Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Narsistit eivät vain tajua ja näe, että heidän käytöksensä ei ole ok. He kuvittelevat olevansa kaikkien yläpuolella, myös kaikkien sosiaalisten normien yläpuolella. He saavat mielestään kohdella ihmisiä ihan miten haluavat, juuri niin epäreilusti, kuspäisesti ja julmasti kuin haluavat. Ilman että siitä tulee heille mitään seurauksia. Tai hulluimmillaan vielä niin, että silti kaikkien pitäisi pitää heitä mahtavana ja upeana ihmisenä.
Kuinka sairaita ja harhaluuloisia ovatkaan. On niin oikeim, että yhä useampi ihminen laittaa rajat näille hulluille. Saavatpa jäädä lopulta yksin oman sairaan pipipäänsä kanssa. Eivät ansaitse mitään hyvää, kun levittävät niin paljin pahaa ympärilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua aloittaa uutta ketjua tästä asiasta, mutta voitaisiinko jakaa omia kokemuksia siitä miten selviytyä tällaisen kanssa elämisestä? Monilla on tilanne päällä syystä tai toisesta, joten hyvät neuvot on kullan arvoisia. Miten olette saaneet riidan poikki jos se on taas uusi versio siitä samasta riidasta mikä on käyty suhteen alusta asti? Täällä vaihtelee nyt raivo, mykkäkoulu ja teeskentelyä että kaikki olisi hyvin. Tätä on nyt jatkunut kaksi viikkoa. Keskustella ei voi kun alkaa jankkaamaan sitä samaa aina alusta. 20 vuotta vanhaa asiaa, joka on käsitelty jo monta kertaa.
Puolisolla on myös alkoholiongelma. Mut on eristetty aika tehokkaasti eikä tällä hetkellä ole ketään kenelle puhua. Ajattelin aloittaa AlAnonissa käynnit, onko muille ollut siitä apua?
Ole hiljaa, älä kerro ajatuksiasi, tapa tunteesi, tapa itsesi (siis henkisesti), menetä vapautesi. Sairastuta itsesi. Älä ole oma itsesi. Tämän olet valinnut.
No, oikeasti. Ei ole mitään terveitä tapoja elää hullun kanssa. Et sinä pysty siinä itseäsi vahingoittamatta elämään. Ei persoonallisuushäiriöinen muutu. Ihan sama mitä teet.
Ilmeisesti haluat elää noin, ettet voi olla oma itsesi. Onnea valitsemallesi tielle. Muista, että kaikilla on vain yksi elämä. Näinkö haluat sen käyttää? Tuhoamalla itsesi ja itsetuntosi.
Ainoa toimiva keino on hankkiutua eroon ja suuntautua terveiden, mukavien ihmisten suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua aloittaa uutta ketjua tästä asiasta, mutta voitaisiinko jakaa omia kokemuksia siitä miten selviytyä tällaisen kanssa elämisestä? Monilla on tilanne päällä syystä tai toisesta, joten hyvät neuvot on kullan arvoisia. Miten olette saaneet riidan poikki jos se on taas uusi versio siitä samasta riidasta mikä on käyty suhteen alusta asti? Täällä vaihtelee nyt raivo, mykkäkoulu ja teeskentelyä että kaikki olisi hyvin. Tätä on nyt jatkunut kaksi viikkoa. Keskustella ei voi kun alkaa jankkaamaan sitä samaa aina alusta. 20 vuotta vanhaa asiaa, joka on käsitelty jo monta kertaa.
Puolisolla on myös alkoholiongelma. Mut on eristetty aika tehokkaasti eikä tällä hetkellä ole ketään kenelle puhua. Ajattelin aloittaa AlAnonissa käynnit, onko muille ollut siitä apua?Ole hiljaa, älä kerro ajatuksiasi, tapa tunteesi, tapa itsesi (siis henkisesti), menetä vapautesi. Sairastuta itsesi. Älä ole oma itsesi. Tämän olet valinnut.
No, oikeasti. Ei ole mitään terveitä tapoja elää hullun kanssa. Et sinä pysty siinä itseäsi vahingoittamatta elämään. Ei persoonallisuushäiriöinen muutu. Ihan sama mitä teet.
Ilmeisesti haluat elää noin, ettet voi olla oma itsesi. Onnea valitsemallesi tielle. Muista, että kaikilla on vain yksi elämä. Näinkö haluat sen käyttää? Tuhoamalla itsesi ja itsetuntosi.
Ainoa toimiva keino on hankkiutua eroon ja suuntautua terveiden, mukavien ihmisten suuntaan.
Juuri näitä "neuvoja" en halunnut. Joidenkin on vaan syystä tai toisesta jaksettava vielä, ja siihen haluan toimivia neuvoja.
narsistinen johtaja kyykyttää ihmisiä määräaikaisessa työsuhteessa vuosikausia, ellei vuosikymmeniä. Ja narsisteja ovat koko ympärillä oleva joukko / organisaatio joka tätä mitenkään mahdollistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua aloittaa uutta ketjua tästä asiasta, mutta voitaisiinko jakaa omia kokemuksia siitä miten selviytyä tällaisen kanssa elämisestä? Monilla on tilanne päällä syystä tai toisesta, joten hyvät neuvot on kullan arvoisia. Miten olette saaneet riidan poikki jos se on taas uusi versio siitä samasta riidasta mikä on käyty suhteen alusta asti? Täällä vaihtelee nyt raivo, mykkäkoulu ja teeskentelyä että kaikki olisi hyvin. Tätä on nyt jatkunut kaksi viikkoa. Keskustella ei voi kun alkaa jankkaamaan sitä samaa aina alusta. 20 vuotta vanhaa asiaa, joka on käsitelty jo monta kertaa.
Puolisolla on myös alkoholiongelma. Mut on eristetty aika tehokkaasti eikä tällä hetkellä ole ketään kenelle puhua. Ajattelin aloittaa AlAnonissa käynnit, onko muille ollut siitä apua?Ole hiljaa, älä kerro ajatuksiasi, tapa tunteesi, tapa itsesi (siis henkisesti), menetä vapautesi. Sairastuta itsesi. Älä ole oma itsesi. Tämän olet valinnut.
No, oikeasti. Ei ole mitään terveitä tapoja elää hullun kanssa. Et sinä pysty siinä itseäsi vahingoittamatta elämään. Ei persoonallisuushäiriöinen muutu. Ihan sama mitä teet.
Ilmeisesti haluat elää noin, ettet voi olla oma itsesi. Onnea valitsemallesi tielle. Muista, että kaikilla on vain yksi elämä. Näinkö haluat sen käyttää? Tuhoamalla itsesi ja itsetuntosi.
Ainoa toimiva keino on hankkiutua eroon ja suuntautua terveiden, mukavien ihmisten suuntaan.
Juuri näitä "neuvoja" en halunnut. Joidenkin on vaan syystä tai toisesta jaksettava vielä, ja siihen haluan toimivia neuvoja.
Al anon voi olla ihan jees. Voit myös kokeilla soittaa Naisten linjalle tai Nollalinjalle ja keskustella tilanteestasi.
Lähteminen on ainoa vaihtoehto, mutta prosessi voi olla pitkä. Olet ottamassa ensimmäistä askelta, kun mietit, mihin suuntaan voit kurottaa ja se riittää alkuun hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistin keskustelutyyli on sitä, että kaiken pitää mennä kuten hän haluaa, tai muuten kostaa pahalla tavalla. Ja tämä on sitten yhdessä sopimista ja neuvottelua. Sitten kostaa koko maalle, eristää pienen hovinsa bunkkeriin ja koko maansa muusta maailmasta täysin. Jatkaa toisen maan hävittämistä, mikään ei pysäytä häntä ennen kuin vastapuoli suostuu täysin hänen ehtoihinsa. Ja tuo kaikki on tietysti sen toisen osapuolen syytä, hän ei halua mitään pahaa naapureille.
Juuri näin. Lisäksi narsisti selittelee muita uhkaavaa käytöstään uhriutumalla itse - koska häntä "viatonta" kohtaan ovat kaikki muut niin ilkeitä, niin hänen täytyy puolustautua, eli olla ilkeä muille.
Tätä käytöstä on myös erittäin helppo lukea kun narsisti on paljastunut, asiat ovat aina juurikin toisinpäin miten narsisti sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku ei voi tykätä siitä, että henkistä ja fyysistä lähisuhdeväkivaltaa kokeneet saavat hyödyllistä tukea toisiltaan? Ei kai vaan voi olla.....? Hmm...
Onneksi uhrit, jotka ovat päässeet jo lähtemään narsistin vaikutuspiiristä ovat tehneet jo itse sen kovan työn ja maksaneet oppirahat siitä että kaikesta kaasuvalotuksesta, sumutuksesta, valehtelusta, hovistelusta ja loukkauksista huolimatta ovat nähneet sen kaiken läpi ja pystyneet näkemään ne todelliset tarkoitusperät ja narsismin typeryyden isossa kuvassa. Näitä tällaisia ihmisiä ei pysty enää huijaamaan ja loukkaamaan samoilla tempuilla edes yrittämällä, huvittua yrityksistä tietenkin voi.Eilen viimeksi mietin "mitä minä teen täällä?“ enkä tarkoita tätä ketjua, vaikka sitäkin jopa tänäänkin mietin.
Me ei oltu missään narsistien tukiryhmässä, vaan toisenlaisessa tukiryhmässä johon kuuluu pari narsistiakin.
Yhteisen asian äärellä kuitenkin. Nämä narsistit eivät koe kuuluvansa kyseiseen ryhmään. Mitä he siis tekevät siellä?
Kukaan ei heitä sinne pakottanut. Minä olin hiljaa, vaikka olisin voinut sanoa että jos nämä asiat olisivat näin kuin narsisti kertoo niin meistä kukaan ei olisi siellä.
On myös tyyppi joka ei oikein tiedä kuka hän on, mitä hän tekee siellä ja piikit pystyssä vähän sohottaa sinne tänne ymmärtämättä ettei hän ole yhtään sen huonompi/parempi kuin muutkaan meistä.
Saman taipaisesti toimii kuin narsistit, mutta ero näillä on selvä.
Asioista kuitenkin täytyy voida keskustella. Ei me voida tukea toisiamme selittämällä että tämä asia johon haemme tukea toisiltamme on meille päivän selvä asia ja tällä tavalla kuin joku keksii sanoa.
"Asia on näin ja sillä selvä.".
Kun se ei ole.
Jos se olisi niin koko ryhmää ei olisi olemassa.Tässäkin ketjussa olisi hyvä puhua avoimemmin asioista eikä aina hyökätä kun joku sanoo jotain mitä ei haluta kuulla.
En minä päässyt narsistista eroon uhriutumalla ja hyökkäämällä ja pitämällä pääni pensaassa.
En ole päässyt vieläkään täysin. Se suurin työ tapahtuu oman pään sisällä. Ei ole helppoa nähdä jotakin jota muut eivät halua nähdä.
Ei ole helppoa joutua kiusan teon kohteeksi etenkään jos et edes tiedä kuka sitä kiusaa tekee.
Ja se suurin kahle on oman pään sisällä.
Se kahle on myös narsistilla.
Tää keskustelu on osittain sitä samaa myrkkyä täynnä. Toiset sen näkee ja toiset ei.
Ollaankohan (oltu) samassa tukiryhmässä? Lopetin siellä käymisen ja syy on juuri tuo, mitä kuvasit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä narsisti ? alkoi jo aikaisessa vaiheessa tapailua puhumaan kuinka väärin häntä on kohdeltu lapsuusperheessä, sängyssä pelkkää panemista eikä mitään hellittelyä tai esileikkiä eikä kauniita sanoja, mutta ei kipua, haukkumista eikä alistamista. Aika estoton ja intohimoinen. Ei omien sanojensa mukaan osaa olla muuten eli olla tunteellinen. Kuulemma tunteita on, mutta ei osaa niitä näyttää kenellekkään. Suutelee, mutta jotenkin siitä puuttuu jokin? Koskaan ei voi tietää millä tuulella on ja loukkaantuu todella, todella herkästi. Tuntuu vihaavan kaikkia tuttuja ja tuntemattomia. Haukkuu mielellään muita. Vaikeuksia tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Erakoituu välillä omiin oloihinsa. Jatkuvasti vaihtelevat masennusjaksot eikä niitä hoideta. Etääntynyt ihmisistä, pieni lähipiiri. Toisen ongelmiin ei löydy ymmärrystä. Kerrottuani isosta vaikeasta asiasta minkä sain tietää hän ärsyyntyi, ettei halua kuulla ja toisella kertaa kun tuli vakava tieto terveyteen liittyvästä asiasta joka vaati lisäkokeita, veti vain mitään sanomatta housut jalastani ja alkoi suoraan panemaan kun kerroin asiasta, en edes ennättänyt tajuta asiaa. Saattaa olla todella kauan ilman seksiä ja asettaa sen jotenkin pannaan välillä. Kasvoilla aina sama jähmettynyt ilme paitsi kun suuttuu. Välttää katsekontaktia ja välillä tuijottaa. Jatkuvia pelkoja jostakin. Usein valittaa asioista. Joudun varomaan sanojani ja seuraa tarkkaan kaikkea reaktioitani ja olen kuin suurennuslasin alla. Tavatessa esitti täysin erilaista ihmistä eli itsetuntoista ja iloista. Muuttui muutamassa kuukaudessa käytös. Aikoina kun on masennuksessa hän uppoutuu työhönsä samalla tapaa kuin alkoholisti viinaan, mutta viinaa ei käytä. Tuntee riittämättömyyttä ja silti jollain lailla oudosti salaisesti pitää itseään parempana kuin muita jotenkin pitää itseään muita sivistyneempänä. Kaikki ihmiset haluavat vain pettää hänet loppujen lopuksi. Välttelee olla huomion kohteena. Ei pidä ihmisjoukoista eikä pidä yllätyksistä. Pienissä asioissa puhuu asiat ristiin päivästä riippuen. Ei osaa selittää käytöstään ja ajatuksiaan. Jonkinlainen bakteeri ja sairauskammo. Mikä tätä ihmistä vaivaa? Enää ei ymmärrys riitä!!! Eihän tämä ole enää normaalia vai voiko pelkkä masennus saada tällaista aikaan?
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä narsisti ? alkoi jo aikaisessa vaiheessa tapailua puhumaan kuinka väärin häntä on kohdeltu lapsuusperheessä, sängyssä pelkkää panemista eikä mitään hellittelyä tai esileikkiä eikä kauniita sanoja, mutta ei kipua, haukkumista eikä alistamista. Aika estoton ja intohimoinen. Ei omien sanojensa mukaan osaa olla muuten eli olla tunteellinen. Kuulemma tunteita on, mutta ei osaa niitä näyttää kenellekkään. Suutelee, mutta jotenkin siitä puuttuu jokin? Koskaan ei voi tietää millä tuulella on ja loukkaantuu todella, todella herkästi. Tuntuu vihaavan kaikkia tuttuja ja tuntemattomia. Haukkuu mielellään muita. Vaikeuksia tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Erakoituu välillä omiin oloihinsa. Jatkuvasti vaihtelevat masennusjaksot eikä niitä hoideta. Etääntynyt ihmisistä, pieni lähipiiri. Toisen ongelmiin ei löydy ymmärrystä. Kerrottuani isosta vaikeasta asiasta minkä sain tietää hän ärsyyntyi, ettei halua kuulla ja toisella kertaa kun tuli vakava tieto terveyteen liittyvästä asiasta joka vaati lisäkokeita, veti vain mitään sanomatta housut jalastani ja alkoi suoraan panemaan kun kerroin asiasta, en edes ennättänyt tajuta asiaa. Saattaa olla todella kauan ilman seksiä ja asettaa sen jotenkin pannaan välillä. Kasvoilla aina sama jähmettynyt ilme paitsi kun suuttuu. Välttää katsekontaktia ja välillä tuijottaa. Jatkuvia pelkoja jostakin. Usein valittaa asioista. Joudun varomaan sanojani ja seuraa tarkkaan kaikkea reaktioitani ja olen kuin suurennuslasin alla. Tavatessa esitti täysin erilaista ihmistä eli itsetuntoista ja iloista. Muuttui muutamassa kuukaudessa käytös. Aikoina kun on masennuksessa hän uppoutuu työhönsä samalla tapaa kuin alkoholisti viinaan, mutta viinaa ei käytä. Tuntee riittämättömyyttä ja silti jollain lailla oudosti salaisesti pitää itseään parempana kuin muita jotenkin pitää itseään muita sivistyneempänä. Kaikki ihmiset haluavat vain pettää hänet loppujen lopuksi. Välttelee olla huomion kohteena. Ei pidä ihmisjoukoista eikä pidä yllätyksistä. Pienissä asioissa puhuu asiat ristiin päivästä riippuen. Ei osaa selittää käytöstään ja ajatuksiaan. Jonkinlainen bakteeri ja sairauskammo. Mikä tätä ihmistä vaivaa? Enää ei ymmärrys riitä!!! Eihän tämä ole enää normaalia vai voiko pelkkä masennus saada tällaista aikaan?
Ilmeisesti myös pitää kirjoittajaa vankinaan, kun hän kerran tuota käytöstä yhä edelleen havainnoi ja on vain pantavana siinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaas rakkaat toverit, minä alan olla noin 1,5 vuoden toipumisen jälkeen siinä pisteessä, että narsisti-ex on minulle vain ”somebody that I used to know”. En oikeastaan laita häntä edes ex-kumppaneiden joukkioon, vaan koen lähinnä, että hän oli joku hetkellinen häiriö elämässäni. Glitch.
Suhteemme ei ollut hirvittävän pitkä, mutta tuhoa saa kyllä lyhyessäkin ajassa aikaan. Itse olin totaalisen rakastunut ja täydellisen luottavainen, joten kaikki narsistin kura upposi minuun kuin kuuma veitsi voihin.
Kamala ajatella, että olin suhteessa vain leivänpaahdin, jonka olisi pitänyt olla samalla aikuiselle miehelle äiti. Mutta tässäkin pitää olla armollinen itselle. Tein parhaani ja toinen, no ei tehnyt. Teki ehkä bare minimumin, jos sitäkään.
Eheytyminen on vaatinut paljon terapiaa (kolme eri ihanaa terapeuttia kahden vuoden aikana, aloitin terapian jo ennen eroa), joogaa, meditointia, kursseja, ystäviä, self-help-kirjoja ja roimasti kyyneleitä.
Suuri rooli on ollut myös tällä ketjulla, sillä on ollut huojentavaa tajuta, että minun narsistini toimi samalla tavalla kuin kaikki muutkin narsistit. Vika ei ollutkaan minussa, eikä kokemukseni ole keksittyjä. Kiitos siis kaikille hyvistä kommenteista ja fiksusta keskustelusta. Toivon kaikille voimia eheytymiseen.
Kuulostaa todella hyvältä. Mulla on näitä eksiä kaksi ja toisesta ei ole mahdollista päästä kokonaan eroon. Olen kuitenkin ottanut niin paljon etäisyyttä, kuin mahdollista ja se toimii. En pelkää enää niin paljon ja kuormitus on vähentynyt. Manipuloinnit, syyllistykset ja sanasalaatit tunnistan heti. Kyllä mä reagoin niihin yhä, sisäänpäin, mutta hiljalleen vähemmän. Hiljalleen uskallan vetää yhä tiukempia rajoja ja näen tyypin yhä suurempana pellenä.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä narsisti ? alkoi jo aikaisessa vaiheessa tapailua puhumaan kuinka väärin häntä on kohdeltu lapsuusperheessä, sängyssä pelkkää panemista eikä mitään hellittelyä tai esileikkiä eikä kauniita sanoja, mutta ei kipua, haukkumista eikä alistamista. Aika estoton ja intohimoinen. Ei omien sanojensa mukaan osaa olla muuten eli olla tunteellinen. Kuulemma tunteita on, mutta ei osaa niitä näyttää kenellekkään. Suutelee, mutta jotenkin siitä puuttuu jokin? Koskaan ei voi tietää millä tuulella on ja loukkaantuu todella, todella herkästi. Tuntuu vihaavan kaikkia tuttuja ja tuntemattomia. Haukkuu mielellään muita. Vaikeuksia tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Erakoituu välillä omiin oloihinsa. Jatkuvasti vaihtelevat masennusjaksot eikä niitä hoideta. Etääntynyt ihmisistä, pieni lähipiiri. Toisen ongelmiin ei löydy ymmärrystä. Kerrottuani isosta vaikeasta asiasta minkä sain tietää hän ärsyyntyi, ettei halua kuulla ja toisella kertaa kun tuli vakava tieto terveyteen liittyvästä asiasta joka vaati lisäkokeita, veti vain mitään sanomatta housut jalastani ja alkoi suoraan panemaan kun kerroin asiasta, en edes ennättänyt tajuta asiaa. Saattaa olla todella kauan ilman seksiä ja asettaa sen jotenkin pannaan välillä. Kasvoilla aina sama jähmettynyt ilme paitsi kun suuttuu. Välttää katsekontaktia ja välillä tuijottaa. Jatkuvia pelkoja jostakin. Usein valittaa asioista. Joudun varomaan sanojani ja seuraa tarkkaan kaikkea reaktioitani ja olen kuin suurennuslasin alla. Tavatessa esitti täysin erilaista ihmistä eli itsetuntoista ja iloista. Muuttui muutamassa kuukaudessa käytös. Aikoina kun on masennuksessa hän uppoutuu työhönsä samalla tapaa kuin alkoholisti viinaan, mutta viinaa ei käytä. Tuntee riittämättömyyttä ja silti jollain lailla oudosti salaisesti pitää itseään parempana kuin muita jotenkin pitää itseään muita sivistyneempänä. Kaikki ihmiset haluavat vain pettää hänet loppujen lopuksi. Välttelee olla huomion kohteena. Ei pidä ihmisjoukoista eikä pidä yllätyksistä. Pienissä asioissa puhuu asiat ristiin päivästä riippuen. Ei osaa selittää käytöstään ja ajatuksiaan. Jonkinlainen bakteeri ja sairauskammo. Mikä tätä ihmistä vaivaa? Enää ei ymmärrys riitä!!! Eihän tämä ole enää normaalia vai voiko pelkkä masennus saada tällaista aikaan?
Pakko nyt sanoa, että en ole ihan varma mikä häntä vaivaa. Voisiko olla joku erittäin syvä ja vaikea mielenterveysongelma? Osa kuulosti narsistin käytökseltä, mutta oli paljon kohtia kertomuksessasi, joka viittaisi johonkin muuhun ongelmaan. Voin olla nyt väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua aloittaa uutta ketjua tästä asiasta, mutta voitaisiinko jakaa omia kokemuksia siitä miten selviytyä tällaisen kanssa elämisestä? Monilla on tilanne päällä syystä tai toisesta, joten hyvät neuvot on kullan arvoisia. Miten olette saaneet riidan poikki jos se on taas uusi versio siitä samasta riidasta mikä on käyty suhteen alusta asti? Täällä vaihtelee nyt raivo, mykkäkoulu ja teeskentelyä että kaikki olisi hyvin. Tätä on nyt jatkunut kaksi viikkoa. Keskustella ei voi kun alkaa jankkaamaan sitä samaa aina alusta. 20 vuotta vanhaa asiaa, joka on käsitelty jo monta kertaa.
Puolisolla on myös alkoholiongelma. Mut on eristetty aika tehokkaasti eikä tällä hetkellä ole ketään kenelle puhua. Ajattelin aloittaa AlAnonissa käynnit, onko muille ollut siitä apua?
Mitä minä tein:
- jos jostain keskusteltiin, niin pysyin aiheessa ja kun hän poukkoili (muisteli vanhoja, whataboutismia, syytti, kiristi…. mitä nyt keksikin), niin sanoin vain, että pysytään nyt asiassa, nyt ei puhuta tästä asiasta - keskusteluista tuli vähän asiallisempia, mutta silti jokseenkin hedelmätöntä
- lopetin pikkuhiljaa yhteisen tekemisen. Esim. ulkoiluhan oli sitä, että kuuntelin hänen loppumatonta monologiaan
- lopetin hänen lahjoistaa stressaamisen. Hankin samalla periaatteella lahjan hänelle kuin hän minulle: kauppaan ja mitä käteen osuu, halpaa
- hankin mielenkiintoisempaa työtä
- aloin kehittää uusia ystäviä, tuttavia
- läksin matkalle ihan yksin (ja siitäkös meteli nousi, mutta metelihän nousi vähän joka asiasta, joten mitäpä sen on väliä.)
- keskityin jälkikasvuun ja heidän hyvinvointiinsa
- aloin urheilla enemmän, lopetin alkoholin kokonaan, aloin kokata ruokia joista itse tykkään
- muutin sohvalle nukkumaan ja sitten nukuin myös lasten huoneessa jos oli tyhjillään
- en puhunut uusille tutuille enää ongelmallisesta suhteestani. Tämä kuuluu edelleen rajojeni suojeluun. En halua, että seuraava häirikkö löytää mut.
- aloin pitää päiväkirjaa ja kirjoitin kaikki vanhat muistamani asiat myös paperille. Jos meinasi tulla uskonpuutetta, niin tekstiö oli hyvä silmäillä.
- kaiken kaikkiaan musta alkoi tulla aika mielenkiinnoton kumppanilleni, kun ei saanut musta mitään irti
Tässä muutama vinkki, miten aloin pienetää alaa, jonka hänen elämästäni kulutti ja kasvattaa omaa lääniäni. Eihän siinä mennyt kuin pari vuotta ja hän marssi hakemaan eroa. Musta oli tullut mielenkiinnoton. Säästin myös niin paljon kuin pystyin ja pidin osan säästöistä käteisenä jemmassaa. Päiväkirja ja jotkin dokumentit sekä osa rahoista oli ystävälläni säilytyksessä.
pula työntekijöistä kirjoitti:
narsistinen johtaja kyykyttää ihmisiä määräaikaisessa työsuhteessa vuosikausia, ellei vuosikymmeniä. Ja narsisteja ovat koko ympärillä oleva joukko / organisaatio joka tätä mitenkään mahdollistaa.
Kuvioon voi kuulua, että työpaikka korostaa pomon ja lähipiirien asemaa ja tärkeyttä. Voivat pyytää määräaikaisilta palautetta, miten talon "omat" työntekijät ovat tehneet määräaikaisten työn mahdolliseksi. Kaikki talon omien tekemä on plussaa ja ehkä jopa ylimääräistä, määräaikaiset kun eivät osaa vuosien jälkeenkään.
Tärkeäksi työpaikalla nimettyjä kohtaan pitäisi tuntea kunnioitusta ja ihailua tai kiitollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua aloittaa uutta ketjua tästä asiasta, mutta voitaisiinko jakaa omia kokemuksia siitä miten selviytyä tällaisen kanssa elämisestä? Monilla on tilanne päällä syystä tai toisesta, joten hyvät neuvot on kullan arvoisia. Miten olette saaneet riidan poikki jos se on taas uusi versio siitä samasta riidasta mikä on käyty suhteen alusta asti? Täällä vaihtelee nyt raivo, mykkäkoulu ja teeskentelyä että kaikki olisi hyvin. Tätä on nyt jatkunut kaksi viikkoa. Keskustella ei voi kun alkaa jankkaamaan sitä samaa aina alusta. 20 vuotta vanhaa asiaa, joka on käsitelty jo monta kertaa.
Puolisolla on myös alkoholiongelma. Mut on eristetty aika tehokkaasti eikä tällä hetkellä ole ketään kenelle puhua. Ajattelin aloittaa AlAnonissa käynnit, onko muille ollut siitä apua?Mitä minä tein:
- jos jostain keskusteltiin, niin pysyin aiheessa ja kun hän poukkoili (muisteli vanhoja, whataboutismia, syytti, kiristi…. mitä nyt keksikin), niin sanoin vain, että pysytään nyt asiassa, nyt ei puhuta tästä asiasta - keskusteluista tuli vähän asiallisempia, mutta silti jokseenkin hedelmätöntä
- lopetin pikkuhiljaa yhteisen tekemisen. Esim. ulkoiluhan oli sitä, että kuuntelin hänen loppumatonta monologiaan
- lopetin hänen lahjoistaa stressaamisen. Hankin samalla periaatteella lahjan hänelle kuin hän minulle: kauppaan ja mitä käteen osuu, halpaa
- hankin mielenkiintoisempaa työtä
- aloin kehittää uusia ystäviä, tuttavia
- läksin matkalle ihan yksin (ja siitäkös meteli nousi, mutta metelihän nousi vähän joka asiasta, joten mitäpä sen on väliä.)
- keskityin jälkikasvuun ja heidän hyvinvointiinsa
- aloin urheilla enemmän, lopetin alkoholin kokonaan, aloin kokata ruokia joista itse tykkään
- muutin sohvalle nukkumaan ja sitten nukuin myös lasten huoneessa jos oli tyhjillään
- en puhunut uusille tutuille enää ongelmallisesta suhteestani. Tämä kuuluu edelleen rajojeni suojeluun. En halua, että seuraava häirikkö löytää mut.
- aloin pitää päiväkirjaa ja kirjoitin kaikki vanhat muistamani asiat myös paperille. Jos meinasi tulla uskonpuutetta, niin tekstiö oli hyvä silmäillä.
- kaiken kaikkiaan musta alkoi tulla aika mielenkiinnoton kumppanilleni, kun ei saanut musta mitään irti
Tässä muutama vinkki, miten aloin pienetää alaa, jonka hänen elämästäni kulutti ja kasvattaa omaa lääniäni. Eihän siinä mennyt kuin pari vuotta ja hän marssi hakemaan eroa. Musta oli tullut mielenkiinnoton. Säästin myös niin paljon kuin pystyin ja pidin osan säästöistä käteisenä jemmassaa. Päiväkirja ja jotkin dokumentit sekä osa rahoista oli ystävälläni säilytyksessä.
Ihan mahtavaa! Onnittelut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua aloittaa uutta ketjua tästä asiasta, mutta voitaisiinko jakaa omia kokemuksia siitä miten selviytyä tällaisen kanssa elämisestä? Monilla on tilanne päällä syystä tai toisesta, joten hyvät neuvot on kullan arvoisia. Miten olette saaneet riidan poikki jos se on taas uusi versio siitä samasta riidasta mikä on käyty suhteen alusta asti? Täällä vaihtelee nyt raivo, mykkäkoulu ja teeskentelyä että kaikki olisi hyvin. Tätä on nyt jatkunut kaksi viikkoa. Keskustella ei voi kun alkaa jankkaamaan sitä samaa aina alusta. 20 vuotta vanhaa asiaa, joka on käsitelty jo monta kertaa.
Puolisolla on myös alkoholiongelma. Mut on eristetty aika tehokkaasti eikä tällä hetkellä ole ketään kenelle puhua. Ajattelin aloittaa AlAnonissa käynnit, onko muille ollut siitä apua?Mitä minä tein:
- jos jostain keskusteltiin, niin pysyin aiheessa ja kun hän poukkoili (muisteli vanhoja, whataboutismia, syytti, kiristi…. mitä nyt keksikin), niin sanoin vain, että pysytään nyt asiassa, nyt ei puhuta tästä asiasta - keskusteluista tuli vähän asiallisempia, mutta silti jokseenkin hedelmätöntä
- lopetin pikkuhiljaa yhteisen tekemisen. Esim. ulkoiluhan oli sitä, että kuuntelin hänen loppumatonta monologiaan
- lopetin hänen lahjoistaa stressaamisen. Hankin samalla periaatteella lahjan hänelle kuin hän minulle: kauppaan ja mitä käteen osuu, halpaa
- hankin mielenkiintoisempaa työtä
- aloin kehittää uusia ystäviä, tuttavia
- läksin matkalle ihan yksin (ja siitäkös meteli nousi, mutta metelihän nousi vähän joka asiasta, joten mitäpä sen on väliä.)
- keskityin jälkikasvuun ja heidän hyvinvointiinsa
- aloin urheilla enemmän, lopetin alkoholin kokonaan, aloin kokata ruokia joista itse tykkään
- muutin sohvalle nukkumaan ja sitten nukuin myös lasten huoneessa jos oli tyhjillään
- en puhunut uusille tutuille enää ongelmallisesta suhteestani. Tämä kuuluu edelleen rajojeni suojeluun. En halua, että seuraava häirikkö löytää mut.
- aloin pitää päiväkirjaa ja kirjoitin kaikki vanhat muistamani asiat myös paperille. Jos meinasi tulla uskonpuutetta, niin tekstiö oli hyvä silmäillä.
- kaiken kaikkiaan musta alkoi tulla aika mielenkiinnoton kumppanilleni, kun ei saanut musta mitään irti
Tässä muutama vinkki, miten aloin pienetää alaa, jonka hänen elämästäni kulutti ja kasvattaa omaa lääniäni. Eihän siinä mennyt kuin pari vuotta ja hän marssi hakemaan eroa. Musta oli tullut mielenkiinnoton. Säästin myös niin paljon kuin pystyin ja pidin osan säästöistä käteisenä jemmassaa. Päiväkirja ja jotkin dokumentit sekä osa rahoista oli ystävälläni säilytyksessä.
Nämä on tosi hyviä vinkkejä. Sanoisin myös, että
-puhu hänelle niin vähän omista asioistasi kuin mahdollista (grey rock)
-ole poissa kotoa niin paljon kuin mahdollista (itse esim. aloitiin opiskelun)
-hanki uusi oma harrastus, johon voi tarvittaessa lähteä esim. viikonloppuisin
-vältä riitoja, sillä siitä loputtomasta jankkauksesta ei ole kenelläkään hyötyä
-irrottaudu nassesta henkisesti. Jos tulee päivä, että nasse päättää haluta erota, niin silloin olet jo pitkällä.
Tsemppiä!!
On olemassa kaksi totuutta. Oikea totuus ja narsistin totuus. Narsistin totuus on vääristynyt. Narsistinen suoja/naamio suodattaa osan narsistille suunnatusta informaatiosta. Samoin narsistista lähtevä informaatio on vääristeltyä jotta se ylläpitäisi narsistista suojaa. Tunteet välittyvät väärin narsistille päin ja narsistista ulos tulevat tunteet taas ovat näyteltyjä tunteita. Narsisti voi esimerkiksi hymyillä, vaikka tuntee raivoa. Ylipäätään lähes kaikki narsistin elämässä on näyteltyä. Näytelmän avulla hän voi elää tavallisten ihmisten joukossa, tosin rajoitteellisesti, koska tietyt tilanteet varsinkin uudet tilanteet voivat olla sellaisia, että niihin ei ole käsikirjoitusta ja narsisti joutuu improvisoimaan. Käyttäytyminen ja tunteiden esittäminen on kopioitua aiemmasta elämästä ja tilanteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua aloittaa uutta ketjua tästä asiasta, mutta voitaisiinko jakaa omia kokemuksia siitä miten selviytyä tällaisen kanssa elämisestä? Monilla on tilanne päällä syystä tai toisesta, joten hyvät neuvot on kullan arvoisia. Miten olette saaneet riidan poikki jos se on taas uusi versio siitä samasta riidasta mikä on käyty suhteen alusta asti? Täällä vaihtelee nyt raivo, mykkäkoulu ja teeskentelyä että kaikki olisi hyvin. Tätä on nyt jatkunut kaksi viikkoa. Keskustella ei voi kun alkaa jankkaamaan sitä samaa aina alusta. 20 vuotta vanhaa asiaa, joka on käsitelty jo monta kertaa.
Puolisolla on myös alkoholiongelma. Mut on eristetty aika tehokkaasti eikä tällä hetkellä ole ketään kenelle puhua. Ajattelin aloittaa AlAnonissa käynnit, onko muille ollut siitä apua?Mitä minä tein:
- jos jostain keskusteltiin, niin pysyin aiheessa ja kun hän poukkoili (muisteli vanhoja, whataboutismia, syytti, kiristi…. mitä nyt keksikin), niin sanoin vain, että pysytään nyt asiassa, nyt ei puhuta tästä asiasta - keskusteluista tuli vähän asiallisempia, mutta silti jokseenkin hedelmätöntä
- lopetin pikkuhiljaa yhteisen tekemisen. Esim. ulkoiluhan oli sitä, että kuuntelin hänen loppumatonta monologiaan
- lopetin hänen lahjoistaa stressaamisen. Hankin samalla periaatteella lahjan hänelle kuin hän minulle: kauppaan ja mitä käteen osuu, halpaa
- hankin mielenkiintoisempaa työtä
- aloin kehittää uusia ystäviä, tuttavia
- läksin matkalle ihan yksin (ja siitäkös meteli nousi, mutta metelihän nousi vähän joka asiasta, joten mitäpä sen on väliä.)
- keskityin jälkikasvuun ja heidän hyvinvointiinsa
- aloin urheilla enemmän, lopetin alkoholin kokonaan, aloin kokata ruokia joista itse tykkään
- muutin sohvalle nukkumaan ja sitten nukuin myös lasten huoneessa jos oli tyhjillään
- en puhunut uusille tutuille enää ongelmallisesta suhteestani. Tämä kuuluu edelleen rajojeni suojeluun. En halua, että seuraava häirikkö löytää mut.
- aloin pitää päiväkirjaa ja kirjoitin kaikki vanhat muistamani asiat myös paperille. Jos meinasi tulla uskonpuutetta, niin tekstiö oli hyvä silmäillä.
- kaiken kaikkiaan musta alkoi tulla aika mielenkiinnoton kumppanilleni, kun ei saanut musta mitään irti
Tässä muutama vinkki, miten aloin pienetää alaa, jonka hänen elämästäni kulutti ja kasvattaa omaa lääniäni. Eihän siinä mennyt kuin pari vuotta ja hän marssi hakemaan eroa. Musta oli tullut mielenkiinnoton. Säästin myös niin paljon kuin pystyin ja pidin osan säästöistä käteisenä jemmassaa. Päiväkirja ja jotkin dokumentit sekä osa rahoista oli ystävälläni säilytyksessä.
Ihan mahtavaa! Onnittelut!
Kiitos. Tämä oli vähän sellaista, kun naskaleiden kanssa yrittää avannosta pois. Mutta päivä kerrallaan, asia kerrallaan, pikkuisen joka päivä. Lujaa maata jalkojen alle, omia asioita, omia tekemisiä. Mun tärkein oivallus kai oli, että meteli jatkuu teinpä mitä tahansa.
Lisäksi kun hän aloitti haukkumisen (en koskaan tee mitään, osaa mitään, ymmärrä mitään), niin katsoin vain silmiin ja sanoin, että juuri niin, aivan. Loppuivat häneltä nekin argumentit sitten äkkiä, kun en pistänytkään vastaan. Vähän kuin sille taaperolle myöntelisi, että äiti on tyhmä.
Mä olen niin pettynyt itseeni. Narsisti aloitti huuveroinnin ja ihan tasan tarkkaan tiedän, että kaikki on vedätystä, mutta silti sitä taas hetken kuvitteli, että edes joku sana siitä olisi totta. En kyllä palaa, en todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen niin pettynyt itseeni. Narsisti aloitti huuveroinnin ja ihan tasan tarkkaan tiedän, että kaikki on vedätystä, mutta silti sitä taas hetken kuvitteli, että edes joku sana siitä olisi totta. En kyllä palaa, en todellakaan.
Älä suotta soimaa itseäsi. Tiedät jo mikä toinen osapuoli on ja tiedät, että et aio palata takaisin. Se riittää.
Narsistisesta suhteesta irtautumisen jälkeen voi mennä pitkäänkin ennen kuin mieli oikeasti uskoo, että se kaikki oli valhetta. Sitä on niin tottunut tarttumaan pieniin murusiin ja elättelemään toivoa, että kaikki voisi olla vielä toisin. Itselläni on erosta kohta kaksi vuotta, ja silti edelleen saan itseni välillä kiinni haikailemasta niiden "hyvien aikojen" perään, jolloin kaikki oli vielä muka paremmin - kunnes tajuan, että ei niitä hyviä aikoja edes ollut, vaan kaikki perustui valheisiin sekä hyväuskoisuuteeni ja toiveikkuuteeni.
Mutta itsekin tiedän, että paluuta menneeseen ei ole enkä missään nimessä palaisi takaisin. Ja tällä hetkellä se riittää.
Alue: Aihe vapaa
En halua aloittaa uutta ketjua tästä asiasta, mutta voitaisiinko jakaa omia kokemuksia siitä miten selviytyä tällaisen kanssa elämisestä? Monilla on tilanne päällä syystä tai toisesta, joten hyvät neuvot on kullan arvoisia. Miten olette saaneet riidan poikki jos se on taas uusi versio siitä samasta riidasta mikä on käyty suhteen alusta asti? Täällä vaihtelee nyt raivo, mykkäkoulu ja teeskentelyä että kaikki olisi hyvin. Tätä on nyt jatkunut kaksi viikkoa. Keskustella ei voi kun alkaa jankkaamaan sitä samaa aina alusta. 20 vuotta vanhaa asiaa, joka on käsitelty jo monta kertaa.
Puolisolla on myös alkoholiongelma. Mut on eristetty aika tehokkaasti eikä tällä hetkellä ole ketään kenelle puhua. Ajattelin aloittaa AlAnonissa käynnit, onko muille ollut siitä apua?