Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkaisee omakustanteisia kirjoja.
Esimerkiksi sen elämänkertansa !
Mitä pahaa on omakustanteisen kirjan tai omaelämäkerran julkaisemisessa? Kuulostaa kateudelta väittää sitä narsismiksi. Kateellinen haluaisi tehdä samoin mutta ei uskalla.
Jos elämänkerralla yritetään kiillottaa kilpeä omien täysin anteeksiantamattomien ja ylesisesti halveksittavin tekojen osalta niin eipä siinä kateudesta ole kysymys. Se on sitten toinen asia saako narsku koskaan sellaista aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei täällä kyllä tosiaankaan kaikki selitykset vaikuta narsismilta. Narsisti voi varmaan olla vaikeaa tunnistaa joskus. Ehkä narsistikin on joillekin ok, jotka kokee ystävikseen? Joista jotenkin hyötyy...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulette? Mun ex, hyvin kontrolloiva ihminen, juuri aloitti uuden parisuhteen (suhde oli jo kavereille esittelyn asteella muutamaa pöivöö ennen avioeron voimaantuloa) ja nyt nähtävästi matkailevat, ovat olleet reissussa pitempään. Kuinka kauan kestää, kun tämän ihmisen kulissi alkaa pettää?
Riippuu varmaan siitä, kuinka nopeasti saa uuden uhrin sitoutettua suhteeseen, jos se on hänelle tärkeää.
Minun exäni esitys on kestänyt jo kolme vuotta. Lapsen puheista tiedän, että uutta uhria on toki alennettu ja mitätöity lähes alusta asti, mutta sen verran hienovaraisesti ja loukkaukset huumoriin verhoten, että uhri ei ole tajunnut mitään, mitä nyt on välillä ollut aika tympääntynyt "palvelijan" rooliinsa. Uusi uhri sopii kuitenkin exän nykyiseen agendaan minua paremmin, joten hänelle on varmasti tärkeää pitää uhrista kiinni ja varmistaa tämän satimeen jääminen kunnolla ennen kuin hän alkaa näyttää todellista minäänsä.
Mietin tuota, että kuinka kauan voi jatkaa. Musta tuntuu, että nyt on löytynyt se huolehtiva vanhempi vihdoin. Minusta ei ollut, kun oli useampi hänen kanssaan tehty lapsi huolehdittaviksi. Itse kaipasin kumppania ja toista vanhempaa siihen. Hän suuttui, kun ostin lapsille jotain hyvää leipomosta. En itselleni tai hänelle siksi, että hänellä oli tuoka-aineallergia ja tarjolla ei ollut mitään hänelle sopivaa. Joten en ostanut sitten itsellenikään. Ja tämä vain yksi esimerkki.
Jostain luin, että rakkauspommitus kestää 2-4 kk, sitten alkaa kumppanin arvon alaspäin arviointi. Jos kovin ollaan jo yhdessä yötä päivää, niin aina vain vaikeammaksi käy esittäminen.
Jos on vaikka sairastumista tai muuta vastoinkäymistä, niin alkaa sitten purkaa kyllä äkkiä toiseen ihmiseen.
Ex kontrolloi kovasti kaikkea tekemistäni ja tekemättä jättämistäni. En saanut FB:ssä kirjoittaa mitään yhteisestä elämästä ennen hänellä hyväksyttämistä. En siis mitään oikein julkaissutkaan, enkä saanut puhua meistä, me. Nyt uusu kumppani päivät pitkät postaa yhetiskuvia ja we did this, and we did that. Millä ilveellä hän sai luvan tuohon, sitä ihmettelen.
Vierailija kirjoitti:
Eniten tässä lajissa tosiaan hajottaa se, että rakastuin ihmiseen jota ei ole olemassa. Ja hänkin loi minusta kuvan jota ei ole olemassa ja minä olin hetken mukana ruokkimassa sitä, koska olin rakastunut ja luulin että kyse oli "meistä" ja jostain satumaisesta yhteydestä joka oli "me".
Oikeasti ymmärrän nyt että minäkin olin osa tarinaa ja kuvaa jonka hän itse loi itselleen.
Oikeasti hänellä ei ole mitään omaa persoonaa olemassakaan, hän on tyhjä kuori, joka muuntuu moneksi tarpeen vaatiessa.
Kaipaan niin kovasti vieläkin sitä ihmistä jota rakastan ja häntä ei ole olemassakaan. Mitä minä tein väärin? Näitä arpia kantaa lopun elämäänsä.
Et tehnyt mitään väärin, mutta teet itseäsi kohtaan väärin, jos et etsi apua vaan alistut siihen, että tuo pilaa loppuelämäsi. Ei tarvitse pilata! Narsisti on idiootti ja teki väärin. Sinä et voinut tietää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex kontrolloi kovasti kaikkea tekemistäni ja tekemättä jättämistäni. En saanut FB:ssä kirjoittaa mitään yhteisestä elämästä ennen hänellä hyväksyttämistä. En siis mitään oikein julkaissutkaan, enkä saanut puhua meistä, me. Nyt uusu kumppani päivät pitkät postaa yhetiskuvia ja we did this, and we did that. Millä ilveellä hän sai luvan tuohon, sitä ihmettelen.
Jos sinulle halutaan esitellä uutta ihkua elämää. Älä lue niitä turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras keino päästä narsisteista eroon, on pitää kiinni omanarvontunnostaan ja siitä, että vaatii itselleen kunnioittavaa kohtelua.
Tuolla voit päästä eroon ikävästä tyypistä.
Mutta ero on narsisteille epäonnistuminen ja maineen menetys ja sitä he haluavat välttää kaikein keinoin. Eron uhatessa narsisteila on käytössä love bombing menetelmä ja/tai uhkailu sekä mustamaalaus. Love bombing eli rakkauspommitus, saat kuulla mita ihanimpia lauseita, kuinka paljon sua rakastetaan ja halutaan, seksiä on valtavasti ja se on hyvää, jopa parasta mitä avioliiton aikana saanut. Kuollut lahna voi muuttua kuukaudessa täydelliseksi rakastajaksi. Uhkailu lapsilla on toinen tapa. Puolison mustamaalaus pitkäaikaisille kavereille on kolmas. Tällä varmistetaan oma tausta kuntoon, jos ero koittaa. Olen kokenut nuo kaikki.Narsisti menettää kiinnostuksensa aika nopeaan, kun ei anna hänelle lähdettä, pitää kiinni omanarvontunnostaan ja vielä lisäksi ihan ilman mitään tunneilmaisuja (se olisi lähteen antamista) listaa uutistenlukijana hänen tekemiään temppuja.
Mutta joo, eivät kyllä irroita ihan tuosta vaan. Pitää olla itse erittän epäkiinnostava ja jopa rasite narsistille.
Mistä syystä narsisti voi sitten roikkua vaikken antaisi hänelle mitään? Olen ollut mahdollisimman kuivakka enkä ladellut mitään hellyyksiä, mutta silti joku kauhea yritys saada minut koukuttumaan itsestään.
Mistä tiedät, että hän on narsisti? Oletko nähnyt virallisen diagnoosin?
Epäilen näet, että osa ihmisistä kuvittelee narsisteiksi ne ihmiset, joita he eivät ymmärrä ja joista he eivät pidä.
Ihmiset voivat olla epämiellyttäviä olematta narsisteja. Kaikkien kanssa ei vaan voi synkata.
Mulla ainakin siihen, että epäilen jotain narsistiksi liittyy:
- oudot tuntemukset ja "väläykset", joita ei muiden kanssa ole
- oman käytöksen omituisuus (alan palvella ja luopua rajoistani)
- tulee tilanteita, joita pitäisi läpikäydä tai selvittää, muttei selviä millään, ei pysty kohtaamaan keskustelussa
- henkinen pahoinvointini, myös fyysinen osassa
- minun nostamiseni jalustalle ja romauttaminen sieltä
- minun vahngoittumiseni/vahingoittamiseni ja välinpitämätön asenne siihen
- jotenkin onnistuu luomaan tilanteen, jossa minä ihailen häntä ja pidän erityisenä, itseäni "opetuslapsena"
- asioita tapahtuu selkäni takana, salailee, antaa ymmärtää asioiden olevan toisin
Nämä siis piilonarsisteja, ei niitä avoimesti raivoavia tapauksia.
Ja joo, oma terapia hyvässä käynnissä, että ei tapahtuisi enää kertaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulette? Mun ex, hyvin kontrolloiva ihminen, juuri aloitti uuden parisuhteen (suhde oli jo kavereille esittelyn asteella muutamaa pöivöö ennen avioeron voimaantuloa) ja nyt nähtävästi matkailevat, ovat olleet reissussa pitempään. Kuinka kauan kestää, kun tämän ihmisen kulissi alkaa pettää?
Riippuu varmaan siitä, kuinka nopeasti saa uuden uhrin sitoutettua suhteeseen, jos se on hänelle tärkeää.
Minun exäni esitys on kestänyt jo kolme vuotta. Lapsen puheista tiedän, että uutta uhria on toki alennettu ja mitätöity lähes alusta asti, mutta sen verran hienovaraisesti ja loukkaukset huumoriin verhoten, että uhri ei ole tajunnut mitään, mitä nyt on välillä ollut aika tympääntynyt "palvelijan" rooliinsa. Uusi uhri sopii kuitenkin exän nykyiseen agendaan minua paremmin, joten hänelle on varmasti tärkeää pitää uhrista kiinni ja varmistaa tämän satimeen jääminen kunnolla ennen kuin hän alkaa näyttää todellista minäänsä.
Kolme vuotta on pitkä aika.
Meillä ekat merkit toisilla treffeillä, kun kiletäydyin seksistä. Ei ollut kovin cool reaktio. Nuorena ja tyhmänä en vaan osannut lukea. Fastforward ja oikein inhottavaksi meni 20 vuoden liiton jälkeen. Oli tosi ilkeä monet kerrat jo aikaisemminkin, mutta jotenkin niin, että sitten oli pitkiä vähän parempia aikoja. Tai ei ainakaan niin inhottavia. Sitten suuren terveysoperaation yhteydessä vissiin päätti, että musta on päästävä eroon ja kaksi vuotta oli kyllä ihan törky yli kaiken ymmärryksen. Se oli pikku-putte oman naapurimaansa kimpussa kaikin mahdollisin asein.
Mulla meni aika tarkalleen 13 vuotta ennen kuin käsitin, että keskustelujen tarkoitus ei ole selvittää mitään vaan vain ja ainoastaan hänen voittonsa. En siis ollut koskaan tasaveroinen neuvottelukumppani. Sen jälkeen aloin tajuta pyörityksen ja vaadin, että pysytään asiassa. Siitä taisi alkaa henkinen etääntyminen. Oli aika jymäytetty olo. Mutta meni vielä useampi vuosi ennen kuin pääsin irti suhteesta.[/quote]
Tämä kuulostaa tutulta. Itselläni kyseessä ei ole puoliso, vaan esinaiseni. Vaikka hakisin hänelle kuun taivaalta pyytäessään, niin saan osakseni pelkkää alistamista ja ns. Piilovittuilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras keino päästä narsisteista eroon, on pitää kiinni omanarvontunnostaan ja siitä, että vaatii itselleen kunnioittavaa kohtelua.
Tuolla voit päästä eroon ikävästä tyypistä.
Mutta ero on narsisteille epäonnistuminen ja maineen menetys ja sitä he haluavat välttää kaikein keinoin. Eron uhatessa narsisteila on käytössä love bombing menetelmä ja/tai uhkailu sekä mustamaalaus. Love bombing eli rakkauspommitus, saat kuulla mita ihanimpia lauseita, kuinka paljon sua rakastetaan ja halutaan, seksiä on valtavasti ja se on hyvää, jopa parasta mitä avioliiton aikana saanut. Kuollut lahna voi muuttua kuukaudessa täydelliseksi rakastajaksi. Uhkailu lapsilla on toinen tapa. Puolison mustamaalaus pitkäaikaisille kavereille on kolmas. Tällä varmistetaan oma tausta kuntoon, jos ero koittaa. Olen kokenut nuo kaikki.Narsisti menettää kiinnostuksensa aika nopeaan, kun ei anna hänelle lähdettä, pitää kiinni omanarvontunnostaan ja vielä lisäksi ihan ilman mitään tunneilmaisuja (se olisi lähteen antamista) listaa uutistenlukijana hänen tekemiään temppuja.
Mutta joo, eivät kyllä irroita ihan tuosta vaan. Pitää olla itse erittän epäkiinnostava ja jopa rasite narsistille.
Mistä syystä narsisti voi sitten roikkua vaikken antaisi hänelle mitään? Olen ollut mahdollisimman kuivakka enkä ladellut mitään hellyyksiä, mutta silti joku kauhea yritys saada minut koukuttumaan itsestään.
Mistä tiedät, että hän on narsisti? Oletko nähnyt virallisen diagnoosin?
Epäilen näet, että osa ihmisistä kuvittelee narsisteiksi ne ihmiset, joita he eivät ymmärrä ja joista he eivät pidä.
Ihmiset voivat olla epämiellyttäviä olematta narsisteja. Kaikkien kanssa ei vaan voi synkata.
Mulla ainakin siihen, että epäilen jotain narsistiksi liittyy:
- oudot tuntemukset ja "väläykset", joita ei muiden kanssa ole
- oman käytöksen omituisuus (alan palvella ja luopua rajoistani)
- tulee tilanteita, joita pitäisi läpikäydä tai selvittää, muttei selviä millään, ei pysty kohtaamaan keskustelussa
- henkinen pahoinvointini, myös fyysinen osassa
- minun nostamiseni jalustalle ja romauttaminen sieltä
- minun vahngoittumiseni/vahingoittamiseni ja välinpitämätön asenne siihen
- jotenkin onnistuu luomaan tilanteen, jossa minä ihailen häntä ja pidän erityisenä, itseäni "opetuslapsena"
- asioita tapahtuu selkäni takana, salailee, antaa ymmärtää asioiden olevan toisinNämä siis piilonarsisteja, ei niitä avoimesti raivoavia tapauksia.
Ja joo, oma terapia hyvässä käynnissä, että ei tapahtuisi enää kertaakaan.
Piilonarsku on tosiaan vaikea tunnistaa, kun ei ole niin silmille käyvä, ei raivoa ja osaa esittää empaattistakin. Kuitenkin taustalla on niitä kaikenlaisia pikkujuttuja. Ylistely lienee kuitenkin kaikille narskuille yleistä, kehuu kaikista erikoisimmaksi mutta kuitenkin selän takana visertelee muille samoja. Muistaa tekemiään ja sanomisiaan täysin päinvastaisesti yleensä silloin kun ne on olleet hänelle epäedullisia. Kun jalustalla pitäminen ei tuota hedelmää, niin kohdistaa mielenkiintonsa johonkin toiseen, joka ei välttämättä aiemmin ole edes kiinnostanut yhtään. Taas saattaa pompata takaisin kokeilemaan kun se toinen tyyppi alkaa tylsistyttämään. Pidemmällä aikavälillä narskun seurassa alkaa voimaan pahoin ja tulee tarve ottaa välimatkaa, vaikkei sillä hetkellä osaa sormella osoittaa mistä se johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten tässä lajissa tosiaan hajottaa se, että rakastuin ihmiseen jota ei ole olemassa. Ja hänkin loi minusta kuvan jota ei ole olemassa ja minä olin hetken mukana ruokkimassa sitä, koska olin rakastunut ja luulin että kyse oli "meistä" ja jostain satumaisesta yhteydestä joka oli "me".
Oikeasti ymmärrän nyt että minäkin olin osa tarinaa ja kuvaa jonka hän itse loi itselleen.
Oikeasti hänellä ei ole mitään omaa persoonaa olemassakaan, hän on tyhjä kuori, joka muuntuu moneksi tarpeen vaatiessa.
Kaipaan niin kovasti vieläkin sitä ihmistä jota rakastan ja häntä ei ole olemassakaan. Mitä minä tein väärin? Näitä arpia kantaa lopun elämäänsä.
Toi on tärkeä juttu ymmärtää. Narsistilla ei ole samanlaisia kiintymyksen tunteita kuin normaalimmalla yksilöllä. Kumppani on samalla viivalla naapurin Peran, toimiston Tarjan ja lähikaupan kassan kanssa. Vielä sillä erolla, että noita muita kohdellaan vähän paremmin. Normaalimpi tapaus taas kokee perheensä muita läheisemmäksi.
Mun narsisti ei todellakaan erottanut, että kavereiden kanssa ei olla parisuhteessa. Kaverit kohtelivat häntä niin hyvin. Petteri ja Taavi oli niin kivoja, niiden kanssa oli niin kiva viettää aikaa, ymmärsivät häntä. Minä taas en ja olin aina vaatimassa jotain. Minulle taas olisi riittänyt jos olisi kohdellut mua edes hiukan sillä samalla kunnioituksella kuin Petteriä ja Taavia.
Minulla meni tämän ymmärtämiseen 15 vuotta. Sitä ennen olin jo tajunnut kyllä, että hän käsitti perheekseen lapsuutensa perheen. Isää ja äitiä ja sukua palvottiin. Lapset ja minä oltiin kuin joku outo porukka siinä hänen ympärillään. Meitä ei voinut arvostaa, tukea, kunnioittaa, rakastaa.
Sanonpahan vain, että kaikkinensa aika outoja tapauksia.
Kuvaat osuvasti.
Minun kokemukseni naispuolisesta piilonarsistista. Häärää auttamassa kaikkia hädänalaisia, saa siitä kai itselleen kruunun ja draamaa elämään. Omii toisten lapsia - on siis rajattomasti yhdessä näitten kanssa, kun "auttaa". Mutta kun pyytää häneltä apua, joka ei ole häneltä omaehtoista, sitä ei todellakaan saa. Hän ei menetä malttiaan eikä sano suoraan pahasti, maski pitää, pitää osata nähdä se mitä puuttuu ja tajuta piilovit**ilu ja manipulaatio.
Tämä 'auttaminen' voi tarkoittaa sitäkin että toivoo korvausta (rahallista), ja jos ei saa alkaa myöhemmin raivota kuinka kiittämättömiä autettavat onkaan.
Toisten lapsien omiminenkin on tuttua. Eräässä tapauksessa narsistin sisaren aikuinen lapsi perheineen joutui uhriksi, itse asiassa sisar itse joutui vielä pahemmin, viimein välit katkesi uhrin tajutessa narsistipsykopaatin teot. Mutta narsisti iski kyntensä siis tämän lapseen, osaksi kostoksi mutta pääasiassa käyttääkseen tätä hyödyksi, esim erottaakseen tämänkin muusta suvusta.
Oli sanonut että hän alkaa sisarentyttärelle äidiksi ja hänen lapselleen mummuksi, noin vaan. Sairasta! Oli myös haaveillut että sisarenlapsi eroaisi miehestään niin saisi tämän kokonaan itselleen ja bilekaveriksi vaikka ikäeroa on melkein 30 vuotta. Ostelee 'mummotettavalleen' kokoajan kaikkea, kaipa joskus tulee sekin aika kun alkaa haukkuminen kiittämättömäksi.
Narsistilla on pedofiilisia taipumuksia vaikka nainen onkin, myös rikosrekisteriä, mikä tekee keissistä vielä kamalamman, kukaan ei voi puolustaa uhria kun ei usko mitään pahaa uudesta 'äitistään' (tädistä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen sivusta seurannut tällaista omimistapausta. Äiti on kiitollinen saamastaan avusta eikä tajua, että rajoja rikotaan räikeästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkaisee omakustanteisia kirjoja.
Esimerkiksi sen elämänkertansa !
Mitä pahaa on omakustanteisen kirjan tai omaelämäkerran julkaisemisessa? Kuulostaa kateudelta väittää sitä narsismiksi. Kateellinen haluaisi tehdä samoin mutta ei uskalla.
Jos elämänkerralla yritetään kiillottaa kilpeä omien täysin anteeksiantamattomien ja ylesisesti halveksittavin tekojen osalta niin eipä siinä kateudesta ole kysymys. Se on sitten toinen asia saako narsku koskaan sellaista aikaan.
Varmaan saisi riippumattomassa arvostelussa jota narsku ei pääsisi manipuloimaan millään tavalla murskaavan arvioinnin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alapeukuttajlle tiedoksi, että useimpiin ketjuihin ei ole kyllä mitenkään sukupuolieritelty narsisteja. Itsekin olen tainnut käyttää sanaa puoliso, joka ei viittaa sukupuoleen. "Oma" puolisoni sattuu olemaan nainen, eikä edes mikään piilonarsisti.
Mulla meni 19 vuotta ymmärtää, että puoliso on narsisti. Sitä ennen oli selittämätön paha olo koko ajan. Riittämättömyyden tunne, vaikka olisin tehnyt kaikkeni. Aina se olo, että jos puoliso vain yrittäisi vähän parisuhteen eteen ja saisin takaisin sen ihmisen, johon rakastuin.
Itselleni oli ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, että olin narsistin kanssa tekemisissä. Palat loksahteli kohdilleen ja kaikki kysymykset päässäni saivat vastaukset. Olin aina luullut, että narsisti on joku todella synkkä, paha, musta tyyppi -nyt ymmärsin, että pelaa montaa peliä samaan aikaan ja on eri tilanteisiin eri naamiot. Sillä välillä mukavan tyypin esittämisellä saa uhrin jäämään ja yrittämään. Kun asiat saivat selityksen, ymmärsin myös että ei sitä ihmistä ole olemassakaan johon rakastuin. Ja ettei toinen tulisi muuttumaan ainakaan parempaan suuntaan.
Tuntuu niin typerältä, että minä, fiksu ja koulutettu ihminen kulutin 20 vuotta elämästäni hukkaan narsistin kanssa ja sain pysyviä vaurioita. Toisaalta, olen nyt vahvempi ja viisaampi. Ymmärrän elämästä ja erilaisista elämäntilanteista paljon enemmän kuin nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten tässä lajissa tosiaan hajottaa se, että rakastuin ihmiseen jota ei ole olemassa. Ja hänkin loi minusta kuvan jota ei ole olemassa ja minä olin hetken mukana ruokkimassa sitä, koska olin rakastunut ja luulin että kyse oli "meistä" ja jostain satumaisesta yhteydestä joka oli "me".
Oikeasti ymmärrän nyt että minäkin olin osa tarinaa ja kuvaa jonka hän itse loi itselleen.
Oikeasti hänellä ei ole mitään omaa persoonaa olemassakaan, hän on tyhjä kuori, joka muuntuu moneksi tarpeen vaatiessa.
Kaipaan niin kovasti vieläkin sitä ihmistä jota rakastan ja häntä ei ole olemassakaan. Mitä minä tein väärin? Näitä arpia kantaa lopun elämäänsä.
Toi on tärkeä juttu ymmärtää. Narsistilla ei ole samanlaisia kiintymyksen tunteita kuin normaalimmalla yksilöllä. Kumppani on samalla viivalla naapurin Peran, toimiston Tarjan ja lähikaupan kassan kanssa. Vielä sillä erolla, että noita muita kohdellaan vähän paremmin. Normaalimpi tapaus taas kokee perheensä muita läheisemmäksi.
Mun narsisti ei todellakaan erottanut, että kavereiden kanssa ei olla parisuhteessa. Kaverit kohtelivat häntä niin hyvin. Petteri ja Taavi oli niin kivoja, niiden kanssa oli niin kiva viettää aikaa, ymmärsivät häntä. Minä taas en ja olin aina vaatimassa jotain. Minulle taas olisi riittänyt jos olisi kohdellut mua edes hiukan sillä samalla kunnioituksella kuin Petteriä ja Taavia.
Minulla meni tämän ymmärtämiseen 15 vuotta. Sitä ennen olin jo tajunnut kyllä, että hän käsitti perheekseen lapsuutensa perheen. Isää ja äitiä ja sukua palvottiin. Lapset ja minä oltiin kuin joku outo porukka siinä hänen ympärillään. Meitä ei voinut arvostaa, tukea, kunnioittaa, rakastaa.
Sanonpahan vain, että kaikkinensa aika outoja tapauksia.
Kuvaat osuvasti.
Minun kokemukseni naispuolisesta piilonarsistista. Häärää auttamassa kaikkia hädänalaisia, saa siitä kai itselleen kruunun ja draamaa elämään. Omii toisten lapsia - on siis rajattomasti yhdessä näitten kanssa, kun "auttaa". Mutta kun pyytää häneltä apua, joka ei ole häneltä omaehtoista, sitä ei todellakaan saa. Hän ei menetä malttiaan eikä sano suoraan pahasti, maski pitää, pitää osata nähdä se mitä puuttuu ja tajuta piilovit**ilu ja manipulaatio.
Tämä 'auttaminen' voi tarkoittaa sitäkin että toivoo korvausta (rahallista), ja jos ei saa alkaa myöhemmin raivota kuinka kiittämättömiä autettavat onkaan.
Toisten lapsien omiminenkin on tuttua. Eräässä tapauksessa narsistin sisaren aikuinen lapsi perheineen joutui uhriksi, itse asiassa sisar itse joutui vielä pahemmin, viimein välit katkesi uhrin tajutessa narsistipsykopaatin teot. Mutta narsisti iski kyntensä siis tämän lapseen, osaksi kostoksi mutta pääasiassa käyttääkseen tätä hyödyksi, esim erottaakseen tämänkin muusta suvusta.
Oli sanonut että hän alkaa sisarentyttärelle äidiksi ja hänen lapselleen mummuksi, noin vaan. Sairasta! Oli myös haaveillut että sisarenlapsi eroaisi miehestään niin saisi tämän kokonaan itselleen ja bilekaveriksi vaikka ikäeroa on melkein 30 vuotta. Ostelee 'mummotettavalleen' kokoajan kaikkea, kaipa joskus tulee sekin aika kun alkaa haukkuminen kiittämättömäksi.
Narsistilla on pedofiilisia taipumuksia vaikka nainen onkin, myös rikosrekisteriä, mikä tekee keissistä vielä kamalamman, kukaan ei voi puolustaa uhria kun ei usko mitään pahaa uudesta 'äitistään' (tädistä).
On rikosrekisteriä , eikä kukaan usko mitään pahaa? Jokin ei nyt täsmää!
Narsisti ei näe mitään ironiaa siinä, että hän sanoo kaikkien kaikkoavan ympäriltään ja että kun hän tekee postauksia someen niin menettää kavereita. Eli ei tajua, että joskus kannattaa katsoa omaan napaan sen sijaan, että on itse koko maailman sortama. Ihmiset eivät ole tyhmiä, he eivät halua leimaantua ikävän tyypin kavereiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten tässä lajissa tosiaan hajottaa se, että rakastuin ihmiseen jota ei ole olemassa. Ja hänkin loi minusta kuvan jota ei ole olemassa ja minä olin hetken mukana ruokkimassa sitä, koska olin rakastunut ja luulin että kyse oli "meistä" ja jostain satumaisesta yhteydestä joka oli "me".
Oikeasti ymmärrän nyt että minäkin olin osa tarinaa ja kuvaa jonka hän itse loi itselleen.
Oikeasti hänellä ei ole mitään omaa persoonaa olemassakaan, hän on tyhjä kuori, joka muuntuu moneksi tarpeen vaatiessa.
Kaipaan niin kovasti vieläkin sitä ihmistä jota rakastan ja häntä ei ole olemassakaan. Mitä minä tein väärin? Näitä arpia kantaa lopun elämäänsä.
Toi on tärkeä juttu ymmärtää. Narsistilla ei ole samanlaisia kiintymyksen tunteita kuin normaalimmalla yksilöllä. Kumppani on samalla viivalla naapurin Peran, toimiston Tarjan ja lähikaupan kassan kanssa. Vielä sillä erolla, että noita muita kohdellaan vähän paremmin. Normaalimpi tapaus taas kokee perheensä muita läheisemmäksi.
Mun narsisti ei todellakaan erottanut, että kavereiden kanssa ei olla parisuhteessa. Kaverit kohtelivat häntä niin hyvin. Petteri ja Taavi oli niin kivoja, niiden kanssa oli niin kiva viettää aikaa, ymmärsivät häntä. Minä taas en ja olin aina vaatimassa jotain. Minulle taas olisi riittänyt jos olisi kohdellut mua edes hiukan sillä samalla kunnioituksella kuin Petteriä ja Taavia.
Minulla meni tämän ymmärtämiseen 15 vuotta. Sitä ennen olin jo tajunnut kyllä, että hän käsitti perheekseen lapsuutensa perheen. Isää ja äitiä ja sukua palvottiin. Lapset ja minä oltiin kuin joku outo porukka siinä hänen ympärillään. Meitä ei voinut arvostaa, tukea, kunnioittaa, rakastaa.
Sanonpahan vain, että kaikkinensa aika outoja tapauksia.
Kuvaat osuvasti.
Minun kokemukseni naispuolisesta piilonarsistista. Häärää auttamassa kaikkia hädänalaisia, saa siitä kai itselleen kruunun ja draamaa elämään. Omii toisten lapsia - on siis rajattomasti yhdessä näitten kanssa, kun "auttaa". Mutta kun pyytää häneltä apua, joka ei ole häneltä omaehtoista, sitä ei todellakaan saa. Hän ei menetä malttiaan eikä sano suoraan pahasti, maski pitää, pitää osata nähdä se mitä puuttuu ja tajuta piilovit**ilu ja manipulaatio.
Tämä 'auttaminen' voi tarkoittaa sitäkin että toivoo korvausta (rahallista), ja jos ei saa alkaa myöhemmin raivota kuinka kiittämättömiä autettavat onkaan.
Toisten lapsien omiminenkin on tuttua. Eräässä tapauksessa narsistin sisaren aikuinen lapsi perheineen joutui uhriksi, itse asiassa sisar itse joutui vielä pahemmin, viimein välit katkesi uhrin tajutessa narsistipsykopaatin teot. Mutta narsisti iski kyntensä siis tämän lapseen, osaksi kostoksi mutta pääasiassa käyttääkseen tätä hyödyksi, esim erottaakseen tämänkin muusta suvusta.
Oli sanonut että hän alkaa sisarentyttärelle äidiksi ja hänen lapselleen mummuksi, noin vaan. Sairasta! Oli myös haaveillut että sisarenlapsi eroaisi miehestään niin saisi tämän kokonaan itselleen ja bilekaveriksi vaikka ikäeroa on melkein 30 vuotta. Ostelee 'mummotettavalleen' kokoajan kaikkea, kaipa joskus tulee sekin aika kun alkaa haukkuminen kiittämättömäksi.
Narsistilla on pedofiilisia taipumuksia vaikka nainen onkin, myös rikosrekisteriä, mikä tekee keissistä vielä kamalamman, kukaan ei voi puolustaa uhria kun ei usko mitään pahaa uudesta 'äitistään' (tädistä).
On rikosrekisteriä , eikä kukaan usko mitään pahaa? Jokin ei nyt täsmää!
Tämänhetkinen uhri ei siis usko mitään pahaa vaikka muut tietävät narsistin ei-päivänvaloa kestävät jutut. Olet kai tietoinen miten uhria viedään ja manipuloidaan? Ja narsisti leikkii uhria niinkuin ne yleensä tekee.
Narsku taitaa tehdä sitä kaikille, että ylistelee sielunkumppaneiksi ja parhaaksi ystäväksi? Välillä käytös ei vaan oikein tunnu menevän näiden ylistelyjen kanssa yhteen, enkä olekaan niin tärkeä kuin antaa ymmärtää.
Alue: Aihe vapaa
Jostain luin, että rakkauspommitus kestää 2-4 kk, sitten alkaa kumppanin arvon alaspäin arviointi. Jos kovin ollaan jo yhdessä yötä päivää, niin aina vain vaikeammaksi käy esittäminen.