Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan ilminarsistista ja piilonarsistista niin voiko olla molempia?
En osaa eksästä oikein määritellä kumpaa olisi, sillä piirteitä on molemmista. Vastaavasti molemmissa on piirteitä jotka eivät sovi kuvioon lainkaan.
Ja kyseessä todella julma hirviö, että olen jopa miettinyt voiko olla psykopaatti ja onko silloin yhteyttä enemmän ilmi- vai piilonarsismiin?
En ole tutustunut lainkaan ilmi- ja piilonarsismin käsitteisiin, mutta eksäni on haavoittuvainen narsisti, mid range narsisti ja myös luultavasti psykopaatti. Lisäksi sellainen communal narsisti, joka kaveeraa kaikkien kanssa ja auttaa ihmisiä ja luultavasti onnistuu näin pitämään itseään hyvänä ihmisenä. Ja minäkin erehdyin pitämään häntä sosiaalisena ja avuliaana sen sijaan, että kulkeekin koko ajan kokemassa verkkoja.
Nämä ilmi ja piilonarsu käsitteet, kuin myös ohut-ja paksunahkaisuus käsitteet ovat täyttä huuhaata ja varmaan jonkun psykopaatin kehittämiä että saadaan hämmennettyä koko narsismi käsite aivan päälaelleen. Narsistin uhrejakin kun näissä monissa tämän sortin artikkeleissa väitetään myös toisen sortin narsisteiksi.
Onneksi täällä aikalailla ymmärretään ettei uhri ole narsisti.
Piilonarsismi on kyllä vaikea aihe. Minun ymmärrykseni mukaan läheisriippuvainen suhde voi muodostua kahden eri narsistisen tyypin välille, jolloin toinen on ”piilonarsisti” ja samalla uhri.
Sitten on olemassa läheisriippuvaiset parisuhteet, jossa on jonkin tyypin narsisti ja empaatikko.
Nämä kaksi vaihtoehtoa menee sitten iloisesti sekaisin, ja porukka on päätellyt että empaatikko = piilonarsisti.
Jos kykenee empatiaan, ei voi olla narsisti.
Tämä kuulostaa jo loogiselta. Terveisin; "se ohut-ja paksunahkaisuus teorioiden vastustaja"
Päätelmän tein Kaisa Peltolan Häpeän alkemia -kirjasta, jossa käsiteltiin läheisriippuvuutta kahdesta eli näkökulmasta kahdessa eri kappaleessa.
Kappaleessa ”narsistinen dynamiikka” puhuttiin ”kaikkivoipasta narsistista” ja ”uhrinarsistista” ja heidän välisestä riippuvaisesta dynamiikasta.
Kappaleessa ”läheisriippuvuus” ei taasen mainittu narsismia ollenkaan, vaan käsiteltiin enemmän läheisriippuvia ihmisiä. Mitään ristiinlinkitystä ei kappaleilla ollut, joten päättelin, että puhutaan kahdesta eri läheisriippuvuudesta.
Peltolan tapa käsitellä narsismia/läheisriippuvuutta ei ole mitenkään selkein, joten ei ihme, että menee puurot ja vellit sekaisin myös lukijalla. Eikä tuo mikään ammattilaisille tehty oppikirja olekaan (vrt. vaikka Häpeän hoito -kirjaan, jota voin suositella).
Selkeimmän kuvan narsismista ja sen synnystä ole saanut teoksesta Reinventing Your Life (Young&Kloslo).
Kiitos näistä kija vinkeistä. Saanko kysyä, onko sinulla itselläsi henk.koht kokemusta narsisteista? Tai siis suoraan, oletko narsistin uhri? (Ei pakko vastata tietenkään)
Terapeuttini sanoin: jos ei ole koskaan kohdannut narsistia, niin ei mitä luultavammin jaksa myöskään kiinnostua aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta.
Exäni on siis narsisti ja sen kokemuksen jälkeen olen käynyt terapiassa, käynyt verkkokursseja, lukenut blogitekstejä, kirjoja, etsinyt ja ahminut tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaat ennen pitkää, että itse taannut narsistin kanssa keskustellessa. Et olekaan enää se järkvästi ja asiallisesti keskusteleva aikuinen. Tasapainosi horjuu. Aika varmat merkit, että enää ei olla enää ihan normaali suhteessa.
Voisiko joku alapeukuttaja kertoa, miksi tätä kommenttia alapeukutti?
Olkaapa kuulkaa muutama vuosi surustelusuhteessa fiksut ja filmaattiset ihmiset tällaisen rajojenne rikkojan kanssa ja huomaatte, että teidänkin käyttäytymisenne muuttuu.
Minä aloin muuttua jo ensimmäisen kuukauden aikana. Ensin ihan vaan hiljaisemmaksi ja kovemmaksi. Sitten parin kolmen kuukauden kohdalla sarkastiseksi ja piikikkääksi siihen päälle. En itkenyt hänen nähtensä. Ei olisi tullut mieleenikään huutaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaat ennen pitkää, että itse taannut narsistin kanssa keskustellessa. Et olekaan enää se järkvästi ja asiallisesti keskusteleva aikuinen. Tasapainosi horjuu. Aika varmat merkit, että enää ei olla enää ihan normaali suhteessa.
Voisiko joku alapeukuttaja kertoa, miksi tätä kommenttia alapeukutti?
Olkaapa kuulkaa muutama vuosi surustelusuhteessa fiksut ja filmaattiset ihmiset tällaisen rajojenne rikkojan kanssa ja huomaatte, että teidänkin käyttäytymisenne muuttuu.
Minä aloin muuttua jo ensimmäisen kuukauden aikana. Ensin ihan vaan hiljaisemmaksi ja kovemmaksi. Sitten parin kolmen kuukauden kohdalla sarkastiseksi ja piikikkääksi siihen päälle. En itkenyt hänen nähtensä. Ei olisi tullut mieleenikään huutaa.
Minä yritin käyttää samoja menetelmiä kuin hän, että jos vaikka menisi perille. Ei mennyt, tein itsestäni vain pellen. Itsekunnioitus siinä menee. Varsinaista mutapainia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaat ennen pitkää, että itse taannut narsistin kanssa keskustellessa. Et olekaan enää se järkvästi ja asiallisesti keskusteleva aikuinen. Tasapainosi horjuu. Aika varmat merkit, että enää ei olla enää ihan normaali suhteessa.
Voisiko joku alapeukuttaja kertoa, miksi tätä kommenttia alapeukutti?
Olkaapa kuulkaa muutama vuosi surustelusuhteessa fiksut ja filmaattiset ihmiset tällaisen rajojenne rikkojan kanssa ja huomaatte, että teidänkin käyttäytymisenne muuttuu.
Minä aloin muuttua jo ensimmäisen kuukauden aikana. Ensin ihan vaan hiljaisemmaksi ja kovemmaksi. Sitten parin kolmen kuukauden kohdalla sarkastiseksi ja piikikkääksi siihen päälle. En itkenyt hänen nähtensä. Ei olisi tullut mieleenikään huutaa.
Minä yritin käyttää samoja menetelmiä kuin hän, että jos vaikka menisi perille. Ei mennyt, tein itsestäni vain pellen. Itsekunnioitus siinä menee. Varsinaista mutapainia.
Don't wrestle with the pig. The pig likes it and you get dirty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan ilminarsistista ja piilonarsistista niin voiko olla molempia?
En osaa eksästä oikein määritellä kumpaa olisi, sillä piirteitä on molemmista. Vastaavasti molemmissa on piirteitä jotka eivät sovi kuvioon lainkaan.
Ja kyseessä todella julma hirviö, että olen jopa miettinyt voiko olla psykopaatti ja onko silloin yhteyttä enemmän ilmi- vai piilonarsismiin?
En ole tutustunut lainkaan ilmi- ja piilonarsismin käsitteisiin, mutta eksäni on haavoittuvainen narsisti, mid range narsisti ja myös luultavasti psykopaatti. Lisäksi sellainen communal narsisti, joka kaveeraa kaikkien kanssa ja auttaa ihmisiä ja luultavasti onnistuu näin pitämään itseään hyvänä ihmisenä. Ja minäkin erehdyin pitämään häntä sosiaalisena ja avuliaana sen sijaan, että kulkeekin koko ajan kokemassa verkkoja.
Nämä ilmi ja piilonarsu käsitteet, kuin myös ohut-ja paksunahkaisuus käsitteet ovat täyttä huuhaata ja varmaan jonkun psykopaatin kehittämiä että saadaan hämmennettyä koko narsismi käsite aivan päälaelleen. Narsistin uhrejakin kun näissä monissa tämän sortin artikkeleissa väitetään myös toisen sortin narsisteiksi.
Onneksi täällä aikalailla ymmärretään ettei uhri ole narsisti.
Miksi ne ovat sinusta täyttä huuhaata? Käsittääkseni käsitteet ovat psykiatrien ja psykologien kehittämiä, ja mielestäni kumpaakin narsismia on olemassa. Kun narsisistin uhri on lapsi, on suuri vaara, että hänellekin kehittyy narsismia, vanhemmistaanhan hän saa mallin. Tämä on se tapaus, jossa uhrista voi tulla myös narsisti. Yleensä en ole muuten nähnyt uhreja väitetyn narsisteiksi, voisitko laittaa tähän linkin yhteen artikkeliin niistä monista, jossa mielestäsi sellaista väitetään? Kuulostaa aika erikoiselta. Kiitos.
Tää on aika pitkä mutta tässäkin oli aiheesta jokseenkin kyseenalaistakin juttua ja tästä samasta asiasta on ollut nyt viimeaikoina yhä enemmän puolesta ja vastaan. Onneksi on myös vastaan, ettei kaikkea niellä sellaisenaan.. https://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm
Enkä siis väitä että tässäkään artikkelissa olisi kaikki mennyt metsään, mutta aika paljon rasahtelee tuon ohutnahkaisen narsistin kohdalla...
Ok, sinulla on täysi oikeus olla sitä mieltä. Itse uskon jakamasi artikkelin olevan melko lailla oikea analyysissaan. Eli lapselle syntyy jo hyvin varhain vuorovaikutussuhteessa trauma, joka synnyttää narsismin. Lisäksi uskon, että se tekee narsismin parantamisesta niin vaikeaa, lähes mahdotonta. Onneksi heitä voi oppia välttämään edes.
Narsistin lapsi on harvoin vain narsistin kasvattama. Jos narsku perheessä on isä ja äitinä tasapainoinen, empaattinen ihminen, riski lapsen sairastua vähenee heti.
Kyllä yksi narsisti riittää pilaamaan perheen. Ei ole hyvä jos empaattinen äiti, vaikka suojelisi lapsia, jää suhteeseen ja esimerkillään näyttää että on ok sietää narsistia.
Ei lapsi sitä tajua. Hän elää sitä todellisuutta, mitä perhe on. Kaikilla on paha olo, mutta ei sitä voi ymmärtää lapsen kokemksella. Itse ymmärsin koko totuuden vasta yli viisikymppisenä narsisti-isän kuoleman jälkeen. Eikä narsisti ole kokonaan paha ihminen. Hän annostelee myös hyviä hetkiä sinne mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette tekemisissä hankalan ihmisen kanssa? Se askarruttaa minua.
Kun se narsku paskiainen on mun kollega, työasiat pakko hoitaa
t.eläkkeestä haaveileva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan ilminarsistista ja piilonarsistista niin voiko olla molempia?
En osaa eksästä oikein määritellä kumpaa olisi, sillä piirteitä on molemmista. Vastaavasti molemmissa on piirteitä jotka eivät sovi kuvioon lainkaan.
Ja kyseessä todella julma hirviö, että olen jopa miettinyt voiko olla psykopaatti ja onko silloin yhteyttä enemmän ilmi- vai piilonarsismiin?
En ole tutustunut lainkaan ilmi- ja piilonarsismin käsitteisiin, mutta eksäni on haavoittuvainen narsisti, mid range narsisti ja myös luultavasti psykopaatti. Lisäksi sellainen communal narsisti, joka kaveeraa kaikkien kanssa ja auttaa ihmisiä ja luultavasti onnistuu näin pitämään itseään hyvänä ihmisenä. Ja minäkin erehdyin pitämään häntä sosiaalisena ja avuliaana sen sijaan, että kulkeekin koko ajan kokemassa verkkoja.
Nämä ilmi ja piilonarsu käsitteet, kuin myös ohut-ja paksunahkaisuus käsitteet ovat täyttä huuhaata ja varmaan jonkun psykopaatin kehittämiä että saadaan hämmennettyä koko narsismi käsite aivan päälaelleen. Narsistin uhrejakin kun näissä monissa tämän sortin artikkeleissa väitetään myös toisen sortin narsisteiksi.
Onneksi täällä aikalailla ymmärretään ettei uhri ole narsisti.
Miksi ne ovat sinusta täyttä huuhaata? Käsittääkseni käsitteet ovat psykiatrien ja psykologien kehittämiä, ja mielestäni kumpaakin narsismia on olemassa. Kun narsisistin uhri on lapsi, on suuri vaara, että hänellekin kehittyy narsismia, vanhemmistaanhan hän saa mallin. Tämä on se tapaus, jossa uhrista voi tulla myös narsisti. Yleensä en ole muuten nähnyt uhreja väitetyn narsisteiksi, voisitko laittaa tähän linkin yhteen artikkeliin niistä monista, jossa mielestäsi sellaista väitetään? Kuulostaa aika erikoiselta. Kiitos.
Tää on aika pitkä mutta tässäkin oli aiheesta jokseenkin kyseenalaistakin juttua ja tästä samasta asiasta on ollut nyt viimeaikoina yhä enemmän puolesta ja vastaan. Onneksi on myös vastaan, ettei kaikkea niellä sellaisenaan.. https://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm
Enkä siis väitä että tässäkään artikkelissa olisi kaikki mennyt metsään, mutta aika paljon rasahtelee tuon ohutnahkaisen narsistin kohdalla...
Ok, sinulla on täysi oikeus olla sitä mieltä. Itse uskon jakamasi artikkelin olevan melko lailla oikea analyysissaan. Eli lapselle syntyy jo hyvin varhain vuorovaikutussuhteessa trauma, joka synnyttää narsismin. Lisäksi uskon, että se tekee narsismin parantamisesta niin vaikeaa, lähes mahdotonta. Onneksi heitä voi oppia välttämään edes.
Narsistin lapsi on harvoin vain narsistin kasvattama. Jos narsku perheessä on isä ja äitinä tasapainoinen, empaattinen ihminen, riski lapsen sairastua vähenee heti.
Kyllä yksi narsisti riittää pilaamaan perheen. Ei ole hyvä jos empaattinen äiti, vaikka suojelisi lapsia, jää suhteeseen ja esimerkillään näyttää että on ok sietää narsistia.
Ei lapsi sitä tajua. Hän elää sitä todellisuutta, mitä perhe on. Kaikilla on paha olo, mutta ei sitä voi ymmärtää lapsen kokemksella. Itse ymmärsin koko totuuden vasta yli viisikymppisenä narsisti-isän kuoleman jälkeen. Eikä narsisti ole kokonaan paha ihminen. Hän annostelee myös hyviä hetkiä sinne mukaan.
Kun isä muutti pois, meidän perheeseen laskeutui kodikas ja rauhallinen ilmapiiri. Ihan erilainen kuin siihen mennessä ollut. Silti tai ehkä juuri siksi olin ollut isän tyttö. Isään oli traumaside ja hyvät hetket huumetta. Huonoina hetkinä epämääräinen ja huono olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan ilminarsistista ja piilonarsistista niin voiko olla molempia?
En osaa eksästä oikein määritellä kumpaa olisi, sillä piirteitä on molemmista. Vastaavasti molemmissa on piirteitä jotka eivät sovi kuvioon lainkaan.
Ja kyseessä todella julma hirviö, että olen jopa miettinyt voiko olla psykopaatti ja onko silloin yhteyttä enemmän ilmi- vai piilonarsismiin?
En ole tutustunut lainkaan ilmi- ja piilonarsismin käsitteisiin, mutta eksäni on haavoittuvainen narsisti, mid range narsisti ja myös luultavasti psykopaatti. Lisäksi sellainen communal narsisti, joka kaveeraa kaikkien kanssa ja auttaa ihmisiä ja luultavasti onnistuu näin pitämään itseään hyvänä ihmisenä. Ja minäkin erehdyin pitämään häntä sosiaalisena ja avuliaana sen sijaan, että kulkeekin koko ajan kokemassa verkkoja.
Nämä ilmi ja piilonarsu käsitteet, kuin myös ohut-ja paksunahkaisuus käsitteet ovat täyttä huuhaata ja varmaan jonkun psykopaatin kehittämiä että saadaan hämmennettyä koko narsismi käsite aivan päälaelleen. Narsistin uhrejakin kun näissä monissa tämän sortin artikkeleissa väitetään myös toisen sortin narsisteiksi.
Onneksi täällä aikalailla ymmärretään ettei uhri ole narsisti.
Miksi ne ovat sinusta täyttä huuhaata? Käsittääkseni käsitteet ovat psykiatrien ja psykologien kehittämiä, ja mielestäni kumpaakin narsismia on olemassa. Kun narsisistin uhri on lapsi, on suuri vaara, että hänellekin kehittyy narsismia, vanhemmistaanhan hän saa mallin. Tämä on se tapaus, jossa uhrista voi tulla myös narsisti. Yleensä en ole muuten nähnyt uhreja väitetyn narsisteiksi, voisitko laittaa tähän linkin yhteen artikkeliin niistä monista, jossa mielestäsi sellaista väitetään? Kuulostaa aika erikoiselta. Kiitos.
Tää on aika pitkä mutta tässäkin oli aiheesta jokseenkin kyseenalaistakin juttua ja tästä samasta asiasta on ollut nyt viimeaikoina yhä enemmän puolesta ja vastaan. Onneksi on myös vastaan, ettei kaikkea niellä sellaisenaan.. https://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm
Enkä siis väitä että tässäkään artikkelissa olisi kaikki mennyt metsään, mutta aika paljon rasahtelee tuon ohutnahkaisen narsistin kohdalla...
Ok, sinulla on täysi oikeus olla sitä mieltä. Itse uskon jakamasi artikkelin olevan melko lailla oikea analyysissaan. Eli lapselle syntyy jo hyvin varhain vuorovaikutussuhteessa trauma, joka synnyttää narsismin. Lisäksi uskon, että se tekee narsismin parantamisesta niin vaikeaa, lähes mahdotonta. Onneksi heitä voi oppia välttämään edes.
Narsistin lapsi on harvoin vain narsistin kasvattama. Jos narsku perheessä on isä ja äitinä tasapainoinen, empaattinen ihminen, riski lapsen sairastua vähenee heti.
Kyllä yksi narsisti riittää pilaamaan perheen. Ei ole hyvä jos empaattinen äiti, vaikka suojelisi lapsia, jää suhteeseen ja esimerkillään näyttää että on ok sietää narsistia.
Ei lapsi sitä tajua. Hän elää sitä todellisuutta, mitä perhe on. Kaikilla on paha olo, mutta ei sitä voi ymmärtää lapsen kokemksella. Itse ymmärsin koko totuuden vasta yli viisikymppisenä narsisti-isän kuoleman jälkeen. Eikä narsisti ole kokonaan paha ihminen. Hän annostelee myös hyviä hetkiä sinne mukaan.
Mitä tarkoitat sillä ettei lapsi sitä tajua? Lapsihan on kuin pesusieni ja imee itseensä kaiken ja oireilee kyllä koko lopun ikäänsä sitä kaikkea sanatontakin pahaa mitä kotona on ollut. Tarkoititko että lapsi ei pysty käsittelemään näitä asioita vasta kun aikuisena?
Miten teillä, jotka vielä olette "suhteessa" narsistin kanssa, menee? Itselläni tilanne on mennyt siihen, että kommunikoin narsistin kanssa vain pakolliset, lapsiin liittyvät asiat. Jos ei ole pakko, en esim. kerro hänelle miten päivä töissä on mennyt tai jos esim. olen saanut palkankorotuksen. Tai jos jokin asia on ilahduttanut minua suuresti. Koska mitä vähemmän kommunikaatiota, sitä vähemmän riitoja. Tämä tilanne ei tunnu narsua häiritsevän, hän varsin tyytyväisenä porskuttaa elämässään päivästä toiseen (eikait sillä ole mitään väliä jos leivänpaahdin on välillä hiljaa).. Mitään fyysistä meillä ei ole, koska siihen en pysty. Toki tiedostan, että suhde tällainen suhde on kaikkea muuta kuin mitä haluan, mutta en halua ryhtyä riitelemään lasten huoltajuudesta yms. asioista. Hän on sen tyyppinen, että erotilanteessa tulee olemaan hyvin vaikea. Silti ihmettelen myös, miksi hänkin roikkuu tässä suhteessa. Itse olen ajatellut niin, että lähden viimeistään kun kuopus 18 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan ilminarsistista ja piilonarsistista niin voiko olla molempia?
En osaa eksästä oikein määritellä kumpaa olisi, sillä piirteitä on molemmista. Vastaavasti molemmissa on piirteitä jotka eivät sovi kuvioon lainkaan.
Ja kyseessä todella julma hirviö, että olen jopa miettinyt voiko olla psykopaatti ja onko silloin yhteyttä enemmän ilmi- vai piilonarsismiin?
En ole tutustunut lainkaan ilmi- ja piilonarsismin käsitteisiin, mutta eksäni on haavoittuvainen narsisti, mid range narsisti ja myös luultavasti psykopaatti. Lisäksi sellainen communal narsisti, joka kaveeraa kaikkien kanssa ja auttaa ihmisiä ja luultavasti onnistuu näin pitämään itseään hyvänä ihmisenä. Ja minäkin erehdyin pitämään häntä sosiaalisena ja avuliaana sen sijaan, että kulkeekin koko ajan kokemassa verkkoja.
Nämä ilmi ja piilonarsu käsitteet, kuin myös ohut-ja paksunahkaisuus käsitteet ovat täyttä huuhaata ja varmaan jonkun psykopaatin kehittämiä että saadaan hämmennettyä koko narsismi käsite aivan päälaelleen. Narsistin uhrejakin kun näissä monissa tämän sortin artikkeleissa väitetään myös toisen sortin narsisteiksi.
Onneksi täällä aikalailla ymmärretään ettei uhri ole narsisti.
Miksi ne ovat sinusta täyttä huuhaata? Käsittääkseni käsitteet ovat psykiatrien ja psykologien kehittämiä, ja mielestäni kumpaakin narsismia on olemassa. Kun narsisistin uhri on lapsi, on suuri vaara, että hänellekin kehittyy narsismia, vanhemmistaanhan hän saa mallin. Tämä on se tapaus, jossa uhrista voi tulla myös narsisti. Yleensä en ole muuten nähnyt uhreja väitetyn narsisteiksi, voisitko laittaa tähän linkin yhteen artikkeliin niistä monista, jossa mielestäsi sellaista väitetään? Kuulostaa aika erikoiselta. Kiitos.
Tää on aika pitkä mutta tässäkin oli aiheesta jokseenkin kyseenalaistakin juttua ja tästä samasta asiasta on ollut nyt viimeaikoina yhä enemmän puolesta ja vastaan. Onneksi on myös vastaan, ettei kaikkea niellä sellaisenaan.. https://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm
Enkä siis väitä että tässäkään artikkelissa olisi kaikki mennyt metsään, mutta aika paljon rasahtelee tuon ohutnahkaisen narsistin kohdalla...
Ok, sinulla on täysi oikeus olla sitä mieltä. Itse uskon jakamasi artikkelin olevan melko lailla oikea analyysissaan. Eli lapselle syntyy jo hyvin varhain vuorovaikutussuhteessa trauma, joka synnyttää narsismin. Lisäksi uskon, että se tekee narsismin parantamisesta niin vaikeaa, lähes mahdotonta. Onneksi heitä voi oppia välttämään edes.
Narsistin lapsi on harvoin vain narsistin kasvattama. Jos narsku perheessä on isä ja äitinä tasapainoinen, empaattinen ihminen, riski lapsen sairastua vähenee heti.
Kyllä yksi narsisti riittää pilaamaan perheen. Ei ole hyvä jos empaattinen äiti, vaikka suojelisi lapsia, jää suhteeseen ja esimerkillään näyttää että on ok sietää narsistia.
Ei lapsi sitä tajua. Hän elää sitä todellisuutta, mitä perhe on. Kaikilla on paha olo, mutta ei sitä voi ymmärtää lapsen kokemksella. Itse ymmärsin koko totuuden vasta yli viisikymppisenä narsisti-isän kuoleman jälkeen. Eikä narsisti ole kokonaan paha ihminen. Hän annostelee myös hyviä hetkiä sinne mukaan.
Mitä tarkoitat sillä ettei lapsi sitä tajua? Lapsihan on kuin pesusieni ja imee itseensä kaiken ja oireilee kyllä koko lopun ikäänsä sitä kaikkea sanatontakin pahaa mitä kotona on ollut. Tarkoititko että lapsi ei pysty käsittelemään näitä asioita vasta kun aikuisena?
Minä olin ”isän tyttö” ja koin lapsena, että isäni rakastaa minua. Vasta yli kolmekymppisenä tajusin, ettei hylkääminen ja huomiotta jättäminen ole rakkautta. Ei se, etten saanut näyttää mitään tunteita tai tarpeita isäni seurassa, ollut rakkautta.
Tietenkin minulla oli lapsena paha olla isän tekojen takia, mutta samalla ihan aidosti luulin, että välillämme oli rakkautta, jollain kierolla tavalla. Sitä oli sammakkona hitaasti kiehuvassa vedessä.
Ihan yhtälailla aikuisena luulin, että narsisti rakasti minua, kun hylkäsi ja tuli takaisin, hylkäsi ja tuli takaisin, hylkäsi ja… no, tiedätte kyllä.
Sain lapsena malli, että miehen katoaminen elämästä on normaalia. ”Hän elää sitä todellisuutta, mitä perhe on” ja ” Lapsihan on kuin pesusieni ja imee itseensä kaiken ja oireilee kyllä koko lopun ikäänsä”. Kyllä.
Lapsi voi tuntea itsensä rakastetuksi, mutta kärsiä silti, ja lopulta vasta aikuisena ymmärtää, ettei vanhempi osannut rakastaa sillä tavalla, mitä lapsi olisi tarvinnut. Lapsi näkee sen todellisuuden mitä hän elää, mutta voi havahtua todellisuuteen vasta paljon myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
narsistin keskustelutyyli on joukolla linkkiytyä jotakin ihmistä vastaan. siinä on lauma KIUSAAJIA!
naisvalta ala pahin.
sitä miten yksi jätetään ulkopuolelle kaikesta, tiedosta. kutsuista jne. kaikista esim. työpaikan yhteisistä asioista.
Se tyyli, joka heillä on, kun pääsevät oikein porukalla nujertamaan uhria fyysisellä ja henkisellä väkivallalla... suoraan kuin huonosti kirjoitettu pahiksen teatterirooli. Välissä hiljaisuutta ja tuijotuksia, kun heillä ei ole uhrista mitään oikeaa sanottavaa vaan odottavat, että uhri reagoisi. Ensi kerralla saavat samalla mitalla takaisin.
Mitä ihmeen sanasoppaa siellä höpiset
Joku ei tykkää, kun kerrotaan niistä piirteistä, jotka pääsee näkemään vasta, kun narsisti näyttää täysin todellisen itsensä. Varmasti pelottavaa, jos se totuus paljastuisi koko maailmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten teillä, jotka vielä olette "suhteessa" narsistin kanssa, menee? Itselläni tilanne on mennyt siihen, että kommunikoin narsistin kanssa vain pakolliset, lapsiin liittyvät asiat. Jos ei ole pakko, en esim. kerro hänelle miten päivä töissä on mennyt tai jos esim. olen saanut palkankorotuksen. Tai jos jokin asia on ilahduttanut minua suuresti. Koska mitä vähemmän kommunikaatiota, sitä vähemmän riitoja. Tämä tilanne ei tunnu narsua häiritsevän, hän varsin tyytyväisenä porskuttaa elämässään päivästä toiseen (eikait sillä ole mitään väliä jos leivänpaahdin on välillä hiljaa).. Mitään fyysistä meillä ei ole, koska siihen en pysty. Toki tiedostan, että suhde tällainen suhde on kaikkea muuta kuin mitä haluan, mutta en halua ryhtyä riitelemään lasten huoltajuudesta yms. asioista. Hän on sen tyyppinen, että erotilanteessa tulee olemaan hyvin vaikea. Silti ihmettelen myös, miksi hänkin roikkuu tässä suhteessa. Itse olen ajatellut niin, että lähden viimeistään kun kuopus 18 v.
Ajatteletko, että erosta tulee vaikea siksi ettei hän päästä sinua lähtemään vai riita lapsista?
Minulla on työ jossa joutuu päivystys kaltaiseen työhön tuolloin paikalla on usein kolme henkilöä. nuo kaksi tekevät sitä että puhuvat vain keskenään, tieto työstä ei mene kolmannelle tne. Jättävät yhden kaiken ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
narsistin keskustelutyyli on joukolla linkkiytyä jotakin ihmistä vastaan. siinä on lauma KIUSAAJIA!
naisvalta ala pahin.
sitä miten yksi jätetään ulkopuolelle kaikesta, tiedosta. kutsuista jne. kaikista esim. työpaikan yhteisistä asioista.
Se tyyli, joka heillä on, kun pääsevät oikein porukalla nujertamaan uhria fyysisellä ja henkisellä väkivallalla... suoraan kuin huonosti kirjoitettu pahiksen teatterirooli. Välissä hiljaisuutta ja tuijotuksia, kun heillä ei ole uhrista mitään oikeaa sanottavaa vaan odottavat, että uhri reagoisi. Ensi kerralla saavat samalla mitalla takaisin.
Mitä ihmeen sanasoppaa siellä höpiset
Sulla on aivoverenkierrossa jotain häikkää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan ilminarsistista ja piilonarsistista niin voiko olla molempia?
En osaa eksästä oikein määritellä kumpaa olisi, sillä piirteitä on molemmista. Vastaavasti molemmissa on piirteitä jotka eivät sovi kuvioon lainkaan.
Ja kyseessä todella julma hirviö, että olen jopa miettinyt voiko olla psykopaatti ja onko silloin yhteyttä enemmän ilmi- vai piilonarsismiin?
En ole tutustunut lainkaan ilmi- ja piilonarsismin käsitteisiin, mutta eksäni on haavoittuvainen narsisti, mid range narsisti ja myös luultavasti psykopaatti. Lisäksi sellainen communal narsisti, joka kaveeraa kaikkien kanssa ja auttaa ihmisiä ja luultavasti onnistuu näin pitämään itseään hyvänä ihmisenä. Ja minäkin erehdyin pitämään häntä sosiaalisena ja avuliaana sen sijaan, että kulkeekin koko ajan kokemassa verkkoja.
Nämä ilmi ja piilonarsu käsitteet, kuin myös ohut-ja paksunahkaisuus käsitteet ovat täyttä huuhaata ja varmaan jonkun psykopaatin kehittämiä että saadaan hämmennettyä koko narsismi käsite aivan päälaelleen. Narsistin uhrejakin kun näissä monissa tämän sortin artikkeleissa väitetään myös toisen sortin narsisteiksi.
Onneksi täällä aikalailla ymmärretään ettei uhri ole narsisti.
Miksi ne ovat sinusta täyttä huuhaata? Käsittääkseni käsitteet ovat psykiatrien ja psykologien kehittämiä, ja mielestäni kumpaakin narsismia on olemassa. Kun narsisistin uhri on lapsi, on suuri vaara, että hänellekin kehittyy narsismia, vanhemmistaanhan hän saa mallin. Tämä on se tapaus, jossa uhrista voi tulla myös narsisti. Yleensä en ole muuten nähnyt uhreja väitetyn narsisteiksi, voisitko laittaa tähän linkin yhteen artikkeliin niistä monista, jossa mielestäsi sellaista väitetään? Kuulostaa aika erikoiselta. Kiitos.
Tää on aika pitkä mutta tässäkin oli aiheesta jokseenkin kyseenalaistakin juttua ja tästä samasta asiasta on ollut nyt viimeaikoina yhä enemmän puolesta ja vastaan. Onneksi on myös vastaan, ettei kaikkea niellä sellaisenaan.. https://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm
Enkä siis väitä että tässäkään artikkelissa olisi kaikki mennyt metsään, mutta aika paljon rasahtelee tuon ohutnahkaisen narsistin kohdalla...
Ok, sinulla on täysi oikeus olla sitä mieltä. Itse uskon jakamasi artikkelin olevan melko lailla oikea analyysissaan. Eli lapselle syntyy jo hyvin varhain vuorovaikutussuhteessa trauma, joka synnyttää narsismin. Lisäksi uskon, että se tekee narsismin parantamisesta niin vaikeaa, lähes mahdotonta. Onneksi heitä voi oppia välttämään edes.
Narsistin lapsi on harvoin vain narsistin kasvattama. Jos narsku perheessä on isä ja äitinä tasapainoinen, empaattinen ihminen, riski lapsen sairastua vähenee heti.
Kyllä yksi narsisti riittää pilaamaan perheen. Ei ole hyvä jos empaattinen äiti, vaikka suojelisi lapsia, jää suhteeseen ja esimerkillään näyttää että on ok sietää narsistia.
Ei lapsi sitä tajua. Hän elää sitä todellisuutta, mitä perhe on. Kaikilla on paha olo, mutta ei sitä voi ymmärtää lapsen kokemksella. Itse ymmärsin koko totuuden vasta yli viisikymppisenä narsisti-isän kuoleman jälkeen. Eikä narsisti ole kokonaan paha ihminen. Hän annostelee myös hyviä hetkiä sinne mukaan.
Narsisti on paha ihminen. Hyvät hetket on sellaisia milloin narsisti ei jaksa pahoinpidellä lähipiiriään, manipulointia tai sitten tulossa on kohta jotain todella ikävää ja tämä petaa mahdollisimman suurta pudotusta, jotta tuntuisi mahdollisimman pahalle. Kaikki on aina suunniteltua. Jos koko ajan on kamalaa niin uhri lähtee. Hyvien ja pahojen hetkien vaihtelu aiheuttaa uhrin aivoissa kognitiivisen dissonanssin joka on aivopesun muoto millä pyritään hämärtämään uhrin todellisuudentaju ja sitomaan tämä paikoilleen.
Seurustelin joskus selvästi narsistisen henkilön kanssa. Hän manipuloi minua esim. siten, että keskustelussa
sanoi minun olevan tiettyä mieltä asiasta, josta olin aivan päinvastaista mieltä. Eli laittoi minun päähäni
ajatuksia omista mielipiteistään. Tätä on vaikea selittää näin kirjoittaen. Mm. hän ilmoitti, että minun on
lunastettava lapsuuskotini itselleni, koska se on minulle kertakaikkisen rakas. Ja minä kun olin juurta jaksaen selittänyt, miten ihan kammoan lapsuuskotiani kaikkien pahojen kokemuksien jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan ilminarsistista ja piilonarsistista niin voiko olla molempia?
En osaa eksästä oikein määritellä kumpaa olisi, sillä piirteitä on molemmista. Vastaavasti molemmissa on piirteitä jotka eivät sovi kuvioon lainkaan.
Ja kyseessä todella julma hirviö, että olen jopa miettinyt voiko olla psykopaatti ja onko silloin yhteyttä enemmän ilmi- vai piilonarsismiin?
En ole tutustunut lainkaan ilmi- ja piilonarsismin käsitteisiin, mutta eksäni on haavoittuvainen narsisti, mid range narsisti ja myös luultavasti psykopaatti. Lisäksi sellainen communal narsisti, joka kaveeraa kaikkien kanssa ja auttaa ihmisiä ja luultavasti onnistuu näin pitämään itseään hyvänä ihmisenä. Ja minäkin erehdyin pitämään häntä sosiaalisena ja avuliaana sen sijaan, että kulkeekin koko ajan kokemassa verkkoja.
Nämä ilmi ja piilonarsu käsitteet, kuin myös ohut-ja paksunahkaisuus käsitteet ovat täyttä huuhaata ja varmaan jonkun psykopaatin kehittämiä että saadaan hämmennettyä koko narsismi käsite aivan päälaelleen. Narsistin uhrejakin kun näissä monissa tämän sortin artikkeleissa väitetään myös toisen sortin narsisteiksi.
Onneksi täällä aikalailla ymmärretään ettei uhri ole narsisti.
Miksi ne ovat sinusta täyttä huuhaata? Käsittääkseni käsitteet ovat psykiatrien ja psykologien kehittämiä, ja mielestäni kumpaakin narsismia on olemassa. Kun narsisistin uhri on lapsi, on suuri vaara, että hänellekin kehittyy narsismia, vanhemmistaanhan hän saa mallin. Tämä on se tapaus, jossa uhrista voi tulla myös narsisti. Yleensä en ole muuten nähnyt uhreja väitetyn narsisteiksi, voisitko laittaa tähän linkin yhteen artikkeliin niistä monista, jossa mielestäsi sellaista väitetään? Kuulostaa aika erikoiselta. Kiitos.
Tää on aika pitkä mutta tässäkin oli aiheesta jokseenkin kyseenalaistakin juttua ja tästä samasta asiasta on ollut nyt viimeaikoina yhä enemmän puolesta ja vastaan. Onneksi on myös vastaan, ettei kaikkea niellä sellaisenaan.. https://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm
Enkä siis väitä että tässäkään artikkelissa olisi kaikki mennyt metsään, mutta aika paljon rasahtelee tuon ohutnahkaisen narsistin kohdalla...
Ok, sinulla on täysi oikeus olla sitä mieltä. Itse uskon jakamasi artikkelin olevan melko lailla oikea analyysissaan. Eli lapselle syntyy jo hyvin varhain vuorovaikutussuhteessa trauma, joka synnyttää narsismin. Lisäksi uskon, että se tekee narsismin parantamisesta niin vaikeaa, lähes mahdotonta. Onneksi heitä voi oppia välttämään edes.
Narsistin lapsi on harvoin vain narsistin kasvattama. Jos narsku perheessä on isä ja äitinä tasapainoinen, empaattinen ihminen, riski lapsen sairastua vähenee heti.
Kyllä yksi narsisti riittää pilaamaan perheen. Ei ole hyvä jos empaattinen äiti, vaikka suojelisi lapsia, jää suhteeseen ja esimerkillään näyttää että on ok sietää narsistia.
Ei lapsi sitä tajua. Hän elää sitä todellisuutta, mitä perhe on. Kaikilla on paha olo, mutta ei sitä voi ymmärtää lapsen kokemksella. Itse ymmärsin koko totuuden vasta yli viisikymppisenä narsisti-isän kuoleman jälkeen. Eikä narsisti ole kokonaan paha ihminen. Hän annostelee myös hyviä hetkiä sinne mukaan.
Narsisti on paha ihminen. Hyvät hetket on sellaisia milloin narsisti ei jaksa pahoinpidellä lähipiiriään, manipulointia tai sitten tulossa on kohta jotain todella ikävää ja tämä petaa mahdollisimman suurta pudotusta, jotta tuntuisi mahdollisimman pahalle. Kaikki on aina suunniteltua. Jos koko ajan on kamalaa niin uhri lähtee. Hyvien ja pahojen hetkien vaihtelu aiheuttaa uhrin aivoissa kognitiivisen dissonanssin joka on aivopesun muoto millä pyritään hämärtämään uhrin todellisuudentaju ja sitomaan tämä paikoilleen.
Edesmenneen narsistiäidin tyttärenä en ole ihan varma, oliko äiti paha. Välillä selvästi yritti normaaliakin kanssakäymistä, mutta ne sisäänrakennetut mekanismit olivat ehkä kuin demoni, jota ei kyennyt vastustamaan. Yksi sellainen mekanismi on ehkä: "jos en saa huomiotasi rakkautena, niin ainakin saan sen muulla tavoin, esim. vihana". Äidin teot kyllä olivat silkkaa pahuutta, eli ehkä olet oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan ilminarsistista ja piilonarsistista niin voiko olla molempia?
En osaa eksästä oikein määritellä kumpaa olisi, sillä piirteitä on molemmista. Vastaavasti molemmissa on piirteitä jotka eivät sovi kuvioon lainkaan.
Ja kyseessä todella julma hirviö, että olen jopa miettinyt voiko olla psykopaatti ja onko silloin yhteyttä enemmän ilmi- vai piilonarsismiin?
En ole tutustunut lainkaan ilmi- ja piilonarsismin käsitteisiin, mutta eksäni on haavoittuvainen narsisti, mid range narsisti ja myös luultavasti psykopaatti. Lisäksi sellainen communal narsisti, joka kaveeraa kaikkien kanssa ja auttaa ihmisiä ja luultavasti onnistuu näin pitämään itseään hyvänä ihmisenä. Ja minäkin erehdyin pitämään häntä sosiaalisena ja avuliaana sen sijaan, että kulkeekin koko ajan kokemassa verkkoja.
Nämä ilmi ja piilonarsu käsitteet, kuin myös ohut-ja paksunahkaisuus käsitteet ovat täyttä huuhaata ja varmaan jonkun psykopaatin kehittämiä että saadaan hämmennettyä koko narsismi käsite aivan päälaelleen. Narsistin uhrejakin kun näissä monissa tämän sortin artikkeleissa väitetään myös toisen sortin narsisteiksi.
Onneksi täällä aikalailla ymmärretään ettei uhri ole narsisti.
Miksi ne ovat sinusta täyttä huuhaata? Käsittääkseni käsitteet ovat psykiatrien ja psykologien kehittämiä, ja mielestäni kumpaakin narsismia on olemassa. Kun narsisistin uhri on lapsi, on suuri vaara, että hänellekin kehittyy narsismia, vanhemmistaanhan hän saa mallin. Tämä on se tapaus, jossa uhrista voi tulla myös narsisti. Yleensä en ole muuten nähnyt uhreja väitetyn narsisteiksi, voisitko laittaa tähän linkin yhteen artikkeliin niistä monista, jossa mielestäsi sellaista väitetään? Kuulostaa aika erikoiselta. Kiitos.
Tää on aika pitkä mutta tässäkin oli aiheesta jokseenkin kyseenalaistakin juttua ja tästä samasta asiasta on ollut nyt viimeaikoina yhä enemmän puolesta ja vastaan. Onneksi on myös vastaan, ettei kaikkea niellä sellaisenaan.. https://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm
Enkä siis väitä että tässäkään artikkelissa olisi kaikki mennyt metsään, mutta aika paljon rasahtelee tuon ohutnahkaisen narsistin kohdalla...
Ok, sinulla on täysi oikeus olla sitä mieltä. Itse uskon jakamasi artikkelin olevan melko lailla oikea analyysissaan. Eli lapselle syntyy jo hyvin varhain vuorovaikutussuhteessa trauma, joka synnyttää narsismin. Lisäksi uskon, että se tekee narsismin parantamisesta niin vaikeaa, lähes mahdotonta. Onneksi heitä voi oppia välttämään edes.
Narsistin lapsi on harvoin vain narsistin kasvattama. Jos narsku perheessä on isä ja äitinä tasapainoinen, empaattinen ihminen, riski lapsen sairastua vähenee heti.
Kyllä yksi narsisti riittää pilaamaan perheen. Ei ole hyvä jos empaattinen äiti, vaikka suojelisi lapsia, jää suhteeseen ja esimerkillään näyttää että on ok sietää narsistia.
Ei lapsi sitä tajua. Hän elää sitä todellisuutta, mitä perhe on. Kaikilla on paha olo, mutta ei sitä voi ymmärtää lapsen kokemksella. Itse ymmärsin koko totuuden vasta yli viisikymppisenä narsisti-isän kuoleman jälkeen. Eikä narsisti ole kokonaan paha ihminen. Hän annostelee myös hyviä hetkiä sinne mukaan.
Narsisti on paha ihminen. Hyvät hetket on sellaisia milloin narsisti ei jaksa pahoinpidellä lähipiiriään, manipulointia tai sitten tulossa on kohta jotain todella ikävää ja tämä petaa mahdollisimman suurta pudotusta, jotta tuntuisi mahdollisimman pahalle. Kaikki on aina suunniteltua. Jos koko ajan on kamalaa niin uhri lähtee. Hyvien ja pahojen hetkien vaihtelu aiheuttaa uhrin aivoissa kognitiivisen dissonanssin joka on aivopesun muoto millä pyritään hämärtämään uhrin todellisuudentaju ja sitomaan tämä paikoilleen.
Kiitos tästä viestistä. Minuun on käytetty tätä mekanismia, ja olen ollut jo vuosia jumissa. Olen täysin lamaantunut enkä pääse eteenpäin elämässäni.
Miten tästä pääsee eteenpäin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan ilminarsistista ja piilonarsistista niin voiko olla molempia?
En osaa eksästä oikein määritellä kumpaa olisi, sillä piirteitä on molemmista. Vastaavasti molemmissa on piirteitä jotka eivät sovi kuvioon lainkaan.
Ja kyseessä todella julma hirviö, että olen jopa miettinyt voiko olla psykopaatti ja onko silloin yhteyttä enemmän ilmi- vai piilonarsismiin?
En ole tutustunut lainkaan ilmi- ja piilonarsismin käsitteisiin, mutta eksäni on haavoittuvainen narsisti, mid range narsisti ja myös luultavasti psykopaatti. Lisäksi sellainen communal narsisti, joka kaveeraa kaikkien kanssa ja auttaa ihmisiä ja luultavasti onnistuu näin pitämään itseään hyvänä ihmisenä. Ja minäkin erehdyin pitämään häntä sosiaalisena ja avuliaana sen sijaan, että kulkeekin koko ajan kokemassa verkkoja.
Nämä ilmi ja piilonarsu käsitteet, kuin myös ohut-ja paksunahkaisuus käsitteet ovat täyttä huuhaata ja varmaan jonkun psykopaatin kehittämiä että saadaan hämmennettyä koko narsismi käsite aivan päälaelleen. Narsistin uhrejakin kun näissä monissa tämän sortin artikkeleissa väitetään myös toisen sortin narsisteiksi.
Onneksi täällä aikalailla ymmärretään ettei uhri ole narsisti.
Miksi ne ovat sinusta täyttä huuhaata? Käsittääkseni käsitteet ovat psykiatrien ja psykologien kehittämiä, ja mielestäni kumpaakin narsismia on olemassa. Kun narsisistin uhri on lapsi, on suuri vaara, että hänellekin kehittyy narsismia, vanhemmistaanhan hän saa mallin. Tämä on se tapaus, jossa uhrista voi tulla myös narsisti. Yleensä en ole muuten nähnyt uhreja väitetyn narsisteiksi, voisitko laittaa tähän linkin yhteen artikkeliin niistä monista, jossa mielestäsi sellaista väitetään? Kuulostaa aika erikoiselta. Kiitos.
Tää on aika pitkä mutta tässäkin oli aiheesta jokseenkin kyseenalaistakin juttua ja tästä samasta asiasta on ollut nyt viimeaikoina yhä enemmän puolesta ja vastaan. Onneksi on myös vastaan, ettei kaikkea niellä sellaisenaan.. https://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm
Enkä siis väitä että tässäkään artikkelissa olisi kaikki mennyt metsään, mutta aika paljon rasahtelee tuon ohutnahkaisen narsistin kohdalla...
Ok, sinulla on täysi oikeus olla sitä mieltä. Itse uskon jakamasi artikkelin olevan melko lailla oikea analyysissaan. Eli lapselle syntyy jo hyvin varhain vuorovaikutussuhteessa trauma, joka synnyttää narsismin. Lisäksi uskon, että se tekee narsismin parantamisesta niin vaikeaa, lähes mahdotonta. Onneksi heitä voi oppia välttämään edes.
Narsistin lapsi on harvoin vain narsistin kasvattama. Jos narsku perheessä on isä ja äitinä tasapainoinen, empaattinen ihminen, riski lapsen sairastua vähenee heti.
Kyllä yksi narsisti riittää pilaamaan perheen. Ei ole hyvä jos empaattinen äiti, vaikka suojelisi lapsia, jää suhteeseen ja esimerkillään näyttää että on ok sietää narsistia.
Ei lapsi sitä tajua. Hän elää sitä todellisuutta, mitä perhe on. Kaikilla on paha olo, mutta ei sitä voi ymmärtää lapsen kokemksella. Itse ymmärsin koko totuuden vasta yli viisikymppisenä narsisti-isän kuoleman jälkeen. Eikä narsisti ole kokonaan paha ihminen. Hän annostelee myös hyviä hetkiä sinne mukaan.
Narsisti on paha ihminen. Hyvät hetket on sellaisia milloin narsisti ei jaksa pahoinpidellä lähipiiriään, manipulointia tai sitten tulossa on kohta jotain todella ikävää ja tämä petaa mahdollisimman suurta pudotusta, jotta tuntuisi mahdollisimman pahalle. Kaikki on aina suunniteltua. Jos koko ajan on kamalaa niin uhri lähtee. Hyvien ja pahojen hetkien vaihtelu aiheuttaa uhrin aivoissa kognitiivisen dissonanssin joka on aivopesun muoto millä pyritään hämärtämään uhrin todellisuudentaju ja sitomaan tämä paikoilleen.
Edesmenneen narsistiäidin tyttärenä en ole ihan varma, oliko äiti paha. Välillä selvästi yritti normaaliakin kanssakäymistä, mutta ne sisäänrakennetut mekanismit olivat ehkä kuin demoni, jota ei kyennyt vastustamaan. Yksi sellainen mekanismi on ehkä: "jos en saa huomiotasi rakkautena, niin ainakin saan sen muulla tavoin, esim. vihana". Äidin teot kyllä olivat silkkaa pahuutta, eli ehkä olet oikeassa.
Demoni jota ei pysty vastustamaan. Hyvin sanottu. Narsistilla on hirveän paljon energiaansa kuluttava esittäminen päällä, kun teeskentelee normaalia sosiaalisissa kanssakäymisissä. Egon pullistelu, fasadin ylläpito, valheet, teeskennnellyt positiiviset elkeet jne. kuluttavat energiaa. Mutta jotenkin se oikea kamala käytös aina puskee läpi. Kunnes narsisti ei enää jaksa "pidätellä".
Pomoni oli tällainen. Se hetki kun mitätöinti ja ilkeys pääsi valloilleen, oli kuin orgastinen kokemus hänelle! Hetki, johon kaikki sinnittely ja teeskentely kulminoitui ja loppui. Huusi ja räksytti kuin sekopäinen pieni piski, syölsi sanasalaattia ilman päätä tai häntää. Tuli haukkumista, alaspainamista ja empatian kalastusta itsesäälillä höystettynä vuorotellen.
Seurasin sekoilua rauhallisena, hiljaa, kiinnostuneena ja toki pettyneenäkin, koska samalla hän petti lupauksensa kehittymismahdollisuuksista ko työssä ja mitätöi kaiken tekemäni hyvän työn.
Se oli se oikea hän ja hän nautti joka hetkestä ja siitä kun sai päästää sadisminsa valloilleen! Hän oli kuin hurmoksessa.
Nostin kytkintä työpaikasta saman tien eikä hän koskaan enää nähnyt minua. Naurettavaa pelleily"johtamista", joka ei työelämään kuulu (eikä muuallekaan tietenkään). Kokemusta rikkaampana ja miten osaankaan arvostaa täyspäisiä, ihania ihmisiä, joita elämässäni on.
Kiitos näistä kija vinkeistä. Saanko kysyä, onko sinulla itselläsi henk.koht kokemusta narsisteista? Tai siis suoraan, oletko narsistin uhri? (Ei pakko vastata tietenkään)