Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Narskuja alle 1 prosentti väestöstä,mutta tällä palstalla jokainen nainen tavannut useita...
Narsistisia piirteitä omaavat ei ole narskuja.
Lista narsistin käytösmalleista:
Mahtailevuus
Huomiohakuisuus
Ei pysty ottamaan vastaan kritiikkiä
Väkivaltainen
Empatian puute
Lapsellisuus
Suuruuskuvitelmat
Manipuloivuus
Epärehellisyys
Pinnallisuus, varakkuuden merkit tärkeitä
Impulsiivisuus
Nöyryyttämishakuisuus (tykkää iskeä heikkoihin kohtiin ja nauttii toisen polvillaan olosta)
Hovin kokoaminen
Mustamaalaaminen
Mahtailu / kerskailu / suuruuskuvitelmat
Mitätöinti
Stalkkeroiminen
Empatiakyvyttömyys tai alhainen sellainen
Valehteleminen
Mustasukkaisuus
Harha-ajatukset
.
Listan avulla on helppo tunnistaa narsistinen käytös. Mitä useampi seikka osuu yhteen käytöksen kanssa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kyseessä on narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistisessa suhteessa kamalaa on se, kun olet itse kykenevä reflektoimaan itseäsi, mutta toinen osapuoli ei. Tällaissa tilanteissa narsistinen ihminen käyttää tämän hyväkseen - keskitytte yhdessä pohtimaan vain sinua ja sinun ongelmiasi. Itsereflektointi on mitä mahtavin ja tervein ominaisuus, mutta narisistisessa suhteessa pahimmillaan loukku, jossa terveempi osapuoli ylianalysoi itsensä hajalle, ja toinen vain lisää vettä myllyyn. Huh. Puistatuttaa ajatellakin, millaiseen henkiseen vankilaan itsensä tällaisssa suhteissa pahimmillaan ajaa!
Kamalaa on sekin, ettei sinun tunteillesi ole tilaa. Koskaan et voi suuttua ja vaatia toista ymmärtämään.
Tämä juuri. Kaikki tunteet käännetään viaksi ja haavoittuvuutesi käännetään sinua vastaan. Kamalaa alistamista ja hallintaa.
En ajatellut kauheasti asiaa, mutta pettymystä, surua, ikävää, pelkoa, vihaa… Näitä nyt ei ainakaan saanut näyttää.
Narsisti satuilee tulevaisuutta. Avioliittoa, lapsia, taloa, vanhuutta yhdessä, matkoja jne. Saadakseen maksimihyödyn minimipanoksella.
Omani satuili seksistä (maalaili kuvia kaikenlaisesta hyvästä seksistä, toteutus aneemista panemista), tunteistaan minua kohtaan, suhteen laadusta ja tavoitteista sen suhteen, uudesta paremmasta työpaikasta.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti satuilee tulevaisuutta. Avioliittoa, lapsia, taloa, vanhuutta yhdessä, matkoja jne. Saadakseen maksimihyödyn minimipanoksella.
Omani satuili seksistä (maalaili kuvia kaikenlaisesta hyvästä seksistä, toteutus aneemista panemista), tunteistaan minua kohtaan, suhteen laadusta ja tavoitteista sen suhteen, uudesta paremmasta työpaikasta.
Tämä. Sanat ja teot ei millään mittapuulla kohtaa. Oma ex-kumppanini myös jatkuvasti vertasi, kuinka muilla asiat ovat huonommin kuin meillä. Että meillähän menee oikein hyvin. Hän loi tällaisen "me vastaan muu maailma" -kuvion.
Sama meilläkin. Jos lapsena tai teininä sain itkukohtauksen tai suutuin, olin hankala ja liian herkkä. Opin olemaan ilmeetön ja eleetön. Aina kun vahingossa menetin hallinnan, tunsin itseni epäonnistuneeksi ja heikoksi.
Kun tapasin puolisoni pelkäsin, että hän on samanlainen kuin isäni. Etsin pitkään merkkejä ja puhuin hänelle tuntemuksistani. En uskonut löytäväni ketään joka haluaisi minut, koska olen tällainen kuin olen. Tunne oli hirveän ristiriitainen, koska halusin kumppanin ja toisaalta ajatus pelotti tolkuttomasti, sillä tiesin kuinka kamala toinen voi toiselle olla.
Ennen jännitin paljon enemmän miesten seurassa, koska esimerkkinä oli ollut epävakaa raivoava ja arvosteleva tapaus. Kun joku yritti kannustaa tutustumaan johonkin mieheen, totesin etten tarvitse ketään. Ajatuskin juttelemisesta oli kammottava. Pari kertaa pakenin paikalta, kun joku yritti tulla juttelemaan.
Oli ihmeellistä, kun puolisoni kanssa aloitimme yhteistä elämää ja sainkin näyttää kaikki tunteeni, eikä hän vähätellyt tai hylännyt. Inhosin niin paljon itseäni, etten uskonut kenenkään haluavan seuraani. Hän ei ole koskaan hermostunut. Kaikesta puhutaan rauhallisesti ja asiat selvitetään.
En vieläkään meinaa uskoa miten tasapainoista elämä voi olla, sillä niin kauan mietin pystynkö sellaiseen. Koska olenhan liian herkkä, hankala ja kamala. Miehen mielestä alusta asti tasapainoinen ja normaali. Itselle kun normaalin tunteen näyttäminen oli jo merkki epävakaasta käytöksestä. Perheen perustaminen ei ollut itsestään selvyys, koska pelkäsin, etten pysty tasapainoiseen vanhemmuuteen ja olemaan hyvä äiti. Pelko kävi toteen vauva-aikana, sillä isäni joka pysyi siihen asti etäänpänä, ravasi meillä yhtenään. Samalla alkoi arvostelu siitä minkälainen vanhempi olen. Esim. kuinka pilaan vauvan kun meillä on tasainen päivärytmi. Siihen ei saa totuttaa, koska elämä menee muuten sekaisin jokaisesta muutoksesta. Pitää olla arvaamatonta. Lasta olisi pitänyt viedä heille jatkuvasti kylään ja antaa hoitoon. Romahdin tuolloin hetkeksi arvostelujen takia.
Kirjoitin pari sivua aiemmin, että olen katkaissut välin tähän vanhempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti satuilee tulevaisuutta. Avioliittoa, lapsia, taloa, vanhuutta yhdessä, matkoja jne. Saadakseen maksimihyödyn minimipanoksella.
Omani satuili seksistä (maalaili kuvia kaikenlaisesta hyvästä seksistä, toteutus aneemista panemista), tunteistaan minua kohtaan, suhteen laadusta ja tavoitteista sen suhteen, uudesta paremmasta työpaikasta.
Tämä. Sanat ja teot ei millään mittapuulla kohtaa. Oma ex-kumppanini myös jatkuvasti vertasi, kuinka muilla asiat ovat huonommin kuin meillä. Että meillähän menee oikein hyvin. Hän loi tällaisen "me vastaan muu maailma" -kuvion.
Meillä meni niin, että yritettiin normalisoida tilanne. Tai niin luulisin.
Totesi, että luulenko muka ettei muilla ei ole mitään ongelmia ja meidän perhe on ainut jossa on tälläistä. Että kukaan muu ei koe samoja asioita ym. Selitys oli paljon pidempi ja muistan kuinka se kuulosti uskomattomalta.
Silti ei ymmärtänyt, että tilanteen voisi muuttaa paremmaksi lopettamalla raivoamisen ja toisten satuttamisen.
Enkä minä ymmärtänyt miten se, että muilla on samanlaista tekisi asiasta hyväksyttävämpää.
Vierailija kirjoitti:
Narskuja alle 1 prosentti väestöstä,mutta tällä palstalla jokainen nainen tavannut useita...
Psykopaatteja on 1% ja vähintään 5% on narsisteja. Eli suomessa on siis 275000 narsistia ja niistä 55000 on psykopaatteja. Tottakai tällä palstalla jokainen on tavannut, kun kerran on narsistien uhrien tukipalsta kyseessä ja uhrit tunnistaa narsistit parhaiten (koska on omaa kokemusta jopa parinkymmenen vuoden ajalta). Äly hoi älä jätä!
Narsistinaisia saattaa myös olla jopa enemmän kuin narsistimiehiä, ne vaan on salakavalampia....
T. Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama meilläkin. Jos lapsena tai teininä sain itkukohtauksen tai suutuin, olin hankala ja liian herkkä. Opin olemaan ilmeetön ja eleetön. Aina kun vahingossa menetin hallinnan, tunsin itseni epäonnistuneeksi ja heikoksi.
Kun tapasin puolisoni pelkäsin, että hän on samanlainen kuin isäni. Etsin pitkään merkkejä ja puhuin hänelle tuntemuksistani. En uskonut löytäväni ketään joka haluaisi minut, koska olen tällainen kuin olen. Tunne oli hirveän ristiriitainen, koska halusin kumppanin ja toisaalta ajatus pelotti tolkuttomasti, sillä tiesin kuinka kamala toinen voi toiselle olla.
Ennen jännitin paljon enemmän miesten seurassa, koska esimerkkinä oli ollut epävakaa raivoava ja arvosteleva tapaus. Kun joku yritti kannustaa tutustumaan johonkin mieheen, totesin etten tarvitse ketään. Ajatuskin juttelemisesta oli kammottava. Pari kertaa pakenin paikalta, kun joku yritti tulla juttelemaan.
Oli ihmeellistä, kun puolisoni kanssa aloitimme yhteistä elämää ja sainkin näyttää kaikki tunteeni, eikä hän vähätellyt tai hylännyt. Inhosin niin paljon itseäni, etten uskonut kenenkään haluavan seuraani. Hän ei ole koskaan hermostunut. Kaikesta puhutaan rauhallisesti ja asiat selvitetään.
En vieläkään meinaa uskoa miten tasapainoista elämä voi olla, sillä niin kauan mietin pystynkö sellaiseen. Koska olenhan liian herkkä, hankala ja kamala. Miehen mielestä alusta asti tasapainoinen ja normaali. Itselle kun normaalin tunteen näyttäminen oli jo merkki epävakaasta käytöksestä. Perheen perustaminen ei ollut itsestään selvyys, koska pelkäsin, etten pysty tasapainoiseen vanhemmuuteen ja olemaan hyvä äiti. Pelko kävi toteen vauva-aikana, sillä isäni joka pysyi siihen asti etäänpänä, ravasi meillä yhtenään. Samalla alkoi arvostelu siitä minkälainen vanhempi olen. Esim. kuinka pilaan vauvan kun meillä on tasainen päivärytmi. Siihen ei saa totuttaa, koska elämä menee muuten sekaisin jokaisesta muutoksesta. Pitää olla arvaamatonta. Lasta olisi pitänyt viedä heille jatkuvasti kylään ja antaa hoitoon. Romahdin tuolloin hetkeksi arvostelujen takia.Kirjoitin pari sivua aiemmin, että olen katkaissut välin tähän vanhempaan.
Ihan mahtavaa! Kiva kuulla, että olet onnistunut rajaamaan ikävän ihmisen/ ihmiset elämästäsi ja saanut hyvän perheen.
Mullehan kävi niin, että onnistuin menemään yksiin toisenlaisen narsistin kanssa kuin isäni. Onneksi tajusin paeta ennen papin aamenta.
Meni vuosikausia, törmäsin mielenkiintoiselta vaikuttavaan ihmiseen ja pelkäsin ja ajattelin ylittää pelkoni ja ryhtyä suhteeseen. No, hän oli sitten samanlainen narsisti kuin isäni.
Ainakin tässä saa sellaisen olon, että ikisinkkuus on oikeastaan ihan jees, vaikka toki kaipaisi sitä tasapainoista puolisoa rinnalle. Ainakin tässä viimeisessä suhteessa tuli todistettua vääräksi vanhempieni kaasuvalotus. Minä olen ihan tasapainoinen ja fiksu ihminen ja olen kykenevä hyvään ihmissuhteeseen. Jos nyt vaan joskus sellaisen löytäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama meilläkin. Jos lapsena tai teininä sain itkukohtauksen tai suutuin, olin hankala ja liian herkkä. Opin olemaan ilmeetön ja eleetön. Aina kun vahingossa menetin hallinnan, tunsin itseni epäonnistuneeksi ja heikoksi.
Kun tapasin puolisoni pelkäsin, että hän on samanlainen kuin isäni. Etsin pitkään merkkejä ja puhuin hänelle tuntemuksistani. En uskonut löytäväni ketään joka haluaisi minut, koska olen tällainen kuin olen. Tunne oli hirveän ristiriitainen, koska halusin kumppanin ja toisaalta ajatus pelotti tolkuttomasti, sillä tiesin kuinka kamala toinen voi toiselle olla.
Ennen jännitin paljon enemmän miesten seurassa, koska esimerkkinä oli ollut epävakaa raivoava ja arvosteleva tapaus. Kun joku yritti kannustaa tutustumaan johonkin mieheen, totesin etten tarvitse ketään. Ajatuskin juttelemisesta oli kammottava. Pari kertaa pakenin paikalta, kun joku yritti tulla juttelemaan.
Oli ihmeellistä, kun puolisoni kanssa aloitimme yhteistä elämää ja sainkin näyttää kaikki tunteeni, eikä hän vähätellyt tai hylännyt. Inhosin niin paljon itseäni, etten uskonut kenenkään haluavan seuraani. Hän ei ole koskaan hermostunut. Kaikesta puhutaan rauhallisesti ja asiat selvitetään.
En vieläkään meinaa uskoa miten tasapainoista elämä voi olla, sillä niin kauan mietin pystynkö sellaiseen. Koska olenhan liian herkkä, hankala ja kamala. Miehen mielestä alusta asti tasapainoinen ja normaali. Itselle kun normaalin tunteen näyttäminen oli jo merkki epävakaasta käytöksestä. Perheen perustaminen ei ollut itsestään selvyys, koska pelkäsin, etten pysty tasapainoiseen vanhemmuuteen ja olemaan hyvä äiti. Pelko kävi toteen vauva-aikana, sillä isäni joka pysyi siihen asti etäänpänä, ravasi meillä yhtenään. Samalla alkoi arvostelu siitä minkälainen vanhempi olen. Esim. kuinka pilaan vauvan kun meillä on tasainen päivärytmi. Siihen ei saa totuttaa, koska elämä menee muuten sekaisin jokaisesta muutoksesta. Pitää olla arvaamatonta. Lasta olisi pitänyt viedä heille jatkuvasti kylään ja antaa hoitoon. Romahdin tuolloin hetkeksi arvostelujen takia.Kirjoitin pari sivua aiemmin, että olen katkaissut välin tähän vanhempaan.
Ihan mahtavaa! Kiva kuulla, että olet onnistunut rajaamaan ikävän ihmisen/ ihmiset elämästäsi ja saanut hyvän perheen.
Mullehan kävi niin, että onnistuin menemään yksiin toisenlaisen narsistin kanssa kuin isäni. Onneksi tajusin paeta ennen papin aamenta.
Meni vuosikausia, törmäsin mielenkiintoiselta vaikuttavaan ihmiseen ja pelkäsin ja ajattelin ylittää pelkoni ja ryhtyä suhteeseen. No, hän oli sitten samanlainen narsisti kuin isäni.
Ainakin tässä saa sellaisen olon, että ikisinkkuus on oikeastaan ihan jees, vaikka toki kaipaisi sitä tasapainoista puolisoa rinnalle. Ainakin tässä viimeisessä suhteessa tuli todistettua vääräksi vanhempieni kaasuvalotus. Minä olen ihan tasapainoinen ja fiksu ihminen ja olen kykenevä hyvään ihmissuhteeseen. Jos nyt vaan joskus sellaisen löytäisi.
Kiitos sinulle! Hyvänä tuurina tätä kyllä pidän.
Onneksi olet itsekin päässyt pois ajoissa ja mahtavaa, että näet itsesi sellaisena kuin olet!
Noissa tilanteissa luottamus ihmisiin hiipuu ja ymmärrän hyvin halun jäädä sinkuksi.
Itse olen päätynyt luopumaan ystävyyssuhteista, ainakin toistaiseksi. Terapia osoitti, että ystäväksi valikoitui ne vanhemman kaltaiset. Vaikka ei ihan narsisteja kuitenkaan, mutta hyvin vaativia persoonia, joiden mukaan olisi pitänyt toimia.
Lapsen kautta tutustuu kyllä uusiin ihmisiin, mutta kenenkään kanssa ei ole tuttavuutta syvempää. En uskalla ottaa riskiä, että joudun taas syyllistävään ja arvostelevaan ilmapiiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alle prosentti,vaikka kuinka monen tutkimuksen mukaan
Vierailija kirjoitti:
alle prosentti,vaikka kuinka monen tutkimuksen mukaan
Iltasanomat ei ole kovin luotettava lähde... Katso esim. Viljamaa, Mäkelä, Lauerma, HG Tudor, kyllä näitä riittää niin psykopaateista arvio on 1% ja narsisteista arviot heittelee 3-15%. Omassa elämässä olen tavannut satoja ihmisiä ja noin viisitoista narsistia, joista 2-3 hyvin psykopaattisia joten silläkin otoksella pitää tämä paikkansa. Mitenkähän luulet että tilastoja tehdään kun suurin osa narsisteista ei jää "kiinni" muuta kuin lähipiirille? Voisiko olla niin että todellinen luku on vielä tilastojakin suurempi?
Lopulta sillä ei ole väliä paljonko narsisteja on, yksi riittää tuhoamaan elämäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lähes 50-vuotisen elämäni aikana törmännyt kahteen pesunkestävään narsistiin. (Sitten myös niihin, joissa narsistisia piirteitä).
Yhteistä näille kahdelle oli se, että he halusivat itselleen yleisön. Toinen näistä tuntemistani narsisteista oli erään exäni äiti. Siis ex-anoppini. Ja toinen oli yksi exäni vuosia tuon kokemuksen jälkeen.
Nämå molemmat ihmiset pitivät itseään kuin joinain kiinnostavina elokuvatähtinä, joiden räiskettä ja elämän ah niin kiinnostavia käänteitä ja juttuja SAI seurata. Sellainen jännä esitys päällä. Exäni teki myös sitä, että jos olimme sopineet tapaamisen vaikka johonkin julkiselle paikalle ja huomaan hänet jo kaukaa ja näen, että hän havaitsee myös minut, hän äkkiä kääntää päänsä pois ja katselee jotenkin eteerisesti toiseen suuntaan mukamas syvissäkin mietteissään ja sitten "yllättyy", kun olen ihan vieressä ja sanon Moi.
Muutenkin kahdestaan ollessa aina show päällä,enkä tarkoita mitään innokasta vitsiniekkaa tai letkauttelijaa, vaan aina on meneillään jotain Suurta. Hyvää tai pahaa. Useimmiten draamaa. Kaikki pyörii sen ympärillä. Minulle varattu rooli on kuunnella, katsoa silmät innosta säihkyen ja keskittää kaikki huomioni häneen. Raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Olen lähes 50-vuotisen elämäni aikana törmännyt kahteen pesunkestävään narsistiin. (Sitten myös niihin, joissa narsistisia piirteitä).
Yhteistä näille kahdelle oli se, että he halusivat itselleen yleisön. Toinen näistä tuntemistani narsisteista oli erään exäni äiti. Siis ex-anoppini. Ja toinen oli yksi exäni vuosia tuon kokemuksen jälkeen.
Nämå molemmat ihmiset pitivät itseään kuin joinain kiinnostavina elokuvatähtinä, joiden räiskettä ja elämän ah niin kiinnostavia käänteitä ja juttuja SAI seurata. Sellainen jännä esitys päällä. Exäni teki myös sitä, että jos olimme sopineet tapaamisen vaikka johonkin julkiselle paikalle ja huomaan hänet jo kaukaa ja näen, että hän havaitsee myös minut, hän äkkiä kääntää päänsä pois ja katselee jotenkin eteerisesti toiseen suuntaan mukamas syvissäkin mietteissään ja sitten "yllättyy", kun olen ihan vieressä ja sanon Moi.
Muutenkin kahdestaan ollessa aina show päällä,enkä tarkoita mitään innokasta vitsiniekkaa tai letkauttelijaa, vaan aina on meneillään jotain Suurta. Hyvää tai pahaa. Useimmiten draamaa. Kaikki pyörii sen ympärillä. Minulle varattu rooli on kuunnella, katsoa silmät innosta säihkyen ja keskittää kaikki huomioni häneen. Raskasta.
Mun exäni tuli mulle selittämään kauan kauan eron jälkeen kuinka minä olen draamanhakuinen ja mitä vielä. Oikeasti tilanne on täysin päinvastoin. Olen tasainen kuin savanni, tunteet eivät heilahtele suuntaan tai toiseen ja kaikkoan kaikista ristiriitatilanteista kun en jaksa antaa edes ns. ilmanpuhdistamiselle arvoa juurikaan. Mulle voi asiat täysin hyvin jäädä kesken, sopimatta, puhumatta ja tätä metodia toteutin hänen kanssaankin kun katsoin sormien läpi kaikki ryyppyreissut, naisien pokaamiset minun silmieni edessä jne. En reagoinut mitenkään. Olin täysin harmaa kivi enkä antanut itsestäni mitään. Ja minä olin mukamas se draamanhakuinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun exäni tuli mulle selittämään kauan kauan eron jälkeen kuinka minä olen draamanhakuinen ja mitä vielä. Oikeasti tilanne on täysin päinvastoin. Olen tasainen kuin savanni, tunteet eivät heilahtele suuntaan tai toiseen ja kaikkoan kaikista ristiriitatilanteista kun en jaksa antaa edes ns. ilmanpuhdistamiselle arvoa juurikaan. Mulle voi asiat täysin hyvin jäädä kesken, sopimatta, puhumatta ja tätä metodia toteutin hänen kanssaankin kun katsoin sormien läpi kaikki ryyppyreissut, naisien pokaamiset minun silmieni edessä jne. En reagoinut mitenkään. Olin täysin harmaa kivi enkä antanut itsestäni mitään. Ja minä olin mukamas se draamanhakuinen!
Tällainen projisointihan on yksi narsistien tyypillisistä piirteistä. Oma exäni syytti myös minua suhteen aikana kaikesta siitä, mitä oli itse, ja eron jälkeen hän on syyttänyt minua huoltajuusoikeudenkäynnissä ailahtelevaksi, epävakaaksi, itsetuhoiseksi, harhaiseksi, pakko-oireiseksi ja hormonihäiriöiseksi. Ja hän on itse kaikkea näitä, sai hormonilääkityksenkin kun meni viimein lääkäriin, kun taas itse selvisin vaihdevuosistakin ilman mitään oireita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väestöstä noin prosentti on pe*o*iilejä ja heille ominaista on narsismi. Ja koska narsistin seksuaalisuus ei ole normaalisti kehittynyt aikuisen seksuaalisuus, ei-pe*otkin saattavat nähdä lapsen toisin kuin me terveet aikuiset. Johtuuko siitä, että ovat itse jääneet lapsen tasolle?
Narsistieksä totesi joskus, että onhan se ihan hyvä, jos aikuinen opastaa lasta seksiin. Toinen kommentoi oman teinityttärensä ulkonäköä seksuaalisesti.
Tää on niin pelottavaa!!! Kun kuulin tästä täältä, tajusin että olen jättänyt lapseni hoitoon päiväksi narsistille kun lapsi oli pieni😭 Enkä saa mielestäni että mitä jos hän teki pahaa taaperolleni😭
Se "maailman kiltein", tuttukin täti tai setä voi olla pedofiili, mutta jos hiukankin epäilee ei jätä lastaan, tutullekaan. Lapsi ei kerro mitään, käytös voi ehkä muuttua. Mitä pienempi lapsi sitä vaarallisempaa, narsisti-pedofiili osaa manipuloida lasta; jos kerrot äidille sattuu sitä ja sitä. lapsi pelkää eikä kerro.
Vierailija kirjoitti:
Jos kysyt narsistista mikä lempivärisi on? Hän vastaa, en oikein tiedä mikä sinun?
Kerrot sen olevan keltainen.
Narsisti vastaa: juu keltainen kyllä on ihana väri, se on kyllä minunkin lempiväri.
Tämä siis karkea esimerkki, narsisti tekee alussa tätä juuri siksi että tuntisit olevasi hänen sielunkumppani.
Wtf,tuollaiko sinä taviskin teet päätelmän kuka on narsisti. Mitäs jos nyt kumppaneilla vaan on samat lempivärit?
Vierailija kirjoitti:
Narskuja alle 1 prosentti väestöstä,mutta tällä palstalla jokainen nainen tavannut useita...
Narsistisia piirteitä omaavat ei ole narskuja.
Joo tässä ketjussa on selvästi besserwissernassujen kokoontumisajot. Hehän ovat oikeassa ja moittivat muita. Kertoisivat taustana ensin itsestään.
ei narsisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kysyt narsistista mikä lempivärisi on? Hän vastaa, en oikein tiedä mikä sinun?
Kerrot sen olevan keltainen.
Narsisti vastaa: juu keltainen kyllä on ihana väri, se on kyllä minunkin lempiväri.
Tämä siis karkea esimerkki, narsisti tekee alussa tätä juuri siksi että tuntisit olevasi hänen sielunkumppani.Wtf,tuollaiko sinä taviskin teet päätelmän kuka on narsisti. Mitäs jos nyt kumppaneilla vaan on samat lempivärit?
No tuskin kukaan tuon perusteella tekee päätelmää siitä, kuka on narsisti, mutta ainakin omalla kohdallani on selvästi jälkikäteen todennettavissa, että asioista x, y ja z olisi asian huomannut jo varhaisessa vaiheessa, jos olisi pystynyt huomaamaan.
Vierailija kirjoitti:
ei narsisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kysyt narsistista mikä lempivärisi on? Hän vastaa, en oikein tiedä mikä sinun?
Kerrot sen olevan keltainen.
Narsisti vastaa: juu keltainen kyllä on ihana väri, se on kyllä minunkin lempiväri.
Tämä siis karkea esimerkki, narsisti tekee alussa tätä juuri siksi että tuntisit olevasi hänen sielunkumppani.Wtf,tuollaiko sinä taviskin teet päätelmän kuka on narsisti. Mitäs jos nyt kumppaneilla vaan on samat lempivärit?
No tuskin kukaan tuon perusteella tekee päätelmää siitä, kuka on narsisti, mutta ainakin omalla kohdallani on selvästi jälkikäteen todennettavissa, että asioista x, y ja z olisi asian huomannut jo varhaisessa vaiheessa, jos olisi pystynyt huomaamaan.
Jep sama homma, nämä on niitä merkkejä mistä sitten jos merkeistä on useampi olemassa samassa henkilössä niin voi kyllä useamman tapaamisen perusteella päätellä että on narsisti. Lisäksi katseesta jos puuttuu aito empatia, nämä asiat kun on läsnä niin voi todennnäköisesti olla n. Sen takia on hyvä jakaa näitä yksittäisiä merkkejä, mitkä tunnistaa jälkeenpäin suhteesta. Minulle kävi tätä samaa että esim. kun sanoin että vaikka se ja se bändi on hyvä niin n sano heti oi se on niin hyvä! Vaikka ei ollut sitä kuunnellut. Myöhemmin n "salaa" tutustui tähän bändiin mutta kävi ilmi että kuitenkin lopulta halveksui bändiä, mikä yllätti minua koska eikös se juuri ollut niin hyvä. Ei näillä asioilla ole n:lle kuin välinearvoa, voiko käyttää manipulointiin. Tällaista omituista valehtelua ja sahaamista se on koko ajan että luodaan yhteenkuuluvuuden ja luottamuksen tunnetta ja sitten päästään lyttäämään. Ilkeää.
Alue: Aihe vapaa
Narskuja alle 1 prosentti väestöstä,mutta tällä palstalla jokainen nainen tavannut useita...
Narsistisia piirteitä omaavat ei ole narskuja.