Narsistin keskustelutyyli
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Tässä lyhyt wikipedia copy/paste jos joku ihmettelee tätä "anaalivaihetta":
Anaalivaihe on Sigmund Freudin mukaan lapsen kehityksessä noin yhden ja kahden vuoden iässä tapahtuva vaihe, jolloin lapsi rupeaa tiedostamaan peräaukon erogeeniset alueet, ja painiskelee peräaukon toiminnan hallitsemiseen liittyvien kysymysten kanssa.
Tämä menee mielenkiintoiseksi. Niin moni omituinen asia on selvinnyt ketjua lukiessa. Myös tämä jatkuva kiinnostus anaaliseksiä kohtaan, johon minä en suostunut kertaakaan. Hän piti usein kalsareita joissa oli pepun kohdalla nyrkin kokoinen reikä. En tiedä mistä tullut, mutta ei suostunut heittämään niitä roskiin ja vaihtamaan ehjiin. Reikäisiä alushousuja oli paljon missä reikä peräaukon kohdalla. Tiedä sitten onko se sattumaa vai onko sille joku erityinen syy.
Hämmentävää. Täälläkin narsistilla oli kalsareissa isoja reikiä takapuolen kohdalla. :) Itse kyllä tulkinnut sitä siten, etten olut edes sen arvoinen, että kanssani olisi pitänyt pitää puhtaita ja ehjiä kalsareita. Kertoi usein kuinka monta päivää oli vaihtamatta... ja näytti reikiä. Ja jos joku kysyy, niin tasan oli ehjät ja puhtaat kalsarit ekat pari vuotta, vasta devaluation-vaiheessa astuivat rikkinäiset kalsarit kuvioihin. Ja uusia ostettiin discard-vaiheessa, eli varmaankin sitten jonkun muun lovebombingissa.
Muutoin aihe ei koskaan näkynyt makuuhuoneen puolella.
Metaforana hän kyllä käytti usein lausetta p*nna pers****. "Tulkaa jonoon vaan ja pank*** per***" viitaten siihen, kuinka kaikki haluavat pettää hänet, kusettaa häntä, käyttää häntä hyväkseen. Luulin sen olevan alan ammattijargonia, mutta taitaakin olla narsistin kieltä tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin tuttua minullekin tuo hyllyttäminen. Mies unohti minut täysin, kun lähdin esimerkiksi siskoni luo viikonlopuksi käymään. Olisi kuin olisimme eronneet, mutta enhän minä sitä silloin tajunnut. Ei soittanut, ei laittanut viestiä, vastasi viesteihin tooodella pitkällä viiveellä jne. Ei sanonut ikinä ikävöivänsä.
Tuttua tällainen touhu jota en ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ollut muidenkin kirjoituksia narsistin sairaalloisesta ja rajattomasta kiinnostuksesta omaa peräaukkoaan kohtaan.
Ikään kuin ikuisesta juuttumisesta anaalivaiheeseen, siis kehitysvaiheeseen yleensä 1-2-vuotiaalla lapsella.
Narsisti exänk piti suuresti anaaliseksistä ja ei siinä mitään, nautin strapon-leikeistä minäkin.
Raja tuli vastaan kun mies alkoi kuumottelemaan että uroskoirani pitäisi astua hänet🤮
Nyt mulla tuli mieleen tuosta jotain sellaista epäilyä lapsuudesta, mitä en halua edes kirjoittaa. Liittyy meidän koiraan ja narisistivanhempaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ollut muidenkin kirjoituksia narsistin sairaalloisesta ja rajattomasta kiinnostuksesta omaa peräaukkoaan kohtaan.
Ikään kuin ikuisesta juuttumisesta anaalivaiheeseen, siis kehitysvaiheeseen yleensä 1-2-vuotiaalla lapsella.
Narsisti exänk piti suuresti anaaliseksistä ja ei siinä mitään, nautin strapon-leikeistä minäkin.
Raja tuli vastaan kun mies alkoi kuumottelemaan että uroskoirani pitäisi astua hänet🤮Nyt mulla tuli mieleen tuosta jotain sellaista epäilyä lapsuudesta, mitä en halua edes kirjoittaa. Liittyy meidän koiraan ja narisistivanhempaan.
Mitä ihmettä?! Onko narsistit jotain pervoja?
Narsisti sukulaiseni lapsuudessani oli täysin häiriintynyt pedo ym. seksuaalisesti. Muka huumorin varjolla myös tykkäsi räplätä koiriensa vehkeitä ja naureskeli sitten sille, kuin hyvällekin vitsille, yök!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ollut muidenkin kirjoituksia narsistin sairaalloisesta ja rajattomasta kiinnostuksesta omaa peräaukkoaan kohtaan.
Ikään kuin ikuisesta juuttumisesta anaalivaiheeseen, siis kehitysvaiheeseen yleensä 1-2-vuotiaalla lapsella.
Narsisti exänk piti suuresti anaaliseksistä ja ei siinä mitään, nautin strapon-leikeistä minäkin.
Raja tuli vastaan kun mies alkoi kuumottelemaan että uroskoirani pitäisi astua hänet🤮Nyt mulla tuli mieleen tuosta jotain sellaista epäilyä lapsuudesta, mitä en halua edes kirjoittaa. Liittyy meidän koiraan ja narisistivanhempaan.
Mitä ihmettä?! Onko narsistit jotain pervoja?
Sinänsä ovat, että aikuisen hormonit lapsen tasolle jääneessä tunne-elämässä ja vajavainen empatiakapasiteetti ja esineellistämistaipumus. Lisäksi ovat autoeroottisia eli oma nautinto on ainoa nautinto, muut läsnäolevat ovat seksileluja narsistin masturbaatiohetkessä.
Eksä meuhkasi aina laskuja maksaessaan, että kaikki haluavat hänestä vain rahaa, rahaa. Luulin pitkään, että tämä oli huumoria. Siis lausahdus oli jo aika alkuvaiheessa mukana.
Ikävä kyllä se oli miten hän maailman näki. Ei ajatellut, että maksamalla saa vaikka ruokaa ja lämpöä perheelle, työtä tyntekijälle. Ei. Kaikki vain yrittivät nyhtää hänet putipuhtaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mites jos ois kaksi narsistia parisuhteessa?
Kumpikin on aina oikeassa = ero!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos ois kaksi narsistia parisuhteessa?
Kumpikin on aina oikeassa = ero!
Sketsi kahdesta narsistista yhdessä
Oma narsistiäitini oli kyllä aika frigidi. Suostui ilmeisesti seksiin vain vallankäytön välineenä. Kunnon lady Macbeth. Oli aivan järkyttynyt, kun hänen haukuttuaan homoja sanoin, että harrastaahan heterotkin anaaliseksiä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vaurioita narsisti aiheuttaa lapsille?
Miten näitä vaurioita voi hoitaa, kotikonstein ja ammattiavulla?
Miten voi toimia jottei narsismi periydy lapsille?
Kaikki vinkit otetaan vastaan, kiitos jos voit vastata!
Riippuu lapsesta. Joistakin ainakin tulee liian miellyttämishaluisia ja varovaisia. Vuorovaikutustaidot huonot, mutta hyviä ainakin arvaamaan muiden mielialoja kuin ilmapuntarit - arvaus voi vaan mennä ihan pieleen muiden ihmisten kanssa. Näin minulle kävi.
Narsistin lapsesta tulee karkeasti ottaen joko narsisti tai empaatikko, mikäli vaurioita syntyy. Haitallisesta empaattisuudesta on mahdollista parantua terapian tai self-helpin ja itsensä työstämisen avulla.
Vierailija kirjoitti:
Tässä lyhyt wikipedia copy/paste jos joku ihmettelee tätä "anaalivaihetta":
Anaalivaihe on Sigmund Freudin mukaan lapsen kehityksessä noin yhden ja kahden vuoden iässä tapahtuva vaihe, jolloin lapsi rupeaa tiedostamaan peräaukon erogeeniset alueet, ja painiskelee peräaukon toiminnan hallitsemiseen liittyvien kysymysten kanssa.
Oraalivaiheessa lapsen viettityydytys tulee aluksi suun kautta. Olen tavannut parikin tällaista aikuista jonka on jatkuvasti päästävä imemään ja nuolemaan vaikka toisen kasvoja, tunkemaan kielareita, väkivaltaista rinnan lussutusta, toisen ihon imemistä ym.
Suun vääntelyä ja äänienpäästelyä, prutputtelua ja maiskutusta ym suulla tehtävää irvistelyä ja ilveilyä äänineen. Rivosti liikkuva kieli ulkona suusta. Kuulostaa kevyeltä mutta ei ole jos kohdalle osuu. Myös kiinnostunut esim lasten suista.
Narsisti salarakkaana. Kokemuksia muilla? Ehkä raskainta jatkuva epävarmuus narsistin mieli-aloista ja suhteen laadusta. Ja siitä, miten hänelle asiat esittää, miten muotoilee viestit ym. että suhde pysyisi mahdollisimman ”hyvänä”. Ja hyvänähän se pysyy vain, kun itse antaa ja yrittää kaikkensa, jatkuvasti jaksamisen äärirajoilla ja jaksaa joka asiassa miellyttää täysillä. Narsistilla on hyvä tutka jos vähänkään väsähtää ja ote herpaantuu hän vaistoaa ja rankaisee siitä. Ja vaikka tekisi kaiken täydellisesti niin jatkuva lähentyminen-etääntyminen, kylmä-kuuma, kissa-hiiri -leikki, ajoittainen etääntyminen, kylmyys ja ”katoamiset” on raskasta. Tunne, että on vain esine ja hyväksikäytön kohde tekee tyhjän ja surullisen olon. Kuitenkin sitä aina epäilee itseään eniten, että onko liian herkkänahkainen, liian riippuvainen, ylireagoi, on vainoharhainen? Kuvittelee kaiken? Että eihän se narsisti nyt voi olla mikään paha ihminen, kun välillä on niin ihana ja kaikki vaikuttaa täydelliseltä. Ja tätä monta vuotta. Lopulta on niin syvällä ja itse vain varjo siitä, mitä ennen oli ja pää aivan sekaisin, että mitä mikäkin on. Jatkuvaa pettymysten ja toiveikkuuden vuoristorataa. Suuria tunteiden heilahteluita laidasta laitaan päivästä toiseen. Riippuvuus on kamala. Kuin narkkari, joka tarvii annoksen narsistia, että pystyy edes elämään. Ja elämä ei ole niin kuin joskus ennen. Kaikki pyörii vain narsistin ympärillä. Muuta elämää ei ole, eikä saa olla. Jos on niin narsisti rankaisee. Oma itse ennen narsistia tuntuu täysin vieraalle ihmiselle. Kun katsoo kuvia ja lukee kirjoituksia ihmettelee olenko minä ollut joskus tuollainen? Onko minulla ollut noin paljon energiaa ja normaalia elämää? Nykyään vain kotona, vailla mitään elämää. Vain elämää narsistia varten. Kuin narsisti olisi kaapannut sinut ja elämäsi. Sitä syyttää vain itseään, että miksi on niin huono ja tyhmä, että tämä on voinut tapahtua? Ajattelee, että on niin huono, että on ansainnutkin kaiken sen huonon kohtelun. Ja siihen tottuu.. pettymyksiin, huonoon oloon, loukkauksiin, turtuu niihin ja kuin pyyhkii ne tajunnasta. Odottaa vain taas sitä palkintoa ja hyvää aikaa narsistin kanssa. Lopulta kaikki paha alkaa tuntumaan normaalilta ja uskoo, että on sen ansainnut. Väsymyksen tajuaa ajoittain ja sen, kuinka kieroutunutta ja epänormaalia kaikki narsistin kanssa on. Tajuaa mihin on joutunut mukaan, kun ajoittain putoaa niin syvälle (pettymykset, väsymys, toivottomuus) että ajatukset alkaa olla itsetuhoisia.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti salarakkaana. Kokemuksia muilla? Ehkä raskainta jatkuva epävarmuus narsistin mieli-aloista ja suhteen laadusta. Ja siitä, miten hänelle asiat esittää, miten muotoilee viestit ym. että suhde pysyisi mahdollisimman ”hyvänä”. Ja hyvänähän se pysyy vain, kun itse antaa ja yrittää kaikkensa, jatkuvasti jaksamisen äärirajoilla ja jaksaa joka asiassa miellyttää täysillä. Narsistilla on hyvä tutka jos vähänkään väsähtää ja ote herpaantuu hän vaistoaa ja rankaisee siitä. Ja vaikka tekisi kaiken täydellisesti niin jatkuva lähentyminen-etääntyminen, kylmä-kuuma, kissa-hiiri -leikki, ajoittainen etääntyminen, kylmyys ja ”katoamiset” on raskasta. Tunne, että on vain esine ja hyväksikäytön kohde tekee tyhjän ja surullisen olon. Kuitenkin sitä aina epäilee itseään eniten, että onko liian herkkänahkainen, liian riippuvainen, ylireagoi, on vainoharhainen? Kuvittelee kaiken? Että eihän se narsisti nyt voi olla mikään paha ihminen, kun välillä on niin ihana ja kaikki vaikuttaa täydelliseltä. Ja tätä monta vuotta. Lopulta on niin syvällä ja itse vain varjo siitä, mitä ennen oli ja pää aivan sekaisin, että mitä mikäkin on. Jatkuvaa pettymysten ja toiveikkuuden vuoristorataa. Suuria tunteiden heilahteluita laidasta laitaan päivästä toiseen. Riippuvuus on kamala. Kuin narkkari, joka tarvii annoksen narsistia, että pystyy edes elämään. Ja elämä ei ole niin kuin joskus ennen. Kaikki pyörii vain narsistin ympärillä. Muuta elämää ei ole, eikä saa olla. Jos on niin narsisti rankaisee. Oma itse ennen narsistia tuntuu täysin vieraalle ihmiselle. Kun katsoo kuvia ja lukee kirjoituksia ihmettelee olenko minä ollut joskus tuollainen? Onko minulla ollut noin paljon energiaa ja normaalia elämää? Nykyään vain kotona, vailla mitään elämää. Vain elämää narsistia varten. Kuin narsisti olisi kaapannut sinut ja elämäsi. Sitä syyttää vain itseään, että miksi on niin huono ja tyhmä, että tämä on voinut tapahtua? Ajattelee, että on niin huono, että on ansainnutkin kaiken sen huonon kohtelun. Ja siihen tottuu.. pettymyksiin, huonoon oloon, loukkauksiin, turtuu niihin ja kuin pyyhkii ne tajunnasta. Odottaa vain taas sitä palkintoa ja hyvää aikaa narsistin kanssa. Lopulta kaikki paha alkaa tuntumaan normaalilta ja uskoo, että on sen ansainnut. Väsymyksen tajuaa ajoittain ja sen, kuinka kieroutunutta ja epänormaalia kaikki narsistin kanssa on. Tajuaa mihin on joutunut mukaan, kun ajoittain putoaa niin syvälle (pettymykset, väsymys, toivottomuus) että ajatukset alkaa olla itsetuhoisia.
Tuo sinun kirjoitus jysähti! Olen aika lailla samoja asioita miettinyt viime aikoina. Voiko sinun kanssa vaihtaa ajatuksia privana? Olen yrittänyt kysyä narstien tuesta ja lukea kirjallisuutta ja artikkeleita. Etsin vastausta enkä löydä. Haluaisin verrata kokemuksia tuntuuko omat ajatukset tutulta. Tänne en uskalla kirjoittaa, jos hän lukee. Olen nainen.
T: E
Siis kuka on se salarakas? Oman puolison lisäksi narsisti salarakkaana en ikinä luottaisi, se voisi tehdä vaikka mitä tuhopaljastuksia. Vai narsistilla puoliso ja sinä siinä hänen kakkoskumppaninaan?
Riippuvuus on traumaside ja huumetta aivoille ja keholle. Siitä pitää vain vierottautua, ei siitä muuten pääse.
Meilläkin dido aina hanurissa. Hänen hanurissa.