Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Oliko teidän narsisti(miehillä) pakkomielle ruokaan? Tai ylipäätään ruoka jollakin tapaa korostunut asia?
Meillä 20 vuoden jo päättyneessä liitossa ruuan merkitys ex-miehelle korostui liiton viiden viimeisen vuoden aikana päättömiin mittasuhteisiin. Toki se oli sitä aiemminkin, mutta ei mielestäni överi.
Viimeisinä vuosina mies suoraan sanottuna sekosi lihaan. Hän kantoi kaupoista kilokaupalla erilaista lihaa. Nautaa, riistaa, sikaa, hevosta , kanafilettä (ei jauhelihaa). Hän kiersi koko läänin eri ruokakauppoja ja vaahtosi suu vaahdoten kuinka löysi naapurikaupungista taas uuden kaupan missä myydään hyyyyyvääää lihaa ja toi esimerkiksi 3 kg lihaa yhdeltä kauppareissulta.
Mies söi pelkkää lihaa, ei muuta. Ei kasviksia, ei perunaa tmv. Lounaaksi 3 kpl filepihvejä pannulle ja aina lähes raakana lautaselle ja suuhun.
Päivällisillä sama kuvio. Lihaköntsä lautaselle ja suuhun. Ruokaan meni meillä lähes 1000€ kuussa lihan vuoksi.
Aina se puhui vain lihasta vanhempiensa ja muutaman harvan kaverinsa kanssa. Yritin välillä sanoa lihan liiallisesta syönnistä ja rahan menosta mutta eihän siitä saanut dialogia aikaiseksi. Huutoraivon saattelema yritin kuulemma rajoittaa häntä.
Mietin joskus voiko ylikorostunut pakkomielle lihaan olla syy jostain muusta.
Kyllä, ruoka oli hyvin tärkeä asia.
Muutenkin tuntui ylikorostuvan ruumiin perustarpeet. Esim. vessahätää ei voinut koskaan pitkittää, vaan kaikki tai mitä ikinä piti keskeyttää, jotta hän pääsi vessaan. Normaaliin aikuiseen kehon hallintaan kuitenkin kuuluu kyky pidättää, jotta tilanne on otollisempi vessakäynnille.
Nukkuminen meni hänen tarpeidensa mukaan myös.
Olen ajatellut, että tässä on jotain kehityksen jälkeenjääneisyyttä siinä mielessä, että hienosäätöä vaativat asiat, kuten empatia, keskustelutaito, muiden huomiointi, yhteiskunnassa toimivana jäsenenä eläminen joustavasti ja yhdessä muiden kanssa on kehittymättä. Perustarpeet ovat sitten ne, jotka tällaisessa ihmisessä saa yliotteen ja korvaa pidemmälle kehittyneet asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko teidän narsisti(miehillä) pakkomielle ruokaan? Tai ylipäätään ruoka jollakin tapaa korostunut asia?
Meillä 20 vuoden jo päättyneessä liitossa ruuan merkitys ex-miehelle korostui liiton viiden viimeisen vuoden aikana päättömiin mittasuhteisiin. Toki se oli sitä aiemminkin, mutta ei mielestäni överi.
Viimeisinä vuosina mies suoraan sanottuna sekosi lihaan. Hän kantoi kaupoista kilokaupalla erilaista lihaa. Nautaa, riistaa, sikaa, hevosta , kanafilettä (ei jauhelihaa). Hän kiersi koko läänin eri ruokakauppoja ja vaahtosi suu vaahdoten kuinka löysi naapurikaupungista taas uuden kaupan missä myydään hyyyyyvääää lihaa ja toi esimerkiksi 3 kg lihaa yhdeltä kauppareissulta.
Mies söi pelkkää lihaa, ei muuta. Ei kasviksia, ei perunaa tmv. Lounaaksi 3 kpl filepihvejä pannulle ja aina lähes raakana lautaselle ja suuhun.
Päivällisillä sama kuvio. Lihaköntsä lautaselle ja suuhun. Ruokaan meni meillä lähes 1000€ kuussa lihan vuoksi.
Aina se puhui vain lihasta vanhempiensa ja muutaman harvan kaverinsa kanssa. Yritin välillä sanoa lihan liiallisesta syönnistä ja rahan menosta mutta eihän siitä saanut dialogia aikaiseksi. Huutoraivon saattelema yritin kuulemma rajoittaa häntä.
Mietin joskus voiko ylikorostunut pakkomielle lihaan olla syy jostain muusta.
Kyllä, ruoka oli hyvin tärkeä asia.
Muutenkin tuntui ylikorostuvan ruumiin perustarpeet. Esim. vessahätää ei voinut koskaan pitkittää, vaan kaikki tai mitä ikinä piti keskeyttää, jotta hän pääsi vessaan. Normaaliin aikuiseen kehon hallintaan kuitenkin kuuluu kyky pidättää, jotta tilanne on otollisempi vessakäynnille.Nukkuminen meni hänen tarpeidensa mukaan myös.
Olen ajatellut, että tässä on jotain kehityksen jälkeenjääneisyyttä siinä mielessä, että hienosäätöä vaativat asiat, kuten empatia, keskustelutaito, muiden huomiointi, yhteiskunnassa toimivana jäsenenä eläminen joustavasti ja yhdessä muiden kanssa on kehittymättä. Perustarpeet ovat sitten ne, jotka tällaisessa ihmisessä saa yliotteen ja korvaa pidemmälle kehittyneet asiat.
No nyt kun sanoi sanan perustarpeet niin ne kyllä pakko-oireistuivat meillä tuon lihan ylenpalttisen syönnin lisäksi.
Ex-miehen mielestä hänen pskalla istuminen oli pyhä asia. Ja sen vuoksi vain Embo oli hyväksytty paperimerkki. Embo oli kuulemma riittävän hellävaraista hänen takapuolelleen. Sain lukemattomat kerrat huutoärjynnän, kun olin ostanut jotain muuta kuin Emboa.
Meillä nukkuminen tapahtui miehen ehdoilla. Toisin sanoen unirytmini olisi pitänyt olla sama kuin miehen . Jos menin miestä ennen nukkumaan , oli seurauksena mykkäkoulu ja lopuksi huutoraivo. Miehen mukaan se että en mennyt nukkumaan samaan aikaan oli merkki siitä että en rakasta häntä ja että torjun hänet seksuaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko teidän narsisti(miehillä) pakkomielle ruokaan? Tai ylipäätään ruoka jollakin tapaa korostunut asia?
Meillä 20 vuoden jo päättyneessä liitossa ruuan merkitys ex-miehelle korostui liiton viiden viimeisen vuoden aikana päättömiin mittasuhteisiin. Toki se oli sitä aiemminkin, mutta ei mielestäni överi.
Viimeisinä vuosina mies suoraan sanottuna sekosi lihaan. Hän kantoi kaupoista kilokaupalla erilaista lihaa. Nautaa, riistaa, sikaa, hevosta , kanafilettä (ei jauhelihaa). Hän kiersi koko läänin eri ruokakauppoja ja vaahtosi suu vaahdoten kuinka löysi naapurikaupungista taas uuden kaupan missä myydään hyyyyyvääää lihaa ja toi esimerkiksi 3 kg lihaa yhdeltä kauppareissulta.
Mies söi pelkkää lihaa, ei muuta. Ei kasviksia, ei perunaa tmv. Lounaaksi 3 kpl filepihvejä pannulle ja aina lähes raakana lautaselle ja suuhun.
Päivällisillä sama kuvio. Lihaköntsä lautaselle ja suuhun. Ruokaan meni meillä lähes 1000€ kuussa lihan vuoksi.
Aina se puhui vain lihasta vanhempiensa ja muutaman harvan kaverinsa kanssa. Yritin välillä sanoa lihan liiallisesta syönnistä ja rahan menosta mutta eihän siitä saanut dialogia aikaiseksi. Huutoraivon saattelema yritin kuulemma rajoittaa häntä.
Mietin joskus voiko ylikorostunut pakkomielle lihaan olla syy jostain muusta.
Meillä enemmänkin väijyi nälkäkuoleman uhka. Hänen kylläisyytensä oli jotenkin mun vastuulla. Mutta. Käytös muuttui viimeisinä yhteisinä vuosina. Hän alkoi haalia säilykkeitä. Ei meillä oltu syöty muuta säilykelihaa kuin tonnikalaa. Alkoi kelvata kaikki lihapullista nötköttiin. Minä en niitä syönyt, kun ruuan tein aina mahdollisimman puhtaista ja tureista raaka-aineista. Ja niitä tölkkelä piti ostaa kerralla monta.
Ehkäpä hän tiedosti narsuilleensa liian pitkälle ja pelkäsi mahdollista myrkytystä taholtasi x'D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko teidän narsisti(miehillä) pakkomielle ruokaan? Tai ylipäätään ruoka jollakin tapaa korostunut asia?
Meillä 20 vuoden jo päättyneessä liitossa ruuan merkitys ex-miehelle korostui liiton viiden viimeisen vuoden aikana päättömiin mittasuhteisiin. Toki se oli sitä aiemminkin, mutta ei mielestäni överi.
Viimeisinä vuosina mies suoraan sanottuna sekosi lihaan. Hän kantoi kaupoista kilokaupalla erilaista lihaa. Nautaa, riistaa, sikaa, hevosta , kanafilettä (ei jauhelihaa). Hän kiersi koko läänin eri ruokakauppoja ja vaahtosi suu vaahdoten kuinka löysi naapurikaupungista taas uuden kaupan missä myydään hyyyyyvääää lihaa ja toi esimerkiksi 3 kg lihaa yhdeltä kauppareissulta.
Mies söi pelkkää lihaa, ei muuta. Ei kasviksia, ei perunaa tmv. Lounaaksi 3 kpl filepihvejä pannulle ja aina lähes raakana lautaselle ja suuhun.
Päivällisillä sama kuvio. Lihaköntsä lautaselle ja suuhun. Ruokaan meni meillä lähes 1000€ kuussa lihan vuoksi.
Aina se puhui vain lihasta vanhempiensa ja muutaman harvan kaverinsa kanssa. Yritin välillä sanoa lihan liiallisesta syönnistä ja rahan menosta mutta eihän siitä saanut dialogia aikaiseksi. Huutoraivon saattelema yritin kuulemma rajoittaa häntä.
Mietin joskus voiko ylikorostunut pakkomielle lihaan olla syy jostain muusta.
Kyllä, ruoka oli hyvin tärkeä asia.
Muutenkin tuntui ylikorostuvan ruumiin perustarpeet. Esim. vessahätää ei voinut koskaan pitkittää, vaan kaikki tai mitä ikinä piti keskeyttää, jotta hän pääsi vessaan. Normaaliin aikuiseen kehon hallintaan kuitenkin kuuluu kyky pidättää, jotta tilanne on otollisempi vessakäynnille.Nukkuminen meni hänen tarpeidensa mukaan myös.
Olen ajatellut, että tässä on jotain kehityksen jälkeenjääneisyyttä siinä mielessä, että hienosäätöä vaativat asiat, kuten empatia, keskustelutaito, muiden huomiointi, yhteiskunnassa toimivana jäsenenä eläminen joustavasti ja yhdessä muiden kanssa on kehittymättä. Perustarpeet ovat sitten ne, jotka tällaisessa ihmisessä saa yliotteen ja korvaa pidemmälle kehittyneet asiat.
Todellakin! Hyvin pohdiskeltu ja kuulostaa järkevältä.
Eksä kohteli minua pääosin näennäisen nätisti, arjessa oli halauksia, suukkoja, osallistui kotitöihin, seksissä oli huomioiva. Monille ero oli yllätys, kun olimme niin onnellisen näköinen pari. Eksä saattoi kysyä "laitanko sulle aamupalaa muru" yms. Siis silloin kun ei ollut vihainen jostakin ja näihin arkisiin kysymyksiin oikea vastaus oli "kyllä" muuten seurasi rangaistus jossain vaiheessa.
Kamalinta siinä oli ristiriitainen tunnelma. Esim. olin kerran reissussa. Tapana oli joka ilta laittaa hyvää yötä-viesti. Hän ei vastannut eikä ollut tavoitettavissa koko iltana. Omat hälytyskellot soi, mies oli aiemmin jäänyt kiinni Tinderistä, myös uhkapeleistä oli hankittu isot velat yllätyksenä. Kotiin palatessa kynttilät paloi ja ruoka oli laitettuna. Myös lakanat oli vaihdettu kuulemma minua varten, vaikka vaihdettiin ne aina yhdessä. Mies oli ylivireinen ja outo, istui vessassa yli puoli tuntia kännykän kanssa.
Päätin kysyä suoraan, mitä oli tehnyt eilen. Ei vastausta. Sanoin että en suutu, haluan vain totuuden. Hän kysyy "mitä sä tiedät eilisestä?" Vastasin etten mitään ja siksi haluan tietää. Alkaa mykkäkoulu. Sain sinä yönä ensimmäisen rytmihäiriökohtauksen ja herätin miehen, että lähdetään päivystykseen, luulin infarktin olevan tulossa. Mies ei edes katsonut minua, kun häipyi paikalta, tönäisi koiraa ja jätti yksin. Hän kun ei mykkäkoulussa voinut tietenkään antaa huomiota. Parin viikon mykkäkoulu ja ei mitään tietoa toisen elämästä. Eikä mihinkään tapahtuneeseen koskaan palattu, paitsi koiran tönäisystä tein selväksi, että oli viimeinen kerta. Hänen mielestään se oli pieni tuuppaisu, jota minä tein kuulemma jatkuvasti. Mies teki omalla käytöksellään selväksi, ettei hänen menoistaan sovi kysyä.
Joku mainitsi mykkäkoulun olevan väkivaltainen hylkääminen. Se kuvaa hyvin kokemustani, kuin olisi tullut pahoinpidellyksi. Epätietoisuus on myös ihan hirveää, kun ei tiedä onko tullut hulluksi vai onko ympärillä oikeasti merkkejä, joista pitää olla huolissaan. Samaan aikaan kun toinen kohtelee näennäisen hyvin, laittaa ruuat ja kynttilät, on ystävällinen ja samaan aikaan vaan ahdistaa. Ei varmaan tarvitse sanoa, että ex-miehen mielestä kuvittelin kaiken ja tätä hän on tietysti kertonut muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko teidän narsisti(miehillä) pakkomielle ruokaan? Tai ylipäätään ruoka jollakin tapaa korostunut asia?
Meillä 20 vuoden jo päättyneessä liitossa ruuan merkitys ex-miehelle korostui liiton viiden viimeisen vuoden aikana päättömiin mittasuhteisiin. Toki se oli sitä aiemminkin, mutta ei mielestäni överi.
Viimeisinä vuosina mies suoraan sanottuna sekosi lihaan. Hän kantoi kaupoista kilokaupalla erilaista lihaa. Nautaa, riistaa, sikaa, hevosta , kanafilettä (ei jauhelihaa). Hän kiersi koko läänin eri ruokakauppoja ja vaahtosi suu vaahdoten kuinka löysi naapurikaupungista taas uuden kaupan missä myydään hyyyyyvääää lihaa ja toi esimerkiksi 3 kg lihaa yhdeltä kauppareissulta.
Mies söi pelkkää lihaa, ei muuta. Ei kasviksia, ei perunaa tmv. Lounaaksi 3 kpl filepihvejä pannulle ja aina lähes raakana lautaselle ja suuhun.
Päivällisillä sama kuvio. Lihaköntsä lautaselle ja suuhun. Ruokaan meni meillä lähes 1000€ kuussa lihan vuoksi.
Aina se puhui vain lihasta vanhempiensa ja muutaman harvan kaverinsa kanssa. Yritin välillä sanoa lihan liiallisesta syönnistä ja rahan menosta mutta eihän siitä saanut dialogia aikaiseksi. Huutoraivon saattelema yritin kuulemma rajoittaa häntä.
Mietin joskus voiko ylikorostunut pakkomielle lihaan olla syy jostain muusta.
Kyllä, ruoka oli hyvin tärkeä asia.
Muutenkin tuntui ylikorostuvan ruumiin perustarpeet. Esim. vessahätää ei voinut koskaan pitkittää, vaan kaikki tai mitä ikinä piti keskeyttää, jotta hän pääsi vessaan. Normaaliin aikuiseen kehon hallintaan kuitenkin kuuluu kyky pidättää, jotta tilanne on otollisempi vessakäynnille.Nukkuminen meni hänen tarpeidensa mukaan myös.
Olen ajatellut, että tässä on jotain kehityksen jälkeenjääneisyyttä siinä mielessä, että hienosäätöä vaativat asiat, kuten empatia, keskustelutaito, muiden huomiointi, yhteiskunnassa toimivana jäsenenä eläminen joustavasti ja yhdessä muiden kanssa on kehittymättä. Perustarpeet ovat sitten ne, jotka tällaisessa ihmisessä saa yliotteen ja korvaa pidemmälle kehittyneet asiat.
No nyt kun sanoi sanan perustarpeet niin ne kyllä pakko-oireistuivat meillä tuon lihan ylenpalttisen syönnin lisäksi.
Ex-miehen mielestä hänen pskalla istuminen oli pyhä asia. Ja sen vuoksi vain Embo oli hyväksytty paperimerkki. Embo oli kuulemma riittävän hellävaraista hänen takapuolelleen. Sain lukemattomat kerrat huutoärjynnän, kun olin ostanut jotain muuta kuin Emboa.
Meillä nukkuminen tapahtui miehen ehdoilla. Toisin sanoen unirytmini olisi pitänyt olla sama kuin miehen . Jos menin miestä ennen nukkumaan , oli seurauksena mykkäkoulu ja lopuksi huutoraivo. Miehen mukaan se että en mennyt nukkumaan samaan aikaan oli merkki siitä että en rakasta häntä ja että torjun hänet seksuaalisesti.
Meillä myös vessajutut, siis Hänen vessassa käynnit olivat isossa roolissa ja ihan jokapäivä hän puhui kakan koostumuksesta ihan sinne omaan anukseen liittyvistä jutuista PALJON. Hän oli hyvin ylpeä anuksensa tiukkuudesta ja puhui siitä usein. En koskaan jaksanut ymmärtää miksi heteromiehelle sellainen asia oli niin tärkeä. Hän suorastaan ylpeili myös sillä, että tunsi ruuan liikkuvan vatsassaan niin selkeästi että tiesi aina missä kohtaa vatsaa pökäle on kulkemassa milloinkin. Jotenkin hän puhui siitä niin käsittämättömän paljon että olisi todella kiva tietää mistä tämmönen voi johtua?
Ja nyt tuli mieleen vielä semmoinen että Hän teki hiusväriaine pullostani itselleen peräruiskeen ja sillä ruiski vettä anneliinsa että suoli on sitten niin puhdas ,niin puhdas että ai että sentään!
Hän teki oikein selväksi että hänen peppuholensa on meillä se nro.1
Ja ei, ikävä kyllä tämä ei ole trollausviesti vaikka siltä varmasti kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Eksä kohteli minua pääosin näennäisen nätisti, arjessa oli halauksia, suukkoja, osallistui kotitöihin, seksissä oli huomioiva. Monille ero oli yllätys, kun olimme niin onnellisen näköinen pari. Eksä saattoi kysyä "laitanko sulle aamupalaa muru" yms. Siis silloin kun ei ollut vihainen jostakin ja näihin arkisiin kysymyksiin oikea vastaus oli "kyllä" muuten seurasi rangaistus jossain vaiheessa.
Kamalinta siinä oli ristiriitainen tunnelma. Esim. olin kerran reissussa. Tapana oli joka ilta laittaa hyvää yötä-viesti. Hän ei vastannut eikä ollut tavoitettavissa koko iltana. Omat hälytyskellot soi, mies oli aiemmin jäänyt kiinni Tinderistä, myös uhkapeleistä oli hankittu isot velat yllätyksenä. Kotiin palatessa kynttilät paloi ja ruoka oli laitettuna. Myös lakanat oli vaihdettu kuulemma minua varten, vaikka vaihdettiin ne aina yhdessä. Mies oli ylivireinen ja outo, istui vessassa yli puoli tuntia kännykän kanssa.
Päätin kysyä suoraan, mitä oli tehnyt eilen. Ei vastausta. Sanoin että en suutu, haluan vain totuuden. Hän kysyy "mitä sä tiedät eilisestä?" Vastasin etten mitään ja siksi haluan tietää. Alkaa mykkäkoulu. Sain sinä yönä ensimmäisen rytmihäiriökohtauksen ja herätin miehen, että lähdetään päivystykseen, luulin infarktin olevan tulossa. Mies ei edes katsonut minua, kun häipyi paikalta, tönäisi koiraa ja jätti yksin. Hän kun ei mykkäkoulussa voinut tietenkään antaa huomiota. Parin viikon mykkäkoulu ja ei mitään tietoa toisen elämästä. Eikä mihinkään tapahtuneeseen koskaan palattu, paitsi koiran tönäisystä tein selväksi, että oli viimeinen kerta. Hänen mielestään se oli pieni tuuppaisu, jota minä tein kuulemma jatkuvasti. Mies teki omalla käytöksellään selväksi, ettei hänen menoistaan sovi kysyä.
Joku mainitsi mykkäkoulun olevan väkivaltainen hylkääminen. Se kuvaa hyvin kokemustani, kuin olisi tullut pahoinpidellyksi. Epätietoisuus on myös ihan hirveää, kun ei tiedä onko tullut hulluksi vai onko ympärillä oikeasti merkkejä, joista pitää olla huolissaan. Samaan aikaan kun toinen kohtelee näennäisen hyvin, laittaa ruuat ja kynttilät, on ystävällinen ja samaan aikaan vaan ahdistaa. Ei varmaan tarvitse sanoa, että ex-miehen mielestä kuvittelin kaiken ja tätä hän on tietysti kertonut muillekin.
Narsisti-eksäsi logiikalla kaikki olisi ollut oikein hyvin, kunhan olisit vaan ollut statistina teidän parisuhteessa ja toiminut miehen ohjauksen mukaisesti, kiitollisesti hymyillen hänen palveluksilleen ja antanut hänen touhuta rauhassa salaiset touhunsa. Sitten pakotat hänet mykkökouluihin ja tuuppimaan koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jatkuu:
Lapsesta on tehty useita lastensuojeluilmoituksia, mutta kun lapsi ei oireile jatkuvasti päiväkodissa, vaan ongelmat ilmenevät etupäässä minun luonani, ja isä vakuuttaa, että kaikki on hyvin ja äiti vain valehtelee, lastensuojelu uskoo isää.
Neljävuotias lapsi on mm. uhannut täysin tyynesti murskata minut moottorisahalla, leikata kaulani poikki saksilla, sahata minulta pään irti ja ampua minua tulipalloilla niin kauan että kuolen. Lisäksi hän puhui toistuvasti pääni irrottamisesta jo kolmevuotiaana ja demonstroikin sitä pariin kertaan - pääni irti repiminen oli yksi isän toistuvista uhkauksista.
Lapsi myös valehtelee minulle jatkuvasti isän käskystä ja kertoo milloin mitäkin sairaita juttuja, enkä voi tietää mistään, milloin nämä sairaat jutut ovat totta ja milloin eivät. Isä on mm. käskenyt lapsen uskotella minulle, että isä ja hänen uusi kumppaninsa ovat saaneet vauvan, ja tätä höystettiin useilla yksityiskohdilla, jotka toivat tarinaan uskottavuutta. Virallisesti tätä uutta kumppania ei ole olemassakaan, vaan isän mukaan kyseessä on lapsen mielikuvitusystävä. Olosuhdeselvittäjät uskoivat isän version, vaikka kerroin miten lapsi kertoo tämän "ystävän" mm. laittavan ruokaa ja siivoavan, ostavan hänelle vaatteita ja leluja, käyvän kaupassa ja leikkaavan hänen kyntensä.
Päiväkodissa lapsi ei kerro mitään kotiasioistaan, kun isä on kieltänyt sen, mutta päiväkoti ei ole tästä huolissaan, heillä on kuulemma muitakin lapsia, jotka eivät puhu kotiasioistaan. Mitään ristiriitaa ei nähdä siinä, että lasta kuvaillaan siellä avoimeksi, puheliaaksi ja sosiaaliseksi, mutta kotiasioistaan hän vaikenee. Päiväkodissa ei myöskään ole huolestuttu edes lapsen selittämättömistä mustelmista kasvojen alueella. Parille mustelmalle isä on antanut valheellisen selityksen, mutta muita ei ole selitetty mitenkään.
On järkyttävää, miten lapselle ei pysty saamaan tällaisessa tilanteessa mitään apua mistään. Vaikka nykyään ymmärretään hyvin varhaisen puuttumisen merkitys, kukaan ei pysty tekemään nyt mitään. Ammattilaisten kanta on, että kyllä se oireilu alkaa todennäköisesti jossakin vaiheessa näkyä myös muualla, ja sitten siihen päästään puuttumaan, mutta entä jos ei ala? Eivät kaikki väkivaltaisessa kodissa kasvaneet oireile niin että se näkyisi kodin ulkopuolella - ei exäkään oireillut, päinvastoin oli erittäin kiltti ja kuuliainen lapsi.
Oletko sinä se, joka sanoit vihaavasi virkakoneiston edustajia, mutta et osaa vihata miestäsi? Olen todella surullinen puolestasi tilanteestasi.
Olet varmaan jossain terapiassa käsitellyt jo tätäkin, että sinun on varmaan pakko jotenkin henkisesti luopua myös lapsestasi. Kohta ollaan varmaan ylitetty kriittinen raja, saadaanko lapsen psyykettä koskaan kasaan vai saiko isä hänestä tehtyä psykopaatin ja lapsi voi oikeasti olla sinulle vaarallinen, etkä tule koskaan saamaan häneltä rakkautta etkä pysty osoittamaan rakkauttasi lapselle varmaan muuten kuin rukoilemalla hänen puolestaan ja lähettämällä hänelle hyviä ajatuksia.
Yritä jaksaa, toivottavasti sinulla on hyvät tukijoukot, jotka uskovat sinua! <3
Oikeasti ihan älyttömän sairas kommentti. Viha on täysin normaali ja terve reaktio ja tuo kohtelu, mitä on tapahtunut, on oikeusmu*rha. Kehotus hylätä lapsi on myös sairas. Tässä on kyse nyt jostain projektiosta ja tietty jos on n uhri, niin syvässä se niiaaminen on.
Lapsen puheiden nauhoittaminen oli todella hyvä vinkki. Se on kyllä käsittämätöntä, miten maailmamme toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä sivuten. Kun aina sanotaan, että ainoa toimiva keino narsistin kanssa on no contact niin entäpä vanhempi ja lapsi. Moni vanhempi ei pysty katkomaan välejä lapseensa, vaikka tämä olisi väkivaltainen tai narkkari tms ja välien katkominen olisi ainoa järkevä ratkaisu, mikäli lapsi ei pysty toimimaan tietyissä raameissa. Vai onko vanhemman vaan uhrattava oma elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jatkuu:
Lapsesta on tehty useita lastensuojeluilmoituksia, mutta kun lapsi ei oireile jatkuvasti päiväkodissa, vaan ongelmat ilmenevät etupäässä minun luonani, ja isä vakuuttaa, että kaikki on hyvin ja äiti vain valehtelee, lastensuojelu uskoo isää.
Neljävuotias lapsi on mm. uhannut täysin tyynesti murskata minut moottorisahalla, leikata kaulani poikki saksilla, sahata minulta pään irti ja ampua minua tulipalloilla niin kauan että kuolen. Lisäksi hän puhui toistuvasti pääni irrottamisesta jo kolmevuotiaana ja demonstroikin sitä pariin kertaan - pääni irti repiminen oli yksi isän toistuvista uhkauksista.
Lapsi myös valehtelee minulle jatkuvasti isän käskystä ja kertoo milloin mitäkin sairaita juttuja, enkä voi tietää mistään, milloin nämä sairaat jutut ovat totta ja milloin eivät. Isä on mm. käskenyt lapsen uskotella minulle, että isä ja hänen uusi kumppaninsa ovat saaneet vauvan, ja tätä höystettiin useilla yksityiskohdilla, jotka toivat tarinaan uskottavuutta. Virallisesti tätä uutta kumppania ei ole olemassakaan, vaan isän mukaan kyseessä on lapsen mielikuvitusystävä. Olosuhdeselvittäjät uskoivat isän version, vaikka kerroin miten lapsi kertoo tämän "ystävän" mm. laittavan ruokaa ja siivoavan, ostavan hänelle vaatteita ja leluja, käyvän kaupassa ja leikkaavan hänen kyntensä.
Päiväkodissa lapsi ei kerro mitään kotiasioistaan, kun isä on kieltänyt sen, mutta päiväkoti ei ole tästä huolissaan, heillä on kuulemma muitakin lapsia, jotka eivät puhu kotiasioistaan. Mitään ristiriitaa ei nähdä siinä, että lasta kuvaillaan siellä avoimeksi, puheliaaksi ja sosiaaliseksi, mutta kotiasioistaan hän vaikenee. Päiväkodissa ei myöskään ole huolestuttu edes lapsen selittämättömistä mustelmista kasvojen alueella. Parille mustelmalle isä on antanut valheellisen selityksen, mutta muita ei ole selitetty mitenkään.
On järkyttävää, miten lapselle ei pysty saamaan tällaisessa tilanteessa mitään apua mistään. Vaikka nykyään ymmärretään hyvin varhaisen puuttumisen merkitys, kukaan ei pysty tekemään nyt mitään. Ammattilaisten kanta on, että kyllä se oireilu alkaa todennäköisesti jossakin vaiheessa näkyä myös muualla, ja sitten siihen päästään puuttumaan, mutta entä jos ei ala? Eivät kaikki väkivaltaisessa kodissa kasvaneet oireile niin että se näkyisi kodin ulkopuolella - ei exäkään oireillut, päinvastoin oli erittäin kiltti ja kuuliainen lapsi.
Oletko sinä se, joka sanoit vihaavasi virkakoneiston edustajia, mutta et osaa vihata miestäsi? Olen todella surullinen puolestasi tilanteestasi.
Olet varmaan jossain terapiassa käsitellyt jo tätäkin, että sinun on varmaan pakko jotenkin henkisesti luopua myös lapsestasi. Kohta ollaan varmaan ylitetty kriittinen raja, saadaanko lapsen psyykettä koskaan kasaan vai saiko isä hänestä tehtyä psykopaatin ja lapsi voi oikeasti olla sinulle vaarallinen, etkä tule koskaan saamaan häneltä rakkautta etkä pysty osoittamaan rakkauttasi lapselle varmaan muuten kuin rukoilemalla hänen puolestaan ja lähettämällä hänelle hyviä ajatuksia.
Yritä jaksaa, toivottavasti sinulla on hyvät tukijoukot, jotka uskovat sinua! <3
Oikeasti ihan älyttömän sairas kommentti. Viha on täysin normaali ja terve reaktio ja tuo kohtelu, mitä on tapahtunut, on oikeusmu*rha. Kehotus hylätä lapsi on myös sairas. Tässä on kyse nyt jostain projektiosta ja tietty jos on n uhri, niin syvässä se niiaaminen on.
Lapsen puheiden nauhoittaminen oli todella hyvä vinkki. Se on kyllä käsittämätöntä, miten maailmamme toimii.
Oikeusmurha todellakin on tapahtunut näiden asioiden valossa.
Palatakseni tuohon kommenttiin, itse en ymmärtänyt että tuossa kehoitettiin hylkäämään lapsi vaan se oli ikäänkuin kysymys (kai?) Ja pohdintaa onko mahdollisesti näin tapahtunut. Ja myös oletus(mitä ei toki pitäisi tehdä)että olet varmaan joutunut miettii tämmöstä. Tulihan asiasta nimittäin vahvasti mieleen se että poika on käännetty äitiään vastaan niin onnistuneesti että siltähän se varmasti voi tuntua että on joutunut tavallaan luopumaan omasta rakkaasta lapsestaan. Äidiltä on varastettu lapsi, ainakin lapsen henkisellä tasolla äidille on käännetty selkä, lapsi manipuloitu äitiä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä sivuten. Kun aina sanotaan, että ainoa toimiva keino narsistin kanssa on no contact niin entäpä vanhempi ja lapsi. Moni vanhempi ei pysty katkomaan välejä lapseensa, vaikka tämä olisi väkivaltainen tai narkkari tms ja välien katkominen olisi ainoa järkevä ratkaisu, mikäli lapsi ei pysty toimimaan tietyissä raameissa. Vai onko vanhemman vaan uhrattava oma elämänsä.
Monet laittaa lapsen esim nuorisokotiin juurikin tästä syystä. Vanhemman ei tarvitse uhrata omaa elämäänsä, mutta moni tekee kyllä niin. Osa päässyt hengestäånkin kun se peräkammarin aikamiespoika on näyttänyt vähän isännän elkeitä.
Joutuuhan vanhemmat tekemään lapseenkin hajurakoa jos tämä uhkailee ja isottelee ja vie vaikka rahaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jatkuu:
Lapsesta on tehty useita lastensuojeluilmoituksia, mutta kun lapsi ei oireile jatkuvasti päiväkodissa, vaan ongelmat ilmenevät etupäässä minun luonani, ja isä vakuuttaa, että kaikki on hyvin ja äiti vain valehtelee, lastensuojelu uskoo isää.
Neljävuotias lapsi on mm. uhannut täysin tyynesti murskata minut moottorisahalla, leikata kaulani poikki saksilla, sahata minulta pään irti ja ampua minua tulipalloilla niin kauan että kuolen. Lisäksi hän puhui toistuvasti pääni irrottamisesta jo kolmevuotiaana ja demonstroikin sitä pariin kertaan - pääni irti repiminen oli yksi isän toistuvista uhkauksista.
Lapsi myös valehtelee minulle jatkuvasti isän käskystä ja kertoo milloin mitäkin sairaita juttuja, enkä voi tietää mistään, milloin nämä sairaat jutut ovat totta ja milloin eivät. Isä on mm. käskenyt lapsen uskotella minulle, että isä ja hänen uusi kumppaninsa ovat saaneet vauvan, ja tätä höystettiin useilla yksityiskohdilla, jotka toivat tarinaan uskottavuutta. Virallisesti tätä uutta kumppania ei ole olemassakaan, vaan isän mukaan kyseessä on lapsen mielikuvitusystävä. Olosuhdeselvittäjät uskoivat isän version, vaikka kerroin miten lapsi kertoo tämän "ystävän" mm. laittavan ruokaa ja siivoavan, ostavan hänelle vaatteita ja leluja, käyvän kaupassa ja leikkaavan hänen kyntensä.
Päiväkodissa lapsi ei kerro mitään kotiasioistaan, kun isä on kieltänyt sen, mutta päiväkoti ei ole tästä huolissaan, heillä on kuulemma muitakin lapsia, jotka eivät puhu kotiasioistaan. Mitään ristiriitaa ei nähdä siinä, että lasta kuvaillaan siellä avoimeksi, puheliaaksi ja sosiaaliseksi, mutta kotiasioistaan hän vaikenee. Päiväkodissa ei myöskään ole huolestuttu edes lapsen selittämättömistä mustelmista kasvojen alueella. Parille mustelmalle isä on antanut valheellisen selityksen, mutta muita ei ole selitetty mitenkään.
On järkyttävää, miten lapselle ei pysty saamaan tällaisessa tilanteessa mitään apua mistään. Vaikka nykyään ymmärretään hyvin varhaisen puuttumisen merkitys, kukaan ei pysty tekemään nyt mitään. Ammattilaisten kanta on, että kyllä se oireilu alkaa todennäköisesti jossakin vaiheessa näkyä myös muualla, ja sitten siihen päästään puuttumaan, mutta entä jos ei ala? Eivät kaikki väkivaltaisessa kodissa kasvaneet oireile niin että se näkyisi kodin ulkopuolella - ei exäkään oireillut, päinvastoin oli erittäin kiltti ja kuuliainen lapsi.
Oletko sinä se, joka sanoit vihaavasi virkakoneiston edustajia, mutta et osaa vihata miestäsi? Olen todella surullinen puolestasi tilanteestasi.
Olet varmaan jossain terapiassa käsitellyt jo tätäkin, että sinun on varmaan pakko jotenkin henkisesti luopua myös lapsestasi. Kohta ollaan varmaan ylitetty kriittinen raja, saadaanko lapsen psyykettä koskaan kasaan vai saiko isä hänestä tehtyä psykopaatin ja lapsi voi oikeasti olla sinulle vaarallinen, etkä tule koskaan saamaan häneltä rakkautta etkä pysty osoittamaan rakkauttasi lapselle varmaan muuten kuin rukoilemalla hänen puolestaan ja lähettämällä hänelle hyviä ajatuksia.
Yritä jaksaa, toivottavasti sinulla on hyvät tukijoukot, jotka uskovat sinua! <3
Oikeasti ihan älyttömän sairas kommentti. Viha on täysin normaali ja terve reaktio ja tuo kohtelu, mitä on tapahtunut, on oikeusmu*rha. Kehotus hylätä lapsi on myös sairas. Tässä on kyse nyt jostain projektiosta ja tietty jos on n uhri, niin syvässä se niiaaminen on.
Lapsen puheiden nauhoittaminen oli todella hyvä vinkki. Se on kyllä käsittämätöntä, miten maailmamme toimii.
Oikeusmurha todellakin on tapahtunut näiden asioiden valossa.
Palatakseni tuohon kommenttiin, itse en ymmärtänyt että tuossa kehoitettiin hylkäämään lapsi vaan se oli ikäänkuin kysymys (kai?) Ja pohdintaa onko mahdollisesti näin tapahtunut. Ja myös oletus(mitä ei toki pitäisi tehdä)että olet varmaan joutunut miettii tämmöstä. Tulihan asiasta nimittäin vahvasti mieleen se että poika on käännetty äitiään vastaan niin onnistuneesti että siltähän se varmasti voi tuntua että on joutunut tavallaan luopumaan omasta rakkaasta lapsestaan. Äidiltä on varastettu lapsi, ainakin lapsen henkisellä tasolla äidille on käännetty selkä, lapsi manipuloitu äitiä vastaan.
Kirjoitin sen pahennusta aiheuttaneen kommentin. Tarkoitin jotain sellaista, että lasta ei ole saatu pois isältä. Missä vaiheessa tulee piste, että lapsen on mahdotonta muodostaa hyvää suhdetta äitiin tai hänestä tulee itsekin psykopaattinarsisti, kun on kasvatettu noin vauvasta.
En tietenkään tarkoittanut, että äidin pitäisi hylätä pieni lapsi, mutta valmistautua henkisesti siihen, että on mahdollista, että lapsi pitää äitiä aina hulluna, jatkaa ikuisesti väkivaltaista käytöstä äitiä kohtaan ja käy oikeasti vaaralliseksi.
Todella surullinen ja riipaiseva tilanne sekä äidin että lapsen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko teidän narsisti(miehillä) pakkomielle ruokaan? Tai ylipäätään ruoka jollakin tapaa korostunut asia?
Meillä 20 vuoden jo päättyneessä liitossa ruuan merkitys ex-miehelle korostui liiton viiden viimeisen vuoden aikana päättömiin mittasuhteisiin. Toki se oli sitä aiemminkin, mutta ei mielestäni överi.
Viimeisinä vuosina mies suoraan sanottuna sekosi lihaan. Hän kantoi kaupoista kilokaupalla erilaista lihaa. Nautaa, riistaa, sikaa, hevosta , kanafilettä (ei jauhelihaa). Hän kiersi koko läänin eri ruokakauppoja ja vaahtosi suu vaahdoten kuinka löysi naapurikaupungista taas uuden kaupan missä myydään hyyyyyvääää lihaa ja toi esimerkiksi 3 kg lihaa yhdeltä kauppareissulta.
Mies söi pelkkää lihaa, ei muuta. Ei kasviksia, ei perunaa tmv. Lounaaksi 3 kpl filepihvejä pannulle ja aina lähes raakana lautaselle ja suuhun.
Päivällisillä sama kuvio. Lihaköntsä lautaselle ja suuhun. Ruokaan meni meillä lähes 1000€ kuussa lihan vuoksi.
Aina se puhui vain lihasta vanhempiensa ja muutaman harvan kaverinsa kanssa. Yritin välillä sanoa lihan liiallisesta syönnistä ja rahan menosta mutta eihän siitä saanut dialogia aikaiseksi. Huutoraivon saattelema yritin kuulemma rajoittaa häntä.
Mietin joskus voiko ylikorostunut pakkomielle lihaan olla syy jostain muusta.
Kyllä, ruoka oli hyvin tärkeä asia.
Muutenkin tuntui ylikorostuvan ruumiin perustarpeet. Esim. vessahätää ei voinut koskaan pitkittää, vaan kaikki tai mitä ikinä piti keskeyttää, jotta hän pääsi vessaan. Normaaliin aikuiseen kehon hallintaan kuitenkin kuuluu kyky pidättää, jotta tilanne on otollisempi vessakäynnille.Nukkuminen meni hänen tarpeidensa mukaan myös.
Olen ajatellut, että tässä on jotain kehityksen jälkeenjääneisyyttä siinä mielessä, että hienosäätöä vaativat asiat, kuten empatia, keskustelutaito, muiden huomiointi, yhteiskunnassa toimivana jäsenenä eläminen joustavasti ja yhdessä muiden kanssa on kehittymättä. Perustarpeet ovat sitten ne, jotka tällaisessa ihmisessä saa yliotteen ja korvaa pidemmälle kehittyneet asiat.
Eksällä oli pakkomielle siihen että jos vessahätä yllättää niin sekunttiakaan ei voi pidetellä. Saattoi tehdä äkkipysäyksen motarin varteen että pääsee pissalle, kerran ajoi yhden talon pihalle ja pokkana kävi kuseskelemassa talon nurkilla, myös yhtäkkiä vilkkaalla pyörätiellä piti hoitaa tämä virtsaus ihmisten kulkiessa ohi. Saati sitten kotona jos joku oli vessassa hän oli ihan pakokauhun vallassa että äkkiä pitää avata ovi kun hänellä on pissahätä eikä voi pidättää (mies on siis pissannut parvekkeelle, keittiön lavuaariin ja roskikseen). Sitten toisaalta hän ei tajunnut, että pitkillä automatkoilla minä ja tyttäremme halusimme käydä huoltiksella vessa-asioissa eikä puskapissoilla, hän suuttu jos me sanoimme että olis vessahätä ja pysähtyisimme seuraavalla huoltiksella, monesti ajoi huoltiksen ohi ja kun muistutimme että meidän olis pitänyt käydä vessassa niin kommentoi että niitä huoltoasemia tulee matkan varrella, mutta usein ajoi ohi ja meidän piti pidätellä.
Joo ja nukkuminen oli sellainen asia myös, että vain hänen nukkumisellaan on merkitystä ja sitä pitää arvostaa, hänellä on oikeus nukkua . Ei minun tai lasten nukkumisella ollut mitään väliä. Vaikea oli ylläpitää perhe-elämää, kun toinen ei ikinä vaivautunut aamuisin olemaan se ensimmäinen aikuinen hereillä lasten kanssa tai piti mennä nukkumaan samaan aikaan kuin hän, koska ei saanut kuulua mistään mitään ääntä tai olla missään valoja päällä yms. Myös jos oltiin esim viikonloppuisin menossa jonnekin, niin aamuisin ei voitu lähteä ikinä minnekään kun hänen piti saada nukkua puoleen päivään asti.
Ruoka myös tavallaan oli pakkomielteitä. Esimerkiksi hän ei ymmärtänyt että muu perhe elää kasvisruokavaliolla, lapset syntymästään saakka. Jos mentiin jonnekin syömään ja esim lapset valitsivat kasvisruoan niin hänen oli pakko kommentoida lapsille tyyliin "kyllä tuokin ruoka olisi maukas jos siinä olisi lihapihvi", "kyllä ruoassa pitää lihaa olla", "maistahan tästä lihaa, ota ota, laitetaan sullekin tätä lihaa".
No tuo kasvisruoka lapsille nyt onkin hullua puuhaa, muuten mies kuulostaa toki oudolta.
Vierailija kirjoitti:
No tuo kasvisruoka lapsille nyt onkin hullua puuhaa, muuten mies kuulostaa toki oudolta.
Lapset syövät kyllä kalaa, kananmunia ja maitotaloustuotteita. Itse olen ollut lapsesta saakka kasvissyöjä ja kun esikoista alettiin odottaa niin mietittiin eksän kanssa ruokapolitiikkaa ja tehtiin kompromissi, että lapset syövät kalaa. Hauskintahan tässäkin oli se, että odotusaikana mies kertoi että "joo minä niin rakastan kalaruokia ja minusta olisi mukava tehdä lapselle ruokia kalasta ja minä otan vastuun kalaruokien antamisesta lapselle".
Montako kertaa hän teki ruokaa kalasta? Tasan nolla kertaa. Tuokin oli niin puppua koko kalapuhe, varsinainen kalavale. Mutta tulipahan lasten ruokavalioon terveellinen kala, kaupan kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuo kasvisruoka lapsille nyt onkin hullua puuhaa, muuten mies kuulostaa toki oudolta.
Lapset syövät kyllä kalaa, kananmunia ja maitotaloustuotteita. Itse olen ollut lapsesta saakka kasvissyöjä ja kun esikoista alettiin odottaa niin mietittiin eksän kanssa ruokapolitiikkaa ja tehtiin kompromissi, että lapset syövät kalaa. Hauskintahan tässäkin oli se, että odotusaikana mies kertoi että "joo minä niin rakastan kalaruokia ja minusta olisi mukava tehdä lapselle ruokia kalasta ja minä otan vastuun kalaruokien antamisesta lapselle".
Montako kertaa hän teki ruokaa kalasta? Tasan nolla kertaa. Tuokin oli niin puppua koko kalapuhe, varsinainen kalavale. Mutta tulipahan lasten ruokavalioon terveellinen kala, kaupan kautta.
Miehesi pystyi kuitenkin kompromisseihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko teidän narsisti(miehillä) pakkomielle ruokaan? Tai ylipäätään ruoka jollakin tapaa korostunut asia?
Meillä 20 vuoden jo päättyneessä liitossa ruuan merkitys ex-miehelle korostui liiton viiden viimeisen vuoden aikana päättömiin mittasuhteisiin. Toki se oli sitä aiemminkin, mutta ei mielestäni överi.
Viimeisinä vuosina mies suoraan sanottuna sekosi lihaan. Hän kantoi kaupoista kilokaupalla erilaista lihaa. Nautaa, riistaa, sikaa, hevosta , kanafilettä (ei jauhelihaa). Hän kiersi koko läänin eri ruokakauppoja ja vaahtosi suu vaahdoten kuinka löysi naapurikaupungista taas uuden kaupan missä myydään hyyyyyvääää lihaa ja toi esimerkiksi 3 kg lihaa yhdeltä kauppareissulta.
Mies söi pelkkää lihaa, ei muuta. Ei kasviksia, ei perunaa tmv. Lounaaksi 3 kpl filepihvejä pannulle ja aina lähes raakana lautaselle ja suuhun.
Päivällisillä sama kuvio. Lihaköntsä lautaselle ja suuhun. Ruokaan meni meillä lähes 1000€ kuussa lihan vuoksi.
Aina se puhui vain lihasta vanhempiensa ja muutaman harvan kaverinsa kanssa. Yritin välillä sanoa lihan liiallisesta syönnistä ja rahan menosta mutta eihän siitä saanut dialogia aikaiseksi. Huutoraivon saattelema yritin kuulemma rajoittaa häntä.
Mietin joskus voiko ylikorostunut pakkomielle lihaan olla syy jostain muusta.
Kyllä, ruoka oli hyvin tärkeä asia.
Muutenkin tuntui ylikorostuvan ruumiin perustarpeet. Esim. vessahätää ei voinut koskaan pitkittää, vaan kaikki tai mitä ikinä piti keskeyttää, jotta hän pääsi vessaan. Normaaliin aikuiseen kehon hallintaan kuitenkin kuuluu kyky pidättää, jotta tilanne on otollisempi vessakäynnille.Nukkuminen meni hänen tarpeidensa mukaan myös.
Olen ajatellut, että tässä on jotain kehityksen jälkeenjääneisyyttä siinä mielessä, että hienosäätöä vaativat asiat, kuten empatia, keskustelutaito, muiden huomiointi, yhteiskunnassa toimivana jäsenenä eläminen joustavasti ja yhdessä muiden kanssa on kehittymättä. Perustarpeet ovat sitten ne, jotka tällaisessa ihmisessä saa yliotteen ja korvaa pidemmälle kehittyneet asiat.
Eksällä oli pakkomielle siihen että jos vessahätä yllättää niin sekunttiakaan ei voi pidetellä. Saattoi tehdä äkkipysäyksen motarin varteen että pääsee pissalle, kerran ajoi yhden talon pihalle ja pokkana kävi kuseskelemassa talon nurkilla, myös yhtäkkiä vilkkaalla pyörätiellä piti hoitaa tämä virtsaus ihmisten kulkiessa ohi. Saati sitten kotona jos joku oli vessassa hän oli ihan pakokauhun vallassa että äkkiä pitää avata ovi kun hänellä on pissahätä eikä voi pidättää (mies on siis pissannut parvekkeelle, keittiön lavuaariin ja roskikseen). Sitten toisaalta hän ei tajunnut, että pitkillä automatkoilla minä ja tyttäremme halusimme käydä huoltiksella vessa-asioissa eikä puskapissoilla, hän suuttu jos me sanoimme että olis vessahätä ja pysähtyisimme seuraavalla huoltiksella, monesti ajoi huoltiksen ohi ja kun muistutimme että meidän olis pitänyt käydä vessassa niin kommentoi että niitä huoltoasemia tulee matkan varrella, mutta usein ajoi ohi ja meidän piti pidätellä.
Joo ja nukkuminen oli sellainen asia myös, että vain hänen nukkumisellaan on merkitystä ja sitä pitää arvostaa, hänellä on oikeus nukkua . Ei minun tai lasten nukkumisella ollut mitään väliä. Vaikea oli ylläpitää perhe-elämää, kun toinen ei ikinä vaivautunut aamuisin olemaan se ensimmäinen aikuinen hereillä lasten kanssa tai piti mennä nukkumaan samaan aikaan kuin hän, koska ei saanut kuulua mistään mitään ääntä tai olla missään valoja päällä yms. Myös jos oltiin esim viikonloppuisin menossa jonnekin, niin aamuisin ei voitu lähteä ikinä minnekään kun hänen piti saada nukkua puoleen päivään asti.
Ruoka myös tavallaan oli pakkomielteitä. Esimerkiksi hän ei ymmärtänyt että muu perhe elää kasvisruokavaliolla, lapset syntymästään saakka. Jos mentiin jonnekin syömään ja esim lapset valitsivat kasvisruoan niin hänen oli pakko kommentoida lapsille tyyliin "kyllä tuokin ruoka olisi maukas jos siinä olisi lihapihvi", "kyllä ruoassa pitää lihaa olla", "maistahan tästä lihaa, ota ota, laitetaan sullekin tätä lihaa".
Onkohan tällä nyt jotain tekemistä sen kanssa että sosiopaatit ainakin ovat usein vuoteenkastelijoita aikuisenakin. Hannu Laurma tietolähteenä tähän.
- Narsistilla oli ollut juuri joku on-off suhde naisen kanssa kun me tavattiin, ei se tainnut päättyä niin kuin hän sen esitti. Samana iltana kun me tavattiin, mies oli ollut nukkuvan nuoren tytön kimpussa. Petti jo viikon kuluttua tapaamisesta, pussasi työkaveriaan edessäni. Sitten tuli anelemaan anteeksi, tämä taisi olla se eka testi miten pitkälle mun kanssa voi rajoja venyttää. Myönsi viestitelleensä naisen kanssa jälkeenpäin, tietenkin töissä myös näkivät päivittäin. Miehen facebookiin pukkasi myös Badoo-deittimainos pari vuotta seurusteltuamme. Kävi säännöllisesti omilla ryyppyreissuillaan. Nyt kun nämä luettelee aikajärjestyksessä, kuvio on selvä. Mutta ei sitä suhteessa tajunnut, kun kaikki paljastui pikkuhiljaa pala sieltä toinen täältä ja toinen esitti niin hyveellistä ja reilua, kovan lapsuuden läpikäynyttä. Pelkästään haukkui muita naisia. Hullua narsistin kanssa tämä loppupalapelin kokoaminen missä uhri näkee vasta koko kuvan!
- Puhelin oli kiinni toisinaan jos olin hänen luonaan, "kaveri soittelee kännissä".
- Soitti itse kännissä vanhemmilleni puhelun, jossa esittänyt jotain täyttä sontaa mun käyttäytymisestä ja miten huonosti mut on kasvatettu. Taisi kuvailla itseään heille asiantuntijan elkein.
- Mulla oli sängyssä vain 20 cm tilaa reunalla, sillä miehen piti saada levittäytyä raskaan työpäivän jälkeen. Siinä sitten yritin käännellä yöllä kylkeä ja aamulla "pirteänä" töihin. Usein lepuutti myös jalkaansa mun lantion päällä, koska se oli hyvä asento sen selälle. Tosi hyvä joo, kun yrittää nukkua ja hengittää rutistuksen alla. Nukkuessani aloitteli seksiä ja jos oli kännissä, samassa sängyssä oli ihan mahdoton nukkua. Miten voikin olla kuin ikiliikkujat ne kädet vaikka promilleja varmaan 3 ja mies puoliunessa höpöttäen, höpöttäen, höpöttäen, ja naamaan nauliutunut jähmettynyt pirun ilme.
- Kännitilat kirkkaasta viinasta oli jotain käsittämätöntä, ei tässä maailmassa eikä tietenkään sammu, vaan toimissa kuin duracel jänis. Väkivalta oli hengenvaarallisissa mittasuhteissa.
- "Miten sinuun voi olla kaikki hyvä sattunut kohdalleen yhteen ihmiseen". Tämän lauseen olin kuullut eräältä toiseltakin jonka tajusin myöhemmin myös narsistiksi. Okei, olin siis hyväuskoinen, manipuloitavissa, jne.
- Kukaan, ei kukaan varoittanut tyypistä. H-itto miksei?! Luuliko ne että halusin jotenkin täyttä sekoilua elämääni.
Nyt kun nämä kirjoitin, olen täynnä vihaa tätä sairasta s-ikaa kohtaan ja myös itseäni kohtaan miten saatoin olla niin tyhmä. Eikä tässä tietenkään vielä kaikki, paljon pahempia sattui. Ja mitä se tyyppi vielä nuorena ihmisenä saakaan aikaan, en kestä edes kuvitella.
Pakko myös ottaa nyt aikalisä eikä lukea tätä ketjua hetkeen, yhä edelleen (niin monien vuosien jälkeen!) liian satuttavia tunteita tulee näistä kommenteista myötäelämisen kautta.
Alue: Aihe vapaa
Meillä enemmänkin väijyi nälkäkuoleman uhka. Hänen kylläisyytensä oli jotenkin mun vastuulla. Mutta. Käytös muuttui viimeisinä yhteisinä vuosina. Hän alkoi haalia säilykkeitä. Ei meillä oltu syöty muuta säilykelihaa kuin tonnikalaa. Alkoi kelvata kaikki lihapullista nötköttiin. Minä en niitä syönyt, kun ruuan tein aina mahdollisimman puhtaista ja tureista raaka-aineista. Ja niitä tölkkelä piti ostaa kerralla monta.