitä puuttuu ulottuvuutta. Lisäksi ovat mustavalkoisia ja jakavat ihmiset leireihin vailla mitään pohjaa todellisuudesta. Kukaan ei välttämättä ole heitä vastaan eikä vihaa heitä, heidän oma vihanlähteensä sen sijaan on ehtymätön.

Tosiasiassa voi olla että kellään oikeastaan edes kiinnosta heidän persoonansa ja ongelmansa, mutta ovat itse kyvyttömiä ymmärtämään tätä. On vain minä minä minä.

Itse aloin epäilemään pettämistä "vasta" reilun 10 vuoden kohdalla. Ja suhde päättyikin aika pian tämän jälkeen. Eivät kaikki narsistit petä, ainakaan avoimesti. Rahojen yms. piilottelutkin selvisi vasta eron jälkeen.

Paljon siis tapahtui selkäni takana, ei mitenkään avoimesti. Ei minulla ollut suhteen aikana ymmärrystä siitä, mistä oli kyse. Luotin toiseen hyvin vahvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TLC:n 90 päivää morsiamena-ohjelmassa on monta narsistia, suurin osa heistä pariskunnan jenkkipuoliskoja.

Angela(naispuolinen Trump), Lisa, Colt, Jovi, Pedron äiti ja sisko joitain mainitakseni.

Kaikki joista et tykkää eivät ole narsisteja. Ei edes Trump.

Trump on maailman tunnetuin narsisti 🙄

Niin, "narsisti". Virallista diagnoosia en ole vielä nähnyt.

Mahtavaa ”saivartelua”

Ei ole saivartelua. Trump ei ole narsisti vain sen takia että joku on sitä mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miten ihmisillä on niin pitkiä suhteita narsistien kanssa. Miten monet ovat jaksaneet olla yli kymmenen vuottakin narsistin kanssa? Vai eikä ole ollut kokemusta muista suhteista niin ei tiedä millainen on normaali suhde eikä tajua lähteä?

Olin narsistin kanssa 22 vuotta, olimme naimisissa ja meillä myös lapsia. Aloitimme seurustelun, kun olin 22v. Ei minulla ollut kokemusta pitkistä parisuhteista siinä vaiheessa. Narsismi tuli esiin vasta kun aloin odottamaan esikoista häiden jälkeen. Ja voin vannoa käsi sydämellä, että sitä ennen ei ollut pienintäkään merkiä siitä, että mies olisi jotenkin poikkeava. Ja narsismi tuli esiin pikku hiljaa. Välillä selitin itselleni miehen oudon käytöksen hänen työstressillä, tai että mies oli herännyt väärällä jalalla. Eli oikeutin hänen käytöksensä. Mutta en ollut siinä vaiheessa kuullutkaan narsismista. Mies oli minun mielestäni vain välillä hermoheikko ja ajattelematon sen suhteen mitä tekee ja mitä sanoo.

Kuulin narsismista ja osasin yhdistää sen mieheeni, kun olimme olleet yhdessä 17 vuotta. En lähtenyt miehen "outoudesta" huolimatta avioliittosta aiemmin, koska koko elämämme oli rakentunut yhteen. Oli yhteinen perhe ja lapset. Ei kukaan halua rikkoa lasten ydinperhettä kevyin perustein. Oli yhteinen koti ja yhteinen asuntolaina. Oli yhteiset autot ja yhteinen kesämökki. Oli molempien suvut, jotka olivat tietysi osa siitä yhtä suurta yhteistä perhettä. Minä venyin uskomattoman paljon lasten ja perheen vuoksi. Ja toivoin mielessäni, että ikä toisi miehelle kypsyyttä ja hän alkaisi käyttäytymään kunnolla ja oppisi arvostamaan perhettään. Sitä päivää ei tullut koskaan. Olemme nykyään eronneet.

En edelleenkään tiedä millainen on ns. normaali parisuhde, koska en ole sellaisessa elänyt. Elin ex miehen kanssa nuoruudesta keski-ikään. Olen miettinyt voisiko joskus olla sellainen tilanne, että minulla olisi miesystävä, joka ei petä muiden naisten kanssa työmatkoillaan? Että mies ei kotiin tullessa varoittaisi minua sukupuolitautiriskistä. Tai että mahdollinen miesystävä ei sano minulle lähtevänsä käymään kuntosalilla ja käykin p*nemassa nettireffiä? Tai voisiko mahdollinen miesystävä sanoa minulle että "teitpä hyvää ruokaa, kiitos" sen sijaan että haukkuisi valmistamani ruuan paskaksi ja naurettavaksi.  Tai että mahdollinen miesystävä imuroisi pyytämättä oma-aloitteisesti ja ei sen jälkeen vaatisi minulta huudon säestämänä seksiä palkaksi imuroinnista?

Mikä nyt on välinne? Mitä sinulle kävi, entä miehelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma puhumattomuus ja myös toisen vaimentaminen on ihan oleellinen osa narsistin työkaluja. Perehtykää asioihin!

Mikä on voimakkaampi kontrollointiväline kuin evätä toiselta kommunikaatio!?

Kyllä! Narsistinen ilmaisee puhumattomuudella ja hiljaisuudella "olet koiraakin arvottomampi ja siksi sinulle ei kannata edes puhua". Tai jos narsku jotain puhuu, se on jotain loukkaavaa tai sanotaan halveksivalla ja ivallisella äänellä. Narsistit kyllä osaa!

Koirasta puheen ollen narsisti saattaa ihan tahallaan hellitellä koiraa ja leperrellä sille ja samalla toimia todella kylmäkiskoisesti puolisoaan kohtaan. 

Aika sairasta ajatella noin. Kyllä sitä koiraa tuleekin kohdella hyvin ja pitää siitä huolta.

Aikuiset ihmiset selvittäköön välinsä keskenään tai olkoon erillään. Kunhan koira ja lapset voivat hyvin niin asiat kunnossa.

Mutta kun narsistin yksi keskeinen kidutustaktiikka on triangulaatio eli kolmannen osapuolen vetäminen kuvioon. Voi jopa olla koira! Eli tämän kolmannen avulla koettaa saada sinut kateelliseksi tai jopa murhanhimoiseksi, mikä tahansa kielteinen tunne kelpaa.

Samoin lapset otetaan pelinappulaksi narskun valtapeleissä. Tai eksät. Tai sukulaiset. Tai duunikaverit.

Kunhan toiselle saa tuotettua vain henkistä tuskaa ja kipua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli pomona narsku ja hän vältteli kaikkea kontaktia tuijottamalla intensiivisesti puhelimen ruutua tai avamalla läppärin kuin muuriksi välillemme. Ei niin tärkeää tilaisuutta että olisi hetkeksi siirtänyt masiinat sivuun ja keskittynyt elävään ihmiseen. Sillä halusi viestiä kuinka merkityksetön kukin on hänen tärkeässä elämässään.

Kun meillä oli kahden kuukauden rakkauspommitus ohi, eksä tuijotti aina tiiviisti telkkaria, vaikka tiesi oikein hyvin, että yritän saada vieressä katsekontaktia. 

Meillä sama. Usein tilanne missä mies katsoo ohi minä kohti. Aloin tietoisesti välttää näitä. Mietin et miksi ihmeessä olen kääntyneenä häneen, jos hän on kääntynyt pois päin tai miksi toimitan ihmistä joka ei noteeraa minua. Sama kaupassa. Minä toimitan silmiin, hän katsoo kaukaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli pomona narsku ja hän vältteli kaikkea kontaktia tuijottamalla intensiivisesti puhelimen ruutua tai avamalla läppärin kuin muuriksi välillemme. Ei niin tärkeää tilaisuutta että olisi hetkeksi siirtänyt masiinat sivuun ja keskittynyt elävään ihmiseen. Sillä halusi viestiä kuinka merkityksetön kukin on hänen tärkeässä elämässään.

Kun meillä oli kahden kuukauden rakkauspommitus ohi, eksä tuijotti aina tiiviisti telkkaria, vaikka tiesi oikein hyvin, että yritän saada vieressä katsekontaktia. 

Meillä sama. Usein tilanne missä mies katsoo ohi minä kohti. Aloin tietoisesti välttää näitä. Mietin et miksi ihmeessä olen kääntyneenä häneen, jos hän on kääntynyt pois päin tai miksi toimitan ihmistä joka ei noteeraa minua. Sama kaupassa. Minä toimitan silmiin, hän katsoo kaukaisuuteen.

Toimitan=tuijotan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miten ihmisillä on niin pitkiä suhteita narsistien kanssa. Miten monet ovat jaksaneet olla yli kymmenen vuottakin narsistin kanssa? Vai eikä ole ollut kokemusta muista suhteista niin ei tiedä millainen on normaali suhde eikä tajua lähteä?

Ikävä kyllä muutimme ulkomaille ja olin taloudellisesti täysin riippuvainen ja alistettu. Siihen vielä päälle se, että puoliso uhkasi, että eron tapahtuessa pitää lapset, koska minähän olen vainohhainen, mielenvikainen ja tasapainoton (nuo nyt alkuunsa). En epäillyt hetkeäkään, etteikö näin olisi käynyt. Hän on hyvin vakuuttava ja osaa olla hurmaava.

Vierailija kirjoitti:

Ja pitää muistaa, että narsistit ovat usein oikeasti tosi karismaattisia, viehättäviä ja hyviä puhumaan. Menestyneitäkin. Tuntui aina siltä, että koko muu maailma kehui häntä, joten ei hän voinut olla oikeasti niin paha, ei hän voinut oikeasti tarkoittaa sitä niin... Ehkä kyse onkin minusta. Jos aloin vetäytymään, hän alkoi antamaan taas hetkeksi parastaan.

Aina oli jokin tekosyy; kovat paineet töissä; kun hänestä tulee pomo; jos se joku päivä vähentäisi työntekoaan kuten on puhunut...

Väitän myös, että pahimmat piirteet tulee esiin vasta keski-iässä. Jos on menty parikymppisinä yhteen, niin helposti siinä vierähtää 20 vuotta ennen kuin tilanne aidosti kärjistyy mahdottomaksi.

Eikä tämä ihmistyyppi useinkaan joudu olemaan yksin. Hänelläkin oli hetkessä uusi ymmärtäväinen nainen kainalossa. Ja tosi mukava, fiksu ja kauniskin. Ei mikään rauhallinen hissukka, kuten en minäkään ollut alunperin. Ja jonkun tilallehan minäkin tulin.

Juuri näin. Kaikki alkoi käydä pahemmaksi n. 50 v. synttäreiden jälkeen. Vanheneminenhan ottaa koville ihmiselle, joka ihailee nuoruutta ja terveyttä. Toisekseem lapset alkavat olla aikuisia ja eivät ihan kaikkea enää nielekään. Meillä homma alkoi käydä joka tavalla härskimmäksi ja esim. piheys pahentua entisesrään. Lasten (jo lähes aikuisia, mutta vielä opiskelijoita) kaikki kulut lankesivat minulle, ihan kuin olisivat vain minun lapsiani.

Valheet ja kiroilu kävivät hölmömmiksi, ihan kuin ei olisi välittänyt enää yhtään jääkö perättömistä asioista kiinni vai ei.