Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on taas tänään niin paha olo narsistista.
En todellakaan haluaisi häntä takaisin elämääni, mutta jotenkin se vaan sattuu ja kuvottaa ja väsyttää ja vihastuttaa kaikkea yhtä aikaa, miten hän tunki elämääni, sotki sen ja poistui siitä. Minä en ole koskaan merkinnyt hänelle mitään ja minä olen se ainoa, joka meistä tästä kaikesta kärsii. Tämä henkinen ja vähän fyysinenkin rais*atuksi tulo on todella raskas olotila.
Se ottaa aikansa. Viha ja epäoikeudenmukaisuuden tunne on suuri. Tuon saman prosessin kokeneena tiedän miten lamaannuttavaa se on. Kukaan ei pysty valmistautumaan siihen, että yhtäkkiä tajuaa että joku siis oma läheinen onkin vaan näytellyt välittävänsä ja oikeasti haluaa esim. pahaa, on aivan täysin kylmä ihminen. Siinä joutuu arvioimaan uudelleen kaikki ihmiset. Se on ihan normaali reaktio kenellä tahansa, jolla on sydän paikallaan ja siihen pitää hetki käyttää pysähtymällä. Suosittelen, että mietit kuitenkin kylmänviileästi ja rauhassa mikä sinulle on tulevaisuudessa elämässä isosti tai pienesti tärkeää, mistä voisit kuvitella että saat iloa ja lähdet kulkemaan sitä kohti, lue siitä, katso videoita aiheeseen liittyen, ala toimimaan sitä kohti mutta harkiten. Mitä tekisit nyt jos narsistia ei olisi olemassa? Kirjoita vaikka paperille. Mielekkäiden asioiden suunnitteleminen ja tekeminen voi auttaa unohtamaan oikeasti, niin ettei itse enää edes välitä mitä narsisti edes puuhailee. Itselläni kävi niin että en halunnut hirveästi nähdä muita ihmisiä kunnes lopulta aloin taas luottamaan muiden - ei kaikkien - hyvyyteen ja tajusin että tarvitsen todella kuitenkin ympärilleni kanssaihmisiä, vaikka pitkään ajattelin että en enää voi jotenkin samalla lailla nähdä ihmisiä. Kyllä voin ja vielä paremmin näen. Kannattaa oikeasti kulkea eteenpäin, rohkeasti eteenpäin vaan, mutta harkiten. Prosessi ottaa aikansa mutta lopulta sisäistät ennemmin tai myöhemmin että mitä vähemmän aikaa "tuhlaa narsistiin" sen parempi elämän kokonaisuuden kannalta. Elämässä on niin paljon muuta ja uutta löydettävää. Toivon sinulle parempia päiviä ja polkua kesää kohti! Pystyt siihen.
Watch "HOW DO YOU KNOW YOU ARE HEALING? (WATCH NOW)" on YouTube
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäyksenä vielä tuohon, että kannattaa lähteä erityisesti tekemään niitä asioita, mitkä narsisti antoi ymmärtää että et voi tehdä tai jotka yritti jotenkin sabotoida (koska ne ovat sinulle tärkeitä). Narsisti elää satumaailmassa ja valhemaailmassa, ei narsistin mielipiteillä ole painoarvoa todellisuudessa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on taas tänään niin paha olo narsistista.
En todellakaan haluaisi häntä takaisin elämääni, mutta jotenkin se vaan sattuu ja kuvottaa ja väsyttää ja vihastuttaa kaikkea yhtä aikaa, miten hän tunki elämääni, sotki sen ja poistui siitä. Minä en ole koskaan merkinnyt hänelle mitään ja minä olen se ainoa, joka meistä tästä kaikesta kärsii. Tämä henkinen ja vähän fyysinenkin rais*atuksi tulo on todella raskas olotila.
Se ottaa aikansa. Viha ja epäoikeudenmukaisuuden tunne on suuri. Tuon saman prosessin kokeneena tiedän miten lamaannuttavaa se on. Kukaan ei pysty valmistautumaan siihen, että yhtäkkiä tajuaa että joku siis oma läheinen onkin vaan näytellyt välittävänsä ja oikeasti haluaa esim. pahaa, on aivan täysin kylmä ihminen. Siinä joutuu arvioimaan uudelleen kaikki ihmiset. Se on ihan normaali reaktio kenellä tahansa, jolla on sydän paikallaan ja siihen pitää hetki käyttää pysähtymällä. Suosittelen, että mietit kuitenkin kylmänviileästi ja rauhassa mikä sinulle on tulevaisuudessa elämässä isosti tai pienesti tärkeää, mistä voisit kuvitella että saat iloa ja lähdet kulkemaan sitä kohti, lue siitä, katso videoita aiheeseen liittyen, ala toimimaan sitä kohti mutta harkiten. Mitä tekisit nyt jos narsistia ei olisi olemassa? Kirjoita vaikka paperille. Mielekkäiden asioiden suunnitteleminen ja tekeminen voi auttaa unohtamaan oikeasti, niin ettei itse enää edes välitä mitä narsisti edes puuhailee. Itselläni kävi niin että en halunnut hirveästi nähdä muita ihmisiä kunnes lopulta aloin taas luottamaan muiden - ei kaikkien - hyvyyteen ja tajusin että tarvitsen todella kuitenkin ympärilleni kanssaihmisiä, vaikka pitkään ajattelin että en enää voi jotenkin samalla lailla nähdä ihmisiä. Kyllä voin ja vielä paremmin näen. Kannattaa oikeasti kulkea eteenpäin, rohkeasti eteenpäin vaan, mutta harkiten. Prosessi ottaa aikansa mutta lopulta sisäistät ennemmin tai myöhemmin että mitä vähemmän aikaa "tuhlaa narsistiin" sen parempi elämän kokonaisuuden kannalta. Elämässä on niin paljon muuta ja uutta löydettävää. Toivon sinulle parempia päiviä ja polkua kesää kohti! Pystyt siihen.
Kiitos älyttömästi tästä. Boldasin vielä erityisesti samaistuttavat kohdat, jotka minua tällä hetkellä rasittavat. Olen eristäytynyt ystävistäni ja elämästäni, en vaan pysty elämään sitä normaalisti nyt. Ja se, miten hän teki kaiken. Ihan kuin ekaksi poikaystäväksi naamioitunut koulukiusaaja.
Normaalisti nautin kävelylenkeistä. Nyt kävelen samaa kehää, kun menen ulos. En halua edes ajaa autollani, kuten normaalisti. Olen vain kotona, eristyksissä.
t. Aiemman viestin tänään kirjoittanut
Kaikki eläimet on kivoja paitsi apinat. YouTubesta voi katsoa miten ne riepottelee esim pienempää apinaa, ihan vaan kiusaamisen riemusta. Muut lajit suojelee pienempiä.
Mutta apina onkin ihmistä lähinnä. Äly voi olla sama kuin 2-vuotiaalla lapsella.
Narsistin tunnetaidot on kaksivuotiaan tasolla. Narsisti on apinan irvikuva, mutta ei edes apina vaan apinankuvatus.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eläimet on kivoja paitsi apinat. YouTubesta voi katsoa miten ne riepottelee esim pienempää apinaa, ihan vaan kiusaamisen riemusta. Muut lajit suojelee pienempiä.
Mutta apina onkin ihmistä lähinnä. Äly voi olla sama kuin 2-vuotiaalla lapsella.
Narsistin tunnetaidot on kaksivuotiaan tasolla. Narsisti on apinan irvikuva, mutta ei edes apina vaan apinankuvatus.
Siksihän narsistilla on "flying monkeys".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä apinat että narsistit ovat pelottavia, koska käyttäytyvät arvaamattomasti ja hyökkäävästi vailla pidäkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on taas tänään niin paha olo narsistista.
En todellakaan haluaisi häntä takaisin elämääni, mutta jotenkin se vaan sattuu ja kuvottaa ja väsyttää ja vihastuttaa kaikkea yhtä aikaa, miten hän tunki elämääni, sotki sen ja poistui siitä. Minä en ole koskaan merkinnyt hänelle mitään ja minä olen se ainoa, joka meistä tästä kaikesta kärsii. Tämä henkinen ja vähän fyysinenkin rais*atuksi tulo on todella raskas olotila.
Se ottaa aikansa. Viha ja epäoikeudenmukaisuuden tunne on suuri. Tuon saman prosessin kokeneena tiedän miten lamaannuttavaa se on. Kukaan ei pysty valmistautumaan siihen, että yhtäkkiä tajuaa että joku siis oma läheinen onkin vaan näytellyt välittävänsä ja oikeasti haluaa esim. pahaa, on aivan täysin kylmä ihminen. Siinä joutuu arvioimaan uudelleen kaikki ihmiset. Se on ihan normaali reaktio kenellä tahansa, jolla on sydän paikallaan ja siihen pitää hetki käyttää pysähtymällä. Suosittelen, että mietit kuitenkin kylmänviileästi ja rauhassa mikä sinulle on tulevaisuudessa elämässä isosti tai pienesti tärkeää, mistä voisit kuvitella että saat iloa ja lähdet kulkemaan sitä kohti, lue siitä, katso videoita aiheeseen liittyen, ala toimimaan sitä kohti mutta harkiten. Mitä tekisit nyt jos narsistia ei olisi olemassa? Kirjoita vaikka paperille. Mielekkäiden asioiden suunnitteleminen ja tekeminen voi auttaa unohtamaan oikeasti, niin ettei itse enää edes välitä mitä narsisti edes puuhailee. Itselläni kävi niin että en halunnut hirveästi nähdä muita ihmisiä kunnes lopulta aloin taas luottamaan muiden - ei kaikkien - hyvyyteen ja tajusin että tarvitsen todella kuitenkin ympärilleni kanssaihmisiä, vaikka pitkään ajattelin että en enää voi jotenkin samalla lailla nähdä ihmisiä. Kyllä voin ja vielä paremmin näen. Kannattaa oikeasti kulkea eteenpäin, rohkeasti eteenpäin vaan, mutta harkiten. Prosessi ottaa aikansa mutta lopulta sisäistät ennemmin tai myöhemmin että mitä vähemmän aikaa "tuhlaa narsistiin" sen parempi elämän kokonaisuuden kannalta. Elämässä on niin paljon muuta ja uutta löydettävää. Toivon sinulle parempia päiviä ja polkua kesää kohti! Pystyt siihen.
Kiitos älyttömästi tästä. Boldasin vielä erityisesti samaistuttavat kohdat, jotka minua tällä hetkellä rasittavat. Olen eristäytynyt ystävistäni ja elämästäni, en vaan pysty elämään sitä normaalisti nyt. Ja se, miten hän teki kaiken. Ihan kuin ekaksi poikaystäväksi naamioitunut koulukiusaaja.
Normaalisti nautin kävelylenkeistä. Nyt kävelen samaa kehää, kun menen ulos. En halua edes ajaa autollani, kuten normaalisti. Olen vain kotona, eristyksissä.
t. Aiemman viestin tänään kirjoittanut
Minä olen eronnut vuosi sitten sadistisesta narsistimiehestä. En ole vielä nostanut rikossyytteitä häntä vastaan tietyistä syistä, mutta tulen nostamaan myöhemmin. Hän saa niistä vähintään ehdollisen tuomion, koska minulla on kiistattomat todisteet niistä kauheuksista mitä hän on tehnyt.
Minä oln nyt päässyt vuodessa siihen pisteeseen, että en ole enää koko ajan eristyksissä kotona. Narsisti onnistui avioliitton aikana eristämään minut kotiin ja henkisellä painostuksella rajaamaan harrastuksiani, joista pidin mielettömän paljon. Nyt aloittelen niitä pikku hiljaa uudelleen, askel kerrallaan. Tee sinäkin niin vähän kuin itsesi pakottamalla, mutta hyvin pienin askelin.
Minäkin rakastin aiemmin lenkkeilyä ja ulkoilua, mutta senkin narsisti sai minut lopettamaan. Koska kuulemma ulkoilu on tyhmää, älytöntä jne ja "et kai sä ostanut uusia lenkkareita tota varten, häh?". Nyt käyn kävelylenkeillä uudella asuinalueellani ja teen reittisuunnitelman joka kerta erikseen ennen kuin lähden ulos. Ja yritän keksiä aina uuden reitin mm. google mapsista katsomalla. Käyn nyt kaksi kertaa viikossa lenkillä. Se on tietoinen päätös, en ahnehdi enempää koska henkinen vointini ei salli enempää tällä hetkellä.
Lisäksi olen aloittanut rakastamani puutarhaharrastuksen uudelleen, mutta hyvin pienissä paloissa. Nyt esimerkiksi päätin, että jatkan pensasaitaani neljällä uudella taimella tänä kesänä ja juurrutan taimet itse. En tee laajamittaisia suunnitelmia, koska ahdistun. Ex ei antanut minun harrastaa puutarhanhoitoa, koska HÄN ei halunnut osallistua siihen kanssani kun se oli kuulemma älytöntä. Lisäksi hän nauroi aina ivallisesti tekemiäni kukkapenkkejä, ne oli jotenkin tyhmiä ja huonoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5693, kiitos vertaistuesta ja hienoa, että olet päässyt irti ja toipumaan. Toivottavasti saat tapettua hänen äänensä päästäsi pian. Se kaikki puhe on ollut täyttä paskaa, tarkoituksena lytätä sinua!
Minulla oli verrattain lyhyt suhde, mutta sitten toisaalta paljon vaurioittavampi kuin vaikka kymmenen kertaa pidempi suhde ilminarsistin kanssa. Manipuloiva, psykopaattinen, seksiaddikti/seksirikollinen piilonarsisti on aika tuhoava henkilö.
Hänen lapsensa asuu tässä aika lähellä ja kun lenkki menee usein väistämättä siitä ohi, nousee mieleen milloin mitäkin tunteita. Nousee hirveä raivo, että haluaisin hakata ja potkia häntä ja pelkään, että mitä jos hän onkin juuri käymässä lapsellaan ja törmään häneen.
Hän sanoi laittaneensa autooni paikantimen. Tiedän, ettei hän oikeasti ole tehnyt niin, mutta silti auto on vielä mielessäni jotenkin "saastunut" ja lisäksi kai joku turvattomuudentunne tms. saa haluamaan olla pääosin kotona. En myöskään osaa nauttia asioista normaaliin tapaan.
Pahinta kai on se, että hetkittäin pidän itseänikin jotenkin "saastuneena".
t. Eilinen kirjoittelija
Vierailija kirjoitti:
5693, kiitos vertaistuesta ja hienoa, että olet päässyt irti ja toipumaan. Toivottavasti saat tapettua hänen äänensä päästäsi pian. Se kaikki puhe on ollut täyttä paskaa, tarkoituksena lytätä sinua!
Minulla oli verrattain lyhyt suhde, mutta sitten toisaalta paljon vaurioittavampi kuin vaikka kymmenen kertaa pidempi suhde ilminarsistin kanssa. Manipuloiva, psykopaattinen, seksiaddikti/seksirikollinen piilonarsisti on aika tuhoava henkilö.
Hänen lapsensa asuu tässä aika lähellä ja kun lenkki menee usein väistämättä siitä ohi, nousee mieleen milloin mitäkin tunteita. Nousee hirveä raivo, että haluaisin hakata ja potkia häntä ja pelkään, että mitä jos hän onkin juuri käymässä lapsellaan ja törmään häneen.
Hän sanoi laittaneensa autooni paikantimen. Tiedän, ettei hän oikeasti ole tehnyt niin, mutta silti auto on vielä mielessäni jotenkin "saastunut" ja lisäksi kai joku turvattomuudentunne tms. saa haluamaan olla pääosin kotona. En myöskään osaa nauttia asioista normaaliin tapaan.
Pahinta kai on se, että hetkittäin pidän itseänikin jotenkin "saastuneena".
t. Eilinen kirjoittelija
Olen tosi pahoillani, että sinäkin olet joutunut kokemaan tämän kaiken. Minunkin ex- mieheni (15 vuotta naimisissa) oli erittäin manipuloiva, psykopaattinen (uhkasi tappaa), sadistinen (raiskasi minut pari kertaa) ja seksiaddikti (petti vuosikausia minua ja siihen kelpasi kuka vaan). En usko että tästä voi elämän aikana toipua, mutta yritän löytää keinot elää elämää tunti ja päivä kerrallaan.
Tunnistan hyvin itsessäni kirjoittamasi lauseen "En myöskään osaa nauttia asioista normaaliin tapaan.". Elämästäni on värit kadonneet eikä mikään tunnu miltään. Tykkäsin ennen istuttaa ja hoitaa kotonani erilaisia viherkasveja. Hoidan viherkasveja edelleen mutta siitä puuttuu sisäinen palo ja ilo. Kastelen kukat, koska on pakko. Tiedät mitä tarkoitan. Pelkään, että en enää koskaan pysty nauttimaan mistään kuten ennen.
Minä asensin valvontakameran ulko-oveni luo tuomaan turvaa. Exäni yritti jossain vaiheessa tulla väkisin uudelle asunnolleni, mutta sen jälkeen kun asensin valvontakameran hän ei ole yrittänyt enää tulla koska tietää että siitä jää todisteet rikosilmoitusta varten. Nyt en enää pelkää että ex tulee ovelleni. Voisitko sinä asentaa kameravalvonnan tuomaan rauhaa itsellesi? Se maksaa alle 100 euroa ja voi asentaa itse, kytkeä omaa wifiin ja saat kuvat sähköpostiisi.
Olethan blokannut exän puhelimessa, whapissa, facessa, sähköpostissa jne?
Yritä kaikin keinoin välttää lenkkeilyreittiä exäsi lapsen asunnon ohi. Jos vain löytäisit kiertoteitä niin sinun ei tarvitse pelätä kohtaamista. Minä pelkään että joudun näkemään exän ruokakaupassa, koska meillä on edelleen sama lähikauppa. Käyn nykyään kaupassa ns. virka-aikana, koska tiedän että ex on silloin töissä eikä tarvitse törmätä häneen kaupassa.
Minäkin koen olevani tietyllä tapaa "saastunut". En usko enää koskaan pystyväni pysyvään parisuhteeseen. En voisi enää luottaa yhteenkään mieheen, koska pelkään henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Olisi äärimmäisen väärin mahdollista uutta ja kunnollista kumppania kohtaan, jos hän joutuisi kärsimään exäni tekojen vuoksi.
Onko sinun mahdollista vaihtaa toinen auto? Ehkä se auttaisi irrottamaan autoon liittyvät ikävät muistot?
t. 5693
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas yksi narsisti täydessä touhussa. Toimintatavat ja luonteenkuvaukset osuu hyvin ex-mieheeni ja lasteni isään. Ja voin vannoa, että naimisiin mentäessä näitä piirteitä ei vielä näkynyt.
Tuosta tuli mieleeni (tekijä vaihtanut nimeä), että onko tavallista, että narsistit normiväestöä useammin vaihtavat nimeään? Tiedän yhden narsistin ja yhden narsistiselta vaikuttavan (en tunne häntä riittävän hyvin arvioidakseni tarkemmin), jotka ovat vaihtaneet kutsumanimeään jossain vaiheessa elämää.
Lisäksi narsistieksä pohti mahdollisuutta vaihtaa nimeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas yksi narsisti täydessä touhussa. Toimintatavat ja luonteenkuvaukset osuu hyvin ex-mieheeni ja lasteni isään. Ja voin vannoa, että naimisiin mentäessä näitä piirteitä ei vielä näkynyt.
https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000008767394.htmlTuosta tuli mieleeni (tekijä vaihtanut nimeä), että onko tavallista, että narsistit normiväestöä useammin vaihtavat nimeään? Tiedän yhden narsistin ja yhden narsistiselta vaikuttavan (en tunne häntä riittävän hyvin arvioidakseni tarkemmin), jotka ovat vaihtaneet kutsumanimeään jossain vaiheessa elämää.
Lisäksi narsistieksä pohti mahdollisuutta vaihtaa nimeä.
Voihan se olla näinkin. Saattaa liittyä siihen, että narsisti pakoilee aina vastuuta ja haluaa aina suojella julkisuuskuvaansa.
Eli jos narsisti on esimerkiksi ryvettänyt maineensa ja monet ihmiset tietävät mihin tekoihin ja sanoihin narsisti on syyllistynyt (ja pahimmassa tapauksessa vielä julkisesti), on helppoa vaihtaa nimi ja aloittaa "puhtaalta pöydältä". Tilalle siis syntyy "uusi" ihminen, joka on maineeltaan puhdas eikä lööpeistäkään löydy tästä uudella nimellä varustetusta ihmisestä mitään epämukavaa tietoa. Mutta eihän narsisti muutu sisältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas yksi narsisti täydessä touhussa. Toimintatavat ja luonteenkuvaukset osuu hyvin ex-mieheeni ja lasteni isään. Ja voin vannoa, että naimisiin mentäessä näitä piirteitä ei vielä näkynyt.
https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000008767394.htmlTuosta tuli mieleeni (tekijä vaihtanut nimeä), että onko tavallista, että narsistit normiväestöä useammin vaihtavat nimeään? Tiedän yhden narsistin ja yhden narsistiselta vaikuttavan (en tunne häntä riittävän hyvin arvioidakseni tarkemmin), jotka ovat vaihtaneet kutsumanimeään jossain vaiheessa elämää.
Lisäksi narsistieksä pohti mahdollisuutta vaihtaa nimeä.Voihan se olla näinkin. Saattaa liittyä siihen, että narsisti pakoilee aina vastuuta ja haluaa aina suojella julkisuuskuvaansa.
Eli jos narsisti on esimerkiksi ryvettänyt maineensa ja monet ihmiset tietävät mihin tekoihin ja sanoihin narsisti on syyllistynyt (ja pahimmassa tapauksessa vielä julkisesti), on helppoa vaihtaa nimi ja aloittaa "puhtaalta pöydältä". Tilalle siis syntyy "uusi" ihminen, joka on maineeltaan puhdas eikä lööpeistäkään löydy tästä uudella nimellä varustetusta ihmisestä mitään epämukavaa tietoa. Mutta eihän narsisti muutu sisältä.
Kyllä on vaihtanut nimeä ja liittyy juuri siihen, että on ikäänkuin itse luonut oman grandioosin persoonansa (on tällainen "persoonaton"). Ehkä myös siihen, jos on mennyt välejä yms. niin on halunnut että ei tunnisteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas yksi narsisti täydessä touhussa. Toimintatavat ja luonteenkuvaukset osuu hyvin ex-mieheeni ja lasteni isään. Ja voin vannoa, että naimisiin mentäessä näitä piirteitä ei vielä näkynyt.
https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000008767394.htmlTuosta tuli mieleeni (tekijä vaihtanut nimeä), että onko tavallista, että narsistit normiväestöä useammin vaihtavat nimeään? Tiedän yhden narsistin ja yhden narsistiselta vaikuttavan (en tunne häntä riittävän hyvin arvioidakseni tarkemmin), jotka ovat vaihtaneet kutsumanimeään jossain vaiheessa elämää.
Lisäksi narsistieksä pohti mahdollisuutta vaihtaa nimeä.Voihan se olla näinkin. Saattaa liittyä siihen, että narsisti pakoilee aina vastuuta ja haluaa aina suojella julkisuuskuvaansa.
Eli jos narsisti on esimerkiksi ryvettänyt maineensa ja monet ihmiset tietävät mihin tekoihin ja sanoihin narsisti on syyllistynyt (ja pahimmassa tapauksessa vielä julkisesti), on helppoa vaihtaa nimi ja aloittaa "puhtaalta pöydältä". Tilalle siis syntyy "uusi" ihminen, joka on maineeltaan puhdas eikä lööpeistäkään löydy tästä uudella nimellä varustetusta ihmisestä mitään epämukavaa tietoa. Mutta eihän narsisti muutu sisältä.
Tästä syystä narsistien työsuhteet eivät kestä useita vuosia. Pätkätöitä ja pätkäsuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
5693, kiitos vertaistuesta ja hienoa, että olet päässyt irti ja toipumaan. Toivottavasti saat tapettua hänen äänensä päästäsi pian. Se kaikki puhe on ollut täyttä paskaa, tarkoituksena lytätä sinua!
Minulla oli verrattain lyhyt suhde, mutta sitten toisaalta paljon vaurioittavampi kuin vaikka kymmenen kertaa pidempi suhde ilminarsistin kanssa. Manipuloiva, psykopaattinen, seksiaddikti/seksirikollinen piilonarsisti on aika tuhoava henkilö.
Hänen lapsensa asuu tässä aika lähellä ja kun lenkki menee usein väistämättä siitä ohi, nousee mieleen milloin mitäkin tunteita. Nousee hirveä raivo, että haluaisin hakata ja potkia häntä ja pelkään, että mitä jos hän onkin juuri käymässä lapsellaan ja törmään häneen.
Hän sanoi laittaneensa autooni paikantimen. Tiedän, ettei hän oikeasti ole tehnyt niin, mutta silti auto on vielä mielessäni jotenkin "saastunut" ja lisäksi kai joku turvattomuudentunne tms. saa haluamaan olla pääosin kotona. En myöskään osaa nauttia asioista normaaliin tapaan.
Pahinta kai on se, että hetkittäin pidän itseänikin jotenkin "saastuneena".
t. Eilinen kirjoittelija
Jos ajattelet että olet jotenkin "saastunut" niin sitä et kyllä ole! Tiedän nimittäin tunteen, mutta kyllä se oma itse sieltä taas löytyy, se empaattinen mutta entistä jämäkämpi tarvittaessa. Ei kylmä, ei ilkeä. Se pahan narsistin maailma on kauhistuttava kun sen okein läheltä joutuu näkemään, mutta kuten narsisti vs. Minä -kanavalla sanottiin, meidän ei tarvitse imeytyä mukaan siihen maailmaan tai ajattelutapaan vaan voimme katsella sitä ikäänkuin etäältä ja jättää lopulta omaan arvoonsa. Kirjoituksestasi kuulostaa, että olet hieman varhaisemmassa vaiheessa toipumista kuin minä. Täällä on tullut hyviä neuvoja siihen miten "pakottaa" itsensä harkiten ja pikkuhiljaa eteenpäin, kauemmaksi. Suosittelen sitä ja sanoisin varoituksen sanana kaikille että jos asiaan jää liian pitkäksi aikaa jumiin, niin voi oikeasti käydä niin että jotain tärkeitä päätöksiä elämässä kun tulee eteen niin voi tulla virhearvio sen vuoksi kun ei ole ollut tarpeeksi aikaa sen pohtimiseen mitä jostain itse ajattelee ja tuntee, ja liiaksi kiinni menneisyydessä. Sen vuoksi kehotan mahdollisimman pian suuntaamaan tietoisesti ajatuksia vankasti kohti muita asioita, jos on jo selvittänyt itselleen mistä oli kyse ja mitä tapahtui ja tehnyt käytännön järjestelyt jne. Kuulostella muuta elämää. Jatketaan elämää, elämä on lyhyt! Nyt on hyvä tilaisuus miettiä mikä on itselle tärkeää, vain sinä tiedät miten itse mihinkin asiaan suhtaudut, mitä tunnet ja mikä on sinulle oikea tapa toimia. Luota siis itseesi ja omiin tuntemuksiisi asioista. Viha laantuu kyllä, anteeksi ei tarvitse antaa, mutta "unohtaa" taakseen pikkuhiljaa voi. Lopulta koko narsisti alkaa tuntua naurettavalta ja vähäpätöiseltä... Sellaiselta mihin ei todellakaan pidä aikaa käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko päässeet eroon narsistista avioeron jälkeen, jos teillä on alaikäisiä lapsia?
En meinaa millään päästä äärimmäisen narsistisesta ex-miehestäni eroon avioeron jälkeen. Vaikka ex jätti minut toisen naisen vuoksi. En vastaa enää hänen puheluihin enkä todellakaan päästä kotiini. Onneksi lapset jo niin isoja, että osaavat vaihtaa kotia omatoimisesti. Mutta, mutta...
Exältä tulee lähes päivittäin viestejä. Yleensä lasten asian varjolla, asian joka ei ole pakolllinen yhteydenottoa vaativa asia (tyyliin onko lapsen pusero sun luona kun en nyt löydä kotoani). Ja sitten kun en vastaa alkaa äärimmäinen hakkuminen ja olen muka mt- ongelmainen kun en kommunikoi hänen kanssaan. Menee taas muutama päivä hiljaisuudessa ja ex aloittaa uuden haukkumisen viestitse, kun en ole vastannut hänen edelliseen viestiinsä lapsen puseron osalta mitään. Olen taas vaikea ihminen, epäempaattinen, tyhmä ym ym ym. Eli ex pystyy riitelemään yksin whatsapissa :D
Loppuuko tämä koskaan? Loppuuko ennen kuin lapset täyttäät 18v?
En voi blokata miestä puhelimesta, koska se samperin yhteishuolto. Mutta grey rock ei tunnu tehoavan exään millään. Tänään on tullut "vasta" kaksi viestiä exältä, enkä ole vastannut niihin mitään.
Eniten ihmetyttää että miten ex viitsii käyttää energiaansa minun haukkumiseen ja minulle koko ajan viestittelyyn (mihin en edes reagoi) vaikka jätti toisen naisen vuoksi ja hänen pitäisi kai kaiken logiikan mukaan olla nyt onnellisempi. Että nauttisi nyt vaan nykyisestä elämästään, mutta kun ei ...
Voit blokata. Voit antaa tyypille vaikka sähköpostiosoitteen ja lukea sen vain kerran pari viikossa. Jos tämä on liian raju, voit aloittaa viivästyttämällä omaa reaktiotasi. Itse en vastaa viesteihin koskaan heti, vaan aikaisintaan seuraavana päivänä. Tämä sen takia, että manipuloinnin yms aiheuttamat tunteet ehtivät tyyntyä. Pyrin olemaan reagoimatta. Vastaan mahdollisimman lyhyesti. Pyrin vastaamaan aina vain harvempiin viesteihin. Esim tuohon puserokyselyyn ei ehkä ole välttämätöntä vastata.
Saattaisit olla vaikka mun exäni :) Kun erottiin niin sovittiin, että lapsen vuoksi pysytään aina kavereina, oltiinhan sitä oltu jo vuosia ennen eroakin-ennen kaikkea parhaat kaverit. Pari vuotta tämä toimikin, molemmat tapaili uusia ihmisiä, molemmilla oli vakituisempikin suhde ja kenellekään ei mutkaton ja ainakin viikottainen jos ei päivittäinen yhteydenpito ollut ongelma.
Sitten tuli kuvioihin J. Aluksi ei kovin paljoa muuttunut, mielestäni henkilö oli ihan mukava ja istui meidän vanhaan kaveriporukkaankin ok. Mutta sitten, yhteenmuuttonne jälkeen, pikkuhiljaa asiat alkoi muuttua. Kaikki mitä teen alkoi häiritä. Tavarat, jotka entisessä kodissamme olivat silloin kun siinä minäkin yhä asuin, myytiin pois tai tuotiin mun ovelle. Lapsen muistot, kaikki pois. Kaveriporukan yhteisiin tilaisuuksiin ei enää mahduttukaan samaan aikaan, lapsen syntymäpäivät kahdessa eri porukassa. Lapsi ei saa toisessa kodissaan kertoa mitä äidin luona on tai tapahtuu, vastaus on vihainen "mutta nytpä ei olla äitis luona!" Viestini luette yhdessä, vastaatte niihin yhdessä. Siis meidän lastamme koskevat viestit, koska muuta ei ole.
Totta kai olen protestoinut. Totta kai olen surrut menetettyä kaveruutta ja ennen kaikkea lapsen pettymystä. Nyt olen henkilö kenen kyselyyn lapsen puserosta ei luultavasti vastattaisi mitään.
Näilläkin kolikoilla on kaksi puolta. Minä voisin olla J. Mieheni lapselle ja äidilleen oli esim. kovin vaikea käsittää, että kun samassa huushollissa on myös mun samanikäisiä lapsia, ei samassa taloudessa voi olla eri säännöt eri lapsilla. Joutui käyttämään lausetta: Nyt ollaan täällä, ei äidilläsi. Mieheni ex ei myöskään ymmärtänyt miksei ole tervetullut meidän juhlapyhien viettoon. Kun tottahan ne vietetään hänen entisen ydinperheensä menoin, kavereita kun ollaan. Se, että uusperhe haluaisi luoda vahvistaa omaa perheidentiteettiään tai luoda omia perinteitään oli aivan käsittämätön asia.
Tästähän kirjoittaja ei edes kerro, vaan siitä, että lapsi ei voi kertoa mitä äidillä on tapahtunut, lapsen syntymäpäivää ei voi viettää yhdessä (mitähän erityisiä ydinperhemenoja teidän uusperheellä sitten liittyy lasten syntymäpäiviin..?) ja että lapsen tavaroita ja muistoja on hävitetty, koska ne muistuttavat lapsen äidistä.
Ja sinäkö yksin päätät mitkä ovat lasten 'yhteiset säännöt' siitä lähtien kun muutit lastesi kanssa miehen ja hänen lapsensa asuntoon? Ja sisustuksen ilmeisesti myös? Vai muuttuiko ne 'säännöt' = kasvatusperiaatteet ja sisustusmaku miehellä yhtäkkiä kun entinen rouva muutti pois ja sinä sisään? Huhhuh... pahat äitipuolet ei siis todella ole pelkkä myytti.
Tässä taas yksi esimerkki narsistin keskustelutyylistä:
-yritin viime vuoden puolella saada aikaa hammaslääkäriin, mutta kukaan ei soittanut takaisin kun jätin soittopyynnön
-no MINULLE on aina soitettu takaisin
- tässähän ei nyt puhuta susta, vaan siitä että mulle ei soitettu takaisin
-no sinä olet varmaan ainoa jolle ei ole soitettu takaisin
-eihän sun väite perustu mihinkään tosiasiaan, et voi yhden kokemuksen perusteella väittää tuollaista
-työkaveri sanoi että viime viikolla oli soitettu takaisin
-no ei näköjään kannata sulle puhua edes hammaslääkärin ajanvarauksesta kun heti käyt inttämään mitä sattuu
-en MINÄÄÄ ole inttänyt mitään vaan sinä olet se joka inttää
Eli ihan mahdoton keskustella edes normaaleista asioista. Parhaiten menee kun ei kerro mitään narskulle.
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas yksi esimerkki narsistin keskustelutyylistä:
-yritin viime vuoden puolella saada aikaa hammaslääkäriin, mutta kukaan ei soittanut takaisin kun jätin soittopyynnön
-no MINULLE on aina soitettu takaisin
- tässähän ei nyt puhuta susta, vaan siitä että mulle ei soitettu takaisin
-no sinä olet varmaan ainoa jolle ei ole soitettu takaisin
-eihän sun väite perustu mihinkään tosiasiaan, et voi yhden kokemuksen perusteella väittää tuollaista
-työkaveri sanoi että viime viikolla oli soitettu takaisin
-no ei näköjään kannata sulle puhua edes hammaslääkärin ajanvarauksesta kun heti käyt inttämään mitä sattuu
-en MINÄÄÄ ole inttänyt mitään vaan sinä olet se joka inttää
Eli ihan mahdoton keskustella edes normaaleista asioista. Parhaiten menee kun ei kerro mitään narskulle.
Päivän naurut! Olisin voinut käydä tismalleen saman keskustelun ex-aviomieheni kanssa, joka on todella paha narsisti. Esimerkkisi kuvaa niin hyvin sitä kuinka keskustelu narsistin kanssa on kuin puhuisi 3- vuotiaan kanssa, joka ei uhmaikänsä vuoksi anna periksi missään asiassa ja luulee tietävänsä kaiken.
Mutta sekään ei toiminut exäni kanssa, että en enää kertonut mitään narskulle. Yritin tätäkin taktiikkaan. Hän nimittäin huomasi sen ja alkoi syyttämään minua salailusta, koska en enää puhu hänelle asioista. Epäili jopa että petän jonkun toisen miehen kanssa, kun en enää puhu. Todellisuudessa hän itse petti minua samaan aikaan, en vain tiennyt sitä sillä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas yksi esimerkki narsistin keskustelutyylistä:
-yritin viime vuoden puolella saada aikaa hammaslääkäriin, mutta kukaan ei soittanut takaisin kun jätin soittopyynnön
-no MINULLE on aina soitettu takaisin
- tässähän ei nyt puhuta susta, vaan siitä että mulle ei soitettu takaisin
-no sinä olet varmaan ainoa jolle ei ole soitettu takaisin
-eihän sun väite perustu mihinkään tosiasiaan, et voi yhden kokemuksen perusteella väittää tuollaista
-työkaveri sanoi että viime viikolla oli soitettu takaisin
-no ei näköjään kannata sulle puhua edes hammaslääkärin ajanvarauksesta kun heti käyt inttämään mitä sattuu
-en MINÄÄÄ ole inttänyt mitään vaan sinä olet se joka inttää
Eli ihan mahdoton keskustella edes normaaleista asioista. Parhaiten menee kun ei kerro mitään narskulle.
Tässä molemmat inttää.
Kun kaveri ei saanut sossurahaa pyysi maksusitoomusta hauta-arkkuun.
Ironiaa, parodiaa vai narsismia?
Alue: Aihe vapaa
Mulla on taas tänään niin paha olo narsistista.
En todellakaan haluaisi häntä takaisin elämääni, mutta jotenkin se vaan sattuu ja kuvottaa ja väsyttää ja vihastuttaa kaikkea yhtä aikaa, miten hän tunki elämääni, sotki sen ja poistui siitä. Minä en ole koskaan merkinnyt hänelle mitään ja minä olen se ainoa, joka meistä tästä kaikesta kärsii. Tämä henkinen ja vähän fyysinenkin rais*atuksi tulo on todella raskas olotila.