Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Narsistin ja läheisriippuvaisen suhde ei siis ole terveellä pohjalla, läheisriippuvainen ihminen on jo lähtökohtaisesti niin kiltti ja heikkoluontoinen, että ei voimat riitä lähtemään narsistisesta suhteesta. Narsisti tyrmää välittömästi irtautumisyritykset ja läheisriippuvainen tyytyy kohtaloonsa. Alun hurmaamisvaiheen aikana läheisriippuvainen saattoi ihailla voimakkaan ja itsevarman oloista narsistia koska häneltä itseltään puuttuvat nämä ominaisuudet. Alkuhuuman jälkeen, tai oikeastaan sen jälkeen kun narsistille on varmistunut, että uhri on satimessa, alkaa tämä sairas peli joka voi jatkua toisen kuolemaan saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli pointti tuossa edellisessä on, että narsisti ja läheisriippuvainen vetävät toisiaan puoleensa kuin magneetti, täysin luonnollisesti. Läheisriippuvainen maksaa kovan hinnan sairaassa suhteessa josta ei uskalla/pysty irtaantumaan.
Vierailija kirjoitti:
Eli pointti tuossa edellisessä on, että narsisti ja läheisriippuvainen vetävät toisiaan puoleensa kuin magneetti, täysin luonnollisesti. Läheisriippuvainen maksaa kovan hinnan sairaassa suhteessa josta ei uskalla/pysty irtaantumaan.
Voi olla ehkäpä näinkin. Mun käsityksen mukaan, mitä olen ymmärtänyt narstisista suhteista, ja niihin suhteisiin joutuvista, valtaosa ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti läheisriippuvaisia. Vaan monenaisia eriaisia ns. tavallisia ihmisiä.
Läheisriippuvuuttakin monella voi alkaa esiintymään itsessään tällaisessa epäterveessä suhteessa ollessaan, vaikka muuten läheisriippuvuutta ei olisi aiemmin itsellä ollut. Myös keskimääräistä empaattisemmat ihmiset (haluavat erityisesti ymmärtää toista, näkevät hyvää toisessa, ovat helposti valmiita joustamaan omalta osaltaan jne), saattavat olla ilmeisesti vähän altiimpia päätymään/pysymään kauemmin tällaisessa suhteessa. Nuo empaattisen ihmisen piirteethän ovat hyviä piirteitä, mutta narsistinen ihminen käyttää näitä ominaisuuksia väärin, valheellisin ja itsekkäin lähtökohdin hyväkseen, esim. manipuloinnissa, sumuttamisessaan, valehtelussaan ja uhriumisessaan.
Kirjoitit aiemmassa kommentissasi myös että: "Narsistin ja läheisriippuvaisen suhde ei siis ole terveellä pohjalla,..." täydentäisin tuon niin, että narsistin lähisuhde KENEENKÄÄN ei ole terveellä pohjalla.
edellinen vieä jatkaa..
kirjoitit myös: "hurmaamisvaiheen aikana läheisriippuvainen saattoi ihailla voimakkaan ja itsevarman oloista narsistia koska häneltä itseltään puuttuvat nämä ominaisuudet."
Itsevarmuus ja voimakkuus ovat sellaisia ominaisuuksia, että moni muukin kuin läheisriippuvainen pitää niitä hyvinä ominaisuuksina toisessa esim. kumppania valitessaan. Ja heillä itselläänkin voi olla nuo ominaisuudet.... (Epäterveen suhteen jatkuessa pidempään narsistin kanssa, voi nämä omat ominaisuudet - itsevarmuus ja voima - sitten ollakin lähes kadonneet...)
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette tekemisissä hankalan ihmisen kanssa? Se askarruttaa minua.
Jos vaikka se narsisti on lapsen äiti tai isä, niin hankala on olla olematta tekemisissä hänen kanssaan, jos on vielä alaikäinen.
Moni aikuinenkin lapsi jatkaa yhteydenpitoa narsistivanhempansa kanssa, kun hänet on tietyllä tavalla aivopesty siihen eikä hän osaa irrottautua tilanteesta.
Ilmeisesti sellaisen ihmisen, jolla ei ole narsisteista kokemusta, on ihan mahdoton ymmärtää asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli pointti tuossa edellisessä on, että narsisti ja läheisriippuvainen vetävät toisiaan puoleensa kuin magneetti, täysin luonnollisesti. Läheisriippuvainen maksaa kovan hinnan sairaassa suhteessa josta ei uskalla/pysty irtaantumaan.
Kommentoisin tätä vielä niin, että narsistisesta suhteesta irtautumisen pelko ei suinkaan ole läheisriippuvuuden tulosta, vaan suhteesta lähteminen on usein kaikista vaarallisin hetki. Usein n on jo uhkaillut, mitä kaikkea eron jälkeen voisi olla luvassa ja saattaa ryhtyä toteuttamaan uhkauksiaan. Narsistisesta suhteesta ei lievemmässäkään tapauksessa pääse kovin helposti eroon.
Ns narsisteja on Suomessa niin vähän että täällä ei kukaan ole koskaan sellaista tavannutkaan.
Kannattaisi vähän tutkailla muitakin diagnooseja. Tuota sanaa käyttävä antaa jo itsestään aika typerän kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä jutellaan ihan Johanna Tukiaisen Tuksu tyyliin.
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Ns narsisteja on Suomessa niin vähän että täällä ei kukaan ole koskaan sellaista tavannutkaan.
Kannattaisi vähän tutkailla muitakin diagnooseja. Tuota sanaa käyttävä antaa jo itsestään aika typerän kuvan.
Narsisti käytöksellään antaa vielä typerämmän kuvan itsestään . Mitä tuohon narsistista irtautumiseen tulee niin kyllä se minulta onnistui. Se on vaikeaa , apua oli jo 80- luvulla saatavissa ja minulla oli vastassani dg. narsisti. Voin rehellisesti sanoa että se irtaantuminen kannattaa, ei kannata pelätä vaan hakea apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjua kun lukee, niin tulee mieleen että useimmat ovat täysimääräisesti ansainneet osansa narsistien uhreina.
Millähän tavalla ansaitsin osani pikkulapsena narsistin perheväkivallan uhrina?
Vanhempasi varmaan tajusivat, että olet persoonaltasi todella rasittava, marttyyrimäinen uhriutuja?
Entä osaatko kertoa miksi sinusta tuli väkivaltainen ja valehteleva narsisti, josta ei ole tullut elämässä yhtään mitään? Kerrotko lisää perheestäsi jossa kasvoit?
Narsisteistahan voi tulla vaikka mitä, kun puuttuu tietynlainen jännittäminen, epävarmuus ja herkkyys, mutta on valtava motivaatio saada valtaa, hallita, päteä, alistaa, tuhota, loistaa. Narsistin uhrista taas voi tulla "ei yhtään mitään".
Narsistien salaisuus on verkostoituminen toisten samanlaisten kanssa. Joukkovoima. Sen avulla he onnistuvat.
Eli väittäisin, että empaattinen ja kiltti läheisriippuvainen ajautuu helpommin narsistiseen suhteeseen ja myös pysyy pidempään tällaisessa suhteessa kun ns. Normi ihminen, puhumattakaan oikein temperamenttisesta ja omanarvon tuntevasta henkilöstä. Narsisti on tästä varsin tietoinen. Narsisti saalistaa tällaisia heikompia yksilöitä tai ainakin etsii heikkouksia koko ajan ja käyttää niitä sitten varsinaisessa suhteen esim. Avioliiton solmimisen jälkeen häikäilemättömästi hyväkseen. Läheisriippuvaisella tarkoitan näissä edellisissä kommenteissa vähän ylikilttiä ja ns. Helppoa miellyttäjätyyppiä joka harvoin pistää pahemmin hanttiin ja joka ei välttämättä itsekkään oikein tiedä mitä haluaa. Siis narsistisessa suhteessa voi olla kuka vaan periaatteessa, siis muukin kuin läheisriippuvainen. mutta suhteesta irrottautuminen vaatii kovaa luonnetta ja pitää pystyä myöntämään että ei onnistu muutos. Vaan kulunut aika on mennyt siltäosin hukkaan suhteessa. Lisäksi narsisti voi stalkata ja mustamaalata hovistalähtiää pitkään myös erittäin katalilla ja lapsellisilla menetelmillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli väittäisin, että empaattinen ja kiltti läheisriippuvainen ajautuu helpommin narsistiseen suhteeseen ja myös pysyy pidempään tällaisessa suhteessa kun ns. Normi ihminen, puhumattakaan oikein temperamenttisesta ja omanarvon tuntevasta henkilöstä. Narsisti on tästä varsin tietoinen. Narsisti saalistaa tällaisia heikompia yksilöitä tai ainakin etsii heikkouksia koko ajan ja käyttää niitä sitten varsinaisessa suhteen esim. Avioliiton solmimisen jälkeen häikäilemättömästi hyväkseen. Läheisriippuvaisella tarkoitan näissä edellisissä kommenteissa vähän ylikilttiä ja ns. Helppoa miellyttäjätyyppiä joka harvoin pistää pahemmin hanttiin ja joka ei välttämättä itsekkään oikein tiedä mitä haluaa. Siis narsistisessa suhteessa voi olla kuka vaan periaatteessa, siis muukin kuin läheisriippuvainen. mutta suhteesta irrottautuminen vaatii kovaa luonnetta ja pitää pystyä myöntämään että ei onnistu muutos. Vaan kulunut aika on mennyt siltäosin hukkaan suhteessa. Lisäksi narsisti voi stalkata ja mustamaalata hovistalähtiää pitkään myös erittäin katalilla ja lapsellisilla menetelmillä.
Ehkä näin, mutta outoa että näet hyvyyden (empaattisuus ja kiltteys) vain heikkoutena kuten narsistit näkee. Hyvyys on tuhovoiman vastakohta. Hyvyys on se mitä narsisti vihaa.
Esim lapsuudessa kaltoinkohdeltu voi olla huonossa hapessa, mutta siltikään häntä ei saa hyväksikäyttää. Eli ei siirretä vastuuta uhrille.
Tuosta tulee mieleen myös jotenkin itsen nostaminen tai jokin me ja muut jaottelu - narsistisen käytöksen kohteeksi joutuu ne läheisriippuvat rassukat, ei me normi-ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvainen saattaa ihannoida voimakkaanoloista ja vahvaa narsistia ja luonnostaan mutta usein tietämättäänkin hakeutua tällaisen ihmisen seuraan. Siitä voi seurata pitkä suhde. Molemmat saavat siitä jotain omasta mielestään tärkeää. Narsisti saa mm. Jatkuvaa ihailua ja pääsee rooliin missä pättää asioista. Läheisriippuvainen saa jonkun jota hoivata ja hännystellä jotta narsisti pysyisi tyytyväisenä, vaikka eihän se koskaan pysy tyytyväisenä kuin lyhyitä hetkiä korkeintaan. kaivo on pohjaton. Suhde on sairaalla pohjalla mutta voi kestää pitkään, tai niinpitkään kun läheisriippuvainen myöntyy narsistin tahtoon.
Olin tämä "läheisriippuvainen", mutta vuosien myllytystä nyt muistellen, minä en soitellut hänelle, vaan hän soitti aina minulle. Minä en kutsunut häntä, vaan hän tuli kutsumatta. En siis tehnyt mitään, joten ajattelin että mitään ei tapahdu.
Olin aina tosi vähäenerginen enkä vaan jaksanut välittää. Syynä oli krooninen anemia. Nyt säännöllisessä rautalääkityksessäkin hemoglobiini on alarajoilla.
Kyllä se hukkaan mennyt aika harmittaa ja traumoja jäi.
Se oli todella omituista.
Oli moneen kertaan ilmoittanut ettei enää seurustella, kunnes taas aikojenkin päästä oli ovesta tunkemassa ja onnistui vain koska oli fyysisesti vahvempi.
Mutta silloin en vielä käsittänyt "hooverointia" tai koko narsismin käsitettä ja se on vain annettava itselle anteeksi.
Narsisti on loinen ja kyylä. Hän muka salaa kyylää kaiken mitä ja miten voi muita hyväksikäyttää. Rahan ja materian pummauksen jotenkin käsittää, mutta se ettei niillä jotenkin ole mitään omaa, ei ajatuksia, ei tunteita, ei mitään. Kuin tyhjä laatikko jonka täytyy täyttää itsensä muiden asioilla.
He eivät kykene muuttumaan. Me muut voimme muuttua ja myös iloita ettemme muuttuneet niiden hirviöiden kaltaisiksi.
Niin siis tottakai hyvyys ja empatia ovat hyviä arvoja pääsääntöisesti. Valitettavasti sen tietää myös narsisti. Hyvyyttä ja empatiaa olisi hyvä käyttää sellaisiin, jotka ovat vastaanottavaisia ja osaavat sitä arvostaa. Neutraali suhtautuminenkin on ok, Narsistin kanssa nämä arvot menevät hukkaan, koska narsisti käyttää hyväkseen näitä inhimillisiä piirteitä. Se oikeastaan on tämän koko kuvion ydin. Eli empaattinen ja mukava ihminen haluaa nähdä jotakin hyvää narsistissa ja voi jopa ajatella, että rakastaa hänet ehjäksi. Mutta se on virhe, niin ei tule käymään. Tämä ristiriita pitää uhrin väkevästi narsistin otteessa. Esimerkiksi uhri voisi kokea huonoa omatuntoa jos olisi yhtäkkiä ilkeä narsistille. Mutta niin ei ole koska uhri haluaa miellyttää ennemmin ja näin tämä sairas kuvio voi jatkua vaikka kuinka kauan.
Järjettömän kovat raivokohtaukset, kun narsisti kokee tulleensa loukatuksi. Pieninkin asia, joka menee vastoin narsistin päässään luomia ennakko-odotuksia voi aiheuttaa räjähdyksen. Narsistin egoon luotu haava pitää kostaa toiselle ihmiselle, ja tällöin mikään ei ole pyhää. Kaikki, mitä olet narsistille koskaan paljastanut itsestäsi on hyväksyttyä käyttää aseena sinua vastaan, tarkoituksena painaa sinut alas ja satuttaa sinua mahdollisimman paljon. Narsistin raivo on täynnä myrkkyä, siinä ei ole pätkääkään ihmisyyttä tai empatiaa. Se on narsistin päässä myös täysin oikeutettua, sillä häntähän on loukattu, ja hänen pitää oikeudenmukaisuuden vuoksi kostaa se aiheuttamalla sinulle vähintään yhtä paljon tuskaa, kuin sinä aiheutit hänelle uhkaamalla hänen valheellisen identiteettinsä paljastumista.
Moni varmaan tunnistaa sen pahan olon, mikä jää narsistista itsen sisälle. Joskus vaikka eksänarsistiin törmättyä päiväksi, viikoksi, kuukaudeksi tai vuodeksi. Siis sen jälkitunteen, mikä jää, kun narsisti ei ole enää jokapäiväisessä elämässäsi, mutta se kaikki kuvotus, raivo, pelko, ahdistus, solmu vatsassa jne mikä ilmestyy sinne aina uudelleen, kun asia yhtään nousee pinnalle tai mikä jää, kun narsisti itse lähtee elämästäsi ennen kuin "puhdistut" hänestä.
En jaksa tätä tunnetta enää. Se pilaa elämääni, mutten tiedä mikä manaaja pitäisi kutsua paikalle, että saisin tunteen pois.
Vierailija kirjoitti:
Moni varmaan tunnistaa sen pahan olon, mikä jää narsistista itsen sisälle. Joskus vaikka eksänarsistiin törmättyä päiväksi, viikoksi, kuukaudeksi tai vuodeksi. Siis sen jälkitunteen, mikä jää, kun narsisti ei ole enää jokapäiväisessä elämässäsi, mutta se kaikki kuvotus, raivo, pelko, ahdistus, solmu vatsassa jne mikä ilmestyy sinne aina uudelleen, kun asia yhtään nousee pinnalle tai mikä jää, kun narsisti itse lähtee elämästäsi ennen kuin "puhdistut" hänestä.
En jaksa tätä tunnetta enää. Se pilaa elämääni, mutten tiedä mikä manaaja pitäisi kutsua paikalle, että saisin tunteen pois.
Ainut mikä auttaa on aika, mikäli itse altistun narsistille niin se vähän riippuu altistumisen kestosta kauanko on toipumisaika. Mutta noin kaksi viikkoa niin ettei ole edes puhelinsoittoa tai mitään niin rupeaa jo helpottamaan. Mutta voi olla että vaatii paljon kauemmin varsinkin jos olet juuri eronnut hovista. Voi mennä kuukausia jopa vuosi. Mutta parissa viikossa pitäisi tuntua jo paremmalta, narsistin puheluihin ei saa vastata tuona aikana, eikä viesteihin, ne ovat kontrollipuheluita joilla narsisti pyrkii varmistamaan että pysyt hovissa. Kummallinen olo helpottaa kun olet narsistin ulottumattomissa, siihen kannattaa pyrkiä
Vierailija kirjoitti:
Järjettömän kovat raivokohtaukset, kun narsisti kokee tulleensa loukatuksi. Pieninkin asia, joka menee vastoin narsistin päässään luomia ennakko-odotuksia voi aiheuttaa räjähdyksen. Narsistin egoon luotu haava pitää kostaa toiselle ihmiselle, ja tällöin mikään ei ole pyhää. Kaikki, mitä olet narsistille koskaan paljastanut itsestäsi on hyväksyttyä käyttää aseena sinua vastaan, tarkoituksena painaa sinut alas ja satuttaa sinua mahdollisimman paljon. Narsistin raivo on täynnä myrkkyä, siinä ei ole pätkääkään ihmisyyttä tai empatiaa. Se on narsistin päässä myös täysin oikeutettua, sillä häntähän on loukattu, ja hänen pitää oikeudenmukaisuuden vuoksi kostaa se aiheuttamalla sinulle vähintään yhtä paljon tuskaa, kuin sinä aiheutit hänelle uhkaamalla hänen valheellisen identiteettinsä paljastumista.
Aamen. Narsistin hipiä on äärimmäisen herkkä.
Turha tälle selostaa. Ei se asiaa tajua. Koska ei se ole ikinä mitään rakkautta kaivannutkaan eikä tarvinnut. On miehiä (ehkä naisiakin, mutta enemmän miehiä) jotka ei sitä aitoa rakkautta haluakaan, koska se vaatii heiltä itseltään liikaa. Se on häiritsevää. Kaikenlaista tunnehöpinää.
Kauan sitten tunsin äijän, joka hankki jostain välityspalvelusta filippiiniläisen vaimon, 19-vuotiaan. Itse oli yli 70-vuotias käppänä ja kumara ukko. Tämä oli ennen näitä nykyisiä thaimaalaistuliaisia, jotka on jo ihan tavallisia, mutta silloin vielä ei. Kyseltiin, että miten sinä tuollaisen otit, eihän se sinua oikeasti rakasta, vaan rahojasi. Vastasi, että ei sen tarvitse rakastaakaan, ei hänkään sitä rakasta. Riittää, kun se tekee ruokaa, siivoo ja pyykkää ja on sängyssä suopea, vaikka ei hänestä itsestään enää oikein siihen olekaan. Mukava sitä on katsella. Kyllä hän sille siitä mielellään nyt maksaa, mutta isommat rahansa hän on sen tietämättä jo laittanut lastensa tileille, ei se hänen kuolemansa jälkeen juuri mitään enää saa eikä siitä väliä ole.
No, jos ei kaipaa aitoa tunnetta, niin käyhän se noinkin. Äijä on ajat sitten kuollut, mutta jos oikein muistan niin se nainen häippäsi jo sitä ennen jonnekin. Että ei se sitä ainakaan hautaan saattanut.