Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tässä jokin aika sitten tekstin missä selittettiin miksi jotkut ihmiset menee suhteesta toiseen loputtomasti ja ne kariutuu aina jonkun ajan kuluttua. Kuvaus sopi minusta myös hyvin narsistiin ja antoi ymmärrystä sille miksi tämä toimii niin, oli sitten kyse parisuhteesta tai ystävyyssuhteesta. Narsisti pyrkii syntymään uudelleen jokaisessa uudessa kohtaamassaan ihmisessä, koska ei voi sietää itseään. Uusi ihminen on hänelle lupaus uudesta paremmasta minästä ja sitä kautta myös tulevaisuudesta. Sitten kun tämä ihminen paljastuukin aivan tavalliseksi ihmiseksi niin narsisti kokee tulleensa huijatuksi ja petetyksi. Häneltä on viety mahdollisuus uuteen parempaan minään. Silloin tämä kostaa kokemansa "vääryyden" tuhoamalla uhrinsa.
Oma exäni kertoi erottuamme (ruma ja yllättävä discard hänen puoleltaan), että hän oli niin pettynyt meihin. Oli kuvitellut että oltaisiin tehopari, joka valloittaa Mount Everestin yhdessä ja vie sinne yhteisen lipun. ??!!
Voi sitä hänen pettymystään, kun oltiinkin ihan tavallinen perheellistynyt pari lopulta, jolle osui vielä taloudellisesti haastavat pari vuotta. Tuosta kantoi kaunaa, ja vielä 10 vuotta myöhemmin hän muistutti minua siitä, kuinka petin hänen luottamuksensa, kun en vastasynnyttäneenä kiivennytkään sinne Mount Everestille tai ollut rahoissani.
Hänellä oli tapana liittomme aikana usein ilmaista se, kuinka ME ei osata sitä tai tätä, kuinka kaikki MEILLE vaikeaa, kuinka ME ei osata siivota jne. Onnistumiset olivat kuitenkin hänen omiaan.
No eikös tuo ollut nimenomaan hyvä, että totesi epäonnistumisista, että TEILLÄ oli niissä haasteita sen sijaan, että olisi syyttänyt suoraan SINUA?
Niinhän sitä luulisi. Kyseessä oli kuitenkin älykäs uhriutuva covert narsisti, te jotka tunnette tyypin, tiedätte kyllä. Näissä tilanteissa minä aina lopulta olin se, joka kehui häntä että hyvinhän hän vetää, hyvin me yritetään jne. Oikeasti kyse oli siitä, että minä vastasin esim. 95% siivouksesta, jos meillä oli sotkuista, hänenhän se olisi pitänyt skarpata, ei minun. Kuitenkin näissä tilanteissa puhuttiin meistä, eli jaetusta vastuusta, syyllistettiin samalla myös minua. Jos hän olisi syyttänyt VAIN minua, olisin kyllä tajunnut juonen kulun ja lähtenyt menemään. Mutta kun syytettiinkin MEITÄ, niin sehän oli psykologisesti paljon taitavampaa gashlightingia.
Eromme jälkeen hän haukkuu ja syyttää ihan vaan minua, ei puhu enää meistä. Tätä on monta kertaa helpompi vastaanottaa, koska nythän se on vain minun haukkumista ja läpinäkyvää sellaista. Ennen se oli piilotettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistinen foorumi. Ruisrockin pilaantumisesta ei edes voinut keskustella.
Heti poitettiin koko "keskustelu". Kummallinen keskustelupalsta, kun ei saa keskustella mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tässä jokin aika sitten tekstin missä selittettiin miksi jotkut ihmiset menee suhteesta toiseen loputtomasti ja ne kariutuu aina jonkun ajan kuluttua. Kuvaus sopi minusta myös hyvin narsistiin ja antoi ymmärrystä sille miksi tämä toimii niin, oli sitten kyse parisuhteesta tai ystävyyssuhteesta. Narsisti pyrkii syntymään uudelleen jokaisessa uudessa kohtaamassaan ihmisessä, koska ei voi sietää itseään. Uusi ihminen on hänelle lupaus uudesta paremmasta minästä ja sitä kautta myös tulevaisuudesta. Sitten kun tämä ihminen paljastuukin aivan tavalliseksi ihmiseksi niin narsisti kokee tulleensa huijatuksi ja petetyksi. Häneltä on viety mahdollisuus uuteen parempaan minään. Silloin tämä kostaa kokemansa "vääryyden" tuhoamalla uhrinsa.
Oma exäni kertoi erottuamme (ruma ja yllättävä discard hänen puoleltaan), että hän oli niin pettynyt meihin. Oli kuvitellut että oltaisiin tehopari, joka valloittaa Mount Everestin yhdessä ja vie sinne yhteisen lipun. ??!!
Voi sitä hänen pettymystään, kun oltiinkin ihan tavallinen perheellistynyt pari lopulta, jolle osui vielä taloudellisesti haastavat pari vuotta. Tuosta kantoi kaunaa, ja vielä 10 vuotta myöhemmin hän muistutti minua siitä, kuinka petin hänen luottamuksensa, kun en vastasynnyttäneenä kiivennytkään sinne Mount Everestille tai ollut rahoissani.
Hänellä oli tapana liittomme aikana usein ilmaista se, kuinka ME ei osata sitä tai tätä, kuinka kaikki MEILLE vaikeaa, kuinka ME ei osata siivota jne. Onnistumiset olivat kuitenkin hänen omiaan.
No eikös tuo ollut nimenomaan hyvä, että totesi epäonnistumisista, että TEILLÄ oli niissä haasteita sen sijaan, että olisi syyttänyt suoraan SINUA?
Niinhän sitä luulisi. Kyseessä oli kuitenkin älykäs uhriutuva covert narsisti, te jotka tunnette tyypin, tiedätte kyllä. Näissä tilanteissa minä aina lopulta olin se, joka kehui häntä että hyvinhän hän vetää, hyvin me yritetään jne. Oikeasti kyse oli siitä, että minä vastasin esim. 95% siivouksesta, jos meillä oli sotkuista, hänenhän se olisi pitänyt skarpata, ei minun. Kuitenkin näissä tilanteissa puhuttiin meistä, eli jaetusta vastuusta, syyllistettiin samalla myös minua. Jos hän olisi syyttänyt VAIN minua, olisin kyllä tajunnut juonen kulun ja lähtenyt menemään. Mutta kun syytettiinkin MEITÄ, niin sehän oli psykologisesti paljon taitavampaa gashlightingia.
Eromme jälkeen hän haukkuu ja syyttää ihan vaan minua, ei puhu enää meistä. Tätä on monta kertaa helpompi vastaanottaa, koska nythän se on vain minun haukkumista ja läpinäkyvää sellaista. Ennen se oli piilotettua.
Exällä oli vähän saman tyylistä kommunikointia. Hän sai raivareita minulle jostain käsittämättömistä asioista. Hän vetosi siihen, että raivarit johtuivat meidän suhteemme dynamiikasta, suhteemme viallisuudesta. Minä olin hämilläni ja yritin muuttaa itseäni (juu, ei toiminut). Erokaan ei käynyt miehelle, silloin liioittelin miehen mielestä, että meillä olisi muka oikeita ongelmia. Todellisuudessa mies siirsi vastuun omasta käytöksestään pois itseltään. Mitään ei tarvinnut käsitellä tai yrittää ratkoa, kun vika oli epämääräisesti "meissä". Annoin periksi näissä henkisen väkivallan tilanteissa ja lopulta en yrittänyt muodostaa omia mielipiteitä edes arkisissa asioissa. Mies totesi, että me osaamme sopia asiat keskenämme, se on suhteemme vahvuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tässä jokin aika sitten tekstin missä selittettiin miksi jotkut ihmiset menee suhteesta toiseen loputtomasti ja ne kariutuu aina jonkun ajan kuluttua. Kuvaus sopi minusta myös hyvin narsistiin ja antoi ymmärrystä sille miksi tämä toimii niin, oli sitten kyse parisuhteesta tai ystävyyssuhteesta. Narsisti pyrkii syntymään uudelleen jokaisessa uudessa kohtaamassaan ihmisessä, koska ei voi sietää itseään. Uusi ihminen on hänelle lupaus uudesta paremmasta minästä ja sitä kautta myös tulevaisuudesta. Sitten kun tämä ihminen paljastuukin aivan tavalliseksi ihmiseksi niin narsisti kokee tulleensa huijatuksi ja petetyksi. Häneltä on viety mahdollisuus uuteen parempaan minään. Silloin tämä kostaa kokemansa "vääryyden" tuhoamalla uhrinsa.
Oma exäni kertoi erottuamme (ruma ja yllättävä discard hänen puoleltaan), että hän oli niin pettynyt meihin. Oli kuvitellut että oltaisiin tehopari, joka valloittaa Mount Everestin yhdessä ja vie sinne yhteisen lipun. ??!!
Voi sitä hänen pettymystään, kun oltiinkin ihan tavallinen perheellistynyt pari lopulta, jolle osui vielä taloudellisesti haastavat pari vuotta. Tuosta kantoi kaunaa, ja vielä 10 vuotta myöhemmin hän muistutti minua siitä, kuinka petin hänen luottamuksensa, kun en vastasynnyttäneenä kiivennytkään sinne Mount Everestille tai ollut rahoissani.
Hänellä oli tapana liittomme aikana usein ilmaista se, kuinka ME ei osata sitä tai tätä, kuinka kaikki MEILLE vaikeaa, kuinka ME ei osata siivota jne. Onnistumiset olivat kuitenkin hänen omiaan.
No eikös tuo ollut nimenomaan hyvä, että totesi epäonnistumisista, että TEILLÄ oli niissä haasteita sen sijaan, että olisi syyttänyt suoraan SINUA?
Niinhän sitä luulisi. Kyseessä oli kuitenkin älykäs uhriutuva covert narsisti, te jotka tunnette tyypin, tiedätte kyllä. Näissä tilanteissa minä aina lopulta olin se, joka kehui häntä että hyvinhän hän vetää, hyvin me yritetään jne. Oikeasti kyse oli siitä, että minä vastasin esim. 95% siivouksesta, jos meillä oli sotkuista, hänenhän se olisi pitänyt skarpata, ei minun. Kuitenkin näissä tilanteissa puhuttiin meistä, eli jaetusta vastuusta, syyllistettiin samalla myös minua. Jos hän olisi syyttänyt VAIN minua, olisin kyllä tajunnut juonen kulun ja lähtenyt menemään. Mutta kun syytettiinkin MEITÄ, niin sehän oli psykologisesti paljon taitavampaa gashlightingia.
Eromme jälkeen hän haukkuu ja syyttää ihan vaan minua, ei puhu enää meistä. Tätä on monta kertaa helpompi vastaanottaa, koska nythän se on vain minun haukkumista ja läpinäkyvää sellaista. Ennen se oli piilotettua.
Exällä oli vähän saman tyylistä kommunikointia. Hän sai raivareita minulle jostain käsittämättömistä asioista. Hän vetosi siihen, että raivarit johtuivat meidän suhteemme dynamiikasta, suhteemme viallisuudesta. Minä olin hämilläni ja yritin muuttaa itseäni (juu, ei toiminut). Erokaan ei käynyt miehelle, silloin liioittelin miehen mielestä, että meillä olisi muka oikeita ongelmia. Todellisuudessa mies siirsi vastuun omasta käytöksestään pois itseltään. Mitään ei tarvinnut käsitellä tai yrittää ratkoa, kun vika oli epämääräisesti "meissä". Annoin periksi näissä henkisen väkivallan tilanteissa ja lopulta en yrittänyt muodostaa omia mielipiteitä edes arkisissa asioissa. Mies totesi, että me osaamme sopia asiat keskenämme, se on suhteemme vahvuus.
Tuttua. Meilläkin se oli aina meidän parisuhde, meidän välinen dynamiikka ja kommunikaatio. Jokin mystinen "me". Asialle ei kuitenkaan voinut tehdä mitään, kun se vaan oli. Esim. kommunikaation puutteesta syytti, mutta oli samalla itse se joka sulkeutui ja jätti reagoimatta minun kommunikaatioon. Ei esim. koskaan vastannut meileihini, jotka koskivat meitä.
Olemme muuten molemmat työssämme kommunikaation ammattilaisia, kirjoitetun ja puhutun. Selkeä kommunikaatio on ainakin minun vahvuuteni ja kyllä myös hänenkin työasioissa. Kuitenkin tunnepuolella hänen tunteensa, toiveensa, vaatimuksensa olisi toisen pitänyt vain mystisesti tietää. Näin ihan oikeasti sanoi pitkän suhteen päätyttyä, ettei minun pitäisi kysyä mitä hän tarvitsee tai on vaille, vaan minun olisi pitänyt osata lukea häntä, tulkita ja tietää, tarjota hänen tarvitsemaansa kysymättä. Ja kun näin ei ollutkaan, oli vika "meissä".
Nuo meltdownit ovat myös tuttuja.
Niiden syynä on aina joku mystinen muu henkilö tai ihmissuhde.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ne ongelmat vasta taitavat alkaa, erosta 8 vuotta. Koko ajan narsisti on pitänyt kuitenkin yhteyttä silloin kun hänelle sopii ja kilttinä ihmisenä (autismin kirjo) olen siihen taipunut koska ne ovat olleet yhä harvenevia tapauksia. Viime syksynä tein selväksi että enää ei pidetä yhteyttä ja tähän heinäkuuhun saakka narsisti kesti. Puhelut on estetty mutta lähetti lisäksi sähköpostia, sekä instagramiin oli löytänyt. Yritin pyytää apua narsistin veljeltä, koska tiedän että seuraava askel on narsisti pihassani. Toivoin että he puhuisivat hänelle että jättäisi minut rauhaan. Päinvastoin kävi, heti ensimmäisessä vastauksessa veli haukkui minut hyväksikäyttäjäksi ja narsisti on kiltti, yhä kuulemma vielä käytän häntä hyväksi. Uskomatonta, kun juuri olen eroon yrittänyt päästä ja sitä olen vuosien varrella välttänyt että tulisi yhtään mitään sanomista että olen toisen rahoilla elänyt. Aina olen kaikesta maksanut oman osani, mutta nähtävästi se on kuitenkin nyt käännetty ja väännetty toiseksi. Päinvastoin minä olen hänelle rahaa laittanut vielä viime vuonnakin. Olen todella pettynyt.
Ylimääräistä rahanmenoa tämäkin tiesi, upouusi tallentava kamera on pihassa ja kun narsisti siinä poseeraa, on pakko kääntyä poliisin puoleen kun lähiomaiset ei auttaneet. Väkivaltainen, kylmän tunteeton, hengenvaarallinen suorastaan on narsisti ollut tietyissä tilanteissa ja tämän tiedon laitoin veljelle että heillä on velvollisuus varoittaa seuraavaa uhria. Minua on kuristettu niin taidokkaasti että selvästi harjoiteltu oli jo miten pitkään voi "hapettaa" nostamalla seinälle kurkusta, pahoinpidelty monesti, syyllistetty ja vähätelty kaikista luonteenpiirteistäni henkisesti, kieroiltu selkäni takana. Mutta veli ei enää lue viestejäni jotka olivat mielestäni suoria mutta asiallisia, ei loukkaavia. Viesteissä olisi ollut heille tärkeää tietoa että sotkun koko kuva olisi auennut.
Ongelma naisten pahoinpitely ja tappamistapauksissa on varmaan ettei asioihin puuttumiseen kykenevät henkilöt tee sitä! Ei välitetä toisista ihmisistä kun oma ylpeys ja perheen kunnia on niin tärkeä, kielletään niin sisukkaasti kaikki. Välttämättä toki mikään narsistille puhuminen ei auta, mutta pitäisi sentään yrittää koko perhekunnan voimin. Nyt olen yksin tämän asian kanssa, en tiedä tekeekö edes poliisi mitään. Heillä on kyllä ne kotihälytykset tiedossa mitä jouduin tekemään suhteen aikana, mutta auttaako sekään lähestymiskieltoon. Onpa todellinen kunniamerkki sitten heidän perheelleen kun poliisi puuttuu. Ajattelin alkaa puhua sen jälkeen narsismista julkisesti joka yhteydessä missä vain voin. Vaikenemisen ja piilottelun aika on ohi tämän vaarallisen luonnehäiriön suhteen.
Veli on tietysti kertonut narsulle ja siitä hän tietää sinun vielä olevan jotenkin sidoksissa.
Niille on sama mikä yhteydenpidon aihe on.
Älä enää ole missään yhteydessä veljeenkään. Älä reagoi mihinkään.
Kuvatallenne on todiste poliisille.
Narsistin tarkoitus on pitää sinut hermostuneena. Älä anna minkään häneen liittyvän häiritä sinua enää.
Sinun ei tarvi erikseen enää ilmoittaa ettet halua tavata. Eikä lupaa kysyä.
Jos lapsia ei ole, voit häipyä jonnekin. Esim muutto kuulostaa hankalalta, mutta sinulla on vain yksi elämä.
Narsistista pelätään sen varjoa. Koita nähdä uudessa valossa. Oikeasti narsisti on pieni ja mitätön, taaperoasteelle jäänyt kiukuttelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tässä jokin aika sitten tekstin missä selittettiin miksi jotkut ihmiset menee suhteesta toiseen loputtomasti ja ne kariutuu aina jonkun ajan kuluttua. Kuvaus sopi minusta myös hyvin narsistiin ja antoi ymmärrystä sille miksi tämä toimii niin, oli sitten kyse parisuhteesta tai ystävyyssuhteesta. Narsisti pyrkii syntymään uudelleen jokaisessa uudessa kohtaamassaan ihmisessä, koska ei voi sietää itseään. Uusi ihminen on hänelle lupaus uudesta paremmasta minästä ja sitä kautta myös tulevaisuudesta. Sitten kun tämä ihminen paljastuukin aivan tavalliseksi ihmiseksi niin narsisti kokee tulleensa huijatuksi ja petetyksi. Häneltä on viety mahdollisuus uuteen parempaan minään. Silloin tämä kostaa kokemansa "vääryyden" tuhoamalla uhrinsa.
Oma exäni kertoi erottuamme (ruma ja yllättävä discard hänen puoleltaan), että hän oli niin pettynyt meihin. Oli kuvitellut että oltaisiin tehopari, joka valloittaa Mount Everestin yhdessä ja vie sinne yhteisen lipun. ??!!
Voi sitä hänen pettymystään, kun oltiinkin ihan tavallinen perheellistynyt pari lopulta, jolle osui vielä taloudellisesti haastavat pari vuotta. Tuosta kantoi kaunaa, ja vielä 10 vuotta myöhemmin hän muistutti minua siitä, kuinka petin hänen luottamuksensa, kun en vastasynnyttäneenä kiivennytkään sinne Mount Everestille tai ollut rahoissani.
Hänellä oli tapana liittomme aikana usein ilmaista se, kuinka ME ei osata sitä tai tätä, kuinka kaikki MEILLE vaikeaa, kuinka ME ei osata siivota jne. Onnistumiset olivat kuitenkin hänen omiaan.
No eikös tuo ollut nimenomaan hyvä, että totesi epäonnistumisista, että TEILLÄ oli niissä haasteita sen sijaan, että olisi syyttänyt suoraan SINUA?
Niinhän sitä luulisi. Kyseessä oli kuitenkin älykäs uhriutuva covert narsisti, te jotka tunnette tyypin, tiedätte kyllä. Näissä tilanteissa minä aina lopulta olin se, joka kehui häntä että hyvinhän hän vetää, hyvin me yritetään jne. Oikeasti kyse oli siitä, että minä vastasin esim. 95% siivouksesta, jos meillä oli sotkuista, hänenhän se olisi pitänyt skarpata, ei minun. Kuitenkin näissä tilanteissa puhuttiin meistä, eli jaetusta vastuusta, syyllistettiin samalla myös minua. Jos hän olisi syyttänyt VAIN minua, olisin kyllä tajunnut juonen kulun ja lähtenyt menemään. Mutta kun syytettiinkin MEITÄ, niin sehän oli psykologisesti paljon taitavampaa gashlightingia.
Eromme jälkeen hän haukkuu ja syyttää ihan vaan minua, ei puhu enää meistä. Tätä on monta kertaa helpompi vastaanottaa, koska nythän se on vain minun haukkumista ja läpinäkyvää sellaista. Ennen se oli piilotettua.
Exällä oli vähän saman tyylistä kommunikointia. Hän sai raivareita minulle jostain käsittämättömistä asioista. Hän vetosi siihen, että raivarit johtuivat meidän suhteemme dynamiikasta, suhteemme viallisuudesta. Minä olin hämilläni ja yritin muuttaa itseäni (juu, ei toiminut). Erokaan ei käynyt miehelle, silloin liioittelin miehen mielestä, että meillä olisi muka oikeita ongelmia. Todellisuudessa mies siirsi vastuun omasta käytöksestään pois itseltään. Mitään ei tarvinnut käsitellä tai yrittää ratkoa, kun vika oli epämääräisesti "meissä". Annoin periksi näissä henkisen väkivallan tilanteissa ja lopulta en yrittänyt muodostaa omia mielipiteitä edes arkisissa asioissa. Mies totesi, että me osaamme sopia asiat keskenämme, se on suhteemme vahvuus.
Tuttua. Meilläkin se oli aina meidän parisuhde, meidän välinen dynamiikka ja kommunikaatio. Jokin mystinen "me". Asialle ei kuitenkaan voinut tehdä mitään, kun se vaan oli. Esim. kommunikaation puutteesta syytti, mutta oli samalla itse se joka sulkeutui ja jätti reagoimatta minun kommunikaatioon. Ei esim. koskaan vastannut meileihini, jotka koskivat meitä.
Olemme muuten molemmat työssämme kommunikaation ammattilaisia, kirjoitetun ja puhutun. Selkeä kommunikaatio on ainakin minun vahvuuteni ja kyllä myös hänenkin työasioissa. Kuitenkin tunnepuolella hänen tunteensa, toiveensa, vaatimuksensa olisi toisen pitänyt vain mystisesti tietää. Näin ihan oikeasti sanoi pitkän suhteen päätyttyä, ettei minun pitäisi kysyä mitä hän tarvitsee tai on vaille, vaan minun olisi pitänyt osata lukea häntä, tulkita ja tietää, tarjota hänen tarvitsemaansa kysymättä. Ja kun näin ei ollutkaan, oli vika "meissä".
Nuo meltdownit ovat myös tuttuja.
Niiden syynä on aina joku mystinen muu henkilö tai ihmissuhde.
Siinä on jotain privitiivistä, kun häntä pitäisi ymmärtää 24/7 sanattomasti. Kuin äidin pitäisi ymmärtää vauvaa pienimmästäkin tuhahduksesta. Jotain ongelmaa erillisyydessä niillä on. Ei siedetä että toinen on erillinen vaan nähdään toinen itsen jatkeena.
Selventäkää tai suomentakaa nämä narsismiin liittyvät discard ja meltdown
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti raivoaa/huutaa tai sanoo jotain todella loukkaava > sinä nostat ääntäsi vaikka ihan siksi, ettei saisit äänesi kuuluviin> narsisti rauhottuu kun salaman iskusta ja sanoo sinulle, että katso miten hullu olet, miten sä nyt noin raivoat, pitäsk sun mennä hoitoon, ei normaalit ihmiset käyttäydy noin jne.
Ihan turhaa yrittää sanoa narsistille, että sinä huusit kirjaimellisesti kymmenen sekuntia sitten. Sitä ei joko narsistin mielestä tapahtunut ja kuvittelet omiasi tai sitten narsisti sanoo, että katso, miten taas syytät minua omasta huonosta käytksestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ne ongelmat vasta taitavat alkaa, erosta 8 vuotta. Koko ajan narsisti on pitänyt kuitenkin yhteyttä silloin kun hänelle sopii ja kilttinä ihmisenä (autismin kirjo) olen siihen taipunut koska ne ovat olleet yhä harvenevia tapauksia. Viime syksynä tein selväksi että enää ei pidetä yhteyttä ja tähän heinäkuuhun saakka narsisti kesti. Puhelut on estetty mutta lähetti lisäksi sähköpostia, sekä instagramiin oli löytänyt. Yritin pyytää apua narsistin veljeltä, koska tiedän että seuraava askel on narsisti pihassani. Toivoin että he puhuisivat hänelle että jättäisi minut rauhaan. Päinvastoin kävi, heti ensimmäisessä vastauksessa veli haukkui minut hyväksikäyttäjäksi ja narsisti on kiltti, yhä kuulemma vielä käytän häntä hyväksi. Uskomatonta, kun juuri olen eroon yrittänyt päästä ja sitä olen vuosien varrella välttänyt että tulisi yhtään mitään sanomista että olen toisen rahoilla elänyt. Aina olen kaikesta maksanut oman osani, mutta nähtävästi se on kuitenkin nyt käännetty ja väännetty toiseksi. Päinvastoin minä olen hänelle rahaa laittanut vielä viime vuonnakin. Olen todella pettynyt.
Ylimääräistä rahanmenoa tämäkin tiesi, upouusi tallentava kamera on pihassa ja kun narsisti siinä poseeraa, on pakko kääntyä poliisin puoleen kun lähiomaiset ei auttaneet. Väkivaltainen, kylmän tunteeton, hengenvaarallinen suorastaan on narsisti ollut tietyissä tilanteissa ja tämän tiedon laitoin veljelle että heillä on velvollisuus varoittaa seuraavaa uhria. Minua on kuristettu niin taidokkaasti että selvästi harjoiteltu oli jo miten pitkään voi "hapettaa" nostamalla seinälle kurkusta, pahoinpidelty monesti, syyllistetty ja vähätelty kaikista luonteenpiirteistäni henkisesti, kieroiltu selkäni takana. Mutta veli ei enää lue viestejäni jotka olivat mielestäni suoria mutta asiallisia, ei loukkaavia. Viesteissä olisi ollut heille tärkeää tietoa että sotkun koko kuva olisi auennut.
Ongelma naisten pahoinpitely ja tappamistapauksissa on varmaan ettei asioihin puuttumiseen kykenevät henkilöt tee sitä! Ei välitetä toisista ihmisistä kun oma ylpeys ja perheen kunnia on niin tärkeä, kielletään niin sisukkaasti kaikki. Välttämättä toki mikään narsistille puhuminen ei auta, mutta pitäisi sentään yrittää koko perhekunnan voimin. Nyt olen yksin tämän asian kanssa, en tiedä tekeekö edes poliisi mitään. Heillä on kyllä ne kotihälytykset tiedossa mitä jouduin tekemään suhteen aikana, mutta auttaako sekään lähestymiskieltoon. Onpa todellinen kunniamerkki sitten heidän perheelleen kun poliisi puuttuu. Ajattelin alkaa puhua sen jälkeen narsismista julkisesti joka yhteydessä missä vain voin. Vaikenemisen ja piilottelun aika on ohi tämän vaarallisen luonnehäiriön suhteen.
Jos exäsi lähestyy sinua vielä, ota kaikki todistus talteen (viestit, puhelulokit, insta viestit yms) ja tee rikosilmoitus vainoamisesta. pyydä apua turvatalolta tai poliisilta jos sitä tarvitset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selventäkää tai suomentakaa nämä narsismiin liittyvät discard ja meltdown
Discard on sitä, kun narsisti etäännyttää itsensä (yleensä ensin henkisesti, harvemmin suoraan myös fyysisesti kohteesta). Eli ensin on ollut ihanaa. Sitten hänestä tulee sohvannurkassa möllöttävä, keskustelukyvytön (=keskusteluhaluton) ja seksi saattaa loppua tai muutta täysin mekaaniseksi panemiseksi. Eli narsisti sulkee hanat tunnetasolla, et merkitse hänelle enää mitään. Mutta hän jää paikalle, koska on valmis ottamaan edelleen vastaan tarjoamasi palvelut (omat tunteesi häntä kohtaan, kotityöt, taloudelliset edut tms).
Meltdownia en ole kuullut niin käytettävän, mutta käsittäisin sen olevan narsistin itkupotkuraivari. Eli samaan tapaan kuin uhmaikäinen lapsi menettää kontrollin, tunne-elämältään alle kouluikäinen narsisti menettää hermonsa eikä sitä saa mitenkään aikuismaisesti käsiteltyä. Hän tyyntyy aikanaan kuten lapsi ja kuten lapsi, hänen mielestään kaikki on sitten hyvin, kun hän on tyyntynyt. Ei lapsikaan mieti, että tuliko äidille nyt paha mieli jostain ja että äitiä kohtaan pitäisi olla mukavampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tässä jokin aika sitten tekstin missä selittettiin miksi jotkut ihmiset menee suhteesta toiseen loputtomasti ja ne kariutuu aina jonkun ajan kuluttua. Kuvaus sopi minusta myös hyvin narsistiin ja antoi ymmärrystä sille miksi tämä toimii niin, oli sitten kyse parisuhteesta tai ystävyyssuhteesta. Narsisti pyrkii syntymään uudelleen jokaisessa uudessa kohtaamassaan ihmisessä, koska ei voi sietää itseään. Uusi ihminen on hänelle lupaus uudesta paremmasta minästä ja sitä kautta myös tulevaisuudesta. Sitten kun tämä ihminen paljastuukin aivan tavalliseksi ihmiseksi niin narsisti kokee tulleensa huijatuksi ja petetyksi. Häneltä on viety mahdollisuus uuteen parempaan minään. Silloin tämä kostaa kokemansa "vääryyden" tuhoamalla uhrinsa.
Oma exäni kertoi erottuamme (ruma ja yllättävä discard hänen puoleltaan), että hän oli niin pettynyt meihin. Oli kuvitellut että oltaisiin tehopari, joka valloittaa Mount Everestin yhdessä ja vie sinne yhteisen lipun. ??!!
Voi sitä hänen pettymystään, kun oltiinkin ihan tavallinen perheellistynyt pari lopulta, jolle osui vielä taloudellisesti haastavat pari vuotta. Tuosta kantoi kaunaa, ja vielä 10 vuotta myöhemmin hän muistutti minua siitä, kuinka petin hänen luottamuksensa, kun en vastasynnyttäneenä kiivennytkään sinne Mount Everestille tai ollut rahoissani.
Hänellä oli tapana liittomme aikana usein ilmaista se, kuinka ME ei osata sitä tai tätä, kuinka kaikki MEILLE vaikeaa, kuinka ME ei osata siivota jne. Onnistumiset olivat kuitenkin hänen omiaan.
No eikös tuo ollut nimenomaan hyvä, että totesi epäonnistumisista, että TEILLÄ oli niissä haasteita sen sijaan, että olisi syyttänyt suoraan SINUA?
Niinhän sitä luulisi. Kyseessä oli kuitenkin älykäs uhriutuva covert narsisti, te jotka tunnette tyypin, tiedätte kyllä. Näissä tilanteissa minä aina lopulta olin se, joka kehui häntä että hyvinhän hän vetää, hyvin me yritetään jne. Oikeasti kyse oli siitä, että minä vastasin esim. 95% siivouksesta, jos meillä oli sotkuista, hänenhän se olisi pitänyt skarpata, ei minun. Kuitenkin näissä tilanteissa puhuttiin meistä, eli jaetusta vastuusta, syyllistettiin samalla myös minua. Jos hän olisi syyttänyt VAIN minua, olisin kyllä tajunnut juonen kulun ja lähtenyt menemään. Mutta kun syytettiinkin MEITÄ, niin sehän oli psykologisesti paljon taitavampaa gashlightingia.
Eromme jälkeen hän haukkuu ja syyttää ihan vaan minua, ei puhu enää meistä. Tätä on monta kertaa helpompi vastaanottaa, koska nythän se on vain minun haukkumista ja läpinäkyvää sellaista. Ennen se oli piilotettua.
Exällä oli vähän saman tyylistä kommunikointia. Hän sai raivareita minulle jostain käsittämättömistä asioista. Hän vetosi siihen, että raivarit johtuivat meidän suhteemme dynamiikasta, suhteemme viallisuudesta. Minä olin hämilläni ja yritin muuttaa itseäni (juu, ei toiminut). Erokaan ei käynyt miehelle, silloin liioittelin miehen mielestä, että meillä olisi muka oikeita ongelmia. Todellisuudessa mies siirsi vastuun omasta käytöksestään pois itseltään. Mitään ei tarvinnut käsitellä tai yrittää ratkoa, kun vika oli epämääräisesti "meissä". Annoin periksi näissä henkisen väkivallan tilanteissa ja lopulta en yrittänyt muodostaa omia mielipiteitä edes arkisissa asioissa. Mies totesi, että me osaamme sopia asiat keskenämme, se on suhteemme vahvuus.
Tuttua. Meilläkin se oli aina meidän parisuhde, meidän välinen dynamiikka ja kommunikaatio. Jokin mystinen "me". Asialle ei kuitenkaan voinut tehdä mitään, kun se vaan oli. Esim. kommunikaation puutteesta syytti, mutta oli samalla itse se joka sulkeutui ja jätti reagoimatta minun kommunikaatioon. Ei esim. koskaan vastannut meileihini, jotka koskivat meitä.
Olemme muuten molemmat työssämme kommunikaation ammattilaisia, kirjoitetun ja puhutun. Selkeä kommunikaatio on ainakin minun vahvuuteni ja kyllä myös hänenkin työasioissa. Kuitenkin tunnepuolella hänen tunteensa, toiveensa, vaatimuksensa olisi toisen pitänyt vain mystisesti tietää. Näin ihan oikeasti sanoi pitkän suhteen päätyttyä, ettei minun pitäisi kysyä mitä hän tarvitsee tai on vaille, vaan minun olisi pitänyt osata lukea häntä, tulkita ja tietää, tarjota hänen tarvitsemaansa kysymättä. Ja kun näin ei ollutkaan, oli vika "meissä".
Nuo meltdownit ovat myös tuttuja.
Niiden syynä on aina joku mystinen muu henkilö tai ihmissuhde.Siinä on jotain privitiivistä, kun häntä pitäisi ymmärtää 24/7 sanattomasti. Kuin äidin pitäisi ymmärtää vauvaa pienimmästäkin tuhahduksesta. Jotain ongelmaa erillisyydessä niillä on. Ei siedetä että toinen on erillinen vaan nähdään toinen itsen jatkeena.
Hyvin kiteytetty. Ja tämä on se syy, miksi mitkään tavalliset parisuhdevinkit ja -terapia ei toimi. Koska mukana ei ole kahta toisistaan erillistä osapuolta.
Ja koska parisuhteissahan ei koskaan pitäisi olettaa mitä toinen miettii, vaan kysyä mitä toinen haluaa/tarkoittaa ja sanoittaa myös se, mitä itse on vailla ja mitä itse tarkoitti. Jos sanot narsistille mitä olet vailla, et tasan tarkkaan tule sitä saamaan, koska et ole sitä narsistin mielestä sitä ansainnut. Siitä tulee vain säännöstelyn ja vallan käytön väline.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin. Itse narsistien lapsena en tiennyt mistään muusta. Olin vain olemassa omia vanhempia rakastaakseni. Itsetunto kasvoi kieroon ja oli olematon. Opin siihen, ettei minun mielipiteilläni ollut merkitystä tai ketään kiinnostanut. Piti vain miellyttää vanhempia kaikessa, olla hyvin, hajuton, mauton ja kitti.
Valitsin sitten ensimmäiseksi puolisokseni sitte narsistin. Otin ensimmäisen jolle jotenkin kelpasin. Ei minulla ollut minkäänlaista esimerkkiä toimivasta parisuhteesta tai edes ihmissuhteesta jossa ihmiset rakastavat toisiaan ja kohtelevat toisiaan kunnioituksella. Mitenkä sitä olisi siis osannut toimia toisin. No elämä on kyllä opettanut, vaikka kivaa se ei ollut. Nykyjään nelikymppisenä jo paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti raivoaa/huutaa tai sanoo jotain todella loukkaava > sinä nostat ääntäsi vaikka ihan siksi, ettei saisit äänesi kuuluviin> narsisti rauhottuu kun salaman iskusta ja sanoo sinulle, että katso miten hullu olet, miten sä nyt noin raivoat, pitäsk sun mennä hoitoon, ei normaalit ihmiset käyttäydy noin jne.
Ihan turhaa yrittää sanoa narsistille, että sinä huusit kirjaimellisesti kymmenen sekuntia sitten. Sitä ei joko narsistin mielestä tapahtunut ja kuvittelet omiasi tai sitten narsisti sanoo, että katso, miten taas syytät minua omasta huonosta käytksestäsi.
Kuin suoraan entisestä elämästäni. Exä raivosi ja raivosi, huusi, karjui, haukkui, nimitteli, solvasi ja uhkaili. Pyysin häntä toistuvasti hiljaisella rauhallisella äänellä lopettamaan huutamisen, kun perheessä oli vauva. Huuto ja raivous vain jatkui, ja kun lopulta korotin ääntäni, että ole nyt jo hiljaa, exä alkoi huutaa siitä irvailevalla äänellä, että noin äiti huutaa lapsen kuullen, äiti huutaa lapsen kuullen!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tässä jokin aika sitten tekstin missä selittettiin miksi jotkut ihmiset menee suhteesta toiseen loputtomasti ja ne kariutuu aina jonkun ajan kuluttua. Kuvaus sopi minusta myös hyvin narsistiin ja antoi ymmärrystä sille miksi tämä toimii niin, oli sitten kyse parisuhteesta tai ystävyyssuhteesta. Narsisti pyrkii syntymään uudelleen jokaisessa uudessa kohtaamassaan ihmisessä, koska ei voi sietää itseään. Uusi ihminen on hänelle lupaus uudesta paremmasta minästä ja sitä kautta myös tulevaisuudesta. Sitten kun tämä ihminen paljastuukin aivan tavalliseksi ihmiseksi niin narsisti kokee tulleensa huijatuksi ja petetyksi. Häneltä on viety mahdollisuus uuteen parempaan minään. Silloin tämä kostaa kokemansa "vääryyden" tuhoamalla uhrinsa.
Oma exäni kertoi erottuamme (ruma ja yllättävä discard hänen puoleltaan), että hän oli niin pettynyt meihin. Oli kuvitellut että oltaisiin tehopari, joka valloittaa Mount Everestin yhdessä ja vie sinne yhteisen lipun. ??!!
Voi sitä hänen pettymystään, kun oltiinkin ihan tavallinen perheellistynyt pari lopulta, jolle osui vielä taloudellisesti haastavat pari vuotta. Tuosta kantoi kaunaa, ja vielä 10 vuotta myöhemmin hän muistutti minua siitä, kuinka petin hänen luottamuksensa, kun en vastasynnyttäneenä kiivennytkään sinne Mount Everestille tai ollut rahoissani.
Hänellä oli tapana liittomme aikana usein ilmaista se, kuinka ME ei osata sitä tai tätä, kuinka kaikki MEILLE vaikeaa, kuinka ME ei osata siivota jne. Onnistumiset olivat kuitenkin hänen omiaan.
No eikös tuo ollut nimenomaan hyvä, että totesi epäonnistumisista, että TEILLÄ oli niissä haasteita sen sijaan, että olisi syyttänyt suoraan SINUA?
Niinhän sitä luulisi. Kyseessä oli kuitenkin älykäs uhriutuva covert narsisti, te jotka tunnette tyypin, tiedätte kyllä. Näissä tilanteissa minä aina lopulta olin se, joka kehui häntä että hyvinhän hän vetää, hyvin me yritetään jne. Oikeasti kyse oli siitä, että minä vastasin esim. 95% siivouksesta, jos meillä oli sotkuista, hänenhän se olisi pitänyt skarpata, ei minun. Kuitenkin näissä tilanteissa puhuttiin meistä, eli jaetusta vastuusta, syyllistettiin samalla myös minua. Jos hän olisi syyttänyt VAIN minua, olisin kyllä tajunnut juonen kulun ja lähtenyt menemään. Mutta kun syytettiinkin MEITÄ, niin sehän oli psykologisesti paljon taitavampaa gashlightingia.
Eromme jälkeen hän haukkuu ja syyttää ihan vaan minua, ei puhu enää meistä. Tätä on monta kertaa helpompi vastaanottaa, koska nythän se on vain minun haukkumista ja läpinäkyvää sellaista. Ennen se oli piilotettua.
Exällä oli vähän saman tyylistä kommunikointia. Hän sai raivareita minulle jostain käsittämättömistä asioista. Hän vetosi siihen, että raivarit johtuivat meidän suhteemme dynamiikasta, suhteemme viallisuudesta. Minä olin hämilläni ja yritin muuttaa itseäni (juu, ei toiminut). Erokaan ei käynyt miehelle, silloin liioittelin miehen mielestä, että meillä olisi muka oikeita ongelmia. Todellisuudessa mies siirsi vastuun omasta käytöksestään pois itseltään. Mitään ei tarvinnut käsitellä tai yrittää ratkoa, kun vika oli epämääräisesti "meissä". Annoin periksi näissä henkisen väkivallan tilanteissa ja lopulta en yrittänyt muodostaa omia mielipiteitä edes arkisissa asioissa. Mies totesi, että me osaamme sopia asiat keskenämme, se on suhteemme vahvuus.
Tuttua. Meilläkin se oli aina meidän parisuhde, meidän välinen dynamiikka ja kommunikaatio. Jokin mystinen "me". Asialle ei kuitenkaan voinut tehdä mitään, kun se vaan oli. Esim. kommunikaation puutteesta syytti, mutta oli samalla itse se joka sulkeutui ja jätti reagoimatta minun kommunikaatioon. Ei esim. koskaan vastannut meileihini, jotka koskivat meitä.
Olemme muuten molemmat työssämme kommunikaation ammattilaisia, kirjoitetun ja puhutun. Selkeä kommunikaatio on ainakin minun vahvuuteni ja kyllä myös hänenkin työasioissa. Kuitenkin tunnepuolella hänen tunteensa, toiveensa, vaatimuksensa olisi toisen pitänyt vain mystisesti tietää. Näin ihan oikeasti sanoi pitkän suhteen päätyttyä, ettei minun pitäisi kysyä mitä hän tarvitsee tai on vaille, vaan minun olisi pitänyt osata lukea häntä, tulkita ja tietää, tarjota hänen tarvitsemaansa kysymättä. Ja kun näin ei ollutkaan, oli vika "meissä".
Nuo meltdownit ovat myös tuttuja.
Niiden syynä on aina joku mystinen muu henkilö tai ihmissuhde.Siinä on jotain privitiivistä, kun häntä pitäisi ymmärtää 24/7 sanattomasti. Kuin äidin pitäisi ymmärtää vauvaa pienimmästäkin tuhahduksesta. Jotain ongelmaa erillisyydessä niillä on. Ei siedetä että toinen on erillinen vaan nähdään toinen itsen jatkeena.
Juuri näin. Mun 100% narsistinen ex aviomies oletti myös että minä osaan lukea hänen ajatuksensa. Esim sanoi minulle että jos toisen tuntee ja rakastaa niin ei tarvitse kysyä vaan osaa toimia oikein automaattisesti. Eli ehdollisti rakkauteni.
Kerran sain huutoraivot kun en ollut hoksannut että miehellä on jano. Mies huusi kurkku suorana että jos rakastaisin häntä niin olisin tarjoillut hänelle pyytämättä huurteisen oluen.
Nedis partycooler kirjoitti:
Juuri näin. Itse narsistien lapsena en tiennyt mistään muusta. Olin vain olemassa omia vanhempia rakastaakseni. Itsetunto kasvoi kieroon ja oli olematon. Opin siihen, ettei minun mielipiteilläni ollut merkitystä tai ketään kiinnostanut. Piti vain miellyttää vanhempia kaikessa, olla hyvin, hajuton, mauton ja kitti.
Valitsin sitten ensimmäiseksi puolisokseni sitte narsistin. Otin ensimmäisen jolle jotenkin kelpasin. Ei minulla ollut minkäänlaista esimerkkiä toimivasta parisuhteesta tai edes ihmissuhteesta jossa ihmiset rakastavat toisiaan ja kohtelevat toisiaan kunnioituksella. Mitenkä sitä olisi siis osannut toimia toisin. No elämä on kyllä opettanut, vaikka kivaa se ei ollut. Nykyjään nelikymppisenä jo paremmin.
Mulla sama. Lapsena mun tarpeet laiminlyötiin täysin ja opin siihen, että ne tulee jonon viimeisenä = ei ikinä. En saanut riittävästi ruokaa, oli sairauksia, joita ei hoidettu, mun piti kestää vaiti ja oireilematta vanhempien vaikean suhteen aiheuttama perhehelvetti jne.
Narsisti rakastui minuun ja minä luulin rakastuneeni häneen. Mentiin hänen aloitteestaan nopeasti kihloihin ja aika pian kaikki alkoi muuttua painajaiseksi. Yritin kaikkeni keskustella, neuvotella, joustaa jne. Ei se auttanut mitenkään.
Onneksi, onneksi, mun silmät avautuivat ennen häitä ja jätin hänet. Ehdin jotenkin kasvaa itsenäiseksi aikuiseksi ja tajusin, ettei mun olemassaolon tarkoitus ole olla toisten tarpeiden täyttäjä vaan mulla on ihan oma elämäni elettävänä ja että se itse asiassa on aikas mukava ja kiva elämä, kunhan kivireet on irrotettu perästä laahaamasta. Kärsin eronaikaisen häirinnän ja eksä meni nopeasti naimisiin toisen kanssa ja jätti minut rauhaan. Onneksi ei oltu ehditty naimisiin eikä hankkia lapsia. Tuo itsenäistyminen oli mun elämäni parhaita päätöksiä, joita ei ole tarvinnut katua päivääkään, mutta josta on voinut onnitella itseään vielä vuosia myöhemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tässä jokin aika sitten tekstin missä selittettiin miksi jotkut ihmiset menee suhteesta toiseen loputtomasti ja ne kariutuu aina jonkun ajan kuluttua. Kuvaus sopi minusta myös hyvin narsistiin ja antoi ymmärrystä sille miksi tämä toimii niin, oli sitten kyse parisuhteesta tai ystävyyssuhteesta. Narsisti pyrkii syntymään uudelleen jokaisessa uudessa kohtaamassaan ihmisessä, koska ei voi sietää itseään. Uusi ihminen on hänelle lupaus uudesta paremmasta minästä ja sitä kautta myös tulevaisuudesta. Sitten kun tämä ihminen paljastuukin aivan tavalliseksi ihmiseksi niin narsisti kokee tulleensa huijatuksi ja petetyksi. Häneltä on viety mahdollisuus uuteen parempaan minään. Silloin tämä kostaa kokemansa "vääryyden" tuhoamalla uhrinsa.
Oma exäni kertoi erottuamme (ruma ja yllättävä discard hänen puoleltaan), että hän oli niin pettynyt meihin. Oli kuvitellut että oltaisiin tehopari, joka valloittaa Mount Everestin yhdessä ja vie sinne yhteisen lipun. ??!!
Voi sitä hänen pettymystään, kun oltiinkin ihan tavallinen perheellistynyt pari lopulta, jolle osui vielä taloudellisesti haastavat pari vuotta. Tuosta kantoi kaunaa, ja vielä 10 vuotta myöhemmin hän muistutti minua siitä, kuinka petin hänen luottamuksensa, kun en vastasynnyttäneenä kiivennytkään sinne Mount Everestille tai ollut rahoissani.
Hänellä oli tapana liittomme aikana usein ilmaista se, kuinka ME ei osata sitä tai tätä, kuinka kaikki MEILLE vaikeaa, kuinka ME ei osata siivota jne. Onnistumiset olivat kuitenkin hänen omiaan.
No eikös tuo ollut nimenomaan hyvä, että totesi epäonnistumisista, että TEILLÄ oli niissä haasteita sen sijaan, että olisi syyttänyt suoraan SINUA?
Niinhän sitä luulisi. Kyseessä oli kuitenkin älykäs uhriutuva covert narsisti, te jotka tunnette tyypin, tiedätte kyllä. Näissä tilanteissa minä aina lopulta olin se, joka kehui häntä että hyvinhän hän vetää, hyvin me yritetään jne. Oikeasti kyse oli siitä, että minä vastasin esim. 95% siivouksesta, jos meillä oli sotkuista, hänenhän se olisi pitänyt skarpata, ei minun. Kuitenkin näissä tilanteissa puhuttiin meistä, eli jaetusta vastuusta, syyllistettiin samalla myös minua. Jos hän olisi syyttänyt VAIN minua, olisin kyllä tajunnut juonen kulun ja lähtenyt menemään. Mutta kun syytettiinkin MEITÄ, niin sehän oli psykologisesti paljon taitavampaa gashlightingia.
Eromme jälkeen hän haukkuu ja syyttää ihan vaan minua, ei puhu enää meistä. Tätä on monta kertaa helpompi vastaanottaa, koska nythän se on vain minun haukkumista ja läpinäkyvää sellaista. Ennen se oli piilotettua.
Exällä oli vähän saman tyylistä kommunikointia. Hän sai raivareita minulle jostain käsittämättömistä asioista. Hän vetosi siihen, että raivarit johtuivat meidän suhteemme dynamiikasta, suhteemme viallisuudesta. Minä olin hämilläni ja yritin muuttaa itseäni (juu, ei toiminut). Erokaan ei käynyt miehelle, silloin liioittelin miehen mielestä, että meillä olisi muka oikeita ongelmia. Todellisuudessa mies siirsi vastuun omasta käytöksestään pois itseltään. Mitään ei tarvinnut käsitellä tai yrittää ratkoa, kun vika oli epämääräisesti "meissä". Annoin periksi näissä henkisen väkivallan tilanteissa ja lopulta en yrittänyt muodostaa omia mielipiteitä edes arkisissa asioissa. Mies totesi, että me osaamme sopia asiat keskenämme, se on suhteemme vahvuus.
Tuttua. Meilläkin se oli aina meidän parisuhde, meidän välinen dynamiikka ja kommunikaatio. Jokin mystinen "me". Asialle ei kuitenkaan voinut tehdä mitään, kun se vaan oli. Esim. kommunikaation puutteesta syytti, mutta oli samalla itse se joka sulkeutui ja jätti reagoimatta minun kommunikaatioon. Ei esim. koskaan vastannut meileihini, jotka koskivat meitä.
Olemme muuten molemmat työssämme kommunikaation ammattilaisia, kirjoitetun ja puhutun. Selkeä kommunikaatio on ainakin minun vahvuuteni ja kyllä myös hänenkin työasioissa. Kuitenkin tunnepuolella hänen tunteensa, toiveensa, vaatimuksensa olisi toisen pitänyt vain mystisesti tietää. Näin ihan oikeasti sanoi pitkän suhteen päätyttyä, ettei minun pitäisi kysyä mitä hän tarvitsee tai on vaille, vaan minun olisi pitänyt osata lukea häntä, tulkita ja tietää, tarjota hänen tarvitsemaansa kysymättä. Ja kun näin ei ollutkaan, oli vika "meissä".
Nuo meltdownit ovat myös tuttuja.
Niiden syynä on aina joku mystinen muu henkilö tai ihmissuhde.Siinä on jotain privitiivistä, kun häntä pitäisi ymmärtää 24/7 sanattomasti. Kuin äidin pitäisi ymmärtää vauvaa pienimmästäkin tuhahduksesta. Jotain ongelmaa erillisyydessä niillä on. Ei siedetä että toinen on erillinen vaan nähdään toinen itsen jatkeena.
Juuri näin. Mun 100% narsistinen ex aviomies oletti myös että minä osaan lukea hänen ajatuksensa. Esim sanoi minulle että jos toisen tuntee ja rakastaa niin ei tarvitse kysyä vaan osaa toimia oikein automaattisesti. Eli ehdollisti rakkauteni.
Kerran sain huutoraivot kun en ollut hoksannut että miehellä on jano. Mies huusi kurkku suorana että jos rakastaisin häntä niin olisin tarjoillut hänelle pyytämättä huurteisen oluen.
Mun ex sanoi aivan samoin sanoin, eli jos toisen tuntee ja toista rakastaa, niin ei tarvitse kysyä. Sen vain tietää.
Hän myös oletti tietävänsä mitä minä ajattelen ja mietin "tunnen kyllä sut"; ja syyllisti sitten minun vääristä ja vilpillisistä tarkoitusperistä. Siis niistä, joita oli ihan keskenään tulkinnut minun ajattelevan tai tarkoittavan.
Lopulta yritin olla niin ilmeetön kuin mahdollista, jottei minua tulkittaisi väärin. No, sittenhän olinkin tunteeton ja kylmä!
Edelleen, eron jälkeen, saan viestejä joiden mukaan hän tietää minun nauttivan hänen ahdingostaan, epäonnesta tai nauravan hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti raivoaa/huutaa tai sanoo jotain todella loukkaava > sinä nostat ääntäsi vaikka ihan siksi, ettei saisit äänesi kuuluviin> narsisti rauhottuu kun salaman iskusta ja sanoo sinulle, että katso miten hullu olet, miten sä nyt noin raivoat, pitäsk sun mennä hoitoon, ei normaalit ihmiset käyttäydy noin jne.
Ihan turhaa yrittää sanoa narsistille, että sinä huusit kirjaimellisesti kymmenen sekuntia sitten. Sitä ei joko narsistin mielestä tapahtunut ja kuvittelet omiasi tai sitten narsisti sanoo, että katso, miten taas syytät minua omasta huonosta käytksestäsi.
Kuin suoraan entisestä elämästäni. Exä raivosi ja raivosi, huusi, karjui, haukkui, nimitteli, solvasi ja uhkaili. Pyysin häntä toistuvasti hiljaisella rauhallisella äänellä lopettamaan huutamisen, kun perheessä oli vauva. Huuto ja raivous vain jatkui, ja kun lopulta korotin ääntäni, että ole nyt jo hiljaa, exä alkoi huutaa siitä irvailevalla äänellä, että noin äiti huutaa lapsen kuullen, äiti huutaa lapsen kuullen!!!
Nämä molemmat viestit on niin totta! Narsistin kanssa eläminen on kuin eläisi sellaisen kanssa, joka menettää muistinsa jokaisen hetken jälkeen. Ei reflektoi, katso omia tekemisiään. Syyttää, syyttää syyttää,
Mun tapaukseni oli alussa herrasmies, vaikutti fiksummalta ja kokeneemmalta kuin ikävuodet edellyttivät. Hurmasi ihmisiä. Ja sisällä olikin taapero.
Jälkeenpäin tajusin, että en pitkän avioliiton aikana saanut yhtään lahjaa (aineellinen tai aineeton), joka olisi ollut vain minulle. Hänen piti saada itsekin aina samanlainen lahja (iPad esim.) tai kokemus. Tai sitten sama kokemus annettiin vaikka ystävälleni (hieroi ensiksi mun hartioita, sitten ystäväni). Mikähän tämäkin juttu oli?
Vierailija kirjoitti:
Nedis partycooler kirjoitti:
Juuri näin. Itse narsistien lapsena en tiennyt mistään muusta. Olin vain olemassa omia vanhempia rakastaakseni. Itsetunto kasvoi kieroon ja oli olematon. Opin siihen, ettei minun mielipiteilläni ollut merkitystä tai ketään kiinnostanut. Piti vain miellyttää vanhempia kaikessa, olla hyvin, hajuton, mauton ja kitti.
Valitsin sitten ensimmäiseksi puolisokseni sitte narsistin. Otin ensimmäisen jolle jotenkin kelpasin. Ei minulla ollut minkäänlaista esimerkkiä toimivasta parisuhteesta tai edes ihmissuhteesta jossa ihmiset rakastavat toisiaan ja kohtelevat toisiaan kunnioituksella. Mitenkä sitä olisi siis osannut toimia toisin. No elämä on kyllä opettanut, vaikka kivaa se ei ollut. Nykyjään nelikymppisenä jo paremmin.
Mulla sama. Lapsena mun tarpeet laiminlyötiin täysin ja opin siihen, että ne tulee jonon viimeisenä = ei ikinä. En saanut riittävästi ruokaa, oli sairauksia, joita ei hoidettu, mun piti kestää vaiti ja oireilematta vanhempien vaikean suhteen aiheuttama perhehelvetti jne.
Narsisti rakastui minuun ja minä luulin rakastuneeni häneen. Mentiin hänen aloitteestaan nopeasti kihloihin ja aika pian kaikki alkoi muuttua painajaiseksi. Yritin kaikkeni keskustella, neuvotella, joustaa jne. Ei se auttanut mitenkään.
Onneksi, onneksi, mun silmät avautuivat ennen häitä ja jätin hänet. Ehdin jotenkin kasvaa itsenäiseksi aikuiseksi ja tajusin, ettei mun olemassaolon tarkoitus ole olla toisten tarpeiden täyttäjä vaan mulla on ihan oma elämäni elettävänä ja että se itse asiassa on aikas mukava ja kiva elämä, kunhan kivireet on irrotettu perästä laahaamasta. Kärsin eronaikaisen häirinnän ja eksä meni nopeasti naimisiin toisen kanssa ja jätti minut rauhaan. Onneksi ei oltu ehditty naimisiin eikä hankkia lapsia. Tuo itsenäistyminen oli mun elämäni parhaita päätöksiä, joita ei ole tarvinnut katua päivääkään, mutta josta on voinut onnitella itseään vielä vuosia myöhemminkin.
Ja koska tunsi mut niin hyvin, niin ei voinut hyväksyä miten asioista ajattelin. Ei uskonut. Jos mulla oli valmis mielikuva tai vastaus johonkin asiaan (mistä vaikka unelmoin), niin se oli hätäpäissään keksittyä. En voi oikeasti unelmoida sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tässä jokin aika sitten tekstin missä selittettiin miksi jotkut ihmiset menee suhteesta toiseen loputtomasti ja ne kariutuu aina jonkun ajan kuluttua. Kuvaus sopi minusta myös hyvin narsistiin ja antoi ymmärrystä sille miksi tämä toimii niin, oli sitten kyse parisuhteesta tai ystävyyssuhteesta. Narsisti pyrkii syntymään uudelleen jokaisessa uudessa kohtaamassaan ihmisessä, koska ei voi sietää itseään. Uusi ihminen on hänelle lupaus uudesta paremmasta minästä ja sitä kautta myös tulevaisuudesta. Sitten kun tämä ihminen paljastuukin aivan tavalliseksi ihmiseksi niin narsisti kokee tulleensa huijatuksi ja petetyksi. Häneltä on viety mahdollisuus uuteen parempaan minään. Silloin tämä kostaa kokemansa "vääryyden" tuhoamalla uhrinsa.
Oma exäni kertoi erottuamme (ruma ja yllättävä discard hänen puoleltaan), että hän oli niin pettynyt meihin. Oli kuvitellut että oltaisiin tehopari, joka valloittaa Mount Everestin yhdessä ja vie sinne yhteisen lipun. ??!!
Voi sitä hänen pettymystään, kun oltiinkin ihan tavallinen perheellistynyt pari lopulta, jolle osui vielä taloudellisesti haastavat pari vuotta. Tuosta kantoi kaunaa, ja vielä 10 vuotta myöhemmin hän muistutti minua siitä, kuinka petin hänen luottamuksensa, kun en vastasynnyttäneenä kiivennytkään sinne Mount Everestille tai ollut rahoissani.
Hänellä oli tapana liittomme aikana usein ilmaista se, kuinka ME ei osata sitä tai tätä, kuinka kaikki MEILLE vaikeaa, kuinka ME ei osata siivota jne. Onnistumiset olivat kuitenkin hänen omiaan.
No eikös tuo ollut nimenomaan hyvä, että totesi epäonnistumisista, että TEILLÄ oli niissä haasteita sen sijaan, että olisi syyttänyt suoraan SINUA?
Niinhän sitä luulisi. Kyseessä oli kuitenkin älykäs uhriutuva covert narsisti, te jotka tunnette tyypin, tiedätte kyllä. Näissä tilanteissa minä aina lopulta olin se, joka kehui häntä että hyvinhän hän vetää, hyvin me yritetään jne. Oikeasti kyse oli siitä, että minä vastasin esim. 95% siivouksesta, jos meillä oli sotkuista, hänenhän se olisi pitänyt skarpata, ei minun. Kuitenkin näissä tilanteissa puhuttiin meistä, eli jaetusta vastuusta, syyllistettiin samalla myös minua. Jos hän olisi syyttänyt VAIN minua, olisin kyllä tajunnut juonen kulun ja lähtenyt menemään. Mutta kun syytettiinkin MEITÄ, niin sehän oli psykologisesti paljon taitavampaa gashlightingia.
Eromme jälkeen hän haukkuu ja syyttää ihan vaan minua, ei puhu enää meistä. Tätä on monta kertaa helpompi vastaanottaa, koska nythän se on vain minun haukkumista ja läpinäkyvää sellaista. Ennen se oli piilotettua.
Exällä oli vähän saman tyylistä kommunikointia. Hän sai raivareita minulle jostain käsittämättömistä asioista. Hän vetosi siihen, että raivarit johtuivat meidän suhteemme dynamiikasta, suhteemme viallisuudesta. Minä olin hämilläni ja yritin muuttaa itseäni (juu, ei toiminut). Erokaan ei käynyt miehelle, silloin liioittelin miehen mielestä, että meillä olisi muka oikeita ongelmia. Todellisuudessa mies siirsi vastuun omasta käytöksestään pois itseltään. Mitään ei tarvinnut käsitellä tai yrittää ratkoa, kun vika oli epämääräisesti "meissä". Annoin periksi näissä henkisen väkivallan tilanteissa ja lopulta en yrittänyt muodostaa omia mielipiteitä edes arkisissa asioissa. Mies totesi, että me osaamme sopia asiat keskenämme, se on suhteemme vahvuus.
Tuttua. Meilläkin se oli aina meidän parisuhde, meidän välinen dynamiikka ja kommunikaatio. Jokin mystinen "me". Asialle ei kuitenkaan voinut tehdä mitään, kun se vaan oli. Esim. kommunikaation puutteesta syytti, mutta oli samalla itse se joka sulkeutui ja jätti reagoimatta minun kommunikaatioon. Ei esim. koskaan vastannut meileihini, jotka koskivat meitä.
Olemme muuten molemmat työssämme kommunikaation ammattilaisia, kirjoitetun ja puhutun. Selkeä kommunikaatio on ainakin minun vahvuuteni ja kyllä myös hänenkin työasioissa. Kuitenkin tunnepuolella hänen tunteensa, toiveensa, vaatimuksensa olisi toisen pitänyt vain mystisesti tietää. Näin ihan oikeasti sanoi pitkän suhteen päätyttyä, ettei minun pitäisi kysyä mitä hän tarvitsee tai on vaille, vaan minun olisi pitänyt osata lukea häntä, tulkita ja tietää, tarjota hänen tarvitsemaansa kysymättä. Ja kun näin ei ollutkaan, oli vika "meissä".
Nuo meltdownit ovat myös tuttuja.
Niiden syynä on aina joku mystinen muu henkilö tai ihmissuhde.Siinä on jotain privitiivistä, kun häntä pitäisi ymmärtää 24/7 sanattomasti. Kuin äidin pitäisi ymmärtää vauvaa pienimmästäkin tuhahduksesta. Jotain ongelmaa erillisyydessä niillä on. Ei siedetä että toinen on erillinen vaan nähdään toinen itsen jatkeena.
Juuri näin. Mun 100% narsistinen ex aviomies oletti myös että minä osaan lukea hänen ajatuksensa. Esim sanoi minulle että jos toisen tuntee ja rakastaa niin ei tarvitse kysyä vaan osaa toimia oikein automaattisesti. Eli ehdollisti rakkauteni.
Kerran sain huutoraivot kun en ollut hoksannut että miehellä on jano. Mies huusi kurkku suorana että jos rakastaisin häntä niin olisin tarjoillut hänelle pyytämättä huurteisen oluen.
Mun ex sanoi aivan samoin sanoin, eli jos toisen tuntee ja toista rakastaa, niin ei tarvitse kysyä. Sen vain tietää.
Hän myös oletti tietävänsä mitä minä ajattelen ja mietin "tunnen kyllä sut"; ja syyllisti sitten minun vääristä ja vilpillisistä tarkoitusperistä. Siis niistä, joita oli ihan keskenään tulkinnut minun ajattelevan tai tarkoittavan.
Lopulta yritin olla niin ilmeetön kuin mahdollista, jottei minua tulkittaisi väärin. No, sittenhän olinkin tunteeton ja kylmä!
Edelleen, eron jälkeen, saan viestejä joiden mukaan hän tietää minun nauttivan hänen ahdingostaan, epäonnesta tai nauravan hänelle.
Kyllä. Eksä vielä vuosikausia eron jälkeen väittää tietävänsä ja tuntevansa minut ja miten esitän jotain ihan muuta (= olen oma itseni ja muuta kuin se, mitä hän kuvittelee minun olevan). Sitten on sairaan vihainen siitä, etten "tunnusta" ja voi olla suoraan se mitä olen. Todella raskasta.
UP