Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas millaisia kulllinjatkeita ja oman mahtavuuden korostajia tuntemillanne narskuilla on tavaroina tai harrastuksina.
Minun tuntemalla esim. aseet, metsästys ja kamppailulajiharrastus. Kaikki tähtää oman egon pullisteluun ja tavallaan sellaisen pelonkin luomiseen muissa. Hänen pitää vaikuttaa vahvalta ja voimakkaalta.
Mitään "rauhallisia yksilölajeja omaksi iloksi" narskulla ei ole, koska eihän niillä tehdä keneenkään vaikutusta. Ja vain se narskulla ratkaisee.
Narsisteja on eri tavoin käyttäytyviä. Jotkut on robottimaisen tehokkaita, pärjää vähällä unella, koko ajan jotain touhua meneillään ja tuota multitaskausta jopa ihaillaan. Eivät siedä olla yksin ja paikallaan. Mutta on niitä jotka ei pärjää armeijassa, joukkuepeleissä tai rehdeissä porukoissa. Olin vuosia yhden kanssa ja hän nyrkkeili ilmaa. Joskus myöhemmin hän ohimennen sanoi "tiedän se salin, kävin siellä". Ihmettelin miksei ollut maininnut aiemmin. Ilme muuttui vihansekaiseen irvistykseen. Ilmeisesti salilla oli ollut liian tervehenkinen meno. (Omista treeniajoista tiedän, että oikeasti hyvään treenikaveriin pitää luottaa ja myös itse olla luotettava).
Tällä varsinaisena jatkeena oli varakkaat vanhemmat, oli saanut kaiken tekemättä mitään. Miten tuollainen äkkiä oppisi taloudenpitoa? Ulospäin tyylikäs puku, mutta sukat ja kalsarit löyhkäsi eli ihan sananmukaisesti päältä kaunis mutta sisältä p*skaa.
Kadehti tavallisuuttani, sitä että kestin olla tavallinen, liikuntaharrastuksiani, sitäkin että psyykeni lopulta romahti, ja lopulta kadehti mielenterveyseläkettäni ja ryysyihin pukeutuneita mutta sydämellisiä ihan parhaita, uusia mt-kavereita, tietysti rankasti mt-väkeä pilkaten.
Se ote on kyllä hirveä. Vaikka itse koin se pahuuden ja väkivallan ihoni alla, jotenkin olin totutettu siihen vähitellen, hylännyt itseni. En tiedä toipuuko tästä täysin koskaan. Varmaa on vaan että ulkoiset tittelit ja ammatit ei takaa mitään sillä ei kannettu vesi kaivossa pysy. Kaikenlaisissa kuvioissa voi olla hyviä ja huonoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Notagain kirjoitti:
Oletteko huomanneet että kun olet poikki, väsynyt, surullinen ja tarvitsisit tukea, narsisti pahentaa tilannetta esim heittämällä laskun tai kommetoimalla ikävästi? Siis tarkoituksella pahentaa oloa. Normaali ihminen auttaa ja tukee. Sana juttu jos olet iloinen. Minulle kommentoitiin usein, että naurat rumalla äänellä tai liian kovaa.
Just näin! Hyi olkoon ku tuli ihan paha olo. Onhan tuo nyt ihan sairasta toisen ihmisen sielun tappamista.
Miten pääsen tästä narsisti vihastani? Tarviiko minun päästä siitä? Pelkään että tapan vielä jos yksikin narsu pääsee ihoni alle.
Ei enää pääse, koska seuraavalla kerralla näet vaaranmerkit ja kuuntelet kehoasi ja alitajuntaasi.
Mun päähän vaan ei vieläkään mahdu se, että tällaisia ihmisiä on olemassa ja miten hirveän pahan olon he saavat toisissa aikaan eivätkä he edes itse halua muuttua vaan olettavat, että toiset taittuvat heidän kontrolliinsa.
Eri, mutta vaaranmerkit voi olla erilaisia, joten narsistia voi seurata toinen narsisti. Ensimmäinen ex oli erittäin huomiohakuinen ja esitti boheemia taiteilijaa. Toinen ei ollut yhtään huomiohakuinen vaan akateeminen pukumies, ja hän osoittautui tosi vaaralliseksi.
Silloin tietoa ei ollut näin saatavilla ja luulin että juuri huomiohakuisuus on päällimmäinen tunnusmerkki. Hänestäkin pääsin eroon vasta, kun tuli seuraava mies, joka onneksi on normaali.
Rankin työ on ollut todeta omat kipukohdat lapsuuden kaltoinkohtelusta lähtien. Ja viha itseä kohtaan, miksi en lähtenyt ja jos olisin lähtenyt, jos ja jos ja jos, huonoa tuuriakin oli.Kirjaesimerkeissä "ystävättäret varoittaa", mutta kun 1. nasse oli vienyt kaveripiirin, kriisin tullen huomasi että uudet (korkeasti koulutetut!!) kaverit oli lähinnä vahingoniloisia ja epävakaita.
Eli kyllä narsisti osaa valita sellaisen uhrin, jolla ei ole taustatukea tai pakopaikkaa. Tuo on aivan helvetillistä kun se pääsi kiemurtelemaan kuvioihin, tietää kotini, mökin, lomapaikat, mansikkapaikat ja sukulaisten asunnot. Se on ikäänkuin saastuttanut kaikki paikat missä on käynyt. Erityiseksi tunnusmerkiksi sanoisin, esim jos olet muuttanut. Normaali kaveri jos soittaa kysyy mitä kuuluu, haluaisitko tavata, missä ja koska sulle sopisi. Narsisti soittaa puskista pitkän tauon jälkeen, mihin ole muuttanut, haluan tulla käymään siellä heti! Eiku nyt!
Erityisesti toisten kodit näitä kiinnostaa, koti kun on yksityinen ja sitä ne ei voi sietää, että toisella on jotain yksityistä. Toisen kotiin tungetaan vaikka kutsumatta, isännäksi tai emännäksi vaikka ovessa ei ole heidän nimeään, niin loisiminen oikein ilmenee. Narsisti on ensisijaisesti loinen.
Ystävistä ja sukulaisista ei kannata mainita tarkemmin.
Pahat muistot tulee monissa paikoissa vaikka suhde olisi jo ohi. Pahalla on pitkä varjo.
Mua jäi vaivaamaan tämä yksityisyys, koti ja muutto. Joskus kolmisenky,mentä vuotta sitten muutin isommassa kaupungissa. Tapasin samoihin aikoihin miehen, joka myöhemmin osoittautui hyvin huonoksi valinnaksi. Mutta siis. Yksi ilta ovikello soi, olin vasta tekemässä silmäystä siitä, mitä tarvitsisi uuteen asuntoon hankkia. En siis muuttanut. Nimi ei ollut missään ja olin vain suunnilleen sanonut missä asunto on. Samanlaisia kerrostaloja useampi ja kerroksiakin taloissa reilusti. Jotenkin tämä vain löysi oikean oven.
Silloin olin ihan ihmeissäni, mutta se oli jotenkin romanttista ja aihe sivuutettiin suudelmin nopeasti. Mutta eihän siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin, että hän seurasi minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jss. Aivan hölmöläisen hommaa tuollainen analysointi, kun voisi vain elää sitä omaa elämäänsä nauttien, ja hyvässä seurassa. Ap ei kuulosta terveeltä.
Et ole selvästikään kohdannut aitoa narsistia kun et ymmärrä mihin kaikkeen heidän lonkeronsa ulottuvat. Ilman analysointia ja terapeutin apua olisin tod.näk paljon huonommassa jamassa. Terapeuttien mielestä on ihme, että olen näinkin hyvässä kunnossa.
Ap
Kyllä olen, mutta en ole uhriutuja, enkä uhrityyppiä, joten minun kanssani luovutti kun ei onnistunut.
Välit poikki, ja lopettaa se analysointi. Sillä pääsee alkuun.
Perheen ulkopuolisiin välien katkominen vielä onnistuu, mutta kun kyseessä lähiomaisia muuttuu asia paljon vaikeammaksi.
Ap
Tosi vaikeaa se todellakin on. Minulla on kaksikin sisarusta, jotka ovat ilmiselviä narsisteja. He yrittävät käskyttää minua tekemään hyväkseen milloin mitäkin. Toinen olisi jatkuvasti vailla rahaa, toinen taas vailla ihmistä, joka joka ikinen päivä vain kuuntelisi hänen luulosairauksistaan tuntitolkulla puhelimessa saamatta itse mitään myötätuntoa tai edes puheenvuoroa omista vaikeuksistaan. Ne kerrat kun olen yrittänyt vastavuoroisesti kertoa jotain omasta elämästäni, minua on kieltäydytty kuuntelemasta tai naurettu iloisesti todella pahojen tilanteiden päälle. Myöskään mitään vastavuoroista apua mihinkään asiaan on ollut turha odottaa tai pyytää.
Kun en enää suostu olemaan heidän kanssaan tekemisissä, niin muut sukulaiset ovat alkaneet syytellä minua kummalliseksi ja omituiseksi, mikä on järkyttänyt minua tosi paljon. Nyt viimeksi uutenavuotena sain kuulla, miten kuulemma olen kummallinen ihminen, kun en halua olla oman sisareni kanssa tekemisissä, ja miten siksi kuulemma tulisin olemaan loppuelämäni yksin. Näin julmasti sanoi minulle sukulainen, johon olen luottanut ja ollut mielestäni tosi läheisissä väleissä. Hän on jäänyt täysin nyt sisareni pauloihin: ensin kertoikin minulle, miten sisareni oli alkanut puhua minusta pahaa hänelle ja korostaa tapansa mukaan joka käänteessä totuuden vastaisesti, miten muka kovasti auttaa kaikkia kaikessa koko ajan.
Oikeasti sisareni ei auta ketään yhtään missään, kunhan vain puhuu näitä juttuja, miten on "auttavainen", "uhrautuu" eri asioissa jne. Periaatteessa tämä vanha ihminen tämän tietää, olen sen hänelle kertonut ja hän on nähnytkin tämän monet kerrat, mutta koska sisareni on alkanut hänelle soittelemaan joka toinen päivä, niin aivopesu on ilmeisestikin alkanut tuottaa tulosta. Varsinkin koska sisareni myös esiintyy suurena uskovaisena, lähettelee hänelle "siunausta" toivottelevia kortteja yms., kun taas minä olen rehellisesti kertonut, etten ole uskovainen.
Nyt sitten en ole tekemisissä sisarusteni enkä myöskään tämän heitä puolustamaan ja minua painostamaan alkaneen vanhan sukulaisen kanssa. Näin minut onnistutaan eristämään yhä enemmän pienestä lähisuvustani ihan vain kostoksi siitä, että en enää toimi palkattomana ja täysin ilman mitään kiitosta jäävänä palvelijana aikuisille sisaruksilleni heidän elämänsä normaaleissa asioissa, joista aikuisten tulisi itse selviytyä.
Olen tullut siihen tulokseen, että onneksi asun toisella puolella Suomea ja onneksi minulla on ystäviä, joita sisareni ei koskaan tule saamaan pauloihinsa. Jos näin ei olisi, niin seuraavaksi hän todennäköisesti yrittäisi kääntää myös heidät minua vastaan. Yritän sopeutua siihen, että minulla ei enää ole sukulaisia. Äitini, joka eniten joutui kärsimään sisarusteni itsekkyydestä ja usein puhuikin siitä minulle, on valitettavasti jo kuollut, ja isämme on muistisairas eikä enää liioin kykene mitenkään laittamaan sisaruksilleni kampoihin.
Onneksi tosiaan asut eripuolella suomea. Meillä kaikilla on vain yksi elämä ja ei sinun tarvitse pilata omaa elämääsi tuollaisten ihmisten takia jotka eivåt muutu. Suosittelisin lämpimästi jotain vertaistuki ryhmiä tai liity vaikka johonkin vesijuoksu kuntopiiriin, mistä voit saada uusia ystäviä. Antaa siskojen jauhaa mitä jauhavat puppua, ihmisten mielipiteillä ei ole väliä. Rakenna itsellesi uusi mieluinen elämä, varo uusia narsisteja ja opi rakastamaan itseäsi. Ei sinun tarvitse olla missään tekemisissä ihmisten kanssa jotka saavat mielesi mustumaan kerta toisensa jälkeen. Nyt alat elää itseäsi varten ja keskity vahvistamaan identiteettiäsi. Et ole sellainen mitä sisaresi ovat saaneet sinut uskomaan millainen olet. Vain sinä voit määritellä kuka olet. Anna uusien tuulien puhaltaa ja unohda menneet.
On hassua nähdä miten sokea narsistin suku voi olla. Ukko ja akka rähisee kaiket päivät lapsilleen ja toisilleen. Vaan auta kun joku on kylässä ollaan mielinkielin täydellisiä ja lakaistaan piiloon joka ikinen ongelma. Muita ei auteta mut sokea hovi juoksee hyysäämässä ja väliin itkemässä ja hyysäämässä. Ukko leikkii paikalta tärkeää ja varastaa jopa faceen valokuvia parempaa näytellääkseen. Kyseessä vähän tyhmempi suku ja pariskunta.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas millaisia kulllinjatkeita ja oman mahtavuuden korostajia tuntemillanne narskuilla on tavaroina tai harrastuksina.
Minun tuntemalla esim. aseet, metsästys ja kamppailulajiharrastus. Kaikki tähtää oman egon pullisteluun ja tavallaan sellaisen pelonkin luomiseen muissa. Hänen pitää vaikuttaa vahvalta ja voimakkaalta.
Mitään "rauhallisia yksilölajeja omaksi iloksi" narskulla ei ole, koska eihän niillä tehdä keneenkään vaikutusta. Ja vain se narskulla ratkaisee.
Oli ammatiltaan "poliisikoirien kouluttaja", musta vyö taekwondossa ja sukelluksen opettaja. Kaikki, jok'ikinen näistä paljastui valheeksi. Taekwondo puvun hän kyllä omisti ja sinisen vyön, mistä lie varastanut. Taekwondoa hän ei osannut, koska kerran hän joutui tappeluun ja meni lähes shokkiin ja jouduin itse pelastamaan hänet tuosta tilanteesta. Vastustaja oli sellainen pieni mies jonka minäkin päihitin naisena 6-0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites te, jotka olette olleet naimisissa narskun kanssa, oliko teillä häämatkaa? Miten teitte päätöksiä häitä koskevista asioista? Entäs aviossa tai muuten pidempään yhdessä olleet, kävittekö lomailemassa missään? En ole itse varma, onko ex-mieheni n vai muuten vain hyvin epävakaa persoona, mutta me emme koskaan lomailleet missään (21 v oltiin naimisissa), asuin pitkään hänen kotimaassaan ja halusin tietysti käydä välillä Suomessakin, niin mihinkään muuhun ei koskaan ollut varaa.. Ei kyllä ikinä muutenkaan, aina sama juttu "älä osta mitään, meillä ei ole rahaa" (olin siis pitkään kotona lasten kanssa), nyt hän ei halua jakaa omaisuuttamme, koska "mikään niistä ei kuulu vaimolle", ero on jo kylläkin virallinen..
Vierailija kirjoitti:
Mites te, jotka olette olleet naimisissa narskun kanssa, oliko teillä häämatkaa? Miten teitte päätöksiä häitä koskevista asioista? Entäs aviossa tai muuten pidempään yhdessä olleet, kävittekö lomailemassa missään? En ole itse varma, onko ex-mieheni n vai muuten vain hyvin epävakaa persoona, mutta me emme koskaan lomailleet missään (21 v oltiin naimisissa), asuin pitkään hänen kotimaassaan ja halusin tietysti käydä välillä Suomessakin, niin mihinkään muuhun ei koskaan ollut varaa.. Ei kyllä ikinä muutenkaan, aina sama juttu "älä osta mitään, meillä ei ole rahaa" (olin siis pitkään kotona lasten kanssa), nyt hän ei halua jakaa omaisuuttamme, koska "mikään niistä ei kuulu vaimolle", ero on jo kylläkin virallinen..
Ihan kuin mun elämästä. Häitä ei ollut, siis juhlaa. Vain pikainen laillinen toimitus. Häämatkaa ei olisi ollut ellen olisi maksanut ja järkännyt (no, siis pari yötä hotellissa). Hän kyllä puhui, että myöhemmin sitten matkaamme Malediiveille. Ei tullut sitä päivää. Koskaan ei varaa mihinkään. Vuosikymmenien avioliiton ja lapsien jälkeen kaikki hänen omaisuuttaan ja mikään ei minulle kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mielestään aina oikeassa ja reilu tyyppi, jolla on hyviä juttuja. Ei kuitenkaan osaa huomioida muita keskusteluissa, eikä ole kiinnostunut muiden kuulumisista/mielipiteistä. Hänen kanssaan tulee juttuun, jos häntä ”ihailee” ja mielistelee. Saa usein keskustelukumppaninsa tuntemaan itsensä hölmöksi pienillä eleillä/ignoorauksella.
Vierailija kirjoitti:
On mielestään aina oikeassa ja reilu tyyppi, jolla on hyviä juttuja. Ei kuitenkaan osaa huomioida muita keskusteluissa, eikä ole kiinnostunut muiden kuulumisista/mielipiteistä. Hänen kanssaan tulee juttuun, jos häntä ”ihailee” ja mielistelee. Saa usein keskustelukumppaninsa tuntemaan itsensä hölmöksi pienillä eleillä/ignoorauksella.
Tähän vielä lisäyksenä, että osaa esittää hyvinkin miellyttävää, jos siitä on hänelle itselleen hyötyä. Siksi usein esim. suhteissa narsistien kumppaneiden ystävät ja sukulaiset saattavat aluksi pitää häntä tosi hyvänä ja täydellisenä tyyppinä. Narsisti ei myöskään hyväksy tappiota, usein mielummin ”tuhoaa” vastustajansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mielestään aina oikeassa ja reilu tyyppi, jolla on hyviä juttuja. Ei kuitenkaan osaa huomioida muita keskusteluissa, eikä ole kiinnostunut muiden kuulumisista/mielipiteistä. Hänen kanssaan tulee juttuun, jos häntä ”ihailee” ja mielistelee. Saa usein keskustelukumppaninsa tuntemaan itsensä hölmöksi pienillä eleillä/ignoorauksella.
Tähän vielä lisäyksenä, että osaa esittää hyvinkin miellyttävää, jos siitä on hänelle itselleen hyötyä. Siksi usein esim. suhteissa narsistien kumppaneiden ystävät ja sukulaiset saattavat aluksi pitää häntä tosi hyvänä ja täydellisenä tyyppinä. Narsisti ei myöskään hyväksy tappiota, usein mielummin ”tuhoaa” vastustajansa.
Ulkopuolisten mielestä aika mitätönkin tuttava (joka on kuitenkin loukannut narskua) voidaan mustamaalata ihan hullunraivolla.
Hälytyskellot soimaan jos kuulette narskun valheellisia juoruja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mielestään aina oikeassa ja reilu tyyppi, jolla on hyviä juttuja. Ei kuitenkaan osaa huomioida muita keskusteluissa, eikä ole kiinnostunut muiden kuulumisista/mielipiteistä. Hänen kanssaan tulee juttuun, jos häntä ”ihailee” ja mielistelee. Saa usein keskustelukumppaninsa tuntemaan itsensä hölmöksi pienillä eleillä/ignoorauksella.
Tähän vielä lisäyksenä, että osaa esittää hyvinkin miellyttävää, jos siitä on hänelle itselleen hyötyä. Siksi usein esim. suhteissa narsistien kumppaneiden ystävät ja sukulaiset saattavat aluksi pitää häntä tosi hyvänä ja täydellisenä tyyppinä. Narsisti ei myöskään hyväksy tappiota, usein mielummin ”tuhoaa” vastustajansa.
Erityisesti taloudellinen hyöty kiinnostaa kovasti. Myös tärkeää kuulua ns. muihin menestyjiin, joten siksi namedropping on tosi yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää oli itselleni se suurin vaaranpaikka ja kompastuskivi. En kerrassaan voinut uskoa että kukaan voi olla niin paha, "kaiken täytyy nyt olla väärinkäsitystä, tuossa ihmisessä jota rakastan, täytyy olla hyvyyttä! Minun on pakko jäädä ottamaan selvää ja annettava mahdollisuus tämän kauhean vääryyden korjaamiseen." Tällaiset ajatukset saivat minut jäämään.
Minä palasin pienien erojen jälkeen aina uudestaan ja uudestaan juuri tuosta syystä. Tällä hetkellä viimesin ero viime kesältä ja nyt olen tankannut niin paljon faktaa narsismista mieleeni että enää en usko palaavani hänen luokseen. Pakko on alkaa uskomaan ettei hän ikinä muutu eikä hän ole normaali. Hän on aiheuttanut elämässäni niin mittavat tuhot (taloudellinen, henkinen ja terveydellinen) että enää ei voi hyväksyä tuollaista käytöstä mitä hän on aiheuttanut.
En oikein usko sitä, että miehissä muka narskuja paljon enemmän kun itse törmännyt useampaan narskun ominaisuudet täyttävään naiseen peräkanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko sitä, että miehissä muka narskuja paljon enemmän kun itse törmännyt useampaan narskun ominaisuudet täyttävään naiseen peräkanaa.
Samaa mieltä. Miehet eivät vaan ehkä puhu asiasta niin paljon ja naiset ovat muutenkin kovempia analysoimaan asioita monelta eri kantilta, (tunnustan itsekin)
Puhukaa miehet! Se helpottaa ja auttaa ehkä muita samassa tilanteessa olevia. Samassa veneessä tässä ollaan sukupuoleen katsomatta.
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko sitä, että miehissä muka narskuja paljon enemmän kun itse törmännyt useampaan narskun ominaisuudet täyttävään naiseen peräkanaa.
Olis tosi hyvä kuulla myös miehiltä näistä kokemuksista. Onko samanlaista mitä naiset täällä kertoneet existään vai onko naispuolisilla narsuilla ihan omanlaiset kaavat parisuhteessa?
Olen miettinyt viime päivinä tähän uhrin asemaan liittyvää ristiriitaa. Miten voin syyttää tilanteestani muita, ts. narsistia ja lapsuudenkotiani, joiden takia olin niin altis lankeamaan narsistin pauloihin, kun olen aina ollut sitä mieltä, että aikuinen ihminen on itse vastuussa omasta käytöksestään? Että ok, muut ovat kohdelleet minua aikoinaan väärin, mutta siitä pitäisi päästä yli ja ottaa vastuu omasta elämästä. Ja vaikka ymmärsin tämän teoriassa, niin miten ihmeessä annoin silti narsistin viedä minulta yli puolet tähänastisesta elämästäni? Ja miten voin syyttää narsistia pahaksi ihmiseksi, joka ei ansaitse sääliä, kun hänkin on oikeasti uhri, se viaton lapsi jonka omat vanhemmat ovat aikoinaan tuhonneet.
Olen päässyt irti narsistista eikä ole pelkoa, että uskoisin enää hänen valheisiinsa, mutta en voi lakata syyttelemästä itseäni tyhmäksi kaiken tapahtuneen takia. Miten tästä syyllisyydentunteesta voi päästä eroon, kun muiden syyttäminen saa minut tuntemaan itseni väärin tehneeksi pikkulapseksi, joka osoittaa sormella kaveria, että "en se minä ollut vaan toi sen teki"?
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt viime päivinä tähän uhrin asemaan liittyvää ristiriitaa. Miten voin syyttää tilanteestani muita, ts. narsistia ja lapsuudenkotiani, joiden takia olin niin altis lankeamaan narsistin pauloihin, kun olen aina ollut sitä mieltä, että aikuinen ihminen on itse vastuussa omasta käytöksestään? Että ok, muut ovat kohdelleet minua aikoinaan väärin, mutta siitä pitäisi päästä yli ja ottaa vastuu omasta elämästä. Ja vaikka ymmärsin tämän teoriassa, niin miten ihmeessä annoin silti narsistin viedä minulta yli puolet tähänastisesta elämästäni? Ja miten voin syyttää narsistia pahaksi ihmiseksi, joka ei ansaitse sääliä, kun hänkin on oikeasti uhri, se viaton lapsi jonka omat vanhemmat ovat aikoinaan tuhonneet.
Olen päässyt irti narsistista eikä ole pelkoa, että uskoisin enää hänen valheisiinsa, mutta en voi lakata syyttelemästä itseäni tyhmäksi kaiken tapahtuneen takia. Miten tästä syyllisyydentunteesta voi päästä eroon, kun muiden syyttäminen saa minut tuntemaan itseni väärin tehneeksi pikkulapseksi, joka osoittaa sormella kaveria, että "en se minä ollut vaan toi sen teki"?
Kuka valehteli suhteessa? Sinä vai narsisti? Kuka uskotteli ja tulevaisuusfeikkasi, sinä vai narsisti? Kuka uskoi toisen valheet, sinä vai narsisti? Kenen tunteet olivat oikeasti pelissä ja ketä sattui, sinua vai narsistia?
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt viime päivinä tähän uhrin asemaan liittyvää ristiriitaa. Miten voin syyttää tilanteestani muita, ts. narsistia ja lapsuudenkotiani, joiden takia olin niin altis lankeamaan narsistin pauloihin, kun olen aina ollut sitä mieltä, että aikuinen ihminen on itse vastuussa omasta käytöksestään? Että ok, muut ovat kohdelleet minua aikoinaan väärin, mutta siitä pitäisi päästä yli ja ottaa vastuu omasta elämästä. Ja vaikka ymmärsin tämän teoriassa, niin miten ihmeessä annoin silti narsistin viedä minulta yli puolet tähänastisesta elämästäni? Ja miten voin syyttää narsistia pahaksi ihmiseksi, joka ei ansaitse sääliä, kun hänkin on oikeasti uhri, se viaton lapsi jonka omat vanhemmat ovat aikoinaan tuhonneet.
Olen päässyt irti narsistista eikä ole pelkoa, että uskoisin enää hänen valheisiinsa, mutta en voi lakata syyttelemästä itseäni tyhmäksi kaiken tapahtuneen takia. Miten tästä syyllisyydentunteesta voi päästä eroon, kun muiden syyttäminen saa minut tuntemaan itseni väärin tehneeksi pikkulapseksi, joka osoittaa sormella kaveria, että "en se minä ollut vaan toi sen teki"?
Kiireessä kirjotan, mut ite oon ainaki kuullut että narsistin lapsi kantaa epämääräistä syyllisyyden tuntoa sisällään ja siitä on mahdollista parantua terapian myötä.
Ja nuo tuntemukset, sääli narsistiasi kohtaan ja itseinho, ovat varmasti meille kaikille tuttuja. Näitten asioitten kanssa kamppaillaan jokainen. Toisilla toipuminen kestää enemmän, toisilla vähemmän. Onko sinulla pitkä aika erosta? Ainakin jos joku kuolee niin sanotaan että pahin vaihe siitä yli pääsemiseen kestää vuoden.
Miten löytää tasapaino sen kanssa, että tuntisi tarpeeksi vihaa, inhoa pysyäkseen takuuvarmasti irti narsistista, mutta ei niin, että se myrkyttää oman mielen...
Tosi vaikeaa se todellakin on. Minulla on kaksikin sisarusta, jotka ovat ilmiselviä narsisteja. He yrittävät käskyttää minua tekemään hyväkseen milloin mitäkin. Toinen olisi jatkuvasti vailla rahaa, toinen taas vailla ihmistä, joka joka ikinen päivä vain kuuntelisi hänen luulosairauksistaan tuntitolkulla puhelimessa saamatta itse mitään myötätuntoa tai edes puheenvuoroa omista vaikeuksistaan. Ne kerrat kun olen yrittänyt vastavuoroisesti kertoa jotain omasta elämästäni, minua on kieltäydytty kuuntelemasta tai naurettu iloisesti todella pahojen tilanteiden päälle. Myöskään mitään vastavuoroista apua mihinkään asiaan on ollut turha odottaa tai pyytää.
Kun en enää suostu olemaan heidän kanssaan tekemisissä, niin muut sukulaiset ovat alkaneet syytellä minua kummalliseksi ja omituiseksi, mikä on järkyttänyt minua tosi paljon. Nyt viimeksi uutenavuotena sain kuulla, miten kuulemma olen kummallinen ihminen, kun en halua olla oman sisareni kanssa tekemisissä, ja miten siksi kuulemma tulisin olemaan loppuelämäni yksin. Näin julmasti sanoi minulle sukulainen, johon olen luottanut ja ollut mielestäni tosi läheisissä väleissä. Hän on jäänyt täysin nyt sisareni pauloihin: ensin kertoikin minulle, miten sisareni oli alkanut puhua minusta pahaa hänelle ja korostaa tapansa mukaan joka käänteessä totuuden vastaisesti, miten muka kovasti auttaa kaikkia kaikessa koko ajan.
Oikeasti sisareni ei auta ketään yhtään missään, kunhan vain puhuu näitä juttuja, miten on "auttavainen", "uhrautuu" eri asioissa jne. Periaatteessa tämä vanha ihminen tämän tietää, olen sen hänelle kertonut ja hän on nähnytkin tämän monet kerrat, mutta koska sisareni on alkanut hänelle soittelemaan joka toinen päivä, niin aivopesu on ilmeisestikin alkanut tuottaa tulosta. Varsinkin koska sisareni myös esiintyy suurena uskovaisena, lähettelee hänelle "siunausta" toivottelevia kortteja yms., kun taas minä olen rehellisesti kertonut, etten ole uskovainen.
Nyt sitten en ole tekemisissä sisarusteni enkä myöskään tämän heitä puolustamaan ja minua painostamaan alkaneen vanhan sukulaisen kanssa. Näin minut onnistutaan eristämään yhä enemmän pienestä lähisuvustani ihan vain kostoksi siitä, että en enää toimi palkattomana ja täysin ilman mitään kiitosta jäävänä palvelijana aikuisille sisaruksilleni heidän elämänsä normaaleissa asioissa, joista aikuisten tulisi itse selviytyä.
Olen tullut siihen tulokseen, että onneksi asun toisella puolella Suomea ja onneksi minulla on ystäviä, joita sisareni ei koskaan tule saamaan pauloihinsa. Jos näin ei olisi, niin seuraavaksi hän todennäköisesti yrittäisi kääntää myös heidät minua vastaan. Yritän sopeutua siihen, että minulla ei enää ole sukulaisia. Äitini, joka eniten joutui kärsimään sisarusteni itsekkyydestä ja usein puhuikin siitä minulle, on valitettavasti jo kuollut, ja isämme on muistisairas eikä enää liioin kykene mitenkään laittamaan sisaruksilleni kampoihin.