Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten narsisti suhtautuu siihen että lähteeksi aikomansa onkin älykkäämpi kuin narsisti itse eikä lähde mukaan perinteisiin hoovering yms tempauksiin tai uskomaan hänen juttujaan? Mulle ainakin voi kokeilla vaikka mitä mutta harmaan kiven metodi on niin syvälle iskostunut ettei minusta saa irti edes vihareaktiota.
Narsisti palaa siis aina, ennemmin tai myöhemmin vaikka vuosienkin päästä, yhtäkkiä kyselemään kuulumisia tai jopa suoraan ehdottelemaan. On jopa kosinut parin viestinvaihdon jälkeen. Koska hän on minulle tahtomattaan ihan nobody, vastaan toki ystävällisesti muutamalla sanalla kuten kelle tahansa tuntemattomalle vaikka bussipysäkillä. Yleensä tämä narsisti aktivoituessaan jaksaa hetken kokeilla kylmää/kuumaa yms tempauksia kunnes perääntyy oma-aloitteisesti vaikka olen ystävällisesti ja kunnioittavasti lähtenyt keskuteluun mukaan. Olisi mielenkiintoista päästä tuohon hetkeen, että mitä hän ajattelee kun tajuaa ettei merkitsekään minulle mitään eikä tule saamaan haluamaansa draamaa ja tämän johdosta lähteekin itse takaisin luolaansa nuolemaan haavojaan.
Tämä sama kuvio toteutunut koko tuntemisemme ajan (yli 20 vuotta) useammin kuin kerran ja ihmetyttää miksi hän tulee aina takaisin kokeilemaan. Ei tule koskaan pääsemään ihoni alle vaikka kuinka haluaisi.
Yhden katsomani videon pohjalta, missä narsistinen nainen on rehellinen itsestään, tuli ajatus voiko kyse olla siitä, että tämä lähestyjä haluaa sinun muistavan hänet? Hän ei siis siedä ajatusta siitä että hän unohtuu ja siksi muistuttelee näin olemassaolostaan. Se että avaat hänen viestinsä on hänelle myönteinen signaali. Ehkäpä hän ajattelee, että jokin portti on vielä avoinna.
Mulla ei ihan tuollaisesta ole kokemusta (kosinta jne) mutta ajattelen että arkipäiväisempi versio siitä on aiemmin laittamani esimerkki. Yhteyttä ei ole ollut moneen vuoteen, mutta yhtäkkiä kysytään lähtisinkö elokuviin. Kun vastaan myöntävästi keskustelu loppuukin siihen eikä henkilöstä kuulu mitään. Otappa näistä nyt selvää.
Ap
Uskon myös tuohon unohtamisteoriaan. Kerran hän soitti minulle yllättäen (kun en ollut lukenut/vastannut hänen viesteihinsä Facessa tai tekstarina) enkä tunnistanut hänen numeroaan vaan vastasin virallisesti omalla koko nimelläni :D Ymmärsiköhän viimein että en todella ole tallentanut hänen numeroaan, en estänyt enkä mitään sellaista kimpaantumisreaktiota koska hän ei nyt ihan oikeasti ole yhtä merkittävä minulle kuin itse luulee.
Minulle tapahtui täsmälleen samoin :D Eksä oli ihan hämmentynyt, miksi minä vastaan hänelle virallisesti koko nimellä. Kerroin, että en tiennyt kuka soittaa, kun olen hänen numeronsa poistanut. Estin hänen numeron sen puhelun jälkeen. Lokitiedoista silti näkee, että yrittää noin puolen vuoden välein tavoitella.
Minullekin kävi suhteessa niin, että mikään ei tuntunut enää miltään. Se oli yksi syy miksi se jatkui liian pitkään, kun ei siinä turrassa olemisessa ollut halua ja kykyä tehdä isoja ratkaisuja. En muista oikein kunnolla suhteen aikaisia tapahtumia, hyviäkään. Tunteettomuus on ehkä jotenkin blokannut muistia? Sen ahdistavan olotilan muistan, mikä oli niiden viikkojen mittaisten mykkäkoulujen aikana. Tuntuu ihan hullulta, että olen sellaiseen suostunut. Aina kun päätin asialle jotain tehdä, olin kuin täi tervassa. En uskaltanut mitään uusien rangaistusten pelossa. Sitten kun hän ei merkinnyt minulle enää mitään, aloin pitämään puoleni. Ja ero siitä tuli.
Asuitteko te yhdessä vai etäsuhde? Minkä mittaisia mykkäkouluja ja oliko niitä paljon? Lähtivätkö ne jostain riidasta vai jostain muusta? Narsistiksi epäilemäni uusi etäsuhde on ollut nyt kaksi viikkoa mykkäkoulussa (jouluviikosta!) ja koen, että suhde oli nyt sitten tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, meillä on yhteisiä alakouluikäisiä lapsia. Asumme myös hyvin lähellä toisiamme.
Yleensä käy niin, että kun huomautan viesteistä, hän raivostuu ja blokkaa minut x-ajaksi.
Älä vastaa niihin. Tuossa joku äiti sanoi, että vastaa vain erittäin lyhyesti ja asiallisesti NIIHIN viesteihin, joihin on pakko vastata.
Ulkomailla on sovellus, jonka kautta tällaiset erovanhemmat kommunkoivat, se siivoaa kaikki asiattomuudet. Suomessa ei vielä ole vastaavaa?
Etsi youtubesta kanava Narsisti vs Minä ja opettele olemaan reagoimaton harmaa kivi, josta ei ole mitään iloa narsistille.
Kiitos. Olin luonnostani vuosia Grey rock, myönnän että on tehnyt hyvää pistää näkyvämmin rajoja eron jälkeen. En enää kuitenkaan vastaa tunteella, ja yritän ignoorata asiattomuudet.
Yhdellä lapsistamme on vakava perussairaus, mikä pakottaa olemaan yhteydessä enemmän. Joudun jatkuvasti tasapainoilemaan tämän kanssa.
Tiedän, että exän uusi on ihan näkyvästi jo näin suhteen alussa laittanut rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseltä hävisi pitkässä narsistisessa suhteessa kyky paitsi suuttua, myös itkeä tai surra. Oikeastaan kaikki tunteet. Muutuin itsekin tyhjäksi kuoreksi. Luulen, että tästä syystä "pärjäsin" hänen kanssaan yli 12 vuotta ilman pahimpia ylilyöntejä. Kuitenkin narsistiset piirteet alkoivat hänellä loppua kohden voimistua ja minä persoonana aloin myös voimistumaan. Kun aloin näyttämään taas tunteita, hänessä heräsi raivo ja alkoi näkyvällä tavalla se minun syyttely. Hän jätti minut tuossa vaiheessa noin vain. Samalla löysin itsestäni taas tunteet, surun ja vihan, ja itkin varmaan vuoden. Nyt kun emme asu enää yhdessä, niin tunnen taas. Olen tunteva olento.
Tämän jälkeen ex:n käytös on vain kärjistynyt, saan haukkumaviestejä ja käytös on todella omahyväistä ja avoimen itsekästä. Muutuin tuntevana ihmisenä hänen silmissään toiseksi. Hän on myös uudessa suhteessa, kuulemma elämänsä nainen, mutta tällä naisella ei näytä olevan mitään käsitystä siitä, miten ex minulle puhuu ja tekstailee melkein päivittäin. Itselle on niin hämmentävää, miten ex:n käytös minua kohtaan on pahentunut uuden naisen myötä. En syytä tästä tätä naista, en vaan ymmärrä miksi n-ex hakee minulta narsistista lähdettä negaation kautta, kun hänellä on uusi rakkauskin. Hän käyttää tätä uutta naistaan minua kohtaan kiristysvälineenä, mainitsee hänet nimeltä, antaa ymmärtää kuinka hyvä tämä nainen on.
Ajatuksia?
Lisään vielä, ettei hän kestänyt minun iloa ja innostumistani. Viimeinen vuosi yhdessä oli minulle henkilökohtaisesti onnistumisten vuosi. Hän ei oikein sietänyt sitä. Nähdä minua... innostuneena. Samalla voimistuin vaatimaan enemmän parisuhteessa. Ja hän otti eron. Tavoittaako kukaan tätä?
Entinen esihenkilö kertoi joskus, että vaimonsa oli päässyt opiskelemaan uutta alaa, ja oli kuulemma aivan liian innoissaan siitä. Ihmettelin mielessäni, miksi esihenkilöstä se tuntui olevan huono asia. Vuosia myöhemmin esihenkilöstä alkoi paljastua enemmän ja enemmän narsistisia piirteitä. Tuo asia tuli mieleen, kun kirjoitit tuosta innostumisesta ja siitä, ettei tuntunut sietävän sitä. Lieneekö yksi asioista, jotka yhdistävät narsisteja, haluaisivat ehkä, että kaikki olisivat innostuneita vain hänestä tai hänen kiinnostuksenkohteistaan?
Olen huomannut, että narsistien itsekäs ja lapsellinen käytös ei hetkauta niin pahasti kun kuvittelen mielessäni olevani tekemisissä lapsen kanssa. Sitähän he todellisuudessa ovatkin, vaikka se lapsi asustaakin aikuisen kehossa. Kyllähän uhmaikäisen lapsenkin käytös on rasittavaa, mutta eivät he kovinkaan suurta reaktiota saa aikuisessa aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseltä hävisi pitkässä narsistisessa suhteessa kyky paitsi suuttua, myös itkeä tai surra. Oikeastaan kaikki tunteet. Muutuin itsekin tyhjäksi kuoreksi. Luulen, että tästä syystä "pärjäsin" hänen kanssaan yli 12 vuotta ilman pahimpia ylilyöntejä. Kuitenkin narsistiset piirteet alkoivat hänellä loppua kohden voimistua ja minä persoonana aloin myös voimistumaan. Kun aloin näyttämään taas tunteita, hänessä heräsi raivo ja alkoi näkyvällä tavalla se minun syyttely. Hän jätti minut tuossa vaiheessa noin vain. Samalla löysin itsestäni taas tunteet, surun ja vihan, ja itkin varmaan vuoden. Nyt kun emme asu enää yhdessä, niin tunnen taas. Olen tunteva olento.
Tämän jälkeen ex:n käytös on vain kärjistynyt, saan haukkumaviestejä ja käytös on todella omahyväistä ja avoimen itsekästä. Muutuin tuntevana ihmisenä hänen silmissään toiseksi. Hän on myös uudessa suhteessa, kuulemma elämänsä nainen, mutta tällä naisella ei näytä olevan mitään käsitystä siitä, miten ex minulle puhuu ja tekstailee melkein päivittäin. Itselle on niin hämmentävää, miten ex:n käytös minua kohtaan on pahentunut uuden naisen myötä. En syytä tästä tätä naista, en vaan ymmärrä miksi n-ex hakee minulta narsistista lähdettä negaation kautta, kun hänellä on uusi rakkauskin. Hän käyttää tätä uutta naistaan minua kohtaan kiristysvälineenä, mainitsee hänet nimeltä, antaa ymmärtää kuinka hyvä tämä nainen on.
Ajatuksia?
Lisään vielä, ettei hän kestänyt minun iloa ja innostumistani. Viimeinen vuosi yhdessä oli minulle henkilökohtaisesti onnistumisten vuosi. Hän ei oikein sietänyt sitä. Nähdä minua... innostuneena. Samalla voimistuin vaatimaan enemmän parisuhteessa. Ja hän otti eron. Tavoittaako kukaan tätä?
Entinen esihenkilö kertoi joskus, että vaimonsa oli päässyt opiskelemaan uutta alaa, ja oli kuulemma aivan liian innoissaan siitä. Ihmettelin mielessäni, miksi esihenkilöstä se tuntui olevan huono asia. Vuosia myöhemmin esihenkilöstä alkoi paljastua enemmän ja enemmän narsistisia piirteitä. Tuo asia tuli mieleen, kun kirjoitit tuosta innostumisesta ja siitä, ettei tuntunut sietävän sitä. Lieneekö yksi asioista, jotka yhdistävät narsisteja, haluaisivat ehkä, että kaikki olisivat innostuneita vain hänestä tai hänen kiinnostuksenkohteistaan?
Narsisti tuttu katsoi telkkarista hyvin menestynyttä naista, joka kertoi innostuneesti ja hymyilevänä saavutuksestaan. Hän totesi, että ärsyttävä tyyppi ja että työpaikallaan on toinen samanlainen eikä hän kestä tätä yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että narsistien itsekäs ja lapsellinen käytös ei hetkauta niin pahasti kun kuvittelen mielessäni olevani tekemisissä lapsen kanssa. Sitähän he todellisuudessa ovatkin, vaikka se lapsi asustaakin aikuisen kehossa. Kyllähän uhmaikäisen lapsenkin käytös on rasittavaa, mutta eivät he kovinkaan suurta reaktiota saa aikuisessa aikaiseksi.
Narsisti voi kyllä saada erittäin isoa vahinkoa aikaiseksi. Sen lisäksi, että se traumatisoi ihmisen niin voi aiheuttaa isoa mainehaittaa, taloudellista ja aineellista vahinkoa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten narsisti suhtautuu siihen että lähteeksi aikomansa onkin älykkäämpi kuin narsisti itse eikä lähde mukaan perinteisiin hoovering yms tempauksiin tai uskomaan hänen juttujaan? Mulle ainakin voi kokeilla vaikka mitä mutta harmaan kiven metodi on niin syvälle iskostunut ettei minusta saa irti edes vihareaktiota.
Narsisti palaa siis aina, ennemmin tai myöhemmin vaikka vuosienkin päästä, yhtäkkiä kyselemään kuulumisia tai jopa suoraan ehdottelemaan. On jopa kosinut parin viestinvaihdon jälkeen. Koska hän on minulle tahtomattaan ihan nobody, vastaan toki ystävällisesti muutamalla sanalla kuten kelle tahansa tuntemattomalle vaikka bussipysäkillä. Yleensä tämä narsisti aktivoituessaan jaksaa hetken kokeilla kylmää/kuumaa yms tempauksia kunnes perääntyy oma-aloitteisesti vaikka olen ystävällisesti ja kunnioittavasti lähtenyt keskuteluun mukaan. Olisi mielenkiintoista päästä tuohon hetkeen, että mitä hän ajattelee kun tajuaa ettei merkitsekään minulle mitään eikä tule saamaan haluamaansa draamaa ja tämän johdosta lähteekin itse takaisin luolaansa nuolemaan haavojaan.
Tämä sama kuvio toteutunut koko tuntemisemme ajan (yli 20 vuotta) useammin kuin kerran ja ihmetyttää miksi hän tulee aina takaisin kokeilemaan. Ei tule koskaan pääsemään ihoni alle vaikka kuinka haluaisi.
Narsisti ex- mieheni, josta olen kirjoitellut tähän ketjuun, alkoi saamaan ydinpommiin verrattavia raivokohtauksia, jos pystyin osoittamaan jonkun hänen päättömän väittämänsä valheeksi. Ylipäätään se, että kyseenalaistin hänen toimintaansa ja ilmaisin, että en hyväksy sitä (minun haukkuminen tyhmäksi ja yksinkertaiseksi jne) saivat aikaan hirvittäviä monologi-raivokohtauksia häneltä. Se, että en mennyt kaasuvalotukseen vaan oikaisin asian oli pahaa myrkkyä hänelle.
Kun ex oli pettänyt minua taas jonkun yhden yön jutun kanssa ja jäi todisteiden kanssa kiinni niin tietystihän hän sanoi, että pettäminen on minun syytäni, koska olen tällainen nainen ja näytän tällaiselta. Kun sanoin, että pettäminen oli SINUN valinta ja SINÄ uitit elintäsi toisessa naisessa niin exä yritti vaihtaa puheenaihetta huutoraivon säestämänä ja poistui lopulta huoneesta. En antanut periksi vaan sanoin rauhallisesti että en hyväksy toimintaasi, se on väärin. Ja piru oli sen jälkeen irti. Vuosien myötä minusta tuli todella taitava pitämään keskustelut raiteillaan vaikka exä yritti vetäytyä vastuusta ja vaihtaa puheenaihetta, kun oli tehnyt jotain epäsopivaa. Ja tietysti ne exän raivokohtaukset vain hurjistuivat, kun hän ymmärsi että minua ei enää pissitä silmään ja hänen temppuilunsa eivät toimi minuun. Uhallanikaan en provosoitunut enkä lähtenyt riitelemään vaan olin tyynen rauhallinen puheessani. En tajua miten löysin sen sisäisen voiman itsestäni!
Exän kanssa on pakko olla edelleen hiukan tekemississä, koska on alaikäisiä lapsia. En tapaa häntä kasvotusten, pakolliset asiat vain viesteillä. Mä lähetän hänelle ehkä 1 viestin kuukaudessa ja exältä tulee joka tai joka toinen päivä 1-5 viestiä. Exän viestit on 99% minun haukkumistani. En reagoi niihin mitenkään, en avaa viestejä koska pystyn lukemaan ne näytöltä. Mutta sitkeästi se exä vain laittaa viestejä vaikka noudatan grey rock- mallia. Eli ilmeisesti hän yrittää saada mitä tahansa reaktiota minulta näillä viesteillään, mutta ähäkutti, ei onnistu enää mun kanssani. Ja mikä hulluinta - exällä on ollut jo pitkään toinen nainen ja vakituinen suhde. Käyttäisi energian, jonka käyttää minun haukkumiseeni, nyxäänsä. Eniten ihmettelen millainen älykääpiö hänen nyxänsä on kun katselee tällaista touhua. Jos mulla olisi uusi mies niin kyllä hyvin äkkiä muuttuisi tuolla toimintatavalla exäksi.
Niin, ja exäni on sanonut minulle useaan otteeseen, että hän aikoo olla minuun yheteydessä eläkepäivilläkin. Ja nyt ollaan hiukan yli 40v. Aion estää exän numeron puhelimessani sinä päivänä, kun kuopus täyttää 18v. Sähköpostiin voin laittaa samana päivänä säännön, että exän spostista tulevat mailit menevät suoraan roskapostiin. Tokihan hän voi hankkia prepaidit ja uusia sähköposteja jos haluaa työkseen häiritä minua, mutta toivon että tuo edellä mainittu auttaa.
Pisteet sulle!!!! 🥳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että narsistien itsekäs ja lapsellinen käytös ei hetkauta niin pahasti kun kuvittelen mielessäni olevani tekemisissä lapsen kanssa. Sitähän he todellisuudessa ovatkin, vaikka se lapsi asustaakin aikuisen kehossa. Kyllähän uhmaikäisen lapsenkin käytös on rasittavaa, mutta eivät he kovinkaan suurta reaktiota saa aikuisessa aikaiseksi.
Narsisti voi kyllä saada erittäin isoa vahinkoa aikaiseksi. Sen lisäksi, että se traumatisoi ihmisen niin voi aiheuttaa isoa mainehaittaa, taloudellista ja aineellista vahinkoa jne.
Lisätään vielä henkisen kärsimyksen lisäksi fyysinen satuttaminen ja pahimmillaan jopa hengen riistäminen.
Se on jännä, miten narsistilla on tarve kertoa jo etukäteen, miten asiat tulevat menemään. Kun mietin meidän lyhyttä suhdettamme niin hän kertoi käsikirjoituksen jo alusta asti. Hän tiesi, kuinka pitkään suhde tulee kestämään (kertoi, miten aina aiemmin on käynyt). Hän osasi kertoa seksielämämme etukäteen. Hän osasi kertoa millaisia konflikteja meille tulee tulemaan, vaikka sekin tuntui itselle täysin vieraalta kuviolta.
Toki hän kertoi paljon muutakin, joten siksi oli vaikea tajuta jutun juoni heti alkuunsa.
Narsistilla on myös tarve kertoa omista aiemmista paskatempuistaan. Kuvitelin, että hän kehtaa kertoa niistä siksi, että hän ei enää tekisi niin. Mutta taisi ollakin kyse siitä, että hän halusi vaan kertoa ja katsoa reaktiot. Toisaalta hän myös kaunisteli paljon asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani narsistimies on hyvin ihailun- ja julkisuudenkipeä.
Esiintynyt monissa mainoksissa ja tv-ohjelmissa.
Yhdessä niistä etsi uutta puolisoa eli omien sanojensa mukaan projektia.
Tämä pahaa aavistamaton projekti päätyi monien muiden exien joukkoon, jotka ovat päätyneet blokkaamaan miehen kaikki yhteydenotot.
Oliko sarja Tähän aikaan ensi vuonna??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseltä hävisi pitkässä narsistisessa suhteessa kyky paitsi suuttua, myös itkeä tai surra. Oikeastaan kaikki tunteet. Muutuin itsekin tyhjäksi kuoreksi. Luulen, että tästä syystä "pärjäsin" hänen kanssaan yli 12 vuotta ilman pahimpia ylilyöntejä. Kuitenkin narsistiset piirteet alkoivat hänellä loppua kohden voimistua ja minä persoonana aloin myös voimistumaan. Kun aloin näyttämään taas tunteita, hänessä heräsi raivo ja alkoi näkyvällä tavalla se minun syyttely. Hän jätti minut tuossa vaiheessa noin vain. Samalla löysin itsestäni taas tunteet, surun ja vihan, ja itkin varmaan vuoden. Nyt kun emme asu enää yhdessä, niin tunnen taas. Olen tunteva olento.
Tämän jälkeen ex:n käytös on vain kärjistynyt, saan haukkumaviestejä ja käytös on todella omahyväistä ja avoimen itsekästä. Muutuin tuntevana ihmisenä hänen silmissään toiseksi. Hän on myös uudessa suhteessa, kuulemma elämänsä nainen, mutta tällä naisella ei näytä olevan mitään käsitystä siitä, miten ex minulle puhuu ja tekstailee melkein päivittäin. Itselle on niin hämmentävää, miten ex:n käytös minua kohtaan on pahentunut uuden naisen myötä. En syytä tästä tätä naista, en vaan ymmärrä miksi n-ex hakee minulta narsistista lähdettä negaation kautta, kun hänellä on uusi rakkauskin. Hän käyttää tätä uutta naistaan minua kohtaan kiristysvälineenä, mainitsee hänet nimeltä, antaa ymmärtää kuinka hyvä tämä nainen on.
Ajatuksia?
1. Miksi otat vastaan eksän viestejä edelleen? Tekisi teille molemmille hyvää, ettette olisi tekemisissä. Sinun on hyvä tiedostaa, että olet hänelle edelleen narsistinen lähde, kun annat hänen olla yhteydessä sinuun. Lapsia kuviossa?
2. Minulle kävi samoin, että tunteet joutuivat syväjäädytetyiksi. Kun sain ne uudelleen eloon, nautin elämästä enemmän kuin koskaan, enkä anna enää kenekään pakastaa ja kuolettaa itseäni. Säälin narsisteja, jotka joutuvat elämään elämäänsä tyhjänä kuorena.
Samaa mieltä, lopeta kaikki yhteydenpito. Jos teillä on lapsia, niin vain lapsia koskevat asiat käsittelyyn. Ja nekin asiallisesti.
Minusta on tullut ihminen, jolla ei ole hermoja. En suutu, en itke. Jos jokin alkaa näyttää ihmissuhteissa hankalalta katkaisen vain yhteydenpidon. En halua enää yhtään kuluttavaa ihmistä elämääni.
Joskus vähän hämmästyn, kun hohotan jollekin asialle ihan ääneen. Ilo on kuitenkin takaisin elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne tuntee kusipäiksi. Toiset sitten lumoutuu.
Kuullessani heikon, laulavan nasaalin ja paskainen tekonaurun, voin hetken niin pahoin että voisin oksentaa.
Tyyppi on pelkkä riesa.
Onkohan tekonauru kovin yleistä? Mä nimittäin heti suhteen alussa ihmettelin miehen tekonaurua, pakotettua ja ilotonta hohotusta. Tämä toistui puhelimessa usein, kun hän kavereidensa ja työkavereidensa kanssa jutteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kerran pieraisin vahingossa ja pyysin anteeksi, pyysi poistumaan koko asunnosta ja sanoi että naiset eivät piere ja nyt v*itttu tää oli tässä" . Hävetti tosi paljon mutta en muutenkaan käy hänen edessä kakalla vaan pidätän niin kauan kun olen kotona ja käyn vasta siellä mutta sama mies itse teki "lämpimän kupin" ja nauroi päälle koska se oli niin hauskaa . Eli kun tunsi että pieru on tulossa, avasi sormilla peppua ja kaappasi pierun ja laittoi sen "kuppiin" käsiinsä ja toi naamalleni niin etten päässyt otteesta irti , ja nauroi "hehe, siinä sulle lämmin kuppi, luulin että sul on nälkä" ja ei tajunnut että ei se ollut hauskaa.
Mun narsistieksä ei sallinut naisen edes käyttää sanaa pieru, saati tosiasiallisesti pieraista. Ei kyllä piereskellyt itsekään.
Onkohan tämäkin kovin yleistä? Meillä voimasanojen käyttö oli hänen erikoisoikeutensa. Hän kyllä sitten kiroilikin kahden, kolmen ihmisen edestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun joku on iloinen, tyytyväinen, tasapainoinen ja innostunut omasta jutustaan, se saa narskun näkemään punaista. Hän kun ei koskaan tule aidosti olemaan noita asioita. Se toisen ilo ja into pitää sammuttaa ja lannistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne tuntee kusipäiksi. Toiset sitten lumoutuu.
Kuullessani heikon, laulavan nasaalin ja paskainen tekonaurun, voin hetken niin pahoin että voisin oksentaa.
Tyyppi on pelkkä riesa.
Onkohan tekonauru kovin yleistä? Mä nimittäin heti suhteen alussa ihmettelin miehen tekonaurua, pakotettua ja ilotonta hohotusta. Tämä toistui puhelimessa usein, kun hän kavereidensa ja työkavereidensa kanssa jutteli.
hep täällä toinen joka kiinnitti asiaa huomiota. tiedän kaksi narsistia mies ja nainen. nauru tuntuu olevan molemmilla herkässä. varsinkin räkänen raha nauru hovin kanssa vaikka ei ole rikas ehkä lähinnä se ettei tarvii palkan eteen oikeasti tehdä mitään?
Vierailija kirjoitti:
Kun joku on iloinen, tyytyväinen, tasapainoinen ja innostunut omasta jutustaan, se saa narskun näkemään punaista. Hän kun ei koskaan tule aidosti olemaan noita asioita. Se toisen ilo ja into pitää sammuttaa ja lannistaa.
jeph hän tulee viereen virnuilemaan ja sitten iskee korttia pöytää esimerkiksi vanha kunnon toisen kustannuksella nauraminen/pilkkaaminen ja sen jälkeen lyttääminen ja vähättely. tärkeintä että muut huomaa että hän on hauska ja paikalla.
Narsisti voi hyväksikäyttää työpaikan asemia. Saa iloa teeskennellessään, että muiden alempi asema johtuu henkilökohtaisista ominaisuuksista. Jos seuraavanakin päivänä tehtävät ovat alempia alemmalla, on hän edelleen ihmisenä ala-arvoisempi. Miten jotkut ovatkin jatkuvasti muita parempia ja toiset huonompia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne tuntee kusipäiksi. Toiset sitten lumoutuu.
Kuullessani heikon, laulavan nasaalin ja paskainen tekonaurun, voin hetken niin pahoin että voisin oksentaa.
Tyyppi on pelkkä riesa.
Onkohan tekonauru kovin yleistä? Mä nimittäin heti suhteen alussa ihmettelin miehen tekonaurua, pakotettua ja ilotonta hohotusta. Tämä toistui puhelimessa usein, kun hän kavereidensa ja työkavereidensa kanssa jutteli.
On! Ja pysyvä tekohymy. Siitä se suosiokin osin johtuu. Ei vaan ymmärrä heti et se on vain maneerinaamio.
Vierailija kirjoitti:
Kun joku on iloinen, tyytyväinen, tasapainoinen ja innostunut omasta jutustaan, se saa narskun näkemään punaista. Hän kun ei koskaan tule aidosti olemaan noita asioita. Se toisen ilo ja into pitää sammuttaa ja lannistaa.
Rupesin ihan miettimään, olenko nähnyt itse narskun olevan koskaan iloinen, tyytyväinen, tasapainoinen tai innostunut. Joskus kun olin vielä "alemmalla tasolla" häneen nähden, hän saattoi olla iloinen tai ennemminkin rehvakas? Vai mikähän suomen kielen sana kuvaisi sitä parhaiten. Itsekehua oli usein ja tyytyväisyyttä itseen. Mutta koskaan en häntä nähnyt pirskahtelevan iloisena, tai edes hillitymmin täysin tyytyväisenä, millaisen puolen näen kyllä muista läheisistäni, lapsista etenkin. Hänen lapsensakaan eivät koskaan olleet aidosti innoissaan mistään, viivasuuna 90 % ajasta, ellei sitten mitätöity ja haukuttu muita.
Kun jättäydyin hovista taka-alalle, enkä ollut enää reppana, en ole nähnyt enää minkäänlaista iloa narskussa. Kun kerroin saaneeni uuden hyvän työpaikan, olin juuri sellainen iloinen eikä jalat tahtoneet maata koskettaa, en pystynyt salaamaan mielialaani narskulta vaikka yritin. Oli karmivaa, miten hän am-pui kaiken alas samantien. "Ai, sä olit ainoa hakija kun ne sut valitsi! Saas nähdä jatketaanko sopimusta koeajan jälkeen. Voihan se olla, että valinta vielä perutaan, pakkohan teidän kaupungissa on olla pätevämpiä kuin sinä." Jne. Muistin taas, että pitää napata vaikka Diapami jos joutuu onnellisena tapaamaan narskua. Olen huono piilottamaan mitään tunteitani, mikä häntä suuresti ärsyttää, ja varsinkin jos on positiiviset kyseessä.
Minulle tapahtui täsmälleen samoin :D Eksä oli ihan hämmentynyt, miksi minä vastaan hänelle virallisesti koko nimellä. Kerroin, että en tiennyt kuka soittaa, kun olen hänen numeronsa poistanut. Estin hänen numeron sen puhelun jälkeen. Lokitiedoista silti näkee, että yrittää noin puolen vuoden välein tavoitella.
Minullekin kävi suhteessa niin, että mikään ei tuntunut enää miltään. Se oli yksi syy miksi se jatkui liian pitkään, kun ei siinä turrassa olemisessa ollut halua ja kykyä tehdä isoja ratkaisuja. En muista oikein kunnolla suhteen aikaisia tapahtumia, hyviäkään. Tunteettomuus on ehkä jotenkin blokannut muistia? Sen ahdistavan olotilan muistan, mikä oli niiden viikkojen mittaisten mykkäkoulujen aikana. Tuntuu ihan hullulta, että olen sellaiseen suostunut. Aina kun päätin asialle jotain tehdä, olin kuin täi tervassa. En uskaltanut mitään uusien rangaistusten pelossa. Sitten kun hän ei merkinnyt minulle enää mitään, aloin pitämään puoleni. Ja ero siitä tuli.