Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä ja pitkä ketju aiheesta, tunnistan monien tarinoissa niin paljon samaa. Nyt sitten se tabujen tabu: oletteko huomanneet lapsissanne näitä piirteitä? Oma esiteini-ikäinen poika muistuttaa isäänsä päivä päivältä enemmän. Aivan samat jutut, samat defenssikeinot, sama arvomaailma, sama ylemmyydentunne, sama sisäinen haavoittuvuus.
Avioliiton aikana lapset toki kasvoivat tuon ympäristön keskellä, mutta minulla oli mahdollisuus vaikuttaa lasten arkeen äitinä päivittäin. Eron jälkeen lapset ovat olleet 50-50, ja ovat täysin narsistin arvomaailman armoilla puolet ajasta. Paljon matkoja ja hienoja lahjoja.
On myös aivan selvää, että toinen lapsista on isän lempilapsi (pärjäävä, menestyvä, urheilullinen, iloinen) kun taas toinen ongelmalapsen roolissa. Molemmat voivat johtaa narsismiin.
Isän käytös minua kohtaan on eron jälkeen ollut myös täysin rajatonta, mutta ei mitään sellaista, jonka yhteiskunta tunnistaisi. Hänen narsistiset piirteensä ovat nyt hyvin esillä, kun avioliiton aikana ne olivat enemmän piilossa. Tämä siitä huolimatta, että hän itse otti ns. salamaeron ja on uudessa suhteessa, ja hänellä pitäisi kaikki olla juuri kuten itse halusi. Olen kuitenkin pahan alku ja juuri hänen mielestään, ja välillä myös toinen lapsistamme.
Tunnistan. On aika kipeä aihe.
Oma lapseni on aikuisena asettunut joka asiassa isänsä puolelle, vaikka isänsä on välillä psykiatrisessa hoidossakin kun saa juoppohulluuskohtauksen. Olen ollut yksinhuoltaja koko ikäni, en koskaan ole puhunut lapsen isästä mitään negatiivista vaan olen ajatellut että lapsi saa itse vetää johtopäätöksiä kun on vanhempi.
Näen samoja toimintamalleja, samoja kaavoja. Jopa puhekkin on joskus samanlaista kuin lapsen isällä.
Lapsesi yrittää epätoivoisesti luoda yhteyden isäänsä, samastua häneen, koska se on osa oman persoonallisuuden haltuunottoa. Kuvaamastasi johtuen ei ole pystynyt tekemään sitä ns luonnollisella tavalla, joten se ilmenee noin.
Ai tähän on selitys :D Kertoisitko lisää? Meneekö tämä koskaan ohitse?
Tuntuu tosi pahalta että vaikka lapsi on nähnyt sen kauheuden mitä isänsä on aiheuttanut, hän silti syyttelee minua erosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kun normaali puoliso tukee ja nostaa toista, narsisti kaivaa maata puolisonsa jalkojen alta, jotta puoliso tulisi heikommaksi kuin hän itse. Kun normaali puoliso kannustaa toista etenemään urallaan tai muissa saavutuksissa, narsisti ei joko puutu asiaan mitenkään tai arvostelee negatiivisesti ja yrittää vesittää koko hankkeen.
Olen ollut työtön vuoden. Tajusin vasta että olisi normaalia et olisin saanut edes yhden (!) rohkausevan lauseen tai teon. Eli täysin nollatuki. Olenko tuntunut kylmyyteen .
Mä rohkaisen sua! Kyllä se vielä kirkastuu. Kyllä-vastaus on lähempänä työnantajalta kuin koskaan aikaisemmin.
Ja kyllä, olet turtunut. Sitä ei oikein tajua, kuinka helposti se käy. Siihen vain tottuu, että toinen ei tue. Meilläkin oli vain vaatimuksia ja haukkumista, lyttäämistä. Ei rohkaisua tai kannustusta. Sä ansaitset paremman ihmissuhteen. Ja olosi ja elämäsi taitaisi olla parempaa ihan vain yksinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuli mieleen tämmöinen, missä käytetään hyväksi toisen heikkoutta:
-Olen kipeä ja hän pyytää luokseen. Hänen luonaan on kuulemma hyvä sairastaa, kun vältyn ruuanlaitolta ja pidetään huolta. Kun menen, ei mikään pidä paikkaansa. Kaappi on tyhjä enkä saa tarvitsemiani lääkkeitä. Lopputulos on se, että minua pyydetään menemään kauppaan ja laittamaan ruoka, koska HÄN on väsynyt eikä jaksa. Tuodessaan mulle juomista sanoo, miten passaa minua nyt tämän kerran. Kerran käy apteekissa ja sitten alkaa valitus lääkkeen hinnasta, toista kertaa ei kuulemma suostu ostamaan. Lisäksi joskus alkanut syyllistäminen koko kipeänä olemisesta. Hänen mielestään on myös ihan ok pyytää luokseen syömään samaa ruokaa, minkä olen edellisenä päivänä mahakivussa oksentanut.
Ap
Naurattaa vaikka tuo on niin ikävää. Koettu.
Minulla oli Kuume ja surkea olo. Hän ei puhelimessa tarjoutunut auttamaan... Pyydettyäni myöhemmin et nyt apu todella kelpaisi, hän lässytti et hyvänen aika, tottakaaai hän auttaa minua!
Lupasi tulla kaupan kautta. Mut se kesti piiiiitkään. Ja sit toi niin minimissä kuin voi. Tomaatti oli yksi tomaatti ja maito puolen litran jne. Ja kun mehuani ei löytynyt, ei ottanut mitään mehua, eikä soittanut et minkä toisen haluaisit. Eikä tietysti yhtään ylimääräistä tuotetta, joita toisella kertaa ystäväni halusi tuoda. Eli kaikki lasketaan. Huono antamaan. Ja tätäkin muisteltiin et hän kyllä oli heti paikalla auttamassa.Purkaa sisällään olevaa vihaa passiivis-aggressiivisella tavalla, eli sen sijaan että saisi raivokohtauksia tms, tekee pikku kiusaa.
Tulee mieleen kolonialismi tms Autetaan niin vähän/huonosti, et toinen tarvitsee sinua huomennakin. On hädän alaisena riippuvainen avustasi huomennakin.
Eikö auttamisen käsitteeseen sisälly parhaansa tekeminen. Yksi karjalanpiirakka vain ylläpitää asetelmaa, olet korvaamaton tunninkin päästä. Hrrr. Kylmää oikein kun muistelen.
Se empatia... toimiva sydän...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuli mieleen tämmöinen, missä käytetään hyväksi toisen heikkoutta:
-Olen kipeä ja hän pyytää luokseen. Hänen luonaan on kuulemma hyvä sairastaa, kun vältyn ruuanlaitolta ja pidetään huolta. Kun menen, ei mikään pidä paikkaansa. Kaappi on tyhjä enkä saa tarvitsemiani lääkkeitä. Lopputulos on se, että minua pyydetään menemään kauppaan ja laittamaan ruoka, koska HÄN on väsynyt eikä jaksa. Tuodessaan mulle juomista sanoo, miten passaa minua nyt tämän kerran. Kerran käy apteekissa ja sitten alkaa valitus lääkkeen hinnasta, toista kertaa ei kuulemma suostu ostamaan. Lisäksi joskus alkanut syyllistäminen koko kipeänä olemisesta. Hänen mielestään on myös ihan ok pyytää luokseen syömään samaa ruokaa, minkä olen edellisenä päivänä mahakivussa oksentanut.
Ap
Meillä sairastamiseen/sairastumiseen liittyi syyttely. Jos ei nyt ihan suoraan sanonut, niin rivien välistä antoi ymmärtää, että sairastuminen on omaa syytä ja jotenkin kertakaikkiaan häpeällistä. Ei toivoakaan, että olisi saanut hoitoa tai apua.
Jos hän taas itse sairasti, niin luikki jonnekin vähän piiloon. Tähän liittyi jokin kova häpeä, en ymmärrä mikä. Hoidon otti toki vastaan, mutta se ei ollut koskaan riittävää, vaikka mitä olisi tehnyt.
No tämä minua ihmetytti isosti, kun en ole aiemmin vastaavaan törmännyt. Hän ei halunnut nähdä minua, jos oli jotain terveysongelmaa tai oli muuten vaan väsynyt tai alavireinen. Itse taas virkistyn toisen seurasta ja olen toisaalta ihan empaattinen toisten sairauksia kohtaan niin oli tosi vaikea käsittää moista.
Eivät kaikki jaksa väsyneenä kipeänä ollessaan ottaa vieraita vastaan tai edes keskustella.
Jotkut väsyvät vaan enemmän sosiaalisista kontakteista.
Itse kärsin läheisen soitteluvimmasta, joka yltyy aina jos hän saa kuulla että olen kipeänä tai väsynyt. Hän ei lainkaan ymmärrä miten voin kokea puhelinkeskustelun uuvuttavana, sillä hän itse saa siitä virtaa.
Vierailija kirjoitti:
Tykkää selittää kaiken omasta mielestään kiinnostavasta asiasta, muttei anna tilaa toiselle esittää asiasta kysymyksiä tahi muuten pysty vuorovaikutteiseen keskusteluun.
Höpöttää vain, eikä näe, kiinnostaako kyseinen asia millään tavoin ketään muuta kuin itse tätä narskua.
Tämä toki sopii moneen muuhunkin kuin narsismiin, esimerkiksi autismin kirjolle sijoittuvien vuorovaikutus voi olla yksipuoliselta vaikuttavaa. Tuo kyvyttömyys nähdä kiinnostaako aihe toista sopii myös hyvin autisminkirjoon. Autismin kirjolle sijoittuvat henkilöt eivät ole narsisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuli mieleen tämmöinen, missä käytetään hyväksi toisen heikkoutta:
-Olen kipeä ja hän pyytää luokseen. Hänen luonaan on kuulemma hyvä sairastaa, kun vältyn ruuanlaitolta ja pidetään huolta. Kun menen, ei mikään pidä paikkaansa. Kaappi on tyhjä enkä saa tarvitsemiani lääkkeitä. Lopputulos on se, että minua pyydetään menemään kauppaan ja laittamaan ruoka, koska HÄN on väsynyt eikä jaksa. Tuodessaan mulle juomista sanoo, miten passaa minua nyt tämän kerran. Kerran käy apteekissa ja sitten alkaa valitus lääkkeen hinnasta, toista kertaa ei kuulemma suostu ostamaan. Lisäksi joskus alkanut syyllistäminen koko kipeänä olemisesta. Hänen mielestään on myös ihan ok pyytää luokseen syömään samaa ruokaa, minkä olen edellisenä päivänä mahakivussa oksentanut.
Ap
Meillä sairastamiseen/sairastumiseen liittyi syyttely. Jos ei nyt ihan suoraan sanonut, niin rivien välistä antoi ymmärtää, että sairastuminen on omaa syytä ja jotenkin kertakaikkiaan häpeällistä. Ei toivoakaan, että olisi saanut hoitoa tai apua.
Jos hän taas itse sairasti, niin luikki jonnekin vähän piiloon. Tähän liittyi jokin kova häpeä, en ymmärrä mikä. Hoidon otti toki vastaan, mutta se ei ollut koskaan riittävää, vaikka mitä olisi tehnyt.
No tämä minua ihmetytti isosti, kun en ole aiemmin vastaavaan törmännyt. Hän ei halunnut nähdä minua, jos oli jotain terveysongelmaa tai oli muuten vaan väsynyt tai alavireinen. Itse taas virkistyn toisen seurasta ja olen toisaalta ihan empaattinen toisten sairauksia kohtaan niin oli tosi vaikea käsittää moista.
Eivät kaikki jaksa väsyneenä kipeänä ollessaan ottaa vieraita vastaan tai edes keskustella.
Jotkut väsyvät vaan enemmän sosiaalisista kontakteista.Itse kärsin läheisen soitteluvimmasta, joka yltyy aina jos hän saa kuulla että olen kipeänä tai väsynyt. Hän ei lainkaan ymmärrä miten voin kokea puhelinkeskustelun uuvuttavana, sillä hän itse saa siitä virtaa.
No meneehän seurustelu aika vaikeaksi, jos ei voi juuri koskaan nähdä, jos jostain kolottaa tai on tehty joku pieni toimenpide tai väsyttää tai masentaa.
Tai siis täysin vääränlaiset ihmiset yrittävät seurustella keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Mä rohkaisen sua! Kyllä se vielä kirkastuu. Kyllä-vastaus on lähempänä työnantajalta kuin koskaan aikaisemmin.
Ja kyllä, olet turtunut. Sitä ei oikein tajua, kuinka helposti se käy. Siihen vain tottuu, että toinen ei tue. Meilläkin oli vain vaatimuksia ja haukkumista, lyttäämistä. Ei rohkaisua tai kannustusta. Sä ansaitset paremman ihmissuhteen. Ja olosi ja elämäsi taitaisi olla parempaa ihan vain yksinkin.
Tämä todisti kuinka isosti rohkaisu tuntuu, kuinka jokainen tarvitsee sitä joskus. Ja valitettavasti näyttää selvästi karun tilanteeni. En voisi saada kodissani tuollaista lausetta.
Ilmeisesti olen turtunut. Luulin et olen vaan vaativa ja "jokainen hoitakoon itse hommansa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tajusin jo kolmessa kuukaudessa, ettei narsisti aidosti halua viettää kanssani edes 24 h putkeen ja tajusin lähteä. No, minullakin on takana pidempi suhde toisen narsistin kanssa, ekalla kerralla en todellakaan tajunnut. Huojentavaa on se, että toisella kerralla tuntosarvet toimivat!
Rakkauspommitusta kesti vain 2 kk, ilmeisesti olin huono narsistinen lähde eikä hän saanut riittävää tyydytystä minusta, kun en reagoinut hänen testeihinsä alistumalla tai provosoitumalla vaan pysyin rauhallisena ja asiallisena tai sitten en reagoinut mitenkään.
Olen katsellut tuon narsisti Leen videoita, koska haluan tehdä itsestäni mahdollisimman narsisti-immuunin, ovat sen verran raskaita tapauksia ja vaikka pinnalle en näytä reaktioa, oikeasti sisällä tuntuu todella kurjalta. Lee selitti eräässä videossaan, että narsisti ei oikeasti halua tehdä yhtään mitään suhteen eteen, koska ei koe toisen ansaitsevan sitä. Lisäksi narsisti voi jopa "rankaista" toista osapuolta siitä, että on joutunut venymään tämän eteen rakkauspommituksessa. Narsistin perusolotila on kökkö ja hän haluaa pysytellä siinä ja kouluttaa myös toista osapuolta pysyttelemään sillä ankealla tasolla. Toinen yrittää yksin hilata heitä molempia kuopasta ja uupuu täysin. Naristia ei kiinnosta, koska narsisti on juuri siellä missä haluaakin - kuopassa ja on jopa saanut sinne itselleen seuraa.
Joo, meillä oli loppua kohden ihan selvää, etten narsistin mielestä ansainnut mitään positiivista häneltä. En mitään ylimääräistä. Pitkään ajattelin, että se liittyi silloiseen rahatilanteeseen. Kun rahallinen tilanteemme parani, se ei saanut näkyä mitenkään arjessani. Esim. hänen bonukset yms. eivät edes välillisesti saanut tuoda minulle iloa (matkoja, kodinkoneita, ei voitu laittaa yhteiselle säästötilille tms.), koska HÄN oli ne ansainnut enkä minä.
En ollut myöskään hänen aikansa arvoinen.
Tai oikeastaan minkään sellaisen asian, joka olisi tuottanut minulle iloa tai helpotusta arkeen, jos se olisi edellyttänyt mitään toimia narsistilta.
Tämän vuoksi - älä koskaan kerro jos tulosi nousevat, saat bonusta tms. Narsistin bonuksia ei tietenkään käytetä sinun hyväksesi. Mutta sinun tulosi kyllä pitää heti käyttää yhteisiin hankintoihin. Narsistipuoliso pakotti minut osallistumaan mm. tietyllä prosenttiosuudella smoothiekoneen hankintaan, Nykyään ymmärrän, että hän ei mitenkään voi pakottaa minua siihen jos en halua. Onneksi on omat tilit.
Tuli mieleen tästä raha-aiheesta oma narsisti isäni. Hän oli sitä mieltä, että häntä käytettiin hyväksi, koska joutui osallistumaan perheen kuluihin. Hänen palkkansa olisi kuulunut vain hänelle. Jouduinkin itsenäistymään liian aikaisin. Menin jo teini-ikäisenä töihin koulun ohella saadakseni itselleni käyttörahaa.
Hän vei myös minulta rahaa. Surutta meni rahapussilleni, ja otti käteiset sieltä itselleen.
Narsisti kun näkee, että hänellä on oikeus toimia miten tahansa. Ei ole omatuntoa eikä häntä kiinnosta muiden tunteet.
Isäni oli myös sitä mieltä, että ostamansa lahja toiselle on edelleen hänen. Tuo ääretön omaan napaan tuijotus.
Kun kotoa lähdin, niin katkaisin välit. Henkisesti helpompaa, kun päädyin tuohon ratkaisuun.Oma narsistiäitini vei minulta kesätyörahat, opintolisät, palkat kun kävin opiskelujeni aikaan töissä osa-aikaisesti ja syntymäpäivä/joululahjarahat mitä sain suvulta.
Lisäksi olen kuulemma hänelle velkaa kaikista näistä vuosista mitä hän on rahaa minuun hukannut kun on minut kasvattanut.
Saituus on hyvin tyypillinen narsistinen piirre. Lähes enemmän sääntö että rahan kanssa joutuu vääntämään.
Ja tähän yhdistyy usein loisiva tyyli. Saattaa olla hyvin hienovaraista, yhtenä päivänä vaan havahdut että toinen ei osallistu esim syömiinsä ruokiin mitenkään, vaikka tulot paremmat.
Ihan jäätävää röyhkeyttä ja pokkaa näiltä voi osottaa. Sitten kun huomautin asiasta, näyttää loukatulta ja roikottaa naamaansa.
Noiden strategia on totaalinen toisen todellisuudentajun hämärtäminen. Ei mitään rajaa, jos vaan päästät ne mellastamaan, siis hyötyvät niin paljon kuin voivat toisen hyväntahtoisesta kiltteydestä. Nauttivat ikäänkuin siitä että voivat pilkata toisen odotusta vastavuoroisuudesta. Koska RAKASTAVAT pihdata sitä, mitä odotat tai tarvitsisit.
Täysiä hirviöitä. Eikä näiden kanssa ole välttämättä mahdollista riidellä, voit vain heittää heidät ulos elämästäsi kun tajuat heidän pelinsä juonen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä rohkaisen sua! Kyllä se vielä kirkastuu. Kyllä-vastaus on lähempänä työnantajalta kuin koskaan aikaisemmin.
Ja kyllä, olet turtunut. Sitä ei oikein tajua, kuinka helposti se käy. Siihen vain tottuu, että toinen ei tue. Meilläkin oli vain vaatimuksia ja haukkumista, lyttäämistä. Ei rohkaisua tai kannustusta. Sä ansaitset paremman ihmissuhteen. Ja olosi ja elämäsi taitaisi olla parempaa ihan vain yksinkin.
<3 Kiitos tuesta kaunis sinä. Arvostan. Tallensin viestisi puhelimeeni ja palaan siihen.
Tämä todisti kuinka isosti rohkaisu tuntuu, kuinka jokainen tarvitsee sitä joskus. Ja valitettavasti näyttää selvästi karun tilanteeni. En voisi saada kodissani tuollaista lausetta.
Ilmeisesti olen turtunut. Luulin et olen vaan vaativa ja "jokainen hoitakoon itse hommansa"
Kuule, tuota on kuultu täälläkin, että olen vaativa. No en ole, etkä ole sinäkään, kun ainakin vuoden olet ollut nollatsempillä parisuhteessa. Se käsitys normaalista vaan alkaa hämärtyä jo aika nopeasti suhteen alkuvaiheessa. Minulla oli rima ihan oikealla korkeudella ja kerroin sen vastapuolelle myös heti, mitä tarvitsen suhteessa. No, eihän se häntä kiinnostanut ja jatkoi liehittelyäni. Suhde kesti kasassa kaksi kuukautta ja kolmannen aikana se nitisi liitoksistaan. Kiitos sen, että minulla oli alun perin kirkkaana mielessä millainen on terve suhde ja siitä huolimatta fokus alkoi kadota minulta hetkittäin.
Tsemppiä sulle työnhakuun, mutta aivan erityisesti siihen, että jaksaisit alkaa ottaa selvää siitä, millainen on normaali ja hyvä ihmissuhde ja hakeutua pois epäterveestä seurasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tajusin jo kolmessa kuukaudessa, ettei narsisti aidosti halua viettää kanssani edes 24 h putkeen ja tajusin lähteä. No, minullakin on takana pidempi suhde toisen narsistin kanssa, ekalla kerralla en todellakaan tajunnut. Huojentavaa on se, että toisella kerralla tuntosarvet toimivat!
Rakkauspommitusta kesti vain 2 kk, ilmeisesti olin huono narsistinen lähde eikä hän saanut riittävää tyydytystä minusta, kun en reagoinut hänen testeihinsä alistumalla tai provosoitumalla vaan pysyin rauhallisena ja asiallisena tai sitten en reagoinut mitenkään.
Olen katsellut tuon narsisti Leen videoita, koska haluan tehdä itsestäni mahdollisimman narsisti-immuunin, ovat sen verran raskaita tapauksia ja vaikka pinnalle en näytä reaktioa, oikeasti sisällä tuntuu todella kurjalta. Lee selitti eräässä videossaan, että narsisti ei oikeasti halua tehdä yhtään mitään suhteen eteen, koska ei koe toisen ansaitsevan sitä. Lisäksi narsisti voi jopa "rankaista" toista osapuolta siitä, että on joutunut venymään tämän eteen rakkauspommituksessa. Narsistin perusolotila on kökkö ja hän haluaa pysytellä siinä ja kouluttaa myös toista osapuolta pysyttelemään sillä ankealla tasolla. Toinen yrittää yksin hilata heitä molempia kuopasta ja uupuu täysin. Naristia ei kiinnosta, koska narsisti on juuri siellä missä haluaakin - kuopassa ja on jopa saanut sinne itselleen seuraa.
Joo, meillä oli loppua kohden ihan selvää, etten narsistin mielestä ansainnut mitään positiivista häneltä. En mitään ylimääräistä. Pitkään ajattelin, että se liittyi silloiseen rahatilanteeseen. Kun rahallinen tilanteemme parani, se ei saanut näkyä mitenkään arjessani. Esim. hänen bonukset yms. eivät edes välillisesti saanut tuoda minulle iloa (matkoja, kodinkoneita, ei voitu laittaa yhteiselle säästötilille tms.), koska HÄN oli ne ansainnut enkä minä.
En ollut myöskään hänen aikansa arvoinen.
Tai oikeastaan minkään sellaisen asian, joka olisi tuottanut minulle iloa tai helpotusta arkeen, jos se olisi edellyttänyt mitään toimia narsistilta.
Tämän vuoksi - älä koskaan kerro jos tulosi nousevat, saat bonusta tms. Narsistin bonuksia ei tietenkään käytetä sinun hyväksesi. Mutta sinun tulosi kyllä pitää heti käyttää yhteisiin hankintoihin. Narsistipuoliso pakotti minut osallistumaan mm. tietyllä prosenttiosuudella smoothiekoneen hankintaan, Nykyään ymmärrän, että hän ei mitenkään voi pakottaa minua siihen jos en halua. Onneksi on omat tilit.
Tuli mieleen tästä raha-aiheesta oma narsisti isäni. Hän oli sitä mieltä, että häntä käytettiin hyväksi, koska joutui osallistumaan perheen kuluihin. Hänen palkkansa olisi kuulunut vain hänelle. Jouduinkin itsenäistymään liian aikaisin. Menin jo teini-ikäisenä töihin koulun ohella saadakseni itselleni käyttörahaa.
Hän vei myös minulta rahaa. Surutta meni rahapussilleni, ja otti käteiset sieltä itselleen.
Narsisti kun näkee, että hänellä on oikeus toimia miten tahansa. Ei ole omatuntoa eikä häntä kiinnosta muiden tunteet.
Isäni oli myös sitä mieltä, että ostamansa lahja toiselle on edelleen hänen. Tuo ääretön omaan napaan tuijotus.
Kun kotoa lähdin, niin katkaisin välit. Henkisesti helpompaa, kun päädyin tuohon ratkaisuun.Oma narsistiäitini vei minulta kesätyörahat, opintolisät, palkat kun kävin opiskelujeni aikaan töissä osa-aikaisesti ja syntymäpäivä/joululahjarahat mitä sain suvulta.
Lisäksi olen kuulemma hänelle velkaa kaikista näistä vuosista mitä hän on rahaa minuun hukannut kun on minut kasvattanut.
Saituus on hyvin tyypillinen narsistinen piirre. Lähes enemmän sääntö että rahan kanssa joutuu vääntämään.
Ja tähän yhdistyy usein loisiva tyyli. Saattaa olla hyvin hienovaraista, yhtenä päivänä vaan havahdut että toinen ei osallistu esim syömiinsä ruokiin mitenkään, vaikka tulot paremmat.Ihan jäätävää röyhkeyttä ja pokkaa näiltä voi osottaa. Sitten kun huomautin asiasta, näyttää loukatulta ja roikottaa naamaansa.
Noiden strategia on totaalinen toisen todellisuudentajun hämärtäminen. Ei mitään rajaa, jos vaan päästät ne mellastamaan, siis hyötyvät niin paljon kuin voivat toisen hyväntahtoisesta kiltteydestä. Nauttivat ikäänkuin siitä että voivat pilkata toisen odotusta vastavuoroisuudesta. Koska RAKASTAVAT pihdata sitä, mitä odotat tai tarvitsisit.Täysiä hirviöitä. Eikä näiden kanssa ole välttämättä mahdollista riidellä, voit vain heittää heidät ulos elämästäsi kun tajuat heidän pelinsä juonen.
Mua alettiin ehdollistaa jo heti alkumetreillä sanonnalla: " Ei makeaa mahan täydeltä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuli mieleen tämmöinen, missä käytetään hyväksi toisen heikkoutta:
-Olen kipeä ja hän pyytää luokseen. Hänen luonaan on kuulemma hyvä sairastaa, kun vältyn ruuanlaitolta ja pidetään huolta. Kun menen, ei mikään pidä paikkaansa. Kaappi on tyhjä enkä saa tarvitsemiani lääkkeitä. Lopputulos on se, että minua pyydetään menemään kauppaan ja laittamaan ruoka, koska HÄN on väsynyt eikä jaksa. Tuodessaan mulle juomista sanoo, miten passaa minua nyt tämän kerran. Kerran käy apteekissa ja sitten alkaa valitus lääkkeen hinnasta, toista kertaa ei kuulemma suostu ostamaan. Lisäksi joskus alkanut syyllistäminen koko kipeänä olemisesta. Hänen mielestään on myös ihan ok pyytää luokseen syömään samaa ruokaa, minkä olen edellisenä päivänä mahakivussa oksentanut.
Ap
Meillä sairastamiseen/sairastumiseen liittyi syyttely. Jos ei nyt ihan suoraan sanonut, niin rivien välistä antoi ymmärtää, että sairastuminen on omaa syytä ja jotenkin kertakaikkiaan häpeällistä. Ei toivoakaan, että olisi saanut hoitoa tai apua.
Jos hän taas itse sairasti, niin luikki jonnekin vähän piiloon. Tähän liittyi jokin kova häpeä, en ymmärrä mikä. Hoidon otti toki vastaan, mutta se ei ollut koskaan riittävää, vaikka mitä olisi tehnyt.
No tämä minua ihmetytti isosti, kun en ole aiemmin vastaavaan törmännyt. Hän ei halunnut nähdä minua, jos oli jotain terveysongelmaa tai oli muuten vaan väsynyt tai alavireinen. Itse taas virkistyn toisen seurasta ja olen toisaalta ihan empaattinen toisten sairauksia kohtaan niin oli tosi vaikea käsittää moista.
Eivät kaikki jaksa väsyneenä kipeänä ollessaan ottaa vieraita vastaan tai edes keskustella.
Jotkut väsyvät vaan enemmän sosiaalisista kontakteista.Itse kärsin läheisen soitteluvimmasta, joka yltyy aina jos hän saa kuulla että olen kipeänä tai väsynyt. Hän ei lainkaan ymmärrä miten voin kokea puhelinkeskustelun uuvuttavana, sillä hän itse saa siitä virtaa.
No meneehän seurustelu aika vaikeaksi, jos ei voi juuri koskaan nähdä, jos jostain kolottaa tai on tehty joku pieni toimenpide tai väsyttää tai masentaa.
Tai siis täysin vääränlaiset ihmiset yrittävät seurustella keskenään.
On myös ihmisiä, joiden kanssa k u k a a n ei pysty seurustelemaan (mielekkäästi). Monet kyllä yrittävät, vain todetakseen hakkaavansa päätään seinään.
Sitten on ne fiksut, jotka älyävät heti lähteä kävelemään. Eivät jää haaskaamaan aikaansa mahdottomiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä ja pitkä ketju aiheesta, tunnistan monien tarinoissa niin paljon samaa. Nyt sitten se tabujen tabu: oletteko huomanneet lapsissanne näitä piirteitä? Oma esiteini-ikäinen poika muistuttaa isäänsä päivä päivältä enemmän. Aivan samat jutut, samat defenssikeinot, sama arvomaailma, sama ylemmyydentunne, sama sisäinen haavoittuvuus.
Avioliiton aikana lapset toki kasvoivat tuon ympäristön keskellä, mutta minulla oli mahdollisuus vaikuttaa lasten arkeen äitinä päivittäin. Eron jälkeen lapset ovat olleet 50-50, ja ovat täysin narsistin arvomaailman armoilla puolet ajasta. Paljon matkoja ja hienoja lahjoja.
On myös aivan selvää, että toinen lapsista on isän lempilapsi (pärjäävä, menestyvä, urheilullinen, iloinen) kun taas toinen ongelmalapsen roolissa. Molemmat voivat johtaa narsismiin.
Isän käytös minua kohtaan on eron jälkeen ollut myös täysin rajatonta, mutta ei mitään sellaista, jonka yhteiskunta tunnistaisi. Hänen narsistiset piirteensä ovat nyt hyvin esillä, kun avioliiton aikana ne olivat enemmän piilossa. Tämä siitä huolimatta, että hän itse otti ns. salamaeron ja on uudessa suhteessa, ja hänellä pitäisi kaikki olla juuri kuten itse halusi. Olen kuitenkin pahan alku ja juuri hänen mielestään, ja välillä myös toinen lapsistamme.
Tunnistan. On aika kipeä aihe.
Oma lapseni on aikuisena asettunut joka asiassa isänsä puolelle, vaikka isänsä on välillä psykiatrisessa hoidossakin kun saa juoppohulluuskohtauksen. Olen ollut yksinhuoltaja koko ikäni, en koskaan ole puhunut lapsen isästä mitään negatiivista vaan olen ajatellut että lapsi saa itse vetää johtopäätöksiä kun on vanhempi.
Näen samoja toimintamalleja, samoja kaavoja. Jopa puhekkin on joskus samanlaista kuin lapsen isällä.
Kai puutut asiaan, jos lapsi puhuu asiattomasti tai ilkeästi ja huomaat epäterveitä toimintamalleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tajusin jo kolmessa kuukaudessa, ettei narsisti aidosti halua viettää kanssani edes 24 h putkeen ja tajusin lähteä. No, minullakin on takana pidempi suhde toisen narsistin kanssa, ekalla kerralla en todellakaan tajunnut. Huojentavaa on se, että toisella kerralla tuntosarvet toimivat!
Rakkauspommitusta kesti vain 2 kk, ilmeisesti olin huono narsistinen lähde eikä hän saanut riittävää tyydytystä minusta, kun en reagoinut hänen testeihinsä alistumalla tai provosoitumalla vaan pysyin rauhallisena ja asiallisena tai sitten en reagoinut mitenkään.
Olen katsellut tuon narsisti Leen videoita, koska haluan tehdä itsestäni mahdollisimman narsisti-immuunin, ovat sen verran raskaita tapauksia ja vaikka pinnalle en näytä reaktioa, oikeasti sisällä tuntuu todella kurjalta. Lee selitti eräässä videossaan, että narsisti ei oikeasti halua tehdä yhtään mitään suhteen eteen, koska ei koe toisen ansaitsevan sitä. Lisäksi narsisti voi jopa "rankaista" toista osapuolta siitä, että on joutunut venymään tämän eteen rakkauspommituksessa. Narsistin perusolotila on kökkö ja hän haluaa pysytellä siinä ja kouluttaa myös toista osapuolta pysyttelemään sillä ankealla tasolla. Toinen yrittää yksin hilata heitä molempia kuopasta ja uupuu täysin. Naristia ei kiinnosta, koska narsisti on juuri siellä missä haluaakin - kuopassa ja on jopa saanut sinne itselleen seuraa.
Joo, meillä oli loppua kohden ihan selvää, etten narsistin mielestä ansainnut mitään positiivista häneltä. En mitään ylimääräistä. Pitkään ajattelin, että se liittyi silloiseen rahatilanteeseen. Kun rahallinen tilanteemme parani, se ei saanut näkyä mitenkään arjessani. Esim. hänen bonukset yms. eivät edes välillisesti saanut tuoda minulle iloa (matkoja, kodinkoneita, ei voitu laittaa yhteiselle säästötilille tms.), koska HÄN oli ne ansainnut enkä minä.
En ollut myöskään hänen aikansa arvoinen.
Tai oikeastaan minkään sellaisen asian, joka olisi tuottanut minulle iloa tai helpotusta arkeen, jos se olisi edellyttänyt mitään toimia narsistilta.
Tämän vuoksi - älä koskaan kerro jos tulosi nousevat, saat bonusta tms. Narsistin bonuksia ei tietenkään käytetä sinun hyväksesi. Mutta sinun tulosi kyllä pitää heti käyttää yhteisiin hankintoihin. Narsistipuoliso pakotti minut osallistumaan mm. tietyllä prosenttiosuudella smoothiekoneen hankintaan, Nykyään ymmärrän, että hän ei mitenkään voi pakottaa minua siihen jos en halua. Onneksi on omat tilit.
Tuli mieleen tästä raha-aiheesta oma narsisti isäni. Hän oli sitä mieltä, että häntä käytettiin hyväksi, koska joutui osallistumaan perheen kuluihin. Hänen palkkansa olisi kuulunut vain hänelle. Jouduinkin itsenäistymään liian aikaisin. Menin jo teini-ikäisenä töihin koulun ohella saadakseni itselleni käyttörahaa.
Hän vei myös minulta rahaa. Surutta meni rahapussilleni, ja otti käteiset sieltä itselleen.
Narsisti kun näkee, että hänellä on oikeus toimia miten tahansa. Ei ole omatuntoa eikä häntä kiinnosta muiden tunteet.
Isäni oli myös sitä mieltä, että ostamansa lahja toiselle on edelleen hänen. Tuo ääretön omaan napaan tuijotus.
Kun kotoa lähdin, niin katkaisin välit. Henkisesti helpompaa, kun päädyin tuohon ratkaisuun.Oma narsistiäitini vei minulta kesätyörahat, opintolisät, palkat kun kävin opiskelujeni aikaan töissä osa-aikaisesti ja syntymäpäivä/joululahjarahat mitä sain suvulta.
Lisäksi olen kuulemma hänelle velkaa kaikista näistä vuosista mitä hän on rahaa minuun hukannut kun on minut kasvattanut.
Saituus on hyvin tyypillinen narsistinen piirre. Lähes enemmän sääntö että rahan kanssa joutuu vääntämään.
Ja tähän yhdistyy usein loisiva tyyli. Saattaa olla hyvin hienovaraista, yhtenä päivänä vaan havahdut että toinen ei osallistu esim syömiinsä ruokiin mitenkään, vaikka tulot paremmat.Ihan jäätävää röyhkeyttä ja pokkaa näiltä voi osottaa. Sitten kun huomautin asiasta, näyttää loukatulta ja roikottaa naamaansa.
Noiden strategia on totaalinen toisen todellisuudentajun hämärtäminen. Ei mitään rajaa, jos vaan päästät ne mellastamaan, siis hyötyvät niin paljon kuin voivat toisen hyväntahtoisesta kiltteydestä. Nauttivat ikäänkuin siitä että voivat pilkata toisen odotusta vastavuoroisuudesta. Koska RAKASTAVAT pihdata sitä, mitä odotat tai tarvitsisit.Täysiä hirviöitä. Eikä näiden kanssa ole välttämättä mahdollista riidellä, voit vain heittää heidät ulos elämästäsi kun tajuat heidän pelinsä juonen.
Eikä mikään muu pysäytä narsistia kuin "jos joku saa tietää" tai raha.
Narsistiäitini sentään tajusi vaieta kun oli taas sättinyt minua kun minusta ei ole muuta kuin rahanmenoa, kurjuutta ja köyhyyttä sen jälkeen kun oli vienyt tilini ja sanoin hänelle että kalliiksi käy mullekin tämä että mut päätit tähän maailmaan synnyttää.
Kerrankin sain hänet sanattomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jss. Aivan hölmöläisen hommaa tuollainen analysointi, kun voisi vain elää sitä omaa elämäänsä nauttien, ja hyvässä seurassa. Ap ei kuulosta terveeltä.
Pomo narsistina, joten ei voi vältellä töissä. On kyllä niiin tyypillinen narsisti että kohta pakko alkaa nauramaan hänelle päin naamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInulle narsistit on jonkinlainen huvittava haaste. Mielenkiintoista seurata niitä kaikkia temppuja ja manipulaatiota mitä ne aina yrittävät. On minuunkin yritetty mutta ei siitä tule mitään kun osaan olla tarvittaessa aika häijy ihminen.
Ja joo on minussakin narsistin piirteitä. Olen myös autisti, 14/15 oli nettitestin tulos. Ehkä siksi narsistit ei ole minulle ongelma. Yleensä ihmiset ei yritä minun kanssa mitään, jotenkin ne tajuaa ettei se kannata.
Narsisti liittyy keskimääräistä korkeampaan älykkyyteen. Se saa ihmisen tuntemaan itsensä muita paremmaksi kun huomaa ymmärtävänsä asioita joita muut eivät tajua
Ei narsismilla ja älykkyydellä ole tekemistä toistensa kanssa. Narsismi on traumareaktio lapsuudessa syntyneeseen pitkäkestoiseen kaltoinkohteluun. Eikä kaltoinkohtelu ole siis ainoastaan fyysistä väkivaltaa. Myös lapsen jalustalle asettaminen on lapselle kaltoinkohtelua. Sellainen toiminta, jossa lasta ei kohdata ihmisenä, vaan joko Jumalasta seuraavana tai sitten maan matostakin arvottomampana. Tai ehkä vaihtelua näiden väliltä. Tällaisesta lähtökohdasta voi syntyä narsisti tai läheisriippuvainen. Molemmilla yhteistä on, että syvällä sisimmässä on lapselle syntynyt kokemus siitä, että hän omana itsenään on arvoton. Siksi läheisriippuvaiset ja narsistit vetävät toisiaan puoleen, kun ovat saman kolikon kääntöpuolet. Narsisti voi ehkä harjaantumattomaan silmään vaikuttaa älykkäämmältä. Tämä johtuu siitä, että normaalisti kehittyneellä ihmisellä käyttäytymistä ohjaa empatia ja moraali, mutta narsistilla se jäi kehittymättä trauman seurauksena. Siksi hän toimii sen mukaan, mikä tuo hänelle itselleen maksimaalisen hyödyn, ja voi vaikuttaa selviytyvän voittajana tilanteesta kuin tilanteesta. Narsisti on kuitenkin traumatisoitunut ihminen, jonka kehitys ja persoona ei ole päässyt kehittymään ja puhkeamaan kukkaan. Hän on kävelevä kuori, ego, ei persoona, ja tuntee vain ohimenevää mielihyvää parhaimmillaan. Pääosin tunnemaailma on negatiivinen ja hän kokee aina olevansa uhri joka tilanteessa.
Luen juuri tunnelukkoja / lifetrapseja käsittelevää kirjaa ja sen mukaan narsismi voi kehittyä ainakin:
- ENTITLEMETN / OIKEUTUS: "I can have what ever I want". Taustalla on kolme mahdollista syytä: 1) lapselle asetetut heikot rajat ja kuri 2) se, että lasta on osallistettu liikaa aikuisen päätöksiin ja 3) oikeutus kompensaationa muille tunnelukoille. Kaikista vaihtoehdoista kasvaa empatiakyvytön aikuinen.
- EMOTIONAL DEPRIVATION / EMOTIONAALINEN ETYNEISYYS: "I'll never get the love I need". Taustalla ajatus siitä, että on tyhjä ja näkymätön muille ihmisille. Narsistinen tällaisesta ihmisestä tulee, jos koittaa selviytyä tunnelukosta kompensoimalla (counterattack) sitä ajatellen, että he ansaitsevat tarpeensa tulla tyydytetyksi.
- DEFECTIVENESS / VAJAVUUS: "I'm worthless". Taustalla häpeä, joka leimaa koko ihmisyyden. Kun vajavuuden tunnelukkoa kompensoidaan (counterattack), kääntyy se narsismiksi koska ihmisestä tulee itsekeskeinen. Narsismilla peitetään ajatusta, ettei kukaan tule ikinä arvostamaan tai rakastamaan heitä. "Olen niin vaativa, ylemmyydentuntoinen ja spesiaali, ettei kukaan voi enää ikinä kritisoida tai jättää minua huomiotta."
Muitakin kompensaatiovaihtoehtoja taisi vielä olla, mutta en nyt löydä kirjasta kohtaa, jonka aiemmin luin. Mutta onhan noissakin jo aikalailla asiaa. Itse olen seurustellut (ihan todistetusti) oikeutuksen tunnelukon omaavan ihmisen (covert narcissist) kanssa ja olihan hän aikamoinen tapaus. Todella komea ja hurmaava päältä, mutta taustalla manipuloiva, vain itseään ajatteleva ja kaltoinkohteleva hirviö. Sen kaiken alla oli epävarma ihminen, joka pelkäsi esim uusia sosiaalisia tilanteita todella paljon.
"A narcissist is someone who lacks empathy, blames others for problems, and has a strong sense of entitlement." Narsistit eivät muutu kuin pakon edessä.Lähde: Reinventing Your Life: How to Break Free from Negative Life Patterns and Feel Good Again / Jeffrey E. Young, Ph.D., and Janet S. Klosko
Moni on sitä mieltä, että n tekee ennemmin itsarin kuin muuttuu. Osa muuten lopulta tekeekin, toiset hitaasti ja toiset nopeasti. Elämähän on näille jokatapauksessa arvotonta, oma ja muiden.
Tavallista on myös masennusjaksojen toistuvuus.Narsistista ydinvauriota on vaikea hoitaa lopullisesti pois, koska sen perusluonne on kieltämisessä, torjumisessa ja projektiossa. Paha on muissa. Ja kun ei ole, oma paha oikeutetaan heti. Eli tie aitoon terveeseen syyllisyydentuntoon ja vastuunottoon (realistinen minäkäsitys) on usein käytännössä mahdoton. Narsismi pakenee realiteetteja suuruuskuvitelmiin, vaikka ne verhottaisiin huolella ympäristöltä.
Narsisti sanoi mulle jo eka viikolla, että häntä suututtaa miten lapsena yritettiin pakottaa pyytämään anteeksi asioita, vaikka ei ollut mitään anteeksipyydettävää.
Mulle kertoi että häntä pidettiin luokkatoverien kesken alakoulussa kiusaajana ja inhottavana tyyppinä, vaikka ei ollut tehnyt mitään väärää. Kantoi kovasti kaunaa asiasta.
Teki mieli sanoa että olit varmaan jo silloin luonteeltasi yhtä ilkeä ja pahantahtoinen kuin nykyään.
Narsisti ei ole saita ihan kaikessa kuitenkaan. Anopillani on tällaisia piirteitä, hän halusi väkisin ostaa minulle ja pojalleen lahjan. Olemme olleet naimisissa 20 vuotta. Lahja oli mahdollista laittaa minun nimelleni, ja saada näin 40 % halvemmalla. Anoppini maksoi 900 euroa enemmän siitä, että lahjakortissa näkyy poikansa nimi. Hän on pienituloinen eläkeläinen, joka valittelee rahavaikeuksiaan joka tapaamisella. Poikansakin yritti selittää, ettei ole järkeä, mutta anoppi tyyliin itku silmässä selitti, että poikakulta lahja on sinullekin, täytyyhän äidin pitää huoli että sinäkin jotain saat. Ikinä en ole heiltä mitään halunnut tai vaatinut, edes joululahjaa, mitä ei tietenkään tule eikä edes synttärionnittelua, vaikka itse olen huolehtinut anopin lahjat 15 vuotta. :D
Myrkyllisiä ihmisiä kannattaa juosta karkuun ja rajata. Valita toisin vaikka hinta olisi kova!
Mut kiinnostaisi vinkit miten selvitä narsistin kanssa, jos jostain syystä on pakko olla tekemisissä enemmänkin?
Tai jos joku on narsistinen, mutta ei niin voimakkaasti että haluat muuttaa koko elämäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä ja pitkä ketju aiheesta, tunnistan monien tarinoissa niin paljon samaa. Nyt sitten se tabujen tabu: oletteko huomanneet lapsissanne näitä piirteitä? Oma esiteini-ikäinen poika muistuttaa isäänsä päivä päivältä enemmän. Aivan samat jutut, samat defenssikeinot, sama arvomaailma, sama ylemmyydentunne, sama sisäinen haavoittuvuus.
Avioliiton aikana lapset toki kasvoivat tuon ympäristön keskellä, mutta minulla oli mahdollisuus vaikuttaa lasten arkeen äitinä päivittäin. Eron jälkeen lapset ovat olleet 50-50, ja ovat täysin narsistin arvomaailman armoilla puolet ajasta. Paljon matkoja ja hienoja lahjoja.
On myös aivan selvää, että toinen lapsista on isän lempilapsi (pärjäävä, menestyvä, urheilullinen, iloinen) kun taas toinen ongelmalapsen roolissa. Molemmat voivat johtaa narsismiin.
Isän käytös minua kohtaan on eron jälkeen ollut myös täysin rajatonta, mutta ei mitään sellaista, jonka yhteiskunta tunnistaisi. Hänen narsistiset piirteensä ovat nyt hyvin esillä, kun avioliiton aikana ne olivat enemmän piilossa. Tämä siitä huolimatta, että hän itse otti ns. salamaeron ja on uudessa suhteessa, ja hänellä pitäisi kaikki olla juuri kuten itse halusi. Olen kuitenkin pahan alku ja juuri hänen mielestään, ja välillä myös toinen lapsistamme.
Tunnistan. On aika kipeä aihe.
Oma lapseni on aikuisena asettunut joka asiassa isänsä puolelle, vaikka isänsä on välillä psykiatrisessa hoidossakin kun saa juoppohulluuskohtauksen. Olen ollut yksinhuoltaja koko ikäni, en koskaan ole puhunut lapsen isästä mitään negatiivista vaan olen ajatellut että lapsi saa itse vetää johtopäätöksiä kun on vanhempi.
Näen samoja toimintamalleja, samoja kaavoja. Jopa puhekkin on joskus samanlaista kuin lapsen isällä.
Kai puutut asiaan, jos lapsi puhuu asiattomasti tai ilkeästi ja huomaat epäterveitä toimintamalleja.
Omien terveiden rajojen pitäminen on tärkeää etenkin tällaisissa tilanteissa. Monelta naiselta ne puuttuvat kokonaan, eli eikun harjoittelemaan. Rajat ihmissuhteissa tai boundaries englanniksi.
Kokemuksia narsisteista on työelämässä, tuttavapiirissä, sukulaisissa sekä naapureissakin. Narsisti muistaa iänkaiken, jos olet ärsyttänyt tätä jotenkin. Viattoman näköisellä naamallaan ja pehmeällä äänellään tämä kovasydäminen ja laskelmoiva ihminen huijaa aina jonkun myötäilijän itselleen tukijoukoksi. Sitten yllättäen isketään ilkeilemällä vaikka julkisella paikalla, esim. bussipysäkillä tai kadulla. Firman tilaisuudet tai perhejuhlat ovat toinen mahdollisuus näpäyttää. Saa kuulla kovaäänistä arvostelua tai suoranaista pilkkaa ulkonäöstä tai jopa perheestä. Ovela narsisti tietää, ettei uhri kehtaa alkaa riidellä ulkopuolisen yleisön kuullessa. Parasta pysyä mahdollisimman kaukana näistä luonnevikaisista.
"Kun normaali puoliso tukee ja nostaa toista, narsisti kaivaa maata puolisonsa jalkojen alta, jotta puoliso tulisi heikommaksi kuin hän itse. Kun normaali puoliso kannustaa toista etenemään urallaan tai muissa saavutuksissa, narsisti ei joko puutu asiaan mitenkään tai arvostelee negatiivisesti ja yrittää vesittää koko hankkeen. [/quote]
Olen ollut työtön vuoden. Tajusin vasta että olisi normaalia et olisin saanut edes yhden (!) rohkausevan lauseen tai teon. Eli täysin nollatuki. Olenko tuntunut kylmyyteen .