Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
- Narsistilla oli ollut juuri joku on-off suhde naisen kanssa kun me tavattiin, ei se tainnut päättyä niin kuin hän sen esitti. Samana iltana kun me tavattiin, mies oli ollut nukkuvan nuoren tytön kimpussa. Petti jo viikon kuluttua tapaamisesta, pussasi työkaveriaan edessäni. Sitten tuli anelemaan anteeksi, tämä taisi olla se eka testi miten pitkälle mun kanssa voi rajoja venyttää. Myönsi viestitelleensä naisen kanssa jälkeenpäin, tietenkin töissä myös näkivät päivittäin. Miehen facebookiin pukkasi myös Badoo-deittimainos pari vuotta seurusteltuamme. Kävi säännöllisesti omilla ryyppyreissuillaan. Nyt kun nämä luettelee aikajärjestyksessä, kuvio on selvä. Mutta ei sitä suhteessa tajunnut, kun kaikki paljastui pikkuhiljaa pala sieltä toinen täältä ja toinen esitti niin hyveellistä ja reilua, kovan lapsuuden läpikäynyttä. Pelkästään haukkui muita naisia. Hullua narsistin kanssa tämä loppupalapelin kokoaminen missä uhri näkee vasta koko kuvan!
- Puhelin oli kiinni toisinaan jos olin hänen luonaan, "kaveri soittelee kännissä".
- Soitti itse kännissä vanhemmilleni puhelun, jossa esittänyt jotain täyttä sontaa mun käyttäytymisestä ja miten huonosti mut on kasvatettu. Taisi kuvailla itseään heille asiantuntijan elkein.
- Mulla oli sängyssä vain 20 cm tilaa reunalla, sillä miehen piti saada levittäytyä raskaan työpäivän jälkeen. Siinä sitten yritin käännellä yöllä kylkeä ja aamulla "pirteänä" töihin. Usein lepuutti myös jalkaansa mun lantion päällä, koska se oli hyvä asento sen selälle. Tosi hyvä joo, kun yrittää nukkua ja hengittää rutistuksen alla. Nukkuessani aloitteli seksiä ja jos oli kännissä, samassa sängyssä oli ihan mahdoton nukkua. Miten voikin olla kuin ikiliikkujat ne kädet vaikka promilleja varmaan 3 ja mies puoliunessa höpöttäen, höpöttäen, höpöttäen, ja naamaan nauliutunut jähmettynyt pirun ilme.
- Kännitilat kirkkaasta viinasta oli jotain käsittämätöntä, ei tässä maailmassa eikä tietenkään sammu, vaan toimissa kuin duracel jänis. Väkivalta oli hengenvaarallisissa mittasuhteissa.
- "Miten sinuun voi olla kaikki hyvä sattunut kohdalleen yhteen ihmiseen". Tämän lauseen olin kuullut eräältä toiseltakin jonka tajusin myöhemmin myös narsistiksi. Okei, olin siis hyväuskoinen, manipuloitavissa, jne.
- Kukaan, ei kukaan varoittanut tyypistä. H-itto miksei?! Luuliko ne että halusin jotenkin täyttä sekoilua elämääni.
Nyt kun nämä kirjoitin, olen täynnä vihaa tätä sairasta s-ikaa kohtaan ja myös itseäni kohtaan miten saatoin olla niin tyhmä. Eikä tässä tietenkään vielä kaikki, paljon pahempia sattui. Ja mitä se tyyppi vielä nuorena ihmisenä saakaan aikaan, en kestä edes kuvitella.
Pakko myös ottaa nyt aikalisä eikä lukea tätä ketjua hetkeen, yhä edelleen (niin monien vuosien jälkeen!) liian satuttavia tunteita tulee näistä kommenteista myötäelämisen kautta.
Minäkin sain sängyssä sen verran tilaa että nukuin lähes siellä sängyn jalkopäässä ja toimin ikäänkuin ihmispenkkinä/jalkarahina. Tyyppi lepuutti jalkojaan lantioni päällä niin että toiseen lonkkaani tuli pysyvä kipu/vika.
Ja seksin aloitti tosiaan herätessään itsekseen itseällään leikkien, joskus heräsin ja tiedostin sen, joskus heräsin siihen että hän oli työntymässä sisääni nukkuessani.
Minulla oli vuosien varrella monta kertaa myös epäilys että mieheni huumaa minua jollakin lääkkeellä, mutten koskaan saanut asiasta varmuutta. Monesti yhden drinkin jälkeen katosi muististani kokonainen yö tai vuorokausi. Nenäni on myös murrettu jossain vuosien varrella ja täysin vino, muttei minulla ole muistikuvia missä, miten ja milloin. En ole alkoholisti joten kyse ei ole siitäkään että olisin ryyppyputken aikana kolhinut sen jossain.
Toki paljon muutakin mahtui noihin vuosiin. Onneksi ne ovat nyt takanapäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja seksin aloitti tosiaan herätessään itsekseen itseällään leikkien, joskus heräsin ja tiedostin sen, joskus heräsin siihen että hän oli työntymässä sisääni nukkuessani.
Tätä on kuultu aivan liikaa narsistien uhreilta, eli on yleistä tällainen kauhea toiminta. Pistää vihaksi ja surulliseksi. Narsisti pystyy kauheuksiin.
Tunnen erään naisnarsistin. Olen tllut siihen tulokseen että hänellä ei tule mieleenkään kieltää itseltään mitään nautintoja ja kaikki nautinnot vedetään överiksi, on se sitten miehensä, lastensa tai työpaikkansa kustanuksella. Vanhin lapsi oli pelkkä riesa jota avoimesti halveksi vauvasta asti ja tämä vanhin hoiti tietysti nuorempiaan niin että oma yläaste jäi käymättä lähes kokonaan. Työpaikalta pelasi rahat työpaikan pelikoneisiin. Valehteli ja vedätti miestään niin ettei niitä kehtaa edes tässä kertoa. Vauvoja tupsahteli maailmaan tämän tästä. Abortti oli ainoa ehkäisy. Kaikille uusille ihmisille mitä ihanin ja empaattisin ihminen ja puhuu lastensuojelut pökerryksiin mennen tullen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko teidän narsisti(miehillä) pakkomielle ruokaan? Tai ylipäätään ruoka jollakin tapaa korostunut asia?
Meillä 20 vuoden jo päättyneessä liitossa ruuan merkitys ex-miehelle korostui liiton viiden viimeisen vuoden aikana päättömiin mittasuhteisiin. Toki se oli sitä aiemminkin, mutta ei mielestäni överi.
Viimeisinä vuosina mies suoraan sanottuna sekosi lihaan. Hän kantoi kaupoista kilokaupalla erilaista lihaa. Nautaa, riistaa, sikaa, hevosta , kanafilettä (ei jauhelihaa). Hän kiersi koko läänin eri ruokakauppoja ja vaahtosi suu vaahdoten kuinka löysi naapurikaupungista taas uuden kaupan missä myydään hyyyyyvääää lihaa ja toi esimerkiksi 3 kg lihaa yhdeltä kauppareissulta.
Mies söi pelkkää lihaa, ei muuta. Ei kasviksia, ei perunaa tmv. Lounaaksi 3 kpl filepihvejä pannulle ja aina lähes raakana lautaselle ja suuhun.
Päivällisillä sama kuvio. Lihaköntsä lautaselle ja suuhun. Ruokaan meni meillä lähes 1000€ kuussa lihan vuoksi.
Aina se puhui vain lihasta vanhempiensa ja muutaman harvan kaverinsa kanssa. Yritin välillä sanoa lihan liiallisesta syönnistä ja rahan menosta mutta eihän siitä saanut dialogia aikaiseksi. Huutoraivon saattelema yritin kuulemma rajoittaa häntä.
Mietin joskus voiko ylikorostunut pakkomielle lihaan olla syy jostain muusta.
Kyllä, ruoka oli hyvin tärkeä asia.
Muutenkin tuntui ylikorostuvan ruumiin perustarpeet. Esim. vessahätää ei voinut koskaan pitkittää, vaan kaikki tai mitä ikinä piti keskeyttää, jotta hän pääsi vessaan. Normaaliin aikuiseen kehon hallintaan kuitenkin kuuluu kyky pidättää, jotta tilanne on otollisempi vessakäynnille.Nukkuminen meni hänen tarpeidensa mukaan myös.
Olen ajatellut, että tässä on jotain kehityksen jälkeenjääneisyyttä siinä mielessä, että hienosäätöä vaativat asiat, kuten empatia, keskustelutaito, muiden huomiointi, yhteiskunnassa toimivana jäsenenä eläminen joustavasti ja yhdessä muiden kanssa on kehittymättä. Perustarpeet ovat sitten ne, jotka tällaisessa ihmisessä saa yliotteen ja korvaa pidemmälle kehittyneet asiat.
Eksällä oli pakkomielle siihen että jos vessahätä yllättää niin sekunttiakaan ei voi pidetellä. Saattoi tehdä äkkipysäyksen motarin varteen että pääsee pissalle, kerran ajoi yhden talon pihalle ja pokkana kävi kuseskelemassa talon nurkilla, myös yhtäkkiä vilkkaalla pyörätiellä piti hoitaa tämä virtsaus ihmisten kulkiessa ohi. Saati sitten kotona jos joku oli vessassa hän oli ihan pakokauhun vallassa että äkkiä pitää avata ovi kun hänellä on pissahätä eikä voi pidättää (mies on siis pissannut parvekkeelle, keittiön lavuaariin ja roskikseen). Sitten toisaalta hän ei tajunnut, että pitkillä automatkoilla minä ja tyttäremme halusimme käydä huoltiksella vessa-asioissa eikä puskapissoilla, hän suuttu jos me sanoimme että olis vessahätä ja pysähtyisimme seuraavalla huoltiksella, monesti ajoi huoltiksen ohi ja kun muistutimme että meidän olis pitänyt käydä vessassa niin kommentoi että niitä huoltoasemia tulee matkan varrella, mutta usein ajoi ohi ja meidän piti pidätellä.
Joo ja nukkuminen oli sellainen asia myös, että vain hänen nukkumisellaan on merkitystä ja sitä pitää arvostaa, hänellä on oikeus nukkua . Ei minun tai lasten nukkumisella ollut mitään väliä. Vaikea oli ylläpitää perhe-elämää, kun toinen ei ikinä vaivautunut aamuisin olemaan se ensimmäinen aikuinen hereillä lasten kanssa tai piti mennä nukkumaan samaan aikaan kuin hän, koska ei saanut kuulua mistään mitään ääntä tai olla missään valoja päällä yms. Myös jos oltiin esim viikonloppuisin menossa jonnekin, niin aamuisin ei voitu lähteä ikinä minnekään kun hänen piti saada nukkua puoleen päivään asti.
Ruoka myös tavallaan oli pakkomielteitä. Esimerkiksi hän ei ymmärtänyt että muu perhe elää kasvisruokavaliolla, lapset syntymästään saakka. Jos mentiin jonnekin syömään ja esim lapset valitsivat kasvisruoan niin hänen oli pakko kommentoida lapsille tyyliin "kyllä tuokin ruoka olisi maukas jos siinä olisi lihapihvi", "kyllä ruoassa pitää lihaa olla", "maistahan tästä lihaa, ota ota, laitetaan sullekin tätä lihaa".
En tiedä mutta tulee sellainen fiilis että näillä se oma mukavuus on niin tärkeää että se vaikuttaa kaikkeen, yhtään ei malteta odotella ruokaa, kaikki nyt ja heti mulle, pissaakaan ei voi pidätellä ei sitten sekuntiakaan.
Sitä en ymmärrä miksi se pissahätä sitten muistetaan vasta viimehetkellä kuten pieni lapsi. Onko siellä aivoissa juuri tämä säätelynappi vinksallaan ja se sama nappi on se jonka vuoksi ollaan jääty ihan tosissaan sinne taapero asteelle henkisesti.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko teidän narsisti(miehillä) pakkomielle ruokaan? Tai ylipäätään ruoka jollakin tapaa korostunut asia?
Meillä 20 vuoden jo päättyneessä liitossa ruuan merkitys ex-miehelle korostui liiton viiden viimeisen vuoden aikana päättömiin mittasuhteisiin. Toki se oli sitä aiemminkin, mutta ei mielestäni överi.
Viimeisinä vuosina mies suoraan sanottuna sekosi lihaan. Hän kantoi kaupoista kilokaupalla erilaista lihaa. Nautaa, riistaa, sikaa, hevosta , kanafilettä (ei jauhelihaa). Hän kiersi koko läänin eri ruokakauppoja ja vaahtosi suu vaahdoten kuinka löysi naapurikaupungista taas uuden kaupan missä myydään hyyyyyvääää lihaa ja toi esimerkiksi 3 kg lihaa yhdeltä kauppareissulta.
Mies söi pelkkää lihaa, ei muuta. Ei kasviksia, ei perunaa tmv. Lounaaksi 3 kpl filepihvejä pannulle ja aina lähes raakana lautaselle ja suuhun.
Päivällisillä sama kuvio. Lihaköntsä lautaselle ja suuhun. Ruokaan meni meillä lähes 1000€ kuussa lihan vuoksi.
Aina se puhui vain lihasta vanhempiensa ja muutaman harvan kaverinsa kanssa. Yritin välillä sanoa lihan liiallisesta syönnistä ja rahan menosta mutta eihän siitä saanut dialogia aikaiseksi. Huutoraivon saattelema yritin kuulemma rajoittaa häntä.
Mietin joskus voiko ylikorostunut pakkomielle lihaan olla syy jostain muusta.
Kyllä, ruoka oli hyvin tärkeä asia.
Muutenkin tuntui ylikorostuvan ruumiin perustarpeet. Esim. vessahätää ei voinut koskaan pitkittää, vaan kaikki tai mitä ikinä piti keskeyttää, jotta hän pääsi vessaan. Normaaliin aikuiseen kehon hallintaan kuitenkin kuuluu kyky pidättää, jotta tilanne on otollisempi vessakäynnille.Nukkuminen meni hänen tarpeidensa mukaan myös.
Olen ajatellut, että tässä on jotain kehityksen jälkeenjääneisyyttä siinä mielessä, että hienosäätöä vaativat asiat, kuten empatia, keskustelutaito, muiden huomiointi, yhteiskunnassa toimivana jäsenenä eläminen joustavasti ja yhdessä muiden kanssa on kehittymättä. Perustarpeet ovat sitten ne, jotka tällaisessa ihmisessä saa yliotteen ja korvaa pidemmälle kehittyneet asiat.
Eksällä oli pakkomielle siihen että jos vessahätä yllättää niin sekunttiakaan ei voi pidetellä. Saattoi tehdä äkkipysäyksen motarin varteen että pääsee pissalle, kerran ajoi yhden talon pihalle ja pokkana kävi kuseskelemassa talon nurkilla, myös yhtäkkiä vilkkaalla pyörätiellä piti hoitaa tämä virtsaus ihmisten kulkiessa ohi. Saati sitten kotona jos joku oli vessassa hän oli ihan pakokauhun vallassa että äkkiä pitää avata ovi kun hänellä on pissahätä eikä voi pidättää (mies on siis pissannut parvekkeelle, keittiön lavuaariin ja roskikseen). Sitten toisaalta hän ei tajunnut, että pitkillä automatkoilla minä ja tyttäremme halusimme käydä huoltiksella vessa-asioissa eikä puskapissoilla, hän suuttu jos me sanoimme että olis vessahätä ja pysähtyisimme seuraavalla huoltiksella, monesti ajoi huoltiksen ohi ja kun muistutimme että meidän olis pitänyt käydä vessassa niin kommentoi että niitä huoltoasemia tulee matkan varrella, mutta usein ajoi ohi ja meidän piti pidätellä.
Joo ja nukkuminen oli sellainen asia myös, että vain hänen nukkumisellaan on merkitystä ja sitä pitää arvostaa, hänellä on oikeus nukkua . Ei minun tai lasten nukkumisella ollut mitään väliä. Vaikea oli ylläpitää perhe-elämää, kun toinen ei ikinä vaivautunut aamuisin olemaan se ensimmäinen aikuinen hereillä lasten kanssa tai piti mennä nukkumaan samaan aikaan kuin hän, koska ei saanut kuulua mistään mitään ääntä tai olla missään valoja päällä yms. Myös jos oltiin esim viikonloppuisin menossa jonnekin, niin aamuisin ei voitu lähteä ikinä minnekään kun hänen piti saada nukkua puoleen päivään asti.
Ruoka myös tavallaan oli pakkomielteitä. Esimerkiksi hän ei ymmärtänyt että muu perhe elää kasvisruokavaliolla, lapset syntymästään saakka. Jos mentiin jonnekin syömään ja esim lapset valitsivat kasvisruoan niin hänen oli pakko kommentoida lapsille tyyliin "kyllä tuokin ruoka olisi maukas jos siinä olisi lihapihvi", "kyllä ruoassa pitää lihaa olla", "maistahan tästä lihaa, ota ota, laitetaan sullekin tätä lihaa".
En tiedä mutta tulee sellainen fiilis että näillä se oma mukavuus on niin tärkeää että se vaikuttaa kaikkeen, yhtään ei malteta odotella ruokaa, kaikki nyt ja heti mulle, pissaakaan ei voi pidätellä ei sitten sekuntiakaan.
Sitä en ymmärrä miksi se pissahätä sitten muistetaan vasta viimehetkellä kuten pieni lapsi. Onko siellä aivoissa juuri tämä säätelynappi vinksallaan ja se sama nappi on se jonka vuoksi ollaan jääty ihan tosissaan sinne taapero asteelle henkisesti.?
Kas kun eivät ole jossain venäjällä keksineet vangeilla koittaa parantaa tuota säätelynappia. Siellä kun on vankeja käytetty moneen muuhunkin silmien laserleikkausten koekaniineiksi jne.
Onkohan joskus tulevaisuudessa mahdollista korjauttaa tuo vika päästä esim leikkauksella jos se tosiaan on vioittunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja seksin aloitti tosiaan herätessään itsekseen itseällään leikkien, joskus heräsin ja tiedostin sen, joskus heräsin siihen että hän oli työntymässä sisääni nukkuessani.
Tätä on kuultu aivan liikaa narsistien uhreilta, eli on yleistä tällainen kauhea toiminta. Pistää vihaksi ja surulliseksi. Narsisti pystyy kauheuksiin.
Seksuaalinen sadismi tarkoittaa, että henkilö kiihottuu kun tietää sen olevan toiselle vastentahtoista.
Ja mahdollisimman huonoon hetkeen, nukkuessa tai kun olin kiireellä lähdössä töihin, raiskasi. Tarkoitus vaan hankaloittaa elämääni.
Luulin että vain yksi oli poikkeava, mutta näin jälkeenpäin, ensin insestin uhrina, kun ollut useampi, olen huomannut että juuri toisen vastentahtoisuus on niille se juttu.
Ja silloin kun minä olisin halunnut, hän ei tietenkään halunnut tai kyennyt. Ja sitten itseä jotenkin hävetti. Kyllä suututtaa, olisikin silloin ollut se tieto mitä nyt on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko teidän narsisti(miehillä) pakkomielle ruokaan? Tai ylipäätään ruoka jollakin tapaa korostunut asia?
Meillä 20 vuoden jo päättyneessä liitossa ruuan merkitys ex-miehelle korostui liiton viiden viimeisen vuoden aikana päättömiin mittasuhteisiin. Toki se oli sitä aiemminkin, mutta ei mielestäni överi.
Viimeisinä vuosina mies suoraan sanottuna sekosi lihaan. Hän kantoi kaupoista kilokaupalla erilaista lihaa. Nautaa, riistaa, sikaa, hevosta , kanafilettä (ei jauhelihaa). Hän kiersi koko läänin eri ruokakauppoja ja vaahtosi suu vaahdoten kuinka löysi naapurikaupungista taas uuden kaupan missä myydään hyyyyyvääää lihaa ja toi esimerkiksi 3 kg lihaa yhdeltä kauppareissulta.
Mies söi pelkkää lihaa, ei muuta. Ei kasviksia, ei perunaa tmv. Lounaaksi 3 kpl filepihvejä pannulle ja aina lähes raakana lautaselle ja suuhun.
Päivällisillä sama kuvio. Lihaköntsä lautaselle ja suuhun. Ruokaan meni meillä lähes 1000€ kuussa lihan vuoksi.
Aina se puhui vain lihasta vanhempiensa ja muutaman harvan kaverinsa kanssa. Yritin välillä sanoa lihan liiallisesta syönnistä ja rahan menosta mutta eihän siitä saanut dialogia aikaiseksi. Huutoraivon saattelema yritin kuulemma rajoittaa häntä.
Mietin joskus voiko ylikorostunut pakkomielle lihaan olla syy jostain muusta.
Kyllä, ruoka oli hyvin tärkeä asia.
Muutenkin tuntui ylikorostuvan ruumiin perustarpeet. Esim. vessahätää ei voinut koskaan pitkittää, vaan kaikki tai mitä ikinä piti keskeyttää, jotta hän pääsi vessaan. Normaaliin aikuiseen kehon hallintaan kuitenkin kuuluu kyky pidättää, jotta tilanne on otollisempi vessakäynnille.Nukkuminen meni hänen tarpeidensa mukaan myös.
Olen ajatellut, että tässä on jotain kehityksen jälkeenjääneisyyttä siinä mielessä, että hienosäätöä vaativat asiat, kuten empatia, keskustelutaito, muiden huomiointi, yhteiskunnassa toimivana jäsenenä eläminen joustavasti ja yhdessä muiden kanssa on kehittymättä. Perustarpeet ovat sitten ne, jotka tällaisessa ihmisessä saa yliotteen ja korvaa pidemmälle kehittyneet asiat.
Kehityksen jälkeenjääneisyys hienosäätöä vaativissa asioissa. Ja perustarpeiden yliote. Juuri näin. Verrataan kaksivuotiaan käytökseen, mutta edes kaikki kaksivuotiaat ei ole varsinaisesti pahoja, käyttäytyvät vain iän mukaisesti, uutta oppien.
Narsisteilla se primitiivisyys on jotenkin alkukantaisempaa, ei oikein tiedä mihin verrata, kun en ole zombeja tai neandertalilaisia tavannut. Eikä voi eläimiksikään sanoa kun eläimet on kivoja.
Narsisteja on kaikissa ammattikunnissa, mutta on se kieltämättä hämännyt että moni on maisteri (mikään ei häiritse lukemiseen keskittymistä), ristiriita on valtava kun henkilö osaa käyttäytyä normien mukaan halutessaan.
Jolloin on vaikea uskoa ettei kykene kontrolloimaan impulssejaan myös pahaa tehdessään eli pahuus on kuin onkin tahallista. Narsisti on lähtökohtaisesti paha, huono, ja vihdoinkin se sanotaan ääneen. Ruusuja vertaisille.
Risuja narsismin kieltäjille: aivan liikaa on viranomaisia, vanhempia terveydenhuollon työntekijöitä, puhelinpäivystäjiä ja hovilaisia, jotka ei ymmärrä aihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko teidän narsisti(miehillä) pakkomielle ruokaan? Tai ylipäätään ruoka jollakin tapaa korostunut asia?
Meillä 20 vuoden jo päättyneessä liitossa ruuan merkitys ex-miehelle korostui liiton viiden viimeisen vuoden aikana päättömiin mittasuhteisiin. Toki se oli sitä aiemminkin, mutta ei mielestäni överi.
Viimeisinä vuosina mies suoraan sanottuna sekosi lihaan. Hän kantoi kaupoista kilokaupalla erilaista lihaa. Nautaa, riistaa, sikaa, hevosta , kanafilettä (ei jauhelihaa). Hän kiersi koko läänin eri ruokakauppoja ja vaahtosi suu vaahdoten kuinka löysi naapurikaupungista taas uuden kaupan missä myydään hyyyyyvääää lihaa ja toi esimerkiksi 3 kg lihaa yhdeltä kauppareissulta.
Mies söi pelkkää lihaa, ei muuta. Ei kasviksia, ei perunaa tmv. Lounaaksi 3 kpl filepihvejä pannulle ja aina lähes raakana lautaselle ja suuhun.
Päivällisillä sama kuvio. Lihaköntsä lautaselle ja suuhun. Ruokaan meni meillä lähes 1000€ kuussa lihan vuoksi.
Aina se puhui vain lihasta vanhempiensa ja muutaman harvan kaverinsa kanssa. Yritin välillä sanoa lihan liiallisesta syönnistä ja rahan menosta mutta eihän siitä saanut dialogia aikaiseksi. Huutoraivon saattelema yritin kuulemma rajoittaa häntä.
Mietin joskus voiko ylikorostunut pakkomielle lihaan olla syy jostain muusta.
Kyllä, ruoka oli hyvin tärkeä asia.
Muutenkin tuntui ylikorostuvan ruumiin perustarpeet. Esim. vessahätää ei voinut koskaan pitkittää, vaan kaikki tai mitä ikinä piti keskeyttää, jotta hän pääsi vessaan. Normaaliin aikuiseen kehon hallintaan kuitenkin kuuluu kyky pidättää, jotta tilanne on otollisempi vessakäynnille.Nukkuminen meni hänen tarpeidensa mukaan myös.
Olen ajatellut, että tässä on jotain kehityksen jälkeenjääneisyyttä siinä mielessä, että hienosäätöä vaativat asiat, kuten empatia, keskustelutaito, muiden huomiointi, yhteiskunnassa toimivana jäsenenä eläminen joustavasti ja yhdessä muiden kanssa on kehittymättä. Perustarpeet ovat sitten ne, jotka tällaisessa ihmisessä saa yliotteen ja korvaa pidemmälle kehittyneet asiat.
Kehityksen jälkeenjääneisyys hienosäätöä vaativissa asioissa. Ja perustarpeiden yliote. Juuri näin. Verrataan kaksivuotiaan käytökseen, mutta edes kaikki kaksivuotiaat ei ole varsinaisesti pahoja, käyttäytyvät vain iän mukaisesti, uutta oppien.
Narsisteilla se primitiivisyys on jotenkin alkukantaisempaa, ei oikein tiedä mihin verrata, kun en ole zombeja tai neandertalilaisia tavannut. Eikä voi eläimiksikään sanoa kun eläimet on kivoja.Narsisteja on kaikissa ammattikunnissa, mutta on se kieltämättä hämännyt että moni on maisteri (mikään ei häiritse lukemiseen keskittymistä), ristiriita on valtava kun henkilö osaa käyttäytyä normien mukaan halutessaan.
Jolloin on vaikea uskoa ettei kykene kontrolloimaan impulssejaan myös pahaa tehdessään eli pahuus on kuin onkin tahallista. Narsisti on lähtökohtaisesti paha, huono, ja vihdoinkin se sanotaan ääneen. Ruusuja vertaisille.Risuja narsismin kieltäjille: aivan liikaa on viranomaisia, vanhempia terveydenhuollon työntekijöitä, puhelinpäivystäjiä ja hovilaisia, jotka ei ymmärrä aihetta.
Kyllä tästä on minunkin mielestäni näyttöä riittävästi että tosiaan osaavat tarvittaessa käyttäytyä ihmisen tavoin, tietävät kyllä mikä tuntuu toisesta hyvältä, mikä pahalta. Että täydessä ymmärryksessä tekevät kaiken pahuuden. Tämän vuoksi he eivät ansaitse minkäänlaista sääliä. Lasta täytyy ymmärtää, narsistia ei.
Se todistaa, että tietävät toimivansa väärin, koska tekevät ne kauheat jutut vain omassa perhepiirissä tai kaksin uhrin kanssa. Narsisti ei aloita perheriitaa kutsuilla vaan esiintyy kuin kaikki olisi loistavasti. Osaavat myös käyttäytyä sen ajanjakson, jonka hurmaavat uhriaan.
Sitten, kun toinen tuntuu riittävän tutulta (sekä turvalliselta että ärsyttävältä), alkaa maski tippua kasvoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään on taas ollut ikävä narsistia. Tuntuu kuin hän olisi ollut kaksi eri ihmistä, se ihana ja se kamala. Ja koska sitä ihanaa oli enemmän kuin kamalaa, on taas juuri tällä hetkellä niin outo tunne siitä, että tapahtuiko se kamala oikeasti ollenkaan. (Totta kai tapahtui ja siksi välit ovat nyt poikki. )
Nyt pitäisi järjellä tajuta vielä se, että se ihana narsisti oli haavekuva. Ihan sama kuin rakastuisi johonkin kirjan hahmoon tai staraan, ei mitään todellisuuspohjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksä kohteli minua pääosin näennäisen nätisti, arjessa oli halauksia, suukkoja, osallistui kotitöihin, seksissä oli huomioiva. Monille ero oli yllätys, kun olimme niin onnellisen näköinen pari. Eksä saattoi kysyä "laitanko sulle aamupalaa muru" yms. Siis silloin kun ei ollut vihainen jostakin ja näihin arkisiin kysymyksiin oikea vastaus oli "kyllä" muuten seurasi rangaistus jossain vaiheessa.
Kamalinta siinä oli ristiriitainen tunnelma. Esim. olin kerran reissussa. Tapana oli joka ilta laittaa hyvää yötä-viesti. Hän ei vastannut eikä ollut tavoitettavissa koko iltana. Omat hälytyskellot soi, mies oli aiemmin jäänyt kiinni Tinderistä, myös uhkapeleistä oli hankittu isot velat yllätyksenä. Kotiin palatessa kynttilät paloi ja ruoka oli laitettuna. Myös lakanat oli vaihdettu kuulemma minua varten, vaikka vaihdettiin ne aina yhdessä. Mies oli ylivireinen ja outo, istui vessassa yli puoli tuntia kännykän kanssa.
Päätin kysyä suoraan, mitä oli tehnyt eilen. Ei vastausta. Sanoin että en suutu, haluan vain totuuden. Hän kysyy "mitä sä tiedät eilisestä?" Vastasin etten mitään ja siksi haluan tietää. Alkaa mykkäkoulu. Sain sinä yönä ensimmäisen rytmihäiriökohtauksen ja herätin miehen, että lähdetään päivystykseen, luulin infarktin olevan tulossa. Mies ei edes katsonut minua, kun häipyi paikalta, tönäisi koiraa ja jätti yksin. Hän kun ei mykkäkoulussa voinut tietenkään antaa huomiota. Parin viikon mykkäkoulu ja ei mitään tietoa toisen elämästä. Eikä mihinkään tapahtuneeseen koskaan palattu, paitsi koiran tönäisystä tein selväksi, että oli viimeinen kerta. Hänen mielestään se oli pieni tuuppaisu, jota minä tein kuulemma jatkuvasti. Mies teki omalla käytöksellään selväksi, ettei hänen menoistaan sovi kysyä.
Joku mainitsi mykkäkoulun olevan väkivaltainen hylkääminen. Se kuvaa hyvin kokemustani, kuin olisi tullut pahoinpidellyksi. Epätietoisuus on myös ihan hirveää, kun ei tiedä onko tullut hulluksi vai onko ympärillä oikeasti merkkejä, joista pitää olla huolissaan. Samaan aikaan kun toinen kohtelee näennäisen hyvin, laittaa ruuat ja kynttilät, on ystävällinen ja samaan aikaan vaan ahdistaa. Ei varmaan tarvitse sanoa, että ex-miehen mielestä kuvittelin kaiken ja tätä hän on tietysti kertonut muillekin.
Narsisti-eksäsi logiikalla kaikki olisi ollut oikein hyvin, kunhan olisit vaan ollut statistina teidän parisuhteessa ja toiminut miehen ohjauksen mukaisesti, kiitollisesti hymyillen hänen palveluksilleen ja antanut hänen touhuta rauhassa salaiset touhunsa. Sitten pakotat hänet mykkökouluihin ja tuuppimaan koiraa.
Olen eri, mutta eksäni tosiaan pari vuotta eron jälkeen huokaisi, että jos olisin vain antanut hänen olla rauhassa, ei olisi tarvinnut erota. Olin hyvä statusvaimo ja statisti, mutta ongelmana oli, että vaadin enemmän: yhteyttä, avoimuutta, tasa-arvoa, hänen aikaansa. Hän olisi halunnut tulla ja mennä miten tahtoi, eikä minun kuulunut esittää kysymyksiä. Kysymyksistä alkoi joko mykkäkoulu tai raivo (tällöin lähti usein ovesta ulos eli mykkäkoulua sekin). Joskus niistä seurasi hirveä itsesääli, mikä päättyi oletukseen siitä, että minun piti pyytää häneltä anteeksi.
Itselle on ollut jännä huomata, että kuinka paljon minulle tärkeitä juttuja ja haaveita (joita ei juurikaan voitu toteuttaa yhdessä ollessamme, koska hänestä ne olivat turhia, tyhmiä, maksoivat liikaa rahaa tms.) ovat nyt discardin jälkeen osa hänen arkeaan uudessa suhteessaan ja elämässään. Minun lempikaupunginosa (josta ei kuulemma pitänyt, mutta jossa asuu nyt), lempiruokani (josta ei pitänyt, mutta jota tilataan nyt viikottain), minun lempimatkakohteeni (sama, hän matkustaa sinne), liikuntamuoto (jota ei tehnyt kanssani, mutta harrastaa uuden kumppanin kanssa) jne. ovat nyt jotenkin hänen uutta identiteettiään. Itsellä on ihan tyhjä, tyhjiin imetty olo ja ennen kaikkea hämmentynyt olo.
Myös ne ominaisuudet itsessäni, jotka saivat haukkuja , ovatkin nyt melkein kaikki myös hänen uudessa kumppanissaan. Hänen kohdallaan ne ovat ok tai arvostettavia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselle on ollut jännä huomata, että kuinka paljon minulle tärkeitä juttuja ja haaveita (joita ei juurikaan voitu toteuttaa yhdessä ollessamme, koska hänestä ne olivat turhia, tyhmiä, maksoivat liikaa rahaa tms.) ovat nyt discardin jälkeen osa hänen arkeaan uudessa suhteessaan ja elämässään. Minun lempikaupunginosa (josta ei kuulemma pitänyt, mutta jossa asuu nyt), lempiruokani (josta ei pitänyt, mutta jota tilataan nyt viikottain), minun lempimatkakohteeni (sama, hän matkustaa sinne), liikuntamuoto (jota ei tehnyt kanssani, mutta harrastaa uuden kumppanin kanssa) jne. ovat nyt jotenkin hänen uutta identiteettiään. Itsellä on ihan tyhjä, tyhjiin imetty olo ja ennen kaikkea hämmentynyt olo.
Myös ne ominaisuudet itsessäni, jotka saivat haukkuja , ovatkin nyt melkein kaikki myös hänen uudessa kumppanissaan. Hänen kohdallaan ne ovat ok tai arvostettavia asioita.
Lee Hammock puhui tästä joskus videollaan. Sinä olet kertonut, mikä sinulle on tärkeää, mutta sitä ei ole voitu enää antaa sinulle, koska olet avannut suusi tarpeistasi rakkauspommituksen jälkeen. Ne on kuitenkin otettu muistiin ja hän tietää, että näitä tarjoamalla voi tehdä jonkun toisen onnelliseksi (narsisti ei ehkä tajua, että jokaisella yksilöllä on keskenään täysin erilaiset tarpeet, en tiedä) ja olet näin antanut vinkkejä, miten hän voi hemmotella uutta lähdettään rakkauspommituksen aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Tänään on taas ollut ikävä narsistia. Tuntuu kuin hän olisi ollut kaksi eri ihmistä, se ihana ja se kamala. Ja koska sitä ihanaa oli enemmän kuin kamalaa, on taas juuri tällä hetkellä niin outo tunne siitä, että tapahtuiko se kamala oikeasti ollenkaan. (Totta kai tapahtui ja siksi välit ovat nyt poikki. )
Nyt pitäisi järjellä tajuta vielä se, että se ihana narsisti oli haavekuva. Ihan sama kuin rakastuisi johonkin kirjan hahmoon tai staraan, ei mitään todellisuuspohjaa.
Se on ku alkoholi tai huumeriippuvuus. Sitä jatkaa niin kauan kunnes tulee se viimeinen niitti joka ylittää vihdoin sen oman rajan ja tajuaa että on pakko lähteä. Toisilla se raja tulee nopeemmin vastaan, toiset jaksaa kauemmin. Se voima löytyy kyllä sun sisältä. Toivon että ymmärrät että seuraava kerta voi olla tuhoisa, ainakin se on varma että se pahenee aina, koskaan se ei muutu. Toivottavasti se "klik" tapahtuu sun aivoissasi ennen mitään vakavaa että ymmärrät ettei sitä ihmistä ole olemassa. Katso vaikka aikasi kuluksi Netflixistä Huijauksen mestari tai Tinder-huijari elokuvat.. jos niistä muistaisit taas totuuden. Toivotan onnea matkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksä kohteli minua pääosin näennäisen nätisti, arjessa oli halauksia, suukkoja, osallistui kotitöihin, seksissä oli huomioiva. Monille ero oli yllätys, kun olimme niin onnellisen näköinen pari. Eksä saattoi kysyä "laitanko sulle aamupalaa muru" yms. Siis silloin kun ei ollut vihainen jostakin ja näihin arkisiin kysymyksiin oikea vastaus oli "kyllä" muuten seurasi rangaistus jossain vaiheessa.
Kamalinta siinä oli ristiriitainen tunnelma. Esim. olin kerran reissussa. Tapana oli joka ilta laittaa hyvää yötä-viesti. Hän ei vastannut eikä ollut tavoitettavissa koko iltana. Omat hälytyskellot soi, mies oli aiemmin jäänyt kiinni Tinderistä, myös uhkapeleistä oli hankittu isot velat yllätyksenä. Kotiin palatessa kynttilät paloi ja ruoka oli laitettuna. Myös lakanat oli vaihdettu kuulemma minua varten, vaikka vaihdettiin ne aina yhdessä. Mies oli ylivireinen ja outo, istui vessassa yli puoli tuntia kännykän kanssa.
Päätin kysyä suoraan, mitä oli tehnyt eilen. Ei vastausta. Sanoin että en suutu, haluan vain totuuden. Hän kysyy "mitä sä tiedät eilisestä?" Vastasin etten mitään ja siksi haluan tietää. Alkaa mykkäkoulu. Sain sinä yönä ensimmäisen rytmihäiriökohtauksen ja herätin miehen, että lähdetään päivystykseen, luulin infarktin olevan tulossa. Mies ei edes katsonut minua, kun häipyi paikalta, tönäisi koiraa ja jätti yksin. Hän kun ei mykkäkoulussa voinut tietenkään antaa huomiota. Parin viikon mykkäkoulu ja ei mitään tietoa toisen elämästä. Eikä mihinkään tapahtuneeseen koskaan palattu, paitsi koiran tönäisystä tein selväksi, että oli viimeinen kerta. Hänen mielestään se oli pieni tuuppaisu, jota minä tein kuulemma jatkuvasti. Mies teki omalla käytöksellään selväksi, ettei hänen menoistaan sovi kysyä.
Joku mainitsi mykkäkoulun olevan väkivaltainen hylkääminen. Se kuvaa hyvin kokemustani, kuin olisi tullut pahoinpidellyksi. Epätietoisuus on myös ihan hirveää, kun ei tiedä onko tullut hulluksi vai onko ympärillä oikeasti merkkejä, joista pitää olla huolissaan. Samaan aikaan kun toinen kohtelee näennäisen hyvin, laittaa ruuat ja kynttilät, on ystävällinen ja samaan aikaan vaan ahdistaa. Ei varmaan tarvitse sanoa, että ex-miehen mielestä kuvittelin kaiken ja tätä hän on tietysti kertonut muillekin.
Narsisti-eksäsi logiikalla kaikki olisi ollut oikein hyvin, kunhan olisit vaan ollut statistina teidän parisuhteessa ja toiminut miehen ohjauksen mukaisesti, kiitollisesti hymyillen hänen palveluksilleen ja antanut hänen touhuta rauhassa salaiset touhunsa. Sitten pakotat hänet mykkökouluihin ja tuuppimaan koiraa.
Olen eri, mutta eksäni tosiaan pari vuotta eron jälkeen huokaisi, että jos olisin vain antanut hänen olla rauhassa, ei olisi tarvinnut erota. Olin hyvä statusvaimo ja statisti, mutta ongelmana oli, että vaadin enemmän: yhteyttä, avoimuutta, tasa-arvoa, hänen aikaansa. Hän olisi halunnut tulla ja mennä miten tahtoi, eikä minun kuulunut esittää kysymyksiä. Kysymyksistä alkoi joko mykkäkoulu tai raivo (tällöin lähti usein ovesta ulos eli mykkäkoulua sekin). Joskus niistä seurasi hirveä itsesääli, mikä päättyi oletukseen siitä, että minun piti pyytää häneltä anteeksi.
Tuhma sinä, et halunnut olla leivänpaahdin hyllyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään on taas ollut ikävä narsistia. Tuntuu kuin hän olisi ollut kaksi eri ihmistä, se ihana ja se kamala. Ja koska sitä ihanaa oli enemmän kuin kamalaa, on taas juuri tällä hetkellä niin outo tunne siitä, että tapahtuiko se kamala oikeasti ollenkaan. (Totta kai tapahtui ja siksi välit ovat nyt poikki. )
Nyt pitäisi järjellä tajuta vielä se, että se ihana narsisti oli haavekuva. Ihan sama kuin rakastuisi johonkin kirjan hahmoon tai staraan, ei mitään todellisuuspohjaa.
Se on ku alkoholi tai huumeriippuvuus. Sitä jatkaa niin kauan kunnes tulee se viimeinen niitti joka ylittää vihdoin sen oman rajan ja tajuaa että on pakko lähteä. Toisilla se raja tulee nopeemmin vastaan, toiset jaksaa kauemmin. Se voima löytyy kyllä sun sisältä. Toivon että ymmärrät että seuraava kerta voi olla tuhoisa, ainakin se on varma että se pahenee aina, koskaan se ei muutu. Toivottavasti se "klik" tapahtuu sun aivoissasi ennen mitään vakavaa että ymmärrät ettei sitä ihmistä ole olemassa. Katso vaikka aikasi kuluksi Netflixistä Huijauksen mestari tai Tinder-huijari elokuvat.. jos niistä muistaisit taas totuuden. Toivotan onnea matkaan!
No siis sehän piti mua ihan pellenä. Valehteli mennen tullen ja kaikki tehtiin hänen ehdoillaan, näin tarkemmin ajateltuna. Eli ei mitään edellytyksiä millekään muulle kuin kaaokselle. Ja huumeaddiktio pörräsi aivoissani täysillä. Satunnaista palkintoa kuin peliriippuvaiselle.
Olen yrittänyt selittää itselleni järjellä, että se ihana mitä hänen kanssaan oli, oli kuin ryyppyreissu tai trippi. Jotain epätodellista ja sellaista, mikä ei voisi kestää muuta kuin tuhoamalla siihen osallistuvat.
Täällä on ollut muidenkin kirjoituksia narsistin sairaalloisesta ja rajattomasta kiinnostuksesta omaa peräaukkoaan kohtaan.
Ikään kuin ikuisesta juuttumisesta anaalivaiheeseen, siis kehitysvaiheeseen yleensä 1-2-vuotiaalla lapsella.
Narsisti exänk piti suuresti anaaliseksistä ja ei siinä mitään, nautin strapon-leikeistä minäkin.
Raja tuli vastaan kun mies alkoi kuumottelemaan että uroskoirani pitäisi astua hänet🤮
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ollut muidenkin kirjoituksia narsistin sairaalloisesta ja rajattomasta kiinnostuksesta omaa peräaukkoaan kohtaan.
Ikään kuin ikuisesta juuttumisesta anaalivaiheeseen, siis kehitysvaiheeseen yleensä 1-2-vuotiaalla lapsella.
Narsisti exänk piti suuresti anaaliseksistä ja ei siinä mitään, nautin strapon-leikeistä minäkin.
Raja tuli vastaan kun mies alkoi kuumottelemaan että uroskoirani pitäisi astua hänet🤮
OH LORD!
Jotenki en ois ihmetelly vaikka mun mies ois ehdottanu samaa. Meillä vaan ei ollu sitä koiraa. Jotain hyvin syvästi häiriintynyttä heissä on!
Munkin täytyy ottaa taukoa tästä ketjusta, kun tulee niin pintaan muistoja.
Sängyssä nukuin noin 20 cm tilassa reunalla, koska hän valitti. Kun istuimme pöydässä vastakkain, hän ojensi jalkansa minun tuolin alle, ettei minun jalat mahtuneet minnekään. Ja suuttui, kun sanoin siitä, että olenpa tosi outo, tämähän on ihan normaalia, ja kyllähän hänellä johonkin näin normaaliin on oikeus.
Kuljimme kimppakyydillä, koska auto oli hänen käytössä. Hän saattoi sanoa, moneltako tulen bussilla odottamaan sovitulle pysäkille, jossa odotan häntä. Sitten hän sanojensa mukaan unohti lähteä töistä, ja seisotti minua kovassa pakkasessa puoli tuntia.
Hänen piti saada viikonloppuna nukkua krapula pois hiljaisuudessa, joten meidän piti joko lasten kanssa hiipiä ja kuiskailla sisällä, tai mennä ulos. Sitten taas hänen mielestä lapsia ei pitänyt turhaan opettaa nukahtamaan niin että on hiljaista, heidän piti oppia nukahtamaan, vaikka telkkari pauhaa.
Myös minun ei olisi pitänyt nukuttaa lapsia, koska tuhlasin aikaa, jota minun olisi pitänyt käyttää hänen huomioimiseen ja viihdyttämiseen. Myös oli suora hylkäys hänelle, että menin nukkumaan ennen häntä, enkä siis ollut valmiuksissa antamaan seksiä, silloin kun hän katsoi hyväksi nukkumaanmenoajaksi. Tästä tuli toistuvaa suukopua. Jouduin nukkumaan ajoissa, koska heräsin aina aikaisin lasten herätessä, jotta heidän isänsä sai jäädä nukkumaan.
Ehkä tosiaan pitää pitää taukoa tästä ketjusta, en edes halua enää muistaa kaikkea tätä. Ei ikinä enää asumaan kenenkään kanssa, eikä koskaan taloudellisesti riippuvaiseksi kenestäkään miehestä. Mikään ei ole minulle niin arvokasta nykyään, kuin itsenäisyys ja vapaus.