Narsistin keskustelutyyli
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrataanpa vielä, kun on näemmä uusia ja aiheesta tietämättömiä linjoilla:
Narsistit tietää tasan tarkkaan, mitä ne tekee.
Alussa on ihana ”rakkauspommitusvaihe”, jossa peilataan uhrin ominaisuuksia ja kerrotaan, mitä uhri haluaa kuulla. ”Kyllä, olen hyvä ja empaattinen”.
Jossain tämän vaiheen tiimellyksessä tapahtuu ”enlisting” eli testi, jossa narsisti testaa uhrin sopivuutta. Oletan, että tämä on ihan ensimmäisiä steppejä. Tässä kohtaa toiset ihmiset tajuaa lähteä paikalta tai narsisti huomaa itse, ettei vastassa ole narsistinen lähde, kun testi ei onnistukaan. Empaattiset ja hyvät ihmiset jää.
Henkinen väkivalta alkaa pikkuhiljaa. Narsisti sumuttaa, manipuloi, katoilee, palaa, haukkuu, provosoi riitoihin, you name it. Pointti on, että kaikki tämä luikertelee elämään pikkuhiljaa, huomaamatta.
Samalla tietenkin uhrin päätä sekoitetaan niin, että pahoinpitely ja huolenpito vaihtelee. Välillä narsisti katoa ja tulee takaisin viikon päästä kukkien kanssa, välillä haukkuu maanrakoon ja hetken päästä ylistää. Rakastaa, vihaa, rakastaa, hylkää, ei selviä ilman.
Kaiken lopuksi kuvioon hiipii monesti myös fyysinen väkivalta. Voi alkaa vaikkapa sen jälkeen, kun on menty naimisiin tai saatu ensimmäinen yhteinen lapsi. Narsisti on tätä ennen sitouttanut uhrin itseensä.
Kaikki tämä tapahtuu niin, että uhri on aivan sekaisin. Miksi se hakkasi minut eilen ja tänään vannoi ikuista rakkautta? Kuvittelenko äskeisen piikin sydämeen? Oliko se minun syyni, kun mies katosi viikoksi? Olinko hankala ihminen, jota piti vähän kouluttaa?
Tätä tarinaa voisi jatkaa sivutolkulla.
Fiksuinkin ihminen voi mennä tähän lankaa, kunhan maaperä on sopiva ja narsisti tarpeeksi taitava.
Kukaan, ei siis kukaan, ei käy ensitreffeillä ja huomaa että ”tässäpä ihanan väkivaltainen tapaus, tämän kanssa menen heti naimisiin, perustan perheen ja otan sitten henkisesti vuosia turpaani”.
Oliko tässä sinun kirjoituksessa joku pointti?
Tässä näemme kuinka kateus iski narsukkeliin, kun toinen osaa hienosti pukea sanoiksi asiat ja tunnistaa narsistin, joka haluaisi olla mystinen ja salainen.
Olemme kaikki nähneet tämän livenä. Narsisti häpeilemättä heittää ensimmäisen katkeran ajatuksensa ilmoille: "Ei kyllä sovi yhtää sulle noi lyhyet hiukset", "Oot lihonut!", "Älä nyt ahmi sitä ruokaas sitte", "Äiti toi vei mun lelun", "Ihan p*ska!"
Mystinen ja salainen narsisti.
Naurahdin, koska sitähän he haluavat olla. Raukat luulevat olevansa jotenkin erityisiä, mutta kaikkien narsistien temput löytyy samasta oppikirjasta.
Pahinta narsistille on, kun joku toinen näkee ihon alle ja osaa ennakoida kaikki ihanat manöövererit.
Olen täälläkin kertonut, kuinka terapeuttini mukaan narsisti exöni pelkää minua enemmän kuin minä häntä, koska tiedän totuuden hänestä. Sen, mitä ei saisi ikinä paljastaa kellekään. Häpeällisen trauman.
"Ei kyllä sovi yhtää sulle noi lyhyet hiukset", "Oot lihonut!", "Älä nyt ahmi sitä ruokaas sitte", "Äiti toi vei mun lelun", "Ihan p*ska!"?
"Raukat luulevat olevansa jotenkin erityisiä, mutta kaikkien narsistien temput löytyy samasta oppikirjasta."
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008566887.html
Noniiiin.. mitäs mieltä jengi tästä...?
Sivulla 168 on omakohtainen kokemus vastaavasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008566887.html
Noniiiin.. mitäs mieltä jengi tästä...?
Sivulla 168 on omakohtainen kokemus vastaavasta.
Olipas surullinen tarina, jolle ei odota hyvää jatkoa. Miksi lapsellakin on hirveät lempinimet.
Keshan Praying-biisi kuvaa mielestäni älyttömän hyvin väkivaltaisen suhteen päättymistä ja siitä toipumista.
Kuuntelin sitä repeatilla eron aikaan ja toivoin, että olisin voinut sanoa miehelle:
I hope you're somewhere prayin', prayin'
I hope your soul is changin', changin'
I hope you find your peace
Falling on your knees, prayin'
Tajusin silloin jo, että normaali ihminen katuu ja muuttui - mutta narsistit ei. Siitä suunnasta katsottuna sanat on vain haavekuva, mutta kertoo empaattisen ja hyvän ihmisen kyvystä muuttua ja kasvaa ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Nähdäkseni tässä kävi nyt niin että narsukkeli lukiessaan kommentteja, tunsi kateutta siitä yhteydestä mitä me täällä kirjoittelijat koemme. Hän päätti jopa tekaista tarinan jossa hän käy jopa miesten kerhossa koska hänen kumppani on "pahoinpidellyt".
Uskomatonta mutta joku siis voi ihan todella olla kateellinen jopa oikeille narsistien uhreille niin että yrittää soluttautua porukkaan!
Toki hänen puheistaan paistaa läpi hänen oma narsuilu/jää kiinni samantien/alkaa kaikenlainen ilkeily ja lopulta uhriutuminen.
Uskomatonta
Tästä sun tekstistäsi paistaa enemmän narsuilu läpi. Kun kuvittelet kaikenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrataanpa vielä, kun on näemmä uusia ja aiheesta tietämättömiä linjoilla:
Narsistit tietää tasan tarkkaan, mitä ne tekee.
Alussa on ihana ”rakkauspommitusvaihe”, jossa peilataan uhrin ominaisuuksia ja kerrotaan, mitä uhri haluaa kuulla. ”Kyllä, olen hyvä ja empaattinen”.
Jossain tämän vaiheen tiimellyksessä tapahtuu ”enlisting” eli testi, jossa narsisti testaa uhrin sopivuutta. Oletan, että tämä on ihan ensimmäisiä steppejä. Tässä kohtaa toiset ihmiset tajuaa lähteä paikalta tai narsisti huomaa itse, ettei vastassa ole narsistinen lähde, kun testi ei onnistukaan. Empaattiset ja hyvät ihmiset jää.
Henkinen väkivalta alkaa pikkuhiljaa. Narsisti sumuttaa, manipuloi, katoilee, palaa, haukkuu, provosoi riitoihin, you name it. Pointti on, että kaikki tämä luikertelee elämään pikkuhiljaa, huomaamatta.
Samalla tietenkin uhrin päätä sekoitetaan niin, että pahoinpitely ja huolenpito vaihtelee. Välillä narsisti katoa ja tulee takaisin viikon päästä kukkien kanssa, välillä haukkuu maanrakoon ja hetken päästä ylistää. Rakastaa, vihaa, rakastaa, hylkää, ei selviä ilman.
Kaiken lopuksi kuvioon hiipii monesti myös fyysinen väkivalta. Voi alkaa vaikkapa sen jälkeen, kun on menty naimisiin tai saatu ensimmäinen yhteinen lapsi. Narsisti on tätä ennen sitouttanut uhrin itseensä.
Kaikki tämä tapahtuu niin, että uhri on aivan sekaisin. Miksi se hakkasi minut eilen ja tänään vannoi ikuista rakkautta? Kuvittelenko äskeisen piikin sydämeen? Oliko se minun syyni, kun mies katosi viikoksi? Olinko hankala ihminen, jota piti vähän kouluttaa?
Tätä tarinaa voisi jatkaa sivutolkulla.
Fiksuinkin ihminen voi mennä tähän lankaa, kunhan maaperä on sopiva ja narsisti tarpeeksi taitava.
Kukaan, ei siis kukaan, ei käy ensitreffeillä ja huomaa että ”tässäpä ihanan väkivaltainen tapaus, tämän kanssa menen heti naimisiin, perustan perheen ja otan sitten henkisesti vuosia turpaani”.
Oliko tässä sinun kirjoituksessa joku pointti?
Tässä näemme kuinka kateus iski narsukkeliin, kun toinen osaa hienosti pukea sanoiksi asiat ja tunnistaa narsistin, joka haluaisi olla mystinen ja salainen.
Olemme kaikki nähneet tämän livenä. Narsisti häpeilemättä heittää ensimmäisen katkeran ajatuksensa ilmoille: "Ei kyllä sovi yhtää sulle noi lyhyet hiukset", "Oot lihonut!", "Älä nyt ahmi sitä ruokaas sitte", "Äiti toi vei mun lelun", "Ihan p*ska!"
Voi narsisti. Kuulostaa että puhut omakohtaisista kokemuksista (eli itsestäsi)
Mietin vielä eroa tavallisen kus*pään ja narsistin välillä. Ex-aviomieheni oli alkoholisti ja välillä itsekkyydessään käsittämätön. Alkoholi ja illat vakibaarissa kavereiden kanssa menivät kaiken edelle. Mutta mitään pelejä ei ollut esim. hän ei katoillut tai salaillut mitään ja hoiti sovitut asiat. Riitelimme alkoholista useasti, mutta ei ollut vyön alle lyömistä. Ero hoidettiin tasajaon merkeissä, ei tarvinnut riidellä mistään isoista asioista.
Narsistin kanssa ei niin arkista asiaa olekaan, etteikö siitä jonkinlainen mindgame saada aikaiseksi. Mihinkään ei pysty luottamaan. Hän esittää ihan jotakin muuta alkuun ja saa nautintoa kun näkee toisen kärsivän. Vallan lisääntyminen ja kontrolli tuo hänelle energiaa. On vaikea kuvitella aikuismainen eroprosessi narsistin kanssa. Suhde on todella intensiivinen, olet keskiössä, kun taas alkoholisti- eksän kanssa tunnelma oli ennen kaikkea välinpitämätön. Se heitä yhdistää, että kumpikaan ei olisi halunnut erota. Vaikka avioliitto kesti huomattavasti pidempään, suhde narsistiin jätti (loppuelämän?) traumat ja asian käsittely on ollut paljon vaativampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nähdäkseni tässä kävi nyt niin että narsukkeli lukiessaan kommentteja, tunsi kateutta siitä yhteydestä mitä me täällä kirjoittelijat koemme. Hän päätti jopa tekaista tarinan jossa hän käy jopa miesten kerhossa koska hänen kumppani on "pahoinpidellyt".
Uskomatonta mutta joku siis voi ihan todella olla kateellinen jopa oikeille narsistien uhreille niin että yrittää soluttautua porukkaan!
Toki hänen puheistaan paistaa läpi hänen oma narsuilu/jää kiinni samantien/alkaa kaikenlainen ilkeily ja lopulta uhriutuminen.
Uskomatonta
Tästä sun tekstistäsi paistaa enemmän narsuilu läpi. Kun kuvittelet kaikenlaista.
Olet oikeassa. Narsisti projisoi kateuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Mietin vielä eroa tavallisen kus*pään ja narsistin välillä. Ex-aviomieheni oli alkoholisti ja välillä itsekkyydessään käsittämätön. Alkoholi ja illat vakibaarissa kavereiden kanssa menivät kaiken edelle. Mutta mitään pelejä ei ollut esim. hän ei katoillut tai salaillut mitään ja hoiti sovitut asiat. Riitelimme alkoholista useasti, mutta ei ollut vyön alle lyömistä. Ero hoidettiin tasajaon merkeissä, ei tarvinnut riidellä mistään isoista asioista.
Narsistin kanssa ei niin arkista asiaa olekaan, etteikö siitä jonkinlainen mindgame saada aikaiseksi. Mihinkään ei pysty luottamaan. Hän esittää ihan jotakin muuta alkuun ja saa nautintoa kun näkee toisen kärsivän. Vallan lisääntyminen ja kontrolli tuo hänelle energiaa. On vaikea kuvitella aikuismainen eroprosessi narsistin kanssa. Suhde on todella intensiivinen, olet keskiössä, kun taas alkoholisti- eksän kanssa tunnelma oli ennen kaikkea välinpitämätön. Se heitä yhdistää, että kumpikaan ei olisi halunnut erota. Vaikka avioliitto kesti huomattavasti pidempään, suhde narsistiin jätti (loppuelämän?) traumat ja asian käsittely on ollut paljon vaativampaa.
Mulla myös molemmista kokemuksia, sekä juoposta että narsistista. Hyvin kuvailit tuon. Samanlaisuuksia on paljon juopon ja narsistin käytöksessä, tai ainakin jossain määrin. Empatian puute narsistilla loistaa poissaolollaan. Toisaalta alkkis on myös välillä tosi itsekäs. Aika vaikea se muutes on äkkiseltään näiden kahden välille vetää sitä selkeää rajaa mikä erottaa heidät toisistaan. En varmasti olisi parikymppisenä erottanutkaan. Kai se täytyy itse tuntea ja kokea, ehkä jopa useamman kerran ennenku tosiaan tunnistaa sen epäihmisen, siis narsun.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008578225.html
Semmonen velikulta siellä. Omasta mielestään työpaikkakiusattu.
Kirjasuositus: Janne Viljamaa Narsistin lapsena
Joskus tuntuu että maailmassa on niin pimeitä ihmisiä. Paljon! On epäluuloisia, huomionhakuisia ja vaikka mitä vaativia persoonallisuushäiriöisiä. Minulle on yksi ja sama millä näitä nimitetään, samaa p*skaa ovat kaikki jotka eivät muiden rajoja ja ihmisyyttä kunnioita. Lopputulema on aina muiden ihmisten kärsimys tai jopa kuolema. Aina luikertelemassa uusiin ihmissuhteisiin ja työpaikkoihin ja näiden kanssa meidän täytyy sitten vaan yrittää elellä. On se niin väärin.
Vierailija kirjoitti:
Joskus tuntuu että maailmassa on niin pimeitä ihmisiä. Paljon! On epäluuloisia, huomionhakuisia ja vaikka mitä vaativia persoonallisuushäiriöisiä. Minulle on yksi ja sama millä näitä nimitetään, samaa p*skaa ovat kaikki jotka eivät muiden rajoja ja ihmisyyttä kunnioita. Lopputulema on aina muiden ihmisten kärsimys tai jopa kuolema. Aina luikertelemassa uusiin ihmissuhteisiin ja työpaikkoihin ja näiden kanssa meidän täytyy sitten vaan yrittää elellä. On se niin väärin.
Kyllä! Sama sanoa murhaajiksi heti! Koska termejähän ne vain ovat!
Vierailija kirjoitti:
Tunnemme narsistin kyllä, mutta kun en ole yli kymmeneen vuoteen ollut narsistin kanssa tekemisissä, menin sitten taas siihen halpaan, että meni pari kuukautta huomata asioiden tila. Siinä ehti ottaa taas jo vähän osumaa. Mitenhän sitä saisi pidettyä tutkan valppaana pysyvästi...
Miten tunnistaa myös "oikea raha", kun sellaisen kohtaa, niin näkee mihin verrata, ei vain väärää. Molemmista hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus tuntuu että maailmassa on niin pimeitä ihmisiä. Paljon! On epäluuloisia, huomionhakuisia ja vaikka mitä vaativia persoonallisuushäiriöisiä. Minulle on yksi ja sama millä näitä nimitetään, samaa p*skaa ovat kaikki jotka eivät muiden rajoja ja ihmisyyttä kunnioita. Lopputulema on aina muiden ihmisten kärsimys tai jopa kuolema. Aina luikertelemassa uusiin ihmissuhteisiin ja työpaikkoihin ja näiden kanssa meidän täytyy sitten vaan yrittää elellä. On se niin väärin.
Kyllä! Sama sanoa murhaajiksi heti! Koska termejähän ne vain ovat!
Sieltä semmonen viisastelu. Hyvää huomenta sulle, onko hyvin levätty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrataanpa vielä, kun on näemmä uusia ja aiheesta tietämättömiä linjoilla:
Narsistit tietää tasan tarkkaan, mitä ne tekee.
Alussa on ihana ”rakkauspommitusvaihe”, jossa peilataan uhrin ominaisuuksia ja kerrotaan, mitä uhri haluaa kuulla. ”Kyllä, olen hyvä ja empaattinen”.
Jossain tämän vaiheen tiimellyksessä tapahtuu ”enlisting” eli testi, jossa narsisti testaa uhrin sopivuutta. Oletan, että tämä on ihan ensimmäisiä steppejä. Tässä kohtaa toiset ihmiset tajuaa lähteä paikalta tai narsisti huomaa itse, ettei vastassa ole narsistinen lähde, kun testi ei onnistukaan. Empaattiset ja hyvät ihmiset jää.
Henkinen väkivalta alkaa pikkuhiljaa. Narsisti sumuttaa, manipuloi, katoilee, palaa, haukkuu, provosoi riitoihin, you name it. Pointti on, että kaikki tämä luikertelee elämään pikkuhiljaa, huomaamatta.
Samalla tietenkin uhrin päätä sekoitetaan niin, että pahoinpitely ja huolenpito vaihtelee. Välillä narsisti katoa ja tulee takaisin viikon päästä kukkien kanssa, välillä haukkuu maanrakoon ja hetken päästä ylistää. Rakastaa, vihaa, rakastaa, hylkää, ei selviä ilman.
Kaiken lopuksi kuvioon hiipii monesti myös fyysinen väkivalta. Voi alkaa vaikkapa sen jälkeen, kun on menty naimisiin tai saatu ensimmäinen yhteinen lapsi. Narsisti on tätä ennen sitouttanut uhrin itseensä.
Kaikki tämä tapahtuu niin, että uhri on aivan sekaisin. Miksi se hakkasi minut eilen ja tänään vannoi ikuista rakkautta? Kuvittelenko äskeisen piikin sydämeen? Oliko se minun syyni, kun mies katosi viikoksi? Olinko hankala ihminen, jota piti vähän kouluttaa?
Tätä tarinaa voisi jatkaa sivutolkulla.
Fiksuinkin ihminen voi mennä tähän lankaa, kunhan maaperä on sopiva ja narsisti tarpeeksi taitava.
Kukaan, ei siis kukaan, ei käy ensitreffeillä ja huomaa että ”tässäpä ihanan väkivaltainen tapaus, tämän kanssa menen heti naimisiin, perustan perheen ja otan sitten henkisesti vuosia turpaani”.
Oliko tässä sinun kirjoituksessa joku pointti?
Tässä näemme kuinka kateus iski narsukkeliin, kun toinen osaa hienosti pukea sanoiksi asiat ja tunnistaa narsistin, joka haluaisi olla mystinen ja salainen.
Olemme kaikki nähneet tämän livenä. Narsisti häpeilemättä heittää ensimmäisen katkeran ajatuksensa ilmoille: "Ei kyllä sovi yhtää sulle noi lyhyet hiukset", "Oot lihonut!", "Älä nyt ahmi sitä ruokaas sitte", "Äiti toi vei mun lelun", "Ihan p*ska!"
Mystinen ja salainen narsisti.
Naurahdin, koska sitähän he haluavat olla. Raukat luulevat olevansa jotenkin erityisiä, mutta kaikkien narsistien temput löytyy samasta oppikirjasta.
Pahinta narsistille on, kun joku toinen näkee ihon alle ja osaa ennakoida kaikki ihanat manöövererit.
Olen täälläkin kertonut, kuinka terapeuttini mukaan narsisti exöni pelkää minua enemmän kuin minä häntä, koska tiedän totuuden hänestä. Sen, mitä ei saisi ikinä paljastaa kellekään. Häpeällisen trauman.
Joo tuo on suuri häpeä kun aivovamma paljastuu. Kun on nähnyt yhden narskun, tunnistaa kaikki. Sama kaava. Siksi pahimmat teot tapahtuvat yleensä kahden kesken, ettei ole todistajia. Siksi he eristävät uhrinsa ja läheisensä, jotta heidän suhteellisuuden- ja todellisuudentajunsa hämärtyisivät sumutuksessa ja valheissa. Työelämässä he eivät laskelmoidusti viestittele kriittisistä asioista, koska niistä jää dokumentti.
Olen törmännyt työelämässä kahteen narsistiin. He luikkivat huomaamattomasti takavasemmalle ja vaihtoivat työpaikkaa, kun toin esiin, etten hyväksy heidän käytöstään minua kohtaan (olen esimiesasemassa). Kukaan muukaan ei jäänyt kaipaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnemme narsistin kyllä, mutta kun en ole yli kymmeneen vuoteen ollut narsistin kanssa tekemisissä, menin sitten taas siihen halpaan, että meni pari kuukautta huomata asioiden tila. Siinä ehti ottaa taas jo vähän osumaa. Mitenhän sitä saisi pidettyä tutkan valppaana pysyvästi...
Miten tunnistaa myös "oikea raha", kun sellaisen kohtaa, niin näkee mihin verrata, ei vain väärää. Molemmista hyötyä.
Sama kuin aito timantti. Sellaisen oppii tuntemaan tutkimalla sitä aitoa timanttia. Sitten kun väärennös osuu kohdalle niin tunnistaa. Väärennöksiä tutkimalla vaikeaa.
Nähdäkseni tässä kävi nyt niin että narsukkeli lukiessaan kommentteja, tunsi kateutta siitä yhteydestä mitä me täällä kirjoittelijat koemme. Hän päätti jopa tekaista tarinan jossa hän käy jopa miesten kerhossa koska hänen kumppani on "pahoinpidellyt".
Uskomatonta mutta joku siis voi ihan todella olla kateellinen jopa oikeille narsistien uhreille niin että yrittää soluttautua porukkaan!
Toki hänen puheistaan paistaa läpi hänen oma narsuilu/jää kiinni samantien/alkaa kaikenlainen ilkeily ja lopulta uhriutuminen.
Uskomatonta