Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tätä ketjua jo pitkään, samaistun monen kertomuksiin. Minulla on takana useiden vuosien kestänyt on-off suhde, mikä lopulta kulutti henkisesti todella loppuun. Olin tuolloin vasta parikymppinen, tämä oli minun ensimmäinen vakava kunnon suhde. Ensitreffien jälkeen, aloimme jo olemaan ja olimme siis koko ajan yhdessä, toisilla treffeillä sain jo kukkiakin.. Eteneminen oli todella nopeaa. Eksä sisusti jopa samalla tavoin kotinsa, kuin minullakin oli. Alle vuosi ensikohtaamisesta asuimme jo yhdessä, siinä välissä oli tapahtunut jo pettämistä. Minä tyhmä jäin ja jatkoin. Alkoholin lisäksi hän oli riippuvainen muutamasta muustakin asiasta. Minusta tuli läheisriippuvainen hermoraunio, käytökseni muuttui todella. Uskoin ja toivoin tyhmänä pitkään muutosta, kunnes sain pettyä kerta toisensa jälkeen. Yritin todella pitkään ymmärtää ja antaa anteeksi. Hän piti vain varalla ja haki huomiota sieltä mistä sitä sattui saamaan. Katoamistemput ja mykkäkoulu tuli tutuiksi. Vaikka luottamus oli mennyttä, olin liian kiintynyt ja siksi välien katkaiseminen on ollut haastavaa. Nyt jälkeenpäin tajuan, että miehessä on selviä narskun piirteitä. Käyn terapiassa ja toivon että vielä joskus pystyn päästämään uuden rakkauden lähelleni. Hukkasin vuosia elämästäni, olen ollut niin pettynyt itseeni.
Tää on hirveetä jos nuorena jo joutuu parisuhteeseen narsistin kanssa:( Ei ole välttämättä ollut muita poikakavereita joihin vertaisi käytöstä, mikä on normaalia parisuhteessa ja mikä ei. Nuorena ei ole vielä niin paljon elämänkokemusta että tunnistaisi välttämättä merkkejä ajoissa, kun se on vielä nelikymppisenäkin vaikeaa!
Kunpa yksikään nuori ei joutuisi siihen hel*etilliseen tilanteeseen:'(
Sitä olen miettinyt: kuinkahan usein nämä pettäjät ovat muuten narsisteja? Kumpiakin tuntuu olevan yhä enenevä määrä. Muodikasta olla pettävä itsekäs ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsisti on helppo tunnistaa. Narsistin seurassa tulee epämääräinen huonommuuden ja vääränlaisen ihmisen tunne. Narsisti ei yritä koskaan tehdä toisen oloa aidosti hyväksi. Tai jos tekee hetkellisesti, silläkin on välinearvo.
Ja siitä, että saa olla aina varuillaan, kun ei voi tietää mistä milloinkin tuulee. Tulee mietittyä paljon, miten pitäisi suhtautua narskun edesottamuksiin. Etkä saa oikein itsekään selvää, mistä kiikastaa kun kaikki on niin sekavaa. Ja joka kerta kun siitä yrittää puhua, keskustelu menee jotenkin ihan sivuraiteille ja solmuun.
Ei hyvissä ihmissuhteissa ole tällaista.
Tuosta, että narsisti on helppo tunnistaa. Kyllä tällä kokemuksella tunnistaisinkin. Mutta jos ei ole ikinä ollut mitään kokemusta narsistiseen henkilöön niin se laittaa pään pyörälle eikä tajua mistä tässä on kyse. Alusta asti suhde oli erikoinen, mutta en olisi ikinä voinut kuvitellakaan mihin kaikkeen se suhde lopulta johtaa.
Ketjussa on suositeltu useita Youtube-kanavia. En ainakaan huomannut, että olisi suositeltu Narcdaily- you are not alone - kanavaa. Andrew on ollut narsistisessa suhteessa ja tietää mistä puhuu. Toinen suosikkini on Doctor Ramani. Olen tutustunut aiheeseen vasta eron jälkeen ja nämä ovat auttaneet paljon asian käsittelyssä. Etenkin jos alan kaipaamaan hyviä aikoja, laitan Youtuben pyörimään ja palaan maan pinnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etenkin jos alan kaipaamaan hyviä aikoja, laitan Youtuben pyörimään ja palaan maan pinnalle.
Sama juttu 😀
Vierailija kirjoitti:
Kauhea tilanne. Osittain työsuhde ja romanttinen salasuhde Narsistin kanssa. Jatkunut useita vuosia. Työn puitteissa joka päivä tekemisissä. Meni pitkään ennen kuin hahmotin, että mies on narsisti. Ainakin erittäin narsistisia piirteitä omaava. Naurattaa tuo, että kirjoitin ”romanttinen” suhde. No, jos painostus, manipulointi ja hyväksikäyttö-suhde nyt on muka romanttinen. Tähän herännyt vasta viime-aikoina. Mies käyttää minua hyväksi joka tavalla ja naamioi sen muka romanttiseksi suhteeksi. Työssä ja urallaan hän hyötyy minusta. Minun tekemä työ edistää hänen uraa ja hän ”teettää” sitä minulla ilman, että itse hyödyn siitä. Sitten olen hänen palvelija useassa asiassa ja ihailija, ylistäjä eli henkinen tukihenkilö, ymmärtäjä ja itsetunnon kohottaja. Myöskin seksin antaja. Miten olen päätynyt tähän? Minulla on ollut voimakkaat tunteet miestä kohtaan ja hän on ovelasti (älykäs narsisti) vuosien aikana manipuloinut ja koukuttanut minut. Hajoita ja hallitse-taktiikka, kylmää kuumaa-leikki, manipulointi, painostus, uhkailu, henkinen väkivalta (myös fyysinen seksin yhteydessä) hylkääminen, takaisin palaaminen, rankaiseminen, hyvitteleminen. Mies osaa tehdä kaiken hyvin hienostuneesti niin ettei sitä edes huomaa, ennen kuin on jo siinä verkossa. Ja vieläkin, tunteet häneen. Henkinen ja fyysinen riippuvuus, pelot, syyllistyminen. Narsisti on kuin huumetta, jota on saatava tai voin huonosti ja elämä ei suju mitenkään. Traumasidos tuttu juttu, olen lisäksi pahasti läheisriippuvainen ja epävakaa persoonallisuus. Narsistivanhemman kasvattama, jonka tukihenkilö olin koko lapsuuden ja nuoruuden, osin vieläkin. Olen yrittänyt irtiottoja. Narsisti saa ne torpattua ja lisäksi hänellä on suuri valta työ-asioissani joten olen yrittänyt pitää jotenkin yllä tätä kauhun tasapainoa. Toisina päivinä olen toivoton, jopa itsetuhoinen tämän kuvion vuoksi. Joskus taas en itse edes haluaisi jättää Narsistia. Sekavaa, mutta päivä päivältä tajuan paremmin, että mies on narsisti ja tämä on hyväksikäyttösuhde hänen puoleltaan, vaikka romanssia esittää.
Uskalla joskus kyseenalaistaa hänen tekemisensä tai osaamisensa rauhallisesti jollekin toiselle työkaverille. Kupla voi lähteä puhkeamaan. Vaikka olisit suhteessa hänen kanssaan, ei sinun tarvitse suojella häntä.
Kerro myös eteenpäin mitä olet tehnyt miehen hyväksi töissä, mistä et ole saanut kunniaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on suositeltu useita Youtube-kanavia. En ainakaan huomannut, että olisi suositeltu Narcdaily- you are not alone - kanavaa. Andrew on ollut narsistisessa suhteessa ja tietää mistä puhuu. Toinen suosikkini on Doctor Ramani. Olen tutustunut aiheeseen vasta eron jälkeen ja nämä ovat auttaneet paljon asian käsittelyssä. Etenkin jos alan kaipaamaan hyviä aikoja, laitan Youtuben pyörimään ja palaan maan pinnalle.
On niin helppoa karttaa narsistia, kun ei ole lämpimiä tunteita häntä kohtaan, esim. työkaveri, naapuri, eksä, jota jo vihaa. Mutta jos narsisti on vaikka vanhempi tai nyksä tai eksä, jota ei vielä oppinut vihaamaan, homma onkin työläämpi. Se vaatii sitä, että täytyy antaa niiden huonojen puolien peittää ne kaikki hyvät puolet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on taas pitkästä aikaa ikävä ”hyviä” päiviä narsistin kanssa. Aurinkoisia retkipäiviä, kotona mällöttelyä, leffahetkiä jne.
Onneksi muistan myös, ettei hyviä päiviä oikeasti ollut. Oli hyviä päiviä, jotka saattoi muuttua silmänräpäyksessä ihan hulluksi riidaksi ja päätyä siihen, että mies uhkaili erolla.
Käsittämätöntä ajatella, kuinka reunalla sitä narsistin kanssa olikaan jatkuvasti. Maailman onnellisin päivä saattoi loppua siihen, että mies päätti yhtäkkiä alkaa piikittelemään halveksiva ääni puheessaan.
Ja minä olin se, joka päädyin terapiaan, koska mies sai uskoteltua minulle, että suurin liian helposti ja olen riidanhaluinen.
Tuo oli niin uskomatonta, että kun vietimme perheen kanssa yhteisen mukavan päivän vaikkapa Linnanmäellä niin loppupäivästä mies veti yhtäkkiä kilarit jostain olemattomasta asiasta ja sillä sabotoi koko mukavan päivän. Lapsillekin tuli todella ristiriitainen olo, että käytiin Linnanmäellä ja oli mukavaa, mutta sitten tuli taas se isän kohtaus jonka vuoksi koko Lintsipäivää ei tee enää edes mieli muistella.
Se on traumaattista. Loppuaikana sen tiesi aina, että jos on joku hyvä hetki/tekeminen mikä lie niin hän suuri ja uljas tulee sen taatusti pilaamaan. Hän ei halunnut lapsille ja mulle mitään hyviä muistoja mistään.
Yhtenäkin kesänä olimme kyllä paljon puuhastellu ja käyty vaikka missä. Kun koulu alkoi ja lapsen piti tehdä vihkoon muistelu kesästä niin se sivu oli tyhjä eikä lapsi keksinyt oikeen mitään, oli ahdistuneen oloinen ja kyseli mitä tähän voi kirjoittaa. Oli ollut niitä kesän mukavia päivän alkuja, mutta loppupäivästä tuli se narskun myrskypilvi jolloin sekin lomamatka/puuhastelu/mikälie oli saanut sen negatiivisen kokemuksen mistä tuli paha, sekava ja ristiriitainen fiilis. Kun tästä lapsen kanssa keskusteltiin niin tajusin että tämä on lapselle myös ihan järkyttävää ja aloin suunnitella eroa.
Jos niiden hermorakenne on niin heikko, että eivät kestä, kun joutuvat olemaan poissa kotoa ja muiden seurassa pitkän päivän, että sitten väistämättä menee hermo jossain vaiheessa vrt. yliväsynyt leikki-ikäinen. Teillä ne väsyraivarit sai isä eikä lapset.
Kun seurustelin narsistin kanssa, tajusin, ettei hän halua viettää vuorokautta putkeen kanssani. Ilmeisesti se olisi ollut hänelle liian raskasta. Hän pääsikin minusta aina halutessaan eroon ja siksi ehkä pystyi hallitsemaan hermonsa ja välttämään raivarit.
Minunkaan narsuni ei halunnut olla vuorokautta putkeen kanssani. Lisäksi en saanut jättää hänen kotiinsa mitään merkkejä siellä käymisestäni, ja samoin lähtiessään luotani hän tarkisti että varmasti kaikki tavaransa tuli mukaan. Ei mielellään tekstaillut eikä jättänyt muitakaan jälkiä. Melkeinpä poistui kuin murhaaja rikospaikalta
Ja tarkemmin ajateltuna, sellainen hänen sielunsa olikin
Et selvästikään ollut hänen ainoa naisensa. Eikö sinua koskaan ihmetyttänyt tuollainen ns jälkien peittely?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on suositeltu useita Youtube-kanavia. En ainakaan huomannut, että olisi suositeltu Narcdaily- you are not alone - kanavaa. Andrew on ollut narsistisessa suhteessa ja tietää mistä puhuu. Toinen suosikkini on Doctor Ramani. Olen tutustunut aiheeseen vasta eron jälkeen ja nämä ovat auttaneet paljon asian käsittelyssä. Etenkin jos alan kaipaamaan hyviä aikoja, laitan Youtuben pyörimään ja palaan maan pinnalle.
On niin helppoa karttaa narsistia, kun ei ole lämpimiä tunteita häntä kohtaan, esim. työkaveri, naapuri, eksä, jota jo vihaa. Mutta jos narsisti on vaikka vanhempi tai nyksä tai eksä, jota ei vielä oppinut vihaamaan, homma onkin työläämpi. Se vaatii sitä, että täytyy antaa niiden huonojen puolien peittää ne kaikki hyvät puolet.
Ymmärrän että on tosi vaikeaa katkaista esim vanhempaansa suhteet.
Mutta kun kyse ei ole vaa'asta, jossa punnitaan hyviä ja huonoja puolia. Sellaisia kuin mitä mieleltään normaaleilla on.
Kyse on siitä, että narsistin halpamaisimmat teot ja sanat ovat yksinkertaisesti sellaisia, että niitä ei pidä HYVÄKSYÄ. Ja että ne "positiiviset puolet" ovat olleet valetta ja manipulointia. Tämä pitää ymmärtää.
Juuri noilla "hyvillä puolilla" on hintansa, mitä ei pidä hyväksyä. Se on narsistille vain peliä ja hän pitää oikeasti typeryksinä niitä, jotka siihen lähtee. Jotka hän pystyy "ostamaan" pysymään lähellään.
Eli ymmärrä oikeasti tämä kuvio. "Positiivisia puolia" ei ole oikeasti olemassakaan! Ne ovat vain juonta ja osa narsistin peliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on taas pitkästä aikaa ikävä ”hyviä” päiviä narsistin kanssa. Aurinkoisia retkipäiviä, kotona mällöttelyä, leffahetkiä jne.
Onneksi muistan myös, ettei hyviä päiviä oikeasti ollut. Oli hyviä päiviä, jotka saattoi muuttua silmänräpäyksessä ihan hulluksi riidaksi ja päätyä siihen, että mies uhkaili erolla.
Käsittämätöntä ajatella, kuinka reunalla sitä narsistin kanssa olikaan jatkuvasti. Maailman onnellisin päivä saattoi loppua siihen, että mies päätti yhtäkkiä alkaa piikittelemään halveksiva ääni puheessaan.
Ja minä olin se, joka päädyin terapiaan, koska mies sai uskoteltua minulle, että suurin liian helposti ja olen riidanhaluinen.
Tuo oli niin uskomatonta, että kun vietimme perheen kanssa yhteisen mukavan päivän vaikkapa Linnanmäellä niin loppupäivästä mies veti yhtäkkiä kilarit jostain olemattomasta asiasta ja sillä sabotoi koko mukavan päivän. Lapsillekin tuli todella ristiriitainen olo, että käytiin Linnanmäellä ja oli mukavaa, mutta sitten tuli taas se isän kohtaus jonka vuoksi koko Lintsipäivää ei tee enää edes mieli muistella.
Se on traumaattista. Loppuaikana sen tiesi aina, että jos on joku hyvä hetki/tekeminen mikä lie niin hän suuri ja uljas tulee sen taatusti pilaamaan. Hän ei halunnut lapsille ja mulle mitään hyviä muistoja mistään.
Yhtenäkin kesänä olimme kyllä paljon puuhastellu ja käyty vaikka missä. Kun koulu alkoi ja lapsen piti tehdä vihkoon muistelu kesästä niin se sivu oli tyhjä eikä lapsi keksinyt oikeen mitään, oli ahdistuneen oloinen ja kyseli mitä tähän voi kirjoittaa. Oli ollut niitä kesän mukavia päivän alkuja, mutta loppupäivästä tuli se narskun myrskypilvi jolloin sekin lomamatka/puuhastelu/mikälie oli saanut sen negatiivisen kokemuksen mistä tuli paha, sekava ja ristiriitainen fiilis. Kun tästä lapsen kanssa keskusteltiin niin tajusin että tämä on lapselle myös ihan järkyttävää ja aloin suunnitella eroa.
Jos niiden hermorakenne on niin heikko, että eivät kestä, kun joutuvat olemaan poissa kotoa ja muiden seurassa pitkän päivän, että sitten väistämättä menee hermo jossain vaiheessa vrt. yliväsynyt leikki-ikäinen. Teillä ne väsyraivarit sai isä eikä lapset.
Kun seurustelin narsistin kanssa, tajusin, ettei hän halua viettää vuorokautta putkeen kanssani. Ilmeisesti se olisi ollut hänelle liian raskasta. Hän pääsikin minusta aina halutessaan eroon ja siksi ehkä pystyi hallitsemaan hermonsa ja välttämään raivarit.
Minunkaan narsuni ei halunnut olla vuorokautta putkeen kanssani. Lisäksi en saanut jättää hänen kotiinsa mitään merkkejä siellä käymisestäni, ja samoin lähtiessään luotani hän tarkisti että varmasti kaikki tavaransa tuli mukaan. Ei mielellään tekstaillut eikä jättänyt muitakaan jälkiä. Melkeinpä poistui kuin murhaaja rikospaikalta
Ja tarkemmin ajateltuna, sellainen hänen sielunsa olikinEt selvästikään ollut hänen ainoa naisensa. Eikö sinua koskaan ihmetyttänyt tuollainen ns jälkien peittely?
Tämä on mun mielestä hyvä esimerkki siitä, miten haluaa selittää kaiken parhain päin. On valmis hyv äksymään, että toinen on vähän ”vinksahtanut” mieluummin kuin sen, että on jokin suurempi ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on taas pitkästä aikaa ikävä ”hyviä” päiviä narsistin kanssa. Aurinkoisia retkipäiviä, kotona mällöttelyä, leffahetkiä jne.
Onneksi muistan myös, ettei hyviä päiviä oikeasti ollut. Oli hyviä päiviä, jotka saattoi muuttua silmänräpäyksessä ihan hulluksi riidaksi ja päätyä siihen, että mies uhkaili erolla.
Käsittämätöntä ajatella, kuinka reunalla sitä narsistin kanssa olikaan jatkuvasti. Maailman onnellisin päivä saattoi loppua siihen, että mies päätti yhtäkkiä alkaa piikittelemään halveksiva ääni puheessaan.
Ja minä olin se, joka päädyin terapiaan, koska mies sai uskoteltua minulle, että suurin liian helposti ja olen riidanhaluinen.
Tuo oli niin uskomatonta, että kun vietimme perheen kanssa yhteisen mukavan päivän vaikkapa Linnanmäellä niin loppupäivästä mies veti yhtäkkiä kilarit jostain olemattomasta asiasta ja sillä sabotoi koko mukavan päivän. Lapsillekin tuli todella ristiriitainen olo, että käytiin Linnanmäellä ja oli mukavaa, mutta sitten tuli taas se isän kohtaus jonka vuoksi koko Lintsipäivää ei tee enää edes mieli muistella.
Se on traumaattista. Loppuaikana sen tiesi aina, että jos on joku hyvä hetki/tekeminen mikä lie niin hän suuri ja uljas tulee sen taatusti pilaamaan. Hän ei halunnut lapsille ja mulle mitään hyviä muistoja mistään.
Yhtenäkin kesänä olimme kyllä paljon puuhastellu ja käyty vaikka missä. Kun koulu alkoi ja lapsen piti tehdä vihkoon muistelu kesästä niin se sivu oli tyhjä eikä lapsi keksinyt oikeen mitään, oli ahdistuneen oloinen ja kyseli mitä tähän voi kirjoittaa. Oli ollut niitä kesän mukavia päivän alkuja, mutta loppupäivästä tuli se narskun myrskypilvi jolloin sekin lomamatka/puuhastelu/mikälie oli saanut sen negatiivisen kokemuksen mistä tuli paha, sekava ja ristiriitainen fiilis. Kun tästä lapsen kanssa keskusteltiin niin tajusin että tämä on lapselle myös ihan järkyttävää ja aloin suunnitella eroa.
Jos niiden hermorakenne on niin heikko, että eivät kestä, kun joutuvat olemaan poissa kotoa ja muiden seurassa pitkän päivän, että sitten väistämättä menee hermo jossain vaiheessa vrt. yliväsynyt leikki-ikäinen. Teillä ne väsyraivarit sai isä eikä lapset.
Kun seurustelin narsistin kanssa, tajusin, ettei hän halua viettää vuorokautta putkeen kanssani. Ilmeisesti se olisi ollut hänelle liian raskasta. Hän pääsikin minusta aina halutessaan eroon ja siksi ehkä pystyi hallitsemaan hermonsa ja välttämään raivarit.
Minunkaan narsuni ei halunnut olla vuorokautta putkeen kanssani. Lisäksi en saanut jättää hänen kotiinsa mitään merkkejä siellä käymisestäni, ja samoin lähtiessään luotani hän tarkisti että varmasti kaikki tavaransa tuli mukaan. Ei mielellään tekstaillut eikä jättänyt muitakaan jälkiä. Melkeinpä poistui kuin murhaaja rikospaikalta
Ja tarkemmin ajateltuna, sellainen hänen sielunsa olikinEt selvästikään ollut hänen ainoa naisensa. Eikö sinua koskaan ihmetyttänyt tuollainen ns jälkien peittely?
Tämä on mun mielestä hyvä esimerkki siitä, miten haluaa selittää kaiken parhain päin. On valmis hyv äksymään, että toinen on vähän ”vinksahtanut” mieluummin kuin sen, että on jokin suurempi ongelma.
Mun mielestä se kyllä on suuremman mittaluokan ongelma, että toinen on narsisti kuin se, että sillä on toinen nainen/ naisia.
Mun eksä halusi miespuolisten tietävän, että olen siellä öitä, mutta naispuolisilta hän yritti pitää sen salassa. Poikien kanssa tietysti kertoiltiin panotarinoita, mutta naiset piti yrittää pitää mahdollisina kohteina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on taas pitkästä aikaa ikävä ”hyviä” päiviä narsistin kanssa. Aurinkoisia retkipäiviä, kotona mällöttelyä, leffahetkiä jne.
Onneksi muistan myös, ettei hyviä päiviä oikeasti ollut. Oli hyviä päiviä, jotka saattoi muuttua silmänräpäyksessä ihan hulluksi riidaksi ja päätyä siihen, että mies uhkaili erolla.
Käsittämätöntä ajatella, kuinka reunalla sitä narsistin kanssa olikaan jatkuvasti. Maailman onnellisin päivä saattoi loppua siihen, että mies päätti yhtäkkiä alkaa piikittelemään halveksiva ääni puheessaan.
Ja minä olin se, joka päädyin terapiaan, koska mies sai uskoteltua minulle, että suurin liian helposti ja olen riidanhaluinen.
Tuo oli niin uskomatonta, että kun vietimme perheen kanssa yhteisen mukavan päivän vaikkapa Linnanmäellä niin loppupäivästä mies veti yhtäkkiä kilarit jostain olemattomasta asiasta ja sillä sabotoi koko mukavan päivän. Lapsillekin tuli todella ristiriitainen olo, että käytiin Linnanmäellä ja oli mukavaa, mutta sitten tuli taas se isän kohtaus jonka vuoksi koko Lintsipäivää ei tee enää edes mieli muistella.
Se on traumaattista. Loppuaikana sen tiesi aina, että jos on joku hyvä hetki/tekeminen mikä lie niin hän suuri ja uljas tulee sen taatusti pilaamaan. Hän ei halunnut lapsille ja mulle mitään hyviä muistoja mistään.
Yhtenäkin kesänä olimme kyllä paljon puuhastellu ja käyty vaikka missä. Kun koulu alkoi ja lapsen piti tehdä vihkoon muistelu kesästä niin se sivu oli tyhjä eikä lapsi keksinyt oikeen mitään, oli ahdistuneen oloinen ja kyseli mitä tähän voi kirjoittaa. Oli ollut niitä kesän mukavia päivän alkuja, mutta loppupäivästä tuli se narskun myrskypilvi jolloin sekin lomamatka/puuhastelu/mikälie oli saanut sen negatiivisen kokemuksen mistä tuli paha, sekava ja ristiriitainen fiilis. Kun tästä lapsen kanssa keskusteltiin niin tajusin että tämä on lapselle myös ihan järkyttävää ja aloin suunnitella eroa.
Jos niiden hermorakenne on niin heikko, että eivät kestä, kun joutuvat olemaan poissa kotoa ja muiden seurassa pitkän päivän, että sitten väistämättä menee hermo jossain vaiheessa vrt. yliväsynyt leikki-ikäinen. Teillä ne väsyraivarit sai isä eikä lapset.
Kun seurustelin narsistin kanssa, tajusin, ettei hän halua viettää vuorokautta putkeen kanssani. Ilmeisesti se olisi ollut hänelle liian raskasta. Hän pääsikin minusta aina halutessaan eroon ja siksi ehkä pystyi hallitsemaan hermonsa ja välttämään raivarit.
Minunkaan narsuni ei halunnut olla vuorokautta putkeen kanssani. Lisäksi en saanut jättää hänen kotiinsa mitään merkkejä siellä käymisestäni, ja samoin lähtiessään luotani hän tarkisti että varmasti kaikki tavaransa tuli mukaan. Ei mielellään tekstaillut eikä jättänyt muitakaan jälkiä. Melkeinpä poistui kuin murhaaja rikospaikalta
Ja tarkemmin ajateltuna, sellainen hänen sielunsa olikinEt selvästikään ollut hänen ainoa naisensa. Eikö sinua koskaan ihmetyttänyt tuollainen ns jälkien peittely?
Tämä on mun mielestä hyvä esimerkki siitä, miten haluaa selittää kaiken parhain päin. On valmis hyv äksymään, että toinen on vähän ”vinksahtanut” mieluummin kuin sen, että on jokin suurempi ongelma.
Mun mielestä se kyllä on suuremman mittaluokan ongelma, että toinen on narsisti kuin se, että sillä on toinen nainen/ naisia.
En nyt tarkoittanut ihan tuota. Missä vaiheessa ymmärtää, että toinen ei ole ihan normaali? Kun mä tapasin exäni ja aloin seurustella ei narsismista puhuttu. Minä ainakin ajattelin, että on vähän erikoinen ja tuollainen käytös olisi vain mennyt sen alle. Mulle olisi ollut pienempi paha seurustella erikoisen ihmisen kanssa kuin että hän olisi pettänyt minua.
Asiahan on sitten vähän eri jos on tullut siihen lopputulokseen, että erikoisuus liittyy vakavampaan kokonaisuuteen.
Mutta mulle olisi pettäminen ollut syy lopettaa suhde olipa kyseessä narsisti tai ei.
Narsisti kai saa usein ihmisiä puolelleen helposti, koska löytää samanhenkiset. Siksi narsisti voittaa aina. Kaikki keinot on käytössä. Toisaalta jos usuttaa yhden narsistin toisen kimppuun, voi päästä eroon joissain määrin edes toisesta... Joskus normaalitkin ihmiset lähtevät narsistien temppuihin mukaan. Kannattaa ihan tosissaan miettiä, jos kuvittelee olevansa täysipäinen, että alkaako porukalla kiusaamaan narsistin uhria. Se harvoin kääntyy narsistia itseään vastaan, mutta hovissa voi myöhemmin ottaa pataan uhrilta tai narsistin kautta. Todella lapsellista toimintaa kaikin tavoin ja se näkyy kauas, jos järki seisoo päässä. Jos on olemassa vielä vahvoja ihmisiä, niin he eivät nosta tällaista porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisteista olen huomannut sen, että valehtelulla ei ole mitään rajoja, ja jos narsisti alkaa vainota jotain ihmistä, narsisti voi jatkaa sairasta käytöstään jopa vuosikymmeniä. Mustamaalata vihaamaansa ihmistä päivittäin, ja valehdella toisista mitä mieleen vain tulee. Vakavin pään vika mitä voi olla.
Tämä. Itse olen nyt naapurustossa joutunut tällaisen maalittamisen kohteeksi ja koska syytteet on niin uskomattomia, niin normaali ihminen (tietysti!) ajattelee, että niissä täytyy olla jotain perää. Eli muut naapurit on nyt varovaisia, kun kuvittelet yhden puhuvan edes osittain totta.
Tätä ei ole kestänyt edes kauaa ja nyt ollaan muuttamassa pois (omistusasunto, samalla menee lasten ystävyyssuhteet ja koulut yms.). Mutta ei tätä taistelua kannata edes alkaa käymään, kun lopputulos vie vielä enemmän.
Samanlaisia kokemuksia, ihan tärähtäneitä, oikeastaan lähes sairaita juttuja levitetty minustakin työpaikalleni ja lähipiiriin. Milläs tässä sitten puolustautuu kun kukaan ei usko. Lähtisin pois jos se olisi mahdollista mutta mun tilanteessa ei ole.
Kenestä narsisti ei tykkää? Toisesta narsistista.
Exäni (covert) ylensi itseään usein sen takia, että mielestään tykkäsi kaikista ja tuli kaikkien kanssa toimeen. Paitsi vielä grandiöösimmästä overt narsiccista ”lähipiirissämme” - olkoon vaikka Pekka.
Inhosi tätä Pekkaa sen takia, miten huonosti Pekka kohteli minua - yritti manipuloida ja kyykyttää, sai lapsellisia kohtauksia kun ei saanut kanssani tahtoaan läpi jne. No, kyllä te tiedätte nämä temput.
Surkuhupaisaa suorastaan, kuinka exä ei vaivautunut katsomaan kertaakaan peiliin - olisi voinut inhota itseään samaan syssyyn Pekan kanssa.
Tässäkin muuten huomaa covert narsiccistien vaarallisuuden: overtin huomaa heti ja osaa kieltää kaukaa, mutta covert luikertelee elämääsi kierosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testailusta oli myös hyvä kirjoitus: https://ketunhantak.blogspot.com/2020/03/narsistinen-rekrytointimalli.h… Omalla kohdalla pidin tiukasti rajoista kiinni suhteen alussa. Kaikesta käytiin keskustelua ja ilmoitin, etten sellaista käytöstä hyväksy. Ne oli pieniä juttuja silloin. Mutta mitä sitten tapahtui minulle? Se on vieläkin vaikea asia ymmärtää, missä kohtaa se oma tahto meni.
Asuntoon lukitseminen. Tämä. Minä pelkäsin jäädä yksin vieraaseen metsään. Sen eksä tiesi varmasti suhteen alusta asti. Olimme marjassa ja eksä sanoi menevänsä vähän kauemmaksi katsomaan, onko siellä enemmän poimittavaa, käski odottamaan paikallani kun hän sitten hakee minutkin, jos hyvä paikka löytyy. Jäin poimimaan paikalleni ja eksää ei kuulu, ei vastaa puhelimeen. Aloin huutamaan ja silloin jopa raivostuin ja huusin niin kovaa kuin lähti (elimme suhteen loppuaikoja). Lamaannuin ja jäin istumaan maahan. Hän oli poiminut 2 ämpärillistä takaisin tullessa ja huusi minulle, että hän ihan huolestui onko minulle sattunut jotain, kun sillai piilottelen istumalla maassa ja sellaista piilottelua ei pitäisi marjareissuilla harrastaa. Olin ihan mykkänä. Tämä oli viimeinen "yhteinen" marjareissu - siitä on 2 eri tarinaa, miten se meni.
Muistaako kukaan minkä maan Ensitreffit alttarilla ja mikä pari se, joka tuossa blogissa mainitaan?
Pari viikkoa sitten aloin katsoa mtv.fi:stä Ensitreffit Alttarilla UK:n kolmatta kautta, mutta en pystynyt kuin ekan jakson, koska narsistitutka alkoi piipittää liikaa sen yhden hepun kohdalla.
Kaikki realityformaatit, kuten tämäkin, ovat oivia narsistimagneetteja. Tosin toisin kuin ehkä jossain temppareissa, koen narsistin hyväksymisen osallistujaksi todella epäeettiseksi.
En tiedä minkä maan Ensitreffeistä puhutaan. Mutta klassisesta tapauksesta tulee aina mieleen H ja M. Kaikki alkoi vauhdilla ja ensihuumalla. Teki todella pahaa katsojana katsoa sitä, kun H olisi halunnut mennä kotipaikkakunnalle tapaamiaan ystäviään ja M keksi kaikki keinot estää lähteminen ja syyllistää siitä. M sai huutoraivarit mm. kissanhiekan unohtamisesta. Tuo näkyy viime vuonna kaahailleen: https://www.seiska.fi/kotimaa/kauhunhetkia-espoossa-ensitreffit-alttari…
Muistan, kun ne oli siellä Mikon asunnon sohvalla ja M aloitti jonkun ihmeellisen riitelyn ja mulla tuli ihan kauhea olo, kun mieleen nousi tunnelma luonnehäiriöisen (luultavasti narsisti) eksän kanssa ja mitä oudoimmat tappelut.
Ensitreffit alttarilla osallistujat käyvät psykologiset testit ja haastattelut - ainakin näin annetaan ymmärtää, että valintaprosessi on pitkä ja vaativa. Jännä, että n-tyypin persoona meni läpi ja valittiin osallistujaksi. Kertoo kyvystä tehdä hyvä vaikutus jopa ammattilaisiin. Muistaakseni heidän "riitoja" yritettiin käsitellä asiantuntijoidenkin avulla. Ei mitään apua. Julkisuudessa puhuttiin "riidoista", vaikka kyse oli manipuloinnista ja H:n yrityksestä pitää normaalit rajat. M sanoi toistuvasti "älä puolustele itseäsi", vaikka H ei ollut tehnyt tai sanonut mitään väärää. Se oli ikävää katsottavaa ja ohjelma ei osannut reagoida tilanteen vaatimalla tavalla.
Alue: Aihe vapaa
Voi olla vahvoja hylkäämiskokemuksia taustalla. Epävarmuus, alhainen itsetunto ja hylkäämisenpelko. Niitä narsku yrittää hallita ja kompensoida kontrollilla, alistamisella ja suuruuskuvitelmilla.
Tuntemistani tapauksista tiedän, että kasvatus on ollut kovaa ja kylmää. Narsistivanhempi on alistanut lapsen voimalla ja pelolla talutusnuoraansa. Äidiltä ei herunnut riittävästi lämmintä huolenpitoa varhaisvuosina eikä kyllä myöhemminkään. Perheessä ihannoitu hyvin voimakkaasti vahvuutta, voimaa, rahaa, valtaa. Käytös ylimielistä ja töykeää.
Eli taustalla biologiaa (aivoissa tunteidensäätely- ja empatiakyvyn puutteita), kasvatus (kylmyyttä, alistamista, epävakaata ja epäjohdonmukaista kasvattamista) ja lapsuuden sosiaalinen esimerkki (töykeys, röyhkeys, itsekehu, "heikkojen" halveksiminen).
Joskus voi olla lisäksi psykopatiaa tai antisosiaalista persoonallisuushäiriötä myös.