Narsistin keskustelutyyli

Narsistin ja aspergerin ero:

Kysyt aspergeria lenkille: jos hän ei halua lähteä, hän sanoo, että ”en halua lähteä”. Elämä jatkuu, menet lenkille yksin tai jonkun muun kanssa.

Kysyt narsistia lenkille: narsisti haukkuu sinut pataluhaksi, koska kehtasit kysyä, haluaisiko hän lähteä lenkille. Lenkille? Miksi ihmeessä hän lähtisi sinun kanssasi lenkille, kun on niin paljon parempaakin tekemistä? Ja ”Kuka tollasen ä””än kanssa edes haluaa lenkkeillä, vaikka hyväähän se sulle tekisi koska olet typerä, lihava ja ruma.”

Näin kärjistettynä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

⁷

Vierailija kirjoitti:

Keskustelutyyli ei ole likimainkaan riittävä diagnostinen kriteeri oletetulle narsismille. 

Kukaan ei oo väittäny että olis. Mutta narsisteille ominaisia tyylejä keskustelussa voit lukea täältäkin pilvin pimein.

Narsistin "keskustelu" on huutamista , inttämistä , jankkaamista , sinä saat syyt niskaasi. Mikään asia ei selviä koska "ei nyt puhuta siitä" tulee heti jos asia on vaikea.  Ei se ole aikuisen keskustelua . Aikuinen keskustelee asiallisesti ja asiat selviävät , narsistin kanssa pyöritään kehää eikä mikään selviä.

Narsistin erityinen merkki juuri tuo:

Aikuisten keskusteluissa asiat selviää. Narsistin kanssa ei koskaan, vaan asiat vain kasvaa dramaattisemmaksi ja jää aina auki. Kärpästä tapetaan haulikolla ja pienikin teema voi lopulta loukata narsistin kanssa keskustellessa isosti.

Oli paljon tilanteita, joissa opetin hän kuin pientä lasta että vyön alle iskuista ei välttämättä ikinä ja siksi niitä ei voi käyttää koskaan, ei edes eroissa.

Vierailija kirjoitti:

Narsistin ja aspergerin ero:

Kysyt aspergeria lenkille: jos hän ei halua lähteä, hän sanoo, että ”en halua lähteä”. Elämä jatkuu, menet lenkille yksin tai jonkun muun kanssa.

Kysyt narsistia lenkille: narsisti haukkuu sinut pataluhaksi, koska kehtasit kysyä, haluaisiko hän lähteä lenkille. Lenkille? Miksi ihmeessä hän lähtisi sinun kanssasi lenkille, kun on niin paljon parempaakin tekemistä? Ja ”Kuka tollasen ä””än kanssa edes haluaa lenkkeillä, vaikka hyväähän se sulle tekisi koska olet typerä, lihava ja ruma.”

Näin kärjistettynä.

No kyllä mun narsistieksä saattoi vastata, että "en halua lähteä", mutta tämä olikin vasta suhteen alkuvaiheessa. Ja toisaalta vaikka haavoittuva narsisti ei ole noin suorasti ilkeä ja aggressiivinen, mutta heilläkin (ainakin kahden lähisuhteen kokemuksella) on tarve kiusata ja provosoida toisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistin ja aspergerin ero:

Kysyt aspergeria lenkille: jos hän ei halua lähteä, hän sanoo, että ”en halua lähteä”. Elämä jatkuu, menet lenkille yksin tai jonkun muun kanssa.

Kysyt narsistia lenkille: narsisti haukkuu sinut pataluhaksi, koska kehtasit kysyä, haluaisiko hän lähteä lenkille. Lenkille? Miksi ihmeessä hän lähtisi sinun kanssasi lenkille, kun on niin paljon parempaakin tekemistä? Ja ”Kuka tollasen ä””än kanssa edes haluaa lenkkeillä, vaikka hyväähän se sulle tekisi koska olet typerä, lihava ja ruma.”

Näin kärjistettynä.

No kyllä mun narsistieksä saattoi vastata, että "en halua lähteä", mutta tämä olikin vasta suhteen alkuvaiheessa. Ja toisaalta vaikka haavoittuva narsisti ei ole noin suorasti ilkeä ja aggressiivinen, mutta heilläkin (ainakin kahden lähisuhteen kokemuksella) on tarve kiusata ja provosoida toisia. 

Siksi ”kärjistettynä” lopussa.

Oma narsistini olisi hyvinkin saattanut aloittaa väärin ajoitetuista lenkkikutsusta mykkäkoulun ja eskaloida sen sopivassa välissä kamalaksi riidaksi jonkun muun asian varjolla. Asioita, joista minä pidän (lenkkeily) ei olisi saanut olla olemassa tai näköpiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että entinen pomoni oli narsisti. En kuitenkaan ole varma, koska hänen käytöksensä asiakkaille oli niin ystävällistä. Hän osasi olla aivan ihana ihminen (lähes) kaikille yhteistyökumppaneille ja kultainen esimies muiden nähden.

En vieläkään ole oikein toipunut kokemuksesta. Olin siis hänen suora alaisensa - ja minua hän kohteli joko "kuin ilmaa" tai hakkui ja nuhteli. Mitä paremmin hoidin työni - sitä enemmän hän mitätöi työtuloksiani tai lyttäsi minua tiimin edessä verraten johonkin toiseen työntekijään tai muistuttamalla puoli vuotta sattuneesta virheestä jne.

Kun vihdoin sain ammattilaisen tuella sanottua itseni irti työpaikasta, niin esimies kommentoi vuosien työpanostani lauseella: "No, ei tämä toiminutkaan alusta asti...", enkä tähän päivään mennessä ole saanut minkäänlaista työtodistusta. Tiedän, että tein työni hyvin ja että minulla olisi oikeus työtodistukseen, mutten jaksa enää tapella. Löysin uuden työpaikan ilman työtodistustakin. Pelkään välillä vieläkin, että hän alkaa sabotoimaan minua nykyisessä työpaikassani.

Sama!

Mitä paremmin onnistuit, sitä enemmän vähäteltiin tai tuotiin esille virheitä. Suorana alaisena olit aina vastuussa narsistin virheistä, vaikka sinulla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. Mitään ei kirjallisesti vaan kaikki kahden kesken. Ei muista mitä on antanut tehtäväksi vaikka sanoi alunperin että tämä prioriteetti ykkönen. Mielivaltaisia tehtäviä, ei anna sinun onnistua, logiikka puuttuu. Tehtävät joita saat, tukevat vain esimiestäsi eivät yhtiötä tai organisaatiota, kerää ihailijatiimin ympärilleen. Palkkaa typeryksiä, että oma osaaminen erottuu. Erottaa vanhat työntekijät, joista tulee hänelle uhka ja palkkaa uutta osaamatonta tilalle. Osasi esittää asiansa, johtoryhmälle ja eteni urallaan. Ihmettelen yhä, että eikö johto ihmetellyt osaajien irtisanomisia ja miksi vaihtuvuus oli suurta?

Onnellisesti uudessa työpaikassa, jossa osaamiseni tuottaa tulosta.

Niin tuttua. Yrityselämässä kaikkia päätöksiä väritti pomon narsistisuus. Ei objektiivisesti se, mikä olisi ollut yhtiön etu.

Kukaan järkevä ihminen ei tuonne jäänyt. Lopuksi hänellä oli alistuvia typeryksiä ympärillään, jotka eivät missään nimessä tuoneet mitään hyvää osaamista ja näkemyksiä esiin. Ettei narsku koe näitä uhkana.

Ammatillinen kehittyminen ja samalla myös firman menestymisen edistäminen oli mahdotonta. Puhumattakaan siitä, miten naurettavaa se pomon johtamistyyli ja touhu oli.

Täyttääkö narsistin lievä toiminta henkisen väkivallan merkit vai miksi sitä pitäisi ylätasolla kutsua?

Mietin vaan sitä, että minuun kohdistettiin vain sitä että toinen kontrolloi meidän yhdessäoloa (milloin nähdään, mitä tehdään, mistä puhutaan, milloin itsekeskeistä seksiä), stonewallingia, joskus puheeseeni ei reagoitu lainkaan, jotain piilovittuilua, keskustelusta kieltäytyminen, valehtelu, future faking, ghostaus. 

Erosta on kolme kuukautta ja oireilen jollain tasolla edelleen. En ole osannut puhua asioista kaikille ystävilleni, koska jos menen sanomaan, että eksä oli narsisti, se kääntyy itseäni vastaan, mutta voiko tuolla yllä olevalla listalla vielä vetää asian yhteen ja todeta kärsivänsä henkisen väkivallan jälkimainingeista vai miksi sitä voisi kutsua?

Olin 10 vuotta narsistin puoliso. 

Yhtäkään riitaa tai erimielisyyttä HÄN ei kyennyt ratkomaan. 

Hän sattoi palata yhtäkkiä 8v sitten tapahtuneeseen riitaan josta HÄN riiteli vielä viikon, eikä asiaa sovittu silloinkaan. 

Riidat olivat ikuisuusriitoja joihin aina HÄN palasi uudestaan ja uudestaan eikä mihinkään tullut päätöstä. 

Ja osa riidoista oli ihan mitättömiä tai asioista joista olimme vaikka samaa mieltä mutta niistäkin HÄN sai riidan aikaiseksi. Eikä sitäkään riitaa HÄN saanut ikinä päätökseen. 

Muiden ihmisten kanssa osaan kyllä riidellä ja sopia ihan niin kuin normaalit ihmiset tekevät ja asia voidaan unohtaa. Mutta narsistin kanssa tämä ei päde yhtään. 

Tässä yksi mittari, jolla voi alkaa mittailla, missä mennään: laittaako hän kaikki hankinnat omiin nimiinsä?

Sain ystävänpäivälahjaksi spa-tuotteen ja hän erikseen sanoi, että se on sitten koko perheelle, vaikka minulle lahja ojennettiin. Ei siinä mitään, kiva ajatus. Tuote oli tosin sellainen, että hygieniasyistä sitä ei voi kovin moni käyttää, mieluummin yksi. Pienet lapset sitä eivät tarvinneet. Joten hän osti lahjan itseasiassa itselleen ja käyttikin sitä.

Jos se olisi annettu minulle olisi ainakin pitänyt kysyä, että onko ok, että hän käyttää,

Vierailija kirjoitti:

Kehuskelee omalla erinomaisuudellaan.

Puhuu pahaa 99% muista ihmisistä.

Keskustelukumppanin asiat ei kiinnosta, paitsi sen verran että poimii sieltä lyömäaseita tulevaa varten.

Ääni muuttuu kellossa heti, jos puheessasi tulee ilmi että tunnet jonkun vaikutusvaltaisen/korkeassa asemassa olevan henkilön. Silloin narsisti todella kuuntelee kartoittaakseen tilanteen, koska hän itse janoaa kaikkein eniten valtaa ja ihailua.

Minulla on kaveri, joka on samantapainen. En kuitenkaan pidä häntä narsistina, vaan itsekkäänä. Hän on asunut yksin koko aikuisikänsä ja pitää vain itseensä liittyviä asioita kiinnostavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää infoa asperger-ihmisistä. Tämä on kuitenkin eri asia kuin narsismi. Eron kyllä tietää, jos on saanut narsistiin kunnian tutustua.

Itsellä se tilanne että osa sanoo eksästä että on asperger, osa että on narsisti, osa että olisi molemmat (jota mieltä itsekin olen). 

Kaikki ei ihan täsmää assiin, muttei kaikki täsmää narskuun myöskään. Todella kammottava ihminen joka kylvää pahaa kaikkialle. 

Mahtavaa et uskallat jo sanoa kesääsi kammottavaksi. Itse koen että toipuminen on jo käynnissä kun on suostunut hyväksymään että toinen on vaan peruuttamattomasti, kammottava.

Vierailija kirjoitti:

Täyttääkö narsistin lievä toiminta henkisen väkivallan merkit vai miksi sitä pitäisi ylätasolla kutsua?

Mietin vaan sitä, että minuun kohdistettiin vain sitä että toinen kontrolloi meidän yhdessäoloa (milloin nähdään, mitä tehdään, mistä puhutaan, milloin itsekeskeistä seksiä), stonewallingia, joskus puheeseeni ei reagoitu lainkaan, jotain piilovittuilua, keskustelusta kieltäytyminen, valehtelu, future faking, ghostaus. 

Erosta on kolme kuukautta ja oireilen jollain tasolla edelleen. En ole osannut puhua asioista kaikille ystävilleni, koska jos menen sanomaan, että eksä oli narsisti, se kääntyy itseäni vastaan, mutta voiko tuolla yllä olevalla listalla vielä vetää asian yhteen ja todeta kärsivänsä henkisen väkivallan jälkimainingeista vai miksi sitä voisi kutsua?

Kyllä, exäsi on ollut henkisesti väkivaltainen. Suosittelen lukemaan ajan kanssa koko ketjun.

Narsistista toipumiseen menee ilmeisesti vuosi. Varaudu siihen, että hoiveroi takaisin - pitkänkin ajan kuluttua. Älä reagoi, älä vastaa.

Ja Ah, future fakingin olinkin unohtanut. Exäni kunnostautui siinä oikein loistavasti.

Vierailija kirjoitti:

Olin 10 vuotta narsistin puoliso. 

Yhtäkään riitaa tai erimielisyyttä HÄN ei kyennyt ratkomaan. 

Hän sattoi palata yhtäkkiä 8v sitten tapahtuneeseen riitaan josta HÄN riiteli vielä viikon, eikä asiaa sovittu silloinkaan. 

Riidat olivat ikuisuusriitoja joihin aina HÄN palasi uudestaan ja uudestaan eikä mihinkään tullut päätöstä. 

Ja osa riidoista oli ihan mitättömiä tai asioista joista olimme vaikka samaa mieltä mutta niistäkin HÄN sai riidan aikaiseksi. Eikä sitäkään riitaa HÄN saanut ikinä päätökseen. 

Muiden ihmisten kanssa osaan kyllä riidellä ja sopia ihan niin kuin normaalit ihmiset tekevät ja asia voidaan unohtaa. Mutta narsistin kanssa tämä ei päde yhtään. 

Tähän lisään, että mun kumppani sanoi, että ei pidä muistetta vanhoja. Sitten hän itse veti vanhat asiat esiin. Jos tein samoin, kaivlin toki vanhoja asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pointteja kirjoitti:

Esim Asperger ihmiset ovat kiinnostuneita enemmän asioista kuin ihmisten tunteista, jolloin voi tulla tuollaisia tilanteita vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Sitten kun As-ihminen ei osaa antaa toiselle sitä huomiota, mitä toinen osapuoli tarvitsee, häntä voidaan vieroksua ja hän voi joutua joukon ulkopuolella, ettei häntä hyväksytä sellaisena kuin on. Tästä seuraa hylätyksitulemisen pelkoa ja huonoa itsetuntoa mistä voi seurata myöhemmin ongelmia. Yksi esimerkki on, että usein jos As-henkilölle kertoo jonkun asian omasta elämästä, hän kertoo oman samanlaisen kokemuksen, jotta ymmärtäisi paremmin miltä toisesta tuntuu. Tämä saattaa vaikuttaa siltä, että As henkilö

haluaa kääntää huomion itseensä. Kahden As-henkilön kanssa ei kuitenkaan tule samanlaista tilannetta usein koska molemmat ymmärtävät toisten kommunikaatiota eikä koe sitä loukkaavana. Ehkä vähän poikkesi aiheesta, mutta hyvä miettiä asioita eri kantilta.

Hyvää infoa asperger-ihmisistä. Tämä on kuitenkin eri asia kuin narsismi. Eron kyllä tietää, jos on saanut narsistiin kunnian tutustua.

Eli "kaksi ihmistä ei osaa lukea muiden tunteita, mutta osaavat lukea toisiaan koska eivät loukkaannu"? Asperger kait yleensä huomaa ongelman, vika lienee meissä normaaleissa joilla ei riitä pinna tai halu selittää/keskustella.  

Aspergerit keskenään nauttivat keskustelusta missä ei odoteta, että toisen tunteet pitää ottaa huomioon. Voi olla oma itsensä. Aspergerin voi olla vaikea esim lohduttaa (kun ei tiedä mitä sanoa) tai asd saattaa töksäytellä kommentteja mistä toinen voi loukkaantua tai järkyttyä. Siksi Asd ihmisten pitää usein myös maskeerata ja pehmentää käytöstään neurotyypillisten kanssa. Tietenkin As ihmiset voivat myös loukkaantua toisiinsa, mutta esimerkiksi As-henkilöiden keskinäinen keskustelu voi kuulostaa "rajulta" ulkopuolisen korvaan, vaikka kumpikaan ei koe sitä riitelyksi, kun asiakeskeisyys on molemmilla suuremmassa merkityksessä. Naisten ja miesten välillä on myös eroja, vaikka ydinongelmat elämässä on suurinpiirtein samat. Naiset ovat opetelleet enemmän maskeeraamaan ja käyttäytymään sosiaalisesti hyväksyttävämmin koska heidät on (ehkä?) opetettu siihen tyttöinä ja heillä on enemmän kaipuuta ihmissuhteisiin. En tiedä voisiko eroavaisuus narsismin ja assin välillä olla, että vaikka assin käytös voi vaikuttaa tunnekylmältä ja itsekkäältä, assi on usein uskollinen perheelleen ja läheisilleen.. 🤔Asseilla on myös usein vahva oikeudenmukaisuus periaate, vaikka saattavat välillä käyttäytyä sopimattomasti. Mutta kannattaa olla sellaisen kanssa, jonka kanssa on hyvä olla! Jos assi tuntuu puolisona liian tunnekylmältä parempi vaihtaa.. :)

Tosiaan poikkeaa aiheesta, mutta kiva luennoida aiheesta :D

T. Asd nainen

Vierailija kirjoitti:

Täyttääkö narsistin lievä toiminta henkisen väkivallan merkit vai miksi sitä pitäisi ylätasolla kutsua?

Mietin vaan sitä, että minuun kohdistettiin vain sitä että toinen kontrolloi meidän yhdessäoloa (milloin nähdään, mitä tehdään, mistä puhutaan, milloin itsekeskeistä seksiä), stonewallingia, joskus puheeseeni ei reagoitu lainkaan, jotain piilovittuilua, keskustelusta kieltäytyminen, valehtelu, future faking, ghostaus. 

Erosta on kolme kuukautta ja oireilen jollain tasolla edelleen. En ole osannut puhua asioista kaikille ystävilleni, koska jos menen sanomaan, että eksä oli narsisti, se kääntyy itseäni vastaan, mutta voiko tuolla yllä olevalla listalla vielä vetää asian yhteen ja todeta kärsivänsä henkisen väkivallan jälkimainingeista vai miksi sitä voisi kutsua?

Anna itsellesi aikaa. Kyllä sun olo tulee helpottumaan vielä pian, vaikkakin itsellä kolmas vuosi ja vieläkin käsittelen asioita paljon, mutta en kärsi enää lähimainkaan sillätavalla. Oikeastaan olen aika innoissani tästä uudesta minästä jonka olen löytänyt. Mulla pahin kesti ehkä puoli vuotta mutta mun narsu kuoli ja siinä piti sitten käsitellä monenlaisia tunteita. Tosin narsullani oli kyllä tapana aina jättää sellaisella tavalla ja hetkellä että hänen kuolemansakaan ei tuntunut niin pahalta kuin nuo tarkoin suunnitellut "jättämisleikit" joihin oli aina kehitelty jos jonkinlaisia lisäkiusantekoja.

Elämä on nykyisin elämisen arvoista ja tunnen onnellisuutta. Parisuhteeseen en aio ihan vielä ennenku olen varma että oma pääkoppa on kunnossa. Pelottaa että jos uusi kumppani suututtaa minut niin annan hänen tuntea nahoissaan narsistini aiheuttaman vihan vaikkei tämä uusi hlö ansaitsisi niin pahaa vastareaktiota. En siis enää/nyt tunne vihaa mutta en tiedä voiko joku tilanne nostaa vielä esiin näitä vanhoja tuntemuksia ja en haluaisi tätä nykyistä omaa hyvää oloakaan vaarantaa jos osuukin taas paskanakki kohdalle.

Jaksa vaan vielä, vielä se aurinko paistaa ja näet värit ja monet asiat ihanalla uudella tavalla.

Narsisti on paha, mutta narsisti kännissä on mega paha. Narsisti ei ole onnellinen viskiveikko, vaan inttää ja haastaa. Narskun kanssa ei ole koskaan ja missään iloista illanistujaismeininkiä. Ajan kanssa ne jääkin kun ei minnekään enää pyydetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistin kanssa kaikki keskustelut jää auki. Yhtään erimielusyyttä ei saada sovittua empatian, ymmärryksen tms voimin.

Kaikessa on hyötynäkökulma. Ei nauti toisen onnesta! Ei milloinkaan. Ei kuulu taitoihin.

Kun mieheni sai isosti rahaa, en saanut edes jäätelöä sen kunniaksi. Kun hänellä oli ylimääräisiä tavaroita, ei antanut minulle sitä josta olin kiinnostunut vaan yritti myydä kympillä netissä. Kaikki on itsekeskeistä. Hyötymistä jotenkin.

Ajatelkaa mikä tunne kun joku tavara oikein ilahduttaa. Tavarat joka on toiselle hyödytön ja varallisuutta riittää. Ihastuin et Oi, voinko saada tuon. Ja vastaus on "ajattelin myydä sen. Siitä saa rahaa". Ja tämä tapahtuu puolisoiden välillä. Kiusaamista. Ei milloinkaan ilahduta ilman taka-ajatusta tai hyötyä. Jos saan jotain, on sillä yleisö joka ihastelee häntä tai sitten hän hyötyy siitä myös itse.

"Ostin meille viinipullon". Olisi ostanut itselleen joka tapauksessa, mutta jälkikäteen dramaattisesti luettelee kuinka on tarjonnut vaikka mitä. Tosin kun käydään viinilasillisella, ei tarjoa milloinkaan 6,9e, ihan liian iso kustannus toisen huomioimisesta. Ei ole käsitettä "hyvä kunniallinen mies", jonka toteuttamisesta nauttisi. On käsite "hyvä pelaaja", mistä saa nautintonsa.

Vihoviimeinen asia on kertoa jos jostain tykkää. Meillä se liittyi seksiin. Kun kerroin asiasta pitäväni loppui se kuin seinään. Lopputulos olisi ollut parempi jos olisin esittänyt kärsivää ja että en tykkää ollenkaan.

Ja oli jokin esine myös josta pidin. Olisin voinut ottaa käyttöön. Ei. Parempi hautoa maailman tappiin varastossa. Toisaalta hänellä ei ollut kunnioitusta mun tavaroihin. Saattoi antaa jollekin tai heittää pois. Ajatus oli se, että mikä on minun, on minun. Mikä on sinun, on minun.

Meillä tämä ulottui myös minun läheisteni omaisuuteen, kuten vanhempani omistamaan asuntoon ulkomailla. Olimme tapailleet muutaman kuukauden eikä hän ollut tavannut vanhempiani koskaan mutta alkoi systemaattisesti vaatia ja painostaa että haluaa että järjestän asunnon meille (hänelle) ilmaiseksi käyttöön.

pointteja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pointteja kirjoitti:

Esim Asperger ihmiset ovat kiinnostuneita enemmän asioista kuin ihmisten tunteista, jolloin voi tulla tuollaisia tilanteita vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Sitten kun As-ihminen ei osaa antaa toiselle sitä huomiota, mitä toinen osapuoli tarvitsee, häntä voidaan vieroksua ja hän voi joutua joukon ulkopuolella, ettei häntä hyväksytä sellaisena kuin on. Tästä seuraa hylätyksitulemisen pelkoa ja huonoa itsetuntoa mistä voi seurata myöhemmin ongelmia. Yksi esimerkki on, että usein jos As-henkilölle kertoo jonkun asian omasta elämästä, hän kertoo oman samanlaisen kokemuksen, jotta ymmärtäisi paremmin miltä toisesta tuntuu. Tämä saattaa vaikuttaa siltä, että As henkilö

haluaa kääntää huomion itseensä. Kahden As-henkilön kanssa ei kuitenkaan tule samanlaista tilannetta usein koska molemmat ymmärtävät toisten kommunikaatiota eikä koe sitä loukkaavana. Ehkä vähän poikkesi aiheesta, mutta hyvä miettiä asioita eri kantilta.

Hyvää infoa asperger-ihmisistä. Tämä on kuitenkin eri asia kuin narsismi. Eron kyllä tietää, jos on saanut narsistiin kunnian tutustua.

Eli "kaksi ihmistä ei osaa lukea muiden tunteita, mutta osaavat lukea toisiaan koska eivät loukkaannu"? Asperger kait yleensä huomaa ongelman, vika lienee meissä normaaleissa joilla ei riitä pinna tai halu selittää/keskustella.  

Aspergerit keskenään nauttivat keskustelusta missä ei odoteta, että toisen tunteet pitää ottaa huomioon. Voi olla oma itsensä. Aspergerin voi olla vaikea esim lohduttaa (kun ei tiedä mitä sanoa) tai asd saattaa töksäytellä kommentteja mistä toinen voi loukkaantua tai järkyttyä. Siksi Asd ihmisten pitää usein myös maskeerata ja pehmentää käytöstään neurotyypillisten kanssa. Tietenkin As ihmiset voivat myös loukkaantua toisiinsa, mutta esimerkiksi As-henkilöiden keskinäinen keskustelu voi kuulostaa "rajulta" ulkopuolisen korvaan, vaikka kumpikaan ei koe sitä riitelyksi, kun asiakeskeisyys on molemmilla suuremmassa merkityksessä. Naisten ja miesten välillä on myös eroja, vaikka ydinongelmat elämässä on suurinpiirtein samat. Naiset ovat opetelleet enemmän maskeeraamaan ja käyttäytymään sosiaalisesti hyväksyttävämmin koska heidät on (ehkä?) opetettu siihen tyttöinä ja heillä on enemmän kaipuuta ihmissuhteisiin. En tiedä voisiko eroavaisuus narsismin ja assin välillä olla, että vaikka assin käytös voi vaikuttaa tunnekylmältä ja itsekkäältä, assi on usein uskollinen perheelleen ja läheisilleen.. 🤔Asseilla on myös usein vahva oikeudenmukaisuus periaate, vaikka saattavat välillä käyttäytyä sopimattomasti. Mutta kannattaa olla sellaisen kanssa, jonka kanssa on hyvä olla! Jos assi tuntuu puolisona liian tunnekylmältä parempi vaihtaa.. :)

Tosiaan poikkeaa aiheesta, mutta kiva luennoida aiheesta :D

T. Asd nainen

Kiitos tästä! Tää avasi paljon:)

Vierailija kirjoitti:

Täyttääkö narsistin lievä toiminta henkisen väkivallan merkit vai miksi sitä pitäisi ylätasolla kutsua?

Mietin vaan sitä, että minuun kohdistettiin vain sitä että toinen kontrolloi meidän yhdessäoloa (milloin nähdään, mitä tehdään, mistä puhutaan, milloin itsekeskeistä seksiä), stonewallingia, joskus puheeseeni ei reagoitu lainkaan, jotain piilovittuilua, keskustelusta kieltäytyminen, valehtelu, future faking, ghostaus. 

Erosta on kolme kuukautta ja oireilen jollain tasolla edelleen. En ole osannut puhua asioista kaikille ystävilleni, koska jos menen sanomaan, että eksä oli narsisti, se kääntyy itseäni vastaan, mutta voiko tuolla yllä olevalla listalla vielä vetää asian yhteen ja todeta kärsivänsä henkisen väkivallan jälkimainingeista vai miksi sitä voisi kutsua?

Käytä vain rohkeasti termiä henkinen väkivalta, sitähän se on! Nöyryyttää, kiusaa tahallaan, iskee vyön alle, vie mahdollisuutesi voida hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan vähän yksinkertaiset ihmiset, usein naiset, alkavat syytellä toista narsistiksi, kun tämä osoittaa heille heidän omat kaksoisstandardinsa ja loogiset kömmähdyksensä. Moni ei kestä sitä, että keskustelukumppani on älykkäämpi kuin he itse, ja siitä täytyy sitten alkaa narsistihuutelulla kääntää huomiota pois. 

Terve ihminen ei "osoittele" muille "kaksoisstandardeja ja loogisia kömmähdyksiä".

Suomennos narsisti-suomi-narsisti:

- Paljastin teille, että olen narsisti, niin siksipä väitä teitä narsisteiksi. Siitäs saitte.

- Narsisti on täynnä kaksoisstandardeja, joten koitan syyttää teitä siitä.

- Toiminnassani ei ole loogikaan häivääkään, joten syytän teitä siitäkin.

- En kestä kun ihmiset ovat minua älykkäämpiä, joten haukun teitä tyhmiksi.

- Minun täytyy itse syyttää muita narsisteiksi, koska en kestä sitä, että he näkevät minusta läpi.

Muuten ihan ok, mutta missään en väittänyt ketään narsistiksi. Muutenkin olen sitä mieltä, että narsistileimoja lyödään älyttömän herkästi, eikä niitä tosielämässä ole murto-osaakaan siitä mitä katkeroituneiden av-mammojen kuvitelmissa. 

Viestilläsi pikemminkin vahvistit sanomaani, vaikket sitä ehkä itse ymmärräkään. 

Luikautin yläpeukun. Annetaan rehellisyyden nimissä sulle nyt tää tosiaan; olkoon menneeks ja onneks olkoon; et oo tainnu sanoa meitä kuin ainoastaan patapäiksi, katkeroituneeksi av-mammoiks jne.

Miltäs nyt tuntuu?:)

Jos ihminen on niin typerä ja sinisilmäinen, että pilaa elämänsä perustamalla perheen väkivaltaisen narsistin kanssa, ja tulee sitten kitisemään vauvapalstalle asiasta, niin mikä muu hän on, kuin patapää katkeroitunut av-mamma?

Meillä alkoi vasta .lapsen syntymän jälkeen. Asuttiin hänen kotimaassaan. Lapsella sen maan kansalaisuus. Mitähän siinä vaiheessa äiti tekee? Jättää lapsem vai päättää jatkaa vaikka mikä olisI?

Eikö suomalaisen äidin lapsella ole aina oikeus Suomen kansalaisuuteen?

Juuri niin harva näyttää karvansa heti vaan vasta ajan kanssa. Ei kukaan voi tunnistaa mitä toisen ihmisen ajatusmaailma ja käyttäytyminen on ennen kuin alkaa elämään yhdessä jollain tapaa. Aika tuo eteen ihmeellisiä asioita  läheisistäkin. Se on sitten oma valinta elääkö yhdessä tämmöisen henkilön kanssa.