Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ville Rydman
Syyllistää julkisesti uhrejaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on selkeitä narsistisia piirteitä, jotka hän on myöntänyt itsekin omaavansa. Hän on ihana perheenisä, rakastava, välittävä ja huolehtiva aviomies, mutta joskus hänen kylmät ja häikäilemättömät piirteensä esiintullessaan pelästyttävät. Hän osaa olla todella laskelmoiva ja tarvittaessa kylmä. Välillä minusta tuntuu, että hän manipuloi minua ja kohtelee minua ylimielisesti. Vaikka rakastan miestäni ja olemme onnellinen perhe, välillä koen selittämätöntä ahdistusta ja haluaisin kuulla minkälaisia varoitusmerkkejä pitäisi tarkkailla suhteessa, missä epäilee toisen olevan narsisti?
Yleensä narsistit ja psykopaatit kertoo olevansa narsisteja tai psykopaatteja. Ne sanovat sen ihan suoraan jonkun keskustelun keskellä, tiputtavat sinne puolihuolimattomasti ja harmittomasti. Kun sitten aikanaan vaadit tilille asioista, niin ne voi sanoa olleensa rehellisiä ja sanoneensa asiasta ja sinä itse teit valinnan jatkaa. Kaikki on sinun syy sen vuoksi heidän mielestään.
Tästä tuli mieleen, että tapailumies sanoi rehellisesti olevansa psykopaatti. Hän puhui vain itsestään. Minä, minä, minä ja et sinä. Seksiä harrastaessa otti väkisin, eikä välittänyt vaikka sattui (rajut otteet) . Vahingon sattuessa käänsi asiat minun syyksi, pakeni tilanteesta. Sain keskenmenon, koska olin niin vihainen ja loukkaantunut. En tietenkään voinut kertoa miehelle, mies suuttuisi. Hän ei oikeastaan välittänyt minusta, eikä kysynyt mielipiteitäni tai vointiani. Olen vieläkin loukkaantunut. Kutsui myös monta kertaa valehtelijaksi, (kännissä varsinkin) keskustelu oli puuromaista, koska hän alkoi suuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on selkeitä narsistisia piirteitä, jotka hän on myöntänyt itsekin omaavansa. Hän on ihana perheenisä, rakastava, välittävä ja huolehtiva aviomies, mutta joskus hänen kylmät ja häikäilemättömät piirteensä esiintullessaan pelästyttävät. Hän osaa olla todella laskelmoiva ja tarvittaessa kylmä. Välillä minusta tuntuu, että hän manipuloi minua ja kohtelee minua ylimielisesti. Vaikka rakastan miestäni ja olemme onnellinen perhe, välillä koen selittämätöntä ahdistusta ja haluaisin kuulla minkälaisia varoitusmerkkejä pitäisi tarkkailla suhteessa, missä epäilee toisen olevan narsisti?
Yleensä narsistit ja psykopaatit kertoo olevansa narsisteja tai psykopaatteja. Ne sanovat sen ihan suoraan jonkun keskustelun keskellä, tiputtavat sinne puolihuolimattomasti ja harmittomasti. Kun sitten aikanaan vaadit tilille asioista, niin ne voi sanoa olleensa rehellisiä ja sanoneensa asiasta ja sinä itse teit valinnan jatkaa. Kaikki on sinun syy sen vuoksi heidän mielestään.
Tästä tuli mieleen, että tapailumies sanoi rehellisesti olevansa psykopaatti. Hän puhui vain itsestään. Minä, minä, minä ja et sinä. Seksiä harrastaessa otti väkisin, eikä välittänyt vaikka sattui (rajut otteet) . Vahingon sattuessa käänsi asiat minun syyksi, pakeni tilanteesta. Sain keskenmenon, koska olin niin vihainen ja loukkaantunut. En tietenkään voinut kertoa miehelle, mies suuttuisi. Hän ei oikeastaan välittänyt minusta, eikä kysynyt mielipiteitäni tai vointiani. Olen vieläkin loukkaantunut. Kutsui myös monta kertaa valehtelijaksi, (kännissä varsinkin) keskustelu oli puuromaista, koska hän alkoi suuttua.
Ootko hakeutunut terpaiaan? Käy edes Narsistien uhrien sivustolla tutkimassa mahdollisuutta vertaistukeen tai asiansa osaavaan terapeuttiin (kaiken terapian ei tarvitse olla vuotta tai kahta joka viikko vaan muutamakin kerta 5-10 voi auttaa paljon).
Olin itsekin hetken psykopaattinarsistin uhri. En pysty mieltämään suhteeksi enkä eksäksi, vaikka tapahtumahetkellä kuvittelinkin meillä olevan jotain. Hän valehteli kaiken ja johdatti minut ansaan ja käytti minua hyväkseen ja jätti sopivaksi katsomallaan hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on selkeitä narsistisia piirteitä, jotka hän on myöntänyt itsekin omaavansa. Hän on ihana perheenisä, rakastava, välittävä ja huolehtiva aviomies, mutta joskus hänen kylmät ja häikäilemättömät piirteensä esiintullessaan pelästyttävät. Hän osaa olla todella laskelmoiva ja tarvittaessa kylmä. Välillä minusta tuntuu, että hän manipuloi minua ja kohtelee minua ylimielisesti. Vaikka rakastan miestäni ja olemme onnellinen perhe, välillä koen selittämätöntä ahdistusta ja haluaisin kuulla minkälaisia varoitusmerkkejä pitäisi tarkkailla suhteessa, missä epäilee toisen olevan narsisti?
Yleensä narsistit ja psykopaatit kertoo olevansa narsisteja tai psykopaatteja. Ne sanovat sen ihan suoraan jonkun keskustelun keskellä, tiputtavat sinne puolihuolimattomasti ja harmittomasti. Kun sitten aikanaan vaadit tilille asioista, niin ne voi sanoa olleensa rehellisiä ja sanoneensa asiasta ja sinä itse teit valinnan jatkaa. Kaikki on sinun syy sen vuoksi heidän mielestään.
Tästä tuli mieleen, että tapailumies sanoi rehellisesti olevansa psykopaatti. Hän puhui vain itsestään. Minä, minä, minä ja et sinä. Seksiä harrastaessa otti väkisin, eikä välittänyt vaikka sattui (rajut otteet) . Vahingon sattuessa käänsi asiat minun syyksi, pakeni tilanteesta. Sain keskenmenon, koska olin niin vihainen ja loukkaantunut. En tietenkään voinut kertoa miehelle, mies suuttuisi. Hän ei oikeastaan välittänyt minusta, eikä kysynyt mielipiteitäni tai vointiani. Olen vieläkin loukkaantunut. Kutsui myös monta kertaa valehtelijaksi, (kännissä varsinkin) keskustelu oli puuromaista, koska hän alkoi suuttua.
Ootko hakeutunut terpaiaan? Käy edes Narsistien uhrien sivustolla tutkimassa mahdollisuutta vertaistukeen tai asiansa osaavaan terapeuttiin (kaiken terapian ei tarvitse olla vuotta tai kahta joka viikko vaan muutamakin kerta 5-10 voi auttaa paljon).
Olin itsekin hetken psykopaattinarsistin uhri. En pysty mieltämään suhteeksi enkä eksäksi, vaikka tapahtumahetkellä kuvittelinkin meillä olevan jotain. Hän valehteli kaiken ja johdatti minut ansaan ja käytti minua hyväkseen ja jätti sopivaksi katsomallaan hetkellä.
En ole miettinyt terapiaa (en ole masentunut tai ahdistunut) , ei ole sattunut pahempaa. Mutta välillä saa olla varpaillaan miehen äkkipikaisuuden takia, annan miehen olla mutta koko ajan mietin että sieltä tulee kohta jotakin. Mies on kyllä kiinnostunut minusta.
- Kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on selkeitä narsistisia piirteitä, jotka hän on myöntänyt itsekin omaavansa. Hän on ihana perheenisä, rakastava, välittävä ja huolehtiva aviomies, mutta joskus hänen kylmät ja häikäilemättömät piirteensä esiintullessaan pelästyttävät. Hän osaa olla todella laskelmoiva ja tarvittaessa kylmä. Välillä minusta tuntuu, että hän manipuloi minua ja kohtelee minua ylimielisesti. Vaikka rakastan miestäni ja olemme onnellinen perhe, välillä koen selittämätöntä ahdistusta ja haluaisin kuulla minkälaisia varoitusmerkkejä pitäisi tarkkailla suhteessa, missä epäilee toisen olevan narsisti?
Yleensä narsistit ja psykopaatit kertoo olevansa narsisteja tai psykopaatteja. Ne sanovat sen ihan suoraan jonkun keskustelun keskellä, tiputtavat sinne puolihuolimattomasti ja harmittomasti. Kun sitten aikanaan vaadit tilille asioista, niin ne voi sanoa olleensa rehellisiä ja sanoneensa asiasta ja sinä itse teit valinnan jatkaa. Kaikki on sinun syy sen vuoksi heidän mielestään.
Tästä tuli mieleen, että tapailumies sanoi rehellisesti olevansa psykopaatti. Hän puhui vain itsestään. Minä, minä, minä ja et sinä. Seksiä harrastaessa otti väkisin, eikä välittänyt vaikka sattui (rajut otteet) . Vahingon sattuessa käänsi asiat minun syyksi, pakeni tilanteesta. Sain keskenmenon, koska olin niin vihainen ja loukkaantunut. En tietenkään voinut kertoa miehelle, mies suuttuisi. Hän ei oikeastaan välittänyt minusta, eikä kysynyt mielipiteitäni tai vointiani. Olen vieläkin loukkaantunut. Kutsui myös monta kertaa valehtelijaksi, (kännissä varsinkin) keskustelu oli puuromaista, koska hän alkoi suuttua.
Ootko hakeutunut terpaiaan? Käy edes Narsistien uhrien sivustolla tutkimassa mahdollisuutta vertaistukeen tai asiansa osaavaan terapeuttiin (kaiken terapian ei tarvitse olla vuotta tai kahta joka viikko vaan muutamakin kerta 5-10 voi auttaa paljon).
Olin itsekin hetken psykopaattinarsistin uhri. En pysty mieltämään suhteeksi enkä eksäksi, vaikka tapahtumahetkellä kuvittelinkin meillä olevan jotain. Hän valehteli kaiken ja johdatti minut ansaan ja käytti minua hyväkseen ja jätti sopivaksi katsomallaan hetkellä.
En ole miettinyt terapiaa (en ole masentunut tai ahdistunut) , ei ole sattunut pahempaa. Mutta välillä saa olla varpaillaan miehen äkkipikaisuuden takia, annan miehen olla mutta koko ajan mietin että sieltä tulee kohta jotakin. Mies on kyllä kiinnostunut minusta.
- Kirjoittaja
Siis olet edelleen hänen kanssaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on selkeitä narsistisia piirteitä, jotka hän on myöntänyt itsekin omaavansa. Hän on ihana perheenisä, rakastava, välittävä ja huolehtiva aviomies, mutta joskus hänen kylmät ja häikäilemättömät piirteensä esiintullessaan pelästyttävät. Hän osaa olla todella laskelmoiva ja tarvittaessa kylmä. Välillä minusta tuntuu, että hän manipuloi minua ja kohtelee minua ylimielisesti. Vaikka rakastan miestäni ja olemme onnellinen perhe, välillä koen selittämätöntä ahdistusta ja haluaisin kuulla minkälaisia varoitusmerkkejä pitäisi tarkkailla suhteessa, missä epäilee toisen olevan narsisti?
Yleensä narsistit ja psykopaatit kertoo olevansa narsisteja tai psykopaatteja. Ne sanovat sen ihan suoraan jonkun keskustelun keskellä, tiputtavat sinne puolihuolimattomasti ja harmittomasti. Kun sitten aikanaan vaadit tilille asioista, niin ne voi sanoa olleensa rehellisiä ja sanoneensa asiasta ja sinä itse teit valinnan jatkaa. Kaikki on sinun syy sen vuoksi heidän mielestään.
Tästä tuli mieleen, että tapailumies sanoi rehellisesti olevansa psykopaatti. Hän puhui vain itsestään. Minä, minä, minä ja et sinä. Seksiä harrastaessa otti väkisin, eikä välittänyt vaikka sattui (rajut otteet) . Vahingon sattuessa käänsi asiat minun syyksi, pakeni tilanteesta. Sain keskenmenon, koska olin niin vihainen ja loukkaantunut. En tietenkään voinut kertoa miehelle, mies suuttuisi. Hän ei oikeastaan välittänyt minusta, eikä kysynyt mielipiteitäni tai vointiani. Olen vieläkin loukkaantunut. Kutsui myös monta kertaa valehtelijaksi, (kännissä varsinkin) keskustelu oli puuromaista, koska hän alkoi suuttua.
Ootko hakeutunut terpaiaan? Käy edes Narsistien uhrien sivustolla tutkimassa mahdollisuutta vertaistukeen tai asiansa osaavaan terapeuttiin (kaiken terapian ei tarvitse olla vuotta tai kahta joka viikko vaan muutamakin kerta 5-10 voi auttaa paljon).
Olin itsekin hetken psykopaattinarsistin uhri. En pysty mieltämään suhteeksi enkä eksäksi, vaikka tapahtumahetkellä kuvittelinkin meillä olevan jotain. Hän valehteli kaiken ja johdatti minut ansaan ja käytti minua hyväkseen ja jätti sopivaksi katsomallaan hetkellä.
En ole miettinyt terapiaa (en ole masentunut tai ahdistunut) , ei ole sattunut pahempaa. Mutta välillä saa olla varpaillaan miehen äkkipikaisuuden takia, annan miehen olla mutta koko ajan mietin että sieltä tulee kohta jotakin. Mies on kyllä kiinnostunut minusta.
- KirjoittajaSiis olet edelleen hänen kanssaan?
Kyllä, en tiedä mitä tästä tulee saa nähdä. Mutta en ole sinisilmäinen, hieman pihalla kylläkin. Pidän matalaa profiilia, pidän miehestä ja välillä on hyviä jaksoja mutta huonoina päivinä meno on raakaa. Olen herkkä ihminen ja pahoitan mieleni helposti, tietenkin tuo käytös pelästyttää. En oikein osaa seurustella, olen aina kotona. Hätkähdän helposti aggressiivista käytöstä, en juo alkoholia enkä käytä huumeita. Mies on myös mustasukkaista tyyppiä.
- Kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on selkeitä narsistisia piirteitä, jotka hän on myöntänyt itsekin omaavansa. Hän on ihana perheenisä, rakastava, välittävä ja huolehtiva aviomies, mutta joskus hänen kylmät ja häikäilemättömät piirteensä esiintullessaan pelästyttävät. Hän osaa olla todella laskelmoiva ja tarvittaessa kylmä. Välillä minusta tuntuu, että hän manipuloi minua ja kohtelee minua ylimielisesti. Vaikka rakastan miestäni ja olemme onnellinen perhe, välillä koen selittämätöntä ahdistusta ja haluaisin kuulla minkälaisia varoitusmerkkejä pitäisi tarkkailla suhteessa, missä epäilee toisen olevan narsisti?
Yleensä narsistit ja psykopaatit kertoo olevansa narsisteja tai psykopaatteja. Ne sanovat sen ihan suoraan jonkun keskustelun keskellä, tiputtavat sinne puolihuolimattomasti ja harmittomasti. Kun sitten aikanaan vaadit tilille asioista, niin ne voi sanoa olleensa rehellisiä ja sanoneensa asiasta ja sinä itse teit valinnan jatkaa. Kaikki on sinun syy sen vuoksi heidän mielestään.
Tästä tuli mieleen, että tapailumies sanoi rehellisesti olevansa psykopaatti. Hän puhui vain itsestään. Minä, minä, minä ja et sinä. Seksiä harrastaessa otti väkisin, eikä välittänyt vaikka sattui (rajut otteet) . Vahingon sattuessa käänsi asiat minun syyksi, pakeni tilanteesta. Sain keskenmenon, koska olin niin vihainen ja loukkaantunut. En tietenkään voinut kertoa miehelle, mies suuttuisi. Hän ei oikeastaan välittänyt minusta, eikä kysynyt mielipiteitäni tai vointiani. Olen vieläkin loukkaantunut. Kutsui myös monta kertaa valehtelijaksi, (kännissä varsinkin) keskustelu oli puuromaista, koska hän alkoi suuttua.
Ootko hakeutunut terpaiaan? Käy edes Narsistien uhrien sivustolla tutkimassa mahdollisuutta vertaistukeen tai asiansa osaavaan terapeuttiin (kaiken terapian ei tarvitse olla vuotta tai kahta joka viikko vaan muutamakin kerta 5-10 voi auttaa paljon).
Olin itsekin hetken psykopaattinarsistin uhri. En pysty mieltämään suhteeksi enkä eksäksi, vaikka tapahtumahetkellä kuvittelinkin meillä olevan jotain. Hän valehteli kaiken ja johdatti minut ansaan ja käytti minua hyväkseen ja jätti sopivaksi katsomallaan hetkellä.
En ole miettinyt terapiaa (en ole masentunut tai ahdistunut) , ei ole sattunut pahempaa. Mutta välillä saa olla varpaillaan miehen äkkipikaisuuden takia, annan miehen olla mutta koko ajan mietin että sieltä tulee kohta jotakin. Mies on kyllä kiinnostunut minusta.
- KirjoittajaSiis olet edelleen hänen kanssaan?
Kyllä, en tiedä mitä tästä tulee saa nähdä. Mutta en ole sinisilmäinen, hieman pihalla kylläkin. Pidän matalaa profiilia, pidän miehestä ja välillä on hyviä jaksoja mutta huonoina päivinä meno on raakaa. Olen herkkä ihminen ja pahoitan mieleni helposti, tietenkin tuo käytös pelästyttää. En oikein osaa seurustella, olen aina kotona. Hätkähdän helposti aggressiivista käytöstä, en juo alkoholia enkä käytä huumeita. Mies on myös mustasukkaista tyyppiä.
- Kirjoittaja
Sun olis paras alkaa tehdä exit-plania ennen kuin paska osuu tuulettimeen ihan täysillä, etkä enää jaksa paeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tässä jokin aika sitten tekstin missä selittettiin miksi jotkut ihmiset menee suhteesta toiseen loputtomasti ja ne kariutuu aina jonkun ajan kuluttua. Kuvaus sopi minusta myös hyvin narsistiin ja antoi ymmärrystä sille miksi tämä toimii niin, oli sitten kyse parisuhteesta tai ystävyyssuhteesta. Narsisti pyrkii syntymään uudelleen jokaisessa uudessa kohtaamassaan ihmisessä, koska ei voi sietää itseään. Uusi ihminen on hänelle lupaus uudesta paremmasta minästä ja sitä kautta myös tulevaisuudesta. Sitten kun tämä ihminen paljastuukin aivan tavalliseksi ihmiseksi niin narsisti kokee tulleensa huijatuksi ja petetyksi. Häneltä on viety mahdollisuus uuteen parempaan minään. Silloin tämä kostaa kokemansa "vääryyden" tuhoamalla uhrinsa.
Oma exäni kertoi erottuamme (ruma ja yllättävä discard hänen puoleltaan), että hän oli niin pettynyt meihin. Oli kuvitellut että oltaisiin tehopari, joka valloittaa Mount Everestin yhdessä ja vie sinne yhteisen lipun. ??!!
Voi sitä hänen pettymystään, kun oltiinkin ihan tavallinen perheellistynyt pari lopulta, jolle osui vielä taloudellisesti haastavat pari vuotta. Tuosta kantoi kaunaa, ja vielä 10 vuotta myöhemmin hän muistutti minua siitä, kuinka petin hänen luottamuksensa, kun en vastasynnyttäneenä kiivennytkään sinne Mount Everestille tai ollut rahoissani.
Hänellä oli tapana liittomme aikana usein ilmaista se, kuinka ME ei osata sitä tai tätä, kuinka kaikki MEILLE vaikeaa, kuinka ME ei osata siivota jne. Onnistumiset olivat kuitenkin hänen omiaan.
No eikös tuo ollut nimenomaan hyvä, että totesi epäonnistumisista, että TEILLÄ oli niissä haasteita sen sijaan, että olisi syyttänyt suoraan SINUA?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan näissä kyökkipsykologeissa paljonkin narsisteja jotka vain leimaavat muita narsisteiksi? Veikkaisin että on.
Mustakin tuntuu tältä.
Esim. tuo puhumattomuus ja moni muubap:n mainitsema asia liittyvät varsinkin miehillä paljon siihen että ovat kasvaneet narsistiäidin kanssa. Omia tunteita ei näytetä ja konflikteja vältetään.
Sitren tuo leimataan narsismiksi.No, läheinen kokemus kahdesta narsisti/alkoholistiäidin pojasta. Molemmat sulkeutuvat mykkyyteen ja välttelevät konflikteja, mutta ovat myös ilkeitä, manipulatiivisia, osaavat olla hurmaavia ja käyttäytyä seurassa oikein, kiinnostuvat vain itsestään ja omista mielenkiinnokohteistaan, eivät kykene empatiaan (lohdutus, huolenpito, tuki), ovat kiinnostuneita vain omien tarpeidensa täyttämisestä, eivät välitä puolison tai lasten tarpeista, mutta voivat viettää näiden kanssa mukavia hetkiä omilla ehdoillaan ja omista tarpeistaan nousevina.
Tämä on niin totta!
Lisään erään toisen tapauksen.
Narsku/sosiopaati kertoo paljon itsestään ja hyvin henkilökahtaisiakin asioita. Sillä yrittää kalastella vastaavia tietoja sinusta, jotta voi tarvittaessa lyödä niillä.
Yleensä kuten kertomani henkilö on patologinen valehtelija ja manipuloija.
Esim. jos toimit niin kuin hän toivoo niin olet "Maailman paras" ja jos et niin olet "oksettava" tms. Yleensä nämä tyypit olettavat, että muut ihmiset ovat heidän lakeijoita.
Pahinta näissä ihmisissä on se, että tahallaan vahingoittavat muita ihmisiä ja eläimiä.
Se on se vallan tunne, jota hakevat ja voimaantuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään julkaistiin hyvä video toipumisen takapakkihetkistä. Sellainen käynnissä itselläni.
Toisen ihmisen empatiakyvyttömyys on jotenkin käsittämätöntä. Aivot ei vain taivu. Ja kun on vihdoin taistellut itsensä pinnalle lapsuuskodin vaurioista, jostain kolosta ryömii aina seuraava ja seuraava narsisti piinaamaan.
Minun narsistimiehelläni (ex) keskustelutyyli oli syyttävä. Hän sai aina jollain tavalla minut syyllistettyä, missä tahansa asiassa. Äänensävykin oli syyttävä.
Hän haki jatkuvaa vakuuttelua siitä, kuinka minä häntä ihailin, rakastin ja arvostin. Se tapahtui niin, että hän lähes joka asiassa oli näkevinään, miten minä en häntä rakastanut, aina hän sai väännettyä asian siihen
Et sää mua rakasta , tuostakin taas huomaa että sää et rakasta mua , nytkin sää taas ajattelet ihan muita asioita, et sää minua huomaa etkä välitä , et sää minun kanssa halua olla jne.
Muistan sen yhden joulun, jolloin meillä oli vieraina minun vanhemmat ja pikkuveli. Kesken kouluruokailun hän yhtäkkiä alkoi tuijottaa minua sellainen minulle jo tuttu, kuin arvelevat ilme naamallaan. Sitten hän ei paljoa enää puhunutkaan, vaan koko illan ikäänkuin tarkkaili minua ja kun vanhempani ja veli menivät saunaan, hän alkoi taas syytellä, kuinka en halua olla hänen kanssaan, vaan niitten omien porukoitteni vaan.
Täysin tuulesta temmattu ajatus, hän itse oli kutsunut kotiväkeni meille jouluksi. Nyt sitten väitti, että puhun vain heille, en hänelle. Se joulu oli kiusallinen, kun vanhempanikin huomasivat, että jotain outoa oli ilmassa.
Hän kerjäsi näillä syytöksillään huomiota ja vakuuttelua, että kyllä rakastan, kyllä olet tärkeä, ei muut ole tärkeitä, vain sinä jne.
Hän oli mustasukkainen kirjoille, joita luin, koska ajattelin silloin muuta kuin häntä. Jos kerran rakastin häntä, se piti osoittaa heittämällä se kirja helvettiin. Jne.
Ja kun sitten otin ja lähdin, hän syytti minua koko elämänsä palaamisesta, kun olin vain leikkinyt hänen tunteillaan. Sitä, että en vain kestänyt enää hänen jatkuvaa syyttelyään, ei hän ottanut huomioon ollenkaan. Voi mikä marttyrointi alkoi, kun en ollutkaan enää häntä kaiken aikaa jalustalle nostamassa ja rakkauttani ja hänen ylivoimaisuuttaan, komeuttaan ja täydellisyyttään vakuuttamassa.
Kun erosin hänestä, hänen exänsä sanoi minulle, että kauanpa kestitkin, hänellä kun oli pinna palanut jo alle vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun narsistimiehelläni (ex) keskustelutyyli oli syyttävä. Hän sai aina jollain tavalla minut syyllistettyä, missä tahansa asiassa. Äänensävykin oli syyttävä.
Hän haki jatkuvaa vakuuttelua siitä, kuinka minä häntä ihailin, rakastin ja arvostin. Se tapahtui niin, että hän lähes joka asiassa oli näkevinään, miten minä en häntä rakastanut, aina hän sai väännettyä asian siihen
Et sää mua rakasta , tuostakin taas huomaa että sää et rakasta mua , nytkin sää taas ajattelet ihan muita asioita, et sää minua huomaa etkä välitä , et sää minun kanssa halua olla jne.
Muistan sen yhden joulun, jolloin meillä oli vieraina minun vanhemmat ja pikkuveli. Kesken kouluruokailun hän yhtäkkiä alkoi tuijottaa minua sellainen minulle jo tuttu, kuin arvelevat ilme naamallaan. Sitten hän ei paljoa enää puhunutkaan, vaan koko illan ikäänkuin tarkkaili minua ja kun vanhempani ja veli menivät saunaan, hän alkoi taas syytellä, kuinka en halua olla hänen kanssaan, vaan niitten omien porukoitteni vaan.
Täysin tuulesta temmattu ajatus, hän itse oli kutsunut kotiväkeni meille jouluksi. Nyt sitten väitti, että puhun vain heille, en hänelle. Se joulu oli kiusallinen, kun vanhempanikin huomasivat, että jotain outoa oli ilmassa.
Hän kerjäsi näillä syytöksillään huomiota ja vakuuttelua, että kyllä rakastan, kyllä olet tärkeä, ei muut ole tärkeitä, vain sinä jne.
Hän oli mustasukkainen kirjoille, joita luin, koska ajattelin silloin muuta kuin häntä. Jos kerran rakastin häntä, se piti osoittaa heittämällä se kirja helvettiin. Jne.
Ja kun sitten otin ja lähdin, hän syytti minua koko elämänsä palaamisesta, kun olin vain leikkinyt hänen tunteillaan. Sitä, että en vain kestänyt enää hänen jatkuvaa syyttelyään, ei hän ottanut huomioon ollenkaan. Voi mikä marttyrointi alkoi, kun en ollutkaan enää häntä kaiken aikaa jalustalle nostamassa ja rakkauttani ja hänen ylivoimaisuuttaan, komeuttaan ja täydellisyyttään vakuuttamassa.
Kun erosin hänestä, hänen exänsä sanoi minulle, että kauanpa kestitkin, hänellä kun oli pinna palanut jo alle vuodessa.
Kuinka kauan olitte yhdessä?
Nyt ne ongelmat vasta taitavat alkaa, erosta 8 vuotta. Koko ajan narsisti on pitänyt kuitenkin yhteyttä silloin kun hänelle sopii ja kilttinä ihmisenä (autismin kirjo) olen siihen taipunut koska ne ovat olleet yhä harvenevia tapauksia. Viime syksynä tein selväksi että enää ei pidetä yhteyttä ja tähän heinäkuuhun saakka narsisti kesti. Puhelut on estetty mutta lähetti lisäksi sähköpostia, sekä instagramiin oli löytänyt. Yritin pyytää apua narsistin veljeltä, koska tiedän että seuraava askel on narsisti pihassani. Toivoin että he puhuisivat hänelle että jättäisi minut rauhaan. Päinvastoin kävi, heti ensimmäisessä vastauksessa veli haukkui minut hyväksikäyttäjäksi ja narsisti on kiltti, yhä kuulemma vielä käytän häntä hyväksi. Uskomatonta, kun juuri olen eroon yrittänyt päästä ja sitä olen vuosien varrella välttänyt että tulisi yhtään mitään sanomista että olen toisen rahoilla elänyt. Aina olen kaikesta maksanut oman osani, mutta nähtävästi se on kuitenkin nyt käännetty ja väännetty toiseksi. Päinvastoin minä olen hänelle rahaa laittanut vielä viime vuonnakin. Olen todella pettynyt.
Ylimääräistä rahanmenoa tämäkin tiesi, upouusi tallentava kamera on pihassa ja kun narsisti siinä poseeraa, on pakko kääntyä poliisin puoleen kun lähiomaiset ei auttaneet. Väkivaltainen, kylmän tunteeton, hengenvaarallinen suorastaan on narsisti ollut tietyissä tilanteissa ja tämän tiedon laitoin veljelle että heillä on velvollisuus varoittaa seuraavaa uhria. Minua on kuristettu niin taidokkaasti että selvästi harjoiteltu oli jo miten pitkään voi "hapettaa" nostamalla seinälle kurkusta, pahoinpidelty monesti, syyllistetty ja vähätelty kaikista luonteenpiirteistäni henkisesti, kieroiltu selkäni takana. Mutta veli ei enää lue viestejäni jotka olivat mielestäni suoria mutta asiallisia, ei loukkaavia. Viesteissä olisi ollut heille tärkeää tietoa että sotkun koko kuva olisi auennut.
Ongelma naisten pahoinpitely ja tappamistapauksissa on varmaan ettei asioihin puuttumiseen kykenevät henkilöt tee sitä! Ei välitetä toisista ihmisistä kun oma ylpeys ja perheen kunnia on niin tärkeä, kielletään niin sisukkaasti kaikki. Välttämättä toki mikään narsistille puhuminen ei auta, mutta pitäisi sentään yrittää koko perhekunnan voimin. Nyt olen yksin tämän asian kanssa, en tiedä tekeekö edes poliisi mitään. Heillä on kyllä ne kotihälytykset tiedossa mitä jouduin tekemään suhteen aikana, mutta auttaako sekään lähestymiskieltoon. Onpa todellinen kunniamerkki sitten heidän perheelleen kun poliisi puuttuu. Ajattelin alkaa puhua sen jälkeen narsismista julkisesti joka yhteydessä missä vain voin. Vaikenemisen ja piilottelun aika on ohi tämän vaarallisen luonnehäiriön suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on selkeitä narsistisia piirteitä, jotka hän on myöntänyt itsekin omaavansa. Hän on ihana perheenisä, rakastava, välittävä ja huolehtiva aviomies, mutta joskus hänen kylmät ja häikäilemättömät piirteensä esiintullessaan pelästyttävät. Hän osaa olla todella laskelmoiva ja tarvittaessa kylmä. Välillä minusta tuntuu, että hän manipuloi minua ja kohtelee minua ylimielisesti. Vaikka rakastan miestäni ja olemme onnellinen perhe, välillä koen selittämätöntä ahdistusta ja haluaisin kuulla minkälaisia varoitusmerkkejä pitäisi tarkkailla suhteessa, missä epäilee toisen olevan narsisti?
Yleensä narsistit ja psykopaatit kertoo olevansa narsisteja tai psykopaatteja. Ne sanovat sen ihan suoraan jonkun keskustelun keskellä, tiputtavat sinne puolihuolimattomasti ja harmittomasti. Kun sitten aikanaan vaadit tilille asioista, niin ne voi sanoa olleensa rehellisiä ja sanoneensa asiasta ja sinä itse teit valinnan jatkaa. Kaikki on sinun syy sen vuoksi heidän mielestään.
Tästä tuli mieleen, että tapailumies sanoi rehellisesti olevansa psykopaatti. Hän puhui vain itsestään. Minä, minä, minä ja et sinä. Seksiä harrastaessa otti väkisin, eikä välittänyt vaikka sattui (rajut otteet) . Vahingon sattuessa käänsi asiat minun syyksi, pakeni tilanteesta. Sain keskenmenon, koska olin niin vihainen ja loukkaantunut. En tietenkään voinut kertoa miehelle, mies suuttuisi. Hän ei oikeastaan välittänyt minusta, eikä kysynyt mielipiteitäni tai vointiani. Olen vieläkin loukkaantunut. Kutsui myös monta kertaa valehtelijaksi, (kännissä varsinkin) keskustelu oli puuromaista, koska hän alkoi suuttua.
Ootko hakeutunut terpaiaan? Käy edes Narsistien uhrien sivustolla tutkimassa mahdollisuutta vertaistukeen tai asiansa osaavaan terapeuttiin (kaiken terapian ei tarvitse olla vuotta tai kahta joka viikko vaan muutamakin kerta 5-10 voi auttaa paljon).
Olin itsekin hetken psykopaattinarsistin uhri. En pysty mieltämään suhteeksi enkä eksäksi, vaikka tapahtumahetkellä kuvittelinkin meillä olevan jotain. Hän valehteli kaiken ja johdatti minut ansaan ja käytti minua hyväkseen ja jätti sopivaksi katsomallaan hetkellä.
En ole miettinyt terapiaa (en ole masentunut tai ahdistunut) , ei ole sattunut pahempaa. Mutta välillä saa olla varpaillaan miehen äkkipikaisuuden takia, annan miehen olla mutta koko ajan mietin että sieltä tulee kohta jotakin. Mies on kyllä kiinnostunut minusta.
- KirjoittajaSiis olet edelleen hänen kanssaan?
Kyllä, en tiedä mitä tästä tulee saa nähdä. Mutta en ole sinisilmäinen, hieman pihalla kylläkin. Pidän matalaa profiilia, pidän miehestä ja välillä on hyviä jaksoja mutta huonoina päivinä meno on raakaa. Olen herkkä ihminen ja pahoitan mieleni helposti, tietenkin tuo käytös pelästyttää. En oikein osaa seurustella, olen aina kotona. Hätkähdän helposti aggressiivista käytöstä, en juo alkoholia enkä käytä huumeita. Mies on myös mustasukkaista tyyppiä.
- Kirjoittaja
"Ei ole sattunut pahempaa". Oletko tosissasi? Pahempaa kuin raiskaus siis..eiköhän se ole tarpeeksi paha. Kannattaa kyllä jättää tuollainen hullu kuin tämä miehesi.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ne ongelmat vasta taitavat alkaa, erosta 8 vuotta. Koko ajan narsisti on pitänyt kuitenkin yhteyttä silloin kun hänelle sopii ja kilttinä ihmisenä (autismin kirjo) olen siihen taipunut koska ne ovat olleet yhä harvenevia tapauksia. Viime syksynä tein selväksi että enää ei pidetä yhteyttä ja tähän heinäkuuhun saakka narsisti kesti. Puhelut on estetty mutta lähetti lisäksi sähköpostia, sekä instagramiin oli löytänyt. Yritin pyytää apua narsistin veljeltä, koska tiedän että seuraava askel on narsisti pihassani. Toivoin että he puhuisivat hänelle että jättäisi minut rauhaan. Päinvastoin kävi, heti ensimmäisessä vastauksessa veli haukkui minut hyväksikäyttäjäksi ja narsisti on kiltti, yhä kuulemma vielä käytän häntä hyväksi. Uskomatonta, kun juuri olen eroon yrittänyt päästä ja sitä olen vuosien varrella välttänyt että tulisi yhtään mitään sanomista että olen toisen rahoilla elänyt. Aina olen kaikesta maksanut oman osani, mutta nähtävästi se on kuitenkin nyt käännetty ja väännetty toiseksi. Päinvastoin minä olen hänelle rahaa laittanut vielä viime vuonnakin. Olen todella pettynyt.
Ylimääräistä rahanmenoa tämäkin tiesi, upouusi tallentava kamera on pihassa ja kun narsisti siinä poseeraa, on pakko kääntyä poliisin puoleen kun lähiomaiset ei auttaneet. Väkivaltainen, kylmän tunteeton, hengenvaarallinen suorastaan on narsisti ollut tietyissä tilanteissa ja tämän tiedon laitoin veljelle että heillä on velvollisuus varoittaa seuraavaa uhria. Minua on kuristettu niin taidokkaasti että selvästi harjoiteltu oli jo miten pitkään voi "hapettaa" nostamalla seinälle kurkusta, pahoinpidelty monesti, syyllistetty ja vähätelty kaikista luonteenpiirteistäni henkisesti, kieroiltu selkäni takana. Mutta veli ei enää lue viestejäni jotka olivat mielestäni suoria mutta asiallisia, ei loukkaavia. Viesteissä olisi ollut heille tärkeää tietoa että sotkun koko kuva olisi auennut.
Ongelma naisten pahoinpitely ja tappamistapauksissa on varmaan ettei asioihin puuttumiseen kykenevät henkilöt tee sitä! Ei välitetä toisista ihmisistä kun oma ylpeys ja perheen kunnia on niin tärkeä, kielletään niin sisukkaasti kaikki. Välttämättä toki mikään narsistille puhuminen ei auta, mutta pitäisi sentään yrittää koko perhekunnan voimin. Nyt olen yksin tämän asian kanssa, en tiedä tekeekö edes poliisi mitään. Heillä on kyllä ne kotihälytykset tiedossa mitä jouduin tekemään suhteen aikana, mutta auttaako sekään lähestymiskieltoon. Onpa todellinen kunniamerkki sitten heidän perheelleen kun poliisi puuttuu. Ajattelin alkaa puhua sen jälkeen narsismista julkisesti joka yhteydessä missä vain voin. Vaikenemisen ja piilottelun aika on ohi tämän vaarallisen luonnehäiriön suhteen.
Saman perheen sisällä voi olla useita narsistisia piirteitä omaavia joten suosittelen kääntymään suoraan poliisin puoleen. Ja ne kulissit ...
kas siinähän se gubta itse älähti. vauvasivuja kyylää ja kovaa äijää leikkii
Mitä ada/ raili / moktar / valuuttakauppiaalle kuuluu? joko hamekangas ostettu
Kuulostaa krooniselta heikkopeikolta. Osoittiko missään tilanteessa ikinä kanttia?