Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Siis minun harteillani. T. edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös minut korvattiin suhteellisen pian eron jälkeen. Minulla on sellainen mielikuva asiasta, jossa olemme nukkekodissa ja narsisti-ex heitti minun, perheenäidin, nuken pois ja toi tilalle uuden nuken. Kaikki muu, itse nukketalo ja lapsinuket, jäivät kuten ennenkin, mutta naisnukke vain vaihtui. Narsistin näkökulmasta ei ole väliä, hoitaako lapsia uusi nukke vai oikea äitinukke (isäviikoilla). Kyseessä on vain hoitojärjestelykysymys, ei muuta.
Ymmärrän hyvin, että parisuhteet päättyvät ja uusia tulee, mutta tämä menee todella luihin ja ytimiin, kun on kyse perhe-elämästä.
Nyt hänellä on kätevästi lasten äitinukke, uusi naisnukke sekä narsistin äiti eli mumminukke liikuteltavina. Ja kukaan ei häntä Koskaan auta koskaan, tietenkään.
Näinhän se meillekin kävi. Minut, eli äitinukke, korvattiin uudella naisnukella jo ennen eroa (salasuhde). Jouduin muuttamaan yhteisestä kodista, vaikka lapset pyysivät isältään että minä olisin saanut lunastanut perheemme kodin. Mies huutoraivosi, kiristi ja uhkasi henkeäni ja minun oli pakko nöyrtyä ja luovuttaa. Uusi naisnukke muutti perheemme entiseen kotiin viikko poismuuttoni jälkeen.
Vein mukanani puolet irtaimistosta. Lasten kertoman mukaan mies on ostanut pois viemäri irtaimiston tilalle täsmälleen samanlaiset huonekalut ja tavarat. Minä olin se, joka aikoinaan sisusti kotimme, koska miestä ei sisustaminen kiinnostanut.
Myös mummonukke ja vaarinukke eli miehen vanhemmat ovat arjessa. Olivat jo avioliiton aikana. Heidän kanssa soitellaan monta kertaa päivässä ja he mm ottavat osaa lasten terveydenhoitoon. Mummonukke ja vaarinukke ovat sätkynukkeja, jotka rientävät exän luo heti kun pyyntö tulee.
Lapsiamme ex kutsuu velvollisuudeksi. He ovat ”velvollisuus joka hoidetaan 18- vuotiaaksi ”. Eli he eivät ole lapsia, rakkaita ja ihmisiä vaan suoritteita.
Exän haasteena on se, että lapsemme inhoavat uutta naisnukkea ja myös näyttävät sen.
Toinen korvattu äitinukke siellä siis, virtuaalihali. Koko juttu on jotenkin niin käsittämätön, elämä jatkuu as usual, vain yksi nukke vaihtunut.
Meillä lapset pitävät uudesta naisnukesta, joka viettää paljon aikaa heidän kanssaan, myös hoitaa heitä ilman isänukkea. Tämä on minulle se vaikein pala, mutta lapset ovat kertoneet että isä on paremmalla tuulella, eikä ole niin vihainen kun tämä nainen on läsnä. Lapsille siinä asetelmassa on varmaan myös jotain tuttua, vaikka ovatkin sanoneet sen olevan välillä vähän outoa.
Kun lapset soittavat isälleen, kuulen heti eksän äänestä ja tavasta puhua, että onko paikalla yleisöä vai ei. Ymmärrän lapsia.
Meillä puoliso ilmiselvästi oli sitä mieltä, että kun lapset täyttävät 18, niin kaikki velvollisuudet heitä kohtaan loppuu. Hyvä, että sain estettyä tavaroiden pakkaamisen ja pihalle heittämisen synttärilahjaksi. Siihen kannattaa varautua. Lapseni saavat taloudellista tukea vain minulta. Puolison mielestä he ovat nyt aikuisia ja pärjätköön miten pärjäävät. Ja tokihan lain mukaan aikuisia ovatkin.
Hurjaa. Meillä on vielä matkaa siihen, että lapset täysi-ikäistyvät.
Hyvän eroisän rooli on eksälle tosi tärkeä, ehkä jopa lähde, jolla saa ihailua. Yhdessä ollessamme perusarki oli lähes täysin harteillamme, ei pitänyt isyysvapaata, teki paljon ylitöitä. Hämmentyneenä seuraan tilanteen kehittymistä vieressä.
Hyvä, että edes yrittää olla hyvä eroisä.
Yrittää saada pyydystettyä hyvänä isänä uuden naisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös minut korvattiin suhteellisen pian eron jälkeen. Minulla on sellainen mielikuva asiasta, jossa olemme nukkekodissa ja narsisti-ex heitti minun, perheenäidin, nuken pois ja toi tilalle uuden nuken. Kaikki muu, itse nukketalo ja lapsinuket, jäivät kuten ennenkin, mutta naisnukke vain vaihtui. Narsistin näkökulmasta ei ole väliä, hoitaako lapsia uusi nukke vai oikea äitinukke (isäviikoilla). Kyseessä on vain hoitojärjestelykysymys, ei muuta.
Ymmärrän hyvin, että parisuhteet päättyvät ja uusia tulee, mutta tämä menee todella luihin ja ytimiin, kun on kyse perhe-elämästä.
Nyt hänellä on kätevästi lasten äitinukke, uusi naisnukke sekä narsistin äiti eli mumminukke liikuteltavina. Ja kukaan ei häntä Koskaan auta koskaan, tietenkään.
Näinhän se meillekin kävi. Minut, eli äitinukke, korvattiin uudella naisnukella jo ennen eroa (salasuhde). Jouduin muuttamaan yhteisestä kodista, vaikka lapset pyysivät isältään että minä olisin saanut lunastanut perheemme kodin. Mies huutoraivosi, kiristi ja uhkasi henkeäni ja minun oli pakko nöyrtyä ja luovuttaa. Uusi naisnukke muutti perheemme entiseen kotiin viikko poismuuttoni jälkeen.
Vein mukanani puolet irtaimistosta. Lasten kertoman mukaan mies on ostanut pois viemäri irtaimiston tilalle täsmälleen samanlaiset huonekalut ja tavarat. Minä olin se, joka aikoinaan sisusti kotimme, koska miestä ei sisustaminen kiinnostanut.
Myös mummonukke ja vaarinukke eli miehen vanhemmat ovat arjessa. Olivat jo avioliiton aikana. Heidän kanssa soitellaan monta kertaa päivässä ja he mm ottavat osaa lasten terveydenhoitoon. Mummonukke ja vaarinukke ovat sätkynukkeja, jotka rientävät exän luo heti kun pyyntö tulee.
Lapsiamme ex kutsuu velvollisuudeksi. He ovat ”velvollisuus joka hoidetaan 18- vuotiaaksi ”. Eli he eivät ole lapsia, rakkaita ja ihmisiä vaan suoritteita.
Exän haasteena on se, että lapsemme inhoavat uutta naisnukkea ja myös näyttävät sen.
Toinen korvattu äitinukke siellä siis, virtuaalihali. Koko juttu on jotenkin niin käsittämätön, elämä jatkuu as usual, vain yksi nukke vaihtunut.
Meillä lapset pitävät uudesta naisnukesta, joka viettää paljon aikaa heidän kanssaan, myös hoitaa heitä ilman isänukkea. Tämä on minulle se vaikein pala, mutta lapset ovat kertoneet että isä on paremmalla tuulella, eikä ole niin vihainen kun tämä nainen on läsnä. Lapsille siinä asetelmassa on varmaan myös jotain tuttua, vaikka ovatkin sanoneet sen olevan välillä vähän outoa.
Kun lapset soittavat isälleen, kuulen heti eksän äänestä ja tavasta puhua, että onko paikalla yleisöä vai ei. Ymmärrän lapsia.
Meillä puoliso ilmiselvästi oli sitä mieltä, että kun lapset täyttävät 18, niin kaikki velvollisuudet heitä kohtaan loppuu. Hyvä, että sain estettyä tavaroiden pakkaamisen ja pihalle heittämisen synttärilahjaksi. Siihen kannattaa varautua. Lapseni saavat taloudellista tukea vain minulta. Puolison mielestä he ovat nyt aikuisia ja pärjätköön miten pärjäävät. Ja tokihan lain mukaan aikuisia ovatkin.
Hurjaa. Meillä on vielä matkaa siihen, että lapset täysi-ikäistyvät.
Hyvän eroisän rooli on eksälle tosi tärkeä, ehkä jopa lähde, jolla saa ihailua. Yhdessä ollessamme perusarki oli lähes täysin harteillamme, ei pitänyt isyysvapaata, teki paljon ylitöitä. Hämmentyneenä seuraan tilanteen kehittymistä vieressä.
Hyvä, että edes yrittää olla hyvä eroisä.
On. Minulle kuitenkin haukkuu lapsia. Koko kuvio on hämmentävä. Olisi mielenkiintoista kuulla, onko jollakin jotain teoriaa tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös minut korvattiin suhteellisen pian eron jälkeen. Minulla on sellainen mielikuva asiasta, jossa olemme nukkekodissa ja narsisti-ex heitti minun, perheenäidin, nuken pois ja toi tilalle uuden nuken. Kaikki muu, itse nukketalo ja lapsinuket, jäivät kuten ennenkin, mutta naisnukke vain vaihtui. Narsistin näkökulmasta ei ole väliä, hoitaako lapsia uusi nukke vai oikea äitinukke (isäviikoilla). Kyseessä on vain hoitojärjestelykysymys, ei muuta.
Ymmärrän hyvin, että parisuhteet päättyvät ja uusia tulee, mutta tämä menee todella luihin ja ytimiin, kun on kyse perhe-elämästä.
Nyt hänellä on kätevästi lasten äitinukke, uusi naisnukke sekä narsistin äiti eli mumminukke liikuteltavina. Ja kukaan ei häntä Koskaan auta koskaan, tietenkään.
Näinhän se meillekin kävi. Minut, eli äitinukke, korvattiin uudella naisnukella jo ennen eroa (salasuhde). Jouduin muuttamaan yhteisestä kodista, vaikka lapset pyysivät isältään että minä olisin saanut lunastanut perheemme kodin. Mies huutoraivosi, kiristi ja uhkasi henkeäni ja minun oli pakko nöyrtyä ja luovuttaa. Uusi naisnukke muutti perheemme entiseen kotiin viikko poismuuttoni jälkeen.
Vein mukanani puolet irtaimistosta. Lasten kertoman mukaan mies on ostanut pois viemäri irtaimiston tilalle täsmälleen samanlaiset huonekalut ja tavarat. Minä olin se, joka aikoinaan sisusti kotimme, koska miestä ei sisustaminen kiinnostanut.
Myös mummonukke ja vaarinukke eli miehen vanhemmat ovat arjessa. Olivat jo avioliiton aikana. Heidän kanssa soitellaan monta kertaa päivässä ja he mm ottavat osaa lasten terveydenhoitoon. Mummonukke ja vaarinukke ovat sätkynukkeja, jotka rientävät exän luo heti kun pyyntö tulee.
Lapsiamme ex kutsuu velvollisuudeksi. He ovat ”velvollisuus joka hoidetaan 18- vuotiaaksi ”. Eli he eivät ole lapsia, rakkaita ja ihmisiä vaan suoritteita.
Exän haasteena on se, että lapsemme inhoavat uutta naisnukkea ja myös näyttävät sen.
Toinen korvattu äitinukke siellä siis, virtuaalihali. Koko juttu on jotenkin niin käsittämätön, elämä jatkuu as usual, vain yksi nukke vaihtunut.
Meillä lapset pitävät uudesta naisnukesta, joka viettää paljon aikaa heidän kanssaan, myös hoitaa heitä ilman isänukkea. Tämä on minulle se vaikein pala, mutta lapset ovat kertoneet että isä on paremmalla tuulella, eikä ole niin vihainen kun tämä nainen on läsnä. Lapsille siinä asetelmassa on varmaan myös jotain tuttua, vaikka ovatkin sanoneet sen olevan välillä vähän outoa.
Kun lapset soittavat isälleen, kuulen heti eksän äänestä ja tavasta puhua, että onko paikalla yleisöä vai ei. Ymmärrän lapsia.
Meillä puoliso ilmiselvästi oli sitä mieltä, että kun lapset täyttävät 18, niin kaikki velvollisuudet heitä kohtaan loppuu. Hyvä, että sain estettyä tavaroiden pakkaamisen ja pihalle heittämisen synttärilahjaksi. Siihen kannattaa varautua. Lapseni saavat taloudellista tukea vain minulta. Puolison mielestä he ovat nyt aikuisia ja pärjätköön miten pärjäävät. Ja tokihan lain mukaan aikuisia ovatkin.
Hurjaa. Meillä on vielä matkaa siihen, että lapset täysi-ikäistyvät.
Hyvän eroisän rooli on eksälle tosi tärkeä, ehkä jopa lähde, jolla saa ihailua. Yhdessä ollessamme perusarki oli lähes täysin harteillamme, ei pitänyt isyysvapaata, teki paljon ylitöitä. Hämmentyneenä seuraan tilanteen kehittymistä vieressä.
Hyvä, että edes yrittää olla hyvä eroisä.
On. Minulle kuitenkin haukkuu lapsia. Koko kuvio on hämmentävä. Olisi mielenkiintoista kuulla, onko jollakin jotain teoriaa tähän.
Yrittää kerätä ihailua roolistaan, luoda kuvaa itsestään hyvänä ihmisenä, luoda kiilaa sinun ja lasten väliin, manipuloida lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös minut korvattiin suhteellisen pian eron jälkeen. Minulla on sellainen mielikuva asiasta, jossa olemme nukkekodissa ja narsisti-ex heitti minun, perheenäidin, nuken pois ja toi tilalle uuden nuken. Kaikki muu, itse nukketalo ja lapsinuket, jäivät kuten ennenkin, mutta naisnukke vain vaihtui. Narsistin näkökulmasta ei ole väliä, hoitaako lapsia uusi nukke vai oikea äitinukke (isäviikoilla). Kyseessä on vain hoitojärjestelykysymys, ei muuta.
Ymmärrän hyvin, että parisuhteet päättyvät ja uusia tulee, mutta tämä menee todella luihin ja ytimiin, kun on kyse perhe-elämästä.
Nyt hänellä on kätevästi lasten äitinukke, uusi naisnukke sekä narsistin äiti eli mumminukke liikuteltavina. Ja kukaan ei häntä Koskaan auta koskaan, tietenkään.
Näinhän se meillekin kävi. Minut, eli äitinukke, korvattiin uudella naisnukella jo ennen eroa (salasuhde). Jouduin muuttamaan yhteisestä kodista, vaikka lapset pyysivät isältään että minä olisin saanut lunastanut perheemme kodin. Mies huutoraivosi, kiristi ja uhkasi henkeäni ja minun oli pakko nöyrtyä ja luovuttaa. Uusi naisnukke muutti perheemme entiseen kotiin viikko poismuuttoni jälkeen.
Vein mukanani puolet irtaimistosta. Lasten kertoman mukaan mies on ostanut pois viemäri irtaimiston tilalle täsmälleen samanlaiset huonekalut ja tavarat. Minä olin se, joka aikoinaan sisusti kotimme, koska miestä ei sisustaminen kiinnostanut.
Myös mummonukke ja vaarinukke eli miehen vanhemmat ovat arjessa. Olivat jo avioliiton aikana. Heidän kanssa soitellaan monta kertaa päivässä ja he mm ottavat osaa lasten terveydenhoitoon. Mummonukke ja vaarinukke ovat sätkynukkeja, jotka rientävät exän luo heti kun pyyntö tulee.
Lapsiamme ex kutsuu velvollisuudeksi. He ovat ”velvollisuus joka hoidetaan 18- vuotiaaksi ”. Eli he eivät ole lapsia, rakkaita ja ihmisiä vaan suoritteita.
Exän haasteena on se, että lapsemme inhoavat uutta naisnukkea ja myös näyttävät sen.
Toinen korvattu äitinukke siellä siis, virtuaalihali. Koko juttu on jotenkin niin käsittämätön, elämä jatkuu as usual, vain yksi nukke vaihtunut.
Meillä lapset pitävät uudesta naisnukesta, joka viettää paljon aikaa heidän kanssaan, myös hoitaa heitä ilman isänukkea. Tämä on minulle se vaikein pala, mutta lapset ovat kertoneet että isä on paremmalla tuulella, eikä ole niin vihainen kun tämä nainen on läsnä. Lapsille siinä asetelmassa on varmaan myös jotain tuttua, vaikka ovatkin sanoneet sen olevan välillä vähän outoa.
Kun lapset soittavat isälleen, kuulen heti eksän äänestä ja tavasta puhua, että onko paikalla yleisöä vai ei. Ymmärrän lapsia.
Meillä puoliso ilmiselvästi oli sitä mieltä, että kun lapset täyttävät 18, niin kaikki velvollisuudet heitä kohtaan loppuu. Hyvä, että sain estettyä tavaroiden pakkaamisen ja pihalle heittämisen synttärilahjaksi. Siihen kannattaa varautua. Lapseni saavat taloudellista tukea vain minulta. Puolison mielestä he ovat nyt aikuisia ja pärjätköön miten pärjäävät. Ja tokihan lain mukaan aikuisia ovatkin.
Hurjaa. Meillä on vielä matkaa siihen, että lapset täysi-ikäistyvät.
Hyvän eroisän rooli on eksälle tosi tärkeä, ehkä jopa lähde, jolla saa ihailua. Yhdessä ollessamme perusarki oli lähes täysin harteillamme, ei pitänyt isyysvapaata, teki paljon ylitöitä. Hämmentyneenä seuraan tilanteen kehittymistä vieressä.
Hyvä, että edes yrittää olla hyvä eroisä.
On. Minulle kuitenkin haukkuu lapsia. Koko kuvio on hämmentävä. Olisi mielenkiintoista kuulla, onko jollakin jotain teoriaa tähän.
Edes omat lapset eivät voi olla millään elämän osa-alueella parempia kuin hän. Normaali vanhempihan on lapsistaan ylpeä. Jos ei nyt kehua retostele, niin ainakin salaa. Normaali vanhempi näkee jotain erityistä omassa lapsessaan. Narsisti taas näkee kilpailijan ja jonkun, joka vain yrittää hyötyä hänestä. Lapsi on hyvä manipuloinnin ja kontrollin kohde. Tilanne alkaa sitten muuttua, kun oma tahto vahvistuu ja lapset näkevät, ettei se kotielämä ole samanlaista kuin kavereilla.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille, jotka ihmettelevät miksi uhri ei vaan lähde suhteesta
Kohtaus elokuvasta Tyttö lohikäärmetatuoinnilla kuvaa tätä mielestäni hyvin. Lopussa Mikael Blomkvist on sarjamurhaajan Martinin armoilla. Martin tarjoaa vettä pullosta, yksi ystävällinen ele. Siinä vaiheessa Mikael miettinee, että ehkä tässä on vielä toivoa, sainhan vähän hoivaa. Ja sitten Martin jo onkin tekemässä julmuuksia.
Tuo hetki kuvastaa sitä mitä itse koin: että ehkä nyt on tullut se hetki, kun käännös parempaan alkaa. Että nyt se toinen tajusi, että miltä minusta tuntuu, että minullakin on väliä.
Eihän hän sitä koskaan ymmärrä. Muutosta ei tapahdu. Mutta niin vain fiksukin ihminen menee lankaan.
Vähän ontuva vertaus lähtemiseen. Tuossa tilanteessahan olisi kyllä lähtenyt koska mitään tukholma-syndroomaa ei ollut vielä muodostunut. Mutta joo hyvä esimerkki narsupsykoilusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elatusrahojahan nämä eivät halua maksella joten raha on myös syy
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille, jotka ihmettelevät miksi uhri ei vaan lähde suhteesta
Kohtaus elokuvasta Tyttö lohikäärmetatuoinnilla kuvaa tätä mielestäni hyvin. Lopussa Mikael Blomkvist on sarjamurhaajan Martinin armoilla. Martin tarjoaa vettä pullosta, yksi ystävällinen ele. Siinä vaiheessa Mikael miettinee, että ehkä tässä on vielä toivoa, sainhan vähän hoivaa. Ja sitten Martin jo onkin tekemässä julmuuksia.
Tuo hetki kuvastaa sitä mitä itse koin: että ehkä nyt on tullut se hetki, kun käännös parempaan alkaa. Että nyt se toinen tajusi, että miltä minusta tuntuu, että minullakin on väliä.
Eihän hän sitä koskaan ymmärrä. Muutosta ei tapahdu. Mutta niin vain fiksukin ihminen menee lankaan.
Vähän ontuva vertaus lähtemiseen. Tuossa tilanteessahan olisi kyllä lähtenyt koska mitään tukholma-syndroomaa ei ollut vielä muodostunut. Mutta joo hyvä esimerkki narsupsykoilusta
Kiitos, kun mun kokemuksen lyttäsit. Olet varmaan ihana ja tukeva ystävä ja ihminen. Toi on juuri se hetki, kun toivo taas tunkee pintaan ja alkaa ajatella, että kyllä tämä tästä. Että vaikka ollaan käysissä, niin kohta ollaan vapaana ja kaikki on hyvin ja kaikki tapahtunut on vain pahaa unta. (Ok, nyt on sun vuoro. Tule taas kertomaan kuinka sikasurkeesti selitetty enkä ymmärrä yhtään mitään. Ihmisten lyttääminenhän on susta kivaa, eiks vaan?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen se, joka eilen kirjoitti, ettei voi kertoa Narsistille käyneensä esim. kaupassa tai lenkillä ilman, että N suuttuu, poikkaisee yhteydenpidon (siltä päivältä) eli rankaisee. Pitkään luulin, että kuvittelen tuon asian ja eihän kukaan voi tuollaisesta suuttua, mutta kun se vain toistuu kerrasta toiseen vuosien ajan niin onhan se pakko uskoa. Niin, vuosien ajan ja enää en kerro yhtään mistään käynneistä kodin oven ulkopuolella (emme asu yhdessä) Kesti pitkään ymmärtää, että minulla ei saa olla mitään normaalia elämää. Jos teen tai kerron tehneeni jotain normaaliin elämään kuuluvaa arkista asiaa niin seuraa välitön rangaistus: hylkääminen, jäätävä hiljaisuus. Normaalistihan ihmiset kertoo arkisia kuulumisiaan. Missä käynyt, mitä tehnyt, kenet nähnyt. N:n kanssa ei vaihdeta kuulumisia, koska ainoa kuuluminen on hän itse. Kaiken pitää liittyä häneen 24/7. Koko ajan pitää olla valmiina, keskittynyt häneen ja päivystää häntä varten. Vaikka hän ei ottaisikaan yhteyttä niin silloinkaan ei saa tehdä mitään muuta, koska hänhän olisi voinut ottaa yhteyttä. Ehkä surkuhupaisinta, kun kerran sanoin ihailleeni talvista maisemaa ja tajusin, että N suuttui ja loukkaantui siitä. Hänen mielestään oli loukkaus, että ihailin maisemaa ja huomioni oli ollut maisemassa, eikä hänessä silläkin hetkellä. Taisi olla itsekkyyden huippu. Tai kerran, kun mainitsin, että olin lapsena tykännyt eräästä miesnäyttelijästä. Hän suuttui, loukkaantui ja hylkäsi rangaistukseksi. Tajusin, että minun olisi pitänyt silloin lapsenakin ihailla vain häntä, vaikka emme tietysti silloin edes tunteneet. Mutta esimerkkejä, mistään muusta ei saa puhua, kuin hänestä. Ei saa olla mitään muuta, ei edes menneisyyttä. Ei normaalia elämää, ei tätä hetkeä, mitään mikä ei ole hän. On niin sairasta, että naurattaa.
3037: Mitä Sinä saat suhteeltanne? Miten sinä voit verrattuna aikaan ennen suhdetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille, jotka ihmettelevät miksi uhri ei vaan lähde suhteesta
Kohtaus elokuvasta Tyttö lohikäärmetatuoinnilla kuvaa tätä mielestäni hyvin. Lopussa Mikael Blomkvist on sarjamurhaajan Martinin armoilla. Martin tarjoaa vettä pullosta, yksi ystävällinen ele. Siinä vaiheessa Mikael miettinee, että ehkä tässä on vielä toivoa, sainhan vähän hoivaa. Ja sitten Martin jo onkin tekemässä julmuuksia.
Tuo hetki kuvastaa sitä mitä itse koin: että ehkä nyt on tullut se hetki, kun käännös parempaan alkaa. Että nyt se toinen tajusi, että miltä minusta tuntuu, että minullakin on väliä.
Eihän hän sitä koskaan ymmärrä. Muutosta ei tapahdu. Mutta niin vain fiksukin ihminen menee lankaan.
Vähän ontuva vertaus lähtemiseen. Tuossa tilanteessahan olisi kyllä lähtenyt koska mitään tukholma-syndroomaa ei ollut vielä muodostunut. Mutta joo hyvä esimerkki narsupsykoilusta
Kiitos, kun mun kokemuksen lyttäsit. Olet varmaan ihana ja tukeva ystävä ja ihminen. Toi on juuri se hetki, kun toivo taas tunkee pintaan ja alkaa ajatella, että kyllä tämä tästä. Että vaikka ollaan käysissä, niin kohta ollaan vapaana ja kaikki on hyvin ja kaikki tapahtunut on vain pahaa unta. (Ok, nyt on sun vuoro. Tule taas kertomaan kuinka sikasurkeesti selitetty enkä ymmärrä yhtään mitään. Ihmisten lyttääminenhän on susta kivaa, eiks vaan?)
Pyydän anteeksi. Hyvä kun puolustat itseäsi. Yritän ottaa opiksi. Oikeesti
Millä tavalla erotatte onko kyseessä narsisti vai pelkkä k usi pää tai epä vakaa tai joku muu häiriö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla erotatte onko kyseessä narsisti vai pelkkä k usi pää tai epä vakaa tai joku muu häiriö?
Vaatii aikaa, ihmisen käytökseen tutustumista ja tietoa, jota voi kaivella ympäri verkkoa.
Esim yksi työkaverini on ihan selvä narsisti. On mm kohdellut minua melkeinpä työpaikkakiusaten (järjettömiä vaatimuksia, suuttumista ja kiukuttelua jos ei saa tahtoaan läpi, itsensä jatkuvaa korostamista, suuruuskuvitelmia, manipulatiivista kyttäämistä jne). Ne ihmiset, jotka ei tee hänen kanssaan töitä tai tiedä narsismista tarpeeksi, ei tunnista käytöstä. Taitaa myös käyttäytyä minua kohtaan ”sairaammin” kuin monia muita, koska minä voisin omalla työlläni edistää hänen työtään.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla erotatte onko kyseessä narsisti vai pelkkä k usi pää tai epä vakaa tai joku muu häiriö?
Ei kai sillä ole niin isosti väliä, mutta jos toiminta osuu yksiin narsistisen persoonallisuushäiriön kanssa, voi varmaan ihmissuhteessa ajatella diagnoosin olevan tämä.
Kusipää on kyllä oikeasti ihan erilainen tapaus. Siinä ei ole mitään ihmeteltävää tai selviteltävää.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla erotatte onko kyseessä narsisti vai pelkkä k usi pää tai epä vakaa tai joku muu häiriö?
Tutuksi tulleen kaavan avulla.
Toki tätä ei kuukaudessa tai parissa voi varmaksi sanoa mutta usein joku vihi ja haju on välillä jo aika varhaisessa vaiheessa.
Myös muiden ihmisten kokemukset henkilöstä kertoo paljon.
Kun olet perehtynyt asiaan ja todella tiedät paljon aiheesta niin kyllä sen vaan tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös minut korvattiin suhteellisen pian eron jälkeen. Minulla on sellainen mielikuva asiasta, jossa olemme nukkekodissa ja narsisti-ex heitti minun, perheenäidin, nuken pois ja toi tilalle uuden nuken. Kaikki muu, itse nukketalo ja lapsinuket, jäivät kuten ennenkin, mutta naisnukke vain vaihtui. Narsistin näkökulmasta ei ole väliä, hoitaako lapsia uusi nukke vai oikea äitinukke (isäviikoilla). Kyseessä on vain hoitojärjestelykysymys, ei muuta.
Ymmärrän hyvin, että parisuhteet päättyvät ja uusia tulee, mutta tämä menee todella luihin ja ytimiin, kun on kyse perhe-elämästä.
Nyt hänellä on kätevästi lasten äitinukke, uusi naisnukke sekä narsistin äiti eli mumminukke liikuteltavina. Ja kukaan ei häntä Koskaan auta koskaan, tietenkään.
Näinhän se meillekin kävi. Minut, eli äitinukke, korvattiin uudella naisnukella jo ennen eroa (salasuhde). Jouduin muuttamaan yhteisestä kodista, vaikka lapset pyysivät isältään että minä olisin saanut lunastanut perheemme kodin. Mies huutoraivosi, kiristi ja uhkasi henkeäni ja minun oli pakko nöyrtyä ja luovuttaa. Uusi naisnukke muutti perheemme entiseen kotiin viikko poismuuttoni jälkeen.
Vein mukanani puolet irtaimistosta. Lasten kertoman mukaan mies on ostanut pois viemäri irtaimiston tilalle täsmälleen samanlaiset huonekalut ja tavarat. Minä olin se, joka aikoinaan sisusti kotimme, koska miestä ei sisustaminen kiinnostanut.
Myös mummonukke ja vaarinukke eli miehen vanhemmat ovat arjessa. Olivat jo avioliiton aikana. Heidän kanssa soitellaan monta kertaa päivässä ja he mm ottavat osaa lasten terveydenhoitoon. Mummonukke ja vaarinukke ovat sätkynukkeja, jotka rientävät exän luo heti kun pyyntö tulee.
Lapsiamme ex kutsuu velvollisuudeksi. He ovat ”velvollisuus joka hoidetaan 18- vuotiaaksi ”. Eli he eivät ole lapsia, rakkaita ja ihmisiä vaan suoritteita.
Exän haasteena on se, että lapsemme inhoavat uutta naisnukkea ja myös näyttävät sen.
Toinen korvattu äitinukke siellä siis, virtuaalihali. Koko juttu on jotenkin niin käsittämätön, elämä jatkuu as usual, vain yksi nukke vaihtunut.
Meillä lapset pitävät uudesta naisnukesta, joka viettää paljon aikaa heidän kanssaan, myös hoitaa heitä ilman isänukkea. Tämä on minulle se vaikein pala, mutta lapset ovat kertoneet että isä on paremmalla tuulella, eikä ole niin vihainen kun tämä nainen on läsnä. Lapsille siinä asetelmassa on varmaan myös jotain tuttua, vaikka ovatkin sanoneet sen olevan välillä vähän outoa.
Kun lapset soittavat isälleen, kuulen heti eksän äänestä ja tavasta puhua, että onko paikalla yleisöä vai ei. Ymmärrän lapsia.
Meillä ex otti uuden naisnuken ja uudet isot lapsinuket, ja teki nopeasti vauvanuken. Vanha lapsinukke jäi unohduksiin, koska ei häntä kiinnosta tämä omituinen kotileikki ollenkaan. Minusta ex korvasi vanhan perheen tuntemattomalla naisella ja tuntemattomilla lapsilla, ja leikkii perheenisää siellä heidän kanssaan. Miten ihminen kykenee tuohon? Pitääkö narsun kiirehtiä yhteenmuuttoa ja vauvan tekoa siksi, ettei uusi näe kuinka vinksahtanut mies on kyseessä? Saa uuden "lähteen" nopeasti loukkuun, josta ei niin vain irrottaudutakaan. Valttikorttina ex pitää rahaa, tuloerot uuden naisnuken kanssa on suuret.
Uusi naisnukke tekee juuri niin kuin käsketään, eli on nähtävästi kaikin puolin hyvää vaimomateriaalia. 🤣 Minulla oli liikaa omaa tahtoa, ja olin liian harmaa kivi.
Toi on niin loukkaavaa.
Tänään on noussut taas mieleen, miten minut, lapsinukke laitettiin laatikkoon ja sitten myöhemmin elmässä seurustelukumppani jätti enää ottamasta leivänpaahdintaan esiin.
Kummassakaan tapauksessa ei ollut mitään riitaa tai draamaa. Yksi päivä ollaan ihan normaalisti ja sitten humps, toinen on poissa ja jatkaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla erotatte onko kyseessä narsisti vai pelkkä k usi pää tai epä vakaa tai joku muu häiriö?
Omassa tapauksessa aluksi luulin, että kyseessä on vähän mulkku äijä. Odotin ja odotin, että toinen muuttuu. En uskonut, että kukaan voi oikeasti olla niin paha ihminen. Annoin anteeksi ja uusia mahdollisuuksia. Lopulta siinä vaiheessa kun tilanne oli todella kaoottinen uskoin ettei tämä ihminen voi olla millään tavalla normaalia ja tässä on jokin isompi kuvio menossa. Kun olin pahasti pahoinpidelty ja kerroin elämästämme poliisille niin hän heitti ilmoille narsistikortin. Otin selvää narsismista ja tutulta alkoi kuulostaa. Kaikki se paska sai sanan - narsismi ja että tämä kumppanini olisi narsisti.
Jos minulla olisi ollut alusta asti enemmän faktatietoa narsismista niin olisin voinut aiemmin jopa itsekin yhdistää tämän kaiken tähän N - sanaan. Mutta olin melko tietämätön tästä aihealueesta, mitä pitäisi enemmän tuututa ihmisten tietoisuuteen.
Mulla on aikoinaan ollut yksi kusipää eksä mitä pidin aika pahana juttuja, teki paskoja tekoja. Mutta tähän narsistieksään verrattuna tuo kusipää oli kuin enkeli, eroa oli kuin yöllä ja päivällä.
Hurjaa. Meillä on vielä matkaa siihen, että lapset täysi-ikäistyvät.
Hyvän eroisän rooli on eksälle tosi tärkeä, ehkä jopa lähde, jolla saa ihailua. Yhdessä ollessamme perusarki oli lähes täysin harteillamme, ei pitänyt isyysvapaata, teki paljon ylitöitä. Hämmentyneenä seuraan tilanteen kehittymistä vieressä.